Jaakon viikonloppu on vielä kokonaan purkamatta, mutta puretaan se tähän lyhyesti ja ytimekkäästi niin muistaa ehkä itsekin hyödyntää oppejaan. Teemana oli takaaohjaaminen, joten jouduttiin astumaan reilusti pois meidän mukavuusalueelta. Ihan hyvä, vaikka Teslan kanssa en juuri näitä ratkaisuja käyttäisi, mutta Zeldalla on sen verran enempi vauhtia ja itsenäisyyttä, että sitä lienee pakko ohjata myös takaa. Kunhan nyt ensin opetellaan kunnolla se luopuminen ja kitketään jahtaaminen veks. Takaaohjaamisen pitäisi myös parantaa edestä ohjaamista ja parantaa koiran itsenäistä esteille hakua. Eli ei siis huono juttu olisi tehdä Teslan kanssa töitä sen eteen, vaikka kisoissa ei ilman "pakkorakoa" takaaleikkauksia valitsisikaan. Takaaohjauksessa pitää muistaa pyöreät ja pehmeät linjat, unohtaa M,N,I jne. kuviot ja keskittyä S, J, U, O -linjoihin. Näin yksinkertaista :)
Tesla on lihonut aika reippaasti messaria edeltävällä mummolalomallaan ja se tuli kotiin vain viikko ennen koulutusta. Koulutus ja viikonloppu Tuorlassa oli vähän jännittävä ja Tesla veti sitten mahansa sekaisin sunnuntaina. Eiköhän me tästä lähtien vaan oteta jokaiselle leirille ja vastaavalle annos inupektia ihan vaan varmuuden vuoksi. Olin kaksi koiraa ennen Teslan vuoroa kunnon kävelytyksellä ja toivoin varmaan ja sormet ristissä, että maha olisi rauhoittunut, mutta eihän se ollut ja turkkikoirien omistajat kyllä tietää seuraukset. Hätävararatkaisuna vaihdoin sitten koiran lennosta ja opeteltiin sitä luopumista olan takaa. Suunnitelmat meni kyllä lennosta uusiksi, mutta täytyy treenata ne kohdat omalla hallilla Teslan kanssa, jotka jäi hampaan koloon harmittamaan.
Maanantaina Tesla pääsi sitten omalle hallille Reetan kurssille tuuraamaan vaihteeksi Zeldaa. Suunnitelmissa oli hyvänmielen treenit ja onnistuttiin aika täydellisesti. Kokeiltiin jopa Jaakon opissa treenattua "vippaamista", vaikka koutsin kanssa siihen päädyttiin, että kyllä se pyöritys toimii paremmin, mutta kaikkea on silti hyvä treenata. Olen ilmoittautunut tammikuussa Reetan kurssille, mutta en ole vielä päättänyt kumman koiran kanssa menen. Tekisi melkein mieli ilmoittaa Zelda jollekin aloitetaan kaikki alusta alkeiskurssille.
Nyt ollaan viettämässä joulua Heinolassa ja tytöt olisi tarkoitus jättää tänne välipäiviksi ja mun olisi tarkoitus pistää kämppä siihen kuntoon, että sen voisi irtisanoa ja laskea sinne vieraita katsomaan paikkoja. Tammikuussa tehdään sitten toivottavasti muuttoa ja remppaa niin että helmikuussa voidaan aloittaa ahkera valmistautuminen SM-tokoihin omalla takapihalla ;)
Ja loppuun kuvin terveiset:
Jouluaaton perinteiselle lemmikkieläinten hautuumaa retkelle osallistui tänä vuonna ainoastaan villikkokaksikko ja schapet jäivät vahtimaan jouluruokia. Saatiin ne kunnialla istumaan häiriöistä viis ja Sanna nappasi kuvan. Tämä oli kyllä se lenkin helpoin vaihe. Meillä on vähän remmilenkkeily edelleen vahvasti työnalla. Mä alan nyt pikkuhiljaa ymmärtää, mitä se vilkkaus Zeldan kohdalla tarkoittaa :)
Tesla on ollut muutaman viikon Heinolassa pienen Pietarin loman päälle ja ollaan oltu Zeldan kanssa ihan kahdestaan. Toki sekin sai viettää miniloman melkein maalla, kun minä seikkailin Marin kanssa itänaapurissa. Loma oli kerrassaan piristävä ja Pietari vei palan sydäntä omalla kiehtovalla tavallaan. Ehkä sinne voisi joskus suunnata koiranäytelmä reissulle?
Zeldan kanssa ollaan agiliidetty epätoivoisesti ja tokoiltu vähän enemmän toivoa täynnä. Ja harjoiteltu hermoja raastavaa remmilenkkeilyä oikein olan takaa melkolailla tuloksetta. Ja siinä välissä pidetty hauskaa lumesta nauttien, väliin kaksin, toisinaan kolmin, kun Jartsa vietti messariviikonloppua meidän kanssa.
Tesla kävi itsenäisyyspäivänä agiliitämässä pari kymppi Markon ohjastamana. Videoissa näkyi selkeää tauon ja vieraan tilanteen epävarmuutta eli koira rallatti menemään kakkosvaihe päällä, mutta hauskaa sillä selkeästi silti oli. Kisoja vaan täytyisi saada enemmän alle niin pysyisi se rutiini päällä eikä tarvisi himmaila ja pälyillä. Kiitos Markolle, kun viitsit vähän puudelia juoksuttaa, pian uudestaan :)
Agilitykisoissa oli paikalla kuvaaja, joka ahkeraan kuvaili koirakoita ja Teslakin käväsi pallilla istumassa ja siitä tuloksena seuraavat:
Noista ajattelin tilata itselleni joululahjaksi pari printtiä tauluiksi uuden kodin seinille :)
No, jos ei agibaanoilla tällä kertaa tärpännyt vielä se viimeinen nolla niin messarin näytelmistä jäi sitäkin makeampi mieli. Aivan mahtava viikonloppu Teslalle. Lauantaina se sai itselleen HeW-12 nimenjatkeen ja molempina päivinä se sai erinomaisen laatuarvosanan SA:lla kuorrutettuna ja nappasi vielä CACIB:it. Lauantaina se ylsi PN1 ja VSP sijoille saaden tittelin ja sunnuntainakin oli ihan hiuskarvan varassa ja sijoitus oli PN2. Eikä se sunnuntaikaan ihan titteleittä jäänyt, sillä Nada-mamma nappasi ROP-veteraanin arvon voittajasta ja siten vuoden 2012 veteraani voittajaksi ollen vielä paras narttu -kehässä sijalla 4. Kiitos vaan Markolle handlaamisesta Teslan osalta :)
Tänään oltiin molempien turrien kanssa Hanna Löytyojan agilitykoulutuksessa hallilla. Mä lähdin suoraan töistä ja molemmat koirat oli viimeisessä ryhmässä. Alkuun tutustuttiin rataan, joka oli kohtuullisen simppeli siihen nähden millaisia koukeroita on saanut vääntää, mutta kyllä siitä haastetta irtosi.
Zeldan vuoro oli ekana ja sen kanssa takerruttiin takaakiertoihin. Ei se osannut niitä yhtään ja hyppi väkisin läpi eikä tullut ohjaukseen mukaan. Täytyy varmaan näiden opetus aloittaa uudelleen ja huolella. Puututtiin myös palkkaukseen ja siinä tuli kyllä palautus sinne, mistä ollaan lähdetty. Olen salakavalasti haudannut kaikki Vapun hyvät neuvot agilityn puolella. Zelda ei ollut ja ne kyllä toimi. Parin rallattelu kiepin jälkeen alkoi patukka taas palautua mulle ja mä koitin olla heittämättä sitä piiloon.
Tesla pääsi pitkästä aikaa liitämään ja nenä kyllä viilsi välillä mattoa, mutta tekiessä se teki hienosti. Tosin kyllä se oli pieni sikaporsaskin. Tosin se oli mun oma vika osittain. Keskityin pidemmän päälle rataan ja unohdin koiran haistelemaan, hyi mua! No neiti hormoonihyrrä, jolla juoksut on juuri loppuneet otti asiakseen merkata. Rehellisyyden nimissä se ei kyllä mitään ulos ruikannut, mutta sakon se saa silti maksaa viikkorahoistaa kehnosta yrityksestä. Toisen uroskoiramainen koiven nostelu on enemmän tapa kuin teko ja ehdin puuttua, mutta eipä ole moista aiemmin keksinyt. Kerta se on ensimmäinenkin. Nenä ei saisi kyllä yhtään päästä maahan. Muutenhan se teki erinomaisesti hommia ja päästiin koko rata sekä extrapätkä läpi hienosti. Treenattiin persjättöä keppien jälkeen. Kouluttaja palkkaili pallolla ja pääsi Teslan suosioon nopeasti. Mä väänsin päällejuoksuje hiestä märkänä ja Tesla ihmetteli miten hölmösti huidoin ja ohjasin. Ihmeen hyvin se kesti toistot, mutta tämän jälkeen tuli se koiran unohdus ja se päätti lähteä puuhailemaan omiaan. Teslalla on jo kahet sakot kontollaan ja Zeldalla ei yhtiäkään. Zeldan tekeminen on vähän eritasoista, mutta Tesla on schapendoes, kyllä se on puolustus ;) Hassun hömppä, älykäs ja iloinen schapendoes.
Ei ollut loppujen lopuksi yhtään huono tehdä molempien kanssa samoissa treeneissä. Molemmat on omanlaisiaan ja molemmilla on ne omat puolensa. Tesla on semmonen nopeasti oppiva temppukone, jonka kanssa motivaation eteen on tehty töitä, kun Zelda taas on asteen verran höntimpi, mutta motivaatio sillä on omasta takaa. Molemmilla on kuitenkin tekemisen halua omasta takaa. Mun pää kyllä hajoaa, kun mietin onko Tesla pennuttamisen arvoinen narttu. Mullehan sen luonne on hyvin pitkälle schapendoes ja ymmärrän myös sen puutteet. Toisaalta en keksi sen luonteesta mitään virheitä, joita en olisi itse huomattavasti vahvistanut. Ja en mä tiedä, miksi schapen pitäisi väkisin olla helposti koulutettava palveluskoiramainen harrastustykki, olisiko se sitten enää schapendoes, jos sen kanssa ei joutuisi miettimään miten sen saa tekemään vain yhtä asiaa eikä tuhatta yhtäaikaa tai pysymään paikoillaan kaksi sekuntia ilman, että yksi tassu ainakin heiluu. Tesla on iloinen, tekevä ja tarjoava, mutta se tekee myös omiaan. Ja tilanteiden muuttuessa sen mielestä epämukaviksi se helposti keksii parempaa tekemistä. Kai sitä oman koiransa luonnetta silti arvostaa, vaikka se olisi millainen. Ja toki varsinkin Zeldan myötä olen oppinut ymmärtämään paremmin sen puutteita, mutta sitten taas onko ne puutteet sen kohdalla se kynnyskysymys, koska kyseessä on jo lähtökohdiltaan kaksi hyvin erityyppistä koiraa. Schapet ovat kuljettamaan lammaslaumoja paikasta toiseen ryhmässä, niiltä ei ole vaadittua siinä hommassa valtavaa rohkeutta käsittääkseni. Ja ne ovat äärimmäisen koirasosiaalisia ja leikkisiä. Itse pidän varmaan ikävimpinä ominaisuuksina, mitä schapeissa tuppaa esiintymään arkuutta, toimintakyvyttömyyttä ja flegmaattisuutta. Hankalia juttuja ja varmaan tulen tänne blogiin avautumaan kaikkien kauhuksi ja päänvaivaksi. Sitä mukaan, kun on noita "meriittejä" tullut niin on se ajatus pennuttamisesta aina askarruttanut. Ja rakas kasvattajahan ne pennut haluaisi. Ja ohan se lista paperilla ihan kiva, kun on terveys hutkittu priimaksi (lonkat A/A, kyynärät 0/0, polvet 0/0, silmät terveet). Sitten on vielä ulkomuoto kohdillaan. Kaikki muut on tykänny aina, paitti ruotsalaiset, löytyy RYP-sijotusta, SERTiä erikoistuomarilta, muotovalion arvo sekä voittajatitteli. Harrastusrintamalla ei voi tuloksilla varsinkaan tokossa kehua, mutta tykkään itse silti siitä, miten koira tekee muutoin kuin kokeissa ja oma usko on siihenkin lajiin vahva. Agilityssä on niitä nollavoittoja ja se viimeinen nousunolla uupuu ihan vain kisaamattomuuden vuoksi. Ja MH-kuvaus on hyväksytysti suoritettu, mutta mitä se sitten kertoo koiran jalostusarvosta? En yksinkertaisesti osaa sanoa. Mielipiteitä on tuhansia ja pitää vain kylmästi muodostaa ne omansa. Ja sitten se kaikkein kauhein! Mun pitäs hyväksyä joku sulhasehdokas ja antaa siunaus! Ja sitten lopulta se kaikkein kamalin, ne pennut pitäisi antaa poies???
...mutta toisaalta! Stadaa. Tytöt saa oman pihan!!! (Ja sinne ei sitten oikeasti ole tulossa kolmatta koiraa hetkeen, paitti yks hurmaava herrasmies naapurista on kutsuttu viettämään rentouttavaa viikonloppua aina, kun häntä huvittaa) Niin ja kissa, mutta se pysyy sisällä.
Olen koettanut priorisoida hallilla asumiseni muutamalle
illalle viikossa. Ei sinänsä mikään huono ajatus. Kaikenmaailman vuorotyöt ja
niiden vaihtuvuus kuitenkin sekoittaa pakkaa ja nyt, kun siirryttiin jatkuvasta
kaksivuorosta (kaks iltaa, kaks aamua, kaks vapaata) jatkuvaan viiteen (kaks
aamua, kaks iltaa, kaks yöt, neljä vapaata) niin olo on ihan orpo! Tosta voi
jokainen laskeskella, että vapaita iltoja on nykyisessä paljon enemmän ja
ainostaan kaks iltaa kymmenessä päivässä menee töissä, kun aiemmin meni kaks
iltaa kuudessa päivässä..
Tästä on seurannut heti alkuunsa se, että yhtenä maanantaina
Zeldalla oli kolmet treenit. Aamulla käytiin hakuilemassa. Tehtiin hajuhakuja
(neljä pistoa, istumisen vaatimus, ruokaa ja lelu). Viideltä mulla oli
agitreenien veto ja sen perään Zeldan tokokurssi. Zelda oli käsittämättömän
taitava. Mun täytyy vaan opettaa käsilleni joku paikka juoksuseuruussa. Zelda
loisti liikkeessä seisomisessa ja hypyssä. Molemmat käytännössä jo valmiita
pientä hiomista ja säätöä vaille, mutta toisaalta ei sitä seisomisesta
perusasentoon tarvi opettaa, kun kuukausi ennen koetta. Tai testata osaako se
sen vai täytyykö opettaa. Välissä oli Teslan tokot ja Tesla joutui juoksuinensa
murjottamaan autossa. Mä käytin ajan hyödyksi ja sovittelin Inovin 8 popoi ja
päädyin ostamaan, vaikka väri oli sininen. Kyllä taas kasvo agiuskottavuus
roppakaupalla, joten eiköhän Tesla anna viimeistään kisakentillä anteeksi
laiminlyönnit. Päivän päätteeksi vielä Zeldan agikurssi jaolin melko varma, että ei tule enää mitään
kaksien onnistuneiden treenien päälle, mutta mä oon treeneihin erittäin
tyytyväinen, vaikka se semmoista tavanomaista säätämistä ja sähläämistä olikin.
Meininki oli kuitenkin jotain, vaikka alun istuminen meinas hajota käsiin.
Sille pitäs tehä jotain. Koettelee meidän molempien hermoja, ehkä enemmän mun
ja siinä kohtaa peli on menetetty. Menin vielä ilmoittamaan Zeldan uuden
tuttavuuden agikoulutukseen. Aluksi olin menossa vain Teslan kanssa, mutta kun
sain viestin, että olisi vielä paikka Zeldallekin niin sorruin.
Meidän aksailut on jatkunut aikalailla vuoristorataa… Zelda
on tuuraillut Teslaa nyt enempikin ja välillä näkyy valoa tunnelin päässä ja
välillä touhu on yhtä kaahotusta. Sille syttyy semmonen virne naamalle aksapuolella
ja se tekee mitä lystää. Huomista koulutusta odotamme siis kauhulla…
Onneksi toko kuitenkin luistaa ja koira kehittyy kivan
oloisesti. Perusasenno on parantunut, siis nopeutuneet. Ne oli vähän hitaahkot,
mutta parantu jo viikossa huomattasti. Liikkeestä seisominen on kivalla
mallilla eikä se maahanmenokaan ole enää niin hidas.
Ja terveysrintamalla on Teslan suhteen taas hurraamista.
Käytiin peilaamassa silmät ja terveethän ne olivat. Samoin polvet 0/0 ja sydän
löi niin kuin kuuluukin. Viralliset tulee varmaan koiranettiin, kun käyn
antamassa nimmarini muutamaan paperiin, joista sejäi uupumaan. Ja tässä kohtaa kaikki kysyy
heti, että onko tulossa pentuja. Ei sitä voi kieltää, että asia ei olisi
harkinnassa. Teslassa on paljon potentiaalia, mutta on sillä ne varjonsa.
Täydellistä koiraa nyt tietenkään ole ja schapendoesien terveystutkimustilastot
ovat aika surkeita. Oikeastaan vain jalostus- ja tosissaan harrastuskoiria
tutkitaan eikä niitä ole kuin murto-osakannasta. Seuraavaksi olisi tarkoitus suunnata
monimuotoisuustutkimuksiin niin niiden vastauksen avartaisivat entisestään.
Tää blogin kirjoittamin tökkii, koska kaikki aika netissä
tai se keskittynyt aika menee melkein asunnon metsästykseen. Me tahdotaan
rivari ja oma piha. Ja mahdollisimman pian kiitos! Ja muutenkin energia menee
koko touhuun, mutta pistetään ylös ni ehkä en kehtaa olla treenaamatta ennen
kuin seuraavan kerran purkaudun:
Zeldan treenilistalla:
Luoksetulo
Vasemmalla käännökset
Täyskäännökset
Kapulan pito (tätä ei olla aikoihin edes yritetty)
Vati!!!
Teslan kanssa on kyllä treenit jääny hävettävälle tasolle
sitten epäonnistuneen kokeen ja juoksujen vuoksi hukkaan menneen uuden
yrityksen johdosta. Mä arvasin, että tässä käy näin, jos ei päästä heti
uudestaan yrittämään edes sen tasoista suoritusta, jossa oikeasti ollaan. Tesla
keskittynee lähi viikot agiliitämään ja olemaan kaunis. Se lähtee
messarilomalle, koska me joudumme Zeldan kanssa onneksemme ne karkelot
kippaamaan :D
Tein Teslallaaikoinaan ekan esineruudun niin, että sidoin sen puuhun vein pari
esinettä tallotulle kaistaleelle ja lähetin puudelin perään. Ja sehän toimi.
Kaikki uuden opettaminen Teslalla on monesti ihan maailman helpointa. Lupasin
sille kuitenkin Zeldan tullessa , että se saa keskittyä täysiä tokoon,
agiinsekä muuhun temppuiluun, kuten
koiratanssiin, joka on auttamattomasti jäänytmuiden kiireiden alle hautumaan. Joskus olen kokeillut Teslalle
maastolajeja muka mielenvirkistykseksi, mutta sitä ei ois voinu mettässä
vähempää kiinnostaa mikään kuin omat touhunsa omien hajujensa maailmassa.
Älykäs schapendoes pitää kiinni siitä, mitä on sovittu, joten tahkotaan näitä
maastojuttuja nyt sitten tosissaan Zeldan kanssa.
Viime kesän esineruutukurssilla Zelda osasi lähinnä
kohnottaa. Ajattelin, että sille ei sovi, että vieras ihminen vie esineet ja se
näkee. Se ei ajattele niitä esineitä vaan ihmistä. Itsekseni päätin sitten
siirtyä siihen kaistaletekniikkaan, jota Teslalle tein. Muutama treeni oli
semmoista metsään ampumista, mutta sitten tuli valoa tunnelin päähän kerran
hakutreenin poäälle. En osaa sanoa johtuiko se sitten niistä hakutreeneistä
pohjalla vai esineestä. Sidoin koiran puuhun ja vein pinkin lippiksen syvälle
kaistaletta ja se toi se! Ehkä se oli se pinkki väri mikä teki taikansa ;)
Tänään oli tarkoitus ottaa mukaan nämä:
Mutta autosta löytyi vaan seuraavat (kuvasta uupuu muovinen harja):
Käytiin Teslan kanssa tallomassa aluetta:
Jonka joku oli kivasti merkannut meille:
Vein melko syvälle ekan esineen ja Zelda sinkosi matkaan:
Ja kyllä se teki töitä ja koki onnistumisen. Meillä on siis
esineruudun suhteen selkeää valoa tunnelin päässä. Tehtiin nyt oikeasti töitä
lähinnä sen eteen, että saisin koiran ymmärtämään, mitä haluan sen tekevän, kun
huidon kädellä ja hoen ”esine, esine”. Uskon, että sain jotain palikoita sen
päänsisässä toimimaan halutulla tavalla. Mä uskon, että meidän esineruutu tulee
kuntoon ihan vaan treenaamalla niinku moni muukin juttu tulis varmasti. Ja vaikeampien esineiden nostoa täytyy
treenata. Niin ja se palautus kanssa tehä kuntoon joskus, mutta kai se tulee
tottelevaisuuden siivellä. Ensin haluan, että se tekee töitä keskittyneesti ja
motivoituneesti ja nostaa sieltä joka ikisen ihmiselle tuoksuvan esineen ja tuo
mulle. Palkaksi taistelua narulelulla.
Meillä on tässä kampaus urakka vaiheessa. Kintut on vielä
kauheessa kunnossa eikä nämä kelit paljon auta. Tarkoitus olisi ottaa
poseerauskuvia pitkästä aikaan, mutta voi olla että ne jää näihin kahteen
yritykseen:
Ja näillä eväin vielä tuuraamaan Teslaa aksatreeneihin ennen yövuoroa! Mulla alko jatkuva viisvuoro ja eka yö taisi mennä tytöillä hyvin, mutta tämä tuleva perjantain ja lauantain välinen yö hieman jännittää, kun ihmiset on vähän melusia ja ovia paiskovia.
Pitkän (muutaman viikon) odottelun jälkeen tänään tuli vihdoin Zeldalle kennelliiton virallinen tuomio eikä se harmita sitten pätkääkään! Lonkat B/B ja kyynärät puhtaasti 0/0. Samoilla arvioillahan ne jo lähtivät, mutta aina sitä jännittää, vaikka kuvaaja oli mitä asiantuntevin. Ventelältä saatiin myös epävirallisesti lausunnot selästä ja olista eikä niissäkään ollut mitään moittimista, joten luustoltaan Zelda on oiva tapaus PK-lajeihin, agilityyn ja tokoon eikä sen koko, ketteryys tai rakennekaan vaikuta olevan esteenä, päänupista puhumattakaan, vaikka vähän pöhkö onkin, mutta sitä tekemisen halua, josta on jo ennenkin sen kohdalla mainittu, löytyy :)
Ennen odotettua sähköpostia ehdittiin käyvä hakuilemassa hakkuuaukealla, joka on tuulitreenin kannalta oivaa treenimaastoa. Piiloja on riittämiin ja kokoajan pystyy seuraamaan, mitä koira tekee eikä liinan perässä roikkuessa mene puiden kanssa solmuun. Zelda oli paljon parempi kuin muutamalla edellisellä kerralla! Eihän se edelleenkään mikään loistava ollut sillä mittapuulla, mitä joku enemmän treenannut. Zeldan haasteita ovat se, että se tykkää tehdä, mutta ei aina ajattele mitä tekee. Se on myös vilkas ja omapäinen, jonkinverran maltiton eikä maltaisi kovasti keskittyä. Suurinpana ongelma on ollu hajun paikantaminen. Meillä on nyt puhtaasti taktiikkana, että tehdään nenänkäyttöä eli tuulitreeniä niin että saadaan hyvät pohjat ja koira oikeasti malttaa käyttää nenäänsä loppuun saakka. Sen verran on otettu palasia ja vaatimuksia, että pyydän koiraa istumaan ja rauhoittumaan edes aavistuksen ennenkuin lähdetään yhdessä liinan kanssa kohti maalimiestä ja siinä kohtaa, kun se saa hajua alan selkeästi jarruttelemaan ja koitan lähettää vasta, kun se malttaa pitää nenän ylhäällä ja ottaa hajua. Näillä pienillä vaatimuksilla jäivät tällä kertaa ne hajun saatuaan kymmeneen metriin sinkoilut pois ja se meni suoraan lähetyksestä ukoille. Kunhan maltettiin molemmat tehdä työ loppuun asti kunnolla eikä hötkyillä. Hötkyilyn vikaa, kun on täällä liinan toisessakin päässä enemmän ja vähemmän. Maalimiehet ovat myös vaatineet istumaan, jotta siitä alkaisi tulla tapa syliin kiipeämisen sijaan.
Ja meidän lelupalkkaus niin mun kanssa tokoillessa ja maalimiehillä on parantunut ihan hurjasti. Ja tällä parantumisella meinaan sitä, että Zelda on jättänyt rallattelut ja tulee ennemmin itse lelua tarjoten suorastaan syliin, jos taistelu loppuu. Taistelusta se on tykänny aina, mutta niin myös omaksi ilokseen rallattelusta. Nyt aletaan olla sitä mieltä, että leikkiminen yhdessä on kuitenkin kaikkein eniten huippua.
Viikonloppuna Zelda oli hoidossa kaverin luona enemmän maaseudulla belgilauman jatkeena. Ja aivan mahtava hoidokki oli ollutkin. Täysin lapsiin tottumaton koira oli ollut perheen pienempien kanssa oikein ystävää eikä ollut yhtään hypinyt päälle. Se oli myös sopeutunut kahden uroksen ja kahden nartun laumaan ilman murheita ja vetänyt koko viikonlopun aikamoista rallia vuoroin kenenkin kanssa. Ja siis koko viiden koiran lauma oli pärjännyt sisätiloissaan keskenään ilman rajoituksia.
Maanantain tokotteluissa ehkä hieman kyllä painoi viikonlopun väsymys. Tehtiin pitkästä aikaa noutoa, vauhtiversiona. Heittelin kapulaa ja hetsasin sille. Zelda hukkasi kapulan useamman kerran ja kaarsi aina pari metriä vinoon. Tarttuminen oli kuitenkin kiitettävää. Sitten luoksetuloa ja siinä oli samaa kaartamista. Eteentulemisessa oli kuitenkin mielestäni edistytty. Loppuun oli tietty pakko ottaa parit seuraamispätkät, että saatiin onnistunut lopetus treenille.
On se vaan hieno otus. Ja ihan paras halikaveri, joka tulee aina kainaloon, kun tarvitsee.
ps. Ei Teslakaan pöhkömpi ole, vaikka ärsytyskynnys on haukkuherkkyyden takia välillä matalalla. Kyllä se taas lauantaina muistutti, miten simppeli otus se on, kun matkustettiin junalla, käveltiin lauantaiehtoosta hämeenkadun halki Tampereella ja odotteli kiltisti ovella, kun hain ruokaa tacohousista. Se vaan kulkee mukana eikä se ole hälinästä moksiskaan ei reagoi suuntaan eikä toiseen. Nyt se taisi aloittaa juoksunsa sopivasti, kun piti mennä tokokokeeseen :P
Viime aikoina olen oikein reipastunut videoimaan Zeldan treenejä.
Tässä tulee neidin agilityä:
Sitten jotain toko räpellyksiä, näitä pitäs saaha enempi videolle niin oppisi itse. Yhtään hyvää pätkää ei oo oikein taltioitunu:
Teslan koe on kanssa videoitu ja facebookissa kaikkien kavereiden nähtävänä, mutta kattoo jaksaako sitä tänne linkitellä. Toko pitäs videoida enemmän niin ehkä tarpeeksi, kun kauhistelee itseään niin pystyis jättämään kaikki kenotukset ja nykimiset pikkuhiljaa pois :P
Käytiin eilen Teslan kanssa rääpimässä avoimesta kasaan hätänumeron verran pisteitä ja kolmostulos seuraavasti:
Paikkamakuu 10 Seuraaminen 8 1/2
...alko lopussa putoilee, täyskäännös karsee. Liikkeestä maahan 10 Luoksetulo 6
...ei pysänny ajoissa, mutta pysähty kuitenkin! Liikkeestä seis 0
...meni maahan huonosta valmistelusta johtuen ja mulla hajos tässä kohtaa pakka. Kaukokäskyt 0
...nousi ekalla istumaan, mutta alkoi sitten nuuskia makuussa maata eikä kuunnellu enään. Nouto 10
...Tesla oli edellisistä huolimatta ihan super! Vieras kapula ja kaikkee. Hyppy 0
...hypättyään lähti nuuskuttamaan nenä maassa eikä tietty kuunnellu. Kokaisvaikutus 7
...paketti tosiaan hajosi loppuun ihan täysiä ja koira painu sijaistoiminnoille liikkestä seis jälkeen eikä tehnyt enään mun kanssa mitään.
Tuomarina Juha Kurtti
Että semmosta rääpimistä. Liikkeestä seis ois pitäny olla heittämällä kymppi, samoin kaukot ja hyppy kasi, muut pisteet meni ihan niinkuin kuuluikin ja uskalsin toivoa. Ja toki ilman sitä toivotonta nuuskuttamista ja lopun kuuntelemattomuutta ilman olisi kokonaisvaikutus varmaan ollut parempi, koska alku lähti niin kivasti kuten tuomarikin totesi, mutta tsemppauksesta huolimatta hajosi täysin. Ja mä en tota koiraa pysty tsemppaa takasin, jos homma hajoaa, koska se vaan paineistuu mun jännityksestä entisestää ja heittää sijaistoiminnoille.
Aamu alko jo huonosti kisakirjan ja rahapussin leikkiessä piiloa ja missakin koko EVL-luokan.
No leukapystyyn ja kohti uusia pettymyksiä! Seuraava koe ois jo marraskuun ekana viikonloppuna, huomenna alkaa ilmot, joten kattellaan.
Zelda on lihonnut ainakin muutaman kilon tai sitten oman eläinlääkärin vaaka näytti mitä sattuu. Kankaanpään vaaka näytti kuitenkin tyydyttäviä lukemia. Seuraavassa bloggauksesta toivottavasti enemmän siitä retkestä, joten säästellään vielä.
Lentsun tokokurssit loppuivat :( Vikalla kerralla oli kaukoskabat ja Tesla pääsi finaaliin Saraa vastaan. Siinä kohtaa se kuunteli mieluummin Sannan kuin mun käskyjä. Tesla pääsi tuuraamaan myös Zeldaa ja yrittämään uusintaa, mutta siinä kohtaa se sitten oikeasti myös esitti Zeldaa :D Ei tullut voittoa siis.
Ollaan käyty parina arkiaamuna hakuilemassa ja molemmat reissut on ollut aikamoista hölmöilyä. Koiran osalta siis. Pistänyt miettimään onko tolla koiralla, jonkin asteinen lyhyt muistihäiriö, mutta totuus taitaa olla keskittymiskyvyn puute ja se että turha häsläys menee järjen käytön edelle. Haamuilut ja muut jätetään kyllä nyt hautumaan ja keskitytään siihen nenän käyttöön. Ongelma on siinä kohtaa lähinnä se maalimiehen paikannus. Semmonen aika täydellinen esimerkki meidän keskiverto pistosta on se, että Zelda merkkaa melko täydellisesti ja selkein merkein kuusten kätköissä olevan maalimiehen vain parin metrin etäisyydeltä, mutta lähettäessä sinkoaa kymmenen metriä piilon ohi seuraavalla mahdolliselle ja päättää, että se on varmasti täällä. Tai vetää jonkun muun kunniakierroksen, kun maalimies ei olekaan siinä heti. Eli hajun tarkennus lienee se ongelman ydin. Sitä siis ahkerasti työstämme. Oon nyt melkolailla kaatunut haukun puolelle, vaikka pitkään olin jo tekemässä seuraavasti koirastani rullakoiraa. Rullailmaisu lienee meille kuitenkin liian hienovaraista ja koulutusvirhe altista touhua. Tuli siitä haukkuva tai ei niin operaatioksi talven aikana voisi ottaa haukkumisen käskystä ja sitten siirtää sen melko pian vieraille. En usko olevan suurempi ongelma, kuhan saa haukun ensin irtoamaan haluttaessa. On ollut kiva saada vaihteeksi "koiraihmisiä" maalimieheksi niin on noussu lelupalkka namien yli. Toki narulelut on niin pop, että viimeksi Marin kanssa, joka kyllä on sinänsä ihan yhtä koiraihminen, ei vaan mikään himoharrastelija, lähti ihan innolla leikkimään. Tai Mari piti narusta kiinni ja Zelda veti. Osaavimmilla maalimiehillä olen kyllä jo ottanut istumisen mukaan.
Teslan kanssa ollaan hinkattu hulluna niitä avon kaukoja ja luoksetuloa. Luoksetulossa on nyt treeneissä siinä pisteessä, että pysähtyy viiveellä pelkällä äänellä. Sillä mennään. Kaukot kyllä saa itkemään. Aina, kun ollaan voiton puolella niin iskee hirvee kaukojumi. Se ei vaan nouse ekalla istumaan, ei millään. Ollaan myös muistettu jäävät. Maahanmenossa on alkanu pahasti ennakoida perusasentoa. Noudossa saattaa varastaa. Ja mälvää. Hyppy on hyppy ja istuminen vaikeeta. Seuraaminen päivästä kiinni. Näillä eväin kokeeseen, eikun menoksi vaan :P Toisaalta sinne mennään nyt kyllä pitämään hauskaa, kävi miten kävi! Ja mä koetan olla vaan jossain ihkupilvissä ja lirkutella koko kokeen läpi lempeästi.
Zeldan perusasento tarvii vähän nopeutusta. Perusseuruut on edelleen kivaa. Käännöksiä tarvisi treeniä. Alkanut vasempaan painaa päälle. Asentoihin ja paikkaan olen kyllä super tyytyväinen. Ja suoruuteen. Luotan edelleen palkan suuntaan. Liikkeestä seisominen on kiva. Toki se päänkääntö taaksepäin on vähän liioiteltua, mutta kai se saa vielä olla, eiköhän se häivy itsestään. Luoksetulossa saatiin viimeksi vähän noottia, että asento sais olla vielä viitisen senttiä vähemmän tiivis. Nyt tuppaa seisomaan varpailla. Tätä kyllä täytyy vaan hioa, hioa, treenata, treenata, toistoja, toistoja... niinku kaikkea muutakin. Linnun vaan aika ajoin tulee vieläkin pilaamaan meidän treenin. Eikä sitä jokapäivä jaksaisi hallille ajella. Turhautuessaan kyllä tarttuu sitten mielellään patukkaan ja taistelee, mutta se tekeminen jää sitten johonkin. Eli vaikka leikkiminen mun kanssa menee lintujen edelle niin linnut menee muun tekemisen edelle. Miten mä saisin tekemisen siirrettyä lintujen edelle? Tämä yhtälö, kun ratkeisi niin meidän treenit alkaisi edetä huminalla. Kai se pitäis katsoa peiliin ja tuumata, että motivaatio-ongelmat ne kiusaa. Mutta jos mä olen saanut yhden schapendoesin, jota ei voinut pari vuotta sitten kuvitellakaan palkkaavansa lelulla niin juoksemaan vauhdista kiinni patukkaan ja murisemaan siitä taistellessaan niin kai mä saan yhden briardin, joka osaa leikkiä opettamatta tekemään töitä mulle ennen lintuja. Ja siis patukkaan! Ei tarvi olla enää edes vaaleanpunaista pehmeää, pörröistä ja hentoa. Vaan tämä on Teslan uusin lelu:
Ei tarvi varmaan kertoa väriä :D
Molemmilla tytöillä on nyt siis maanantaisin tokokurssit peräkkäin tämän jakson ajan kunnes tulee joulutauko ja uusi vuosi, uudet kujeet.
Zeldalla alko myös tauon päälle ohjattu agikurssi. Ekan kerran video tässä:
Tokasta kerrasta on video, mutta en oo vielä jaksanut ladata kauhisteltavaksi. Se oli semmosta "mä teen mitä mä tahdon" -aksailua. Ja en osaa istua paikoillaan vaan naama virneessä rallattelen miten sattuu. Zeldalle agility on yhtä hauskanpitoa. Tosin toistaiseksi enemmän omaksi ilokseen, kun mun ohjausta kuunnellakseen.
Tähän postaukseen piti vielä tehdä tilitys kerrostaloelämästä, mutta ehkä se on parempi mennä unille kivan aksavideon saattelema. Tilitän joskus, jos jaksan, jos en saa sitä ennen häätöä :P
Kirjoitinko mä jo kerran, että kun aina neuvotaan vähentämään ruuasta treeninamit niin mun pitäs opetella lisäämään ruokaan namit, jos ei treenata? Tietty parasta ois, jos treenattais sekin ruoka. Jotenkin tää illasta aamuvuoroon on vaan nihkeempi väli, mutta tänään sempattiin, kun olen liian virkeä nukkumaann :P
Palataan kuitenkin vähän taaksepäin. Viime keskiviikkona oli jo toiseksi viimeinen kerta Lentsun kurssista! Vaikka välillä tuntuu ettei edetä yhtään niin kyllä niitä valonpilkahduksiakin näkyy.
Aiheena oli mm. jäävät. Teslan priimat. Tulipahan todettua, että vaikka ne on kunnossa niin täytyisi niitäkin joskus treenata. Menee muuten sekasin ja sitten törkeetä perusasennon ennakointia ilmeni. Eli nyt kirjoitan ylös: Muista treenata myös jääviä joskus!
Zelda oli aika positiivinen! Se oli jokseenkin kartalla jopa, vaikka ihan epävalmiit ne on. Namilla maahanmenoa ja avustettuna vielä. Lelulla pysähdystä. Sen osaa pysyä paikoillaan paljon paremmin kuin Tesla ilman opetusta eikä se steppaa ja hyöri. Pitäis muistaa ottaa se istuminenkin listoille, se kun tulee tottispuolella ennen seisomista.
Tunnarin tekivät molemmat laudalla. Zelda oli vähän pöhkö, kuten yleensä, mutta tajusi lopulta ottaa kapulan suuhunsa. Teslan kanssa pitäs treeniä sitä istumista, kun ohjaaja kääntyy ympäri! Zeldan kanssa en oo yhtään muistanut tehdä sitä pitotreeniä, täytyi muistaa. Ja siis tunnarikapulan pitoa nimenomaan. Se on yleensä se vaikein. En tahdo siitä samanlaista kapulan syöjää kuin Tesla, joka palkkaa jo itseään tunnarikapulalla. Murh.
Ollaan myös aloitettu Zeldan kanssa uus projekti... opetella haukkumaan käskystä. Ja niin ääntään käyttävä kuin tuo otus onkin niin ei se tuu ilmaiseksi sekään. Huoh. No treenitään nyt. Jos sen kerran saisi ulos niin se varman ois jo jees. Kyllä se omasta tahdostaa osaa komentaa, vaikka lenkillä. Ja siellähän mä komennan sitä siitä eli pieni ristiriita. Miten saada koira haukkumaan käskystä, mutta olemaan komentamatta hihnan päässä, jos en anna riuhtoa miten huvittaa?
Tesla lähti viikonlopuksi mummolaan. Ollaan siis me blondit nyt ihan kahestaan. Ja se tämän illan semppaus: Kahvikipollinen natural menuja + pesuvati + naksutin + pitkät hermot
(kyllä se vielä joku päivä pyörii, mutta takapäätä jumpattu siis hiukan)
Palkaksi tästä urakasta muutamat perusasennot naksulle, että se tajuaa, että sillä saa tehä jotain kivaakin. Oon päässy aikalailla tavoitteeseen ja pa alkaa olla Zeldan lemppareita. Ja se osaa hakeutua oikeaan kohtaan aika kivasti. Ja paikallaan käännöksen vasempaankin alkaa näyttää paremmilta kuin mitä vaikka viime keväänä. Se on siis saanu piuhan välillä etupää ja takapää toimimaan!
Paikkamakuuta treenaamme lähes joka iltaruualla. Miksi musta tuntu, että se oli nyt parempi, kun oli vaan yksi koira? Mä en uskalla asettaa mitään aikatavoitteita, mutta kyllä se alokasluokka siintää jo haaveissa. Teslan pitää kiiruhtaa äkkiä siis alta pois voittajaan :)
Aamuvuorojen jälkeinen väsymys kostautui jumituksena ja piti keksiä jotain koirien päänmenoksi. Päätön juokseminen ei nyt tullut Zeldan kohdalla kuuloonkaan, koska se anturat vasta toipuvat viime viikon kaahotuksesta. En tiedä inspiroiduinko Zeldan kasvattajan koiran hienosta saavutuksesta erikoisjäljellä vai tokokoutsilta ostamistani natural menuista, mutta jostain kumpusi ajatus, että jäljestäminen väsyttää!
Koirat autoon ja kohti kirvatsia. Siellä oli jotain kivoi koiria treenimässä, mutta parempi vaan ettei ketään epäkoiraihmisiä kattomassa mitä tuo hullu puuhaa, kun heittelee kallista ruokaa pellolle ja sitten kävelee päälle.
Zeldan touhu oli taas yhtä kohnotusta. Alkuun ei meinannut päästä ollenkaan, mutta sitten sai hommasta kiinni ja teki ainakin kymmenen metriä nenämaassa töitä. Toki puskien eteenpäin kuin höyryveturi ja malttaen syödä ehkä viisi menua. Niitä oli joka askeleelle. Sitten homma hajos ja meni hyrräksi, mutta saatiin se silti taas räpellettyä kasaan, mutta kolme metriä ennen loppu palkkaa se komeasti otti ilmavainulla loppupalkan ja siinä kohtaa oli turha enää jäljestää. Hakukoira. Ehkä se metsäjäljelle voisi taipua, kun siellä kai saa kohnottaa enempi.
Mä varmaan tein siinä alussa jotain väärin, koska myös Teslan oli vaikea saada omastaa kiinni tai sitten se johtuu vaan siitä, että ei olla treenitty jälkeä? No heti kun Tesla hokas juonen niin se alkoi määrätietoisesti turpa nurmen seassa puuskuttaa menemään remmi löysällä loppuun asti ilman jarrutustarvetta tai muuta ohjailua. Mietin Zeldan kohdalla, että ehkä ruokakuppi oli virhe ja olisi pitänyt olla suljettu rasia, mutta Teslan nenä pysyi maassa loppuun asti. Ja se ainakin esitti tosi pätevää.
Palkkioksi tytöt sai pienet tokopätkät. Teslan kanssa tein luoksetulon stoppia takapalkalla, nyt toimi hyvin. Kaksi onnistunutta toistoa, vaikka ekalla kyllä vähän varasti luoksetulossa, mutta ei takapalkalle kuitenkaan. Ja stoppas! Tää alkaa selkeesti toimia. Vastaavia treenejä on nyt tehty lähiaikoina enempikin, lyhyesti ja ytimekkäästi, mutta usein! Sitten otettiin vielä kaket. Ja se nousi ekalle istumaan, joten teki mieli tanssia niin annoin sen tehdä myös ylempien vaihtoja palkaksi.
Zelda sai seurata ja tehä perusasentoa. Ja palkaksi se sai vähän taistella patukalla.
Jotain mä tein kyllä onnistuneesti, koska nyt molemmat koirat makaa ihan liki, toinen toisella puolen ja toinen toisella, sikeitä vedellen? Jotain hämäystä?
ps. Mä rakastan kirjoittaa mun uusvanhalla pc-näppäimistöllä, sointu on niin paljon sievempi kuin omppunäppäimissä. Ja sen huomaa ainakin toistaiseksi blogin päivitystiheydestä. Sormet vaan käy!
Molemmilla tytöillä oli tänään niin hienot treenimoodit, että pakko vähän hehkuttaa!
Tesla liiteli semmosta kyytiä, että märillä tassuilla suorastaan lensi puomilta alas, hupsista! Ja eikun uudestaan. Täytyy parturoida sen tassukarvat. Muuten se oli niin vauhdikas, että ei perässä pysynyt. Mun täytyy opetella olemaan juoksematta sitä oikomalla karkuun, kun se on tommonen oma itsensä esim. takaakierroissa, täytyy muistaa ohjata!
Zelda katteli tolpassa, kun muut aksas. Se oli aika melkeen hiljaa, paitti kun Tesla päykitti ni se päykytti sille. Vein Teslan autoon sen treenin jälkeen ja muiden vielä aksaillessa tehtiin vähän seuruuta, pidempää pätkää, jossa meinas kyttää lintui, mutta pienellä "kröhöm" palasi ruotuun entistä tärpimpänä. Perusasentotreeni, paikalla käännökset ja liikkeestä käännökset sujui tosi hyvin. Täytys videoida meiän seuruuta ni tietäs näyttääkö se yhtä hyvältä, kun tuntuu! Ja muuten teki hyvää treeniä pienessä hälinässä, kun kahdella kentällä mentiin aksaa ja toisella puolella, tosin kauempana, oli jotain tottistelijoita.
Mulla on ollut mielessä miljoona asiaa, joista on pitänyt kirjoittaa, mutta ennenkuin ehdin saada ajatuksia blogiin asti ehdin tuhota näppäimistöni. Kyllä ihan itse. Tästä en vois syyttää kumpaakaan karvaturria, vaikka Zelda oli tilanteessa läsnä. Se nyt on aina kotona niin liki kuin olla ja voi, kun Tesla murjottaa jossain sängyn alla. Ahkerien vapaiden lopuksi palkitsin itseni pienellä epäonnen valkkaripullolla, jonka avaaminen jo olisi vaatinyt korkkiruuvin, mutta melkein insinööri selviää moisesta ilman, mutta siitä saa syyttää itseään, kun jättää sen täyden lasin näppäimistön viereen, kyllähän siinä tietää mitä tapahtuu...
Mä päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja alkaa oikeasti kuntoilemaan sekä syömään terveellisesti ja hyvin olen urakan aloittanut. Tosin täytyy keksiä joku uusi kuntoilu mesta Zeldan kanssa. Soratiet ja linnut ovat huono yhdistelmä. Puolituntia ehti koira paahtaa täysiä pää kohti taivasta etutassut maata hakaten ja täysiä peltojen poikki oikoen, kunnes anturaan tuli lommo. Mä en usko, että Zeldan anturat olisi normaalia heikommat vaan se etupään käyttö on ihan järjetöntä. Tapauksen jälkeen ollaan treenitty nurtsella tassut paketissa ja vältetty taisteluleikkiä (helpommin sanottu kuin tehty). Muutamassa päivässä aristaminen lakkasi, mutta varovasti on otettu. Yksi agitreeni jouduttiin jättämään väliin ja varmaan taukoillaan siitä nyt muutenkin suosiolla.
Ja ennen tätä Zeldan anturatapausta huomasin, että Teslan vasen silmä rähmi runsaasti ja punotti. Tulihan se eka "kunnon" eläinlääkärinreissu meidänkin kohdalle. Todennäköisesti jokin roska aiheuttanut ärstystä silmään, mutta hyvä se oli tarkistaa ja saada siihen vähän voidetta. Tästä johtuen jäi sitten schapejen tokomestikset väliin. Jos alkuvuosi meni valmennuksia ja leirejä rahoittaen niin loppuvuosi kuluu näemmä terveyden puolesta. Molemmille tulossa terveystutkimuksia ja Teslalle ainakin lihashuoltoa.
Teslan kanssa keskitytään nyt täysiä saamaan se avoin luokka ykköstulos kuosiin. Ja oishan sitä kakkosluokan sertiäkin kiva joskus päästä metsästämään, kun se on jo tarjottimella ollut useampaan otteeseen. Joku innokas voisi kyllä viedä tuon otuksen kisoihin. Omat mahdollisuudet näyttävät heikoilta.
Eikä tässä vielä kaikki... Tesla aiheutti ylimääräistä sydämen tykytystä, kun tulin lauantaiehtoosti töistä kotia. Sen pää oli aivan märkä. Ja se käyttäityi muutenkin niinkuin jotain olisi tehtyt eli meni sängyn alle murjottamaan eikä suostunut tulemaan edes ruokakipolla pois. Tilanteeseen on kaksi ratkaisua. Se on ollut vesikipolla ja Zelda on syystä tai toisesta astunut kippoon niin että Tesla on kastunut. Paha sanoa, kun Tesla kastelee juodessaan muutenkin puoli valtakuntaa. Vaihtoehto kaksi, että se on päykyttänyt itsensä märäksi vauhkoamalla. Meidän talossa on ollut jokunen muutto ja lauantai-iltana ekaa kertaa ikinä kuulin jotain älämölyä jostain seinänaapureista. Ei siinä tarvita kuin yhdet bileet ja pari urpoa röökipaikalla, joka sijaitsee mun ikkunan alla. Zelda oli kyllä ihan normaali oma itsensä eikä se muutenkaan lähde Teslan turhanpäiväiseen vahtihaukkuun mukaan. Sanoo kyllä, jos joku jää liian pitkäksi aikaa oven taakse tai ikkunan alle möykkäämään, mutta lakkaa kun on sanonut sanottavansa eikä jaksa korvaansa lotkauttaa jälkimölyille, joita Tesla taas kyttää minkä ehtii. Ja siis hyvin vähän tämä kerrostalo kaksikko oikeasti haukkuu, muutenhan meillä olisi jo jokunen varoitus. Jos joku känninen urpo jää mun ikkunan alle möykkäämään niin saa sanoakin. Nyt mulla on vahva epäilys, että melu on ollut normaalia suurempaa. Tiedä tuosta.
Tesla kyllä murjottaa ruokansakin kanssa, mutta se ei ole uutta. Kerran aikaisemmin tehnyt saman tempun, kun tarjosin jahtivahtia. Nyt ostin tai oikeastaan Zelda osti ihan itse ansaitsemansa eukanubasäkin ja Tesla ei su ostu sitä syömään :D Kaikki mun ruoka kyllä kelpais, mutta ei näemmä Zeldan. Onneksi se kuitenkin aika nuukasti osti vaan muutaman kilon ja pisti yhden kymmenen euron lahjakortin säästöön. Saa seuraavan säkin hankkia jotain Teslalle kelpaavaa. Käsittämätöntä, kun Tesla ei oikeasti ole nirso, mutta tähän mennessä olen törmännyt kahteen ruokamerkkiin, jotka eivät vain kelpaa. Ei taideta tähän merkkiin vaihtaa. Ollaan nyt jääty Zeldan penturuokaan eli eagleen ja aina välillä joku säkki jotain muuta, joskus jotain pakkasesta. Oon harkinnut Teslan kanssa taas paluuta enemmän raakaruokintaan, mutta en ole sitten saanut aikaiseksi ja sitten pitäisi kyllä tehdä sama temppu Zeldan kanssa. Ehkä ne saa nyt vaan herkutella silloin tällöin ja kasvaa massaa ihan raksuilla. Öljyjä koitan muistaa antaa enempi ja vähempi kuuriluontoisesti (nutrolin, kalaöljyt) ja jotain vitamiinejä, joita kaikki fiksummat koiragurut on suositellu kuten B-vitamiinilioista ja C-vitamiinirakeita.
Tällästä paasausta tällä erää! Nyt täytyy rientää agilityn alueellisen valmennuksen viimeiseen ulkotreenikertaan. Zelda pääsee treenaa tolpassa hengailua. Viimeksi se oli oikein fiksu ja otti toivonmukaan oppia naapurikentän tottistelijoista, siellä näky joku briardikin treenivän.
Just hieroja kehui mun tyttöi solakoiksi, mutta kyllä eläinlääkärin vaaka olisi voinut muutaman kilon enempikin näyttää Zeldan kohdalla. Painoa oli rokotusten yhteydessä inan vajaa 21kg, joten ei haittaa, vaikka vähän enempi herkuttelisi, mutta parempi enemmän tähän suuntaan kuin toiseen. Siitähän ei ole kiinni, että koira olisi huono syömään vaan mamman mitotukset on ollut vähän liian kortilla. Eläinlääkäri ei painosta mitään todennut, mutta äiti tuumas, kun eilen Heinolaan saaavuille, että hieman on laihtunu Zelda ehkä liikaa.
Viime sunnuntaina käytiin tekemässä vähän nenänkäyttöharjoituksia Marin kanssa ja olin kaiketi ihan tyytyväinen. Neljä tuulitreeniä ja ekalla mentiin aikalailla yhdessä. Tokalla palasin viisi metriä kohti keskilinjaa, kun koira sai mielestäni hajun. Kahdella viimeisellä koira sai mielestäni hajun ja päästin maalimiehelle melko suoraan, kun olin sen verran ulalla itse, että en halunnut puuttua koiran työskentelyyn ja onnistuneesti se toimi. Loppuun yksi peräänlähtö leikitys ja leikkihän se vähemmän kokeneen maalimiehen kanssa hyvin, kun oli mitä paras narulelu välineenä. Vähän on välillä semmosta hakuammuntaa ja soveltamista, kun sählätään kahdestaan ja toinen ei ymmärrä lajista mitään ja toinen koittaa parhaansa mukaan ymmärtää.
Eilen siis kaipasin vähän asiantuntemusta treeneihin ja lähdettiin äitin ja iskän kanssa metsälle.Oon aika tyytyväinen, miten hyvin pystyin kuuntelemaan ja miten hyvin saatiin yhdessä treenittyä hakua. Ei se koskaan onnistunut, kun agilityä ollaan joskus treenitty yhdessä. Tuli ihan hyvät treenit ja oli kivaa, kun mun ei tarvinnut miettiä juuri mitään vaan otin vaan kiltisti ohjeita vastaan. Iskä-parka joutui väkisin maalimieheksi, vaikka urputti alkuun, että menee hyvä koira pilalle. Tuulitreeniä tehtiin ja sitten parin peräänjuoksut niin, että koira näki lähdön, mutta ei loppua vaan joutui käyttämään nenäänsä. Sitten pohdiin ilmaisua ja koitettiin vähän haukutusta. Jos mulla olisi paremmat treenipuitteet harkitsisin rullailmaisua, mutta näissä olosuhteissa haukkuilmaisu lienee ainoa vaihtoehto. Se on vaan niin paljon helpompi ja yksinkertaisempi opettaa. Tässä tuli se pointti, että ei kannata opettaa makaamaan maalimiehellä vaan istumaan, koska istuessa tulee ehdottomasti parempi haukku.
Ja hieman huonohko laatuista kuvasatoa jo hämärtyvästä metsästä:
Ja sitten tämä toinen sporttimallinen turkkihirmu syyniin.
Tänään oli SSKY:n päänäyttely sekä samassa schapendoesien erikoisnäyttely. Tuomarina toimi Paula Heikkinen-Lehkonen ja koiria oli näytillä nelisenkymmentä. Huomattavasti pienempi määrä mitä on totuttu näkemään, kun olemme tähän asti saaneet erikoistuomareita Hollannista arvostelemaan rotuamme erikoisnäyttelyihin.
Marko vei Teslan kehään ja Tesla esiintyi erittäin täpäkästi eli tarjosi kaikkea ja komensi handleriä. Tuomari ei jaellut vaaleanpunaisia yltiöpäisesti ja uroksista yksikään junnu, nuori tai avoimen luokan koira ei saanut SA:ta. Valionarttuja oli kehässä kuusi kappaletta ja Teslalle irtosi ensimmäisenä esiintyjänä laatuarvosana ERI ja irtosi sitten vielä se SA ja kilpailuluokassa sijoitukseksi kolmas. Eikä enempää SA:ita valionartuille sitten irronnutkaan. Arvostelu meni seuraavasti:
Hieman pitkärunkoinen kevyt narttu hoikassa kunnossa. Hyvä pää ja ilme. Eturinta kovin tyhjä. Rintakehä saisi olla tilavampi ja pidempi. Erinomaiset takakulmaukset. Erinomainen häntä. Kepeät liikkeet. Hyvä karva. Vilkas ja iloinen. Hieman lisää massaa olisi eduksi. VAL ERI VAK3 SA
Tuota ensimmäistä lausahdusta en kyllä ihan osta pitkärunkoisuudesta, vaikka se rodulla onkin yleinen ongelma tai ennemmin matalajalkaisuus, mutta mielestä Tesla ei ole aiemmin saanut kummastakaan huomautusta. Etuosassa varmaan on puutteita ja lihaksiakin voisi sinne hieman kasvattaa niin olisi parempi varmasti. Massaa olisi näemmä kovasti tuomari toivonut, mutta Tesla onkin tommoinen sporttisempi versio. Parempi se on liitää agibaanoilla ilman liikakiloja. Muutenhan tuo arvostelu oli oikein loistava ja siihen olen tyytyväinen kyllä, samoin SA:han. Teslan lähisukulaisilla ei mennyt myöskään yhtään hullummin. Nada-mammalle PN2 ja VSP-vet sekä Retu-iskälle PU3 ja olihan se Selma-siskokin erittäin hyvä!
Tässä vähän koiruuksia kuvin:
Loppuun vielä muutama sananen tokotteluista:
Treenin alla oli viimeksi Lentsulla nouto ja kaket. Zeldalla on vauhtinoudoissa hieman liian korkea odotus patukka- tai narupalkasta eikä se tartu kapulaan tarpeeksi nopeaan vaan jää kyttäämään. Tähän lääkkeeksi avustaja heitti kapulaa eteenpäin, kun koira tuli likemmäs. Ongelma tuntui tällä erää häviävän. Pitotreeniä tehtiin molemmissa ryhmissä tunnarilla. Zelda oli vähän laiskahko ja tajuamaton. Tesla taas söisi koko kapulan alta aikayksikön. Olen ehkä tyytyväisempi kuitenkin siihen kapulaan, jossa oli vähempi hampaanjälkiä. Kakeissa Teslan ei tarvi treeni vaihtoja, ne on jee! Zeldan kanssa taas sekä seisomisesta maahan että istumisesta maahan ovat suurimman murheenkryynit. Molemmat pitäisi saada ykstahtisiksi, mutta ovat nyt kaikkea muuta. Maasta kyllä pompsahtaa istumaan ja seisomaan, mutta ei putoa sinne maahan.
Huomenna on schapejen tokomestikset ja mulla tietty iltavuoro, joten sumplittiin, että Sanna menee huvinvuoksi kokeilemaan, jotta mestiksissä on parempi edustus ainakin, jos ei muuta. Viimeistelytreenit näyttelypaikalla meni huonoa paljon paremmin:
Noh ei kuitenkaan nuolaista ennenkuin tipahtaa... Eilen huomasin Teslaa kammatessa, että toisessa silmässä oli hieman normaalia pahemmin rähmää. Meillä ei ole koskaan ollu silmätulehduksia sun muita, joten en asiaa sen vakaammin ottanut. Tänään taas silmää syynätessä se kuitenkin näyttäisi punertavan ja edelleen rähmivän toista silmää enempi. Soitin päivystävälle ja sinnehän ei tänään tietenkään pääse. Ohjeeksi pumpulilla ja lämpöisellä vedellä huuhtelua. Koira ei kuitenkaan oirehdi silmäänsä eikä siristele. Joten mulle jäi nyt osin epäselväksi, että vienkö sen aamulla päivistykseen jokatapauksessa vai ainoastaan, jos se on pahempi. Sitten täytyy vielä miettiä, että koetanko saada sen Lahteen vai ajanko Poriin. Vai uskallanko jättää asian maanantaille ja viedä omalla eläinlääkärille, toivoen sieltä saavan aikoja.
Näissä pohdinnoissa tämä ilta ja vähän kaukotreeniä Zeldalle... Poriin ajellaankin vasta aamulla jokatapauksessa ja pohditaan yön yli.
Niin se vain on että sitä saa mitä tilaa :) Ja jos haluaa jotain oikein kivaa niin sitähän kannattaa tilata. Ja näin toimin ja järjestin Poriin Lentsun tokokoulutuspäivän TVA Pori Ry:n nimissä. Riittävästi saatiin mukaan innokkaita tokoilijoita ja paikanpäällä kuullestaa palautteesta taisi olla aika onnistunut ja antoisa päivä ainakin suurimmalla osalla, toivottavasti kaikilla :)
Itsehän ahkerana istuin kuuntelemassa ja seuraamassa aamusta iltaan eikä naurunpyrähdyksiltäkään tunnetusti vältytty, vaikka Zelda ei edes estraadille päässyt. Aamu alkoi EVL-koirakoilla, joissa riitti purtavaa, mikä on tietty yleisön kannalta parasta.
Tesla oli keskimmäisessä ryhmässä. Tehtiin alkuun hyppyä ja sillä oli ihan mahdoton häiriöherkkyys alkuun ihmisistä ja liikkuroinnista. Ja keskittyminenhän siinä herpaantu. Hyppynoudossa ei millään osannut suorittaa hyppyä molempiin suuntiin. Täyskäännöksissä minä olen se suurin tumpelo, joko pysähdyn tai katson koiraa. Pelkkä katse saa koiran väistämään puolimetriä. Tulevaisuudessa normaalissa ja hitaassa käynnissä käännöksen oikeaan, juoksussa saksalaisittain. Oikea on parantunut kuitenkin hurjasti siitä mitä se joskus oli. Jotain ollaan tehty oikein ja tyhjä ruutu näytöllä oli melkolailla täydellinen.
Viimeisessä ryhmässä oli paljon pentuja sekä junnuja. Näitä oli taas ilo seurata ja tuli hirveä hinku treeniä Zeldaa. Joten eihän siinä auttanut kuin jäädä treenimään. Ja kannatti. Zelda oli kypsytellyt autossa mahdottoman hienon treenimoodin. Se tarjosi 90% täydellistä perusasentoa ja loput 10% korjattiin aloittamalla ns. alusta. Ja nämä 10% oli semmosta pientä vinotusta, kun mä vaadin aikalailla täydellisyyttä. Tehtiin kaikkia jääviä. Maahanmeno oli nopeutunut ja sanotaan, että riittävän nopea. Seisomisessa osaa paikalla pysymisen hyvin, mutta pysähtymisessä ei kestä viivettä palkassa vaan alkaa hiippailla tai tarjoaa maahanmenoa. Pysymistä tehdään leluun jumittamista hyödyntäen. Lelua heittämällä on seisahduskin kiva, mutta avun häivyttäminen aiheuttaa hiippailua. Istumista tehtiin vielä vahvasti käsiavulla ja namilla. Seuraaminen on aikas kivaa edelleen. Vasempaan käännöksiä liikkeessä hieman hinkattiin. Luoksetulossa ollaan menty eteenpäin. Läheltä tuppaa tulemaan suoraan sivulle ilman käsiapuja. Pidemmällä matkalla toimi melkein paremmin. Törmäämistä ja liian kauas jäämistä ei ilmennyt! Jos me joskus hylätään PK-jutut niin varmaan helppo suoraan kutsua koira myös sivulle. Mutta kyllä me ensin vähintään se koulari tahkotaan, vaikka väkisin! Ja siihen mennessä eteentulo ja siitä sivulle on jo varmaan aika täydelliset ;)
Ahneella on paskanen loppu sanotaan... tossa oli jo aika paljon kakaralle treeniä ja rutkasti onnistumisia, mutta pakko oli hieman yrittää tahkoa pitotreeniä tunnarikapulalla. Ihan kiva, mutta ei hirveesti napannu se kapulan nosto... tarjoili vähän muuta ja keksi pöydällä lojuvat omppupiirakat, joita piti hieman mielenkiintoisempina. Viisaana ei jääty hakkaamaan päätä seinään ja otettiin loppuun patukalla treeniä ja saatiin moodi taas nousuun. Tehtiin ihan malttia niin, että koira sivulla, patukka lentää, luvalla perään ja patukan tuonti mulle, josta taistelua. Täytyy alkaa ottaa enemmän taistelutreeniä loppuun, koska Zeldan patukan kanssa rallattelua esiintyy lähinnä alkutreenistä ja saan vahvistettua sitä, että kannattaa juosta patukan kanssa suoraan mun luokse niin saa taistella.
Mulla on myös epätoivonen viikonloppu projekti opettaa hoitokoira istumaan. Aloiteltiin torstaina, mutta eilen oli pakko nukkua pari viikkoa kestänyt flunssa pois ja tänään meni kyllä treeni-into kahteen koiraan. Kaikkea sitä on tullut suustaan päästettyä :D No huomenna on uusi päivä ja ehkä mä saan yhdelle putkiaivolle toitotettua, että "istu" tarkoittaa perse maahan ja siinä voi myös hetken pysyä. Meillä on siis viikonlopun täällä tyttöjen kanssa herrasmiesseuraa. Jartsa on sopeutunut laumaan oikein täydellisesti. Tytöt ottivat heti vastaan ilolla ja Teslaa ei ahdista yhtään. Tasapäinen lauma. Eikä tarvi ooppeliakaan vaihtaa, jos kolmannen koiran ottaa, vaikka olis isokin ;)
Molemmat tytöt pääsivät tänään hierottavaksi Minnan käsittelyyn. Zelda ensikertalaisena ja Tesla toista kertaa tämän vuoden aikana. Onnistuin vielä leikkaamaan aamulla yhden Zeldan kynnen verille ja se tietty aukesi uudestaan asvaltilla rehatessa. Kynnenleikkuu itsessään ei aiheuttanut koiralle traumoja eikä se edes huomannut moista nipaisua.
Zelda sai kehuja koostaan. On se vaan passelin kokoinen harrastuskoiraksi niin agiin kuin PK-puolelle, ei tule rakenteen puolesta metrinen este olemaan ongelma. Hieman oli jäykkyyttä havaittavissa niskassa mikä johtunee hihnassa vetämisestä, riuhtomisesta ja ehkä myös taisteluleikeistä, ei kuitenkaan mitään vakavaa. Meillä on nykysin semmonen joustohihna käytössä ja en tiedä auttaako se, mutta ainakaan ei tule semmoisia kauhean töksäyttäviä riuhtaisuja. Takajaloissa oli oikein tasapainoiset lihakset. Käsittelyyn Zelda suostui lopulta aika kivasti ollakseen moinen kohnottaja. Loppua kohden alkoi olla jo selkeitä rentoutumisen merkkejä. Mitään akuuttia tarvetta ei ole käyttää koiraa uudestaan hetkeen. Odotellaan ensin luustokuvat ja mennään sitten varmaan alkuvuodesta, kun ollaan niiden ja harrasteiden suhteen viisaampia.
Teslan käsittely alkoi oikealta puolelta ja se olikin hyvässä kuosissa. Vasemmalta löyty sitten jumia värttinäluun kohdilta hieman. Todennäköisesti se juuri sen on keväällä venäyttänyt. Ei kuitenkaan mitään hälyyttävää ja muuten oli oikein kivassa kunnossa. Ennen messaria olisi tarkoitus käyttää seuraavan kerran ja katsella taas siitä eteenpäin.
Tämä tarkoittaa tytöille treenivapaata lepoiltaa ja mulle siivoustalkoita :)
Mä olen kyllä lentänyt koko elokuun joka viikonloppu jossain ja se näkyy kyllä omissa voimissa, kodissa ja blogin päivityksessä. Taidan sittenkin odottaa innolla alkavaa jatkuvaa kaksivuoroa, arkivapaita ja neljän päivän työviikkoja. Eniten siinä kärsii Teslan kanssa kisaaminen. Tarjolla olisi siis pätevä medikoira kisoihin halukkaalle ohjattavaksi syksyn aikana :) Viime kevään kartturi, kun lähti jonnekin englantiin...
Schapeleiri
Perinteisesti yksi viikonloppu meni schapeleirillä ja Lentsun opissa tokoillessa. Luonnollisesti eksyin menomatkalla. Kämppä jaettiin Karoliinan, Teemun ja Dana-schapen kanssa. Mun tytöt ottivat oman tilansa ja Dana tyytyi häkkiin. Röyhkeästi Zelda heti ekana yönä hiipi sermin taakse naapurien puolelle ja tunki itsensä Karoliinan kainaloon. Seuraavana yönä tämä osasi olla tiukempi.
Leiripaikan mökit olivat oikein passelit. Saunalla en käynyt ja isoin miinus grillikatoksen uupumisesta. Treenikentät olivat hienot, samoin rannat ja muut puitteet. Amppareita oli taas liikaa! Toko oli tietty ihan parasta. Ja arpajaisissa tuli voittoja perinteisesti joka arvalle. Lauantai-illan lihashuolto luennolla tuli käytyä läpi hyviä venytys- ja lämmittelyharjoitteita. Teslakin joutui uhriksi. Kiitos vaan taas kaikille ihanille koirille omistajineen, kouluttajalle, järjestäjille ja muille asianosaisille.
Ja palatakseni niihin tokoihin!
Teslan kanssa pureuduttiin mm. nouto-ongelmaan. Pureskelua ei saada hillittyä pelkällä pitotreenillä, mutta käytiin läpi muitakin harjoitteita. Kaukot on hyvät ja nyt tarvitaan, joko alusta jolla niitä treeniä, jotta paikka ei hajoa ja siitä matkaa hiljalleen. Istumiseen pureuduttiin sekä tehtiin kaikkea muuta hauskaa. Tässä muutamat treenikuvat:
Zelda omi itselleen leirin viihdyttäjän roolin ja pisti parastaan hömpötyksellä ja kohnauksella. Yritettiin ratkoa hidasta maahanmenoa. Ongelmana on, että se on opetellut semmosen kaksitahtisen maahanmenon ja nyt pitäs saada se yksitahtiseksi. Aiheutettiin myös harmaita hiuksia esittelemällä meidän noutoa. Nyt treenataan sitä kapulaan tarttumista. Tehtiin myös kokeenomaista treeniä. Hyödyllisiä juttuja ja kyllä mulla on usko vahva tuohon elukkaan, kunhan se tosta vielä aikuistuu!
Zeldan missikisailut
Zelda teki pienen näyttelytourneen Kouvolan ja Heinolan KR:ssä. Olen oikein tyytyväinen tuloksiin ja kiitollinen handlereille, että tekivät viikonlopun menestyksestä mahdollisen. Molempina päivinä erinomainen laatuarvostelua ja sunnuntaina tuli sitten se toinen junnuserti eli ei tarvi sitä enää jahdata vaan kahtellaan sitä kolmannen jahtaamista sitten joskus aikuisiällä. Messari on silti harkinnassa, kun erikoistuomarin arvostelu nuortenluokassa kiinnostaa ja Tesla sinne menee kuitenkin. Erkkareissa saatetaan myös näkyä, muuten olisi tarkoitus keskittyä muihin touhuihin ja päästä joskus sinne tokokokeisiin ja PK-puolen koulari on haaveissa pidemmällä tähtäimellä.
Kouvola KR:
13 months, still very much baby. Nice head and dark eyes. Dark muzzle.
Correct bite. Good neck and shoulders. Topline ok. Good angulations.
Double dewclaws present. Pretty super movement. Cover the ground
lightly. J-tail on place when movement. ERI2 Geraldine Mulrooney, Irlanti
SERTin napannut sisto Tasja, Boreabrie Shastamir ja Zelda Tuulan handlaamana.
Heinola KR:
14kk femiininen tyttö, jolla erinomaiset mittasuhteet. Erinomaiset yhdensuuntaiset linjat päässä. Kaunis ilme. Purenta ok. Hyvä alaleuka. Hyvät korvat. Hyvin kulmautunut edestä & takaa ikäisekseen. Riittävä runko. Hyvä selkä & lantio. Kannukset ok. Oikea karvanlaatu tulossa. Liikkuu erinomaisella askeleella & hyvin tehokkaasti. Erinomainen luonne. ERI1 SA SERT VSP, Lena Danker
Vuorokaudessa kuukauden verran vanheneminen johtuu lauantain handlerin kielitaidosta. Molemmilta tuomareita tuli oikein loistokkaan arvostelut. Minä en voisi tyytyväisempi olla ja tärkeintä on kuitenkin se mitä ulkokuoren alta löytyy tuolta päänupin sisältä. Erinomainen luonne -maininta lämmittää siis aina mieltä, koska sitähän se on! Teslan MH-kuvaus
Viime keväänä ei päästy schapejen kuvaukseen kiitos juoksujen, mutta onneksi mahduttiin briardien kuvaukseen. Mulla oli aika sekavat odotukset kuvauksen suhteen ja ei se mieli kovin jälkeenpäinkään seljennyt. Minua jännitti yhtä paljon kuin PM-tokokokeessa, jossa menin ihan lukkoon juoksutarkastuksen ja luoksepäästävyyden jälkeen, enkä toennut koko kokeessa. Tesla otti musta tietysti hirveästi painetta ja ei ollut yhtään tekemässä mitään mun kanssa vaan haki turvaa kaikista avustajista. Tämähän ei tietty sovi MH-kuvauksessa kahden minuutin aikarajan vuoksi. Tämä oli mulle ehkä se suurin järkytys ja meni aika paljon omassa päänupissa panikointia siihen, että koe keskeytyy, koska koira on niin ahdistunut musta, että ei halua tulla luokse. Vuosi sitten me ei juuri tästä syystä oltaisi varmasti ikinä päästy MH:ta läpi.
Kuvauksesta tuli kuitenkin suoriuduttua ja tältä se näyttää paperilla:
Ja sitten sitä tarkempaa purkua... Kontaktiosuudessahan Tesla oli aivan loistava. Leikkimiseen olen myös tosi tyytyväinen, koska se oikeasti kiinnostui testinohjaajasta ja juoksi jopa sen valtavan nahkapatukan perään. Onneksi ei sentään suuhunsa ottanut tai meidät ois varmaan diskattu, kun oisin kehunut koiran moisestä älynväläyksestä maasta taivaisiin :D Vieheellä alkoi sitten alamäki. Tesla päätti, että hän ei anna kiinni ennenkuin on käynyt tarkastamassa mökin takana piiloilevan avustajan. No juuri näinhän pelastuskoiran kuuluisi toimia. Teslalla varman oli vähän tilanne hukassa muutenkin ja koska se on enempi itsenäinen kuin ohjaajasidonnainen, niin sehän teki omat ratkaisunsa tilanteessa. Tässä vaiheessa se tuomari huuteli, että kaksi minuuttia aikaa saada koira kiinni ja mun jännitys muuttui pieneksi paniikiksi...
Loppu olikin sitten aikamoista uskaa ja tuskaa. Tesla kuitenkin selvisi hengissä kaikista pelotteluista eikä saanut minkäänmoisia henkisiä traumoja. Minä sain varmaan enemmän. Tottakai se säikähti joka kohdassa, mutta schapen minusta kuuluukin, reagoida. Aaveilla se jopa osoitti tuomarien mukaan jonkinmoista "aggrea" ja paukutti ihan tosissaan. Suurella houkuttelulla se nöyränä kuitenkin tuli huppujen riisunnan jälkeen haistelemaan. Tässä se kyllä ylitti itsensä, koska ei sitä vastaavissa tai jopa vähemmän ahdistavissa tilanteissa saa edes maalimiehille, jos se päättää pitää niitä epäilyttävinä. Tässä kohtaa kuitenkin tuli esille koiran vahtivietti. Ja se on kyllä niin äidiltä perittyä. Samanlainen vahtikoira sekin.
Loppuleikissä se oli selkeästi paineistunut eikä mulla ollut toivoakaan saada sitä leikkimään itseni kanssa. Mitään kolahduksia sen leikkiminen ei kuitenkaan saanut, tämä testattiin heti seuraavana päivänä. Ampumisen kohdalla tuomari pohtivat pitkään antavatko 4 vai 5...
4 = Keskeyttää leikin / passiiv., lukkiutuu yleisöä, laukauksia tms. kohden, ei palaa leikkiin/passiivisuuteen
5 = Häiriintynyt, pelokas / yrittää paeta
Nelosen se siitä lopulta sai paperiin ja vaikka mä tota videota kuinka kattelen ja koitan etsiä koirastani piirteitä tuohon vitoseen, niin en löydä. Mä oon oikeen tyytyväinen sen ampumisreaktioihin. Ja joka uuden laukauksen se ottaa edellistä lungimmin.
MH-kuvattavat koirat pitäisi ehdottomasti nähdä paikan päällä. Se ominaisuus, jota en itse schapessa arvosta on flegmaattisuus ja lamaantuminen. Joku noita ominaisuuksia omaava koira olisi varmasti saanut ihan samat arviot kuin me. Sen mä nyt tiesin, että Tesla paineistuu herkästi, mutta positiivistä oli nähdä, että kaikesta se kuitenkin kykenee selviytymään. Eniten tietty itseä harmitti se, miten pahasti koira paineistuu myös musta, mutta se asian kanssa nyt vain on elettävä. Schapendoes ei ole mikään palveluskoira, eikä se omaa juurikaan miellyttämishalua siinä määrin ja omistajan ollessa mälsä niin se kyllä hakee sitä mielekkyyttä muualta. Toisin kuin vaikka Zeldan kanssa, jos mä olen mälsä niin parhaillaan se yrittää entisestään saada mun huomion. Oikealla asenteella schapendoes on kuitenkin oiva harrastuskoira ja antaa omistajalleen paljon iloa ja nauttii tekemisestä.
Tesla on nyt kuitenkin MH-kuvattu ja olen tyytyväinen, että sen sinne vein. Ja uudella asenteella suhtaudun myös kaikkiin keskeytyneisiin kuvauksiin. Tavallaan se luonnetesti houkuttelisi ja kaikkien kertomustan mukaan ei se ehkä olisi yhtään sen pahempi vaan osin jopa helpompi, kun ei tarvisi stressata sitä, miten itse vaikuttaa koiransa suoritukseen. Ja kerta koira selvisi tästä ilman henkisiä vaurioita niin eiköhän se luonnetestistäkin.
Zeldan kuvaamisesta haaveilin jo ensi keväänä tai kesällä, mutta en nyt ole ollenkaan enää varma. Se varmasti selviäisi tuosta hyvin, mutta en kyllä lähde keskeyttämään koetta heti alkuleikkiin. Sinänsä tylsää, että joutuu ensin kouluttamaan koiralle hieman tottelevaisuutta ja hallintaa ennenkuin uskaltaa viedä sen MH-kuvattavaksi :D
Agikisaviikonloppu
Muut juhli venetsialaisia niin minä talkoilin perjantai ehtoosta lähes koko viikonlopun agilitykisoissa. Toisaalta mikä sitä hyvässä hengessä talkoilla, kun kisatkin olivat oikein onnistuneet, mustan putken kirouksesta huolimatta. Sunnuntaina oli päivän päätteeksi Teslalla pari starttia ja odotuksen eivät olleet korkealla. Heinon Marjon radat olivat kuitenkin todella kivat näennäisesti tiukan tuntuisista ihanneajoista huolimatta.
Ja tulihan se sieltä! Nollavoitto ja LUVA ekalta radalta. Tesla oli ihan mahtava ja oon mä itsestänikin aika ylpeä, kun sain pääni koottua sen verran. Tokalle radalle ei päänuppi enää kestänyt. Homma kosahti heti alkuunsa, kun putkelta tultiin kepeille ja menin työntämään koiran väärästä välistä sisään. Siis koira, joka osaa hakea sisäänmenon ihan itsenäisesti ja ennemmin väistää, jos menee liikaa häiriköimään. Ei siis noustu kolmosiin, mutta ehkä ohjaajan kisahermot eivät ole vielä valmiit siihen armottomaan nollajahtiin... Pidin kuitenkin huolen, että loppuradalla oli hauskaa ja koira sai ansaitsemansa kehut.
Siinä sivussa
Tokot on pyörineet kerran viikossa, aksailtu ohjatusti vähempi, mutta jotain kuitenkin ja Lenstun tokokurssi alkoi viime viikolla. Aloitimme pistämällä Zeldan paikkamakuuta ruotuun :) Kesä taitaa olla lopuillaan, mutta syksy tulee uusine kujeineen. Kuulemisiin!
Ollaanhan me tässä kesällä koetettu treenata, mutta on se vaan helpompaa, kun joku vähän raippaa kerran viikossa tai mieluummin kaksi :)
Viime viikolla alkoi Teslan lukio:
* Paikkamakuu toimii edelleen, kolme minuuttia piilossa ja levollinen, skarppi koira
* Seuraamista eri tempoilla, ylläri juoksu oli paras, kun vain juoksin sopivaa vauhtia
* Kohtalaisen pätevää seuraamista muutenkin, mutta oikealle käännökset valuu, niissä paljon parannettavaa
* Luoksetulossa esiteltiin meidän takapalkka kokeilu ja uskotaan koutsia ja palataan treenaamaan hommaa kuntoon pikkuhiljaa etäisyyttä lisäämällä, lyhyellä matkalla pysähtyy hyvin, mutta pitkällä on vähän liian kiirus mamman luo...
Tänään alko Zeldan yläkoulu:
*Luoksepäästävyydessä oli niin mahdotonta pysyä aloillaan, kun uutta koutsia ois pitänyt päästä pussailemaan.
*Paikkamakuusta poukkoiltiin hieman, varsinkin, kun naapurit poukkoili. Saatiin kuitenkin pidempiä ja skarpimpia onnistumisia kuin koskaan. Sivulta menee hienosti maahan. Kahteen minuuttiin on kuitenkin aikaa.
*Pa edelleen kiva, ehkä 60% tulee jo ekalla kerralla täydellisesti, mutta sehän ei meille riitä. Koetan olla palkkaamatta korjauksista.
*Paikalla käännöksen vasuriin on alkanu sujua, oikeille ei ongelmaa sinänsä
*Seuraamista liikkurilla: Zeldan ehkä pisin pätkä, patukka palkka oikeassa kädessä, palkalle vapautus selän taakse, kaikki käännökset. Koutsi luuli, että ollaan treenattu paljon käännöksiä! Hah ja pyh ;)
*Voihan luoksetulo! Joku ihme epävarmuus aivopieru ja ensin täydellinen luoksetulon stoppi ja toisella yrittämällä luoksetulosta maahanmeno. Tosin molemmissa hidas vauhti. Eihän me olla ees treenattu näitä koskaan kokonaisena liikkeenä ja vain muutaman kerran muutenkaan. Plan B ja tehtiin ihan vauhtiluoksetulo. Mistä näitä aivopieruja tulee?
Ollaan käyty Zeldan kanssa myös työkaverin järkkäämällä "käytöskurssilla". Oli ihan mielenkiintoinen kurssi ja tuli itselle taas luottamusta opettaa koiralle enemmän asioita tarjoomisen avulla ja treenata arjen juttuja myös enemmän positiivisesti kuin perkeleen avulla. Viimeisellä kerralla oli hauska tehtävä juttu, jossa Zelda oli kyllä ihan oma höntti itsensä. Vaappuvasta kosketuskepistä tuli sille kyllä simppelitehtävä, pikkuautolla pelaaminen oli yllättävän vaikeaa ja vieras kosketusalusta mahdottoman vaikea, se ois pitäny saaha suuhun. Palkkioksi sitten "pääsi" jahtaamaan lintuja ja siinä liinassa rykiessään taisi jäädä etutassun kannuskynsi väliin ja se on nyt sitten valtavan kipeä. Tosin ei se menoa haittaa, jos siihen ei vahingossa osua. Tutkia ei antaisi millään. On se sen muutenkin voinut rehata, mutta liinaa epäilen eniten.
Tänään tehtiin vielä molemmille tytöille pujottelutreeniä. Ainostaan Henna ja kääkät tuli agilityyn, joten sovittiin, että treenataan vaan yhdessä molempien koirat. Teslalle avokulmia ja muuta kivaa kepeillä, toimi hyvin joka suunnasta ja oli vauhdikas sekä innokas. Zeldan kanssa kolmas yritys ohjureilla ja en mä vielä oo ihan varma, että toimiiko ne pidemmän päälle. Nyt se kyllä oli jo hyppimättä yli ja melkein laukkas parit ekat välit, mutta sitten katos rytmi samantein ja alko hiippailla, vaikka henna riukku patukan kanssa toisessa päässä. Paraneeko tää nyt vaan treenimällä vai luovutetaanko alkuunsa? Tahtoo oman pihan ja 2x2 kepit :P Tai kujan.
Olenko mä täällä jo hehkuttanut miten onnellinen olen, kun Tesla taas kulkee ja toimii? No hehkutetaan hieman. Alueellinen valmennus, jossa ollaan Marjo Heinon training to compete -ryhmässä on saanut taas tuulta alleen, kun koira nauttii radan suorituksesta ja tämän huomasi myös valmentaja. Talvitreenipaikkakin on alueellisen osalta varmistettu, joten vuoden loppuun saadaan joka kolmas viikkoa tästä nauttia. Tämän lisäksi ollaan käyty TVA:n kesäkurssilla Hanniksen ohjauksessa ja oikein tyytyväinen olen ollut. Noormarkun hallin uusittu pohja on tosi kiva agilityyn ja onhan se etuoikeus päästä treenaamaan lähes korkkaamattomilla hienoilla esteillä vaihteeksi.
Tesla ohjautuu tosi hyvin, jos sitä vaan ohjaa. Se ei hyppää kovin pitkälle ja kääntyy hyvin, näillä kyllä pärjätään riittämiin. Nyt on työn alla kontaktien parantaminen eli koiran katseen targetointi suoraan eteen vaikka ohjaaja jäisi jälkeen. Tämä vaatii töitä, mutta aika nopeasto schape-eläin on nämä ennenkin hoksannut. Olen opettanut onneksi "2-on-2-off" kontaktit hyvin, mutta jostain syystä en ole tarpeeksi kiinnitänyt huomiota siihen, että koira juoksee itsenäisesti täysiä niille vaan tyytynen vedättämään ja tekemään puomin jälkeen persjättöjä tai valsseja. Ei niissä mitään vikaa ole, paitsi lähtiessä 180 astetta toiseen suuntaan niin että kunnon etumatkasta olisi hyötyä.
Ohjauskuvioissa koiran heikkoudet on edelleen takaaleikkaukset ja sitten whiskyleikkaus, jolle on se toinenkin nimitys, jota en saa kirveelläkään mieleen! Ohjaajalle on taas kamalan vaikeata keskittyä pitämään katse koirassa ohjauksissa, joissa sille käännetään tavallaan hetkeksi selkä kuten sylivekki, jaakotus, vastakäännös... tämmösen pyöritykset on mulle jotenkin niin vaikeita, mutta Teslalla ne kyllä toimii. Valssit on jopa alkanu sujua!
Katujyrästä on myös kasvamassa oikein sulava agilitykoira. Pitäs päästä eroon perskärpäilystä ja saada se hakemaan esteitä muutenkin kuin pienillä "aivopieruilla". Oikeastaan pitäs saada se hakemaan esteitä ohjauksella eikä omatoimisesti. Irtoamisongelmaa ei sinänsä ole, mutta ei se irtoa mun tahdosta. Uuden esteet se oppii välillä hurjaa tahtia ja sitten on taas semmosia päiviä, kun mikään ei mene jakeluun, mutta seuraavalla kerralla jakeluun menemätön este toimii kuin unelma. Kepit, keinu ja rengas on eniten auki. Pituutta ei oltu tehty, kun radalla vaan oli kerran semmoinen ja huomasin sanoa, että Zeldahan ei oo koskaan menny maksipituutta radalla niin johan se karkasi lähdöstä, tietysti ohitti ekan hypyn ja suoritti sen pituuden. Toki se pituus täytyy treenata erityisesti maxilla kuntoon joka suunnasta ja joka ohjauksella, ei tuu ihan niin ilmaiseksi kuin pienemmillä. Kepeillä siirrytään kujalta ohjureille olosuhteiden pakosta. Me tehdään agia ihan rauhassa eikä toistaiseksi ollaan aika riippuvaisia kursseista ja muusta. Ja juoksut ja aikataulut ongelmat ovat olleet kursseilulle paha este, mutta ehkä me nyt pidetään niistä hetken taukoa ja käydään omatoimitreenimässä kuntoon asioita, joita on pitkä lista!
Sisarusparven ekat mahdollisuuden korkata agilityuransa on itsenäisyyspäivänä, mutta meillä taitaa se uran korkkaus mennä huomattavasti pidemmälle ;) Teslan kanssa kärpänen on kyllä kova!
Muuta lyhyesti:
Tesla
*ollaan ihmetelty sekä pohdittu takapalkan mahdollisuuksia
*saatiin paikka muutaman viikon päästä MH-kuvaukseen! Huisin jännää.
*huomenna alkaa tokokurssi vihdoin kesätauon päälle ni josko me sitten saisimme taas kipinän treeniä ahkerammin ja tahkoa vuoden loppuun mennessä TK2 -koularin.
Zelda
*ollaan käyty tässä kesällä työkaverin organisoimalla käytöskurssilla ja saatu kivoi ajatuksia sekä hyvää häiriötreeniä sekä keskittymistreeniä, malttia ja muuta mukavaa. Positiivisesti.
*Zelda on innostunut perusasennosta ja tarjoaa sitä vähän tilanteessa kuin toisessa.
*Linnut tuottaa edelleen päänvaivaa, taidetaan treeniä namijuttui, tekniikka ja pikkusäätöä vaan sisätiloissa... patukalla treenatessa linnut ei yleensä ole ongelma
*treenatessa koirahäiriöt hyvällä mallilla, ihmishäiriöt heikommalla :)
*ollaan päästy paristi hakuilemaan, tampereelle schapeporukan treeneihin ja taas sain uuden kaveriuhrin piiloutumaan maastopuvussa kuusten kätköön! Ja voi että olikin tänään onnistunut nenänkäyttötreeni!
Tämä viikonloppu menee varmaan laiskasti koirien suhteen, porisphereä ja muuta, mutta seuraava onkin sitten schapeleiriä ja tokoa <3 p="p">
Loppuun pätkä seuruutreeniä:
Jouluaaton perinteiselle lemmikkieläinten hautuumaa retkelle osallistui tänä vuonna ainoastaan villikkokaksikko ja schapet jäivät vahtimaan jouluruokia. Saatiin ne kunnialla istumaan häiriöistä viis ja Sanna nappasi kuvan. Tämä oli kyllä se lenkin helpoin vaihe. Meillä on vähän remmilenkkeily edelleen vahvasti työnalla. Mä alan nyt pikkuhiljaa ymmärtää, mitä se vilkkaus Zeldan kohdalla tarkoittaa :)
