sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Hyvästi Pori!

Mun ei koskaan pitänyt tulla Poriin jäädäkseni ja olin useamman vuoden vakaasti mielellä, että en sinne jää. Syksyllä 2005 kuitenkin aloitin insinööriopinnot, joita en koskaan toki suorittanu loppuun. Meni siinä yksi välivuosi maailmalla leikkien CSI-tutkijaa (forensic chemistry, uni of glamorgan) ja kunnes muutin kiertokadulle, en toki jäädäkseni. Niin sitä sitten vain jumahti yli neljäksi vuodeksi ja sai pitkän odotuksen jälkeen oman schapendoesin kotiin. Toki Salli yritti siinä jossain kohtaa korvata koiran puutetta, mutta parempi sen on elellä "maalla", vaikka se henkisesti viihtyi. Jossain kohtaa tuli järki käteen ja vaihdoin teknisen journalismin kurssien loppuessa kesken kemiantekniikan inssi-opinnot prosessihoitajan tutkintoon ja taas oli selvää, että keskustayksiöstä on päästävä pois. Siinä ehti kuitenkin ennen työelämään siirtymistä vapaahkosta opiskelija elämästä nauttiessa hankkia toisen koiruuden ja niin oli asiat kohdillaan, taloudessa eli schapendoes ja briard, niinkuin kuuluukin :)

Asuntotarjonnan kyttääminen alkoi varmaan niillä kohdin, kun koiramäärä oli oikea ja valmistuminen näytti realistiselta. Vakinaistamisen myötä se muuttui sitten jo asunnon metsästämiseksi, kun tajusin, että tännehän sitä jäädään. Ilman työtä olisin todennäköisesti vaihtanut maisemia. Pidempään oli jo itsestään selvää, että keskustan kerrostalohelvetti ei ole se ihanteellinen koiran omistajan koti. Toki molemmat tytöt on keskustassa elämisen ansiosta aika hyvin sosiaalistettu kaikenmaailman hälinään, mutta kyllä sitä jonkinsortin "helpoutta" vaan kaipaa...

Haaveilin jossain kohtaa jostain mummon mökistä, mutta järki tuli onneksi vastaan. En ole kuitenkaan vielä ihan valmis oman talon tuomiin haasteisiin. Järkevin vaihtoehto oli rivari. Ja lopulta se oikea löytyi ja onnellisesti tarjous meni kertaheitolla läpi. Kaikella etsimisellä ja aiemmin epäonnistuneella tarjouksella oli selkeästi tarkoituksensa. Tällä hetkellä koti vaikuttaa aika unelmalta: rivitalon päätyhuoneisto, riittävän kokoisella pihalla varustettuna ja loistavalla sijainnilla.

Muutimme siis tyttöjen kanssa Vanhaan-Ulvilaan. Työpaikka on edelleen Porissa ja työmatka suunnilleen samanpituinen. Parhaita puoli tässä on tosiaan oma takapiha, jolla on kokoa ihan sopivasti. Kuuleman mukaan lähistöltä löytyy mielenkiintoiset lenkkipolut ja peltoa riittää. Parasta on, että ei ole rappukäytävää eikä humalaisia huutamassa sekä kolistelemassa viikonloppuisin oven takana. Ja Zeldan poikaystävä Jartsa asuu melkein naapurissa, joten pelikaveripula on ratkaistu. Ja takapihalle tulee aika mahtavia puutarhakalusteita ;) Ja sitten mä pääsen sisustamaan.

Vaikka tämä onkin koirien treeni- ja kuulumisblogi pääsääntöisesti, mutta oman asunnon ostaminen on sen verran suuri elämän mullistus, että kyllähän se vaatii oman postauksensa. Ja toki tällä on vaikutus myös koirien elämään, uskoakseni vallan positiivinen. Viime aikoina koirat ovat olleet ihan heitteillä muuttourankan alla, mutta osoittaneet olevansa oikeita aarteita kaikesta huolimatta. Nyt on aika siis keskittyä taas olennaiseen ja palauttaa normaali rytmi ja vähän enemmän kohdilleen! Luvassa on siis rutkasti treenailut iloa ja muuta muvakaa, remontin sujuessa siinä sivussa omalla painollaan ilman stressiä ;)

Tyttöjen kuvaterveiset uuden kodin merkeissä:








Olen asunut siis kuukauden vuokralla ja ollut samalla asunnonomistaja. Pidettiin tähän ehtooseen asti majaa Porissa. Lauantaina heitin tytöt Ulvilaan ja jätin sinne tottumaan, kun itse suuntasin kouluttautumaan koetoimitsijaksi ja porukat tuli viikonlopuksi apuun purkuhommissa. Purkaminen voittaa muuten pakkaamisen kuus nolla. Eihän sitä uuteen kotiin hetkessä totu ja tunnin verran oli jaksettu kapinoida. Jotenkin tuntuu, että Z on paljon hämmentyneempi tilanteesta ja Tesla taas on niinkuin olisi aina ollutkin, mutta eiköhän se elämä tasaannu ja nyt jo näyttää siltä, että ne todelliset ongelmat on tuon schape-elukan kanssa... kuten naapureille tai muille haukkuminen takapihalla. Eiköhän tuo vahtivietti kuriin saada ja eihän se tarkoitus ole tuota takapihaa vahtimiseen käyttää. Teslan kanssa keskitytään takapihalla treenaamiseen. Zelda saa varmaan enemmän vapauksia pihan käytön suhteen, jos jatkaa samalla linjalla.

On tää jännää, tää asunnonomistanen, katotaan nyt kuka malttaa nukkua ensi yönä :)

keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Kotiläksyjä

Joihin luvataan paneutua viimeistään ensi viikon alusta, kun muutto on ohi. Saanko mä vielä kerran sanoa, että vihaan muuttamista? Tänään otettiin kuitenkin pieni irtiotto pakkaamisesta ja ajeltiin Turkuun tokoilemaan Lentsun yksärillä lämpimiin sisätiloihin hyvässä seurassa.

Tesla:

Luoksetulo
-suurin ongelma läpijuoksu
-takapalkka ostettu hyvin
-ekana tehtiin stoppia, sitten stoppi ja maahan sekä vielä koko juttu sivulle saakka, josta vapautus
-"piilotakapalkka" käyttöön aina, kun on avusta, eli kippo ei ole maassa vaan avustajalla
-itsekseen treenaillen kippo maassa ja liike myös loppuun eli vapautus sivulta

Ruutu
-näyttöruutua nyt enempi, vauhti ei tästä pudonnut, vaikka omat ennakkoluulot oli muuta
-suorapalkkaa rinnalla unohtamatta

Kaket
-Ruokapalkan sisäänajo (tai pallo) niin että sen avulla aletaan kasvattaa matkaa, eli palkka maassa koiran edessä ja siihen vapautus

Zelda:

Maahanmeno
-eri keinoja nopeuttaa hidasta maahanmenoa sekä liikkeessä että sivulta
-pudotaan molemmat maahan ja sitten vasta palkka (ei siis namilla houkutellen)
-kiertämisen kautta, toimi! Täytyy vaan vahvistaa ja parantaa kiertämistä, se oli ihan kauhean hukassa!
-alustan avulla, lähti sekin toimimaan!
-kaksi jälkimmäistä olivat siis helpompia ohjaajaajalle

Käännökset
-malttia, kävele hitaammin, käännä ensin pää!
-liikkeestä täyskäännöstä (ei katsota koiraan, eikä sivuille jne)
-oikeaa ja vasenta nyt paikallaan hinkaten, pää kääntyy edelleen ensin!

Kiertäminen
-KOTILÄKSY

Mennen tullen ei päästy tietenkään suorinta tietä, eikä ajettu ihan kahdessa tunnissa Turusta Noormarkkuun, mutta nippanappa ehti Tesla vielä treenimään aksaa ja vauhtia riitti vielä sinnekin! Kisakuume, kisakuume... alahan tulla :)

tiistai 22. tammikuuta 2013

Alkuvuoden treeneistä


Mehän ei olla kirjaimellisesti mitään muuta tehty kuin käyty treeneissä. Tämä koskee siis myös kotiläksyjä, nekin on armottomasti tekemättä. Teslan kohdalla se ei maata kaada, kun se on niin fiksu, että oppii kyllä kaiken muutamalla toistolla. Zeldan kanssa muutamat jutut vaatisi niitä toistoja hieman enempi. No onneksi kohta asutaan oikeasti siellä Ulvilassa ja saadaan taas elämä normalisoitumaan ja alkaa oma pää tottua taas viiteen vuoroon.

Teslan kanssa on ollut ihan liian kiva aksailla.  Se on taas löytänyt jostain vauhdin ja meinaa varastaa lähdöissä ja räiskiä kontakteja, ottaa ne kyllä, mutta rimaa hipoen. Ja mulla on kunto jossain aivan nollassa. Parit viimeiset hallitreenit on ollut ihan huippua. Ja se palkkautuu pallolla!

Tokossa ollaan tehty jo VOI-juttuja omassa ryhmässämme, kuten hyppynoutoa, liikkeestä istumista ja kaukoja. Ja oikeastaan Tesla osaa yllättävän paljon, mutta paketin kasaaminen vie kyllä aikaa ja varmuuden rakentaminen. Se on se vaikein pala. Zeldan kanssa taas kaiken opettaminen vie aikaa, mutta sitten, kun se jotain oppii niin varmuus tuntuu tulevan kaupan päälle. Eli, jos ei se jotain osaa, voin syyttää vain itseäni.

Agility on taas ollut ihan kaoottista. Musta tuntuu välillä, että ei tosta tule kyllä ikinä agilitykoiraa ja odotan sitä läpimurtoa, että treenaaminen alkaa tuntua agilityltä, mutta PK-tottiksessa ollaan tehty vähän uusia juttuja ja pieniä läpimurtoja. Luoksetuloa ollaan nyt enempi peruuteltu niin että koira oppis hakemaan sitä paikkaa paremmin. Noudossa ollaan keskitytty siihen kapulaan niin johan se on alkanut nousta, kun se suurin ja ainoa ongelma on ollut se tarttuminen. Eteenlähetys on hirmu kiva liike, kun pääsee juoksemaan täysiä lelulle. Ja Z on oikeen hienosti kontaktissa ennen vapautusta eikä ole ainakaan vielä sen asian suhteen tarvinnut vääntää kättä. Jäävissä on nyt sitten kaikki pelissä. Tokoa ajatellen täytyy osata kevään aikana maahanmeno ja seisominen. Onneksi se seisominen on ollut kaikkein helpoin juttu kokonaisuudessaan. Ainoa vaan, että se tuntuu tarjoavan sitä aina, jos ei ole varma. Johtunee varmaan, kun sitä on treenitty lelulla. Maahanmeno on edelleen hidas. Kokeiltiin sitä nyt lelun avulla ja saatiin hommaan ainakin haluttua yrittämistä. Ja hypytyksen kautta myös. Ehkä siitä jotain tulee. Tottistreeneissä ne jäävät on maahanmeno ja istuminen. Istuminen ei vaikuta liian vaikealta jutulta, joten onneksi toi kaikkein vaikein juttu on molemmissa niin sitä voi hinkata pelkäämättä, että tarjoaa väärässä paikassa seisomista tai istumista, kun ne vaatii sitten vaan pientä muistuttelua. Kaikkihan sen pitää kuitenkin oppia ja kyetä erottelemaan, mutta kyllä se siihen pystyy siihen mennessä, kun joskus pääsee sinne EVL-luokkaan. Nyt alkuun tarvii vaan vähän apua :)

Tytöt on muuten ihanan sopeutuvaisia ja anteeksiantavaisia kiireen ja muuton suhteen. Oma takapiha on jo testattu ja piikkipensaalle anettu kyytiä Ihmeellisiä ansoja viritelleet. Tesla parka jäi ruusupuskaan kiinni heti, kun aita oli pystyssä.


keskiviikko 16. tammikuuta 2013

Uusi vuosi, uudet kujeet

Viime vuoden kokoaminen on jäänyt vallan tekemättä, vaikka olen jossain kiireessä jotain alustavia luonnoksia väännellyt. Harrastusrintamalla ei monikaan asia mennyt ihan niin kuin olisi toivonut, lukuunottamatta koiranäyttelyitä, joissa varsinkin Zelda pärjäsi loistavasti siihen nähden mitä olin sen näyttelyurasta ajatellut. Toki sen kohdalla ei mitään näyttelyuraa ole tulossa, mutta ollaan iloisia kahdesta junnuna napatusta sertistä, koska aikuisena ei tarvitse metsästää, kuin se yksi sitten ;)

Tesla puuskutti kauneuskehissä tasavarman erinomaisesti ja yhden H:n se kävi nappaamassa vahvistaakseen tilastoja, että ei ole ruotsalaisten makuun. Messarissa tuli sitten menestystä koko vuoden edestä ja Helsinki Winner 2012 -titteli ja parit CACIBit.

Aloitetaan Teslasta, jonka kanssa oli siis tavoitteena agissa kolmosiin nousu ja avoimen ykköstulos. Kumpikaan tavoite ei täyttynyt. Agilityssä ahdisti osin seuran sisäiset ongelmat ja niiden aiheuttama pahamieli, mutta sitähän se koiraharrastus aina on. Siihen vielä päälle vuorotyöt ja kisaamisen vaikeus sekä keväinen jumitus, joka aiheutti kuukauden tauon ja fyssariruljanssin. Ei kuitenkaan onneksi mitään vakavaa, vaan pientä "normaalia" urheiluvammaa. No keväällä Tesla ravasi kisoissa lainaohjaksissa ja teki hienoja ratoja, mutta se LUVA jäi nappaamatta. Itse pääsin juoksemaan peräti kaksissa kisoissa koko vuoden aikana yhteensä kuusi starttia. Molemmissa kisoissa napattiin yhdestä startista se nollavoitto, jolla sai kakkosissa luonnollisesti myös LUVAn, mutta sitä viimeistä ei sitten saatu metsästettyä, vaikka Marko vielä loppuvuodesta ansiokkaasti yritti. Ja nyt loppuvuodesta on taas vauhti vähän himmaillut välillä eli koira ei ole kulkenut ihan sitä parastaan. Teslalla tekee kyllä vähäinen kisaaminenkin sitä, että kulkee heti puoliteholla ja vaatii pari starttia pohjille päästäkseen vauhtiin. No saavatpahan ihmiset jotain puheenaihetta, kun se on niin hidas. Mä tiedän itse kyllä mihin se pystyy.

Tokokokeet oli pitkälle karseita kokemuksia, joten haudataan ne menneisyyteen, koska uusi vuosi alkoi kertakaikkisen loistavasti. Mä olen aina tiennyt, että Tesla osaa ja se on treeneissä ihan huippu tokokaveri. Osallistuttiin oman seuran vuoden ekoihin kokeisiin ja koira toimi kuin unelma, vaikka valmistelut oli mitä surkeimmat. No pisterivi kertoo puolestaan:

Paikkamakuu 10
Seuraaminen 10 (siis tää oli ihan super, koska tää on se missä koira tuppaa tippumaan, mutta nyt oli messissä ihan kokoaika!)
Liikkeestä maahanmeno 10
Luoksetuli 6 (no läpi juoksuksi meni, mutta tajusi sentäs hidastaa, ni irtos se yks piste)
Liikkeestä seis 10
Noutaminen 9 (huono sivulle tulo)
Kauko-ohjaus 9,5 (pomppu hieman vinoon lopun perusasennossa)
Estehyppy 8 (tahallinen kaksoiskäskytys, eli käsimerkki suullisen rinnalle)
Kokonaisvaikutus 10 (Ja täysin ansaitusti)

180,5p KP 3. sija, tuomarina Juha Kurtti

Tästä on hyvä aloittaa uusi tokovuosi ja siihen on kyllä nyt intoa. Agilityssä on kanssa polte radoille, mutta sitten taas en ole kuitenkaan saanut lisenssiä hommattua... En tiedä tökkiikö ajatukset seuran vaihdossa vai missä. Mähän en nyt treenaa enkä kouluta missään agilityseurassa. Käydään vaan kursseilla sekä koulutuksissa ja treenataan sitten tokoseuran hallilla ja kursseilla. Ahdistaa ajatus jonkin seuran edustamisesta, kun en jotenkin koe asiakseni edustaa seuraa, jolta en saa yhtään mitään ja johon en kuulu olevani tervetullut. Mutta ei mun onneksi ole tänään pakko päättää yhtään mitään vaan katselen rauhassa miltä tuntuu. Taidan tällä hetkellä roikkua jossain neljässä eri koiraseurassa, joista yksi tarjoaa hyvät treenipuitteet. Kyllä asiat oli vaan helppoa Heinolassa, kun kaikki oli sulassa sovussa samankaton alla ja vaikka välillä palavereissa ääntä korotettiin ja sanottiin suoraan, mitä mieltä ollaan niin seuraavana päivänä kentällä tervehdittiin ystävällisesti. No mutta nyt nautitaan täysiä treenaamisesta ja upeista toko- sekä agilitytreenipuitteista ja nautitaan harrastamisesta. Noita edustus- ja lisenssijuttuja ehtii pohtia sitten, kun on pakko.

Zeldan kanssa meillä ei varsinaisia tavoitteita ollut, mutta eteneminen ei ole ollut mitään päätä huimaavaa. Agility on kaoottista, mutta tokossa tykkään siitä missä ollaan menossa. Maastolajeja ei olla päästy harrastamaan yhtään niin paljon kuin olisin halunnut. Haku on kyllä edelleen se meidän ykköslajihaave tokon rinnalla, mutta voi olla, että asian ensi vuoden aikana muuttuu. Mennään tilanteiden ja koiran mukaan. Toki koirasta nyt on ihan mihin vain haluaa sitä työstää.

Alkuvuoden 2013 suunnitelmat

Agilityssä molemmilla koirilla on kurssipaikat toivottavasti koko kevään ja sitten on jonkin verran jo koulutuksia tiedossa, ainakin kerran kuussa käydään Heinon Marjon opissa ja schapeyhdistyksellä on huhtikuussa Janitan valmennus ja eiköhän noita sitten taas jotain putkahda, kun aktiivisesti seuraa ja kyttää.

Tokossa jatketaan seuran kursseilla, tosin Zeldan siirtyi nyt PK-tottis ryhmään. Tekee hyvää meille molemmille ja tulee mun opittua asioita, joita sillä puolella tarvitsee huomioida. Ja toki me sitten tokoillaan ahkerasti Lentsun nettikurssilla ja yksäreillä, jotta ollaan ensikesänä SM-joukkue kuosissa niin, että meidän johonkin joukkueeseen ylipäätään huolitaan. Ja Tesla alkaa treenata tosissaan niitä voivoi-juttuja, aivan kamalan kivaa!

Teslan kanssa keskityn siis täysiä agilityyn ja tokoon, mutta Zelda ei pääse ihan niin helpolla. Siitä on edelleen tarkoitus tulla ainakin yhden koularin verran uskottava PK-koira, ensisijaisena haaveena hakuilusta, mutta hätävarata jäljestä, mutta se ei ole vielä tämän vuoden murhe muutoin, kun treenaamisen osalta, mutta onneksi on talvi aikaa odottaa, että lumet sulaa ja rakentaa tottispuoli kuntoon.

Ja sitten bonuksena paimentaminen :) Kuttukuuhun ollaan menossa leireilemään, myös Tesla pääsee yhdelle leirille, mutta en viitsinyt sitä useammalle, kun en tiedä kuinka toivotonta se sitten on. Musta on hankala harrastaa lajia, jota koira tekee niin innottomasti ja se täytyy vaatia hommiin, kun se on muuten niin iloinen tehdessään. Se nyt vaan on mun tommonen pilalle lellitty puudeli ja saa olla! Zeldalta mä taas jo uskallan vähän vaatiakin ja päästään toukokussa paimentamaan myös kurssille, joten jännä nähdä, miten sen on viime kesästä kypsynyt.

Jotta nyt päästään tosissaan toimiin niin pitäs vaan saada yks muutto pois alta! Viime vuonna tähän aikaan kärsittiin vesivahinkoa ja nyt sitten tämä, joten blogi varmasti on kohtuullisen hiljaa kunnes ollaan hyvästelty Pori ja kotiuduttu Ulvilaan!