tiistai 5. helmikuuta 2013

Maanantai kolmella kattauksella

Mä olen kyllä nauttinut siitä, että olen yhden päivän pyhittänyt omille koirilleni hallilla vietetyn ajan suhteen eikä ole vielä pakkaset onneksi kiusanneet eikä nuo onneksi pienestä edes jäädy. Ja Zeldan päänuppi kestää vallan hyvin kahdet treenit päivässä.

Eilen oli aksassa teemana kepit ja erikulmat. Tehtiin niitä verkoilla ja Z meni oikein sujuvasti. Eka kierros oli melkosta juhlaa, kun päästiin paikalla istumisesta yksi mielisyyteen. Tokalla kierroksella tuli "väärältä puolelta" ohjattavuuden ongelmat eteen. Miten se voi olla niin vaikeeta? Nyt täytys vaan treeniä väkisin "väärää puolta". Zeldan siskolla on upea pujottelu ja se ominaisuus on kyllä tainnut tarttua onneksi meihinkin, vaikka kypsyminen valmiiseen on vähän hitaampaa, kun omaa tahtoa on enemmän kuin kuuliaisuutta ja ohjaajanöyryyttä.

Z pääsi aksan jälkeen mantteleineen lepäämään ja Teslalla oli tokovuoro. Treenattiin taas liikkeestä istumista ja mun täytyy muistaa antaa käsiapu tarpeeksi lähellä itseäni niin tulee paljon parempi istuminen. En näe toistaiseksi liikkeessä muita puutteita, kuin treenaamattomuuden. Sitten tehtiin luoksetuloa takapalkalla, stopit oli hyvät ja nyt ehkä kolmannen kerran tätä liikettä kokonaisuutena otettuna meni maahan heti ekalla käskyllä. Mä niin rakastan treenata tota koiraa, kun sillä on motivaatio kohdillaan, koska sen oppimiskyky on valtava, jos vaan osaa opettaa.

Zeldalla pääsi levättyään PK-tottistelemaan. Mulle sanottiin, että ei voi muka treenata kahta asiaa yhtä aikaa, eli paikalla istumista ja eteentuloa. Eikä riitä vissiin, jos se kerran tekee täydellisen eteentulon ilman pienintäkään käsiapua täydeltä matkalta, varsinkaan, jos ei oo ollut yhtään todistajaa näkemässä :D No on se silti alkanut hahmottaa liikkeen tarkoitus. Tätä nyt vaan tarvisi treenata. Noudon ikuisuus ongelma on se tarttuminen ja siitä on tainnut tulla jo paha tapa. Se osaa istua, kun heitän kapulan, juosta täysiä kapulalle ja juosta täysiä kapulan kanssa mun luokse. Se ei osaa ottaa kapulaa miettimättä suuhunsa eikä se osaa vielä luovutusta, mutta ei me olla luovutusta opeteltukaan. Eikä sillä ole kyllä kiire, mutta se kapulaan tarttuminen on nyt remontoitava. Kokeiltiin hetsata niin, että heitin ja vein koiraa pois päin ja lähetin. Se ei toiminut, koska Zelda unohti, missä kapula on. Avustajalla saatiin kyllä sitten toimimaan ja se oikeasti tarttui kapulaan heti. Nyt täytyy siis vaan hetsailla, mutta ei niin, että koira saa tilaisuuden unohtaa kapulan sijainnin eli ei vielä koiraa pois päin kapulasta. Loppuun tehtiin eteenlähetys ja vietiin yhdessä lelu seinän viereen ja sitten käveltiin pois päin ja Zelda tuli kuuliaisesti perusasentoon. Yleisöstä kukaan ei uskonut, että se olisi lähtenyt käskyllä eteen ja muistaisi vielä missä lelu on. No eihän Z semmoista unohda. Kiltisti se seurasi. Otettiin siis muutama asken, pysähdys, muutama askel ja lähetys. Ja vaikka se seurasi oikein kuuliaisesti ilman mitään edistystä niin hienosti se irtosi heti lähetyksellä ja säntäsi lelulle. Voiko tätä selittää muuten kuin, että kyseessä nyt vain on briardi? Ja kyllä siitä vielä leipoutuu PK-koirakin, uskokaa tai älkää :D (Esineruudun opettaminen kyllä saattaa olla haastavaa...)

Käytöskoulutusta osa 1

Multa on nyt tekosyyt loppu opettaa tytöille edes jotain käytöstapoja ihan arjessa, joten lähdetään nyt niitäkin työstämään ihan tosissaan. Ollaan kotiuduttu Ulvilaan ja vaikka viime vapaat lusmuilin maalaamisen parissa niin tänään aloitettiin käytösharjoitukset ja jatketaan niitä tästä eteenpäin päivittäin. Ja se mikä nyt on tosissaan työnalla on remmikäytös, koskien molempia ja suunnitelmat on selkeät niin eiköhän se siitä.

Vapaat onnistuin lusmuilemaan vielä käyttäen maalaamista tekosyynä ja karaten hallille purkamaan patoutumia. Tästä päivästä alkaen tarkoitus on kuitenkin käydä molempien tyttöjen kanssa remmilenkkeilemässä päivittäin yhteensä vähintään tunti. Ja samalla alkaa oman kunnon kohotus operaatio. Ja voin kyllä kertoa, että täällä "maalla" eli siis ehkä taajamassa ennemmin on aivan ihanteellista kulkea verrattuna keskustaan. Pyörätiet ei ole ahtaita ja vastaantulijoita tulee sopivasti, ei rasittavia mummoja, joka nurkan takana. Eikä ole houkutusta heittää koiria peräkonttiin ja ajella kirvatsiin, koska sinne on niin pitkä matka ja kävelymatkan päässä on peltoja sekä metsää.

Toki tytöt päättivät tänään terrorisoida aloitusta levittelemällä työpäivän kuluksi roskiksen ympäri kämppää, joten ei ehditty ihan tuntia kulkea ennenkuin piti lähteä taas hallille.

Tulin nyt siihen tulokseen, että molempien käytöksessä on parannettavaa ja mun täytyy hoitaa niiden kulkemiset kuntoon erikseen, koska tekniikat on erilaiset. Tesla on ollut kaupungissa aina ihanteellinen koira kuljettaa, se ei vedä eikä rähjää. Ei kyllä Zeldakaan rähjää vastaantulijoille, mutta sitä kiukuttaa, jos se ei saa kohdata niitä niinkuin itse tahtoo ja ensin se repii remmiä ja kun se ei käy niin alkaa meukkaaminen ja komentaminen mua kohtaan. Toki se myös sinkoilee remmin päässä kuin mielenvikainen ja koettaa juosta autojen kanssa kilpaa, jos se saisi päättää se kulkisi koko lenkin peruuttaen vetäen minua perässään remmi suussa.

Teslan itsetunto on nyt kohollaan ja treeneissä se näkyy positiivisena ilmiönä, mutta lenkillä se kulkee häntä pystyssä ja koettaa pörhennellä pienemmilleen, jos kiellän sitä menemästä tervehtimään. En tahdo koiran itsetuntoa tiputtaa komentamalla enkä kyllä kovasti siihen Teslan kohdalla luotakaan vaan me aletaan nyt kunnon kukkahattutätiremontti. Ohitustilanteisiin naksua ja nannaa niin uskon niiden olevan parissa viikossa melkolailla täydelliset. Ihmisethän se on osannut jossain kohtaa ohittaa vapaana ollessaan käskyllä, mutta koirat on aina ollut vähän haaste. Ei se niille kyllä vapaana pörhistele, mutta remmin päässä on ruvennu pörhistelemään, jos hihna kiristyy, joten ei kiristetä sitä niin ei tarvi pörhistellä vaan opetellaan ohittamaan myös koirat niistä välittämättä.

Tapaus Zelda on sitten toista luokkaa. Sitä ei edes namit lenkillä kiinnosta, jos sillä on parempia kohteita mielenkiinnolleen. Sen kanssa kukkahattu jätetään siis vaatehyllylle ja mukaan otetaan aimo annos pitkäjänteisyyttä, auktroteettiä, määrätietoisuutta ja kuria. Sinkoilusta ja remmin repisestä tulee heti kielto ja jos ei kieltoa uskota niin sopiva pakote hihnasta (ei mitään päätöntä riuhtomista siis) ja jos ei mene perille niin tilanteesta riippuen pysähdytään jäähylle tai napataan karvoista tai korvasta. Uskokaa tai älkää, mutta me tänään nautittiin jopa yhdessä kävelystä ja uskon, että nautitaan päivä päivältä enemmän ja touhu alkaa näyttää kauniilta myös ulkoapäin.

Uskaltaisko tähän asettaa jotain tavoitetta? No jonain päivänä mä kävelen remmit löysällä, suu hymyssä KAHDEN karvaturrin kanssa pitkin kyliä.

Meillä on kyllä lopulta aika pienet murheet, vaikka se lenkkeily on toki suuri osa arkea. Toki Tesla käyttäytyy aina kaikilla lämmittely- ja jäädyttelylenkeillä kuin enkeli, samoin massatapahtumissa, mutta satunnaisten kohtaamisten ja erityisesti naapuruston kanssa sillä on parannettavan varaa. Vahtivietti ja sen liiallinen käyttö on ton koiran yksi ärsyttävämpiä puolia, ei siinä kyllä muuta ärsyttävää olekaan, mutta äidiltään on sen kyllä täysin perinyt. Eikä siihen oikeastaan ennen Zeldan tuloa edes osannut kiinnittää tarpeeksi huomiota.  Nyt sillä on vaan taas ollut haukku hieman herkällä uudessa kodissa ja uusissa äänissä... no kyllä se siitä tasaantuu, kun kotiutuu, mutta olisin ihan valmis oikaisemaan onneen, vaikka sitruunapannan avulla. Alkuunhan Z oli pari päivää pihalla ja Tesla kuin kotonaan, mutta Zelda tasautui sitten tosi kivasti ja Tesla taas kehittää omaa kivaa.

Mutta koska tää arkikäytös on niin tyhmää niin seuraavaksi mä postaan kuinka kivaa meillä oli taas eilen treeneissä :)

lauantai 2. helmikuuta 2013

Kohti SM-tokoja

Meidän seuralla on pyörinyt vuoden alusta treenirinki koirakoille, jotka haaveilevat ensi kesän SM-karkeloista. Me ollaan tietysti ilmoittauduttu innokkaina mukaan, mutta ei olla päästy kertaakaan töiden ja muuttokiireiden vuoksi treeneihin. Tänään sitten päästiin niin ei päässyt kukaan muu, mutta tehokasta treeniaikaa hallilla just sen verran, kun itse tarvi, sopi kyllä mun tapetointisuunnitelmille.

Otin ensin Zeldan ja tehtiin paikalla käännöksiä. Ensin käsky, sitten katsen ja sitten käännös. Oikealla sujui tosi hyvin ja vasemmalle vähän heikommin, mutta treenillä uskon, että tulevat kuntoon ja tätä on helppo treeniä olkkarissa. Sitten kyllä rikottiin nouto. Ote kapulasta oli jotekin tosi epävarma ja kapula pyöri koiran suussa. Tarttuminen oli taas heikompaa, ehkä se johtui siitä, kun kerran komensin, kun varasti tai sitten ei. Vauhtiin ja intoon ei komentaminen vaikuttanut pätkän vertaa. Ehkä me itketään tätä noutoa maanantain treeneissä, jos ulkopuolisella olisi jotain parempaa sanottavaa.

Sitten sain sisään ajettua sen kiertämisen, joka oli totaalisesti kadoksissa. Tarjosi kovasti tuolille kiipeämistä, mutta kivaahan se oli, kun pääsi juonesta kiinni. Nyt täytys muistaa ottaa joka kerta tätä niin menisi jakeluun.

Zelda pääsi jäähylle autoon ja otin Teslan luoksetuloihin. Ihan hyvät treenit saatiin takapalkalla ilman avustajaakin. Ainoastaan kerran se varasti kipolle, mutta se teki muuten niin hyvin niin ei se haittaa. Tehtiin siis voittajanluoksetuloa ja vapautin koiraa kipolle, joko suoraan stopeista tai vasta perusasennosta. Tämän jälkeen koitettiin ajaa namipalkkaa kaukoissa sisään, mutta Tesla oli ihan ihmekierroksilla luoksetulotreenistä, joten päätin suosiolla siirtää olkkariin, koska sen asennonvaihdot oli syöksyjä namille eikä se pystynyt yhtään kuuntelemaan, kun näki vaan nakin.

Zelda pääsi vielä lopuksi tekemään luoksetuloa, täydellä matkalla. Paikalla istumisen kanssa tuli tahkottua hetken verran, mutta itse luoksetuloihin en voisi olla enempää tyytyväinen. Tehtiin vain kaksi toistoa täydeltä matkalta ja ekalla oli vähän apuja, mutta tokalla ei yhtään ja molemmilla kerroilla tuli todella nätisti eteen. Patukka oli palkkana leuan alla. Se selkeästi toimii, koska koiralla on intoa tulla täysiä loppuun asti ja se haluaa itse asetella itsensä niin, että saa otettua kopin kertaheitolla :)

Niin ja sinne SM-karkeloihin mä nyt haaveilen ensisijaisesti tuon briardin riiviön kanssa, joka alokkaaseen tai avoimeen. Tesla on niihin juhliin liian tuulella käyvä ja ollaan alettu työstää tosissaan tuota voittajaa, joka on taas sen luokan kisoissa aika haasteellinen koitos, vaikka toisaalta, jos joku on sitä mieltä, että haluaa meidät ehdottomasti joukkueeseen edes varakoirakoksi niin toki me suostumme ;)