lauantai 22. elokuuta 2009

Elämää kuvin puolen vuoden ajalta

Ja niin se aika vain menee. Tesla sisaruksineen täytti viime viikolla puolivuotta. Juhlahumun sijaan keskityttiin täiden tappamiseen. Tosin minkäännäköistä elämää ei ole näkynyt frontlinesuihkun jälkeen, vaikka kuinka on syynätty. Jes.

Mutta asiasta iloisempiin, vastasyntynyt Tesla:



Kirjavin on Tesla:



Herrainpäivillä:



Puistoilemassa:



Unohdin ottaa Teslasta kuvan, kun se istui nojatuolisa ja vahti kovaan ääneen, kun neuvoin asiakkaita lajittelemaan kaatopaikalla. Tämän jälkeen se oli hyvin väsyneenä vaakakopissa:



Tesla siis käväisi taannoin töissäni tutustumassa kaatopaikan menoon ja aiheuttamassa ihastusta.

Tesla oli hoidossa porukoilla ja Mosse-veli kävi kylässä:



Seuraavana päivänä kävi sitten Selma-sisko:



Hirveästi on Teslasta kuvia sieltä sun täältä. Pitää joskus ajan kanssa oikeen kunnolla katsastaa. Nyt vietetään tosiaan Heinola viikonloppua, koska osallistuin aamulla Nadan kanssa Vääksyn agikisoihin. Voin sanoa, että aika epätoivoista oli, mutta siitä tarkempi tilitys tuolla toisaalla. Hirveän hyvä fiilis jäi itse kisoista ja odotan jo kovasti, että Tesla on kisakunnossa =) Vaikka tiedän, että nyt on aivan liian aikaista sanoa, tuleeko siitä mitään. Toivottavasti vauhti tulee olemaan mummon eikä mamman veroista. Tänään olisi tarkoitus mennä Selma-siskon kanssa ottamaan jotain pientä :)

EDIT. Oleellinen asia tästä unohtui! Onnittelut Teslan Nelli siskolle Kajaanin ROP-pentu tittelistä!

tiistai 18. elokuuta 2009

Loppu luonnollisuudelle

Kiitos täit. Niin Teslasta löytyi sitten täitä, yäk. Alkujärkytyksestä on onneksi selvitty ja työpäivä vietetty googlen ja koirafoorumien parissa. Aika lohdullista tekstiä olen saanut eteeni.

Mistälie tulleet? Vaihtoehtoja, kun on monia. Olemme käyneet kolmessa eripaikassa harrastamassa, joten mistä vaan ovat voineet tulla. Koirapuistossa ei olla käyty koskaan, mutta tuossa minun naapuripuistossa liikkuu koiria ahkeraan. Tosin Teslalla on ne tietyt koirakaverit, joita sen annan moikata ja kaikkien omistajien kanssa olen aina vaihtanut sanasen, jos toisen. Schapeleiristä taitaa olla jo hieman kauan aikaa. Uskon huomanneeni nuo pienet hirviöt suhteellisen ajoissa. Tosin niiden itämisaika on sen viikon verran.

Harmittaa hieman, että menin huomaamaan nuo täit vielä kentällä kirkkaassa auringon valossa. Olivat vielä niin mitättömiä, että piti tehdä perusteellisempaa tutkimusta, jotta varmistuivat täiksi. Muutama koirakoulunvetäjä kävi Teslan kuonoa ronkkimassa. Kannoin Teslan autoon ja iskin häkkiin ja ajoin apteekin kautta kotiin. Mukaan tarttui frontline-sumute ja tänä iltana pidetään huolellista syyniä näkyykö enää elämää. Kyllä se aikamoista myrkkyä on, että toivottavasti opittiin nyt kantapään kautta pysymään erossa täistä. Petivaatteet, lelut ja lakanat keräsin pois ja aloitin pesu-urakan. Samantein imuroin ja vainoharhaisena varmaan imuroin jokapäivä seuraavat kaksi viikkoa. Josko tällä selviäisi?

Minähän olen vain punkkeja ajatellut ja kun niitä ei ole ilmestynyt kuin se kolme ja kaikki yhdellä kertaa samasta paikasta niin en ole ollut huolissani. Valkosipulia syötin silloin, kun ne punkit ilmestyi. Sitäkään ei ole saanut nyt enää eikä ole punkit riesanneet. Eipä pieneen mieleeni tullut nämä omasta mielestäni, jopa ärsyttävämmät otukset. Rehellisesti ei ole nuo täit tulleet mieleenkään, vaikka onhan se oikeasti itsestään selvyys, että niitä varmasti Porin kokoisessa ja kaltaisessa kaupungissa pyörii. Koiraseurojakin on niin monia ja ne on pirskoutuneet niin tuskin se sanakaan heti leviää, jos jollain on. Itselläkin tosiaan on niin monta mahdollisuutta mistä nuo olisivat mukaan tarttuneet. No nyt on koira myrkytetty ja jonkin ajanpäästä varmaan taas uskalletaan kulkea normaalisti. Minä laitoin sähköpostia heti kaikille ohjaajille ja ajattelin ainakin tämän viikon harrastaa pelkkää kotitottista.

Mites meillä muuten?

Perjantaina Tesla oli minun kanssa töissä ja aiheuttu tietysti ihailua ja piti ulkona kovaa vahtia asiakkailla. Ainakin väsytti. Otettiin vähän perusasentoa ja seuraamista siinä työpäivän ohessa. Kyllä tuo perusasento alkaa jo hioutua pikkuhiljaa ja tesla tuntuu ymmärtäneen sivulla istumisen idean. Pieni askel siis eteenpäin, mutta aika merkittävä.

Nyt on kyllä ympäristön hajut alkaneet kiinnostaa ja keskittymiskyky herpaantuu herkästi. Taidetaan olla siinä iässä. Mistä puheenollen huomenna Tesla sisaruksineen täyttää puolivuotta! Enää ei olla pikkupentuja.

Viime viikolla minulla oli taas iltavuoro niin harjoitteleminenkin oli laiskaa. Tällä viikolla sitten aikaa menee täiden syynäämiseen ja pyykinpesuun. No pian on kesä ja työt ohi niin aikataulut muuttuvat joustavammiksi. Josko päästäisiin taas hakuilemaankin!

torstai 6. elokuuta 2009

Schapeleiriä ja koulutuksia

Perjantaina töiden jälkeen kaasuttelin Teslan kanssa kohti Turkua, Kaarinaa ja Tuorlan majataloa, jossa järjestettiin schapendoesleiri. Onnistuin tietysti eksymään matkalla, mutta onneksi Marko neuvoi perille. Majoitumme neljän huoneen soluun, jossa meitä oli jo vastassa Sanna ja Marko Saran ja Selma-siskon kanssa sekä Mia ja pojat Lalli ja Pessi. Myöhemmin huoneistoomme saapui Lumikuono-kasvattaja Mari, poikansa Jari, koirat Neppu ja Likka sekä Mirja ja Retu (Teslan isä). Tuula toi vielä Tiltun illalla ja majoittui minun kanssa samassa huoneessa toisena yönä Alman kanssa. Hienosti tulivat kaikki yhdeksän koiraa, jossain välillä peräti 11, toimeen keskenään.

Kuuden aikaan kokoontui leiriporukka nurmikentälle, jossa käytiin esittelykierros. Siitä sitten jakauduttiin kukin kiinnostuksen mukaan hakuilemaan, tokoilemaan tai näyttelykoulutukseen. Tesla valitsi hakuilun, joka ei kyllä mennyt ihan nappiin. Homma oli haussa niin ohjaajalla kuin koiralla. Ehdimme hakuilusta vielä näyttelypöydälle tutkittaviksi. Purenta on kunnossa ja häntä tarpeeksi pitkä. Ennen pöytää Tesla sai vähän hammasta eikä palautunut siitä lainkaan niin nopeasti kuin olisin toivonut. Oma reaktioni taisi olla täysin väärä. Järkevintä olisi ollut lähteä pois koko kentältä, kun koiralla pysyi häntä koipien välissä. Muut koirat siis juoksentelivat vapaana, joten ei olisi toiminut se, että tarjoaa koiralle muuta ajateltavaa.

Tesla hieman piti älämölyä ekana yönä. Ensin piti ohikulkijoita rähjätä, kun ikkuna oli auki. Sitten häiritsi kaikki wessassa kävijät. Tiltu-mummon esimerkki ei paljon auttanut. Toinen yö meni hiljaisuuden vallitessa. Alan olla siinä uskossa, että huomioimattomuus ei nyt ole se ykkösvaihtoehto mörköilyssä.

Lauantain agilityt

Lauantai aamusta ajeltiin heti yhdeksältä hittiareenalle agilityn pariin. Suurin osa alkeisagilityporukasta eksyi matkalle väärälle hallille, joten Ninnin ohjauksessa otimme verkkokeppejä ja takaaleikkaus harjoitusta. Lopulta muutkin aloittelijat saapuivat paikalle ja siirryin Teslan kanssa Katin ja Marken ryhmään. Kati opetti ohjausjuttuja, sylikäännöksiä ja poisjättöjä. Marken kanssa käytiin kontakteja, puomia ja keinua. Sain paljon eväitä ja uusia juttuja pentukurssille, joka jatkuu taas tiistaisin.

Alkeisagien jälkeen vuorossa oli Janita Leinosen koulutusta, johon osallistuin Tiltun sekä Alman kanssa. Alma tuurasi Nadaa, jolla siis oli juoksut. Eihän tuo Alma paljon malttanut minun kanssa juosta ja homma oli lähinnä haahuilua. Keskeytimme lopulta, kun koiran keskittymiskyky oli totaalisen hukassa. Tiltun kanssa saatiin käytyä kokorata läpi. Persjättöjä harjoiteltiin ja voin kertoa, että ei ollut helppoa. Itselleni siis.

Lauantai iltana olisi ollut ohjelmassa mätsäriä, kauneuskilpailua, arpajaisia ja saunontaa. Jouduin kuitenkin livistämään paikalta juhlimaan Poriin Terhin ja Villen häitä. Palasin sieltä yöksi Tuorlaan ja yllättäen taas eksyin matkalla.

Sunnuntain tokot ja agit

Alun perin minun piti vetää sunnuntaiaamun alkeisryhmä ja jatkaa sitten Janitan ryhmässä. Tulimme kuitenkin Tuulan kanssa siihen tulokseen, että hän saa mennä tekniikkatreenit Alman kanssa ihan itse. Tiltulle oli taas parempi päästä iltaryhmään, jotta sen ei tarvinnut stressata autossa, kun itse olisin kouluttanut ensin tunnin muita. Tuula siis tuurasi minua kouluttajana ja Tesla otti Nadan tokopaikan.

Tokoa leirillä oli kouluttamassa Lentsu (Leena Välimäki). Teslan ryhmässä oli kokeneempia koiria, jotka treenasivat voittajaluokan liikkeitä. Ensin katsottiin miten muut menivät ja sitten Lentsun opastuksella tehtiin samat jutut pennun ehdoilla. Harjoiteltiin hyppynoutoa, tunnistuskapulan pitoa, tunnarin noutoa ja ruutua. Oli tosi kivat treenit ja oli mukava saada opetusta siihen, miten saadaan noita voittajajuttuja treenailtua. Ei siksi, että siellä välttämättä koskaan kisataan, mutta koiralle on hyvä ottaa voittajanliikkeitä alo- ja avo-liikkeiden vääntämisen ohella, koska ne ovat niin paljon hauskempia. Nyt pitäisi löytää jostain pieniä kartioita, jotta päästään ottamaan ruutua. Lentsu tuumasi, että pentu oppii muka viikossa juoksemaan täyden matkan (25 m). Jäätiin seuraamaan vielä toista ryhmää ja siinäkin oppi paljon. Saatiin uudet kujeet liikkeestä maahan menoon. Se on nyt ollut jonkinmoinen kompastuskivi.

Pian tulikin aika pakata auto lähtökuntoon ja ottaa Tiltu kyytiin ja suunnata taasen hittiareenalle. Vuorossa oli siis tekniikkatreenit. Ja kyllä, tekniikkaa hioessakin joutuu juoksemaan. Minä seurasin jo rataan tutustumista pää pyörällä, kun joka kohtaan oli ainakin neljä eri vaihtoehtoa, joista suurin osa meni ohi tai unohtui saman tien. Enää ei riitä, että tietää mikä on valssaus ja sylkkäri vaan kuvioita ja nimiä on miljoona lisää. Tällä koordinaatiokyvyllä ei ihan hetkessä saavuteta huipputasoa. Onneksi Tesla ei tule vielä jokuseen vuoteen kilpailemaan kolmosissa. Tiltu kanssa saatiin jälleen suoritettua rata loppuun asti sopivan kokoisissa pätkissä ja heikot kohdat uusien. Olikohan se sitten se ”saksalainen” vai joku vallan muu, jota lopuksi kokeilin parin ”takaa hyppy” esteen jälkeen, joka toimi meillä hyvin ennen kepeille menoa. Yleisesti jäi sellainen hukassa oleva olo =) …taitaa olla minun ja Tiltun kisaura ohi. Nadan kanssa haaveilen kakkosiin pääsystä.

Oli kyllä mukavaa leiri kaiken kaikkiaan. Aikataulu oli kohtalaisen tiivis ja ei hirveästi ehtinyt uusiin ihmisiin tutustua ja muutenkin homma painottui noihin koulutuksiin omalta osalta, mutta olihan se sen arvoista. Koulutukset olivat antoisia ja tekisivät kyllä hyvää useamminkin kuin korkeintaan kerran vuodessa. Nyt on taas uutta treeni-intoa ja uusia juttuja pää täynnä. Poriinkin löydettiin suhteellisen suoraan Raision kautta kiepaten.

Takaisin Porissa

Hain tuossa taannoin Porin palveluskoirakerhon jäsenyyttä ja meillehän irtosi sieltä oikein ryhmäpaikkakin. Maanantaina oli heti leirin jälkeen ryhmäjakotilaisuus, jossa oli paikalla hurjasti pentuja. Uudet pennut jaettiin kahteen ryhmään, sillä perusteella, että meidän ryhmässä ovat ne jotka tavoittelevat kilpailemaan. Tärkeimpänä asiana pidän tällä hetkellä Teslan sosiaalistamista, joten toivotaan, että koirien ja ihmisten seassa puuhastelu edesauttaa sitä ja lisää meidän kontaktiamme ja keskittymiskykyä. Tosin kaksi viimeksi mainittua eivät ole tähän asti olleet mikään ongelma.

Tiistaina jatkui pentuagility. Olin Teslasta todella ylpeä. Se irtosi putkelle uskomattoman hyvin ja uskalsin ottaa suoralla putkella vinoja lähetyksiä. Hittiareenalla se karsasti uudentuoksuista kiiltävää sinistä putkea (meni kyllä houkuttelemalla), mutta nyt se käyttäytyi kuin paraskin putkihullu. Vinokepit syöksyttiin myös vauhdilla läpi. Hyppyjä (eli Teslan tapauksessa siivekkeiden välistä juoksua, riman ollessa maassa) pitää harjoitella, mutta eipä niitä oikein ole harjoiteltukaan. Teslalla ei ole vielä iskostunut päähän ajatus, että niiden siivekkeiden välistä kuuluu juosta. No tuntuuhan se nyt itse kustakin vähän hölmöltä, mutta en ala hypyttää alle puolivuotiasta pentua edes kymmentä senttiä. Katsellaan sitten muutaman kuukauden päästä. Suville ja Nemille näytin leirillä oppimiani sylkkäri ja poispäinkääntö harjoituksia ja ensikerralla voisi ottaa siivekkeen mukaan ja ottaa myös takaakiertoharjoituksia.

Tämä viikko näyttää toivottoman helteiseltä, mutta keskitytään sisätreeneihin ja hinkataan perusasentoa. Josko se jossain vaiheessa alkaisi sujua. Edistystä on tapahtunut sen verran, että Tesla ymmärtää, että haluan sen istuvan sivulla. Paikankorjaus ei kuitenkaan luonnistu ilman avustusta. ”Sivu” –käskyä olen varovasti ottanut noin viiden makupalantoistoilla, mutta varovainen saan tosiaan olla, että paikka pysyy ennen ”vapaa” –käskyä. Itse pitää tuota ”vapaa” käskyä alkaa harjoitella tosissaan, koska ei tunnu omaan päähän uppoavan, että koira on ihan hyvä vapauttaa annetusta tehtävästä.

Tesla on nyt sitten ilmoitettu Köyliön Lallintalolle pentunäyttelyyn. Saas nähdä mitä siellä tuumataan ja ollaanko ainoa schapepentu kehässä =)