sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Kun kolli tuli taloon ja syksyn muut kuulumiset

Olen jo maininnut, että meidän ämmälauma sai vihdoin kollin taloon. Vastaanotto meni puolin ja toisin paremmin kuin olisi ikinä voinut kuvitella. Voltti on aivan hurmaava somalirotuinen pieni suuri kissamies, joka hurmaa itse kunkin. Muutamassa päivässä se oli hyvää pataa tyttöjen kanssa ja siitä lähtien yhteisolo ei olisi voinut paremmin sujua.


Voltti on aktiivinen, sosiaalinen ja rohkea otus. Käsitellä se on erittäin helppo. Kynsienleikkuussa joutuu koirien kanssa keskustelemaan huomattavasti enemmän, vaikka ei se noiden karvaisempienkaan kanssa ongelmallista ole. Voltin kanssa on tarkoitus harrastaa agilityä ja eiköhän niistä treeneistä tännekin saada jotain päivitystä. Voltti on saapunut Suomeen Saksasta asti ja on meillä siis sijoituksessa. Toiveena olisi saada siltä tulevaisuudessa muutama pentue. Viralliselta nimeltään Voltti on Foxgarden's Baron Barnsby ja sen tarkempiin notuleihin ja muuhun voi käydä tutustumassa toisen omistajansa Mintun Vulpes kissalan sivuilta.

Syksyn aikana ollaan treenailtu enemmän ja vähemmän ahkerasti. Teslan kanssa taitaa agility olla ainoa laji, jossa on jotain järkeä. Tokon suhteen ollaan menty sellaista takapakkia, että ei tosikaan. Käytiin tosin kokeilemassa rallytokoa ja ehkä pienen alkukankeuden jälkeen se voisi olla meille parempi temputtelu laji. Tokoahdistuksesta on kasvanut nimittäin ylitsepääsemätön. Viimeksi koira ei suostunut tulemaan koko kehään, vaikka treeneissä on ollut tosi pätevä. Toko on kuitenkin niin kivaa, että treenaillaan sitä kyllä edelleen vähintään omaksi iloksi, vaikka kokeissa käyminen on kamalinta ikinä.

Zeldan kanssa tokottelu on kivaa myös kokeissa, joten käytiin syksyllä ahkeroimassa koulutustunnus TK2, joten paineet voittajan korkkaamisesta kasvaa. Muutama  liike pitäisi hioa vielä kuntoon ensin. Helpointa tietä en ole valinnut mm. noiden kaukojen suhteen, mutta me treenataan sillä asenteella, että kehdataan näyttäytyä isommilla areenoilla myös EVL-luokassa.


Kaukot meni taas pieleen, kun koira keskittyi ohjaajan sijaan liikkuriin, mutta muuten ihan komea rivi ja ykkönen on ykkönen. Fiilis kokeessa oli ehkä semmonen pakko tehdä ykkönen, mutta koira osaa ja suorittaa kyllä niin hyvin kuin on opetettu. Luoksari oli ihan kohtalainen koeluoksariksi. Pisteitä lähti enemmän lopun eteentulosta, kuin itse stopista, oletan. Samasta syystä lähti myös noudosta. Eteentulossa on ollut epävarmuutta, mutta ollaan saatu se mielestäni treeneissä paremmaksi, mutta kokeessa ongelmat nousivat esiin ja istuminen oli todella hidasta. Hypyltä otin suoraan sivulle. Joulutauon (ei lomaa, ohjatut tauolla) aikana meidän tavoite onkin nyt opetella sivulta eteentulo, jos saisi sillä vahvistettua tuota paikkaa, koska sivulle tule niin vahva.

Agilityssä Zelda on edennyt ihan huimasti. Saatiin syksyksi treenipaikka Reetalta ja nyt torstaina otin Purinalle Jänesniemen Elinan yksärille vaihteeksi Zeldan ja olihan se käsittämätöntä, että saatiin oikeasti tehtyä siellä rataa, selvittiin jopa 19. esteelle! Nyt vaan pitäisi alkaa agilityssäkin enemmän luottamaan koiraansa. Hypyntarjoamista häiriöllä myös ohjelmistoon. Tämmöset mitä voit treenata yksin ohjeet sopii meille tosi hyvin. Kevääksi ei ole vielä varmistunut treenipaikkaa, mutta ehkä me saadaan aina välillä apparia sen verran, että saadaan vahvistettua ainakin konteja sekä pujottelua.

Haun suhteen ei olla edistytty viime kaudella toivottuun tahtiin ja jotenkin ilmaisutreenitkin tökkii. Onneksi ollaan menossa joulunaikaan heinolaan ja saadaan siellä tohon ilmasuun parasta mahdollista apua. Viimeset treenitkin meni perseelleen, kun koira hyppäs neljällä jalalla kivikkoon ja kolmella takaisin. Hetken aikaa se oli kolmijalkainen ja omistaja ehti panikoida kaikki mahdolliset vaihtoehdot. Kolmijalkaisuutta kesti kuitenkin vain pieni hetki ja kinttua sai vääntä ja kopeloida jokasuuntaan, joten tehtiin kaksi ekaa pistoa. Koiralla oli kuitenkin vire jossain sellaisissa atmosfääreissä, että treenistä ei paljon saanut irti, mutta en uskaltanut tehdä enempää kuin purkaa pahimman. Mitään jälkioireita ei tuosta seurannut, joten epäilen, että neiti herkkävarvas on ehkä kolauttanut hieman anturaansa terävään kiveen tai karvat on jääneet oksaan kiinni.

Omalla kohdalla töiden takia raskas ja muuten vain pimeä syksy on näkynyt järjettömänä väsymyksenä, mutta toivotaan, että kevät on aurinkoisempi ja työmaalla lähtee hommat nousuun. Ainakin on työpaikka :)