maanantai 30. joulukuuta 2019

Loppuvuoden rutistus ja varovainen kurkistus seuraavaan

Blogin ylläpito on kärsinyt selkeästi jonkin sortin syysmasennusta. Paljon olisi ollut päivitettävää, mutta koitetaan rutistaa ylös se mitä on mielessä. Koneella istuminen on lähinnä aiheuttanut viime aikoina suurta ahdistusta, joten ei ole tehnyt mieli kirjoittaa yhtään mitään. Ja ehkä parempi niin.

Lyhyesti sitten viime kirjoituksen Ohmi on osallistunut kahdesti Skogsterin tottisvalmennukseen. Ollaan katsottu noutoja, vasemmalle käännöksiä ja liikkeestä istumista. Noudot on hyvät, kun este on välissä, mutta heikommat ilman esteitä. Vasemmalle käännöksiä pitää treenata. Ja istumista aletaan nyt opettelemaan Mian neuvoin. Se tuntuu toimivan paremmin kuin peruuttamisen kautta jolloin tulee jatkuvasti kytättyä sitä tekniikkaa.

Jälkiä on tullut tehtyä kokonaiset tusina ja voidaan todeta, että matkaa kokeeseen vielä on ja paljon. Ohmi on innokas ja jokseenkin huoleton jäljestäjä. Ei mikään kovin intensiivinen ja tarkkanenäinen metsässä tarpoja. Ensi kesäksi oli kiva päästä johonkin jälkikoulutukseen kuulemaan myös jonku ulkopuolisen ja kokeneemman mielipide, mutta saa nyt nähdä. Haku edellä mennään kuitenkin ja vaikka jäljestäminen on varovasti alkanut maistua niin kyllä tuo haku on vaan se juttu.

Hakutreenejä ei oikein ole ollut niin paljon kuin olisin toivonut. Oli kuitenkin hienoa huomata, kun osallistuttiin joulukuussa haamuja tuulessa hakuvalmennukseen ettei se vaikuttanut Ohmin tekemisen meininkiin. Vieraassa maastossa, jossa oli niitä meille haasteellisia nousuja ei ollut tällä kertaa mitään ongelmaa irrota ylämäkeen. Edelleen se suurin ongelma on ohjaaja, joka yrittää sählätä ja sotkea lähetykset. Ja tyhjillä pitää muistaa rakentaa sosiaalisella palkalla oikeaa tunnetilaa. Tästä innostuneena käytiin vetämässä kahden hengen hakutreenit Marin kanssa niin että tallottiin reilu satasen alue ja pistotin koiraa tyhjille ja neljännen lähetyksen kohdalla maalimies siirtyi piiloon toiselle puolelle. En nyt ihan yksinään hakuiluun vielä ole syttynyt, vaikka semmoistakin tunnutaan harrastavat, mutta maalimiesten puutteessa kahdestaan saa jo ihan hyvin vedettyä treenit.

Pelastuskoira puolella ollaan tehty lähinnä rakennusetsintää ja ilmaisuja.

Talvi jatketaan tottiksen hiomista PPKK:n ja SPEKO:n vuoroilla. Näissä yritän saada tehtyä myös hallinta ilmaisuihin aina silloin tällöin, jos on maalimiehiä saatavilla sekä aikaa. Ja sitten on vielä sunnuntaisin TVA:n hallilla oman porukan hallivuoro, jossa kuitenkin koetan treenata myös Zeldan kanssa.

Zeldan kanssa kävin toteamassa tokokokeessa, että kaikki ei ole kunnossa. Koira otti valtavasti painetta, kun epäonnistui ohjatussa eikä palautunut lainkaan omaksi itsekseen ja meni täysin lukkoon. Toki meillä oli alla pitkä treenitauko juoksujen johdosta ja pääsimme halleihin oikeastaan koetta edeltävällä viikolla. Toisaalta sen ei pitäisi olla kokeneella koiralla selitys. Jollain tapaa turhauttaa itseä jatkuvat epäonnistumiset, vaikka ei pitäisi. Ilman koetavoitteita en kuitenkaan osaa tuon kanssa treenailla vaan puuhastelun ilosta eikä Zelda todellakaan ole vielä läheskään valmis eläkkeelle.

Tesla pyörähti Jyväskylä KV:ssä hakemassa yhden ROP-vet ja PN2-sijoituksen ja messarissa käytiin kasvattamassa tittelirivistöä parilla uudella veteraanitittelillä. Ja ihan kivasti se muutenkin meni ollen PN2 ja PN3 sekä ROP-veteraani molempina päivinä kovatasoisessa seurassa. Kokonaisuudessaan sen kolmas vuosi veteraanikehissä on ollut mahtava. Ja edelleen se nauttii esiintymisestä ja "moves like youngter" kuten arvostelussa luki.


Tesla messarissa.

Sisarukset Selma ja Tesla lähes 11v

Ohmi ja Ohmin haaremi (Rilla ja Tesla) metsäretkellä


Ohmin 3v poseeraukset

Millä mielin vuoteen 2020?

Teslan kanssa saatetaan pyörähtää kehässä kerran tai kaksi. Katsotaan nyt miten hyvin se pysyy kunnossa. Muuten se saa nauttia vauhdikkaista metsälenkeistä Rillan kanssa. Luulen, että sen kunto pysyy näin paremmin yllä kuin Zeldaa ja Ohmia väistellen.

Zeldan kanssa koetamme selättää tokomasennukset. Koitan saada sille paikan jonnekin rallytokokokeeseen, jos saisin hieman luotua fiilistä kokeessa, jossa koiraa saa kokoajan kannustaa. Tosin sen rallytokoura saattaa kaatua nopeasti siihen, että pääsee siellä purkamaan painetta remmiin puruun. Metsässä sen kanssa jaksaa tehdä mielenvirkistysjuttuja, kun niistä se nauttii ja ei ole niin justiinsa, joten keskitymme niihin, jos emme löydä yhteistä lankaa tottelevaisuuden parissa.

Ohmin kanssa on suuria suunniltelmia ja haaveita, mutta samalla pelkoa tavoitteiden asettamisen suhteen. Ainoa laji, missä sen kanssa varmasti uskallan kisaamaan on agility, koska siellä voi vaan onnistua. Puomihan sillä on täysin vaiheessa, mutta ykkösluokan hypäreille menemisessä ei ole mitään estettä. Tokokokeeseen menemisestä olin jo kovasti haaveillut, mutta ottaessa sen palkintojen jaon ajaksi fiilistelemään koetunneltaa Zeldan kokeessa, palautti maanpinnalle. Näemmä oma päänuppi ei ole valmis vastaanottamaan ikävää palautetta ulkopuolisilta ihmisiltä koskien oman koiran käytöstä. Ja häiriö tokokokeissa on aivan järkyttävä ennen ja jälkeen suoritusten. Ja vastaavanlaista häiriötä en oikein keksi missä pääsisi edes treenaamaan. BH-koetta ennen olisi kuitenkin ollut kiva tehdä joku tokosuoritus. PK-puolella kisaamisessa on vielä muutama ongelma selätettävänä, mutta kevät näyttää saadaanko ne hoidettua kuntoon. Siellä puolella on onneksi ihmiset avoimempia eikä kukaan katso elämän iloista valtavaa koiraa pahalla silmällä vaikka se meinaisi karata nenän edessä heitettävän lelun perään ja omistaja joutuisi kiristämään remmiä. Luonnetestiin suunnataan jokatapauksessa syksyllä ja keväällä koitetaan käydä pyörähtämässä jossain kehässä tai kahdessa Suomen rajojen ulkopuolella. Rallytokossa tulee Ohmin kanssa luultavasti samat haasteet eteenkuin tokossa. Se on aivan liian energinen ja voimakas koira nykypäivän paheksuviin kukkahattupiireihin. Nykyisin tuntuu myös olevan kovasti muotia virpoa koiria saalisleikillä suoritusten välissä niin koitapa sitten pelkällä tahdon voimalla kuljettaa suurella saaliilla varustettua koiraa vinkupalloshow'n läpi saati kyllästyttää nuori koira jo ennen omaa suoritustaan pitämällä se tiukasti käskyn alla ennenkuin pääsee edes koepaikalle. Toisin sanoen en tiedä ollaanko me vielä valmiita tähän kaikkeen kokeiden ympärillä tapahtuvaan härdelliin. Ja ennenkaikkea saanko omaa päätäni ikinä kasattua koesuoritukseen, jos jo pelkkä halliin meneminen ahdistaa näin paljon.

Ensi vuotta kohden jokatapauksessa positiivisin mielin ja nautitaan yhdessä tekemisestä ja ohjaaja koettaa opetella jättämään muiden sanomiset omaan arvoonsa. Ja kuljetaan edelleen omaa tietämme kaikin puolin. Ohmin kanssa se on onneksi helppoa, koska se on aina vaan onnellinen.