torstai 29. heinäkuuta 2010

Keinukammo ja ratajännitys

Tiistaina meillä oli viimeinen kurssikerta agilityn lumossa, mutta uskon meidän jatkavan vielä seuraavassa jaksossa. Alkuun treenattiin pätkää, jossa koetin ensin sylkkäriä ja se ei toiminut sitten yhtään koiran kanssa. Tuntui alkuun helpolta, mutta sitten käytännössä ei lainkaan. Tesla sitten alkaa vielä lukemaan itse rataa, kun jäädään hinkkaamaa eikä keskity ohjaukseen lainkaan. Toisella tapaa sujui hieman paremmin...

Toiveiden mukaan otettiin lopuksi keinua ja se oli ihan hirvittävää. Teslaa jännitti niin kamalasti se keinu eikä se olisi millään halunnut suorittaa sitä, mutta suoritti kuitenkin hitaasti ja epävarmasti sekä haluttomasti. Kontaktilla oli kyllä ihan kiva hengailla. Siihen, kun pääsee niin ei mitään hätää. Keinutreeniä on nyt pakko alkaa tekemään oikein olan takaa... kai se siitä?

Keskiviikkona oli WeCAn helle-epikset ja päätin osallistua mölliluokkaan. Ohjaajaa jännitti vallan hirveästi. Rata ei ollut paha vaan juuri sopiva mölleille. Tuomarin mukaan perin Raumalainen rata. Tuomarina oli siis Anne Trygg. Esteitä oli vain kolmetoista ja ihanne aika 50s, joten jokaisella oli mahdollisuus suorittaa rata rauhassa. Rata oli sinänsä helppo, mutta mutkaa löytyi, joten ohjausta olisi päässyt harjoittelemaan. Minä en uskaltanut jättää edes koiraa paikoille, kun se luki tietysti jännityksen ja oli jo menossa radalle kovasti. Meillä alkaa olla paikalla olo kunnossa niin en uskalla sitä sitten möllikisoissa tietenkään treenata, kun sössisin homman omalla jännityksellä. Huolimatta kömpelöstä ohjaamisesta Tesla suoritti puhtaan radan ajalla 27,56 ja voittajasta jäätiin vain puolisen sekunttia. Muita osallistujia ei ollutkaan, joten palkintosija oli jokatapauksessa varma, mutta tulihan se sentään nollalla niin siihen voi olla tyytyväinen.

Nyt sitten pitää saada meidän yhteistyötä vain hiottua ja ohjaukseen paljon hienosäätöä ja ne kepit vauhdikkaan varmoiksi ja se KEINU KUNTOON. Sen kanssa mennään kyllä tänään hallille taistelemaan kahden apuohjaajan voimin... Onneksi meillä on aikaa =)

maanantai 26. heinäkuuta 2010

Helteiden välissä

Ei tämä elämä niin vaikeaa ilman toimivaa konetta ole, mutta blogia ei tule päivitettyä, kaikesta on pihalla ja laskujen maksaminen tuottaa vaikeuksia. Nyt siirryin taas siistiin sisätyöhön ja toimistohommiin ainakin täksi viikoksi.

Mitäs Teslalle kuuluukaan? Valeraskautta ja juoksujen jälkeistä masennusta. Eikä helteetkään ole pahemmin auttaneet yleiseen apaattisuuteen. Nyt tehdään pesää öisin sängyn alle, ihan kun muutenkaan ei kuumuudessa heräisilisi muutaman tunnin välein. Koipea nostellaan edelleen ja merkkaillaan kuin mikäkin uros. Hirveä hormoonihyrrä tuo, toivottavasti tämä ei ole joka juoksuista. Tosin nyt alkaa jo hieman helpottaa. Ja silmälasit tuhottiin tuossa yhtenä päivänä, joten kyllä siellä jotain ylimääräistä energiaa on päässyt jonnekin patoutumaan.

Meillä on Wecan treeneistä ollut kesätaukoa eikä ole kyllä itsenäisestikään tullut treenattua. Kepit on vihdoin omasta takaa, mutta eihän tuo koira 30 asteen helteillä mitään jaksa tehdä eikä omistaja. Eikä viitsi väkisin treenata mitään, mihin tarvitaan nimenomaan sitä draivia, intoa ja vauhtia. Pähkäilyssä on myös kovasti ollut, millä keinolla sitä haetaan ja vinoihin olen nyt päätynyt toistaiseksi.

Ollaan nyt käyty Teslan kanssa kolmesti yksityisellä agility kurssilla ja olen tykännyt kovasti. Kolmannella kerralla Tesla oikein yllätti olemalla monta kertaa nopeampi kuin aiemmin. Eli kyllä sitä vauhtia löytyy tarpeen tullen =) Tesla tuntuu myös viihtyneen hyvin ja onhan se ihana treenata hellesäällä viileässä sisätilassa. Olemme treenanneet irtoamista ja ihan perusjuttuja kuten valsseja ja sitten käännöksiä yms. Kurssi on ykkösluokkaan valmistava kurssi ja kovasti tekisi mieli jatkaa vielä tuolla toinenkin kurssi perään.

Keskitytään nyt täysillä agilityyn ja katsellaan syksymmällä miten pelastuskoiratreenit alkaa pyöriä. Harmittaa hieman, kun ei päästy jälkikurssille, mutta ei voi mitään. Täytyy katsella, jos joskus joku toinen koirakoulu tarjoaisi jotain jälkikurssia... Ei oikein inspiroi ryhtyä treenaamaan uutta lajia oman päänsä mukaan vaan olisi kiva saada alusta asti opastusta ja siitä olisin kyllä valmis ihan maksamaankin, jos vaan jollekin raha kelpaisi :D Koirankoulutus on mennyt ihan bisnekseksi niin otetaan siitä sitten kaikki irti eikä valiteta ;)
Toisaalta, jos tuo jälkikurssi olisi onnistunut niin en olisi mennyt agilitykurssille, joten ehkä parempi näin päin. Pitänee sitten seuraavan koiran kanssa keskittyä enemmän PK-lajeihin ja toivoa, että Teslasta tulee loistava agilitykoira ja löydetään inspiraatiota tokoilla.

Tokoiluakin on helteet haitanneet ja tavoitteet siirtyy eteenpäin vauhdilla. Alkaa näyttää siltä, että schapemestiksissä startataan vaan mölliluokassa. Harmi, kun täällä päin ei tunnu olevan "nakkiluokkaa" missään möllikisoissa niin pääsisi treenaamaan vähän tokokisailua, koska meillä menee vielä paljon aikaa, että koiran inspiraatio tokossa säilyy häiriön alla ilman houkuttelemista. Hitaasti hyvää tulee? Toisaalta se edistyminen tapahtuu sitten aina harppauksin. Oppihan tuo olemaan paikoillaankin ihan vaan vahingossa ja huomaamatta. Seuraaminen on tällä hetkellä suurin ongelma. Eihän siinä, kun se olisi kunnossa ja paikalla makuu saataisiin 100 % niin johan me oltaisiin kisakunnossa alokkaaseen ;) Kohta päästään taas ohjattuihin treeneihin niin ihmeitä voi tapahtua.

Parin viikon päästä meillä on jo schapendoesleiri, jossa siis kaksi päivää Lentsun tokokoulutusta. Toivonmukaan sieltä saadaan sitten tokoinspiraatiota pidemmäksi aikaa ;) Ilmoittauduin myös syyskuussa paimennusleirille, joten jännityksellä odotan mitä tuo pikkupiski tuumaa lampaista. Paikka on Kuopiossa asti, mutta ainakin kouluttaja tuntee rodun ja ymmärtää myös näiden ei niin perinteisti Suomessa käytettyjen mannermaisten paimenrotujen päälle eli mukava päästä tutustumaan lajiin tältä kannalta ja katsellaan sitten jatkoa, että kannattaako lähempänä käydä harrastamassa paimentamista. Lammasfarmista haaveillen ;)

tiistai 6. heinäkuuta 2010

Agirotu kuvin

Tiltu radalla:









Medi kisaavien joukkue:



(ohjaajat: minä, riikka, marika koirat: tiltu, nappi/ruusu, ikwil)

Tesla radalla:





Medi-alokkaat:





Minä&Tesla, Marjo&Una, Jatta&Sera, Marko&Selma

Tulppaanin tallojat karnevaalitunnelmissa:













Superkiitos Sannalle kuvista =) Lisää kuvia

Ja sitten vielä toinen superkiitos Tuijalle videoista ja tähän loppuun linkit medien videoihin. Tiltu ekassa kolmas ja Tesla tokassa eka:

MEDI-KISAAVAT

MEDI-ALOITTELEVAT

maanantai 5. heinäkuuta 2010

Agilityn huumaa

Viime viikko kului enemmän ja vähemmän agilityn merkeissä ja päättyi sunnuntaina agirodun merkeissä. Viikko meni agirotua jännittäessä. Juhannuksena tuli jo "koeajettua" vähän Tiltu-mummoa ja se toimi varmasti. Tiltu oli tänä vuonna mukana medi-kisaavissa ja Tesla medi-alokkaissa. Tiltu on ollut aiemmin mukana joukkueessa vuosina 2002 ja 2003. Omalta kohdalta viimeisin agility taitaa olla vuodelta 2004, kun olin Sallin kanssa briard-joukkueessa. Tänä vuonna ei briardeja agirodussa näkynyt :(

Viikko sitten panikoitiin Teslan kanssa ja mietin, miksi ilmoitin niin keskeneräisen koiran joukkueeseen. Tiistai aamusti käytiin Reetan ja äksy-russelin kanssa vähän treenaamassa ja Tesla otti hirveästi häiriötä "leikkituomarista", kuten oletin. Keskiviikona ei ollut varsinaisesti treenejä, mutta käytiin ilmoittautumassa näyttökokeen merkeissä uudelle agikurssille niin pääsi vähän kokeilee miten koira reagoi täysin vieraaseen ympäristöön niin se oli ihan positiivista. Torstaina päästiin sitten testaamaan FAOn openrataa hallilla oman koulutusvuoron yhteydessä ja perjantaina oli vielä omat treenit. Perjantain treenit eivät oikein sujuneet ja koira oli tahmea ja keskittyminen jossain vallan muualla kuin agilityssä. Lauantain koira sai ansaittua agitaukoa ja minä syynäsin Pori KV:ssä rokotuksia. Tesla pääsi turistina katsomaan ryhmäkehiä, kun unohdinsen ilmoittaa näyttelyyn, jonne matkaa oli vain muutama hassu kilometri...

Sunnuntaiksi oli luvattu hellettä 30 astetta ja säätiedotukset pitivät paikkansa. Teivon raviradalla aurinkoa riitti. Onneksi olin edellisenä päivänä ostanut näyttelystä viilennyspyyhkeen niin selvittiin päivästä. Aamulla oli aikainen herätys, kun kilpailevien medien rataantutustuminen oli jo 7.30. Sinänsä onni, sillä ei 10-vuotiasta koiraa olisi voinut pahemmin helteessä rääkätä puolenpäivän aikaan. Tiltu kävi jo nyt ylikierroksilla ja niin innoissaan ja onnessaan, kun pääsi tekemään rataa. Ei voi kyllä täydellisempää koiraa olla ohajattavanaan, jos se pieni kontaktivittuilu vaan jäisi pois...

Rata oli varsin mukava ja sujuva. Ohjaaja ei kylläkään. No koira toimi juuri niinkuin ohjasin ja antoi kaikki virheet anteeksi. Katselin, että radalla oli kaikki kontaktit, joten lupasin, että tehdään 15 ja kyllähän se toisena ollut A-este hypättiin alas ja komiasti. Tämän jälkeen rata jatkui loistavasti ohjaajan töksäyttelyistä huolimatta, kunnes toiseksi viimeisellä esteellä ohjaaja unohti, mitä oli tekemässä ja pakotti koiran pudottamaan riman. Puomilla ja keinulla ei siis otettu kontaktivirhettä! Tuo viimeinen vitonen hieman harmittaa, mutta pääasia, että koira oli onnessaan ja tehtiin vain kymppi! Aikaa meillä kului jotain 43 ja risat, tarkempaa en muista ja tuloksia ei löydy vielä netistä tätä kirjoitellessa. Konkareiden joukkue sijoittui 38. Tai no menossa oli mukana kolme kolmosen koiraa ja yksi kisauransa aloitteleva koira, jonka ohjaajalla on kuitenkin kolmosista kisakokemusta.

Siinä sitten odoteltiin puoleen päivään ja oli alo-medien kerrassaan viihdyttävän suorituksen aika. Teslan kanssa lähdettiin ensimmäisenä ja koiran nenään kävi jostain jokin makkaran tuoksu ja niitähän piti lähteä etsimään. Ensimmäinen hyppy muutaman kerran eestaas ja sitten haahuillaan nenä pystyssä, kunnes jossain syttyy, että hei munhan piti suorittaa noita esteitä... Siinä taidettiin mennä A-esteelle asti suhteellisen puhdasta rataa tahmealla vauhdilla. A-esteellä koira teki täydellisen kontaktin ja palasi itsenäisesti korjaamaan täydellisen kontaktin :D "Kato nyt mamma kyllä mä osaan, näinhän tää meni, missä mun palkka". Nyt muuten loppuu meillä kontaktin korjailut, jos koira vahingossa luisuu maahanasti... Ihanan A-esteen alla oli myös putki, joten toki sinne putkeen lähettäessä piti vielä kerran yrittää sitä ihanaa A-estettä. Ai miten niin kontakteilla tulee palkattua koiraa? Miten saisi Tiltun draivin ja vauhdin sekä ohjattavuuden yhdistettyä täydellisiin kontakteihin? Olenko Tiltun kontakteista oppineena unohtanut Teslan kanssa kaiken muun?

Ensimmäisenä lähtiessä ehti katsella muiden suoritukset ja kyllä voi sanoo, että tällä joukkueella on ensi vuonna hyvät mahdollisuudet pärjätä ;) Sera meni alkuun hienosti, mutta onnistui sitten luikahtamaan yhden esteen alitse, Selma on todella nätisti ohjattavissa Markolla, mutta siskokin keksi, että A-este on ihana ja pussi oli jotain täysin vierasta, lopuksi vielä Una, joka ei tainnut ottaa yhtään hylkyä? Tämä medityttöjen joukkue sijoittui kokonaiskisassa 11. toista.

Seuraavaksi oli sitten kilpailevat maxit, jotka tekivät kaikki hienot radat pitkästä kuumasta päivästä huolimatta. Tämän jälkeen oli pukukarnevaali, johon schapet osallistuivat ensimmäistä kertaa sankoin joukoin yhtenä suurena tulppanimerenä ;) No meitä oli yhteensä 14 tulppaania ja pukukilpailussa ei tuomareita miellytetti tarpeeksi, mutta saatiinpahan ainakin johtaa letkaa! Iltapäivällä oli vielä maksimöllien vuoro ja täytyy sanoa, että hienot suorituksen kaikilta, kun jaksoivat iloisesti radan alusta loppuun!

Nyt istutaan sitten käden punaisina ja auringosta kihelmöiden töissä. Ensi vuonna sankoin joukoin Lappeenrantaan ja nyt odotellaan innolla valokuvia sekä yritän kirjoittaa lehteen jonkinmoista koontia sunnuntain karnevaalitunnelmista =)