sunnuntai 24. toukokuuta 2009

Yötreenit Linnakepuistossa

Perjantai-iltana se sitten tapahtui ensimmäisen kerran kunnolla, eli Tesla jäi melkeen minun alle. Tai no oikeastaan vain Teslan jalka, mutta siitä syntyi jo semmoinen huuto, että olin varma jalan olevan vähintään poikki. Laittelin keittiössä iltapalaa ja Tesla makasi jostain syystä keskellä lattiaa etujalat laajassa haara-asennossa. Molemmat taisimme säikähtää valtavasti. Pahin oma säikähdykseni meni ohi, kun Tesla lakkasi huutamasta ja ei reagoinut mitenkään, kun kävin koko jalan läpi. Maahan laskiaessa vielä ontui kaksi askelta ja otin uudestaan syliin. Hetken kuluttua tuntui kuitenkin unohtaneen kokojutun ja hyppi vasten kerjäten iltapalaani.

Pennut osaavat olla vähän draamakuningattaria. Ja sattuuhan se, kun jää melkein alle ja siinä sitten säikähtää ja itsekin säikähtää. Tesla on ollut hirveän reipas ja vähätapaturma altis, vaikka suuhunkin menee ties mitä. Oksennusta ja löysää mahaa on ollut toistaiseksi tasan sen yhden kerran. Tästä melkein tallomistapauksesta selvittiin vain ensisäikähdyksellä, vaikka pakko se oli Tuulalle soittaa. Vaikka sitä itse tietää, että kaikki on kunnossa, niin kaipaa jonkun muun sanomaan. Piruuttani vielä silittelin Teslan tassuja jaloillani ja ei tuo ollut moksiskaan, eli eipä tästä jäänyt edes minkään näköisiä traumoja =)

Lauantai iltana suuntasimme siis hyvillä mielin Seolle, jossa meillä oli treffit pelastuskoiraporukan kanssa. Paikalle saapui yhteensä neljä autollista väkeä sisältäen kuusi ihmistä ja kuusi koiraa. Sopivan kokoinen porukka, kun maalimiehiä riitti, mutta ei venynyt nyt treenit aamun asti. Lähdettiin ajamaan yhdessä jonossa kohti reposaarta ja merenrantaa. Päädyimme linnakepuistoon, joka oli aivan upea hakuilumesta. Mestässä kiemurteli juoksuhautoja ja ojia, jotka tarjosivat hyviä piiloja. Paikalla oli myös valtavan korkea puinen näkötorni.

Ensin käytiin sotkemassa ja tutustumassa alueeseen pennut mukana (Tesla ja hieman vanhempi corgi). Jännittävä paikka oli näkötorni. Tesla ei oikeen ymmärtänyt rappujen ylös kiipeämistä. No eihän se ole rappusia harrastanutkaan, kun minä vielä muutenkin sen aina kannan, jos kyläillään ylemmissä kerroksissa. Ettei vain lonkat mene (mukamas). Muutaman rapun sain sen houkuteltua ja kannoin lopulta ensimmäiselle tasanteelle, josta sai omin avuin tulla alas.

Sitten otettiin ensin Teslalla kaksi tuuli-ilmaisua puhtaassa maastossa. Laskin Teslan heti irti ja jätin käskysanan käytön pois. Aluksi näytti, että koira ei ole yhtään kartalla vaan nuuskutti menemään omiaan. Yhtä’äkkiä se vaan nosti päänsä ja suorastaan syöksyi maalimiehen luokse. Todella hieno pisto lopulta. Seuraava oli vähän vaikeampi, kun maalimies oli tiheän kuusikon takana hämärässä metsässä. Jonkinaikaa kesti ennen kuin se sai hajun, mutta sen saatuan oli kyllä nenänkäyttö niin ilmeistä. Avustin sitten hiukan niin, että kiersin kuusiryteikön takaa maalimiehen luo. Koira oli jo tässä vaiheessa saanut hajun ja paikallistanut kaverin, mutta pikkupennulla on ihan turha pitkittää liikaa. Viimeiseksi otettiin sitten Teslalle näköpako juoksuhautoihin. Tesla lähti innolla juoksemaan pitkin rakoa, mutta nousikin sieltä yllättäen pois ja poimi maalimiehen yläpuolelta. Niinhän se menee, että ei se haju siellä kuopissa kulje vaan nousee yläpuolella. Eli ei mikään turha hakukoira minulla. Kunhan nyt itse oppisi lukemaan koiraansa ja ymmärtämään lajia paremmin. Ensin voisi aloittaa oman suuntavaiston kehityksestä.

Corgi teki suunnilleen samanlaiset pistot, kuin Tesla. Loput koirat olivat sitten aikuisia ja maalimiehet pääsivät kunnon piiloihin. Juoksuhaudoissa oli kaksi tykkipaikkaa, jotka olivat semmoiset ympyrät joiden seinämissä oli luukkuja raskain rautaovin varustettuina. Miespuoliset maalimiehet piilotettiin noihin. Itse olisin tosin varmaan jännittänyt vähemmän ahtaassa betoniluukussa, kuin näkötornin toisella tasanteella, jonne lopulta uskaltauduin kiivetä. Minulla on siis ihan kamala korkeanpaikan kammo ja yksinkertaisesti jalat meinaa pettää alta liian korkealle mentäessä.

Loput koirat edustivat pitkälle snautserilinjaa, kaksi suurta ja yksi keskikoinen ja pakkaa vielä sekoittamassa sudennäköinen sekaroituinen. Suurimman suursnautserin työskennellessä paikalle eksyi jotain nuorisoa ”häiritsemään” harjoitusta. Minä sain lopulta sulatella korkeanpaikan kammoani istumalla näkötornissa kolmella koiralla. Sieltä oli lopulta ihan hauska katsella, kun pystyi hieman seuraamaan koirien työskentelyä. Toiselta tasanteeltakin jo näki kauas, kolmannelle en olisi suostunut. Tuuli kuljetti hajun korkealta yllättävän kauas ja piilo oli aika vaikea. Rappuset eivät tuottaneet konkareista yhdellekään ongelmia. Tositilanteissa vastaavat paikat pitäisi tutkia erikseen.

Hirmuisen antoisat treenit oli taas. Hakuilu on pennun kanssa myös mahtava laji, kun pentu saa liikkua täysin omaehtoisesti ja Tesla, kun tykkää valtavasti ihmisistä ja tietysti nameista niin etsiminen on pelkästään hauskaa. Tasoa on myös helppo vaikeuttaa ja tarvittaessa vaikka kesken piston hieman helpottaa, jotta touhu pysyy mielekkäänä. Esimerkiksi yksi näistä suursnautsereista oli selkeästi paikallistanut minut ja pyöri tornin alla, niin sain ohjeeksi hieman koputella.

Kotimatkalla onnistuin tietysti kerran kääntymään harhaan, mutta sainpa ihailla öistä reposaarta, joka kuulemma vetää vertojaan vanhalle Raumalle, jos ei ylikin. Ajoreitti oli muutenkin vaikuttava, kun merenselkää ylitettiin tuulipuiston läpi. Olisi ollut kamera niin olisi joutunut oikein pysähtymään. Ihanaa vietellä vapaata sunnuntaita ja viime öisestä huolimatta olen yllättävän pirteä. Tämän päivän tavoite voisi ollakin kosketusalustan vahvistaminen tiistaisia ensikontaktitreenejä varten sekä aloittaa tuota noutoa. Ja metsään voisi mennä pitkälle kävelylle kauniin ilman kunniaksi =)

torstai 21. toukokuuta 2009

Sukellus harrastusten pariin

Tilasin helatorstaiksi sadetta ja sitähän tulee, joten voin pitkästä aikaa istua rauhassa päivittämään tätä blogia. Meillä on riittänyt puuhaa ja harrastukset ovat lähteneet pyörimää todenteolla. Heinola viikko vierähti nopeaan ja päättyi antoisaan hakuiluun äitienpäivänä lahden schapeporukan kanssa. Teslan kanssa otettiin muutama tuuli-ilmaisu ja sain kädestä pitäen oppia, kuinka se toimii käytännössä. Oli taas ihanaa hakuilla schapeporukalla.

Poriin palattuamme sain kuulla, että joudun (tai pääsen) töihin. Onneksi sain Teslalla heti ensimmäiselle viikolle jonkun, joka viitsi käydä päivällä vähän kurkkaamassa. Hyvin on yksinolot työpäivien aikana mennyt. Tarpeet on tullut matolla ja mitään suuria tuhoja en ole ainakaan vielä havainnut. Hiljaakin tuo tuntuu osaavan olla ja vuokraisännän vaimokin tuossa jutellessamme sanoi, että ei ole mitään häiritsevää meteliä kuulunut.

Agilityä

Nyt ollaan oltu jo kahdesti treenaamassa agilityä. Ensimmäisellä kerralla aloimme heti vinokepeillä. Vinokepit ovat minulle ihan uusi juttu siinä missä Teslallekin. Rehellisesti en tiedä harjoitellaanko niitä lainkaan niin kuin pitäisi. No katsellaan nyt. Ainakaan niillä ei toivon mukaan voi täysin pilata koiransa pujottelua. Kuudella lähes maata viiltävällä kepillä olen nyt vain koettanut ohjata Teslaa kohti namikippoa mahdollisimman suoraa linjaa. Todennäköisesti oma ongelmani on se, että ainakin aluksi yritin avustaa liikaa koiraa.

Hyppyesteisiin olemme myös tutustuttu ohjaamalla koiraa aidakkeiden välistä. Teslalla on ollut aina rima ihan maassa, vaikka jotkut vanhemmat pennut ”hyppäävät” kymmentä senttiä. Meillä se ei kuitenkaan ole ajankohtaista vielä pitkään aikaan ja koira osaa kyllä hyppimiset sitten luonnostaan. Tietenkin siinäkin voi olla väärä tyyli tai muuta vastaavaa, mutta katsellaan niitä sitten tulevaisuudessa. Tällä hetkellä se päätavoite on edelleen, että agilityesteillä on kivaa.

Putkihullu koira on Teslasta tulossa myös hyvää vauhtia. Se meni ekalla kerralla putken itsenäisesti tosi nätisti ja tokalla kerralla meni jo mutkaputken ilman mitään ongelmia. Ensikerralla pitää muistaa ottaa, joku lelu jonka heittää putkesta, koska en halua käyttää liikaa namikuppeja. Ahne koira, kun on, niin se sitten mielellään juoksee aina vaan kaikki namikupit läpi. Jotenkin olen aina agilityssä tykännyt etupäässä palkata omasta kädestä. Tosin ei olla putkessa tarvittu mitään namikuppeja houkuttimena. Tesla menee putkeen käskystä ja olen sitten palkannut ihan omasta kädestä ilman avustajia.

Ensikerralla otetaan matalaa puomia. Siihen mennessä pitää viimeistellä sotasuunnitelma, miten aletaan kontakteja harjoittelemaan. Kotona pitää myös vahvistaa kontaktialustaa, jos sen päätän ottaa käyttöön. Pitää joku kynnysmaton pala huomenna muistaa dyykata töissä. Kotona ollaan käytetty maalauspohjaa. Hätäkeinot keksii sanotaan.

Pelastuskoiratoimintaa

Tiistaisin ollaan siis käyty PAHAn pentuagilityssä ja keskiviikot ollaan sitten viihdytty SPEKOn pelastuskoiratreeneissä. Tesla rakastaa ihmisiä ja on todella innostunut hommasta. Ohjaajalla on todella paljon oppimista noista pelastuskoiratouhuista, mutta meillä on siellä onneksi todella hyvää ohjausta. Ekalla kerralla otettiin hajumielikuvia, tokalla Tesla näki kun maalimies lähti ja meni sitten piiloon. Uudenniityn raunioradalla ei paljon tuule, joten hajumielikuvat on välillä aika hankalia. Meidän ohjaaja oli vähän sitä mieltä, että ei ole välttämättä pahasti sekoittaa noita kahta tapaa.

Ilmaisu ei ole meillä vielä pitkään aikaan ajankohtainen, mutta sitäkin olen pohtinut. Olen haaveillut, että Teslasta tulee rullakoira. Kysyin itseltäni miksi, niin ainoa syy, minkä keksin oli se, että en halua koiran komentavan minua haukkumalla jatkuvasti. Tähänkin pulmaan sain ratkaisun. Minun ei tarvitse opettaa Teslalla haukkuilmaisua, vaan voin jättää sen maalimiehen ongelmaksi. Tiltu-mummon kanssa aikoinaan haukku oli kiven alla ja sitä treenattiin kotona jääkaapin vieressä. Itse siis tein tästä ongelman. Raunioilla rullailmaisu on kuitenkin vähän ongelma, koska koira ei aina pääse liki maalimiestä ja valeilmaisuja tulee herkästi. Rullaa varten olisi hyvä saada nouto kuntoon, mutta sitä on hyvä harjoitella muutenkin, joten katsellaan sitä ilmaisua sitten joskus.

Ajankohtaisempi asia meillä on jälki. En ole missään vaiheessa ajatellut Teslaa jäljelle, mutta nyt minulle sanottiin, että hyvälle pelastuskoiralla jälki on aika merkittävä osuus. Kokeissa pärjää ilman jälkeä tosin. Rauniotreenit pyörii juhannukseen asti ja sitten tulee heinäkuun pituinen tauko. Tämä tauko täytyisi sitten ottaa itseään niskasta kiinni ja alkaa vääntämään niitä jäljen alkeita. Pennun kanssa, kun ei treenata näitä taitoja yhtä aikaa, vaikka tositilanteessa koira ne molemmat hallitsee, vaan on hakujaksoja ja sitten jälkikausia. Meille on siis tylsä heinäkuu tulossa, kun vaihdetaan haku jälkeen ja agility tokoon. Olen suunnitellut, että ilmoittaudutaan kontaktikoirien (jos vain päästään) tavoitteelliselle toko-kurssille Heinäkuusta. Agilityn pentukurssi päättyy juhannukseen. Itsellä on vain tämä asenneongelma tokoa ja jälkea kohtaan. Siinä pitää päästä juhannukseen mennessä yli.

Iloista arkea

Harrastaminen on kivaa, mutta kotona sitten vastapainoksi laiskotellaan olan takaa. Teslalla on vieläkin harjoittamista tuossa hampaiden käytössä ja energiaa riittää. Kotona ollaan naksuteltu. Maahanmeno ja istuminen on aika hyvässä kunnossa. Nyt olen alkanut opettaa ”odota” –käskyllä seisomista. Minua ei kiinnosta yhtään opettaa mitään erillistä näyttelyseisomista tai muuta. Ajattelin, että kun sinne kehään joskus joudutaan, niin katsoo sitten miten käy. Tuula aikoo viedä Teslan Heinolan näyttelyyn ainakin. Syksyllä voisi täältä lähiseudulta koittaa katsella jonkun pentunäyttelyn ja pakottaa itsensä kehään.

Tänään meillä meinasi olla oikein kunnon erimielisyyksiä kampaamisen kanssa. Taisin valita väärän ajankohdan. Pitäisi aina kammata ja leikata kynsiä, kun tuo nukkuu, kun muuten se yrittää jyrsiä käsiäni kokoajan. Kampa ja kynsisakset ei mitään inhoreaktiota aiheuta, mutta se paikallaan olo on ongelma. Tesla ei oikeen osaa olla paikoillaan, jos ei itse sitä halua.

Nyt pitänee palata siivous-vapaapäivän pariin ja lähteä käymään puistossa pikaiseen, kun ei enää ukkonen jyrise. Koetan päivitellä seuraavan kerran vähän nopeammin, sillä lauantaina ollaan menossa hakuilemaan jonnekin meriporiin päin ilta kymmenestä eteenpäin!

tiistai 5. toukokuuta 2009

Oman pihan ja lauman iloa!

Tässä on vähän esimakua miltä meidän viikko näyttää. Alman ja Teslan touhut ovat lähes tulkoon kokoaika tätä:



Salli ja Tesla:



Tytär ja äiti häntä pystyssä.



Ensimmäisen päivän yritys ottaa kuva koko laumasta.



Ulkoa löytyi tennispallo.



Koko päivä on telmitty pihalla enemmän ja vähemmän. On se vaan kivaa, kun on oma piha, jossa telmiä. Kerran tosin eksyttiin naapurin pihalle aidan ali, mutta tultiin kiltisti takaisin päinvastoin, kun mummonsa aikoinaan.







Käytiin Teslan kanssa koirakoulussa, kun siellä oli tänään yleinen koulutus ja Tuula oli kouluttamassa. Hyvä sää olikin houkutellut paikalle todella paljon koiria. Tesla lähinnä hengaili sylissä, maassa ja autossa sekä kävi kokeilemassa näyttelypöytää ja näyttämässä hampaitaan. Iloinen yllätys loppuun, kun Jukka ilmeistyi kentälle.



Paluu kasvattajakotiin

Viimein hetken rauhaa ja hiljaisuus valitsee, joten otetaan tästä kaikki irti ja istutaan tovi tietokoneella ja päivitellään kuulumisia. Tästä on tulossa kiireinen viikko. Päivitän varmaan sitten seuraavaksi tapahtumia taas kuvien muodossa ;)

Agility jaaritusta

Maanantaina alkoi pentuagility. Ensimmäinen kerta oli ilman koiria ja minä hirveässä kiireessä koetin ennen aloituskertaa pakata, käydä veljelle kaupassa ja hoitaa pentua. Yllättäen tästä kaikesta ei tullut mitään. Yllättäen en myös löytänyt agilitykentällä. En minä mukamas löytänyt seuran sivuilta ajo-ohjeita ja enirosta katsoin reitin väärällä koululle. Opin taas jotain uutta Satakunnasta, nimittäin Luvialla tosiaan on oma erillinen peräkylä! Neljä ihmistä matkalla pysäytin, kaksi koiran ulkoiluttajaa, kunnes lopulta saavuin melkein puolituntia myöhässä. Vähän hävetti, kun minulla on mukamas tapana olla aina ajoissa! Tuntuu, että Teslan tulon myötä se myöhästely paikasta sun toisesta on vain lisääntynyt!

Omaa oli typeryyttä, kun en perille löytänyt. Koskahan sitä oppii ottamaan asioista selvää ajoissa? Onni onnettomuudessa, että ensimmäinen kerta oli tosiaan ilman koiria ja ns. agilityyn tutustumiskerta. Missasin siis agilitynäytöksen, ohjaajien esittelyn ja osan este-esittelyistä. Tällä nimimuistilla siis loistavasti missattu! Esteissä ainoa uusi asia taisi kuitenkin olla pujottelu, joka kurssilla opetellaan vinokepein. Saatiin käteemme esteluettelo ja kurssimateriaali, joka sisältää tarkan etenemissuunnitelman. Vinokeppeihin päästään tutustumaan heti ensikerralla.

Tesla taitaa olla kurssin nuorimpia, jos ei vallan nuorin. Nemikin on meitä muutaman kuukauden vanhempi ja kääpiöpinseri on jo puolivuotiaana täysikasvuinen ja lyhytkarvaisena se näyttää muutenkin jo ulkoisesti aikuiselta. Täytyy siis pitää kokoajan mielessä, että Teslan eteneminen kurssitovereihin tulee olemaan sieltä häntä päästä ja meidän päätarkoitus on, että Tesla oppii, että agility on tosi kivaa ja hauskaa! Kurssimateriaalin perusteella on kyllä tulossa oikein kivan oloinen kurssi meille.

Suurin ongelmani on tällä hetkellä se sanasto. Eihän niillä käskysanoilla ole loppupeleissä niin suurta merkitystä, sillä koira lukee parhaassa tapauksessa ohjaajan vartalonliikkeitä vaikka ääneti. Tähän asti olen käyttänyt putkella "putki" ja puomilla "puomi". Näiden kahden kanssa nyt tasapainoilen, että olisiko puomi "kiipee" vai putki "läpi". Mitäs sitten pussi, jos putki on "läpi". Kosketusalustalla olen käyttänyt sanaa "kii", kun olen ajatellut sen yhdistää kontakteille. Ketähän muuta kuin itseäni voisin tällä sanastohelinällä kiusata? Toko-sanastoa en edes halua ajatella tässä vaiheesa, sillä nyt on vissiin oikeastikin enemmän merkitystä. Onneksi kurssiohjelma kertoo, että saan muutaman lisäviikon aikaa miettiä noita, sillä kepit on "ke-ke-ke...jne" ja hypyt pysyy hyppyinä. Niin ja siis ei pentukurssilla hypitä vaan juoksennellaa vaan pidikkeiden läpi ;)

Palattaisiinko pääotsikkoon?

Tosiaan puolenyön aikaan saavuimme Heinolaan ja vein Teslan takapihalle ensin tekemään tarpeensa. Se kun taas kiltisti veteli sikeitä koko pitkän automatkan välillä vain kylkeään kääntäen. Muu lauma ei edes havainnut heti tuloamme. Menin sisälle Tesla sylissä ja nuo muut olivat niin intoa täynnä minut nähdessään, että tuskin edes huomasivat ylimääräistä vierasta. Tesla selvästi tunnisti Tuulan äänen ja luovutin pennun kasvattajamammam syliin ja ilopisuthan siinä tuli.

Almaserkku oli onnensa kukkuloilla ja kaksikko on riehunut ja paininut niin illan kuin aamun. Nada ja Tiltu komentavat tarpeen mukaan, mutta muuten ovat olleet asiallisia. Nada on jopa pikkuhiljaa leikkiin innostunut. Tiltu ei edes turhia rähise vaan tuntuu hyväksyvän tuon pikkuisen, kun tietää että sohvat ja sängyt ovat hänen valtakuntaa. Sallia kiinnostaa enemmän minä kuin pentu. Nyt ne molemmat nukkuvat tämän tietokonepöydän alla sulassa sovussa.

Tesla on vetänyt pihalla rundia niin itsekseen kuin Alman ja Nadan kanssa. Luulisi olevan väsynyt. Viime yö nukuttiin hyvin, vaikka alkuun kiukutti, kun portti pistettiin eteen ja muu lauma meni nukkumaan toiselle puolella taloa. Salli yritti kovasti ensin minun sänkyyn, mutta tyytyi sitten nukkumaan toisella puolella taloa.

Mielenkiintoinen viikko edessä, toivottavasti Tesla suostuu vielä palaamaan Poriin, mutta tärkeää on pentu kuitenkin tässä vaiheessa totuttaa koko laumaan niin on tulevaisuudessa vierailut sitten helpompia!

sunnuntai 3. toukokuuta 2009

Ei käy elämä ainakaan liian tylsäksi

Ensimmäinen mahapöpö tuli ja meni. Niin vain toissa yönä heräsin kello kaksi, kun pentu sai jonkin sortin hepulin, joka päätyi oksentamiseen ja maha meni muutenkin löysäksi. Siinä sitä kontattiin pesuvadin kanssa keskellä yötä toinen käsi rätissä ja toinen suojasi vatia pennulta. Aamulla oli Tesla oma pirteä riiviömäinen itsensä, vaikka maha oli löysällä. Ihmekös tuo, kun kaikki kiinteä oli oksennettu ulos. Kovasti sitä koitin spekuloida, että mistä moinen iski. Toisaalta onhan se noilla pennuilla normaalia, että maha on välillä hieman sekaisin ja oksennellaan. Täytynee siis vain olla onnellinen, että selvittiin kymmeneen viikkoon asti ilman yhtään löysää kakkaa tai oksentelua.

Aktivointia vai rauhoittelua

Viime yönä oli sitten lattialla siisti kiinteä läjä. Ja vedenjuontia hieman tarkkailin eilispäivän eikä hötkyilty suurempia. Se kyllä kostautui uskomattomalla kiukkuhepulilla illalla, jota ystäväni oli silmät pyöreänä todistamassa. En tiedä vieläkö tuo pureminen on pahentuakseen vai ollaanko nyt naskalihampaiden käytön huippuvaiheessa. Minun taitoni alkavat oikeasti olla pikkuhiljaa koetuksella noiden hampaiden kanssa. Luvallisen purtavan (lelun, luun) suuhun työntäminen ei ole vaihtoehto, sillä harhaiskut aarteen ojentavaan käteen ovat varsin kivuliaita. Aktiviteetin lisääminen varmaan alkaa olla se seuraava realistinen vaihtoehto, mutta eräs koulutussessio oli pakko lopettaa kylmästi kesken, kun kaikki temput unohtui ja Tesla keskittyi päälle hyppimiseen ja näpsimiseen. Tässä tilanteessa komentaminen on täysin turha, kun en halua koulutustilanteisiin tuoda lainkaan kieltämistä ja tai mitään negatiivista.

Naksuttelua me ollaan opeteltu lähinnä Sannan neuvojen pohjalta. Istuminen, maahanmeno ja kosketusalusta alkavat näyttää kaikki hyvältä. Nyt ollaan pikkuhiljaa siirrytty seisomista ja noutamisen alkeita opettelemaan. Seisominen jotenkin vaan tuntuisi helpommalta perinteistä makupalalla vetämistä käyttäen, kun juuri tuo seisomisliike niin helposti jatkuu siihen päälle hyppimiseen. Kait se vaatii vain sitkeyttä. Onneksi saadaan ulkopuolisen näkemystä ”ongelmiimme”, kun huomenna suuntaamme viikoksi kohti Heinolaan.

Tänä aamuna saatiin pitkästä aikaa juosta rauhassa tuossa puistossa, kun sunnuntaiaamuisin liikenne ennen kahdeksaa on aika hiljaista. Metsään ollaan edelleen ajeltu jokunen kerta viikossa. Odotan kyllä, että tuo jaksaa itse kävellä sen muutaman kilometrin matkan, kun yksityisautoilu tuntuu niin turhauttavalta lenkin takia. Olen vakaasti myös harkinnut uskaltaisiko tuon opettaa matkustamaan pyöränkorissa. No sitä varten pitäisi varmaan hankkia valjaat ja pian tuo kasvaa jo ylikokoiseksi koko korista niin annetaan olla.

Onhan tässä tosin ollut säätöä

Vappu meni pitkälle pikniköidessä kirjurissa. Aurinko paistoi, mutta tuulenvire piti ilman kuitenkin sopivana. Mietin tuliko tuo mahapöpö kenties juuri tuolta kirjurista vai ihan meidän lähipuistosta, joka on täynnä sitä koiranpaskaa. Tesla on myös siinä iässä, että suuhun menee herkästi kaikkea ja kaupunkiolosuhteissa sitä saa olla kokoajan tarkkana. Toisaalta kotioloissa oli eräs nahkalelu pilkottu säpäleiksi ja seinänsyönnistä on tullut ikävä tapa ja valkoinen maali lohkeilee irti aika herkästi noista kulmista. Oksentelun päälle päätin viimein suojata nuo kulmat. Toistaiseksi vaan yhden ja sitä mukaan jatkan hommaa, kun saan naskalit kiinni itseteossa. Kokeiltiin ensin etikkaa, mutta Tesla vaan nuoli sitä innoissaan. Sitten otettiin järeämmät aseet käyttöön, eli valkopippuri. Kyllä tuo meni siihenkin heti, mutta ei ole enää mennyt. Taisi olla sen verta inha kokemus. Sitruunaa voisi varmaan myös kokeilla, mutta mietin kuinka herkästi se houkuttelee muurahaisia.

Minun piti tosiaan jättää keskiviikkona Tesla veljeni hoitoon, mutta kuinka ollakaan veli päätti hajottaa nilkkansa edellisyönä. Omat synttärijuhlinnat jäivät tietysti välistä, mutta sekottuihan tuo ohjelma vähän muutenkin, kun lopulta Arttu päätyi kahdeksi yöksi sairaalaan ja vappu meni sitten odotteluksi ja kyttäilyksi, että koska haetaan pois ja mitä sinne viedään ja mitä nyt oikein kävikään. Epämääräinen elämänrytmi on vaikuttanut kyllä negatiivisesti meidän sisäsiisteysopetteluun ja varmaan osin tuohon käytökseenkin (sekä on hyvinkin mahdollinen aiheuttaja tuohon mahanreistailuun).

Tällä viikolla englantilainen ystäväni, joka osaa olla varsin rasittava tapaus, tuli vierailulle. No enhän minä häntä voinut kieltääkään, mutta omat hermot oli välillä sen verran kireällä, että varmasti tuo pentukin sen vaistosi. Anti olla kyllä viimeinen kerta, kun tähän taloon tulee vieras, joka ei pidä koirista pidemmäksi aikaa. Kyllä minä etukäteen varoittelin pennusta ja sanoin, että täällä mennään koiran ehdoilla jne. Toisaalta hyvä tuon pennun on tottua erilaisiin ihmisiin, mutta siihen voisi määrittää jonkun aikarajan, kauan noita ”ongelma” tapauksia tulee katsella. Sen varmaan, jokainen koiranomistaja tietää, että kyllä vaan ne ihmiset, jotka eivät koiria ymmärrä ovat ongelmia, kun tulevat tielle. Minun elämään ei yksinkertaisesti mahdu epäeläinrakkaita ihmisiä, ainakaan kovin läheisiä. Toisaalta tästä aiheesta ystävien kesken juteltiin, niin eipä ystäväpiiristä kyllä tullut ketään ihmistä mieleen, joka ei Teslan kaltaiselle suloisuudelle olisi sulanut tätä englantilaista lukuun ottamatta.

Tämän kaiken vappuhumun keskellä tuli sitten vielä sokerina päälle, tuo veljeni murtunut nilkka ja sairaalassa ravaaminen! Pahintahan tässä on, että vieraat, vappu ja veljen loukkaantuminen väsyttävät minua itseä, mikä tietysti johtuu suoraan tuohon pentuun.

On se vain suloinen

Onhan tähän kaikkeen säätämiseen ja hälinään liittynyt paljon positiivia kokemuksia. Kirjurissa saatiin paljon hyviä ihmiskontakteja ja opeteltiin olemaan rennosti, vaikka tivoli pauhasi jonkin matkan päässä. Ihana huomata, miten jo pieni pentu osaa suhtautua pieniin lapsiin nätisti. Ja taas päästiin Nemin kanssa peuhaamaan ja Suvi innoistui lähtemään kanssamme pelastuskoiratouhuja katselemaan. Kohdattiin myös ensimmäistä kertaa kissa ja kohtaaminen oli molemmin puolin positiivinen kokemus. Kummatkin otukset saivat tosin sylistä pitäen haistella toisiaan.

Yksinolo ja luoksetulo sujuvat edelleen loistavasti ja tähän paikkaan täytynee koputtaa puutaa. Ensi viikolla luvassa on paljon kaikkea, kun Tesla pääsee peuhaamaan Alma serkun kanssa ja minä pääsen harjoittelemaan Nada-äidin kanssa agilitykiemuroita, niin Tesla pääsee siinä sivussa kokeilemaan jotain pientä. Maanantainahan meillä alkaa pentuagilitykurssi teoria osuudella. Pelastuiskoirat toivottivat myös tervetulleiksi treeneihinsä, vaikka varsinainen alkeiskurssi heillä on vasta syksyllä.

Kyllä tuo on rakastettava otus ja vaikka elämä ei aina ole ruusuilla tanssimista niin kyllä ne positiiviset hetket voittaa mennen tullen muut. Nyt siis opetellaan kanavoimaan käytöstä oikeaan suuntaan, en minä mitään liian helppoa ja apaattista tapausta tilannutkaan vaan potentiaalisesta harrastuskoirasta haaveilen, joten ei tuo luonne ja energia haittaa sitten pisaraakaan. Itsellä on niin paljon opeteltavaa koirankouluttamisessa ja uskon, että Teslasta tulee mummonsa veroinen opettaja ;)