sunnuntai 26. huhtikuuta 2009

Tampere kuvin

Tässä tulee lupaamaani kuvasatoa Tampereen reissulta. Harmittaa, kun kamerassa ei ollut akku ladattuna ja jäi hakukuvat vähiin. Muutaman kuvan sain namiringistä, mutta jätetään ne omiin arkistoihin tai odottelemaan photoshoppailua, jos vaikka joku treenaaja ei halua itseään blogimaailmaan. Koirilta ja kavereiltahan ei luonnollisesti lupia kysellä!

Tää on niin tätä kun yrität akku viimeisillään kuvata koiranpentuja:





Tesla seuraa tarkkaavaisesti kouluratsukoiden kiemuroita veryttelyssä.



Hevoskisat oli oiva tilaisuus opettaa Teslaa nukkumaan häkissä. Kuuluttaja oli ihan vieressä ja ihmisiä kulki ohi. Lakana tuohon eteen niin nukkumarauha oli siinä.



Viisikuinen Mauno mäyräkoira kävi myös seuraamassa kisoja tovin.



Helmi-poniin tutustuttiin kisojen jälkeen eikä pelottanut yhtään kumpaakaan. Lampaat sen sijaan katsoivat parhaaksi siirtyä keskemmälle aitausta, kun pentu tuli liian liki.



Ja sänkipellolla niitetään heinää lujaa!



Tesla nautti täysin rinnoin maanmuokkauksesta tallin pihalla. Emänsä on lumikuono niin tytär taitaa olla multakuono.



Tässä ei olla enää Tampereella vaan sunnuntaina tuli veljeni morsmaikkuineen ihailemaan pentua. Kuten kuvasti näkyy on pahin naskalihammasikä päällä ja rajojaan koetellaan oikein olantakaa. Ei paljon auta luvallista purtavaa tunkea suuhun kun naskalit hyökkäävät käteen, jossa lelu on. Arttu tulee hoitamaan Teslaa yhdeksi yöksi, kun minä lähden vanhenemaan Tampereelle hyvän musiikin tahdissa. Katsotaan miten selviävät ;)

Lelukoira puuhasteli Tampereella

Perjantaina huristelimme Teslan kanssa Tampereelle, jossa oli sopivasti meidän aikatauluun seudun schapeporukan hakutreenit. Paikalla oli kolme muutakin 8- ja 9-viikkoista pentua, joten Tesla sai ikäistään rotuseuraa. Teslan kanssa otettiin vähän namirinkiä. Eipä näyttänyt olevan vieraiden ihmisten luoksemeno minkäänmoinen ongelma, joten tästä olisi hyvä jatkaa. Haku-innostus sai taas pientä lisäkipinää, mutta taitaa jäädä meidän osalta haaveeksi. PK-haku on kuitenkin aikaa vievää puuhaa ja pitäisi päästä sisään johonkin hakuporukkaan ja omistaa auto. Harrastusmielessä toki tungetaan varmasti treeneihin mukaan aina, kun tilaisuus tulee.

Muuten oli todella mielenkiintoista seurata schapeporukan treenejä. Mukana oli eritasoisia ja ikäisiä koiria. Kaikki ilmaisivat haukulla. Minua kiinnostaisi opettaa Tesla rullalle, vaikka koen sen jollain tapaa vaikeammaksi. Meille kuitenkin sopisi, että tuo pentu ei oppisi haukkumaan lainkaan. Paljon opin kuitenkin uutta ja pääsin hieman sisään hakumaailmaan. Olenhan minä pienestä pitäen ollut hakumetsällä ja maalimiehenä, mutta aika hämärässä on miten koiraa alkaa kouluttaa ja miten kaikki säännöt ja normit menevätkään. Nykyään koulutetaan käytännössä hajumielikuvilla. Tiltu -mummon olen kouluttanut raunioilla näkömielikuvilla, eli perään lähdöillä ja näköärsykkeillä. Onneksi minulla on ”haku-asiantuntija”, jolle pääsi heti treenin jälkeen soittamaan ja esittämään mieleen jääneitä pohdintoja ja kysymyksiä. Asiantuntijoitahan oli tuolla treeneissäkin, mutta jonkin aikaa pitää aina sulatella ja pohtia kuulemaansa ja näkemäänsä. Noita kahta eritapaa ei kuulemma tule käyttää ristiin ja käytännössä nykyään PK-puolella koirat koulutetaan nimenomaan hajumielikuvilla. Kuulemma meidän Salli on koulutettu juuri hajumielikuvilla.

Palakseni Teslaan ja tosielämän faktoihin näyttää kuitenkin PK-ura meidän kohdalla kaukaiselta haaveelta. Resurssit yksinkertaisesti puuttuvat. Pelastuskoirapuoli kuitenkin kiinnostaa kovasti ja ainakin vielä viime syksynä sain sellaisen mielikuvan, että Porissa lajin harrastaminen ei ole ”mahdotonta”. Isommissa kaupungeissa on pelastuskoiratoimintakin lähtenyt aikamoiseen räjähdysmäiseen nousuun viime vuosina ja treenipaikkoja ei irtoakaan ihan noin vain. Pelastuskoirapuolellakin toki hakuillaan, mutta hieman on eroavaisuuksia, esimerkiksi koira työskentelee enemmän likiohjaajassa, kun PK-haussa ohjaaja pysyy keskilinjalla kunnes koira on ilmaissut maalimiehen löytävänsä. Mennään vapun jälkeen Teslan kanssa Heinolaan ja täytyy toivoa, että löytyisi muutama maalimies, niin voisi mennä kokeilemaan noita hajumielikuvia. Tampereellekin varmaan eksytään uudemman kerran. On se vaan niin ihana seurata, kun nuo karvapallot työskentelevät. Asuisipa Tampereella niin olisi hyvä treeniporukka koossa!

Treenin jäljeen haettiin Terhi ylöjärveltä ja juoruiltiin yli puolen yön kunnes lopulta käytiin nukkumaan. Tesla vähän etsi paikkaansa ja kulki ylitseni ristiin rastiin kun nukuin patjalla lattialla. Kakit ja pisut tuli tietenkin yön aikana. Terhi lähti jo aamukuudelta tekemään aamutallia, mutta me laiskat jäätiin vetelemään sikeitä.

Tallilla Tesla oli pirteä eikä ollut moksiskaan. Taisi vaan nauttia maalaiselämästä ja vapaana olosta. Ihan kokoaikaa ei tuota voinut vapaana pitää, kun ei sitten näyttänyt pelkäävän hevosia yhtään. Luuli varmaan isoiksi koiriksi ja olisi todennäköisesti leikkiin pyytänyt, jos olisi tullut tilaisuus. Tallilla oli kouluratsastuskisat ja minä laskin pisteitä sekä otin jotain kuvia niin Tesla sai opetella olemaan häkissä. Hieman se protestoi, mutta veteli lopulta sikeitä.

Kisojen jälkeen Tesla pääsi tutustumaa yhteen arabiin minun sylissä sekä shetlanninponeihin. Lampaita hirvitti pieni koiranpentu sen verran, että niitä ei päästy haistelemaan. Sänkipellolla sen sijaan oli tosi kiva niittää heinää. Eipä touhupäivä toista liikaa väsyttänyt, kun Ansku ja Samuli tulivat Terhille vielä illemmalla ihailemaan pentua ja kengät saivat kyytiä samoin lahkeet. Energiaa tuntui riittävän vielä illalla Porissakin.

Tesla on muuttunut spanielista lelukoiraksi. Sen kirjava väritys, kömpelöt pyrähdykset ja pehmoinen karva taitavat vaikuttaa tähän mielikuvaan. Aika monet kommentit tuolla kaupungilla on saanut kuulla lelukoirasta. Hirvittää mikä turkki tuolle tulee, kun on jo nyt niin pitkä. Laittelen illalla kuvia Teslan Tampereen retkestä, kun saan kameraan piuhan!

lauantai 18. huhtikuuta 2009

Ensimmäinen viikko takana

Ja niin se vain on koiranpentu osa tätä arkea. Tesla on oppinut nukkumaan yönsä vähän paremmin. Minä kiitän ja kovasti. Tänään lauantain kunniaksi köllöteltiin oikein kymmeneen asti. Tosin aamupala nautittiin seitsemältä.

Pissiminen luonnistuu nätisti pihalle, mutta kakkiminen on edelleen ongelma. Tosin tuleehan sitä enemmän, kun neljästi päivässä aterioidaan. Yöllä tulee yleensä kahdet. Ei minulla ole yksinkertaisesti aikaa ulkoilla niin kauan, että neidin on pakko kakkia pihalle. Tänään käytiin siinä ennen puoltapäivää puistoilemassa ja kakit tuli välittömästi, kun päästiin sisälle.

Tesla on kasvanut viikossa ihan kamalasti. Itsehän en sitä ole huomannut, mutta oltiin eilen illalla Nemin luona kylässä ja Tesla oli jo huomattavasti Nemiä kookkaampi. Voi sitä näkemisen ja painimisen riemua taasen. Tytöt painoivat menemään sohvapöydän alla sellaisella kolinalla, että mietittiin jo kumman pää saa enemmän kolhuja. Tesla välillä suutahtaa, kun Nemi saa roikuttua hänen karvoissaan, mutta pinserissä taas ei ole mitään mihin tarttua.

Yksinolo sujuu edelleen suhteellisen mallikkaasti. Torstai ja perjantai olivat kyllä ihan kamalia päiviä. Onneksi labrat ovat ohi osaltani. Torstaina Tesla jäi aamusti itkemään ja tultiin Marin kanssa pitämään ruokataukoa minun kämpille, niin kiljuhaukku kuului pihalle. Tosin epäilen, että se kuuli minun ja Marin kälätyksen pihalta. Kaipa se jo pian oppii tuon autonkin äänen tunnistamaan. Iltapäivän labrasta tullessani Tesla oli ihan hiljaa ja kiltisti odottamassa.

Viime blogin otsikossa puhuin naskalihampaista, mutta taisin unohtaa kokoaiheen sisällöstä. Pureminen on tapa, jonka tahdon kitkeä alusta alkaen pois. Tesla on osoittautunut suhteellisen sitkeäksi tapaukseksi. Kun ensin irrotetaan, torutaan ja pidetään kiinni, niin saman tien ollaan valmiita hyökkäämään uudestaan, kun tilaisuus koittaa. Nyt ollaan siinä vaiheessa, että leikki yksinkertaisesti loppuu, kun naskalit alkavat loksua. Lahkeissa ja varpaissa roikkuminen on myös kamalan kivaa. Kiljahdus on tähän asti saanut otteen irtoamaan.

Huomenna menen kokopäiväksi hiusmalliksi. Onneksi on ystäviä, jotka ovat lupautuneet koira kaitsijaksi. Mietin vielä otanko tuon riiviön kampaamoon mukaan, mutta se on vielä niin pieni, että ei olla ehditty opetella häkissä rauhoittumista kunnolla. Paikassa tulee olemaan paljon sählinkiä ja häskinkiä, joten luulen, että parempi kuitenkin jättää tuo kotiin. Iltapäivällä on kuvaukset, jotka tulevat varmaan olemaan pitkät ja rankat. Keskiviikkona olin jo värjäyksessä ja koekampauksessa ja eilen piti vielä vähän parannella ja jouduin kulmakarva trimmaukseen. Onneksi eilinen meni kotioloissa ja Tesla oli mukana viipottamassa.

Teslan sisko Nelli muutti eilen Ouluun ja poika, jonka kutsumanimeä en vielä tiedä, muuttaa tänään Joensuuhun. Selmahan asustelee Helsingissä ja tässä mietitään, koska päästäisiin treffaamaan. Oma elämäntilanne on niin auki, kun lama näköjään vaikuttaa rankasti oman alan kesätöihin ja minkään sortin palvelualanhommat eivät yksinkertaisesti kiinnosta. Eikä minulla pennun kanssa olisi mahdollisuuksiakaan tehdä 14 tunnin tarjoiluvuoroja. Baarihommaa vihaan muuten vain ja siivoaminen saa jäädä. Eli todennäköisesti kesällä on aikaa pennulle enemmän kuin tarpeeksi!

keskiviikko 15. huhtikuuta 2009

Naskalihampaita ja unettomia öitä!

On se pentu niin ihana ja suloinen, kaikki kehottavat nauttimaan pentuajoista, sillä nopeasti se kasvaa. No minun Teslaani on lähinnä luultu spanieliksi ja schapendoesin tilasin, joten mitä sitten vaikka vähän kasvaa ja järkiintyy. Viime yönä tosiaan taisi ensimmäisen kerran mennä hermot, kun ensin herättiin kahdelta ja sitten neljältä. Yritäpä siinä ignoorata toista, kun meinaa raapia itsensä seinästä läpi ja eihän se tule kuuloonkaan.

Yksinolot ovat tähän asti sujuneet kuitenkin loistavasti. Kaikenlainen pahanteko on keskitetty minun läsnäolooni. Päivisin toki puretaan tätä aktivointiin ja omaehtoiseen ulkoiluun. Onneksi tuo on vielä niin kiltti, että voi pitää vapaana huoletta, kunhan autotielle on sopiva etäisyys. Hihnalenkkejä ei vielä pahemmin harrasteta, enkä halua pientä pentua asvaltilla uuvuttaa. Yöuniaan pentu ei kuitenkaan pääse yksin ollessaan tuhlaamaan, sillä toistaiseksi maksimi yksinolo aika on ollut muutaman tunnin. Tänään olisi tarkoitus lähteä vielä metsään juoksemaan ja sen päälle joutuu olemaan mahdollisen kolme-neljä tuntia yksin. Iltapäivällä pitänee koittaa sitten aktivoida todenteolla, jotta yöllä tulee nukuttua.

Minulla ei ole omaa kameraa, mutta kyllä niitä kuvia on ihan muutamia saatu kiitos ystävien ja kännykän, joten laitetaan tähän pääsiäisen ja alkuviikon kuulumisia kuvien muodossa.

Tässä nyt alkuun todistusaineistoa, että kyllä minun läsnäollessa osataan myös nukkua ja ottaa rennosti:



Tässä on muutama kännykkäkamera otos Teslan ja noin nelikuisen kääpiöpinseri tyttö Nemin telminnöistä Kirjurinluodolla. Kahtena päivänä ovat nyt toisensa kohdanneet ja toukokuussa aloittavat yhdessä agilityn pentukurssin.





Ollaan käyty nyt muutaman kerran Porin koirametsän liepeillä. Itse kolmen ja puolen kilsan lenkkiä ei vielä pitkään aikaan mennä. Sen sijaan ollaan risteilty oikopolkuja pururatojen välillä. Toistaiseski tämä on vielä turvallista, kun pururadat ovat siinä kunnossa, että lenkkeilijöistä ei ole haittaa. Toivotaan, että siinä vaiheessa, kun Teslaa alkaa kiinnostaa vastaantulijat liiaksi niin neiti jaksaa jo kävellä syvemmälle metsään pitkin virallista koirapolkua.





Tältä näyttää Teslan koti:



Ja tässä Tesla ruokailee:
(tuo vesiallas on Salli-briardin peruja, joten sen tilalle pitäisi vaihtaa vähän sopivampi kulho. Juominenhan tuosta on mukavaa, mutta aika paljon menee vettä hukkaan, kun päivittäin haluaa vaihtaa raikkaan veden)



Tässä on Teslan oma peti:



Tesla lukee Tekniikkaa ja Taloutta emäntäänsä ahkerammin:



Ja tässä vielä treenaillaan eteentuloa:
(Mari kävi ihailemassa riiviötä ja sai muutaman kuvan räpsittyä)



Ollaan otettu tokoiluun liittyviä harjoituksia ihan pienissä pätkissä namipalalla vetäen. Samaten näyttelyseisomista on hieman treenattu, kun kuulemma pitäisi tuota joskus näytilläkin käyttää. Kovasti olen Porin tottelevaisuuskursseja käynyt läpi, sillä tiedän, että minusta ei varmasti ole treenaamaan tuota koiraa kisakuntoon omin voimin. Eteentuloharjoituksia tehdään ihan sitä silmällä pitäen, että oppisi pitämään tiiviin yhteyden. Tiltu-mummon kanssa se mitä ollaan tokoiltu, niin haluttomuuden jälkeen pahin ongelma on seuraaminen, eteentulo ja sivulletulo liiallisella välimatkalla. Naksuttelun idean, jos jokin kaunis päivä saan tuon päähän, niin sitten aletaan keskittyä itsenäiseen oppimiseen ja hoksottimien käyttöön enemmän.

Sen olen oppinut, että ei kerrostalo elämässä sisäsiisteys ole itsestään selvyys. Pisut tulee suurimmaksi osaksi pihalle ja koskaan ei Tesla tee tarpeitaan silmieni alla. Tottakai vielä vahinkoja sattuu. Kakkiminen pitäisi vielä saada luonnistumaan tuolla ulkosalla. Jotenkin tuntuu, että ei oikeen malta siellä keskittyä moiseen puuhaan. Koiranlukutaitoni oli todella koetuksella, kun Julia oli katsomassa pentua ja en edes siinä jutellessamma ehtinyt huomaan Teslan menneen tarpeilleen. Normaalisti siivoan pökäleet siltä istumalta, mutta tällä kertaa en edes tajunnut koko pökäleitä. Toimelias tyttö tuli hetken kuluttua eteeni ja tipautti kakkakikkareen eteeni aivan kuin sanoen, että "kato mitä tein, menehän siivoomaan".

Suurin osa meidän päivistä kuluu leikkimiseen, syömiseen, nukkumiseen ja koitetaan tutustua kaikkeen erilaiseen. Eilen käytiin kaupunkikävelyllä katselemassa keskustan vilinää ja ihmispaljoutta. Hienosti Tesla kulki sylissä ja välillä annoin vähän tepastella ja häntä vaan viuhtoi. Kovasti tulivat mummot ja papat silittelemään ja ihailemaan.

Kaupunkikävelyn yhteydessä käytiin kahvilla torinlaidalla ja Tesla veteli kylässä onnellisena sikeitä pöydän alla kun juoruttiin ja hörpittiin kahvia Terhin kanssa. Tässä vielä kuva kuinka Tesla suhtautuu vieraisiin miehiin ja naisiin ;)

lauantai 11. huhtikuuta 2009

Pennun kotiutumista

Meidän torstain lähtö viivästyi renkaidenvaihdon ja muun sähläyksen ohessa. Päästiin kuitenkin liikkeellä ja Tesla huuti häkissään melkeen Lahteen asti kovaa ja korkealta. Lähinnä se oli kapinointia siitä, että joutui yksi häkkiin, ei niinkään itkemistä. Kun aikansa huudettuaan huomasi, että nyt ei auta kiukuttelu yhtään kävi nukkumaan ja nukkui sikeästi Tampereelle saakka. Nappasin Jonnan kyytiin Nekalasta ja tätä ennen onnistuin eksymään Hervantaan.

Tampereella Tesla teki kiltisti pisut ja oli vielä vähän unenpöpperössä. Neiti alkoi siitä kuitenkin nopeesti virota ja häntä heilui ja kaikkialle olisi ollut kiva mennä tutkimaan, mutta kuinka ollakaan häkkiin taas jouduttiin. Tällä kertaa Tesla tyytyi kohtaloonsa huomattavasti nopeammin. Tampere-Pori väli olikin sitten suhteellisen tuskainen, kun juuri oli kesärenkaat vaihdettu ja taivaalta tuli lunta ja räntää näkyvyyden ollessa lähes nolla. Onneksi Jonna tarkasti aina välillä pennun tilan minun puolesta ja minä sain keskittyä ajamiseen.

Turvallisesti päästiin kotiin ja Tesla tutki uutta asuntoaan innokkaasti ja oli samantein kuin kotonaan. Kaikki lelut käytiin läpi ja riepoteltiin ja nukkumisesta ei tullut mitään. Oltiin kotona vasta yhdentoista maissa illalla ja minä olin suhteellisen väsynyt ajamisesta. Tesla sen sijaan oli täynnä energiaa eikä oikein osannut asettua nukkumaan uudessa paikassa.

Aamulla samainen levottomuus jatkui ja eihän se auttanut muu kuin huonosti nukutun yön jälkeen aamukuudelta lähteä puistoilemaan. Yön piiskaava sade oli tehnyt tuhonsa ja kaikkialla oli märkää ja mutaista. Puiston minua lähin nurmialue oli kerrassaan iljettävä, kiitos koiranomistajat! En ihmettele yhtään jokakeväistä koirankakkakeskustelua. Tuossa meidän puistossa on vielä koirankakkaroskiksia joka ikisessä kulmassa niin ei luulisi olevan iso ongelma siivota jätöksiään. Toinen käsittämätön juttu on tupakantumpit. Mikä pakkomielle ihmisillä on heittää ne keskellä nurmikenttää? Talloisivat edes jalkoihinsa kävelytielle, koska roskiin heittäminenhän on sula mahdottomuus tupakoitsijoille. No koetetaan nyt jättää tulevaisuudessa nuo valitukset pois tästä blogista, mutta valitan meidän molempien puolesta.

Elämä alkoi viimein tasaantua joskus iltapäivällä, kun Tesla malttoi nukkua. Aurinko alkoi paistaa ja puistoon pissiminen alkoi sujua huomattavasti paremmin. Toinen yö sujui kerrassaan loistavasti, mitä nyt pennulta voi vaatia. Illalla käytiin kiltisti nukkumaan ja ekan kerran tultiin neljän aikaan tassut sängyn reunalla kysymään, joko herätään. Minä päätin itsekkäästi nukkua kuuteen asti ja Tesla meni nakertamaan luutaan. Kuudelta mentiin jälleen puistoon aamiaisen jälkeen. Tesla sai juoksennella vapaana, kun oli niin hiljaista. Sen jälkeen sain nukkua vielä muutaman tunnin.

Ensimmäinen yksinolo harjoitus sujui loistavasti. Jättäessäni Teslan se päästi muutaman korkean protestiäänen, mutta tullessani takaisin oli se juuri noussut nukkuma nurkastaan. Pisut oli tullut oven taakse, mutta se on pientä se. Pääasia, että oli osannut mennä nukkumaan. Olin poissa alle puolituntia, kun kävin hakemassa kaupasta mahapullia ja lampaanjauhelihaa. Piti ottaa ihan pieni maistianen, mutta en ole koskaan asioinut lihatiskillä niin eihän nuo grammat olleet ihan hallussa, enkä sitten kehdannut enää muuttaa mieltäni. Onneksi on pakastin.

Ajeltiin juuri kirjuriin tervehtimään nelikuista kääpiöpinseri tyttö Nemiä. Kyllä oli ihanaa, kun kaksi suunnilleen samanikäistä ja samankokoista pentua saivat telmiä keskenään. Kuvia koetin kännykkäkameralla napsia, mutta en saa niitä koneelle, kun vasta koululla. Nyt neiti vetelee tyytyväisenä sikeitä tuossa omalla alustallaan sopivassa nurkassa. Tänään on ollut varmasti ihan tarpeeksi ohjelmaa noin pienelle, joten loppupäivä koetetaan ottaa rennosti puistopisuja lukuun ottamatta. Katsotaan nyt kun tuo taas herää, että kuinka koville oikeastaan ottikaan. Tesla tosiaan matkustaa autossa häkissä todella nätisti ja parkkipaikalta kannoin neidin nurmelle ja takasin, jotta kaikki turha rasitus jäisi minimiin. Pehmeällä nurmella juoksentelua vapaana pentu voi minun puolesta harrastaa ihan turvallisin mielin niin paljon kun jaksaa.

On tuo pentu maailman suloisin otus, mutta kyllä sitä silti tavallaan odottaa, että se kasvaa hieman, niin ei tarvitse niin kovasti varoa. Toisaalta saatan jo parin viikon päästä olla toista mieltä, kun se ylettyy hyppimään joka paikkaan eikä pysy enää vapaana ollessaan hollilla. Vaikka on elänyt kokoikänsä koirien kanssa, niin kyllä sitä silti miettii tuon pennun kanssa, että ei vaan onnistu pilaamaan sitä ja kuinka paljon se jaksaa ja kuinka paljon sen kanssa pitää puuhailla. Pitäisi totuttaa kaikkeen ja käyttää kaikkialla, mutta ei sitten kuitenkaan liikaa. Ehkä se pääsääntö on vaan, että koulutushommissa todella minimaalisia pätkiä ja sitten tuolla maailmalla minä olen se turva ja tuki ja sylissä pidetään tarpeen tullen ja tutustutaan ympäröivään.

tiistai 7. huhtikuuta 2009

Teslan touhuja syntymäkodissa

Torstaina Tesla sisaruksineen on valmis muuttamaan maailmalle niiden täyttäessä seitsemän viikkoa. Teslaa odottaa 44 neliön kaupunkiyksiö, jossa johdot ja muu turha pikkuroju on piilotettu valmiiksi. Tesla on elänyt onnellista lapsuuttaan koiralaumassa ihmisten keskuudessa omakotitalossa. Pihalla on päästy käymään vapaasti ja sinne osataan myös pyytää. Muutaman päivän päästä on pakko tottua ankeaan kaupunkimenoon.

Eiköhän kaupungissa riitä ihmeteltävää pienellä koiralle. Aina kun mennään ulos tulee varmasti vastaan jotain uutta. Harrastuksia olen Teslan päänmenoksi jo kovasti suunnitellut, että neiti ei toimettomana joudu makaamaan. Tottelevaisuussääntöjä ja kirjaa olen kovasti koittanut päntätä ja pääsimme tosiaan toukokuussa alkavalle pentuagilitykurssille. Niin ja pitää koittaa vielä itse muistaa, että pentu on pentu.



Heinolassa ollaan jo opittu pyytämään, kun tahdotaan kuistille ihmettelemään maailmanmenoa. Ja kuten alla näkyy pihamaata on muutenkin mukava tutkiskella.





Alma-serkku on ollut ihan loistava leikkikaveri, kun on vielä itsekin pentu. Kun Nada-mamma on alkanut osoittaa kyllästymisen merkkejä, niin Alma jaksaa leikkiä ja hoitaa. Kyllä on Teslalla ollut kiva kasvaa monen koiran laumassa.

Alla kuva Tiltu-mummosta, joka tutustui neliviikkoiseen Teslaan lähemmin.



Tesla sai viisiviikkoisena sirun niskaansa ja muutenkin terveenpaperit. Eikä ollut eläinlääkärissä käynti lainkaan pelottava kokemus, vaikka vähän tuo täti tuntui jokapaikkaa ronkkivan ja kaikkee koetteli, mutta kun siru laitettiin ei Tesla edes inahtanut.



Minä tulin tosiaan maanantaina Teslaa jo hakemaan. Tälläinen muutaman päivän totuttelu, kun olen nämä viimeiset päivät Heinolassa pentuvahtina. Todennäköisesti torstai-iltana on jännittävä ajomatka edessä kohti Satakuntaa. Onneksi siinä on neljän päivän pääsiäisloma sopivassa saumassa.

Laitetaan loppuun vielä yhteiskuva neliviikkoisista sisaruksista: