Leikkikoulua ja tottistelua maastoilun ohessa

14.4 Esa Tapion leikkikoulu

Tämmöinen koulutus tuli meille kuin tilauksesta. Zeldan kanssa harmittaa ettei sen kanssa nuorempana päässyt mihinkään vastaavaan, jossa olisin ehkä oppinut ymmärtämään paremmin sen taistelutahtoa ja vahvistamaan asioita enemmän oikeaan suuntaan. Teslan kanssa leikkiminen ja motivaatio on tehty niin eritavalla eikä sillä ole saalisviettiä nimeksikään, joten näiden briardien kanssa ollaan itselle täysin vierailla vesillä. Kaikenlisäksi tuo viettimaailma on melkoista salakieltä, mutta nyt oli kyllä siitä positiivinen koulutus, että pysyttiin kohtalaisen käytännön läheisellä tasolla. Toiminta-alueesta ja oikeasta tunnetilasta treenehin sekä laumavietistä toki puhuttiin ja paljon muustakin.

Ohmi saalisti yllättävän voimakkaasti ja taistelikin hyvin, kuulemma ihan lujaa osasi purrakin. Nopeasti se toki tuohon saalistamiseen itsensä väsyttää, mutta se on ihan normaalia. Saatiin hyviä harjoitusmalleja miten vahvistaa taistelua. Zeldallahan on ollut aina tosi hyvä taisteluvimma, joka on tullut hyvinkin ilmaiseksi. Saalista olisi ehkä pitänyt osata vahvistaa muuhunkin kuin lintuihin. Se täytyy myös muistaa, että leukalihaksiakin täytyy kehittää, kun käytetään leluna purutyynyä "nirunarujen" ja pallojen sijaan, kun koira pääsee puremaan koko suullaan.

En kyllä kauheasti osaa analysoida enempää, joten ehkä laitan tähän tämän videon pätkän, jonka Mari ystävällisesti kuvasi ihmeteltäväksi:

Oli kiva, että oli treenikaveri ja maalimies kuunteluoppilaana niin hän sai samalla hyvän opastuksen apparin tehtäviin. Haukkuilmaisua lähdemme varmaan jossain kohtaa rakentelemaan saalisturhauman kautta, ehkä. Sitten voi kattoa tuleeko ees haukkuva vai rullakoira :)

Omissa treeneissä on kyllä leikkimistä ja kaikkea muuta alkanut häiritä hajut... noh tätä se on vissiin omistaa nuori uros?

Zeldan kanssa jäin vielä kentällä päivän päätteeksi tekemään sille pienet treenit, kun niin hienosti vahti autoa koko koulutuksen. Saatiin vielä extrana hyviä vihjeitä seuraamiseen. Hieman tuota painamista oli havaittavissa...

15.4 Tottispäivä

Porin palveluskoirakerho järjesti sunnuntaina saman kouluttajan tottispäivän, jonne olin suunnitellut meneväni kuuntelemaan. Leikkipäivästä jäi sen verran hyvä fiilis, että Mian laittaessa viestiä, että olisi vielä koirakkopaikkakin tarjolla niin en sitten jaksanut enempää empiä ja hyvä niin. Saatiin siihenkin touhuun vähän potkua pitkästä aikaa kouluksessa.

Zeldan kanssa katseltiin yllättäen noutoa, jossa palautuksen tökkii edelleen. Kokeiltiin sellaista, että koira kutsuttiin melko läheltä eteen (kapula suussa) ja siirretiin palkan paikka leuan alta alemmas ja se yllättäen toimi. Tämä ollaan otettu käyttöön ja vahvistettu tällä nyt myös luoksetulon paikkaa.

Sitten katsottiin vähän kapulalla palkkaamista ja sitten siitä istumista, mikä on jotenkin ihan tolkuttoman vaikeaa. Ehkä liian monta palikkaa mulle, että koiralle, joten voi olla, että tätä ei tule treenattua, jos ei joku ole kokoajan vieressä sanomassa mitä tehdä. Tokopuolella ei pahemmin palkata kapulalla ja meidän tottikset menee lähinnä tokon siivellä, joten ehkä enemmän ollaan vahvoilla niillä opein. Se kyllä muistetaan tästä lähin, että vapautuksesta ei tarvitse tehdä numeroa siitä, jos koira ei irrota kapulasta ja vaihda leluun. Tässä olen kyllä jo tehnyt ajat sitten vähän muutosta omassa päässäni, että koira ei valitsisi palkkaansa vaan minun puolesta saa valita sen jälkeen, kun on saanut luvan. Ja tästä kapulalla leikkimisestä huolimatta kevään eka ohjatun noudon harjoitus meni erinomaisesti! Ei mitään ongelmaa jäävässä liikkeessä eli ei se siitä hajoa, jos joskus leikitään kapulalla.

Zeldan kanssa tehtiin aika pitkä treeni ja oikeastaan saatiin irti jo enemmän kuin olin ajatellut, joten kysyin voidaanko toinen setti katsoa Ohmin seuruuta, joka siis on täysin alkuvaiheissa. Mulle on ihan mielettömän vaikeeta tuo imuuttamisen tekniikka. Tytöt on molemmat opetettu seuraamaan enemmän ja vähemmän tarjoamisen kautta, mutta Ohmin kanssa yritykset on jokseenkin turhauttavia, koska se tarjoaa kyllä maahanmenoa ja muuta, mutta pidempi kestoisissa hommissa ympäristö vie voiton. Toki tätäkin kokoajan treenataan, mutta turhauttaa ettei perusasioita pääse teknisesti opettamaan, joten päätin, että kokeillaan tällä kertaa perinteisempää imuuttamista. Supertassujen tottiksessa ollaan jo saatu ihan kivoja pohjia ja nyt tuli vielä lisää hienosäätöä omaan tekemiseen. Mulle sai ihan niinkin yksinkertaisia asioita vääntää, että nakki koiran kuonossa saa syödä ja sitten käsinousee niin ei syö ja niin lyhyet pätkä ettei ehdi harhaantua. Eli tekniikka tekniikkaa... ja tiukkuja oikealla käännöksi aktivoimaan. Ja sitä kehumista myös rohkeasti, mikä ei onneksi yleensä ole ittelle ongelma. Ehkä Ohmikin siis vielä oppii seuraamaan, kun on se perusasennotkin jo oppinut jotenkin päin :)

Oli kyllä todella antoisa viikonloppu ja positiivinen kouluttaja. Uskalletaan varmaan mennä toistekin, jos tulee tilaisuus. Ahkerasti, kun jaksoi molemmat päivät seurata myös muut koirakot niin sai kyllä paljon irti.

Maastoilut ja muut

Hakuilut sujuu suhteellisen kivasti. Ohmin kanssa haamuillaan ja hahmotellaan suoria pistoja. Vielä olisi viisi treeniä ennenkuin alan tehdä radikaaleja toimenpiteitä tallausjäljille harhautumisesta. Zeldalla riittää intoa ja haukku irtoaa. Molemmille tehty myös esineruutua ja Ohmi on päässyt jyvälle mitä siellä kuuluu tehdä ja se onneksi nostelee esineitä mielellään.

Ekat peltojäljetkin käytiin tekemässä työkaverin huudeilla ja on nuo ranskalaiset kyllä melkoisia höyryvetureita...

Noin muuten huhtikuu on sisältänyt koomailua ja unohduksia. Olen ainakin kahden agilitytreenit unohtanut. Jonkun sortin agilitymasennus selkeästi päällä. Ahdistaa, kun pitäisi opettaa Ohmille kontaktit. Tesla on ollut nyt tosi jumissa, joten sen agilityura taitaa olla taputeltua. Zeldan kanssa olisi edelleen tarkoitus kisata kesällä, mutta tarvitsisi ehkä treenata pari kertaa ennen...

Toukokuussa onkin taas näyttelyitä ja muuta jännää, että toivottavasti ehdin päivitellä kaikesta!

Maastokausi korkattu!

Viime vuonna tähän aikaan oli jo maastot sulat ja metsässä makoilu mukavaa. Pääsiäismaanantain kunniaksi kuitenkin pienellä ja sitkeällä porukalla uhmattiin pitkälle jatkunutta talvea ja korkattiin hakukausi. Esineruudun suhteenhan tuli jo otettua pieni varaslähtö jokunen viikko sitten. Zelda oli silloin erittäin pätevä. Nyt se ei päässyt treenaamaan, kun toissapäivänä onnistui hankikannossa hajottaa anturansa Ohmin kanssa painellessa. Pari päivää on mennyt kolmella jalalla, kun sen verran inhottava palkeenkieli pääsi tulemaan. Vähän se pääsi ilmaisemaan sentäs ettei ihan tullut paha mieli.

Ohmin kanssa tehtiin viime kausi tuulitreenejä eli opeteltiin käyttämään nenää. Saatettiin jokunen hajunhakukin tehdä, mutta jotenkin nyt tuntui, että hieman oikaistaan tästä vaiheesta. Tuon keskittymiskyvylle ja vilkkaudelle ei jotenkin istu se, että haetaan yhdessä haju ja palataan lähettämään, kun turhautuu jo siitä ettei pääse ukolle. Kokeillaan nyt ainakin muuta treeni miten lähtee toimimaan suorat pistot suoriltaan. Tämä eka treeni oli ainakin todella lupaava.

Ohmi oli heti juonessa mukana keskilinjalla todella skarppina, kun eka haamu hieman heilui 50m syvyydessä. Ei tarvinnu suurempia sirkustemppuja. Erehtyi kuitenkin etsimään ensin silmillään, kun maalimies oli väärän kannon takana. Jäi siis n. 10 metrin päähän ja lähti siitä sitten rallattamaan, mutta onnistui itsenäisesti löytämään. Sinällään opettavainen ja informatiivinen treeni, että nenä täytyy olla auki vaikka saa näköärsykkeen ja selkeästi osasi kääntyää nenälle. Luulen, että näillä pohjlla hokaisee nopeasti, että nenä on se oikea työkalu ja aina voi palata takaisin. Ja toisaalta avut pidetään minimaalisina eli ei mitään näkölähtöjä ja huuteluja vaan pelkkä näyttäytyminen. Siinäkin ollaan siis onnistuttu, että motivaatio etsimiseen on kohdillaan ilman suurempia ärsykkeitä.

Toiselle pistolle lähettäessä tapahtui se virhe, että jouduimme käyttämään siirtyvää maalimiestä ja Ohmi otti hajun tallausjäljestä. Näissä täytyy olla erityisen tarkkana, koska Zeldallahan oli pitkään tätä ongelmaa. Eli pidetään ukot riittävän syvällä, jotta malttaa irrota ja ideaali olisi, kun tallojia olisi enemmän tai sitten täytyy alkaa talloa enemmän. Onhan se keskimmäinen tallousjälki koiralla kohtuuttoman voimakas, jos on vain kolme tallojaa. Ja tästä vielä jäi ajatus siihen siirtyvään. Otettiin yhden kerran uusi näyttäytyminen ja sitten siirryin lähemmäs. Vasta näin jälkeenpäin tuli mieleen, että se uusi lähetys olisi pitänyt heti tehdä siitä kohtaa, missä koira kääntyi jäljelle.

Kolmas pisto olikin sitten ihan super, vaikka ei suoraan löytänyt, mutta irtosi kivasti ja teki oikeasti töitä, vaikka alkoi jo painaa kaksi edeltävää. Ja tykkäsin älyttömästi, että pysyi kokoajan työskentelemässä syvällä!

Nyt tarvitsisi saada useampi tämmöinen perustreeni alle niin osaisi arvioida ollaanko oikeasti niin oikealla tiellä, kun nyt tuntui. Ja sitten täytyy muistaa olla tarkkana noiden jälkien kanssa sekä käyttää mahdollisimman vähän siirtyviä maalimiehiä.

Varovasti uskallan sanoa, että Ohmista tulee vielä ihan huikee hakukoira, kun vaan malttaa edetä rauhassa. Motivaatiota ja työskentelyintoa riittää, joten niistä pidetään kiinni. Mieluummin useampi muutaman piston treeni viikossa, kun yhdellä kerralla liikaa ahnehtiminen.

...tietty se tottiskin pitäs opettaa, jos kokeisiin meinataan :D