tiistai 24. toukokuuta 2011

Jäljestämisen saloja ja paimennusta

Juoksut tuli ja meni, joten viime viikolla päästiin jälleen ahkerasti treeneihin. Maanantaina aloitettiin tanssimalla. Teslalla ovat jalkojen alittelut hankalia. Jalkojen välissä peruuttelu lähes mahdotonta. Sen sijaan muut kiepit ja kulkemiset sujuivat aika vaivatta. Eli alituksia pitäisi treenata.

Tiistaina päästiin ekaa kertaa agitreeneihin. Meni ihan kivasti, Tesla toimi, mutta ei silti vielä ilmoittauduttu Raumalle kakkosiin, kokeillaan sitten omissa kisoissa Helatorstaina treenimielellä. Pujotteluun tahtoisin rutkasti listää itsenäisyyttä, vauhtia ja varmuutta.

Keskiviikkona pidettiin harrastusvapaapäivä, mutta torstaina päästiin mukaan palveluskoirakerhon jälkitreeneihin. Ja oli kertakaikkisen hyvät treenit. Ohjaajat jaksoivat käydä jäljestämistä palalalta läpi ja esitellä metsä- sekä erikoisjäljen saloja sekä perustella opetusmetodeitaan. Tässä voisi sanoa, että ohjaaja jollain tapaa syttyi jäljelle. Hirveän selkeää ja yksinkertaista monintavoin, mutta taas niitä asioita, että jos et koskaan ole nähnyt, kokeillut tai kouluttanut niin mistä sitä tietää, miten aloittaa?

Jotkus menee suoraan metsään, toiset tekee makkararuutua... keinoja on monia. Nyt jätettiin makkararuudut väliin, koska kaikki koirat olivat jo hieman vanhempia. Tehtiin nurmipellolle makkarajälki talloen niin, että joka askeleelle (kantapään alle, tämäkin makuasia) nami, askeleen ihan tavallisia. Pituutta en osaa arvioida, mutta olisiko se ollut semmoinen 20-30 metriä? Loppuun namipalkkarasiassa. Tallottut jäljet jätettiin vanhenemään ja siiirryttiin höpöttelemään aiheesta ja aiheen vierestä noin vartiksi.

Sitten päästiin ajamaan itse jälkeä. Liina koiran mahan ja takajalkojen alta helpottamaan ohjailua ja koira jäljelle. Tässä vaiheessa olin varautunut ongelmiin, mutta Teslahan jäljesti nenä tiiviisti maassa kuin vanha tekijä. Se ei jättänyt jälkeä eikä haahuillut ympäristöä, teki töitä rauhassa ja hitaasti. Namirasialla käskytin maahan ja annoin palkkion. Kertakaikkiaan hieno aloitus... Ehkä me saadaa jäljestä uusi aktivointiväline, kun ohjaaja vaan jaksaa talloa jälkiä. Ja saa hankittua oman liinan sekä valjaat.

Ja vihdoin lampaille!

Pitkän odotuksen jälkeen päästiin perjantai aamuna yövuoron päälle starttaamaan kohti tamperette, josta hypättiin Piian ja Pyryn kyytiin ja suunta kohti Kuopiota sekä Vehmersalmea ja Kuttukuuta! Siellä meitä oli vastassa viimeistelyä vailla valmis ihana takatupa juuri hiekkapuhallettuine pintoineen. Saatiin majapaikat jaettua ja porukka pikkuhiljaa kasaan, iltapalaa syöden rauhoituttiin nukkumaan, jotta aamulla jaksettiin nousta paimeneen.

Tesla pääsi heti aamusta metsään. Metsätiellä kuljeskeltiin lähinnä lauman perässä ja muut koirat olivat apukoirina. Hienosti Tesla alkoi reagoida laumaan ja liikkua sen mukana. Se toimi nätisti eikä ryntäillyt. Hieman sitä häiritsi mukaan tullut Barbi-possu, joka jäi välillä jälkeen, että pitäisikö tuokin ottaa mukaan? Välillä tuttavuutta tekevä riiseni-kakara myös jännitti. Häiriötä oli siis kerrakseen, mutta niitähän pitää opetella paimenen kestämään. Bortsusta uskallettiin ottaa jopa mallia.

Toinen kierros mentiin isommalle aitaukselle. Aamupäivän porukka, joka ei ollut metsässä kävi pyörällä palauttelemassa hommaa mieleen ja itselle tuli sellainen olo, että sitä olisi kaivannut. Isolla tarhalla, kun homma niin herkästi leviää käsistä ja niinhän siinä kävi. Lampaat liikkuivat, mutta koira ei. Mulla loppuu koordinaatio kyky kesken, kun oli liikaa liikkuavia osia... sauvaa, peruuttamista, jumittava koira, sen kutsuminen, lampaat, vastaan tuleva aita, kääntyminen... Ei ole paimentaminen helppoa, vaikka välineenä on kelpo paimenpiski. Teslan epävarmuus puski hieman esiin... ei se arka ole, mutta epävarma... Ja niin herkkä. Se reagoi hienosti mun pienimpäänkin eleeseen eikä tarvitsisi sauvalla turhia sohia.

Sunnuntai aamuna jatkettiin. Tällä kertaa Sinikka oli ohjaksissa ja pisti meidät hakemaan lampaat häkistä. Tesla tuli hihnassa mukisematta mun perässä ahtaaseen häkkiin. Yksi ruskea lammas pääsi livahtamaan ja se piti vielä hakea. Juoksi mokoma eestaas, koetti pökkiä ja hyppäsi pari kertaa Teslan yli. Tesla ei silmin nähden ollut ahdistavasta tilanteesta moksiskaan, ei tressaantunut, ei mennyt hysteeriseksi, joten ei se lampaita pelkää, kunhan koetti laistaa työnteosta. Tyhmä olisi, jos ei jossain vaiheessa koettaisi, että onko pakko. Tehtiin sitten töitä koira kytkettynä, jotta se ei päässyt lusmuilemaan ja jumittamaan. Hieman alkoi taas valoa näkyä, mutta hommat jäi niin pahasti kesken. Koskahan päästäisiin jatkamaan?

Kiitos vaan jälleen kerran upeasta leiristä Sinikalla, Anniinalle ja koko kuttukuulle. Ruoka oli maittavaa, uni maistui ja sauna teki terää. Ja ennenkaikkea oli hienoa nähdä upeita koiria työssään. Schapet on hienoja koiria ja älykkäitä, taas tuli kehuja, kun kaikilta puuttuu agre lampaita kohtaan ja töitä on niin helppo alkaa vääntämään. Ja oli se yksi briardikin siellä joukossa upea, arvatkaa vaan autoiko se pentukuumeeseen vaikka oli vääränvärinen? Alan kohta lämmetä noille mustiaisille.

(Mun pitää päästä erottamaan pari kukkoa kaverin kanalaumasta niin voidaan käydä treenaamassa kanapaimennusta. Ovat siihen oivia välineitä.)

perjantai 6. toukokuuta 2011

Motivaatioklinikka Part 2

Eilen ajeltiin juoksuisen nartun kanssa Turun kautta Helsinkiin opettelemaan leikkimistä Vappu Alatalon motivaatioklinikan kakkososalle. Onneksi pääkaupunkiseudulla on yksityisiä halleja, joissa lähes poikkeuksetta saa treenata myös juoksuisen nartun kanssa. Toki juoksuiset nartut on asiallista pitää poissa viikkotreeneistä, mutta poikkeustapauksissa mielestäni olisi ihan ok tuoda ne koulutuksiin. Onhan niitä näyttelyissä ja arvokisoissa =)

Lähti hieman asian vierestä. Jätin taas ooppelin parkkiin ohitustien varteen city marketin pihaan ja hyppäsin Anskun kyytiin ja Tesla pääsi Vitin kanssa takapoksiin. Hienosti se osaa matkustaa vieraassa autossa, vaikka näköyhteys muhun oli olematon. Normaalisti se on häkissä takapenkillä tai poikkeustapauksissa peräkontissa. Jotain olen osannut tehdä koirankasvatuksessa oikein, koska mulla on aikalailla täydellisesti autossa käyttäytyvä koira, joka kyllä osaa myös vahtia autoaan, niinkuin kuuluukin.

Motivaatioklinikkaan! Tällä kertaa ohjelmassa oli enemmän leikkiä. Vappu oli tuonut mukanaan valtavan säkin leluja, joita me ohjaajat siinä tovin ihmettelimme ja istuimme ympärillä kokemassa itsestään selviä "ahaa" -elämyksiä. Mä olen tehtyt tosi paljon sitä, että treeneissä, kun Teslaa ei lelu kiinnosta niin olen kaivannut toisesta taskista nakit ja tuumannut, että näillä mennään. Olen siis antanut koiran itse valita, millä se palkkaantuu, kun valinnan pitäisi olla mulla. Tästä eteenpäin en toimi näin. Toki en väkisin tuo leikkiä treenipalkkioksi, jos se ei toimi. Sitä pitää harjoitella. Siihen ei kuitenkaan ole järkeä tuhlata ohattuja agilitykoulutuksia, joten silloin riittää, kun koira edes osoittaa mielenkiintoa lelua kohtaa ja saa sitten palkan siitä.

Leikkimisessä Tesla oli kohtalaisen pätevä. Ei se mikään leikkimisen mestari ole niinkuin, vaikka meidän Salli-briard, jolle lelut ovat jopaa herkkuja parempi palkka, koska se rakastaa kahmia niitä suuhunsa ja taistella sekä haalia, jopa naapureilta varastamalla. Schapendeosiksi Tesla mielestäni leikkii kuitenkin kohtalaisen hyvin eikä se Vapunkaan mielestä tainnut toivotonta olla. Karvaisen lelut oli selkeästi Teslan juttu. Sellainen pitää ehdottomasti hankkia jostain. Äänitä Tesla ei juurikaan välitä. Tosin väitän sen käyttävän vinkuleluja kovastikin hyväksi, kun puhun puhelimessa. Se etsii ärsyttävintä ääntä pitävän lelun ja tulee vinguttamaan korvan juureen, kun puhun puhelimessa. Tässä kohtaa sietäisi omien korvien punottaa, kun sallin moista toimintaa...

Saatiin konktreettisia ohjeita leikkimiseen. Tesla ei ole terrieri, joten ei sen kuulu riepotella saalista kun se on saanut sen kiinni... eli semmoinen eestaas viskominen ei palvele meitä. Kuinka automaattisesti se vaan tuleekaan? Peruuttaminen on paljon parempi vaihtoehto! Ja toimi. Siitä sitten pitäisi antaa vastavuoroisesti koiran peruuttaa ja vetää minua. Tesla jopa lähti tähän hieman, mutta mitä tekee tämä? Työntää lelua kohti koiraa, mistä koira tietysti irrottaa. Tätä kokeiltiin ihan käytännässä niin, että itse leikin koiraa ja Vappu toimi leikkittäjänä. Tälläiset harjoitteet toimivat.

Teslan ongelma, josta jo aikaisemmin kirjoitin, kun piti ekalle klinikalle hieman etukäteen kertoa jotain, ilmeni aika hyvin tällä leikkikerralla. Eli se lähtee haahuilemaan ja hakemaan palkkiota muualta. Vappu sanoi sitä itsenäisyydeksi. Kehotti treenaamaan leikkimistä liinassa niin, että koira ei pääse haahuilemaan muuaalle vaan oppii, että se olen minä, jonka kanssa ollaan ja jolta tulee palkkaa. Tätä vahvistellaan sitten namiautomaattileikillä. Eli nakki lentää aina, kun koira ottaa kontaktin muhun. Leikkimisessä tärkeää on myös, että minä päätän, koska leikki alkaa ja myös sen koska leikki loppuu. Eli aina pitäisi osata päättää leikki ennenkuin koira kyllästyy...

Teslan itsenäisyyteen meille ehdotettiin myös 3-4 viikon kuuria, jonka aikana koira saisi kaiken ruuan kädestä. Ilmainen huomio pois ja koira huomioon vain tekemään jotain mun kanssa ja saisi kaiken ruokansa siinä samassa. Voin kieltää sohvat ja sängyt niin, että tullaan vain luvan kanssa, mutta kodinhoitohuoneeseen en voi koiraa laittaa johtuen sen puutteesta. Ehkä me tehdään tästä sovellettu versio ja laitetaan ilmainen huomio pannaan (mulla on tässä töitä) ja hoidetaan ruokinta toisella tapaa. Aina se on joutunut tempun tekemään ennenkuin kupille pääsee, mutta nyt se saa ruuan konkreettisesti multa. Tämä vaatii vain käytännön järjestelmiä. Meillä on pari viiden kilon ruokasäkkiä voitettuna, joten sama tuo on syöttää ne pois. Ongelmahan tässä kädestä suuhun on se, että koira ei syö nappuloita. Tai sekin on lähinnä mun ongelma.

Oli kyllä antoisa klinikka jälleen kerran =) Puhuttiin, että myöhemmin kesällä vielä yksi osa, jos samalle porukalle saataisiin ja katseltaisiin, missä mennään. Mulla on nyt taas paljon hyviä eväitä tuon yhden koiran kanssa sekä tulevan pennut. Malttia kannattaa oikeasti opettaa. Sitten loppuun käytiin vielä intensiteetin nostatukseen tarkoitettua harjoitetta, jolla tavoitteena mm. varmat ja vauhdikkaat startit agilityyn. Ne sopisivat meille =)

Leikkiminen oli koiralle yllättävän väsyttävää... eihän väsynyttä koiraa voi heittää sohvalta alas, eihän?