tiistai 23. helmikuuta 2010

Vuosi tuli täyteen

On se hurjaa, miten aika kuluu ja pentu vaan pysyy pentuna. Tesla sisaruksineen täytti perjantaina vuoden ja sitä juhlittiin kakkukesteillä. Aikoinaan Tiltu-mummo sai samantapaisen kakun yksivuotissynttäreillään:



Tesla ei saanut yhtään koiravierasta, mutta ihana-Terhi tuli tampereelta ja ikuisti muutaman kakkukuvan:

TULOSSA MYÖHEMMIN

Onnea koko Flying Duster's T-pentueelle!

Pakkashaahuilua

Pakkaset iskivät taas voimalla, mutta siitä huolimatta menimme rohkeasti sunnuntaina agilitytreeneihin. Kovasta pakkasesta johtuen otimme vain kierroksen per koira enkä Teslalla ottanut mitään pitkää treeniä muutenkaan. Meillä oli taas oma ohjaaja paikalla, joka ei ole Teslaa hetkeen nähnyt ja ihmetteli meidän kehitystä. Teslalla oli intoa ja itsenäisyyttä. Se haki muutaman esteen itsekseen minun seläntakana monen metrin päässä. Vauhti tuntui myös kasvaneen. Nyt, kun on vuosi mittarissa voidaan pikkuhilja alkaa vähän nostella rimojenkin korkeutta, mutta näillä pakkasilla pikkuhiljaa tarkoittaa ensi kesää.

Haahuilua oli taas edellistä enemmän, mutta samoja kohdat kiinnostivat montaa muutakin. Se ei kuitenkaan ole mikään tekosyy. Minulla unohtui lelu kotiin, joten joutui taas äänellä houkuttelemaan koiraa luokseen, kun kontakti oli hukassa ja nenä viilsi tekonurmialustalla.

Kokonaisuudessaan olen kuitenkin Teslan agilityyn tyytyväinen. Itsenäiset suorituksen eivät huolestuta, kun vaan muistaa tiheään palkata oikeasta ja jättää omat suorituksen huomioimatta. Mieluummin koira saa juosta putkea edestakaisin, kun ravata ympyrää nenä maassa.

Meidän keinu on kuitenkin kokenut hieman takapakkia. Olen nyt muutaman kerran ottanut matalaa keinua, kun Tesla ei siitä heijausliikkeestä ole moksiskaan. Sen sijaan se pienikin rämähdysääni aiheuttaa keinukammoa, jota nyt sitten täytyy alkaa työstämään ennenkuin jatketaan eteenpäin. Suunnitelmissa on, että alan vain rämäyttelemään keinua koiran vieressä ja siinä samalla palkkaan. Tarkoitus ei ole siis pelotella, vaan totuttaa ääneen. Sitten aletaan vasta ottamaan taas keinua. Keskitytään kontaktiharjoitteluun puomilla ja A-esteellä.

Pikavisiitti Heinolaan

Maanantai aamusta ajeltiin Heinolaan lyhyelle lomalle peuhaamaan Alma-serkun kanssa. Oma piha lumikasoineen on kyllä suurta luksusta kaupunkilaiskoiralle:













Lunta tosiaan riittää, kuten kuvista näkyy ja varmaan jokainen on varmaan huomannut. Meitä ei lumi haittaa, mutta jatkuvat kovat pakkaset alkaa jo tympimään. Olisi se luksusta, kun koira pääsisi aina suoraan takaovesta peuhaamaan ja olisi vielä kaveri. Tosin juuri luin uusimmasta Canis-lehdestä faktan, että kaupunkikoirat elää maalaiskoiria pidempään :D Mutta Teslan kaverittomuus kyllä monesti surettaa :(

Ja loppulomaksi siirrymme tästä taas Tampereen kautta Poriin!

maanantai 15. helmikuuta 2010

Erittäin hyvä haahuilija

Tesla alkoi olla parin viikon eristyksen jälkeen aika räjähdyspisteessä. Kotitokoilua on tullut harjoiteltua ja otettiin nyt viimein joululahjakassista kapula esille ja alettiin tehdä pitämisharjoituksia naksun avulla. Aika päämäärättömältä meidän noutotreenit aluksi tuntuivat, mutta päätin sitten Sannan ohjeiden mukaan alkaa vain naksuttelemaan, kun koira istuu rauhassa ja ottaa kapulan suuhunsa. Teslalle ei tunnu olevan kapulan kuljetus ja suussa pitäminen mikään ylitse pääsemätön ongelma ja noutaminen sujuu, joten nyt sitten treenataan rauhassa vain sitä pitämistä ja katsellaan sitten mitä siitä keksitään seuraavaksi.

Meidän tokoilu tahti on lähinnä sitä, että välillä otetaan muutama päivä oikein ahkerasti ja otetaan pari-kolme lyhyttä treeniä, mutta sitten taas ollaan helposti monta päivää vain laiskotellen. Hitaasti hyvää tulee? Toivotaan näin ja toivotaan, että saadaan joku ratkaisu meidän treenimotivaation puutteeseen, joka yleensä iskee, kun oma fiilis alkaa olla jäässä ja tuntuu, että tehdään kaikki väärin.

Agiharkat schapeporukalla Tampereella

Agilityn suhteen on asiat paremmin. Lauantaina lähdettiin intoa täynnä ja valtavasti flunssasta huolimatta kohti Tamperetta, jossa meillä oli pienellä schapeporukalla agilitytreenit. Hessu oli suunnitellut meille todella kivan harjoituksen, joka sisälsi eri tekniikoita (niistoa, pakkovalssia, saksalaista, backlappia, twistiä). Tesla otti ihanasta Selma-siskostaa todella paljon häiriötä. Minulla on se tapa, että sitten, kun Tesla alkaa haahuilemaan muuta niin en enää pysty muuhun keskittymään. Näissä tilanteissa on parasta ottaa koira haltuun ja tehdä joku helppo juttu ja lopettaa siihen. Onhan se nyt nuorelle koiralle kamalan vaativaa, kun ollaan uudessa paikassa ja ei olla nähty muita koiria pariin viikkoon ja sitten sinne radan reunalle ilmestyy jostain tuttuja ihmisiä sekä sisko. Kyllä siinä jää omistaja ja agilityesteet hetkellisesti kakkossijalle =)

Pentujen (lue vuoden ikäiset Selma, Tesla ja Pyry) kanssa emme ihan koko harjoitusta suorittaneet, mutta katselemalla opimme, kun jo kisaavat koirakot näyttivät mallia. Teslan kanssa sain rohkaisua lelun käyttöön ja nyt sitä koetan käyttää omissakin treeneissämme ahkerammin. Oli kyllä luksusta treenata kumipohjaisella ja lämmitetyllä hallilla. Kiitos hyvistä treeneistä vielä tätäkin kautta =)

Tampereen Ryhmis

Seuraavan päivän ryhmänäyttelystä oli kaikki luksus poissa. Tukkoisesta nenästä huolimatta maneesin ovelta lemahti tuttu hevosenpaskan tuoksu vastaan ja aika pian kolea ja kylmä ilma puri varpaisiin. Ei siinä auttanut muu kuin vetää lapaset kenkiin. Pentujen ja urosten arvostelu tuntui kestävän ikuisuuden, kun alussa oli vielä mukana kolme harjoittelijaa.

Lopulta päästiin kehään. Tesla oli tavanomaisen helppo esittää, vaikka tarjosikin istumista jostain kumman syystä odottamisen tilalle. Normaalisti istuminen on juuri se vaikein liike seisomiseen ja makaamiseen verrattuna. Kai sitä on sitten vahingossa tultu treenattua. Kyllä se kuitenkin hienosti suostui seisomaan. Ihmeellistä on se, että minua ei jännittänyt sitten pätkääkään. Alkaako tuo kehässä juokseminen olla jo rutiinia vai oliko pää vain niin täynnä räkää? Ehkä syy on se, että Tesla nyt on vaan todella helppo esittää ja omat odotukset ei ole mitkään suuret. Niistä huolimatta pärjättiin hyvin. Laatuarvosanana EH (erittäin hyvä) ja kilpailuluokassa sijoittauduttiin toiseksi kahdeksan junnutytön joukosta. Ainoastaan ensimmäiseksi sijoittunut sai ERIn ja pärjäsi kyllä hienosti myös PN-kehässä. Meidän laumasta (lue Alma, Sara, Selma ja Tesla) ei tällä kertaa kukaan päässyt edes kääntymään PN-kehässä.

Tässä on sitten vielä arvostelu:

Light boned bitch of good breed type. Good head, but a little narrow in muzzles. Good eyes, ears & teeth. Nice body, thin bone. Well angulated in rear, little less in front. Coat & movement according to age. Nice typical character.
Jan De Gids, Alankomaat

Mietin tuota “thin bone”, että voisiko se jollain tapaa viitata Teslan laihuuteen. Sitähän meillä riittää ja syöminen on ongelma, koska Teslalle ei kelpaa raksut. Erityisesti jahti&vahti on osoittautunut todella inhokkiruuaksi. Tesla haluaisi vaan barffailla, sillä broilerin siivet ja raaka liha kyllä kelpaa. Kaurapuuro myös menee hyvin sekä kurkku ja leivän kannikat. Myös melkein kaikki mitä itse syön. Kokeillaan nyt jonkin aikaa Sallin ruokaa, jota Tuula toi näyttelyyn, kun Sallin piti tulla Poriin, mutta oli aamusta ollut sen verran jäykkänä ja ontunut hieman niin jäi sitten kotiin. Katsellaan hiihtolomalla uudestaan, jos on paremmassa kunnossa niin otan kyytiin Heinolassa käydessä.

Sunnuntain agitreenit

Viimein päästiin näyttelystä lähtemään ja ajettiin suoraan Noormarkkuun agilitytreeneihin. Meidän oma vetäjämme ei ollut tänään paikalla ja edeltävän ryhmänvetäjä Sari piti meille treenit. Ratana meillä oli tällä viikolla itse asiassa minun lähettämäni rata, joka osoittautui ihan mukavaksi treeniksi. Sari sanoi, että Teslan haahuilu ja nuuskuttelu ongelma ei ollut enää läheskään niin paha, kuin viimeksi hänen meille treenit vetäessä, joten edistystä on tapahtunut. Olen kokonaisuudessaan tyytyväinen Teslan treeneihin. Tosin Tesla on keksinyt, että putkessa voi kääntyä ympäri. En tiedä mistämoisen on keksinyt, mutta minun mokailusta nuo takaisin kääntymisen lähinnä johtui. Pitäisi opetella olemaan hiljaa ja lakata se turha höpöttäminen. Ensin annetaan käsky ”läpi” ja heti perään ”hyvä”, jotka tarkoittaa tietysti, että voisi olla namia luvassa ja jos ääni kuuluu putken siitä päästä, josta mentiin sisään niin totta kai siitä tullaan sitten ulos. Putkeen irtoamisia pitää myös alkaa ottamaan enemmän ja käyttää lelua palkkana namin sijaan.

Illalla oli sitten kotona niin väsynyt koira kuin omistaja. Tänään annoin itselleni luvan olla poissa ruotsintunneilta ja sairastaa rauhassa ilman lääketankkausta. Toivotaan nyt, että pysyttäisiin molemmat terveinä lopputalvi =)

Laitetaan loppuun vielä pari Jennan ottamaa kuvaa Teslasta Tampereella:





(kuvat Jenna Kallinen)

lauantai 6. helmikuuta 2010

Köhähdys

Niin se vaan kuului pienoinen ”köh” viikko sitten lauantaina Teslan kurkusta. Sunnuntaina kuului vähän isompi ”köh”, joka toistui jokusen kerran maanantaina. Tiistaina oli sitten uusi ylienerginen ja ruokahaluinen koira, joka sanoi vaan muutaman kerran ”röh”. Kennelyskää ollut taas liikkeellä ja kuulemma köhähtelyä kuulunut muualtakin samoissa piireissä liikkuneilta, joten ei siinä muuta, kun kaikki treenit jouduttiin perumaan ja jonkin aikaa pidetään vielä varmuuden vuoksi karanteenia päällä.

Eihän tuolle mitään mahda ja täytyy olla iloinen, että selvittiin aika vähällä. Teslan olo ei missään vaiheessa vaikuttanut tukalalta eikä mitään limaa tai vaahtoa erittynyt lainkaan. Harmitus oli kuitenkin suuri, koska tiistaina olisi ollut agilitytuomari Marjo Heinon koulutusta. Kävin ilman koiraa silti paikan päällä kurkkimassa ja olisi ollut varmasti hyvät treenit Teslalle. Meillä on ollut alkuvuodesta aika teknisiä ratoja, mikä ei tietysti ole huono juttu, mutta nyt olisi päässyt vähän irtoamisia harjoittelemaan ja juoksemaan lujaa.

Keväällä on tiedossa kuitenkin lisää koulutuksia ja ei nuo treenitauot maata kaada, kun ei meillä vielä mikään kiire ole. Pääsiäismaanantaina schapendoeksilla on oma agilitypäivä, jossa kouluttajana Elina Jänesniemi. Sinne ilmoitin Teslan. Harkitsen myös WeCAn maaliskuun Jenni Leinon koulutusta, jos siellä on vielä vapaita paikkoja, kun saan päätöksiä aikaan. Huippukoulutuksia on siis tarjolla, eikä meidän omassakaan treeniryhmässä ole mitään moittimista! Agilityrintamalla menee siis vallan mukavasti.

Tänään oli tarkoitus myös mennä schapeporukan kanssa tokoilemaan Turkuun Leena Välimäen oppiin, mutta senkin jouduin tietysti perumaan. Pitää koettaa ottaa itseään niskasta kiinni ja kotitokoilla taas jotain, mutta jossain hukassa on sekin inspiraatio taas vaihteeksi itsellä.

Eilen olin Spekon hälytysryhmä 1 –koulutuksessa, joka oli todella hyvä ja mielenkiintoinen. Oppi uusia asioita ja konkretisoitui, mitä vapaaehtoisessa hälytysryhmässä toimiminen tarkoittaa. Huhtikuussa olisi näillä näkymin tiedossa myös etsintäkurssi, joka täytyy olla käytynä ennen hälytysryhmään kuulumista. Koiralla on edessään paljon enemmän koitoksia ja kokeita, jos sen mielii joskus saada hälyryhmään. Teslan ensimmäinen vaihe on itsetunnon kasvatus ja turhan varautuneisuuden poiskitkentä. Sen jälkeen voi alkaa haaveilla seuraavasta vaiheesta.

Hakuilemaan emme ole päässeet vielä kertaakaan tänä vuonna. Aina on ollut joku muu tärkeä meno tai sitten ihan hirveät pakkaset. Sitten, kun pakkaset rauhoittuu niin koira köhähtää. Toivon tosiaan, että tämä tauko tekisi hyvää ja rohkeus olisi kasvanut. Ja kyllä sitä alkaa jo kaipaamaan piilossa kyykkimistä. Ensi viikonloppuna on Tampereen ryhmänäyttely, joten silloinkaan ei päästä hakuilemaan, mutta agilityyn toivottavasti ehdimme =)