perjantai 13. syyskuuta 2019

SBRY leiriä ja muuta treenailua

Viidettä ja varmaankin viimeistä kertaa leireiltiin Kuralan kartanon upeissa puitteissa Yläneellä briardistien kanssa. Koiraleirit ovat ihan parhautta tavata muita harrastajia ja nähdä briardeja työntouhussa. Meillä on Teijan kanssa myös aika kivasti hioutunut tämä järjestelytiimi yhteen ja tämän vuoden leiri ruuan laittoineen tuntui pelottavan helpolta. Onhan siinä aina työtä käydä kaupassa, valmistella kaikki, olla ajoissa paikalla ja lähteä viimeisenä. Toisaalta mielellään sen homman urakoi, kun saa mieleisensä leirin. Matkan varrella on opittu paljon ja saatu todella mukavia kouluttajia leireille sekä hienoja kokemuksia. Välillä toki niitä harmaita hiuksia ja hampaiden kiristelyä, mutta se kuuluu asiaan. Kaikesta on selvitty ja pääpiirtein kuitenkin enemmän ollut sitä positiivista kuin negatiivistä.

Ja miksi viimeistä kertaa? Noh onhan tässä jo viisi vuotta näitä järjestetty. Suurin syy kuitenkin lienee se, että meidän pienessä rodussa leiri-into on kokoajan hiipunut. Aktiivisia harrastajia on enää kourallinen. Niin upea paikka kuin Kurala puitteiltaan on niin se on myös varsin hintava. Puitteet maksaa enemmän kuin koulutukset mikä näkyy myös hinnassa. Eikä meidän leireilijät täytä edes pienintä majoituskapasiteettia eli tavallaan hukkaan menee hyvät puitteet. Toivottavasti yhdistys tulevaisuudessa kuitenkin tarjoaa koulutusta ainakin treenipäivien, jos ei leirien muodossa. Tämä toki rajoittaa entisestään pitkänmatkan osallistujia. Toisaalta sitten voisi miettiä ihan vaan jonku lajin leiriä, jonne taas ne "tosiharrastajat" kyllä tulisivat pidemmänkin matkan ja ovat valmiit myös panostamaan rahallisesti.

Ja siihen meidän leiriin sitten. Tällä kertaa perjantaina porukka valui paikalle hiljakseen ja treenailun sijaan keskityttiin seurustelemaan ja syömään. Lauantaina olikin virkeää porukkaa valmiina leikitys, toko ja rallytoko kierroksille. Ohmilla oli aamulla ohjelmassa leikitystä ja olihan se vuodessa oppinut haukkumaan ihan kivasti. Leikittäjän mielestä se ei ollut ihan niin diesel, kun sanoin. Lähinnä tietty näkyi kokemattomuus itse leikitystä kohtaan vilkkautena, kun ehti reagoida moneen asiaan ja ei ollut varma tarjoaako lelua leikittäjälle vai apparille. Sen verran se oli saanut myös voimaa haukkumisen ohessa, että en ihan omin voimin liinan perässä roikkunut. Kyllä se vaan vahvistuu kokoajan oikeaan suuntaan.





Zeldan ohjelmassa oli tokoa ja katsottiin hallissa noutoja. Ekalla kierroksella ohjattua ja toisella tunnaria. Molemmissa ilmeni sama ongelma eli se palautus. Molemmissa on ollut kaikkea muuta, mutta se muu on näemmä saatu kuntoon niin nyt pitäisi se loppuosa vielä saada. Eli täytyy nyt tehdä paljon erikseen pelkkiä kapulan palautuksia ja sitten ohjattua nähden myös vinoja. Keväällä olisi haaveissa päästä hallikokeeseen voivottelemaan pitkän tauon päälle.

Ohmi pääse tekemään myös yhden kierroksen tokoa ja katsottiin sen kanssa seuraamista, joka meni paljon paremmin kuin ajattelin. Oli kiva tehdä tätä tokomaisesti ja huomata, että koirahan toimi. Enemmän tarvitsisi treenata seuraamisen pikkupalikoita nyt myös kuntoon. On siinäkin hommaa, kun vasemmalle käännöksissä tarjosi mm. saksalaista.

Sunnuntaina oli molemmille vuorossa tokoa. Zeldan kanssa tehtiin ekalla kierroksella kaukoja ja etupalkka vaihdettiin takapalkkaan. Tokalla kierroksella katsottiin seuraamista. Lähinnä peruutusta oli ajatuksena ja siihen saatiin vihjeeksi ensin kääntyä ja sitten peruuttaa, jotta koira käyttää paremmin takapäätään. Hitaaseen kävelyyn saatiin neuvoksi hidastaa vauhtia, mutta säilyttää askenpituus. Se tuntui toimivan.
Ohmin kanssa katsottiin ekalla kierroksella Peko-T:n irtautumisliikettä. Marianne näytti ensin oman koiransa kanssa ja sitten kokeiltiin Ohmin kanssa. Nyt aukesi tämäkin liike kunnolla, kun käytiin ihan kädestä pitäen läpi. Huomattavasti helpompi homma käytännössä kuin säännöissä. Sinällään riittää Ohmin kohdalla kun vapautan sen niin se sinkoaa riittävän matkan ja kulkeminen on aika lyhyt pätkä. Se mitä tuli läksyksi on maahanmeno ja sitä vähän hinkattiin sitten kentällä. Toinen kierros ajateltiin tehdä noutoa valvovien silmien alla ja sehän sujui erinomaisesti. Pidot oli hyviä ja tehtiin jopa kokonainen liike!
Kuva:Tuula Tanska

Oli meillä taas kivaa, joten kiitos kaikille osallisille.

Maanantaina oltiin reippaita ja mentiin PPKK:n tottistreeneihin. Katsottiin taas noutoa. Siihen ollaan nyt haettu vähän enemmän voimaa. Tokonoudoksi Ohmin pito on oikein kiva, mutta PK-puolella saisi hieman paremmin purra. Itse nouto on kyllä ihan riittävän voimakas ja kapulaan tarttuminen kiva, mitä sitä on pari kertaa kokeiltu, mutta palautus ei vielä ihan täydellinen. Zeldan kanssa katseltiin PPKK:n tokoissa niitä palautuksia.

Meiltä on jäänyt nyt parit oman ryhmän hakutreenit väliin iltavuoron vuoksi, mutta ollaan onneksi saatu speko-porukan kanssa muutamat treenit aikaiseksi. Parina keskiviikkona käyty ja nyt saatiin tiistai-aamulle sovittua tottikset, jonka päälle myös haut. Vieraassa porukassa ja maastossa tehtiin oikein kivat treenit Ohmille, vaikka jotain pientä korjattavaa jäi, kun taas pilasin hienon tyhjän pistottamalla uudelleen.

Keskiviikkona oltiin tekemässä esineruutua toista kertaa tänä kesänä. Ja onneksi syksyä vielä jatkuu niin ehditään sitäkin tehdä tälle kaudelle. Ohmi ei enää juokse esine suussa mihin sattuu vaan palauttaa sen jo ihan kivasti niin voi tätäkin treenata. Ehtoosta olin pitkästä aikaa liikkuroimassa alokasluokan tokokokeen ja kieltämättä tuli hinku päästä Ohmin kanssa kokeeseen. Koe meni niin sujuvasti, että ehdittiin suhauttaa Spekon syyskauden avajaisin, jossa päästiin tutustumaan nopeasti ketteryystelineisiin. Ohmilla oli hieman kiire huojuvilla lankuilla, mutta toisaalta ei se niitä tainnut erottaa juoksitreeneistä. Tikapuut tuotti haastetta, mutta niistäkin selvittiin. Epäilin ensin ettei se mahdu putkeen, joka oli todella pieni, mutta sinne se sujautti varsin sujuvasti.

Torstaisin ollaan käyty ahkerasti pehalla treenailemassa ja viime kerrat lähinnä koitettu saada ilmaisutreeniä umpparille ja ilmaiseekin umpparit nyt tosi kivasti. Tuon saman, kun saisi avoimiin maalimiehiin. Tämän viikon torstai kuitenkin jätettiin suosiolla väliin yövuorokoomassa. Aloin miettiä, että en muista koska olisi ollut treenivapaa päivä, joten hyvä joskus semmoinenkin pitää. Tuntuu vaan, että tässä syksyn uhkaavasti pimetessä iskee se treenipaniikki eikä tee mieli jättää varsinkaan yhtään maastotreenitilaisuutta välistä.

Luvassa on kuitenkin vielä vaikka mitä kivaa. Lauantaina pyörähdän toistamiseen koko lauman kanssa näyttelyssä. Tällä kertaa mennään lähiryhmikseen Raumalle. Parina seuraavana viikonloppuna on tarjolla leikityspäiviä, joihin olen ilmoittanut Ohmin. Ihan mielenkiintoista nähdä miten se lähtee tuollaisessa jännittävässä tilanteessa yleisön läsnäollessa leikkimään vai lähteekö edes. Ja sitten onkin vielä yksi koiraleiri luvassa, kun osallistutaan Kokemäen pelastuskoiraleirille. Sinne ei ole oikein mitään muita odotuksia kuin oppia lisää pelastuskoiratoiminnasta ja pitää tiukasti kiinni meidän maalimieskuvioista, mutta muuten treenata avoimin mielin kaikkea mitä eteen tulee.

maanantai 2. syyskuuta 2019

BB-leirillä ja kehiä kiertelemässä

Kesä on parasta aikaa treenata maastolajeja. Ollaan saatu ihan kohtalaisesti treenejä aikaan. Tiistain ryhmän lisäksi ollaan käyty pari kertaa spekon alkeiskurssilaisten kanssa mettässä sekä tietty peha-treeneissä käyty aina kuin päästy. Ilmaisu etsinnän yhteydessä vaatii vielä työstöä ja haukkua pitäisi vahvistaa muutoinkin. Tottiksessa suuri läpimurto on tehty noutokapulan kanssa. Pito onnistuu jo kivasti, mutta hieman enemmän voimaa saisi olla.

Heinola KR 18.8

Tuli ilmoitettua koko lauma Heinolan näytelmiin. Handlaukset oli ulkoistettu ja itse talkoilin kotiseuran piikkiin. Kaikilla oli sama tuomari. Ohmi ja Zelda eivät kumpikaan olleet järin innostuneita näytelmä touhuista. Ohmi veti hienosti ollen AVO ERI1 PU2 ja vara-sert. Sertin sai komea ja hyvän värinen junnu-uros. Zeldakin kaikessa turkittomuudessaan vetäisi EH:n, joten saa olla ihan tyytyväinen. Puudeli sitten pistikin parastaan napaten kaksi kunniakierrosta isoon kehään ollen ROP ja ROP-vet. Lisäksi se pääsi kilpailemaan junnuhandler-kehään. On se vaan ilo katsella, kun veteraani aidosti nauttii koko rahasta.





BB-leiri

Kesäloman keskelle oli ympätty retki pohjoisempaan Suomeen kasvattajan järjestämälle leirille Vaalaan. Mä olen erittäin huono heräämään aamuisin ja tykkään nykyisin ajella hitaasti ja rauhassa niin päätin viime vuoden tapaan lähteä jo edellisehtoosta. Sopivaa pysähdyspaikkaa oli vähän haastava metsästää ja päädyin lopulta kalajoelle. Ei ollut ihan maineensa veroinen paikka ja täytyy todeta, että yyteri vie voiton kevyesti. Selvittiin kuitenkin yöstä koirien kanssa autossa nukkuen.


Viime vuoden tapaan perjantain sää ei suositunut retkeilyä, joten sadetta paeten poistuttiin kalajoelta ja haapavedellä löytyi kiva sateeton lenkkipätkä.


Perjantaiehtoo leirillä sujui aikalailla juustoa syöden ja skumppaa juoden sekä sadetta pitäen. Vähän siinä ehdittiin treenejäkin suunnitella. Ohmilla olikin suuret suunnitelmat. Lauantaina Ohmi teki elämänsä ekan metsäjäljen, jolla pituutta puolisen kilsaa, ikää puolisen tuntia, lyhyehkö jana ja kuusi purkkia, joista viimeisen päällä esine. Hieman takki auki lähdettiin, mutta ihme ja kumma se törmäsi itse jälkeen, vaikka ollaan tehty vaan jokunen peltojälki paalulta namitettuna. Nyt siis ei ollut yhtään ruokaa. Siitä se lähti ja reagoi ekaan purkkiin. Sitten tulikin haaste, kun olisi pitänyt osata jäljestää kulma, mutta vauhtia oli sen verran, että hukka tuli. Löydettiin takaisin jäljelle ja löydettiin loput purkit. Maahanmenoakin alkoi tarjota loppua kohden.

Seuraava laji oli haku ja Ohmille tehtiin ratatreeni, jossa löyty-tyhjä-tyhjä-löytö-löytö. Tämä meni paljon paremmin kuin oletin eikä kumpareetkaan rikkoneet suoria. Toinen tyhjä olisi saanut olla syvempi, mutta ekalla ampui niin hiton kauas eikä ihan yhdellä tai kahdella kutsulla palannut alueelle niin näkyi vähän seuraavassa. Zelda pääsi myös tekemään parit pistot ja sehän juoksi koko rahan edestä semmosta siksakkia, että varmasti sai kaiken ilon irti.

Ahkeroitiin vielä päivän lopuksi kaikille esineruudut. Zeldan kanssa iski se toisen esineen syndrooma ja Ohmin kanssahan ei olla esineruutua juuri tehnyt joten sehän juoksenteli miten sattuu ja lopulta nappasi esinekassin ja krepit suuhunsa. Siitä uusi lähetys ja täsmä isku esineelle. Muut taisi kauhistella sen alkukaahotusta, mutta mä olin vaan iloinen, että se teki löydön ja juoksi suoraan se suussa mun luokse palauttaen esineen.

Lauantain otettiin ensin haut pois alta. Tehtiin ihan perus neljän suoran piston treeni. Olisi pitänyt lopettaa kolmanteen, kun teki täydellisen suoran kumpareen yli. Neljäs pisto juoksi ohitse ja ei jostain syystä saanut hajua ja sitten menin pistottamaan uudelleen niin lähti oletetusti juuri hakuradan poikenneen huskyn ja taluttajan jäljelle ja sai taas huudella ruotuun. Päätin etten enää pistota sinne ja heitettiin maalimies jäniksenä toiselle puolelle ja otettiin sitten ilmaisutreeninä.

Tässä treenaillessa hakua ja toisten jälkiä niin Ohmin päähänpistoksi suunnattu jälki ehti vanheta kolme tuntia. No nyt oli lähtö ja koko jäljestys kauttaaltaan eilistä rauhallisempi. Nyt oli joka esineellä purkin päällä joko esine tai keppi. Ajattelin, että opetan samantein molemmat, jos vaikka joskus PK-jälkikin innostaa. Jälki poikkesi hiekkakuopan reunaa, jossa Ohmi sai jonku ilmavainut ja ei meinannut ollenkaan enää vaihtaa jäljelle. Olisi kovasti mennyt hiekkakuoppaan ja siihen tuntumaan jäi sitten purkki ja esine, joita ei koskaan löytynyt. Huomasi, että alkoi vihdoin väsymys painaa ja olinkin päättänyt lopettaa toiseksi viimeiselle suoralle, mutta Ohmi sitten jäljesti loppuun ja viimeinen suora olikin ehkä paras. Kyllä tuo vaan on ihan kiva jälkikoirakin ja aika suoritukset tällä treenillä. En usko sen 1,5h ja 800m jäljen olevan paha tehtävä, mutta toki näitä pitää treenata. Haku on kuitenkin se mikä vaatii enemmän työtä ja aiheuttaa enemmän harmaita hiuksia.

Oli kyllä kivaa leireillä ja nähdä muita uusia ja vanhoja tuttavia. Zeldan sisaruksista paikalla kaksi ja Ohmin yksi. Sitten oli ihania pentuja kolme ja pari muuta briardia vielä. Outille iso kiitos, kun jaksoi piiskata meitä jäljestyksen saloihin.

BB-leiri viikonlopun jäljeen Ohmin treeniputki jatkui maanantaina tottiksilla, tiistaina hakua, keskiviikkona tottis/agility/haku, torstaina rakennusetsintää ja perjantain tottista. Hän varmaan huokaisi helpotuksesta, kun lauantain pääsi lomalle Heinolaan.

Riihimäki NORD ja KV

Elosyyskuun vaihde oli tarkoitus olla laatuaikaa puudelin kanssa. Kaikki ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan näyttelyiden ohessa, mutta kehissä saatiin se mitä tavoiteltiin eli uusi ruusuke kokoelmiin.

Lauantain meidät arvosteli Juha Putkonen:
Ja tällä arvostelulla kiilattiin lopulta koko rodun parhaaksi. Saatiin siis haaveiltu NORD-ruusuke sekä lisäksi päästiin heittämään kaksi kunniakierrosta isossa kehässä. Sunnuntaina tuomarina oli Markku Kipinä:


Huonolle ei toki hävitty, mutta myös SA jäi saamatta, kun ei tällä kertaa ollut ihan tuomarin makuun.

Poseerauskuvat lauantailta, kun saatiin rekvisiittaa:


Vaikka puudelin näyttelyuran tavoitteet on nyt täynnä, kun olen luopunut ajatuksesta reissata ulkomailla niin jokusen kerran se vielä saattaa kääntyä kehässä heiluttamassa häntää. On se vielä erinomaisessa kunnossa, mutta ikää on kuitenkin yli 10v niin jätetään matkustelu nuoremmille. Tämä NORD-sert oli kuitenkin kiva tavoite asettaa, kun niitä tuli jakoon, joten olihan se hienoa saada vielä ROP:n kera. Seuraavat tavoitteet on sitten Ohmin kanssa viimeisen sertin ja cacibin metsästys. Ehkä sen kanssa voi joskus tulevaisuudessa haaveilla muutakin, kunhan se nyt vähän kasvaa ja saadaan tehtyä muita juttuja.