perjantai 13. syyskuuta 2019

SBRY leiriä ja muuta treenailua

Viidettä ja varmaankin viimeistä kertaa leireiltiin Kuralan kartanon upeissa puitteissa Yläneellä briardistien kanssa. Koiraleirit ovat ihan parhautta tavata muita harrastajia ja nähdä briardeja työntouhussa. Meillä on Teijan kanssa myös aika kivasti hioutunut tämä järjestelytiimi yhteen ja tämän vuoden leiri ruuan laittoineen tuntui pelottavan helpolta. Onhan siinä aina työtä käydä kaupassa, valmistella kaikki, olla ajoissa paikalla ja lähteä viimeisenä. Toisaalta mielellään sen homman urakoi, kun saa mieleisensä leirin. Matkan varrella on opittu paljon ja saatu todella mukavia kouluttajia leireille sekä hienoja kokemuksia. Välillä toki niitä harmaita hiuksia ja hampaiden kiristelyä, mutta se kuuluu asiaan. Kaikesta on selvitty ja pääpiirtein kuitenkin enemmän ollut sitä positiivista kuin negatiivistä.

Ja miksi viimeistä kertaa? Noh onhan tässä jo viisi vuotta näitä järjestetty. Suurin syy kuitenkin lienee se, että meidän pienessä rodussa leiri-into on kokoajan hiipunut. Aktiivisia harrastajia on enää kourallinen. Niin upea paikka kuin Kurala puitteiltaan on niin se on myös varsin hintava. Puitteet maksaa enemmän kuin koulutukset mikä näkyy myös hinnassa. Eikä meidän leireilijät täytä edes pienintä majoituskapasiteettia eli tavallaan hukkaan menee hyvät puitteet. Toivottavasti yhdistys tulevaisuudessa kuitenkin tarjoaa koulutusta ainakin treenipäivien, jos ei leirien muodossa. Tämä toki rajoittaa entisestään pitkänmatkan osallistujia. Toisaalta sitten voisi miettiä ihan vaan jonku lajin leiriä, jonne taas ne "tosiharrastajat" kyllä tulisivat pidemmänkin matkan ja ovat valmiit myös panostamaan rahallisesti.

Ja siihen meidän leiriin sitten. Tällä kertaa perjantaina porukka valui paikalle hiljakseen ja treenailun sijaan keskityttiin seurustelemaan ja syömään. Lauantaina olikin virkeää porukkaa valmiina leikitys, toko ja rallytoko kierroksille. Ohmilla oli aamulla ohjelmassa leikitystä ja olihan se vuodessa oppinut haukkumaan ihan kivasti. Leikittäjän mielestä se ei ollut ihan niin diesel, kun sanoin. Lähinnä tietty näkyi kokemattomuus itse leikitystä kohtaan vilkkautena, kun ehti reagoida moneen asiaan ja ei ollut varma tarjoaako lelua leikittäjälle vai apparille. Sen verran se oli saanut myös voimaa haukkumisen ohessa, että en ihan omin voimin liinan perässä roikkunut. Kyllä se vaan vahvistuu kokoajan oikeaan suuntaan.





Zeldan ohjelmassa oli tokoa ja katsottiin hallissa noutoja. Ekalla kierroksella ohjattua ja toisella tunnaria. Molemmissa ilmeni sama ongelma eli se palautus. Molemmissa on ollut kaikkea muuta, mutta se muu on näemmä saatu kuntoon niin nyt pitäisi se loppuosa vielä saada. Eli täytyy nyt tehdä paljon erikseen pelkkiä kapulan palautuksia ja sitten ohjattua nähden myös vinoja. Keväällä olisi haaveissa päästä hallikokeeseen voivottelemaan pitkän tauon päälle.

Ohmi pääse tekemään myös yhden kierroksen tokoa ja katsottiin sen kanssa seuraamista, joka meni paljon paremmin kuin ajattelin. Oli kiva tehdä tätä tokomaisesti ja huomata, että koirahan toimi. Enemmän tarvitsisi treenata seuraamisen pikkupalikoita nyt myös kuntoon. On siinäkin hommaa, kun vasemmalle käännöksissä tarjosi mm. saksalaista.

Sunnuntaina oli molemmille vuorossa tokoa. Zeldan kanssa tehtiin ekalla kierroksella kaukoja ja etupalkka vaihdettiin takapalkkaan. Tokalla kierroksella katsottiin seuraamista. Lähinnä peruutusta oli ajatuksena ja siihen saatiin vihjeeksi ensin kääntyä ja sitten peruuttaa, jotta koira käyttää paremmin takapäätään. Hitaaseen kävelyyn saatiin neuvoksi hidastaa vauhtia, mutta säilyttää askenpituus. Se tuntui toimivan.
Ohmin kanssa katsottiin ekalla kierroksella Peko-T:n irtautumisliikettä. Marianne näytti ensin oman koiransa kanssa ja sitten kokeiltiin Ohmin kanssa. Nyt aukesi tämäkin liike kunnolla, kun käytiin ihan kädestä pitäen läpi. Huomattavasti helpompi homma käytännössä kuin säännöissä. Sinällään riittää Ohmin kohdalla kun vapautan sen niin se sinkoaa riittävän matkan ja kulkeminen on aika lyhyt pätkä. Se mitä tuli läksyksi on maahanmeno ja sitä vähän hinkattiin sitten kentällä. Toinen kierros ajateltiin tehdä noutoa valvovien silmien alla ja sehän sujui erinomaisesti. Pidot oli hyviä ja tehtiin jopa kokonainen liike!
Kuva:Tuula Tanska

Oli meillä taas kivaa, joten kiitos kaikille osallisille.

Maanantaina oltiin reippaita ja mentiin PPKK:n tottistreeneihin. Katsottiin taas noutoa. Siihen ollaan nyt haettu vähän enemmän voimaa. Tokonoudoksi Ohmin pito on oikein kiva, mutta PK-puolella saisi hieman paremmin purra. Itse nouto on kyllä ihan riittävän voimakas ja kapulaan tarttuminen kiva, mitä sitä on pari kertaa kokeiltu, mutta palautus ei vielä ihan täydellinen. Zeldan kanssa katseltiin PPKK:n tokoissa niitä palautuksia.

Meiltä on jäänyt nyt parit oman ryhmän hakutreenit väliin iltavuoron vuoksi, mutta ollaan onneksi saatu speko-porukan kanssa muutamat treenit aikaiseksi. Parina keskiviikkona käyty ja nyt saatiin tiistai-aamulle sovittua tottikset, jonka päälle myös haut. Vieraassa porukassa ja maastossa tehtiin oikein kivat treenit Ohmille, vaikka jotain pientä korjattavaa jäi, kun taas pilasin hienon tyhjän pistottamalla uudelleen.

Keskiviikkona oltiin tekemässä esineruutua toista kertaa tänä kesänä. Ja onneksi syksyä vielä jatkuu niin ehditään sitäkin tehdä tälle kaudelle. Ohmi ei enää juokse esine suussa mihin sattuu vaan palauttaa sen jo ihan kivasti niin voi tätäkin treenata. Ehtoosta olin pitkästä aikaa liikkuroimassa alokasluokan tokokokeen ja kieltämättä tuli hinku päästä Ohmin kanssa kokeeseen. Koe meni niin sujuvasti, että ehdittiin suhauttaa Spekon syyskauden avajaisin, jossa päästiin tutustumaan nopeasti ketteryystelineisiin. Ohmilla oli hieman kiire huojuvilla lankuilla, mutta toisaalta ei se niitä tainnut erottaa juoksitreeneistä. Tikapuut tuotti haastetta, mutta niistäkin selvittiin. Epäilin ensin ettei se mahdu putkeen, joka oli todella pieni, mutta sinne se sujautti varsin sujuvasti.

Torstaisin ollaan käyty ahkerasti pehalla treenailemassa ja viime kerrat lähinnä koitettu saada ilmaisutreeniä umpparille ja ilmaiseekin umpparit nyt tosi kivasti. Tuon saman, kun saisi avoimiin maalimiehiin. Tämän viikon torstai kuitenkin jätettiin suosiolla väliin yövuorokoomassa. Aloin miettiä, että en muista koska olisi ollut treenivapaa päivä, joten hyvä joskus semmoinenkin pitää. Tuntuu vaan, että tässä syksyn uhkaavasti pimetessä iskee se treenipaniikki eikä tee mieli jättää varsinkaan yhtään maastotreenitilaisuutta välistä.

Luvassa on kuitenkin vielä vaikka mitä kivaa. Lauantaina pyörähdän toistamiseen koko lauman kanssa näyttelyssä. Tällä kertaa mennään lähiryhmikseen Raumalle. Parina seuraavana viikonloppuna on tarjolla leikityspäiviä, joihin olen ilmoittanut Ohmin. Ihan mielenkiintoista nähdä miten se lähtee tuollaisessa jännittävässä tilanteessa yleisön läsnäollessa leikkimään vai lähteekö edes. Ja sitten onkin vielä yksi koiraleiri luvassa, kun osallistutaan Kokemäen pelastuskoiraleirille. Sinne ei ole oikein mitään muita odotuksia kuin oppia lisää pelastuskoiratoiminnasta ja pitää tiukasti kiinni meidän maalimieskuvioista, mutta muuten treenata avoimin mielin kaikkea mitä eteen tulee.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti