sunnuntai 28. maaliskuuta 2010

Vaihdokki viikko

Viime viikolla oli vallassa hieman erilaiset koirajärjestelyt. Sanna ja Marko olivat Englannissa lomailemassa ja Sara sekä Selma tulivat tänne hoitoon. Tesla lähti mummolaan. Tähän päädyttiin lopulta, kun Saraa ei voinut ainakaan meille Heinolaan laittaa. Siellä on omasta takaa ihan tarpeeksi monta narttua, joista varsinkaan Nada ei pahemmin vieraita siedä reviirillään. Saran vakiohoitaja Terhi oli myös reissussa. Joten se oli itsestään selvää, että Sara tulee tänne. Selma olisi vielä Nadan pentuna meidän laumassa mennyt, mutta tuntui sitten järkevämmältä pitää Sara ja Selma yhdessä. Teslan oli taas parempi päästä maalle lomailemaan, kun on tottunut täällä elämään ainoan koiran elämäänsä enkä tiedä, mitä olisi tullut, kun Sara olisi ollut täällä pomottamassa. Enkä, miten Saran ja minun hermot olisi kestänyt sisarusten jatkuvaa nahinaa kerrostaloyksiössä. Niinpä jouduin olemaan viikon erossa Teslasta. Ikävä oli kova. Onneksi Sara nukkui tiiviisti kainalossa lohduttamassa koko viikon ja Selma tunki säännöllisin väliajoin syliin.

Sanna antoi järkkärinsä lainaan, jotta saisin kuvia, mutta tässä hieman surkeaa jälkeä, josta voi päätellä, että ei ollut kameran käyttö oikein hallussa minulla:





















Käytiin tietty Kirvatsissa ja koirametsässä, jonne en muistanut ottaa kameraa. Keskiviikkona minulla oli vajausta agiryhmässä, joten sain vapaata treenien vedosta ja suuntasin raunioille vähän kuulostelemaan missä mennään. Menin ajoissa paikalle, jotta sain siinä ennen muiden tuloa saran kanssa rauhassa puuhastella. Selma pääsi ottamaan makkararinkiä. Sara odotti kiltisti autossa Sannan peloitteluista huolimatta ;) Selma sen sijaan meinasi tulla ikkunoista läpi ja jouduin laittamaan sen auton viereen häkkiin kiljumaan. Saran kanssa ne olivat nätisti lopputreenit, kun toimin maalimiehenä.

Perjantai aamuyöstä neidit päättivät harjoittaa kunnon oopperavalitusta, kun minä jouduin töihin, joten yläkerran täti ei sitten saanut nukuttua. Tätä välikohtausta lukuunottamatta olivat kerrassaan upeita hoidokeita. Sara on ihanan tottelevainen ja Selma kadehdittavan avoin. Kyllä Tesla on silti Tesla ja oli ihana saada pentu takaisin.

Sunnuntaina ajelin Heinolaan, jossa Selma pääsi Nadan kuritukseen, mutta sen jälkeen sulautui laumaan muitta mutkitta. Sara pidettiin suosiolla erillään Nadasta sekä Tiltusta. Nada kävi muutaman kerran portin välistä hammasta näyttämässä, mutta Tiltu ei pahemmin välittänyt kerta toinen oli aidan toisella puolella poissa jaloista. Alman kanssa pennut ja Sara peuhasivat sulassa sovussa. Sallia Sara vähän katsoi kauhuissan eikä lämmennyt toisen leikkiin komenteluille. Liekö kynitty kampaus häirinnyt?

Sitten pakkasinkin koko kolmen koiran lauma astraan ja lähdimme kohti lentokenttää reissaajia vastaan.

Tesla hoidossa

Tesla oli muutaman päivän Helsingissä ennenkuin pääsi maalle. Kuulemma siellä ihan mukavasti pärjäsi ja leuka loksuttaen ruokaa kerjäsi. Helsingissähän nuo kolme tulivat toimeen muitta mutkitta, mitä nyt kerran meinasivat sisarukset ottaa yhteen. Tosin ennenkuin väliin ehdittiin, katsoivat toisiaan jo noloina, että miten tässä näin kävi?

Heinolassa Tesla pääsi Alman kanssa painimaan ja agilityä muutaman kerran vähän treenaamaan.











Tuula soitteli Teslan tempauksia lähes päivittäin. Kuinka ne painivat Alman kanssa tai kuinka Tesla oppi varastamaan ruokaa... Ja enpä enää ihmettele, miksi Tesla on nirsoillut. Joulun jälkeenhän se nirsoilu paheni entisestään, kun tultiin Heinolasta. No nyt sitten Tuula soitti, että Teslalle ei ollut kelvannut sisäelinpötkö, joten oli tarjonnut broilerinsiipeä, joka ei ollut sekään kelvannut. Niinpä oli sitten ollut "pakko" antaa raksuja ja ne kyllä olivat kelvanneet. Hieman pisti kiukuttamaan... Oli kuulemma jo kaupat kiinni niin ei ehtinyt enää hakemaan jauhelihaa. No mitä tuohon nyt sanoisi? Jälkeenpäin huvittaa, että mummolassa sitten mummolan tavoin oikein tosissaan. Ja kotipitsahan kuuluu vakioherkkuihin Heinolassa vieraillessa... Pitää kuitenkin olla kiitollinen niistä hoitopaikan positiivisista puolista; sain takaisin lähes takuttoman koiran ;)

torstai 18. maaliskuuta 2010

Jäähyväiset raksuille

Vihdoin ja viimein saatiin Teslan kanssa pakastin. Suurkiitos Jonnalla, joka sen meille pitkäaikailainaan lahjoitti sekä Tapsalle kuljetus- ja kantoavusta. Aika luksusta, kun itse ei tarvinnut, kun ovi avata ja pakastin odotti nurkassa täyttöään. Tässä konkurssissa olisi joutunut odottamaan vielä ikuisuuden, jos olisin moisen haaveillut pian ostavani.

Maanantaina tein ja tiistaina noudin ensimmäisen tilauksen Vauhti-raksulta:

2x BARF kasvissose 0,5 kg
4x Lihakasvis-Mix 0,5 kg
2x Possun sisäelin seos 0,5 kg
Broilerin siivet jäiset pussi 2kg
Broilerin kaulat pussi 2kg
Hirssi kg
Tattari kg

Tilaus maksoi yhteensä 35 euroa ja en osaa yhtään arvioida, miten pitkälle tällä satsilla pärjätään. Nuo hirssit, tattarit ja kasvissoseet ainakin taitavat riittää pidemmäksi aikaa. Samoin noita sisäelinseoksia tuskin tarvii ihan heti tilata lisää. Tarkoitus olisi tilata kennelrehulta isompia satseja lihaa ja luita sekä öljyjä hieman edullisemmin. Noilla nyt kuitenkin päästään kätevästi alkuun luonnonmukaisemmassa ruokinnassa. Pakastin näyttää nyt sitten tältä ja puurotarpeet odottaa hyllyssä:





Tesla riemastui suuresti uusista herkuista suuresti ennenkuin pääsi edes maistamaan:







Noiden broilerin kaula- ja siipikönttien erottelu tuotti hieman päänvaivaa, mutta hyvin siitä sitten sai eroteltua aterioita. Sain vihjeenä huljutella kuuman veden alla ja sitten sorkin raa'asti puukolla väliin ja olo oli kuin teurastajalla. Tässä on Teslan ensimmäinen jäinen ja sulanut kaula-ateria, jonka tarjoilin iltapalaksi heti tiistaina (ihan uutta ei raa'at lihat olleet, sillä siipiä olen ostanut irtonaisina M&M:stä silloin tällöin):





Tesla veti kaulat mukisematta ennätystahtia ja nuoli kiposta jokaisen veripisaran huolella. Nuo tuntuivat sulavan, jopa paremmin kuin siivet. Aamupalaksi sitten annoin lihakasvispötköstä puolet eikä sekään saanut mahaa mitenkään sekaisin ja hyvin maistui. Nuo on todella käteviä nuo murremixit ja helppo antaa, mutta isommat satsit taitavat tulla pidemmän päälle halvemmiksi. Noilla nyt kuitenkin päästiin hyvin alkuun. Sekaan olen laittanut kalaöljyä tai rypsiöljyä vähän oman mielen ja muistin mukaan.

Puurot jätän myöhemmäksi, koska Tesla lähtee lauantaina hoitoon ja minulle tulee pari vaihtokoiraa tilalle, jota ovat enemmän barf-ruokavaliolla. Teslalla ajattelin aluksi ainakin pitää noita puuroja mukana ja muutenkin makupalat pysyy lihapulla, nakki ja raksu (natural menu, frolic yms) linjalla. Samaten järsitään perusluita, leivänkannikoita ja annan omia tähteitäni silloin tällöin kun ne koiralle soveltuvat. Hoitoon olen jo tilannut Sannan ja markon kautta lihaluumixiä, lihakasvismixiä ja sisäelinmixiä, jota voi hoitopaikassa kätevästi tarjota isommalle laumalle kerrallaan niin tottuu siihenkin sitten rauhassa. Kun Tesla palaa takaisin kotiin niin lisätään ainakin raakoja kananmunia listalle. Niiden antamista käytönnössä vielä pohdin pääni sisällä. Mikä olisi hyvä määrä ekalla kertaa? Kannattaako ne murskata miten pieneksi? Eivätkö ne kuoret oikeasti ole teräviä? Voiko ne sekoittaa vaikka jäähtyneeseen puuroon?

Kahden vuorokauden kokemuksella on ainakin koira vaikuttanut onnelliselta ja muruakaan ei ole jäänyt kupin pohjalle. Eiköhän tässä ala sitä lihaa vähän kertyä myös noiden luiden päälle hieman paremmin. Nyt ollaan aika laihassa kunnossa. Onko kellään tarvetta pienelle määrälle j&j:tä ja propacia? Taidan koettaa tyrkyttää noita Nemille, jolle niistä varmaan riittä iloa pidemmäksikin aikaa. Eilen Tesla ja Nemi pääsivät peuhaamaan keskenään pitkästä aikaa. Olin kokopäivän reissussa ja Mariella ja Suvi olivat hakeneet Teslan kahden tunnin metsälenkille. Olipa kiva tulla kerrankin kotiin, kun vastassa oli kerrankin väsynyt koira =)

Päätettiin ottaa TVA:n tarjoama tokopaikka vastaan. En ole vielä saanut lisäinfoa kurssista, mutta pian se nähdään. Katselen sitten, miten koira jaksaa. Toisaalta, kun ajattelee, että toko on enemmän aivotyöskentelyä ja agissa taas koira ei joudu henkisen oppimisen kannalta koville, kun on oppinut kaikki esteet. Toko ei ole kovin fyysistä ja agissa pääsee sitten tokoilun jälkeen irrottelemaan. Agihalli on Teslalle jo tuttu paikka, eikä se koe siellä stressiä ja ryhmä on tuttu. Jos toko näyttää väsyttävän liikaa ja vaikuttava agiin voin panostaa kuunteluoppilaana olemiseen ja keskittää treenaamisen kotiin. Niinhän ne uudet asiat pitäisi muutenkin opetella, kotona ja rauhassa. Kerran viikossa ohjatuissa treeneissä käyminen kuitenkin antaa meille varmasti taas paljon inspiraatiota sekä onhan se kiva päästä harrastamaan Suvin ja Nemin kanssa taas. Voidaan potkia toinen toisiamme eteenpäin :D

sunnuntai 14. maaliskuuta 2010

Agilitykoulutuksessa

Pääsimme Teslan kanssa mukaan Jenni Leinon agilitykoulutukseen peruutuspaikan kautta. Alunperin ilmoitin Teslan vain kolmanteen koulutukseen, kun en vielä tiennyt, missä vaiheessa olemme nyt. Onneksi pääsimme mukaan, sillä taas tuli aimo annos uutta oppia ja koulutus oli todella hyvä!

Väsyneenä työillan jäljiltä lähdettiin sitten aamulla radanrakannukseen, koska olimme toisessa ryhmässä. Ensimmäinen ja toinen ryhmä tutustuivat rataan yhtäaikaa. Radan läpikäymiseen oli varattu aikaa 45 minuuttia, mikä ei ollut ollenkaan liikaa. Kouluttaja kävi läpi kohta kohdalta erilaisia vaihtoehtoja, joista tosin päähän jäi vain murto-osa. Koetin painaa mieleeni ja ottaa Teslalle harjoituksia, jotka tietysti sopisivat omalla koiralla, mutta en myöskään halunnut mennä sieltä missä rima on matalin itselleni.

Tesla oli aika täpinöissään ja paikallaolosta ei meinannut tulla mitään. Sen hinkkaamiseen menikin aikaa tovi. Tällä kertaa tehtiin niin, että kouluttaja kävi palkkaamassa koiran ja neuvoi myös kehumaan koiraa paikalla olon aikana rauhallisesti.

Koetin piirrellä paintilla jonkinnäköisiä piirroksia meidän harjoituksista. Syyttäkää Teslaa, joka viikolla päätti laittaa hiiren uuteen uskoon, laadun puutteesta ja epäselvyyksistä. Tässä kuitenkin ensimmäinen pätkä:



Minä en ensin ymmärtänyt tehdä tuota vekkiä tarpeeksi syvälle, mutta sen onnistuttua jatkettiin sitten kepeille. En sitten ole tajunnut lainkaan harjoitella noita sivusta lähettämisiä, vaikka kouluttaja itse sanoi jopa alottavansa kepit sivusta eikä suoralta linjalta. Koirallehan on jopa helpompi hahmotta sisäänmeno sivusta kuin suoralta linjalta. Ihmiselle suoralinja on helpompi ja siihen ansaan olen itsekin astunut. Meillä on siis kepeillä käytössä ohjurit eli pujottelu hoituu itsenäisesti. Harjoiteltiin makupalan avulla sivusta lähettämistä niin, että laitettiin ensin sisäänmenoon nami ja sitten siirrettiin sitä vähän eteenpäin, jotta koira ei kääntyisi heti takaisin. Näitä meidän pitää nyt alkaa sitten harjoitella namin kanssa.

Seuraavassa kohdassa tuli vastaan minulle uusi "viskileikkaus", jota vähän avustettiin Teslalle niin, että kouluttaja palkkasi koira hypyn jälkeen. Tämä sujui ihan mukavasti, mutta sitten tuli pakkovalssi, joka ei kyllä sujunut lainkaan. En sitten millään osannut lopettaa sitä pyörimistä vaan kokoajan heitin liikaa ympäri ja kääntyilin turhaan koiraa vastaan yms. sähläämistä. Tähän olisi kaivannut ohjaaja huomattavasti lisää kuivaharjoittelua :) Siinä se kymmenen minuuttia hurahtikin ja pääsimme vain kymmenennelle esteelle asti.



Seuraavalla kierroksella jatkettiin kympistä ja sain harjoitella niitä ihania persjättöjä! Toiselta nimeltään kuulemma sokkareita. Rataantutustumisessa oli puhetta, että kummalla nimellä niitä meilläpäin kutsutaan. Ei olisi ikinä tullut itselle mieleen tehdä kahta persjättöä tuohon väliin, mutta ne toimivat todella hyvin. Hankaluutenahan tuossa kohdassa lähinnä oli se, että saat koiran putkeen eikä se karkaa A-esteelle. Teslassakin on hieman sitä kontaktihulluutta jo havaittavissa. Käytännössä siis koiran tullessa putkesta ulos otettiin se persjättöön oikealla kädellä ja sitten keikautettiin sitä persettä ja vaihdettiin vasempaan, jolla koira ohjattiin putkeen ;) Hieman sääti Jenni minun linjaani, joka ei pysynyt tarpeeksi suorana, mutta kokonaisuudessaan toimi hyvin.

Seuraavaksi oli sitten minulle se kinkkisin kohta. En oikein rataantutustuessa saanut irti, miten tämän kohdan selvittäisi. Kuva kertokoon enemmän kuin mikään selitys:



(esteet ei ehkä ihan oikeassa linjassa)

Kisatilanteessa (tässä vaiheessa ajateltava, että koira olisi kisakunnossa ja toimisi kuten Tiltu) olisin varmaan heittänyt koiran kahdelle toista ja koittanut sylkkärillä laittaa kolmelletoista, mikä tietysti olisi pilannut koiran linjan. Jos olisin sattunut saamaan jonkun älynväläyksen olisin sylkkärin sijaan käyttänyt poispäinkääntöä, jotka olisi varmasti toiminut.

Ohjaamiseni tuossa kohdassa oli jokatapauksessa aika päätöntä, mutta kouluttaja sanoi, että koira lukee ja yrittää toimia oikein todella hienosti. Niinhän se on =) Minulla alkaa olla kiire päästä Teslan tasolle, joka kyllä osaa lukea vartaloa ja ohjausta ja jopa oikeasti yrittää <3

A-esteen kontaktin Tesla esitteli hienosti. Kouluttaja neuvoi palkkamaan koiran maahan, jotta se ei olisi niin kovasti "nokka kohti taivasta". Tästä sitten jatkettiin eteenpäin, mistä kuva taas kertoo paremmin kuin sanat:



Viimeisenä oli sitten takaaleikkauksia ja loppupätkä sujui mielestäni hyvin. Ei siinäkään sen kummempaa (jos se nyt meni edes näin, kummasti ne hankalat jää mieleen ja hyvin menneet unohtuu):



Taas meitä kehoitettin harjoittelemaan pieniä pätkiä kerrallaan ja siihen sitä kovasti itsekin pyrin. Pakko se on olla tyytyväinen, kun päästin 19. esteelle 26:sta! Ei lainkaan hullummin nuorella koiralla ja ohjaajalla, jolla on niin paljon kehityttävää, että välillä ihan hirvittää.

Rataantutustumisessa saatiin myös uusi juttu nimeltään jenkkikäännös, mitä voi koiralle opettaa. Tähän kohtaa, missä tätä olisi voinut hyödyntää ei ihan päästy Teslan kanssa. Jenkkikäännös ei ole siis varsinainen ohjauskuvio vaan ihan koiralle opetettava käännös, jossa se kääntyy esteen päällä 180 astetta jonkin vihjeen avulla. Schapendoekselle hyvinkin luontainen kuvio ;)

Tokoa, hakua vai täysillä agilityä?

Minulla on kova agilityinto päällä, mutta sitten kaikki muu harrastaminen tuottaa päänvaivaa. Lähinnä tässä ei nyt ajankohdat nappaa sitten yhtään. Laittelin tuossa jonkin aikaa sitten TVA Pori Ry:lle mailia, että olisko mahdollisesta treenipaikasta ja sieltä tuli ihan lupaavan oloinen vastaus. Tänään oli sitten ilmoittautumisen, jonne en itse tietty päässyt, kun olin agikoulutuksessa, mutta onneksi Suvi kävi sitten ilmoittamassa meidän molemmat. Tietysti sopivista ryhmistä yksi ainoa oli viikolla ja sehän täyttyi jäsenistä, jotka menivät meidän edelle. Meille kuitenkin tarjottiin nyt sitten sunnuntain ryhmää klo 16-17. Haluaisin toisaalta kamalasti ottaa vastaan tuon ryhmäpaikan, mutta onko nuoren koiran kanssa mitään järkeä ottaa kahta lajia samana päivänä? Toki koiraa voi tuolla tokossa säästellä ja agilityhalli on meille jo tuttu paikka eikä aiheuta mitään suurempaa tressiä.

Sitten taas meidän hakutreenit pyörii sunnuntaisin. Hakuilu on kuitenkin Teslalle henkisesti paljon tokoilua raskaampaa. Tottelevaisuuskoulutusta me myös tarvitaan enemmän ja siinä meillä on paremmat mahdollisuudet myös pärjätä. Teslasta ei välttämättä ikinä tule luonteensa puolesta muuta kuin harrastushakukoira. Toisaalta meillä vaihtuu toukokuussa agilityssä uusi kausi ja silloin voisin ehkä saada jonkin muun kuin keskiviikkoryhmän koulutettavakseni. Olen vaan niin noviisi koko seurassa, että en yhtään tiedä miten nuo ryhmäjaot toimii. Alunperin otin vastaan sen, mitä minulle tarjottiin mukisematta =) Sunnuntain omaan treenipaikkaan olen myös ollut ihan tyytyväinen.

Täytyy nyt sitten tää ilta varmaan pohtia rauhassa mitä tehdään minkäkin kanssa, pähkäillä ja pähkäillä... mitä se sitten auttaakaan. Mielipiteitä ja vinkkejä otetaan vastaan pikaisella aikataululla :D

ps. Tesla sai tänään pakastimen, joten pian pääsen bloggaamaan uudella innolla uudesta aiheesta ;)

EDIT.

oikean ratapiirroksen nähtyäni hieman tuohon loppua korjailua:



Tosin kuulemma nämä minun painttisöherrykset ovat muutenkin ihan epäselviä, joten ei se vissiin niin justiinsa ;) Mutta päästiinkin esteelle 20 saakka! wuhuu!

maanantai 8. maaliskuuta 2010

Hakuilua ja muuta

Pitkästä aikaa päästiin vihdoin hakuilemaan Teslan kanssa eilen. Hakupaikkana meillä oli metsäjärven jää ja maalimiehet laitettiin rannalle piiloon, loistava paikka ottaa tuulitreeniä. Lunta oli pakkautunut rannan tuntumaan paikoin vyötärölle asti, mutta ei se menoa haitannut.

Tesla oli melko lailla samassa pisteessä, kuin ennen taukoakin. Ei ne olemassa olevat taidot vain minnekään katoa. Jatkettiin siis meidän vanhan ongelman parissa ja treenien pääpaino oli niissä maalimiehissä ja niiden mukavaksi tekemisessä. Otettiin kolme ”ukkoa” ja ensimmäinen saatettiin piilolle asti ja palattiin samaa kinttupolkua takaisin. Lumesta huolimatta ei koira lähtenyt edes yrittämään jälkeä vaan hienosti otti suoran linjan piilolle ja suoraan maalimiehen luo. Toisella kertaa, vaikka oli sama maalimies niin hieman tuli epäröintiä. Tällä kertaa ei saatettu maalimiestä perille asti. Tesla lähti piilolle hienosti, mutta pari metriä ennen piiloa jarrut ja hetken mietintä, voiko tuonne mennä. Kouluttaja huuteli ohjeita maalimiehelle, että juttele sille koiralle ja niin se Tesla syöksyi maalimiehen syliin. Viimeiselle piilolle vaihtui maalimies ja Tesla jo lähtötilanteessa vinkui tämän perään. Hakuintoa siis löytyy, kun saataisiin vain se turha varautuneisuus heitettyä menemään. Sitä ennen ei uskalleta pahemmin pelastuskoira tai saati hakukoira urasta haaveilla…

Oli upea ilma hakuilulle ja hyvin siinä lähes neljä tuntia treenatessa vierähti. Eikä tuo sunnuntai päivänä pahemmin haittaa. Hakuilu on aikaa vievää ja sen olen oppinut jo pienestä pitäen, joten ei ole metsässä rämpiminen ja seisoskeleminen ongelma. Haku on oikeastaan loistava harrastus päästä seuraamaan erilaisia koiria ja niiden työskentelytapoja. Pelastuskoirapuolella rotukirjo on vielä paljon suurempi kuin PK-porukoissa. Enkä minä Teslankaan kohdalla ole vielä epätoivoon vaipunut tuon arkailun suhteen. Kyseessä on onneksi nuori koira, mutta töitä se vaatii.


Sunnuntai illan agitreenit


Hakuilun päälle jaksettiin vielä mennä agilitytreeneihin. Tai no Teslahan lepäsi autossa lähes koko treenit, kun oli ensimmäisenä vuorossa. Halli oli tyhjillään ja paikalla oli vain yksi vieras ihminen, joka tuurasi meidän omaa ohjaajaa. Eikä paikalle muita sitten eksynytkään, joten Tesla sai yksityistreenit. Olin varautunut, että otetaan sitten jotain sen mukaan mitä koira jaksaa ja saan sen rauhassa lämmitellä, koska tähän asti me ollaan aina aloitettu maxeista.

Meidän rataharjoitus ei oikein lähtenyt sujumaan ihan niin hienosti kuin olisi voinut. Ensinnä Tesla päätti jostain syystä ottaa hirveästi häiriötä uudesta ohjaajasta ja laittoi mörköily vaihteen täysillä päälle. Ohjaaja sanoi, että haisee varmaan aika voimakkaasti omille uroksiilleen, jos se voisi olla yhtään syynä. Toisaalta näin jälkeenpäin myös mietin, että varmasti koira oli väsynyt myös hakuilun päälle, kun se varmasti otti henkisesti voimille ja sitten kostautui agilityssä, kun paikalla oli vallan vieras ihminen eikä edes ketään muuta. Itse agilityä se ei kuitenkaan paljon haitannut, paitsi kolmas este oli pussi, joka on ollut yksi Teslan lempiesteistä. Pussi oli kuitenkin pakkasesta kangistunut ja en moista ajatellut. Eihän meidän herkkähipiäinen sinne voinut mennä. Se, että vieras ohjaaja nosti pussia hieman, vain pahensi tilannetta eikä myös auttanut, että hän piti koiraa, kun Tesla ei sitä kestänyt. Lopulta peruutin itse pussin läpi, jotta sain Teslan sen tulemaan ja lopetettiin pussilla pelleilyt siihen.

Radalla oli myös viiden esteen ”suora”, joka oli aikamoista siksakkia. Tässä tuli selkeästi ilmi, että Tesla ei vielä osaa hakea esteitä kovin hyvin. Kädestä ohjaamisesta pitäisi siirtyä enemmän irtoamisharjoituksiin. Paljon on otettu tekniikkatreeniä, mutta taas on vähän jäänyt ne muut perusasiat, kuten irtoamisharjoitukset ihan puhtailla suorilla väliin. Otettiin sitten ihan parin esteen suoraa namikipolla ja ”eteen” käskyllä. Lopuksi otettiin vielä vähän kontakteja ja keppejä sekä pieni ohjaamisharjoistus seuraavanlaisesti:



Ihanne tilanne 4,5,6,7-esteillä olisi siis kokoajan pysytellä seiskan alapuolella, joten namialusta muurin taakse, jotta koira saisi sinne imua ja sitten koiran tulisi osata irrota putkelle ja siinä jo ollaankin vastaanottamassa 7-hypylle. Teslan putkeen irtoamiset ovat vaiheessa ”siinä ja siinä”.

Kontaktit meillä on mielestäni hyvässä vaiheessa. Tesla osaa ottaa ne itsenäisesti ja korjata itsenäisesti, jos menee vahingossa liian pitkälle. Jotain olemme siis oppineet kantapään kautta, kun Tiltun kanssa kontaktit ovat ihan hunningolla. A-este ja puomi ovat kunnossa eikä niissä ole oikein mitään ongelmaa (toistaiseksi).

Laiheliinin ruokatilitystä

Laitetaan tähän loppuun vielä katsaus meidän syömishäiriöilystä. Käytiin viikko sitten eläinlääkärillä hakemassa varmuudenvuoksi vähän strongholdia, jotta voidaan taas olla huoletta jonkin aikaa täiden ja muiden suhteen, kun kuitenkin liikutaan erilaisissa paikoissa ja nähdään myös erilaisia koiria. Siinä sitten samalla punnitsin Teslan ja vaaka näytti 11,35 kg, eli kyllä sitä painoa saisi hieman lisää tulla. Hieman lihaa luiden päälle ja mieluusti tietysti lihasta, mutta eihän sekään tyhjästä kasva.

Mä olen nyt vaihtanut jahdin ja vahdin pois. Syötän Teslalle Sallin ruokia, kun Sallin piti tulla meitä viihdyttämään, mutta se on taas ollut vähän huonommassa kunnossa, joten saa jatkaa maalaiseloaan rauhassa. Maistuu paremmin ja lisämausteilla olen nyt saanut kipon tyhjäksi jo useamman kerran. Lohiöljyä, ruokaöljyä, jauhelihaa, pirkkasäilykkeitä ja kermaviiliä olen antanut nappuloiden seassa ja toivottavasti näillä sitä painoa kertyy. Koulutuksessakaan ei tarvitse säästellä makupalojen suhteen. Pakastin on myös tuloillaan niin sitten varmaan päästään kunnolla eroon nirsoilusta. Kai se Teslakin vaan ymmärtää vähän liikaa laadun päälle =)

tiistai 2. maaliskuuta 2010

Agilitytreeni päivitystä

Saatiin tänään oikein kehoitus pitää treenipäiväkirjaa. Noh, ollaanhan sitä tässä koetettu kokoajan pitää, mutta ei kovin yksityiskohtaisesti välttämättä. Meillä oli tänään kouluttajille suunnattu agilitykoulutus, jota veti Marjo Heino. Otimme oikeastaan sunnuntaina jo varaslähdön, kun omissa treeneissä meillä oli sama rata. Sunnuntaina Sari piti taas meille hyvät treenit ja Tesla hämmästytti käytöksellään. Vauhtia ja intoa löytyi ja ohjaaja oli hieman pihalla. Putket eivät sujuneet lainkaan vaan niistä käännyttiin jatkuvasti takaisin ja paikalla olo oli surkeaa. Teslalle on selkeästi tullut vauhtia, mutta esteiden hakeminen meinaa välillä olla hukassa. Tosin ohjaajammekin piti positiivisena, että haahuilu/nuuskuttelu oli lähes kadonnut sitten viime näkemänsä.

Koulutusta kouluttajille

Olin hieman huolissani, mitä tämän päivän koulutuksesta tulee. Tesla oli vauhdikas, mutta paljon varmempi esteillä ja putkipelleilyt olivat tiessään. Ehkä viime kerran ahkera treeni (yksittäistä putkea ja lelupalkkaa) sitten tehosi parin päivän hautumisen päälle. Suoritimme ensin koko radan, tosin palkkasin aina välillä ja sitten saimme palautetta. Ensimmäisenä tuli esille minun ohjaustyylini, joka kaipaa hiomista. Erityisesti sulavuutta saisi olla enemmän ja vähemmän töksähtelyä. Omia treenejä pitäisi saada videolle ja sitten myös seurata muiden ohjaamista ahkerasti.

Minulla on paljon selkäytimessä, niitä vanhoja juttuja, joita kymmenen vuotta sitten on treenattu ja tietyt virheet ovat juurtuneet selkäytimeen. Luonnostaan en ole kovin hyvä liikkumaan eikä kordinaatiokykyni ole mitenkään loistavaa. Olen myös pitkään ohjannut Tiltua, joka on maailman helpoin koira ohjata ja antaa kaikki virheet anteeksi. Alun perin Teslan kanssa oli ongelmana, että se ei vielä osannut ja itse taas oletin sen osaavan helposti liikaa. Nyt ihan muutamassa treenikerrassa Tesla on kasvanut agilityn suhteen huimasti ja nyt se olen minä, jonka pitää huimasti parantaa tasoaan, koska koira kyllä toimii.

Saatiin treeneissä siis ohjeeksi keskittyä sulavuuteen ja jatkuvuuteen eikä pidä liikaa välittää virheistä. Käytännössä siis, jos koira juoksee putken ohi niin, pitäisi vaan sulavasti pyrkiä korjaamaan virhe. En tiedä osasinko asian selittää täysin oikein tai ymmärsinkö asiaa täysin oikein. Jotain kuitenkin uskon ymmärtäneeni. Ja olen kyllä samaa mieltä oman ohjaamiseni kanssa. Toisaalta olin kyllä varmasti hieman jäässäkin, kun ensimmäistä kertaa oltiin Teslan kanssa tuommoisessa koulutuksessa. Minulta puuttuu myös luottamus koiraani =)

Lähtötilanteet kuriin

Keskityimme sitten meidän kohdalla harjoittelemaan lähtötilanteita ja radan alkua. Lähtötilanteisiin sain todella hyvät neuvot, joita alan nyt kyllä toteuttamaan, joka treeneissä. Kyllähän sitä on tiedostanut niiden tärkeyden, mutta sitä vaan antaa helposti itsensä luistaa. Päätin, että tästä edes käytän ”maahan” käskyä, koska se on Teslalla vanhin. Jatkamme istumista agilityn ulkopuolella. Tähän asti olen peruuttanut pois koirasta ja sortunut varmistelemaan paikalla oloa. Ihanne olisi kuitenkin jättää koira muina miehinä ja kävellä poispäin mielellään selkäkoiraan päin. Koiran tulisi opetella olemaan lähdöissä rauhallisena ja rentona. Jos koira sitten lähdöstä karkaa niin ei muuta kuin palataan vaan rauhassa takaisin. Toki välillä kierretään vaan ensimmäinen este ja palataan palkkaamaan koira. Olin hieman hämmentynyt, että sain lopulta Teslan pysymään kahden esteen takana. Tarkemmin ajateltunahan tämä toimintatapa on varsin järkevä ja itsestään selvä. Jos kokoajan tuijotan koiraa niin viestin sille väkisinkin ja lisään levottomuutta.

Radan alku näytti tältä ja tässä jonkinmoinen havainnointi piirros missä yritin olla ja mitä tehdä. Vasemmassa kuvassa otin siis kakkosen takaaleikkausella ja tein kohdassa kaksi valssin. Olen siis tosiaan tuo vaaleanpunainen pallo. Ja jälleen takaaleikkaus kolmosesteelle ja putkeen lähetys sekä peruuttaen kohtaan neljä vastaanottamaan koiraa viidenneltä hypyltä, jotta päästiin jatkamaan sulavasti puomille. Kouluttaja laittoi minut harjoittelemaan pakkovalssia, mitä oikeanpuoleinen versio yrittää esittää. Eli ykköskohtaan tosiaan käveltiin selkä kohden koiraa ja käännyttiin vastaanottamaan koira ja tehtiin pakkovalssi yhden ja kahden välillä. Kyllä se siitä ihan mukavasti sujui, kun muistin vielä ohjata oikealla (siis vasemmalla) kädellä. Loppu sitten samaa rataa taasen.



Medi vai maxi?

Lopuksi otettiin sitten vielä putki lelupalkalla. Nuoren koiran kanssa on aina hyvä lopettaa johonkin helppoon ja vauhdikkaaseen pätkään tai ihan vain yhteen esteeseen. Keskusteltiin myös koiranmittaamisesta ja hieman mittaakin otettiin esille. Marjo Heinohan toimii myös agilitytuomarina ja kehoitti harjoittelemaan mittaamista erityisesti rajatapauskoiralla. Koira kasvaa herkästi senttejä jännittäessään mittaustilanteessa. Nyt, kun kiinteä mitta on kerran kaivettu esiin niin täytyy sitä alkaa käyttämään ja koettaa saada Teslasta jotain alustava mittaakin. Nyt neiti vähän luikerteli mitan ali, sujuvasti sen medirajan alta. Pieneltä Tesla tuntuu monen silmään näyttävän, mutta mielessä on kuitenkin Nada-mamma, joka kolmesti maxiksi tuomittiin ja agiliidot jäi sitten siihen. Tosin ei tuo nyt ainoa syy ole. Kyllähän schape tarpeen tullen hyppää. Hyppäähän se Nadakin, kun ensin miettii tovin.

Tulipahan agilitypulinaa =) Kyllä meillä on vielä pitkä matka edessä, mutta tavoitteet silti sopivan korkealla. Omakunto kaipaa myös huomattavasti kohentamista. Meillä ohjatuissa treeneissä käytännössä on aina rata, mutta itsenäisesti pitäisi keskittyä myös irtoamisiin, pimeisiin putkikulmiin, keppeihin, kontakteihin (erityisesti se keinu) jne. ja muistaa pitää kirjaa mikä sujuu ja mikä ei. Agility on kyllä huippua ja ihanaa, kun on myös koira, joka siitä selkeästi nauttii ja sitä intoa pitää vaalia =)