perjantai 31. heinäkuuta 2009

Kiirettä pitää

Likaiset tiskit lojuu edelleen tiskipöydän tienoilla, mutta olemme oikeasti harjoitelleet perusasentoa lähes päivittäin. Keskiviikko jäi väliin, kun orgaaniseerasin polttareita ja toimin kyseisessä tilaisuudessa kuskinroolissa. Tesla oli hoidossa Noormarkussa.

Eilen aiheutettiin koirakoulussa sopivasti kaaosta, kun harjoiteltiin kääntymisiä. Harjoittelimme askelia ensin ilman koiraa. Viisaana jätin teslan hihnan tuolin jalan alle, kun tuumasin, että kyllä se siinä pysyy. Pysyihän se hyvän aikaa, mutta ilmeisesti keskityin omiin askeliini sen verran hartaasti, että Tesla ei enää viitsinyt odottaa. Tuoli perässä rymisten se lähti juoksemaan minua kohti ja aiheutti hyvät rähinät. Itse se katsoi tuolia perässään kauhuissaan, mutta pelastettuani neidin pinteestä se ei ollut moksiskaan.

Meidän perusasennon ongelma lienee katsekontaktin haku. Pieni koira ei pysty katsomaan silmiin kenottamatta. Oikeaa asentoa kuitenkin pikkuhiljaa tulee enemmän ja enemmän. Eilen otettiin myös seuraamista askelkerrallaan. Minulla on Tiltun metrin päässä seuraamisen ansiosta lievä seuraamiskammo, mutta eiköhän siitäkin ylitse pääse. Väkisin sitä kuitenkin vertaa Teslaa ensimmäiseen omaan harrastuskoiraansa ja niihin lukuisii virheisiin, joita onnistuin tekemään. Pohja meillä on jo tällä hetkellä miljoona kertaa paremmassa kunnossa, koska Tesla ottaa minuun hienosti kontaktia ja haluaa tehdä hommia.

Tänään kaasutellaan Turun suuntaan kohti schapendoesleiriä. Suurimmat odotukseni olivat Nadan kanssa agilityn osalla ja suureksi harmistukseksi mamman juoksut ovat niin hilkulla loppumispisteessä, että se joutuu nyt jäämään kotiin. Tesla osallistuu leirillä ainakin alkeisagilityyn. Nadalta jää nyt myös tokopaikka, mutta pitää keskustella koulutusvastaavien kanssa, miten sen korvaus on paras järjestää. Ei siinä muuten, mutta meinaa Nadan ryhmä olla hieman tasokas meidän loppu rämäpää laumalla. Tiltu on ainoa, joka osaa edes alokas ja avoimen luokan liikket sinnepäin, mutta muuten se taas on vaan sunnuntaitokoilija. Teslalla kaikki jutut on taas hyvin alkutekijöissä, mutta katsellaan nyt miten nuo luoviintuu. Onneksi pääsen kuitenkin harjoittelee agilityä Tiltun kanssa. Katsotaan kuinka pahasti se minulle päätään aukoo.

Tesla on alkanut haukkumaan ja murisemaan satunnaisesti ihmisille. En tiedä pitäisikö olla vakavasti huolissaan vai pistää mörköilyn piikkiin. Ehkä se vain ei ole niin avoimen rakastavainen jokaista vastaantulijaa kohtaan kuin serkkunsa tai sisarensa. Ei se sinänsä maata kaada, mutta pelastuskoiralle tuo ihmismörköily ei vaan sovi. Haukkumista on ilmennyt myös kotioloissa, jos joku oven takana tai ikkunan alla kovasti höpisee. Paimenkoiralla kuuluu olla tuota vahtimisviettiä ja sopiihan sitä epämääräisistä vIeraista ilmoittaa, mutta näiden kahden asian samanaikainen ilmeentyminen hieman pistää huolestumaan. Eniten tässä on haussa oma reaktio, eli olisiko reagoimatta vai kiinnittäisikö huomion muualla vai käyttäisikö suihkepulloa (kotioloissa).

Rekkoja alkaa valumaan blogin kirjoituksen häiriöksi, joten eiköhän tämä ollut tällä erää tässä =)

tiistai 28. heinäkuuta 2009

Festarikesää ja koirankoulutusta

Kylläpäs aika taas juoksee. Sen huomaa, kun ei muka mitään ehdi tehdä. Lähdettiin sittenkin Teslan kanssa Tammerfesteille. Se oli hyvä reissu. Timi-kultsu antoi hyvää esimerkkiä fiksuna koirana ja kokoerosta huolimatta leikitkin saatiin sujumaan. Uskallettiin hyvillä mielin jättää kaksikko hengailemaan Terhin kämppään keskenään.

Tässä Tesla järsii todennäköisesti Timin luuta kohteliaasti sohvalla ja tyynyllä:



Timin kanssa oli kiva painia:



Tammerfesteillä Tesla sai elämänsä ekan siankorvan:



Seuraavana päivänä käytiin uimassa:








Seuraavalla viikolla minulla oli iltavuoro ja ei meinannut ehtiä harjoitella koirakoululäksyjä lainkaan. Kaikesta huolimatta Tesla esitteli hienosti vauhdikkaan maahanmenon. Sitten olikin ilosaari viikonlopun vuoro. Ne ei olleet ihan Teslan festari, joten jätin riiviön mummolaan Alma-serkun iloksi ja loppu lauman kauhuksi. Nada-mamman suusta tuli kyllä semmoset ärräpäät, että huh huh.

Heinolassa Tesla näki Mosse-veljensä, joka kävi kyläilemässä, sekä Selma-siskon. Erikoisnäyttelyssä Tesla kävi turisteilemassa. Tiltu-mummo ja Alma-serkku kävivät kehässä, mutta menestys ei ollut huima. Mummelin ERI-putki katkesi, kun korvat eivät olleet oikealla kohdalla. Erittäin hyviä sukulaisia olivat kuitenkin. Retu-isä oli erinomainen. Kai se Teslakin pitkää jossain vaiheessa käyttää jotain hakemassa arviota. Seinäjoki, Köyliö tai Tampere ovat nyt ne tulevat potentiaaliset vaihtoehdot… vapaaehtoisia handlereitä?

Tokoilua

Perusasentoa on koetettu vääntää, mutta jonkun systemaattisen virheen mahdollisesti teen jatkuvasti, koska Tesla istuu usein oikeanpuoleinen etujalka edempänä ja hieman kenottaa. Toisaalta ei se täydellinen asento hetkessä muodostu, eikä tarvitsekaan. Virheellisestä asennosta pyrin kuitenkin olemaan palkkaamatta, niin täytyy edetä varovasti, että ei tule kyllästymistä.

Naksuteltiin pitkästä aikaa kontaktialustaa, koska se on niin kivaa ja helppoa. Toki siis vaikeutetaan ja vaaditaan aina enemmän, mutta se on itselle hirveän helppoa ja selkeää, missä vaiheessa vaikeutetaan ja missä helpotetaan. Olen viimein saanut dyykattua kunnon matonpalat, mutta niiden koeajo otti aikansa. Ei ne tosin tarvinneet kummoista koeajoa ainakaan Teslan mielestä.

Ollaan harjoiteltu myös liikkeestä seisomista ja makaamista. Ensin mainittu on helppoa. Liikkeestä makaaminen sen sijaan ei ja Tesla tarjoaa kyllä sitä pysähtymistä herkästi. Pitää vaan harjoitella lisää. En haluaisi ottaa käsiä avuksi, kun ollaan saatu poimimalla naksun avulla maahanmeno omasta mielestäni sen verran hyväksi, että kyllä sen pitäisi harjoittelulla onnistua myös silloin, kun itse olen liikkeessä.

Viimeksi otettiin myös tokohyppyä. Se nyt meni vähän miten meni. Oli vähän semmosta häseltämistä. Toisaalta Teslan ei tässä vaiheessa tarvitse sitä mielestäni hallitakaan kummoisemmin. En usko, että itse hyppy tulee olemaan ongelma ja loputhan koostuu opituista osista.

Tässä kirjoittelun välillä Tesla heräsi uniltaan ja päätin ottaa päivän toisen tokoilu annoksen ja heti tuntui sujuvan entistä paremmin. Viime yönä, kun tulin ensin töistä herättämään sonisphere –vieraat, käytiin tuolla puistossa vähän harjoittelemassa ja ei sekään ollut hullumpaa.

Koulutuksesta hampaisiin (ja päivä vaihtuu kirjoittaessa)

Eilen aamuna lähti sitten vihdoin ja viimein viimoinen tuplakulmuri. Kyllä nuo hampaidenvaihdot osaa olla inha juttu silloin, kun oman koiran kohdalle osuu. Ansku (toinen metallica –vieras) vähän auttoi niin eipä tarvinnut, kuin ottaa tukeva ote hampaasta ja se lähti itsestään. Aika monta päivää nuo roikkuivat ja tuntuivat, että eivät irtoa millään. Luita järsittiin ja leluja koetettiin vedellä, mutta niin ne vaan tiiviisti roikkuivat viimeisillä voimillaan.

Hyvästi maitohampaat! Hyvästi naskalit! Teitä ei ole ikävä =)

Tosin ehtipä nuo pahaiset tuplakulmurit tuhota minun silmälasit. Onneksi uudet saa osamaksulla. Tajusin tässä juuri, että ajattelin ajella schapeleirille takaisin lauantai-iltana jo pimeän tullen. Se onkin mukavaa ilman kunnollista näkökykyä. Julkiset hieman houkuttelisi, mutta leiriltä pakko ajalla autolla lauantaisen koulutuksen päätteeksi Poriin häihin, koska muuten ei ehdi millään.

Tuhoamisvimma on muutenkin hieman kasvanut. Tosin edelleenkään ei ole mitään järjetöntä tuhoa tehty. Semmoista pientä järsimistä ja vähän aloitettu pintaremonttia, mutta se jäi aika pahasti kesken. Silmälasit olivat täysin omaa typeryyttäni. Katsoin illalla televisiota ja väsyneenä nostin ne sohvalle. Aamulla lähdin töihin ilman laseja ja mietin pihalla muutaman sekunnin ajan haenko ne. Tuumasin, että Tesla vaan hermostuu, jos ravaan edes taas. Oletin, että ne ovat television päällä ulottumattomissa, kuten yleensä. Ehkä tuo silmälasiensyönti-into on perinnöllistä. Edelliset lasini jouduin uusimaan Tiltun jäljiltä.

Tässä on ehtinyt vierähtää tovi päivityksistä, joten pahoittelen yllä olevan tekstin sekavuutta. Tällä viikolla koetan jaksaa kirjoitella kiireen keskellä kuulumisia vielä ennen leiriä, jos en, niin se on sitten leiripäiväkirjan aika! Mukavaa nähdä paljon schapeja omistajineen.

perjantai 10. heinäkuuta 2009

Alma kävi kylässä ja koirakoulu alkoi

...kuin myös pahanteko yksinollessaan. En oikein tykkää. En kuitenkaan stressaa ennenkuin kaikki hampaat on vaihtunut. Ja tosiaan meillä oli tässä jonkinmoinen puuhastelutauko, kun agility ja rauniot jäivät molemmat tauolle. Sitten tuli se helleviikkoa, joka tiesi laiskottelua ja lenkittömyyttä. Tosin väsyttihän se helle pennunkin. Helle on ohi ja seinät tarkoitettu syötäväksi tai raavittaviksi.

Viikon saldo on tosiaan yksi DVD, parin pöydällä uhontuneen kertakäyttölasin täyssilppuaminen ja nyt eilisen noin 10x20 cm kokoinen reikä tapetissa sängyn päädyssä. Ja sänky täynnä maalisilppua. Itseään näistä voi kyllä pitkälle syyttää. Aktivoinnin puutetta.

Ensiviikolla minulla on iltavuoro (menen töihin 10.30 aamulla), joten urakaksi pitää ottaa vartin koulutustuokiot hyvissä ajoin ennen töihin menoa. Pääsimme aloittamaan eilen kontaktikoirien tavoitteellisen tokon alkeiskurssin, joten saatiin uutta potkua ja järjestystä heti treenailuun. Oltiin Suvin kanssa molemmat eilisen perusteella tosi tyytyväisiä, joten ohjaajamme voinee hyvillä mielin lueskella tätä blogia vastaisuudessakin ;)

Tuula ilmoitti yllättäen maanantaina tulevansa käymään kylässä ystävänsä Seijan ja Teslan rakkaan Alma-serkun kanssa. Tiistaina mentiin siis turisteileimaan Meri-Poriin. Käytiin uittamassa ja juoksuttamassa koirat Herrainpäivillä. Opin paikan nimen vastikään. Löydettiin viime syksynä Marin kanssa kyseinen uimapaikka, kun etsittiin Salli-briardille jotain kivaa uimapaikkaa. Olisi voinut Salli olla nytkin mallia näyttämässä. Alma kattoi meren aaltoja siihen malliin, että tonne en mene. Lammikoissa sen sijaan oli ihana maata, jonka jälkeen hiekkaan sekä takiaispuskaan kellimään.

Kyllä oli kiertokadun yksiössä hiekkaista ja ilmassa tuoksui märkä koira. Almalla on aivan kamala korvaton murkkuikä päällä. Mitenhän vältän, että Teslalle ei iske samanlaista? Lenkillä painetaan nenämaassa ja korvat lukossa eikä annate vapaana ollessa kiinni. Mukavaa se silti oli kahta koiraa ulkoiluttaa, vaikka toinen välillä roikkui toisen niskakarvoissa. Molemmat ovat asiallisia vastaantulijoita kohtaan ja Almusti nyt on aina ollut mielestäni hieman omaa luokkaansa. Teslan kanssa ne eivät muuta tekisi, kun painisi ja leikkisi jatkuvasti.

Vieraat lähti keskiviikkona ja Tesla oli poikki. Vielä kolmisen tuntia koneella istumista ja pääsen viemään Teslaa sateeseen ja viikonlopun vietto voi alkaa. Tarkoitus oli lähteä Tammerfesteille, mutta jätetään nyt sitten väliin. Eipä tuo sääkään onneksi houkuttele.

maanantai 6. heinäkuuta 2009

Rokotukset viimein kunnossa

Niin se pentu vain kasvaa. Viime torstaina saatiin rabieskin vielä kankkuun niin nyt sitten on virallisesti kaikki kunnossa. Tesla oli jälleen superreipas tyttö eläinlääkärissä. Vapaana oli ilman pantaa koko tutkimuksen ja antoi lääkärin kopeloida ja tutkia nätisti.

Pannan otin pois tosiaan, kun sitä mikrosirua etsittiin ja etsittiin. Ei löytynyt lukijalla alkuun lainkaan, mutta sitten eläinlääkäri päätti käsin koettaa tunnustella josko löytyy ja kyllä sen vain tunsi! Nyt tiedän itsekin missä kohtaa se on. Ilmeisesti siru saattaa olla jokseenkin viallinen, koska signaali on ilmeisesti niin heikko, että lukijan pitää olla ihan kiinni ja kohdalla, jotta se sen numeron poimii. Päätin, että antaa nyt odotella aikansa ennen kuin harkitsen uutta sirua. Tiedän ainakin miten se löytyy ja katotaan sitten joskus, jos vaikka ulkomaille tulee lähtö niin parasta ehkä hankkia uusi siru. Sirunvalmistajalle voisi jotain palautetta kirjottaa ihan vaan sekin takia, että saavat tiedon tämmöisestäkin tapauksesta. Kennelliitosta sanoivat tosin, että on nämä siruviat yleistynyt, kun pentuja sirutetaan jo niin nuorena.

Tesla teki ensimmäinsen tuhotyönsä yksinollessaan. Järsi DVD:n sisäkannet suhteellisen silpuksi. No ei kärsi kuitenkaan dvd-hyllyn esteettisyys, koska ulommaiset pahvikuoret päätti ystävällisesti jättää tuhoamatta. No etuhampaat on vaihtuneet ja kulmahampaita odottelen putoavaksi, joten kutittaahan noita. Muovi taitaa olla semmonen suosikki järsittävä siihen tarkoitukseen.

Kengänpohjia on kulunut kyllä vähän sietämätön määrä. Koetan aina estää koiran pääsyn eteiseen, mutta kyllä se sinne osaa livahtaa, kun itse käy vaikka wessassa ja ei virittele estettä tarpeeksi hyvin eteen. Ja nopeasti neiti on oppinut irrottamaan kenkänpohjat ja sitten se niitä onnessaan järsii. Se myös tietää milloin kannattaa tehdä jäynää, eli silloin kun käy suihkussa, wessassa tai puhuu puhelimessa.

Koulutus on edennyt hitaan puoleisesti. Ollaan oikeastaan opeteltu vain kosketuskeppiä. Tesla hokasi kepin hetkessä, mutta ongelmana on, että sitä on paljon kivempi haukata kuin tökätä. Koeta siinä sitten olla tarpeeksi nopea ja naksauttaa oikealla hetkellä. No tällä tavoin saa kai sitä omaakin reaktiota nopeutettua. Kosketuskepin kanssa sain aikaseksi myös muuttaa palkkausta, eli tähän asti olen antanut aina kädestä, mutta nyt otin kipon käyttöön. Tuntui kätevältä. Toisessa kädessä keppi ja naksu, toisella tiputtelee namei kippoon. Kuhan se naksutin sormi vaan olisi hieman nopeampi =)

Maahanmeno on sen verta vahva ja Tesla sitä tarjoaa joka käskyllä niin ollaan sitä kesto ihan vähän treenailtu. Istuminen on kanssa helppoa, mutta "odota" käskyä pitää vahvistaa. Seisominen paikoillaan on yllättävän vaikeaa. Varsinkin seisomaan nouseminen maasta.

Toivon mukaan päästään nyt viimein aloittaa tokoilu koirakoulussa (sormet ristissä jännittäen). Panttaan vielä perusasennon ja seuraamisen vääntämistä sinne. Ne kun on kuitenkin ne kaikkein tärkeimmän jutut ja tokoilun koko perusta. Jännittää juuri se, että itse ei nää sitten omia virheitään eikä kumpaakaan liikettä halua heti alkuunsa tehdä väärin. Yhden koiran olen jo opettanut seuraamaan metrin etäisyydellä niin voisi tämän lapsenlapsen kanssa koittaa tehdä asiat hieman paremmin. Kyllähän Tiltukin BH-kokeesta minun kanssa selvisi ja lainaohjaajalla sai ALO1-tuloksen, joten ainakin nämä kaksi tavoitetta tulisi hoitaa =)

Kuten tuolla aikaisemmin sanoin niin en ole siis mitenkään hirveän aktiivisesti kouluttanut Teslaa, mutta se ei siis ole lainkaan huono juttu. Ei tässä pennun kanssa mitään kiirettä tosiaan olekaan.

Tesla on hieman alkanut kotona vahtimaan ääniä. Tosin aika nopeasti se lopettaa haukkumisen, kun en itse reakoi tai tarjoan sille muina miehinä jotain muuta puuhaa. Kuuluu ikään ja onhan paimenkoiralla vahtivietti. Summeria ja vieraita ei ole vielä koskaan haukkunut. Lähinnä jos joku metelöi hirvesti käytävällä tai ikkuna on auki ja ohi kulkee kovaäänisiä ihmisiä. Huolestuttavampaa olisi varmaan, jos ei lainkaan reakoisi =)

Piti tässä vaan nopeasti päivittää meiän eläinlääkärikäynti, mutta tylsäilen töissä niin tulipahan taas höpöteltyä kaikkea muuta.

Saatiinhan me viime Heinolassa käynnin aikana hyviä vinkkejä seuraamiseen, perusasentoon ja luoksetuloon(eteentulona). Nada-mamma oli Tuulan kanssa Anu Purolan PK-jälki koulutuksessa. Eteentuloa oli mm. neuvonut ottamaan niin, että palkkaa aina jalkojen välistä esim. lelun heittämällä. Tosin tällä opetellaan tiivistä eteentuloa, mitä PK-tottis vaatii, mutta tokosäännöissä koira ei kai saa olla kiinni ohjaajassa? Ja pienellä koiralla sallitaan seuraamisessa muutenkin enemmän etäisyyttä kuin isolla.

Ei kyllä kiinnosta tämä töissä istuskelu yhtään. Tesla-paralla on pitkästä aikaa pitkä päivä. Töitten jälkeen kaappaan vaan riiviön kyytiin ja lähdetään metsäilemään. Onneksi on se pahin hellekausi toistaiseksi ohi niin jaksaa metsäilläkin. Viime viikko oli kyllä superlaiska, mutta kyllä sen pennustakin huomasi, että helle vaikutti. Minulla on lievä lämpöhalvaus kammo syystä sun toisesta joten tämän kesän helteet otetaan varmasti hieman ylivarovaisesti. Eipä tässä muuta tällä erää!