sunnuntai 30. tammikuuta 2011

Agitreenii ja vähän tokookin

Maanantain oli agissa Heinin radan kertausta. Ei mennyt niin loistavasti kuin lauantaina, mutta saatiin tiistaiksi puhtia aloittaa "tavoitteena täydellinen pujottelu suunnasta suuntaan ilman tukea". Aloitettiin 90 asteen kulmista lähettäminen ja alusta loppuun itsenäisesti eteneminen kuudella kepillä. Sujui paremmin niin, että koira joutui kiertämään ekan kepin eli lähetys ohjaaja keppien vasemmalla. Toiselta puolelta menee joka toinen kerta tokasta välistä... hmmm.

Maanantain oli myös ohjattua tokoa, luoksetulo meni kokonaisena liikkeenä nappiin, eteentulo saisi olla tiiviimpi. Nouto nyt on vaiheessa, eli luovuttamista ja pitotreeniä. Hyppy on ihan jees, mitä nyt hyppää herkästi vinoon ja väistää, kun tulen vierelle... Muuten ei olla taas jaksettu tokoilla. Keskiviikkona oltiin tanssimassa. Otettiin askelkuviota, jota Tesla oli viimeksi jo Lauran kanssa treenannut. Sitten viime kerrasta kertauksena käsistä tehdystä renkaas hyppelyä ja uutena kumarrusta. Kotiläksyksi opettaa läppäsee tassulla jotain kantta tai post it -lappua tmv. Kerran vähän treenattiin ja tassuttelu on Teslasta kivaa, tosin sen lätkiminen oli aika holtitonta :D

Sunnuntaina oli sitten odotetut ATT:n kisat Liedossa. Aamusti meinasi lähtö omasta säätämisestä johtuen venähtää, mutta yllättäen emme eksyneet matkalla ja olimme hyvissä ajoin ilmoittautumassa. Ensimmäisellä radalla Tesla oli ihan jäässä, mutta ei läheskään niin paha kuin syksyn koulutuksessa. Se viihtyi putkessa niin kauan, että varmaan käveli sen läpi ja sitten mietti jokaista kontaktia ja sitten tuli pari ihme kieltoakin matkalla, mutta tulos saatiin ja reilulla yliajalla maaliin. Olin varautunut katastrofiin, joten pieni epäröinti ja jumitus ei maata kaatanut. Ja Tesla yllätti olemalla toisella radalla oma iloinen itsensä ja vauhtiakin oli riittävästi! Ekalla radalla piti vähän miettiä vieraita esteitä, mutta palautu nopeasti eikä tilanne jäänyt päälle. Tehtiin mielestäni loistava vitonen. Alku oli ruma, kun koira oli ihan ylikierroksilla, repi hihoi ja karkasi mun hienosti suunnitellun niisto-alun, mutta takaaleikkaus A-esteellä pelasti. Kielto tuli yllättävässä paikassa, kun puomin jälkeen oli hyppy hyvässä linjassa, mutta ilmeisesti Tesla bongasi nurkassa istuvan ratatyöntekijän kontaktilta ja en ollut tarkkana, joten ehti suunnata kulkunsa kohti nurkkaa hypyn sijaan. Samalla sekunnilla, kun huomasin koiran harhautuvan ja kutsuin niin palasi välittömästi kuulolle ja kyseli häntä heiluen minne matka jatkuu. Parin hypyn kautta tehtiin ehkä parhaat kepit ikinä ja päästiin maalin alittamalla hairahduksesta huolimatta ihanneaika reippaasti!

Kolmas rata oli hyppäri ja sille ei ollut odotuksia. Olin suunnitellut valsseja enkä tainnut ehtiä yhteenkään mukaan kunnolla, kaarrokset olivat luokkaa valtavat... Ohjaaminen ei ollut kaunista, mutta koira teki. Kepeiltä tuli yllättäen vitonen. Veikkaan, että vauhtia oli enemmän kuin kokemusta, joten Tesla liukui tokasta välistä ohitse vahingossa. Toinen vitonen tuli kiellosta, kun muurin jälkeen ei jatkanutkaan pituudelle vaan meinasi taas käydä tervehtimässä ratahenkilöä :D Aikaa kului kaikkeen säätöön ja laajoihin kurveihin. Hyppäreihin pitää hioa ohjaustekniikkaa ja paljon!

Kisakuume kasvoi! Helpottavinta ja parasta oli huomata, että meidän agi ei ole sidonnaista omaan halliin. Minne seuraavaksi? Apua kisakalenteri on tyhjä ;)

sunnuntai 23. tammikuuta 2011

Very well handled!

Kyllähän nyt Teslan kaltaista koiraa on helppo esittää, kun se toimii kehässä kuin unelma. Aikamoinen kehu silti kehäkammoiselle handlerille, joka on juossut kehänauhojen sisällä alle kymmenen kertaa elämässään eikä ole koskaan pahemmin treenannut näyttelyesiintymistä. Tokosta on kyllä hyötyä kehässä tai sitten Tesla on vaan luonnonlahjakkuus ;)


Tesla tosiaan repäisi tänään Turku KV:ssä aikamoisen potin eli rotukehässä tuli kaikki mahdollinen hienon arvostelun kera:


Very typical. Exc. propertions & temperament. Very well handled! Feminin head. Good lines. Correct chest. Very good angulation. Very good movement. Acceptable coat. 
NUO/ERI NUK/1 SA PN1 ROP SERT CACIB

Tuomarina oli Itävaltalainen Phyllis Poduschka-Aigner, joka arvosteli myös ykkösryhmän koirat. Kokoontumiskehässä ei vilkaisutkaan koiraa vaan totesi "we know allready" tai jotain vastaavaa. Loppu odottelut Tesla esitti maahan-hau-down-maahan-hyppyvasten-hau häntä vinhasti heiluen, kun muut koirat seisoivat ympärillä puupökkellöinä. Tunsin oloni hieman ulkopuoliseksi jakkupukujen, harjojen ja suihkepullojen keskellä. Onneksi en aamulla vetänyt päälleni hupparia ja tennareita. Ehdin onneksi hieman ajatella ennen isoa kehää, kun meidän edessä oli joku sheltti, jonka omistaja käveli kunniakierroksen ja jätin reilusti väliä, mutta onnistuttiin silti saamaan heidät kiinni puolessa välissä kehää. Loppuajan keskityin koiran aloilla pitämiseen, kunnes tuomari tuli kohdalle ja yllätykseksi heilautti jatkoon kahdeksan muun koiran kanssa. Sitten taas keskityttiin aloilla olemiseen kunnes päästiin vielä eestaas juoksuun. Seuraavaksi koettiin pienoinen järkytys, kun kuuluttaja kuulutti, että neljänneksi sijoittuu schapendoes!

Eihän tässä voi olla kuin äärettömän ylpeä pikkupiskistään. Suurkiitokset Lauralle, Anssille ja Heiskulle, jotka malttoivat olla meidän kanssamme loppuun asti, vaikka Teslan ja Heiskun kehät olivat heti aamusti. Kyllä nuo näyttelypäivät ovat vaan väsyttäviä, mutta hyvin Teslalla riitti vielä energiaa isoon kehään, nyt kyllä maittaa uni. Nyt olisi sitten kaksi SERTiä plakkarissa, joten kai se kolmas on pakko metsästää joskus. Seuraavan kerran kehässä varmaan Raumalla toukokuussa. Kevät keskitytään agilityyn, tokoon ja tanssiin. Vielä ei hurahdettu näytelmiin, vaikka ihan mukava oli nähdä muita schapeja (paljon vieraita naamoja ja koiria) ja hieman ehti siinä kahden kehän välissä juostessa juorutakin. Kyttäsin siis myös naapurikehän enkkusprinkkuja ;) Ison kehän odottelun ansiosta pääsin myös seuraamaan briardkehää, ahdistelin muutamia silmiin pistävien briardien omistajia (enkä osunut kovin hutiin, enkä tarkoita kehässä pärjäämistä, vaan omaa makua) ja hieman myös ikäviä uutisia kuulin, kun meidän Sallin Lyyli-sisko on lopetettu joulukuussa :`(

Asiasta iloisempiin. Huomenna koetetaan ottaa palkintokuvia, tokoilla ja agiliitä, seuraavaksi siitä raporttia! Enkä aio suostua ylimääräisiin työvuoroihin.

ps. edit 23.1 Eilisestä sulatellessani unohdin tuon otsikoinnin tärkeimmän pointin eli erityisen iloinen olen tuosta, että tuomari arvosti sitä vapaata tyyliä, jolla mielestäni koira kuuluu esittää eli hihna löysällä hölkäten ja omin jaloin seisten vapaasti.

Liikaa töitä?

Kyllä!

Tämä viikko ei ole mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Mulla on ollut neljä työvuoroa, joiden takia meni ensin maanantain agitreenit sivu suun, mutta päästiin onneksi ottamaan hieman treenia tiistaina oman treenien vedon jälkeen. Keskiviikkona suostuin hyvää hyvyyttäni maailman turhauttavimman koulupäivän päälle töihin, kun ketään muuta ei saanut. En osaa sanoa ei. Teslalle järjesty kyläpaikka ja Laura vei sen vielä tansseihin mukanaan ja hienosti tanssittikin! Tesla oli oppinut pari uutta temppua, ryömimistä ja käsien välistä hyppyä ja työskennellyt hienosti Lauran kanssa. On se taitava :)

Tänä aamuna oli WeCAlle Stenbergin Heinin agikoulutus ja minä tykkäsin ainakin ihan hulluna! Mulle uutena kuviona tuli flibbi/flippi joka on vähän kuin valssin ja persjätön yhdistelmä ja muutaman toiston jälkeen sain sen jotenkin onnistumaan. Tesla irtosi puomin toista puolta layroiden puomin ali menevältä putkelta toiselle aivan loistavasti! Kepeillä tuli jotain ihme häikkää, mikä varmaan johtui mun jarruttelusta, kun keppien jälkeen käännyttiin 180 astetta takaisinpäin putkelle. Tesla osaa hakea sisäänmenon itsenäisetsi ja pujottelee kohtalaisen itsenäisesti, mutta ei tarpeeksi :) Pitää ruveta treenaamaan tosissaan erisisäänmeno kulmia, leikkauksia takana ja edessä sekä saada entistä itsenäisempi pujottelu aikaiseksi. Päällejuoksut sujuivat loistavasti, kun en unohtanut koiraa ja siihen oli hyvä lopettaa. Aivan mahtava kouluttaja ja toivottavasti päästään osallistumaan kaikkiin keväällä järjestettäviin koulutuksiin. Radalla taisi olla yhteensä 36 estettä ja päästiin 22. mikä on aika hyvin meiltä. Loppuunasti pääseminen olisi tarkoittanut, että ei olisi opittu mitään uutta tai kokeiltu eri ohjaustyylejä. Rataantutustumiseen käytetiin huolella aikaa ja käytiin erivaihtoehtoja, joista muutamaa halusi heti kokeilla ja hylätä ensimmäisen oman suunnitelmansa. Seuraavaksi sitten onkin Janitan radanlukuluentoa, jos siitä olisi iloa niin oppisi itsekin valitsemaan joskus ne parhaat tiet! Mun pitää treeneissä palkata Teslaa ahkerasti ohjauksen lukemisesta, koska koiralla on tapa lukea itse rataa ja kaaren on välillä laajat. Näitä voi treenata ihan ilman esteitä, että koira tulee hanskaan, kun ohjataan niin. Sitten en saa unohtaa koiraa seläntaakse tai muualle tai se keksii kyllä omaa tekemistä. Agility on tekemistä yhdessä. Allekirjoitan kaikki neuvot eikä ollut vastaanväitettävää.

Nyt pakkaamaan näyttely reppua ja ottamaan toivottavasti muutaman tunnin unet!

torstai 13. tammikuuta 2011

Liikaa harrastuksia?

Meidän kevään kalenteri alkaa olla valmis, mutta kyllä se vaan on kysynyt pään vaivaa suunnitella sitä. Meillä on liikaa harrastajia. Mitään ei raaskisi jättää ja kaikessa tahtoisi olla mukana. Koiraharrastukset on vaan parasta, ei muuta tarvi. Tai no kerran viikossa on kiva käydän tuulettumassa hevosen selässä. Siellä Teslalla tosin on ihan oma harrastus, paskan syönti, silloin kun pääsee mukaan.

TVAn ekat lukiotreenit sujuivat kivasti ja meidän uusi koutsi Ninni vaikutti ensi tuntumalta ihan superilta. Heti osasi puuttua minun miljoonaan ylimääräiseen eleeseen ja Tesla tarvii käskytystreeniä, kun on sitä intoa niin paljon, että kuvittelee aina tietävänsä mitä tehdä, kun liikkurin käsky käy. Kivaa päästä taas tokoilemaan ohjatusti. Katsellaan mitä kevät tuo tullessaan...

Ja hyvin tuo koira jaksoi agilityä tokon päälle.  Tosin nyt meillä saattaa osa treeneistä olla lauantaisin. Katsellaan miten työvuorot antaa periksi. Onneksi on hallille avain niin pääsee kyllä periaatteessa koska vaan treenaa. Seuraavat kisat olisi tarkoitus startata tosiaan Liedossa ja Lempäälässä...

Meillä oli mahdollisuus valita jatketaanko koiratanssin jatkokurssilla keskiviikkoisin vai sunnuntaisin. Keskiviikkoa vastaan soti se, että silloin on myös viikottaiset pelastuskoiratreenit. Sunnuntaisin meillä taas on tulevina viikonloppuina jatkuvasti menoja. Käytiin keskiviikkona tämän vuoden ekoissa treeneissä ja jäätin ns. metsäporukkaan. Toinen porukka treenasi raunioilla. Tesla ei taida olla raunioilla treenannu kertaakaan, mutta meille sopii metsäreenit, joita mennään enemmän PK-haun tapaan, mainiosti. Puin koiralle valjaat ja tuntui, että se tajusi heti mistä on kyse ja intoa riitti. Eka ukko otettiin niin että koira sai nähdä puoleen väliin matkaa, kun ukko lähti ja sitten käänsin koiran pois ja lähetin ukolle. Sujui hienosti eikä empinyt kuulemma yhtään maalimiehen luo menemistä. Sillä aikaa, kun palailtiin keskilinjalle niin toiselle puolella haamu. Tesla ei reagoinut valoon eikä heilumiseen pimeässä, joten jouduttiin ottamaan kolistelua ääniavuksi. Koira kävi tekemässä tyhjän toiselle puolelle, jossa maalimies oli ekana ja uusi yritys ja lopulta koira lähti oikeaan suuntaan ja menikin innolla, kunnes tuli mukamas liikaa lunta vastaan ja veti jarrut. Siinä heilutteli häntäänsä ja halusi kovasti maalimiehelle, mutta ei voinut mennä lumen läpi. Menin siinä sitten rohkaisuksi mukaan ja sitten päätti, että eihän sen ukon luo voi lainkaan mennä. Onneksi saatiin tilanne korjattua ja tästäkin maalimiehestä tuli kiva kokemus, mutta järki sanoo, että jätetään haut siihen, että fyysiset olosuhteen on koiralle hieman helpommat. Tänä talvena on tullut niin paljon lunta, että vaikka tuo nyt muuten loikkii mun perässä, vaikka missä hangessa, mutta keskeneräiselle hakukoiralle fyysisesti rankka maasto on vähän liikaa ja sitten kun noi viikottaiset treenit alkaa kuudelta niin pimeät olosuhteet on varautuneelle koiralle vähän liian haastavat...

Ja keskitytään nyt oikeasti agilityyn ja temppuiluun :) Tesla on niin energinen ja innokas, että ei se ihan pienestä väsähdä, mutta kaikkea ei ole pakko saada heti, pitää vaan nyt malttaa. Enköhän mä sinne hakumetsiin pääse sitten rämpii, kun niiden aika on.

lauantai 8. tammikuuta 2011

Lukiolainen


Käytiin tänään ilmoittautumassa TVA:n tokoryhmiin. Aamulla lähdin hakemaan (eli siis herättämään) Lauran ja Heiskun kyytiin. Heiskulla oli edessä tasokoe ja me ilmoittauduttiin siinä heti perjantain kympille, jonne oli tarkoitus mennä ja paikka saatiin, kun olimme ajoissa. Oletettiin molemmat Lauran kanssa, että Heisku olisi myös kymppitasoa, koska kummankaan meidän koirat eivät ole vielä kisavalmiita eikä varmoja, vaikka osaavatkin ALOn liikkeet. Heisku laitettiin kuitenkin suoraan lukioon, joten päätin sitten, että samapa tuo, jos mekin kokeillaan mennä tasokokeeseen ja niinhän siinä kävi, että Tesla siirtyi myös lukioon… Eikun uudestaan jonon hännille, joka oli ehtinyt tasokokeen aikana kasvaa mukavan pituiseksi, kun koiramäärä oli vähän yllättänyt ja kaikki paikat olivat jo melkein täynnä. Siinä sitten arvoin, että jatkanko silti kympillä vai otanko tokon ja agin samalle päivälle. Päädyin jälkimmäiseen.

Tasokokeesta hieman… Ollaan pidetty tokosta parin kuukauden treenitaukoa pieniä olohuone treenejä lukuun ottamatta, joten aika kylmiltään mentiin. Pihalla ehdin vähän kerrata jääviä, mutta heti kokeessa meni maahanmeno pieleen. Kyllä vain, ohjaaja onnistui jännittämään. Mun on pakko alkaa vahvistaa tolle käskysanoja niin, että sanon painostavasti ”odota” ja iloisen heleästi ”maahan”, koska kisatilanteessa tulen sanomaan molemmat käskyt jommallakummalla tavalla. Tesla osaa jäävät periaatteessa hyvin, mutta jos olen kerrannut juuri pysähdystä ja en sano seuraavalla kerralla ”maahan” tarpeeksi painostavasti se tarjoaa pysähdystä ja päinvastoin. Toisaalta pihalla otin molemmat putkeen ja teki täydellisen oikein, mutta heti seuraavilla toistoilla alkoi arpominen. Kokeessa otti liikkeestä pysähtymisen kuitenkin oikein, vaikka jouduin korjaamaan maahanmenon kaksoiskäskyllä.

Seuraaminen hihnassa oli aivan hirveää, mutta eihän me sitä treenatakaan muulloin, kun pakotettaessa. Olen laskelmoinut, että saadaan se ykköstulos alokkaasta kyllä ilman kympin seuraamista hihnassa. Yllättäen ilman hihnaa meni pätkittäin jopa hyvin, mutta eihän me olla pitkiä pätkiä otettukaan, joten vähän lähti aina haahuilemaan ja käännökset pitäisi ohjaajan treenata kävelemään ilman koiraa jotenkin päin.

Sitten se meidän entinen kompastuskivi nimeltään hyppy onnistui suhteessa parhaiten. Sanoin, että ei olla otettu kokonaisena, mutta koira istu nätisti perusasennossa ja hyppäs käskystä (tosin ihan vinoon) ja pysähty käskystä (tosin seisoi ihan vinossa) ja odotti kunnes päästin sivulle (tosin vähän steppaili). Ja tämä kokosarja namit taskussa!

Paikallamakuusta ei sitten tarvitse edes puhua. Alussa sanottiin, että teki koira mitä tahansa niin ei saa kutsua luo tai muuta, että ei tule kaaosta. Tesla alkoi heti alkuun kovasti nuuskuttaa ruohomattoa ja ilmeisesti löysi sieltä jonkun herkkupalan, jonka syömistä varten piti nousta ylös. Kun sai herkkumurunsa syötyä, jäi vähän hölmistyneenä paikoilleen seisomaan, mutta ei lähtenyt haahuilemaan. Tästä huolimatta esiinnyttiin lukiolaisen tasoisesti ja päästiin siirtymään eteenpäin. Otin kyllä heti putkeen pari lyhyttä paikallamakuuta ja palkkasin makuusta ja vapautin. Teslan kanssa pitää muistaa myös liikkuritreeniä, koska siinä vaiheessa, kun liikkuri sanoi ”paikallamakuu”, niin Tesla ennakoi jo tulevan ja heitti maate.

Kokonaisuudessaan meillä oli perusasentoon siirtymiset hieman hukassa liikkeessä kuin liikkeessä. Tähän otetaan nyt naksuttelukuurina niin, että treenataan vaan jäävien loppuosia, eli sitä että koira oppii seisomaan ja makaamaan, kun astun sen sivulla ja nousee käskystä perusasentoon. Näitähän me ei olla edes treenattu vaan tähän asti palkattu nimenomaan kaikesta muusta kuin perusasennosta. Samalla tulee vahvistettua käskysanoja.

Itselle on kyllä ihan superhelpotus päästä treenaamaan ohjatusti myös noutoa ja avon kaukoja (toivottavasti myös korkeampien luokkien liikkeitä silloin tällöin). Katsellaan sitten, jos silloin tällöin jätetään toko tai agitreenit väliin. Tokokurssi on kuitenkin vaan kahdeksan kertaa ja agi koko kevään, joista jokatoinen kerta siis Marjo Heinon opissa. Heiskun kanssa ei kyllä päästy samaan ryhmään, mutta ei se maata kaada. Olisi vaan ollut hauska, kun olisi ollut kaveri samassa ryhmässä, niin oltaisiin paremmin voitu toinen toistamme patistella treenaamaan omalla ajalla!

Tuoreet lukioaistytöt pääsivät pitämään tasokokeen päälle kunnon bileet:





torstai 6. tammikuuta 2011

Vuoden agility tavoitteet ylitetty alkuunsa

Tänään oli se suuri päivä, kun aloitimme Teslan kanssa virallisen agilitykilpailu-uramme ja odotukset ylittyivät täysin! Tavoitteenahan meillä oli vain saada tuo mitattua mediksi ja katsoa sitten, mitä tuleman pitää. Tiistaina kävin hallilla paniikkitreenaamassa maxirengasta, eli hyvä etten pilannut koko estettä. Tuomarit mittasivat Teslan kuitenkin yksimielisesti mediksi ja kisakirja sai viimeisen kuittauksen. Tästä onnesta toivutta sitten vaan rataantutustumiseen ja tulos oli tämä:


Eli paremmin ei olisi voinut kisauraa aloittaa. Ihanneaika alittui -5,09 sekuntia ja sijoittauduttiin kolmanneksi ja saatiin ensimmäinen LUVA kilpailukirjaan. Etukäteen pidin riskinä pujottelua, jonka siis otin vaikeammalta puolelta, mutta Tesla näytti, että tuo puoli on vaikeampi vain ohjaajalle. Tästä ihastuneena meinasin jättää ohjaajamisen loppuradaksi ja pilata hienon nollan, mutta onneksi koira pelasti viime tipassa.

Ekasta LUVAsta häkeltyneenä ohjaaja yritti mokailla tokalla radalla mahdollisimman paljon:


Eipä tuota nyt voi oikein kommentoida itsekään sen kummemmin kuin että tärkein unohtui "OHJAA ELÄ OLETA" ja sitten mentiin vähän rallatellen koko rata... Taisi tulla A-esteeltä hyllykin, kun unohdin radan, mutta se jäi tuomarilta vähän hämärään ja tuli siitä jälkeenpäin meille sanomaankin, mutta oli sen verran kieltoja pohjalla niin eipä tuolla ollut merkitystä.

Kolmannella radalla ohjaaja kokosi itsensä, vaikka meinasi taas pilata nollan, mutta Tesla taas pelasti. Tuolla kepeiltä, kun mentiin hypylle ja käännyttiin 180 astetta keinulle niin siinä sitten amerikanmalliin oli tarkoitus suhista, mutta suhautin vähän liian ajoissa ja kovaa ja Tesla meinas kääntyä jo ennen hyppyä, mutta pelastettiin tilanne viime tipassa ja paineltiin hienosti maaliin ja napattiin toinen LUVA sijoituksella 4. kovassa tasossa, mutta ihanneaikakin alittui ihan kivasti -3,04.


Kokonaiduusessaan siis onnistunut kisauran aloitus, mutta pitää muistaa, että meillä oli valtavana plussana oma treenihalli, joka on tuttu paikka ja tutut esteet. Todellinen näytönpaikka on sitten, kun päästään kisoihin muualle eli sitä viimeistä LUVAa varmaan jahdataan tovi, mikä on vaan treenin kannalta hyvä. Keppien hitaudesta en ole huolissani, koska olen ottanut niitä todella vähän aikaa ilman ohjureita tai vinokeppejä. Treeneissä tullaan siis jatkamaan vinokepeillä vauhtia ja muutenkin varmuutta kepeille niin eiköhän se rytmi parane. Ohjaajalla on sitten työ sarkaa ohjaamisen kanssa, mutta onneksi on keväällä tarjolla tasokasta opetusta. Lähtötilanteissa taidan kylmästi vaihtaa paikallamakuun seisomiseksi, koska siihen on käsimerkki ja suullinen. Enkä tahdo enempää pilata paikallamakuuta. Niin ja käsimerkki näytti toimivan. Tästä on hyvä jatkaa!

maanantai 3. tammikuuta 2011

Noudon opettaminen PART1


Aikaisemmasta bloggauksesta poiketen M&M ei saanut rahojani vaan kiertelin neljä koiratarvikeliikettä kunnes löysin etsimäni pienen muovisen treenikapulan. Päätin nyt aloittaa noudon treenaamisen puhtaalta pöydältä. Tähän asti ollaan heitelty nameja, kun koira on poiminut puisen kapulan maasta. Luovun tästä taktiikasta, jonka alkuperäisen idean olen tainnut jo hukata.

ONGELMAT:
-tajuton järsimisen into puuta kohtaa
-kapulan viskominen sinne tänne sekunnin murto-osassa
-koeta noiden edellisten kanssa sitten vahvistaa haluttua toimintoa

Ajattelin, että saisin tuolla muovisella kapulalla ainakin järsimisinnon pois ja voisin keskittyä pitotreeniin. Niin vaan pikkutermiitti teki siihenkin ekat hampaat jäljet. Muovikapulaan tutustuminen sujui jokseenkin näin:

-kapula suuhun ja naks… > aika nopeasti saa havaita, että saa olla tarkka, että ei naksauta sylkemisestä tai järsimisestä
-koira yrittää joka toinen kerta tarjota kapulan kanssa kiepahdusta, laipasta kiinniottamista, kapulan syömistä, kapulan kanssa puskemista, kapulan ilmaan heittoa… jne
-kapula käteen, jotta koira ei pääse toteuttamaan sen kanssa ylimääräisiä toimintoja ja naksautus, kun ottaa kapulan suuhunsa
-koira päättää, että nyt tästä kapulasta siis taistellaan
-viskomiselle päätin tehdä heti muutaman kerran päätteeksi lopun niin, että vahvistin vain, jos koira nosti kapulan mun käteen, mutta ei se noita muita ongelmia saanut väistymään…

Onneksi ostin toisesta koiraliikkeestä haluamani mallisen pienen metallikapulan. Alun perin tarkoituksena oli alkaa tehdä siitä mieluisaa muovikapulan pitotreenien rinnalla. Tämä kokeilu alkoi kuitenkin sujua paremmin kuin olisin osannut ikinä odottaa:

-ensin vähän hämmästellään ja mietitään, että mikä toi nyt oikein on
-sitten tarjotaan pyörimistä, kieppiä, maahanmenoa…
-sitten palataan kapulaan, joka on siis tässä vaiheessa mun kädessä
-koira ottaa varovasti suuhunsa ja naks, muutama toisto niin pitää jo hetken suussaan
-kun tajuaa, että kapulaa voi pitää suussaan ja ilmeisesti se onkin idea koko hommassa niin nostaa kapulan maasta mun käteen!

Oliko toi vaan joku hetken hairahdus? Joka tapauksessa Tesla joutu metallin kanssa oikeesti hetken miettimään, että miten tuon uuden materiaalin kanssa toimitaan. Metallikapula ei myös innostanut sitä miljoonaan ylimääräiseen toimintaan. Ja silti hokasi hetkessä, että metallikapulaa voi pitää suussa eikä vaikuttanut lainkaan inhoavan tai vierastavan kapistusta, mitä nyt suhtautui maltillisemmin. Koetetaan myöhemmin uudestaan, miten käy ja jos mun koira yrittää katkoa hampaansa niin ehkä meidän nouto on sitten siinä… Oletan, että se perusvarovaisena koirana ei näin tee vaan ymmärtää, että mistä se palkka tulee ja tässä vaiheessa en enää vahvista vahingossakaan viskomisesta ja puremisongelma hoitunee materiaalin avulla. Odotin, että ongelma metallin kanssa tulee olemaan se, että koira pitäisi siedättää kapulaan paljon pidemmän kaavan kautta.

Etenemissuunnitelma:

  1. Vahvistetaan sitä, että koira nostaa kapulan nätisti maasta mun kädelle
  2. Pikku hiljaa pidennetään kestoa, jonka koira kapulaa pitää suussaan ennen luovutusta
  3. Vaaditaan, että koira istuu kapula suussa
  4. Ja luovuttaa kapulan istuen se suussa
  5. Lisätään vihjeet ”tuo” ja ”kiitos”
  6. Muistetaan olla ahnehtimatta ja pidetään toistojen määrä kerralla pienenä (Tesla turhautuu hyvin nopeasti saman asian jauhamiseen)

Jos tämä homma onnistuu niin meillä on jo aika hyvät pohjat kunnossa. Sitten voidaan alkaa suunnittelemaan liikkeen ketjuttamista alkuun päin. Tässä kohtaa varmaan oleellista tulee olemaan, että palkkaa ei tule, jos kapulan noutaa ilman käskyä.

  1. Kirjoitetaan kuukauden päästä uusi sotasuunnitelma ;)

ps. paikallamakuuta jatketaan takapalkan sisäänajoa ja toivottavasti saadaan se joskus olohuoneen ulkopuolelle

pps. Mahduttiin kuin mahduttiin huhtikuussa järjestettävälle schapejen agilityvalmennusviikonlopulle, jossa siis kouluttajana Janita Leinonen. Ihan huippua! Kerran on aikaisemmin ollut onni Janitan koulutukseen osallistua Tiltun ja Alman kanssa, joten kovasti jo odotellaan huhtikuuna…

ppps. Kirjoittaja pidättää oikeuden väärän terminologian käyttöön sekä mahdollisesti sekavaan ja epäpätevään ilmaisuun, joka saattaa kauhistuttaa herkempää lukijaa.

sunnuntai 2. tammikuuta 2011

Kohti uutta vuotta


Onnistuneen vuoden vaihteen jälkeen on hyvä meidänkin listata ensi vuoden tavoitteet, mutta ensin siitä vuodenvaihteesta. Mentiin nakkilan ja ulvilan rajamaille kaverin maatilalle pois kaupungin papattimyrskystä. Tosin hyvin suhtautui Tesla raketteihin viime vuonna ja tänä vuonna ei ollut moksiskaan. Ainoa, että meinasi täällä mun kämpässä alkaa vahti haukkua harrastamaan turhan usein, mutta ulkona ei reagoinut raketteihin laisinkaan. Oli siis kohtalaisen helppo uusi vuosi koiran kannalta ja juhlat olivat kivat. Tesla tuli myös vähemmän tuttujenkin juhlavieraiden kanssa loistavasti toimeen. Tosin tässä oli kaikkia rakastava Heisku-spanieli loistavaa esimerkkinä. Jopa naapurin setä oli Teslan mieleen, mutta siltä saikin nakkeja ja setäkin oli innoissaan kun se luuli ”kouluttaneensa” koiran menemään maahan. Puolen yön aikaan koirat teljettiin olohuoneseen rakettien ajaksi niin eiköhän Heisku löytänyt kuusen alta Marin lahjasuklaat ja puolet paketista oli kadonnut papereineen. Epäilen vahvasti Teslan olleen avustajana operaatiossa. Schapendoesin ahneus jää kyllä kakkoseksi spanielin rinnalla. Vuosi vaihtui pääsääntöisesti iloisissa merkeissä ja koiratkin taisivat oikeasti nauttia vapaudesta ja toistensa seurasta. Lauantaina vaivasi kyllä väsymys ja päivä meni laiskotellessa, mutta tänään voisi ottaa itseään niskasta kiinni ja aloittaa uuden vuoden kunnialla ja miettiä treeni suunnitelmia toisen päänmenoksi ihan tosissaan.

Agility

Viime vuonna saatiin treenipaikka Wecalta, käytiin parilla Agilityn Lumoa kurssilla Teron opeissa sekä osallistuttiin pariin Elina Jänesniemen koulutukseen. Kontaktit ja kepit ovat hyvällä mallilla, joten ensi vuosi jatketaan samaa linjaa, mutta aletaan hakea vauhtia ja kasvattamaan moottoria ja toivotaan kaikki sormet ja varpaat ristissä, että Tesla jää mediksi ja päästään treenaamaan jo kevättalvi kisaamista. En halua, enkä uskalla kovia tavoitteita tuon epäselvän säkäkorkeuden takia vielä asettaa. Maxihyppyjä, kun ei aleta suin päin hyppimään vaan järjestelmällisellä hyppytreenillä pyritään ja sitä draivia tarvisi lisää noille jo noilla medihypyilläkin…

Tähän kohtaan voisi taas purnata tosta medi ja maxi luokan epäreilusta rajauksesta, koska sitähän se ihan senttejä katsomalla on. Eivät pienikokoiset medit, jotka ovat rajatapauksia joudu koskaan hyppimään yli 20 cm itseään korkeampia hyppyjä. Esimerkiksi Ranskassa medien ja maxien raja on 47 cm (meillä 43) ja jättiroduille on vielä oma luokkansa ja joissain maissa tuo maxiluokka on jaettu kahtia. Ei siinä sinänsä, silloin, kun agilityn aloin oli pelkästään minit ja maxit ja hyvin tuo schapendoes maxiesteitä hyppii ja valioiduttukin on maxiluokassa, mutta ei se ihan samanarvoisessa asemassa bortsujen ja belgien kanssa ole. Mutta näillä eväillä mennään toistaiseksi ja niiden mukaan eletään. Välillä on ihan kiva purnata asiasta ääneenkin, kun nyt alkaa näitä rajatapausrotuja olemaan entistä enemmän niin ehkä joskus nuo säännöt muuttuvat vähän tasapuolisemmiksi.

Ja takaisin aiheeseen. Schapeille on huhtikuussa Janita Leinosen agivalmennus viikonloppu tiedossa ja sinne alkaa huomenna ilmoittautumiset ja kova yritys on mahtua mukaan. Nyt keväällä treenataan jokatoinen viikko Marjo Heinon opissa ja käydään jokunen kisa aloittaen Wecan loppiaiskisoista, joissa joko startataan kolme kisaa tai ei yhtään. Riippuu täysin tuomarin tuomiosta. Tosin olen miettinyt, että estekorkeuden ollessa matalin mahdollinen eli 55 cm voidaan kyllä yksi startti kokeilla. Yksittäisinä olemme silloin tällöin kokeilleen myös maxiesteitä. Korkeutta vaativampi on kyllä pituus, johon täytyy schapendoesille maxiluokassa erityisesti opettaa täysin alusta uudella tekniikalla, koska tuo schapendoesien luonnollinen hyppytekniikka on erityyppinen kuin monilla muilla roduilla. Ehkäpä mun seuraava koira on rehellinen maxirotu, niin ei tarvitse kikkailla rajapausten kanssa ;)

Schapeilla on Suomessa aika kirjava rotukirjo, en tosin muiden maiden tyyppikirjoa tunne ja täällä tuntuu, että koirat ovat kasvaneet ja näyttelypuolella on alettu arvostamaan suuriluisia, raskaita ja korkeita koiria (niin ja ei kyllä matalajalkaiset pitkäselkäiset mäyräkoiratkaan vastaa mun käsitykstä schapesta). Tosin minä kiertelen kohtalaisen vähän näyttelyissä ja myönnän, että en ymmärrä kasvattamisesta mitään, mutta alun perin rotu meille tuli minun ekaksi harrastuskoiraksi, jotka on kokonsa puolesta helpompi kuljettaa mukanaan ja muuten ominaisuuksiltaan briardia helpompi koira ensimmäiseksi koiraksi. Ja nykysin olen kuullut, että pahimmassa tapauksessa schapendoesta on erehdytty luulemaan briardiksi. Tuskin tämä lausahdus on asiantuntijan suusta tullut, mutta pistää huvittamaan. Molemmat ovat minulle rakkaita rotuja, mutta en niitä tahdo kuitenkaan yhdistää vaan tykkään niistä molemmista omina kokonaisuuksinaan kaikkine eroineen ja yhtäläisyyksineen ;)

Näyttelyt

Eivät ole meillä toisena prioriteettinä, mutta aiheeseen nyt vaan tultiin sopivasti aasinsiltojen kautta. Näyttelyissä tullaan siis ensi vuonna pyörähtämään. Tammikuussa ollaan ilmoittauduttu Turku KV:hen ja siitä seuraavat on varmaan Satakunnan rajojen sisällä olevat näyttelyt. Tamperetta voisi harkita, jos ajankohta osuu sopivaksi. Erikoistuomareilla on myös aina mukava näyttäytyä, vaikka muuten mulle on ihan sama kuka tuomari koirani arvostelee, oli sitten minkä maalainen tahansa. Suurin syy tonne Turkuunkin menossa on se, että sprinkut on samana päivänä ja ei tarvitse mennä yksikseen. Ja kyllähän ne pari sertiä otetaan vastaan mielellään. Katsellaan. Kivaa myös päästä näkemään muuten kuin harrastusympyröissä noita schapendoeseja. Tullut valtavasti uusia ihmisiä ja koiria kuvioihin, joten hauska päästä vähän myös näkemään noita luonnossa. Onneksi Tesla on maailman helpoin koira esittää, koska muuten mua ei kiinnostaisi mennä sen kanssa kehään sitten yhtään. Ja ihan ilman sen kummempaa koulutusta. Katsotaan niin se keskittyy Turussa nuuskuttamiseen ja seisomisen sijaan makaa kokoarvioinnin ajan, kun näin aloin kehumaan. Mun järkymättömiin esittämisperiaatteisiin kuuluu, että koira seisoo omin jaloin ja juoksee hihna löysällä.

Toko

Me aiotaan oikeasti treenata! Loppuvuoden tokotreenejä vaivasi motivaation puute ja sitten vielä juoksut esti ohjatut treenit ja sinne jäi viimeinenkin motivaatio. Urakan voisi aloittaa järjestelmällisellä paikalla makuu treenillä kello kourassa. Viikon päästä lauantaina on TVA:n tokoryhmiin ilmoittautuminen ja me jatketaan edelleen kympillä. Tässä vaiheessa en osaa yhtään sanoa, minkämoiseen ryhmään päästään testaamaan taitojamme. Toivon mukaan johonkin, missä ohjaaja joutuu olemaan kovassa kurissa eikä kehtaa tulla seuraavan viikon tunnille, jos ei ole treenannut kotona.

Maaliskuussa on luvassa Tammiset Katjan oppeja Keravalla, huhtikuun alkuun meille erittäin hyvä luento ”treenisuunnitelma” –aiheenaan, Lentsun vetämänä. Huhtikuun puolessa välissä on sitten varattu Lentsulta yksäri sisaruksille. Näine kaikkine ei voi mitään muuta asettaa tavoitteeksi, kun keväällä ALO1 ja sitten vähän mietitään jaksetaanko TK1 vai hypätäänkö suoraan avoimeen ja treenataan kisaamista siellä ja hommataan TK2. Alon ja avoimen rinnalla tulee tietysti BH-koekin hoidettua. Ja ohjaaja janoaa lisää oppia koirankouluttamisesta ja tokoilusta.

Keväällä on schapemestikset Heinolassa, joiden järjestysvastuu on minulla ja Sannalla. En olisi kyllä varmaan viisi vuotta sitten uskonut ikimaailmassa, että me oltaisiin moisessa touhussa kumpikaan mukana tai no minä ainakaan. Järjestysvastuu ei kyllä ole liian suuri, kun saatiin kisat usutettua HPSK Ry:n omien kisojen yhteyteen. Eli voi siis keskittyä siihen omaan kisaamiseen!

M&M sponsoroidaan heti ensiviikolla ja hankitaan muovinen noutokapula ja aloitetaan noutotreeni alusta. Oli sitten hyvä tai huono ratkaisu, mutta me opetellaan itse nouto ensin eikä jakseta treenata pelkkää kapulan pureskelemattomuutta tunnarikapuloiden avulla. Luotan, että sitten kun noudosta tulee koiralle tuttu ja mukava liike niin se unohtaa myös sen puukapulan syömisen. Katsotaan mennäänkö metsään ja aloitetaan joskus uudestaan koko ruljanssi.

Koiratanssi

Alun perin lähdettiin hakemaan lääkettä tokomasennukseen koiratanssista, kun emme ONNEKSI päässeet millekään yksityiselle tokokurssille koko vuonna. Ja ei kyllä ole kaduttanut yhtään. Alkeiskurssilta ilmoittauduttiin jatkokurssille ja temppuilu jatkuu. Otamme koiratanssin myös koiratanssina emmekä vaan temppuile ja paranna suhdetta. Jotenkin vaan tuntuu, että koiratanssin myötä löydettiin taas se yhteinen tekemisen meininki ja sävel. Lajissa on monia hyviä puolia. Koulutusmetodit sopivat meille loistavasti ja lajin liikunnallinen monipuolisuus on koiralle kuin koiralle hyväksi.

Pelastuskoiratouhut

Mihinhän tää homma taas on kuihtunut? Ajanpuutteeseen? Aikaansaamattomuuteen? Eiku mehän ollaan pidetty ihan tarkoituksen mukaista henkisen kasvun taukoa. Nyt sitä henkisä kasvua on mielestäni näkynyt ihan arkielämässä paimenen pään sisässä.

Mulla on keskiviikko ilta ihan vapaa juuri hakutreenejä varten. Agility vie maanantain ja tiistain, toko toivottavasti perjantaille ja sunnuntaisin tanssitaan. Torstaina syödään hevosenpaskaa. Muutaman kerran ollaan päästy treenaamaan heinolassa käydessä. Porissa en tunne metsiä eikä mulla ole oikein maastolajeista kiinnostuneita kavereita, joten treenaaminen on välillä vähän nihkeää. Niin ja ohan mulla myös vääränrotuinen koira PK-puolelle. Murh. Mutta kohta se varmaan on OIKEASTI vääränrotuinen. Tänä vuonna olisi pakko jonkun tehdä tulos ja pelastaa palveluskoiraoikeudet eli aika nihkeästihän schapet noita PK-oikeuksia ovat edustaneet. No meidän on tästä turha purnata, kun meistä ei ole asiaa auttamaan.

Keväällä voisi aloittaa jäljestyksen. Kai se vaan pitää tarttua härkää sarvista ja opettaa touhu oman päänsä mukaan ja oppia sitten kantapään kautta. Viime keväänä koetettiin päästä jälkikurssille, mutta ei sitten päästy syystä tai toisesta. Melkein oltiin jo mukana, mutta ei saatu koskaan ilmoitusta, koska kurssi alkaa. Porissa on välillä tiedonkulku käsittämättömän nihkeää ihan tasapuolisesti kaikkia koiraseuroja koskien. Ehkä mun journalistiopiskelijan päähän ei vaan mahdu, miten sähköposteihin on niin mahdottoman hankala vastata. Pakko vähän perääntyä, sillä Agilityn lumoa ja koirakoulu heiluhännät ovat kyllä kaksi poikkeusta, jotka vahvistaa säännön. Ensin mainitun kouluttaja ei tosin taida olla alun perin porilainen ;)

Niin oliko meillä jotain tavoitteita pelastuskoirapuolella? En tiedä. Toistaiseksi puuhastellaan ja opetellaan. Tavoitteet, että koira oppii jotain (tai siis ohjaaja) ja saa tehdä töitä mettässä?

Lammaspaimennus

Leiripäällikkö lupaa vastailla sähköposteihin ja tiedottaa ahkerasti kaikesta mahdollisesta paimennusleirejä koskien. Tesla hoitanee oman osuutensa moitteettomasti eli tekee sitä työtä mihin on tarkoitettu. Katsotaan, jos se pääsisi keväällä kokeilemaan paimennusta jonnekin lähemmäs. Jos ei niin viimeistään toukokuussa Kuopion kupeessa!

Lyhyesti ja ytimekkäästi

Tesla
Agissa draivia
Tokossa ALO1/TK1 ja TK2
Muut lajit: etsitään vielä paikkaamme, kuulostaa siltä, että harrastettaisiin valtavasti, mutta toistaiseksi tavoitteellinen kisaaminen kohdistuu agiin ja tokoon.
Sekä tulla hyväksi isosiskoksi ;)

Riina
Kehittyä kouluttajana ja oppia lukemaan koiraansa paremmin.
Keväällä luvassa ainakin Janitan radanlukuluennto ja jo aiemmin mainittu Lentsun tokoluento. 
Käydä tokokisoissa turisteilemassa ja seurata suorituksia.
Päästä koulutusohjaajakurssille (jos vain jonnekin mahdutaan minne matkaa olisi alle 500 km)
Parantaa pentukuumetta millä muulla kuin pennulla.

LOISTAVAA JA TREENIRIKASTA VUOTTA 2011 KAIKILLE KOIRAHARRASTAJILLE LAJEISTA JA RODUISTA RIIPPUMATTA!

Riina & Tesla