tiistai 25. lokakuuta 2016

Leiriä ja kokeilua

Syksyn kohokohta koiria treenaten oli tietysti briardien syysleiri. Ilmoittauduin Zeldan kanssa leikitykseen ja tottikseen ilman sen suurempia odotuksia. Zelda taisteli vapaasti haukuttuaan
hyvin, mutta selkeästi paineistui kuormituksesta eikä ollut enää kauhean kiinnostunut maalimiehestä voitettuaan patukan itselleen. Maalimies totesi ihan samaa mitä Kantoluoto nähtyään Zekdan ekaa kertaa eli että taistelee hyvin siihen nähden miten saalistaa. Alkuun ajattelin, että jos ois maalimiehen neuvoilla katseltu ilmaisua enemmänkin, mutta en sitten tiedä miten siirryttiin tekemään tottista, mikä sinänsä oli melko hyödytöntä, kun suurin osa opeista oli sellaisia, mitä ollaan jo ajat sitten heitetty roskakoriin. Eli olisi vaan pitänyt nostattaa sitä viettiä ja tehdä sitä kautta. Zelda oli muutenkin ihan masentunut ja kait se reagoi melko voimakkaasti siihen, että oltiin molemmat niin kuutamolla kuin vain ja olla voi. Seuraamiseen tehtiin parit ihan ok harjoitukset ja niissä toimi hyvin, että leikin kautta seuraamaan. Toisaalta yleensä meidän ongelma seuraamisessa on jotain ihan muuta mitä se oli leirillä. Koita nyt sitten käydä tämmösen kanssa koulutuksissa. Noutojen ongelmiin olen alkanut puuttua tarjoamisen kautta, joten leirin opit oli aika käyttökelvottomia sen suhteen. Tässä on kyllä niin kahta eri koulukuntaa, että voiko koiran opettaa aktiiviseksi ohjaaja kohtaan tarjoamisen kautta vaiko eikö. Kouluttajan mielestä se ei Zeldan kohdalla toimi, koska koira on niin matalaviettinen. Minusta se oli lähinnä masentunut :D Kokonaisuudessaan kuitenkin ihan opettavainen koulutus ja omat ajatuksen vahvistui ja saatiin toki myös jotain käyttökelpoisia harjoituksia, joita on ehkä itse vähän unohtanut tehdä. Saatiin toki se vanha ongelma esiin noudoissa, kun koira ei vaihtanut kapulaa patukkaan. Toki se ei ole ongelma kaikkien mielestä, mutta mun mielestä on ;)

Käytiin sitten vähän hömpöttelemässä omatoimisesti aksaa, kun en ollut ottanut paikkaa koulutuksessa ja hieman oli erinäköinen koira radalla. Kaukana toki mistään ihanteellisesta mielentilasta, mutta ehkä sen viikonlopun teema oli jo tai... Kenties jotain juoksujen jälkeistä koomailua tai sitten jotain muuta.

Ikävä kyllä tämä herkistely jatkui seuraavan viikonlopun hakukokeeseen, joka meni sitten totaalisen penkin alle heti alkuunsa. Tapahtui jotain niin käsittämätöntä, että oltiin ensimmäisenä menossa paikallamakuuseen ja Zelda päätti lähteä laukauksesta mun tykö. Jotain niin käsittämätöntä, että täytyy hieman asiaa sulatella. Se jäi kyllä siitä sitten semmosiin tiloihin, että en saanut oikein millään palautumaan tottiksen aikana ja räävittiin suoritusläpi pienellä yleisön paineella ja maksettuna treeninä. Eteenlähetyksessä näkyi vasta normaalia Zeldaa.

Esineruutuun sain jotenkin koottua itseni ja sieltä saatiin täydet pisteet ja olihan se Zeldan ruuduksi ihan sairaan hieno. Esineet on ollut mun mielestä se meidän heikoin lenkki ja palautukset on olleet aika surkeat. Nyt löysi esineen 36s aikana ja palautti siististi käteen, vaikka olin varmaan edennyt koiran etsiessä puoleen väliin ruutua, kun lähetin kulmasta sisään.

Maastoon mentiin sitten ihan räkäposkella vetäen koko matka tutulle hakuradalle, jonne olikin kivasti vedetty keskilinja "normaalin linjan" viereen ja viistoon... Radalle tultiin ns. etukulmasta ja sitten piti koira lähettää 180 astetta toiseen suuntaa, kun rata alkoi just eikä melkein siitä, missä tuomarit seisoi. Koira tietysti upposi ihan minne sattuu ja sain vielä hajun maalimiehestä, joka oli keskilinjan väärällä puolella ylittäen linjan ja kutsuttuani että korjattuani pistoa kolmatta kertaa niin lähti kyllä painelemaan sitä vauhtia, että tuomari totesi keskeyttävänsä siihen. Tämä oli kyllä melkoisen opettavainen reissu. Meni kyllä pitkälle siihen, että itse sössin radanluvun täysin ja kun koiran olin kutsunut hajulta pois pari kertaa niin ei enää kolmannella totellut. Tuomari ei ihan ymmärtänyt vallattomuutta ja puhalsi pelin poikki :D

Olisi kyllä kauhea hinku päästä kokeilemaan vielä tämän vuoden puolella, mutta ehkä täytyisi pari kertaa päästä ampumaan kentälle ja miettimään, että missä oli vika, kun reagoi miten reagoi. Sinänsä oli kiva, että tämä tapahtui nimenomaan omalla kentällä, koska käytiin sitten kokeen jälkeen leikkimässä ja vetämässä seuraamiskaavio hyvässä mielentilassa läpi.

Noh ei tässä kohtaan auta taaskaan todeta muuta kuin, että nokka kohti uusia pettymyksiä! Näistä epäonnistumisista huolimatta kuitenkin treenaaminen Zeldan kanssa on ihan parhautta ja pääosin nautitaan siitä molemmat.