torstai 13. heinäkuuta 2017

Rallyura korkattu

Tesla on viimeksi ollut tokokokeessa joulukuussa 2014 ja sen jälkeen ollaan rakennettu suhdetta ja mielentilaa uusiksi ihan parhaassa mahdollisessa opissa ja menty hurjasti eteenpäin sen saralla. Ehkä sen takia oli alkuun niin suuri järkytys, kun vihdoin mentiin rallytokoilemaan niin heti ekalla radalla koira meni täydelliseen tilttiin. Rataantutustumisessa oli itsellä varma olo ja rata oli just meille passeli sisältäen asioita, jotka osataan. Mielestäni sain sen viriteltyä ihan kivasti, mutta siinä kohtaa kun astuttiin kehän sisälle ja mentiin lähtöön niin se jännitti jotain. Vieressä oli teltta ja takana oli autoja. Ehkä se mietti, mistä sieltä hyökkää joku autoissa huutavista koirista kimppuun tai sitten se odotti, koska teltasta tulee joku pelottava täti hakkaamaan noutokapulalla päähän. Teslalla on melkoinen mielikuvitus. Jälkeenpäin mietittynä ei olisi ikinä pitänyt yrittää lähteä siinä tilassa vaan tehdä koiralla joku nostattava temppu tai liike ja asettua uudelleen lähtöön. Otin sen kuitenkin siitä väkisin mukaan ja ensimmäinen tehtävä oli perusasento, jota se ei kyennyt suorittamaan vaan pysähtyi jännittyneenä vilkuilemaan taakse enkä saanut koiraan mitään kontaktia. Radan jälkeen epätoivo oli aika suuri ja sain onneksi purettua pahimman tuskan niin ihanaan somepäivitykseen...

Toiselle radalle mentiin sitten sillä asenteella, että keskityn vaan kannustamaan koiraa ja vedän radan täysiä läpi tekniikasta viis ja jos koira tilttaa teetän tempun, pidän bileet ja juoksen kehästä ulos. Seuraaminen oli vähän haahuilevaa, mutta sain koiran tsempattua joka kerta mukaan niin, että päästiin sitten lopulta maaliin. Vasta jälkeenpäin tajusin, että tuohan oli meille ihan järkyttävän suuri työvoitto, että ylipäätään kyettiin ensimmäisen epäonnistumisen jälkeen tekemään perään kokonainen suoritus! Ja häiriötäkin oli enemmän, kun viereisellä radalla oli samaan aikaan avoimen luokan suoritus. Ollaan me oikeasti menty eteenpäin eikä todellakaan ole ollut turhaa tähän astinen työ. Ja uskomatonta kyllä tuolla todella alle koiran todellisen osaamistason olevalla suorituksella saatiin aikaan 84p ja hyväksytty tulos rallytokon alokasluokasta!

...niinkuin Päivi tuossa kommentoi päivitystä niin "Kärsivällisyyttä". Sitä vaaditaan ja ihan omaa tahtia edetään. Eiköhän tämä rallytoko ura tästä siis saa jatkoa ja jonkinmoisen epäröinnin päälle lupauduttiin mukaan SM-joukkueeseen. Onhan tässä vielä muutama kuukausi aikaa treenata sekä voidaan vielä käydä ainakin kerran kokeessakin ja useammin, jos ei tehdä tulosta.

Kyllä tuo puudeli on ihan vaan hieno harrastuskaveri ja rallytoko on hyvä eläkelaji veteraanille, jos SAGI tekee meidän puolesta päätöksen ja vuoden päästä ollaan agilitystä eläkkeellä. Toki voihan se päätös olla aina edessä muutenkin, mutta kyllä hyväkuntoinen ja terve koira voi vielä 10-vuotiaana radan, jos toisen silloin tällöin omaksi ilokseen juosta. Niin hieno asia, kun nämä uuden kokoluokat agilityssä ovat niin on siinä se pieni varjopuoli, kun kaikki koirat tullaan mittaamaan uudelleen. Ja siinä uudelleen mittauksessa on aina olemassa se riski, että koira on muutaman millin liian. Todellakin toivon, että Tesla pysyy edelleen medinä mihin se on alunperin mitattu, toki kiertoon se jo silloin meni, mutta mediksi sen kolme tuomaria lopulta totesi. Rallytokokokeessa tuli huomattua myös, että se jännitti mittausta ihan valtavasti eikä siellä edes tarvittu niin tarkkaa tulosta kuin agilityssä. Mennään kuitenkin mitattavaksi ihan avoimin mielin sitten, kun sen aika on ja katsotaan kuinka käy. En ala asian eteen stressaamaan tai karvoja ajelemaan. Ei sillä etteikö schapendoes kuin schapendoes pärjäisi hyvin pikkumaxeissa ja selvittäisi hyppyjä niin en kuitenkaan näe järkeä lähteä hypyttämään veteraani-ikäistä koiraa, joka on ikänsä kisannut medeissä mm. maxirengasta, pidempää pituutta, suurempaa okseria... toki näitä mittoja en ole tarkastanut, mutta tuskin pikkumaxit medirengasta tekevät. Siinä kohtaa, kun koira on enemmän kuin puolet kisaurastaan tehnyt mediesteitä niin ei ehkä ole enää järkeä lähteä opettamaan uudelleen rengasta ja muuta.

Mutta heiiiii! Me tehtiin se. Korkattiin uus kisakirja ja heti saatiin tulos ekoissa kisoissa!!! Ehkä tän vuoden tavoitteeksi uskaltaa asettaa sen RTK1:sen...

SBRY Erkkari 2.7.

Olikohan tämä jo viiden erkkari briardin omistajana?

Ohmilla oli eka erkkari ja tällä kertaa vielä pentukehissä. Pentuja oli ilmoitettu 12kpl ja kehässä nähtiin 6kpl uroksia. Ohmin sain mielestäni ihan kivasti seisomaan ainakin jotenkin päin, mutta ravannut se ei juuri askeltakaan. Kauhea kiire juosta velipojan perässä, häntä nousi ja vauhti kiihtyi, kuten kuvat osoittaa:




Kuvat: Tuula Pullinen, Henna Lindell, Tuula  Tanska

Saattaapi olla, että sellaista kehää ei nähdä, jotta Ohmi juoksisi minun kanssa asiallisesti. Onneksi näyttelykehien ulkopuolella häntä saa olla just siellä, missä tykkää ja minullehan se vaan passaa, mitä korkeammin se heiluu. Selvittiin tästä kuitenkin molemmat ehjinä ja iloisina maaliin, vaikka tuomari meidät ekana ulos kätteli, mutta arvostelua kehtaa kyllä katsella, vaikka tuosta pään koosta olen hiukan erimieltä, että ei sen nyt kauheasti isompi tarvisi olla. Mahtuu ruokaa ihan tarpeeksi tostakin luukusta sisään.

(Ja saa koettaa katsoa väärinpäin, kun en saa käännettyä)

"Lovely puppy" alkoi arvostelu ja sitähän se on. Velipoika Urho oli upeasti PEK3 ja sai vielä kunniapalkinnon, joten ollaan oikein ylpeitä heidänkin edestä. Käytökseltään veljekset olivat molemmat erinomaisen iloisia ja avoimia.






Zeldalla tämä oli neljäs erkkari ja edelleen oli erikoistuomarin mielestä erittäin hyvä. Tällä kertaa esitin Zeldan itse varmaan ensimmäisen ja viimeisen kerran näyttelyssä, jos ei sitä ensimmäistä ja viimeistä kertaa pentukehässä lasketa. Täytyy silti todeta, että Zelda juoksi tällä kertaa tosi asiallisesti ja oikeasti jopa juoksi alkuun. Hieman se alkoi jossain kohtaa tarjota seuraamista ja eihän siitä voinut muuta kuin kehua.


Zeldan arvostelu oli oikeastaan ihan erinomainen, mutta eihän tämä ranskalainen tuomari ymmärtänyt sen hienostunutta harmaasävyistä ja niin kauniiksi kehuttua väritystä lainkaan, joten ei voinut antaa muuta kuin erittäin hyvän, mutta sehän oli meille ihan passeli arvio. Hampaista sai kovasti kehuja ja ihmetystä iän sanoessani, kun on niin hienossa kunnossa. Katkennut etuhammas ei siis tätä herraa ainakaan haitannut. Avoimessa luokassa oli kahdeksan narttua, joista puolet sai erinomaisen, joten meidän ei tarvinnut esittää seuraamista enää kunniakierroksella.

Erkkaripäivä oli hyväntuulinen ja mukana. Tuomari oli oikein kiva, vaikka ei meidän kauneusihanteet yllättäen ihan kohdanneet, mutta mulle passaa nämä sporttimalliset. Samaan sarjaanhan se Teslakin menee, mutta schapendoeseilla keveys ja kapeus on sallitumpaa. Tokoa kyllä jäin vähän kaipaamaan. Parhaat ja antoisimmat erkkarit on ne mihin on tungettu näyttelyn lisäksi vähän muutakin ohjelmaa, mutta eiköhän sellaista ole luvassa vuonna 2019. Vuoden 2018 erkkarin suhteen yhdistysaktiivit vetävät henkeä ja tämä on PK-tapahtuman yhteydessä, mutta ei se tee siitä vähemmän erkkaria.

Erkkarista jatkui sitten hullu työputki yövuorolla ja tupla iltayövuorolla, joiden seurauksena iski joku sitkeä kesäflunssa, johon ei lepo auttanut vaan joutui hakemaan tohtorilta rohtoja ja pari ylimääräistä lepopäivää. Kaikki järkevä touhu on siis ollut olematonta. Seuraava briardtapahtuma eli leiri on onneksi jo 1,5kk kuluttua ja siellä riittää kaikkea kivaa aktiviteettia.

Schapendoes erkkari jäi tänä vuonna väliin. Jotenkin ilmo meni ihan ohitse eikä kyllä erkkarista kauheasti huudeltu, kun siellä ei ollut erikoistuomariakaan. Olisin kyllä siitä huolimatta Teslan sinne vienyt ja harmitukseen yritin jotain ulkomaanreissua suunnitella, mutta päädyin sitten ilmoittamaan sen vaan kotinäyttelyyn eli Poriin. Siihen olisi tarkoitus päättää tämä hurjan hurja showtournee toistaiseksi, jos vain tavoitteet täyttyy. Me nimittäin keskitytään nyt rallyyn ja se onkin sitten toinen tarina :)

keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

Ohmin hyppytekniikkavideot


Onpas se ollut pari kuukautta sitten pieni! Mutta täytyy postata nämä videot tänne niin on sitten helpompi löytää, kun niitä haluaa tulevaisuudessa katsella. Ja ettei käy näin. Seuraavaksi mennään jatkokurssille syksyllä.


maanantai 3. heinäkuuta 2017

Kesäkuun koulutukset

Kesäkuussa Zelda ja Ohmi ovat molemmat päässeet pari kertaa Päivin treeneihin. Zeldan kanssa on lähinnä korjailtu seuraamisen mielentilaa, joka on hajonnut kevään ampumistreenien yhteydessä. Ei ihan helpoimmasta päästä oleva ongelma, mutta onneksi ongelmat on tarkoitettu ratkaistaviksi. Ohmin kanssa ollaan vahvisteltu aktiivisuutta ja opeteltu autosta ulos tuloa ja sen se on kyllä oppinut ihan muutamalla treenillä. Tuntuu muutenkin, että se oppii asioita paljon tätiään helpommalla ollakseen putkiaivo.

Kesäkuun alussa alkoi Lentsun perustaidot kurssi, joka on noin kerran kuussa. Se oli kyllä just eikä melkein meille kuin tilauksesta. Saa niihin eritärkeisiin perustaitoihin tärkeitä palasia rakenneltua oli se laji sitten tulevaisuudessa toko, haku tai agility niin kaikissa vaaditaan tietyt perusasiat, oli kyse sitten irtoamisesta tai keskittymisestä. Ja Lentsu vaan on paras :)

Ekan kerran teemana oli tarjoaminen. Opeteltiin ensin tarjoamaan omaa taukopaikkaa ja Ohmilla se on kevythäkki. Sitten olikin jännää, kun laitettiin esineitä lattialle ja piti tarjoamisen kautta koiran tajuta ottaa jotain suuhunsa. Ohmi valitsi pienen vinkulelun pitkällisen pohdinnan päälle. Tämä on harjoitus, jota täytyy ehdottamasti alkaa treenata aktiivisesti. Ohmi ottaa kyllä asioita paremmin suuhun kuin Zelda, mutta vahvistaa täytyy sitä, että se on kannattavaa. Sitten ehdittiin vielä peruutellakin. Saatiin kotiläksyksi opettaa jokin temppu ja me ollaan oltu sen suhteen vähän laiskoja. Ensin oli tarkoitus ottaa ahneena häpeä temppu, mutta kun tajusin. että kesäkuu on ihan hirveän kiireinen päädyin morjestukseen, mutta luovutin nopeasti, kun en päässyt edes alkuun millään. Nyt ollaan sitten siinä vaiheessa, että peruuttaa 2-4 askelta tarjoamisella eikä olla vielä saatu vihjesanaa sisäistettyä ja monta askelta jäljellä, mutta onhan tässä vielä muutama päivä aikaa treenata niin kehdataan mennä seuraavalle kerralle. Ehkäpä se tajuaa tämän nopeasti sitten, kun tajuaa?

Zelda pääsi Jänesniemen Elinan yksärille ja siellä tehtiin rohkeita valintoja, joissa mä jouduin juoksemaan ja opeteltiin suullista käskyä ja liikkeen pysähtymättömyyttä noin niinkuin pähkinän kuoressa eli Zeldalle vaikeita juttuja, kun sen pitäs suorittaa lukittu este vaikka oma vauhti pysää tai vaihtaa suuntaa,

Kesäkuussa oli myös meidän tokoporukalla Riitalle yksäri. Ohmi pääsi myös mukaan. Zeldan kanssa syvennyttiin tunnariin ja pohdittiin sen lukkoja. Siis päänsisäisiä. Sinällään se osoitti kyllä osaavansa homman. Ohmin kanssa tuli tosi paljon treenijuttuja tokoa ajatellen. Näytettiin ensin vähän mitä ollaan tehty eli ei juuri mitään. No jotain asennonvaihtoja luopumisen kautta ja näitä saatiin kannusteeksi tehdä lelulla. Ja sitten saatiin ohjeeksi, että jos keskittyminen herpaantuu luopumisessa niin palkka lähtee "pakoon". Niin ja autosta tulo treeniin saatiin vielä lisäohjeeksi heittää palkka takaisin autoon. Sitten saatiin työkalut perusasentoon ja seuruuseen. Perusasentoa tehdään niin, että siirryn itse koira sivulle. Tässä tuli lähinnä fiksausta palkansuunnan suhteen. Ja sitten seuraamista tehtiin tarjoamisen kautta eli käveltiin vaan remmissä ja heti kun tarjosi kontaktia niin sosiaalista palkkaa ja makupalalla palkatessa samalla ohjattiin istumaan sivulle. Sitten saatiin vielä luoksetulotreeniksi, joka sopii toki myös noudon tarttumisiin, niin että heitetään nami (tai lelu) ja päästetään koira sinne ja juostaan itse päinvastaiseen suuntaan ja sitten palkkaus. Kauheesti tuli treenattua kaikkea eväitä treenireppuun!

Nyt, kun vielä työt lakkaisi haittaamasta harrastamista ja ehtisi todenteolla treenata kotosalla niin kyllä olisi komiaa...

Juhannus sentään treenattiin! Heti perjantaina treffattiin veljeksiä urhoa ja spurrea metsässä haun ja jäljen merkeissä. Zelda pääsi esineille. Lauantaina pellolle, jonne tein Ohmille kolme ja Zeldalle kaksi jälkeä. Molemmat saivat myös yhden vieraan jäljen, kun iskä oli mukana tallomassa. Sunnuntaina sitten velipojat tuli Heinolaan ja otettiin näyttelysulkeiset sekä tottistelut perään.

SBRY:n erkkarikin on taputeltu tätä kirjoittaessa, mutta siitä ehkä oma postaus kera juhannuksen kuvasadon ;)

lauantai 3. kesäkuuta 2017

Kevät kiireitä

Hienosti alkanut treenien päivitys kaatui sitten yhtä nopeaan kuin alkoi. Nyt on tosissaan keskitytty siihen treenaamiseen blogin kirjoittamisen sijaan se mitä ollaan ehditty muilta kiireltä. Varsinkin toukokuu on ollut ihan ylibuukattu omalta osalta. Sen lisäksi, että töissä on saanut painaa ylitöitä niin työkavereiden kesken vietetty irtiottoarjesta Pietarin retken muodossa on kuluttanut arvokkaita vapaapäiviä. Vaikka kaiken muun suhteen ollaan aika rappiolla niin ei onneksi treenien.

HYPPYTEKNIIKKAA

Huhtikuulle mahtui vielä Alatalon Vapun hyppyklinikka. Ohmi sai onneksi paikan peruskurssille, vaikka toivoin kovasti, että oltaisiin saatu kevään briardleiri toteutettua ja jätin ilmon viime tippaan. Kurssi oli todella hyödyllinen ja palautti paljon asioita mieleen. Ohmista ei välttämättä tule agitykkiä, mutta nämä pohjat auttavat myös PK-puolella metrisen suoritukseen. Kyllähän siitä toki ylipamautetaan huonommallakin tekniikalla, mutta se huolestuttavin osuus noissa hypyissä on ne alastulot, jotka ovat koirille todella rankkoja ja kuluttavia. Ja toki painonsiirto ja muu auttaa ylipääsemisessä. Agilityssä taas tulee entisestään asioita huomioitavaksi, vaikka korkeus ei siellä ole niin suuri, mutta toistoja alastuloissa tulee todella paljon. Ja toisaalta huonolla hyppytekniikalla varustettuja koiria, joilla on paljon ilmavaraa ja takajalat vedetty vatsanalle näkee paljon. Vappu totesi ettei hyppytekniika ole perinnöllinen asia vaan jokainen koira joutuu opettelemaan hyppytekniikan. Koiralle ei varsinaisesti opeteta hyppäämistä vaan luodaan olosuhteet, joissa sen on mahdollista oppia. Toiset koirat oppivat hyvän tekniikan ilman näiden olosuhteiden erityistä luomista ja hyppäävät  hyvällä tekniikalla, vaikka ei olisi koskaan tehty hyppytekniikkaharjoitteita, mutta itse en halua jättää sen varaan. Haittaahan näistä harjoitteista ei missään nimessä ole ja niiden avulla voi myös treenata keskittymistä. Sivuttiin myös jonkin verran PK-hyppyä, missä yleisimpiä ongelmia on juuri painonsiirron puute, kun koirat hyppäävät saaliilla kapulan perään niin niiden liike on varsin etupainoitteista eivätkä ne ennen ponnistusta siirrä painoaan takaosalle.

HAKUKOULUTUSTA

Niemen Elina saapui jo neljättä kertaa vetämään hakukoulutusta meidän porukalle. Sekä Zelda ja Ohmi pääsivät treenailemaan. Zelda on saanut kaivattua sinikkiittyä työskentelyyn. Suoraanhan se ei juokse eikä tule juoksemaan, mutta se ei ole tässä kohtaa tärkeää. SM-haaveet eivät sen kohdalla haun osalta taida toteutua, mutta HK1:seen sen työskentely riittää vallanmainiosti. Onneksi saatiin treenata Ohmin kanssa, koska kyllä nuo omat perusasiat tarvitsivat hieman päivitystä. Olen ihan liikaa ohjaillut koiraa ja pelännyt sitä, että se lähtee haahuilemaan. Viikonlopun aikana silmät tuulitreenille aukesivat todenteolla ja ymmärrän mitä tarkoittaa, kun koira juoksee tuulitunnelissa ja myös, että sen täytyy itse oppia tarkentamaan se haju. Nämä pohjat, kun rakentaa nyt huolella niin ei tarvitse murehtia, että suorilla pistolla koira lähtee juoksemaan tuulessa. Pohjat tehdään siis tänä kesänä rauhassa tuulitreeneillä ja ehkä loppukaudesta otetaan mukaan hajunhakuja. Seuraava vaihe on sitten pitkälle kiinni koirasta miten edetään. Ohmi on kyllä hienosti ilmavainuinen ja maalimiesmotivaatio että työskentely on huippua pienellä miehellä.



NÄYTELMIÄ

Toukokuun kalenteria ovat täyttäneet myös koiranäyttelyt poikkeuksellisen paljon ja toki koirien puunaaminen niitä varten vienyt oman aikansa. Tesla aloitti veteraanitourinsa tampereella Annin handlaamana ja siitä jatkettiin Saloon, Harjavaltaan ja Raumalle, jonne myös Zelda pääsi mukaan. Ei olisi kyllä voinut nuoren veteraanin kanssa mennä paremmin:

Tesla:
6.5 Tampere KV, Hand Van de Berg VET ERI SA ROP-VET
13.5 Salo RN, Godelieve De Wit-Bazelmans VET ERI2
26.5 Harjavalta RN, Vojislav AL-Daghistani VET ERI1 SA PN1 VSP ROP-VET
27.5 Rauma KR, Saija Juutilainen VET1 SA PN2 ROP-VET

Zelda oli Raumalla Kanadalaisen Heather Langfeldin arvioitava sertin toivossa, mutta oli liian kapea tämän tätin makuun, joten EH irtosi ja sehän on erittäin hyvä, joten ei yhtään huono. Esiintyminen ja handlaus oli kyllä huippuluokkaa, joten ollaan niihin tyytyväisiä ja kokeillaan sitä sertiä taas ensivuonna perinteisesti harjavallassa tai raumalla, jos ei jonnekin muualle keksi ottaa näyttelypuudelin siivellä. Tosin Teslan kanssa alkaa olla tavoite jo kohta täynnä, että voidaan vetää henkeä, kun kivasti tullut noita ROP-veteraani saavutuksia. Viikon päästä mennään katsomaan millainen tuuri on Tuurissa. Siellä pääsee myös Ohmi korkkaamaan kehäuransa. Kattotaan mitä siitä sanotaan ja mietitään sitten koska jatketaan. Erkkariin ovat toki molemmat briardit ilmoitettu ja Teslakin varmaan pääsee schape-erkkariin, vaikka sieltä erikoistuomari tänä vuonna uupuu.

Täytyy myöntää, että olin tämän toukokuun näyttelytourin päälle melko varma, että burnout on varma, mutta kiitos huikean matkaseura ja hyväntuulisten näytteilleasettajien niin showreissut ovat olleet oikein leppoisia ja jopa mukavia. Mikäs siinä viettää päivää hyvässä seurassa koirien kanssa. Koko lauma on kulkenut hienosti mukana ja Ohmi on päässyt osoitamaan olevan tolkku nuori mies hälinässä ja osaa rauhoittua hienosti mökkiin. Nämä taidothan ovat äärimmäisen tärkeitä muutakin koeuraa ajatellen, joten mikäs sen hauskempaa, kun päästä näyttelyissä treenaamaan.





Showkuvista kiitos parhaimmalle näyttelyseuralaiselle Anni Helmiselle poislukien tuo Laurilan Tuijan nappaama kuva Tampereelta. Kuten kuvista näkee niin Ohmi on päättänyt kevään aikana kasvattaa koivet eikä juuri muuta. Sain sen mitattua kotona 62,5cm korkeaksi ja eilen käytiin vaa'alla, joka näytti 26,5kg, joten massaa olisi kyllä varaa saada, mutta eiköhän se sieltä tule. Toisaalta sopii mun sporttimallisten sarjaan tuommonen hoikka poika paremmin.

MITÄ MUUTA?

Hakua ollaan treenattu ahkerasti ja jokunen jälki tallottu. Onhan tuo jäljestäminen ihan siedettävää touhua, mutta voi olla ettei siitä suurempaa uraa urkene, kun treenipuitteiden saaminen on suhteellisen työlästä. Hakumaastojen kyseleminen ottaa jo oman  veronsa niin peltojen ja niiden omistajien metsästäminen siihen päälle ei jotenkin ole lähtenyt käyntiin. Ohmi on melkoinen höyryveturi. Osallistuttiin myös UPK:n jälkikurssille, jossa ehdittiin neljä jälkeä talloa ja kaikki oli tekniikalla täysiä tai ei mitään. Muutamat omat jäljet tuohon päälle niin aika heikkoa etenemistä siihen nähden paljon tuo FH-jälki todellisuudessa vaatisi tallomista. Hakua ollaan päästy tekemään 1-3 kertaa viikossa ja se on siinä lajissa ihan passeli etenemistahti, kun ei ole kiire.

Zelda aiheutti hieman murhetta katkaisemalla hampaansa, mutta omistajan huolesta huolimatta tilanne vaikuttaa stabiililta ja uskaltanen jättää poistamisen syksylle suunnitellut sterkkaamisen yhteyteen... kyseessä on siis etuhammas, joka ei tunnu koiran taisteluun, ruokahaluun ja tekemiseen vaikuttavan pätkän vertaa. Kauhukuvien jälkeen onneksi otin puhelun Rauman evidensiaan, jossa ihan hampaisiin erikoistunut eläinlääkäri ja sieltä saaduilla neuvoilla mennään.

Ja todistettavasti me ollaan jotain treenailtukin ainakin sen verran, että ollaan filmille päästy. Tässä Päivin treeneistä muutamat Ville Erkkilän ottamat upeat kuvat:







Ja viimeisimpänä vielä muutama sananen Ohmin ekasta sempasta. Päästiin osallistumaan UPK:n järjestämään Kantoluodon koulutukseen kahtena arkiehtoona ja hienosti vedettiin. Maanantaina ja tiistaina tehtiin aika samantyyppiset treenit ja tiistaina oli semmonen "voi vitsi me osataan" -fiilis ja tuntui toimivalta kaikinpuolin. Lähtökohtaisestihan me ollaan muutamat kerrat mitä on kentillä käyty tottistelemassa tehty juuri tuota aktiivisuutta ohjaajaan, kontaktia, keskittymistä ja luopumista. Nyt vahvistettiin eriasentoja tarjoamisen ja luopumisen kautta sekä tehtiin perusasentoharjoitusta luopumisella. Hitaasti hyvää tulee ideologia sai vähän noottia, että pitää myös opettaa uusia asioita ja tarjota haasteita, jotta homma pysyy mielekkäänä. Tästä tuli vanvasti mieleen Lentsun luento, josta mieleen on jäänyt KO-treenit eli kaikki onnistuu, mutta niiden osuus taisi olla vaan puolet, kun neljännes pitäisi olla myös sitä uuden oppimista. En kyllä nyt yhtään muista mitä ne loput oli, kun me vaan tehtäisiin noita KO -treenejä, mutta mikä parasta ensi viikolla alkaa Ohmilla Lentsun kurssi :) Ehkä siellä palautuu perusasiat mieleen. Ohmin kanssa ei voi ainakaan syyttää mua siitä etten tekisi perusasioita huolella ja hartaasti.

JA MITÄ SITTEN?

Kun varmaan taas menee hetki, että saan päivitettyä niin tässä kesäkuun suunnitelmat:

UPK:lla Ohmilla ja Zeldalla pyörii kurssit, joille koitetaan muistaa ottaa osaa sekä Rajalan Elinan aksa jatkuu niin WeCan kouluttajien ryhmässä kuin tiistaiaamuissa. Kesäkuussa pitäisi päästä osallistumaan tokoryhmänkin treeneihin. Ja hakutreenit pyörii paristi viikossa. Tottiksen suhteen täytyy ottaa niskasta kiinni ja käydä kentällä tekemässä vähän kaikkea!

3.6 Hakuporukan  tehotreenipäivä
4.6 Briardhenkinen peltojälkikoulutus Eurajoella
9.6 Lentsun perustaidot kurssi
11.6 Miljoonakoira (Tesla&Ohmi)
16.-18.6 Agilityn SM-kisat, LPR
21.6 Jänesniemen Elinan agiyksäri (Ohmi tai Zelda)
22.6 Kivimäen Riitan tokokoulutus (Zelda ja Ohmi)

Että ihan kivanoloinen kesä tulossa... lomaakin on ehkä joskus jokunen päivä jossain kohtaa.

maanantai 17. huhtikuuta 2017

Maastokausi korkattu ja muuta

Huhtikuu toi tullessaan meidän porukan hakukauden korkkauksen, vaikka takatalvi on vähän koettanut uhkailla. Ja samalla saatiin kasaan räätälöity peltojälkikurssi ja Ohmin kanssa korkataan vallan uusi aluevaltaus. Näiden lisäksi Ohmi on lähinnä treenannut sosiaalista elämää ja muuta tärkeää. Käytiin me vähän rauhoittumassa kameran edessä. Seuraavaksi tavoitteeksi voisi ottaa eteentulon ja perusasennon opettamisen kevään aikana, että tulisi tehtyä jotain liikkeitäkin.

Ohmin 5kk synttäriseurue

Hakutreenit 5.4

Zeldalle kolme valmista ukkoa. Ensimmäinen vasemmalla ilman apuja ja lyhyt ilmaisu. Kaksi lapsen ikäistä maalimiestä umpparissa ja palkkasivat ruualla heti haukusta. Toinen erittäin tiheässä metsikössä, jossa myös tienylitys, joten otin ääniavut käyttöön varmuudeksi. Pidempi haukutus. Kolmas taas vasemmalla ja ilman apuna. Jokaiselle todella suoran ja varmat pistot Zeldalksi. Ja ilmaisu myös hyvin ja viimeisellä maalimiehellä lelupalkka, leikki hyvin.

Ohmille kaksi tuulitreeniä puhtaaseen metsään. Oltiin lähinnä kävelyllä ja törmättiin pressun alla makaaviin ukkoihin. Riemu repesi, kun tajusi, että siellä on ihmisiä, joilta saa ruokaa. Reipas pentu ei osannut säikähtää yhtäkkiä maassa makaavia möykkyjä niinkuin uskalsin odottaa.

Zeldan esineruutu ja Ohmin haku 7.4

Aikamoinen vauhtiruutuun lähettäessä ja aika vauhdilla paineli ruudun taakse ja veti pari kierrosta ennenkuin nappasi ekan esineen takanurkasta ja toi hienosti. Toinen esine oli vieras ja  hieman epäilyttävä villamöykky, joten sen kohdalla piti hetken miettiä ennen nostoa. Motivaatio ja etsiminen on nyt kohdillaan, joten nyt tarvii alkaa lisäämään haastavia esineitä. Täytyy todeta, että aika hieno ruutu näin kauden korkkaukseksi.

Ohmille tehtiin parit tuulitreenit. Eka oli taas lähinnä kävelyä, mutta tokalla jo nousi nenä hajulle!

9.4 Ohmin FH-kurssi osa I

Päästiin tutustumaan Päivin valvovan silmän alla jäljestämisen saloihin. Paljon tuli asioita, joita en olisi kyllä osannut itse ajatella, joten hyvä ettei alettu itse säätämään, kuten tuulen suunta, jäljen aloitus ja lopetus sekä tallomistyyli. Eli aikalailla kokopaketti sai raamit. Eka jälki oli ihan kohtalainen ekaksi jäljeksi, kaiketi.

13.4 Hakutreenit

Saatiin kasaan vain pieni porukka, joten tehtiin kokeneemmille koirille pelkät ilmaisut. Zeldalle kaksi äijää melko lähelle ja haukutus sekä haltuun otto sekä mun luvalla vapautus palkalle. Näitä täytyy treenata enemmän, koska haukku muuttui hieman levottomaksi mun tullessa lähelle ja meinasi varastaa maalimiehelle muutaman kerran. Motivaatio oli kyllä kohdillaan.

Ohmille tehtiin kaks tuulitreeniä ja nyt otettiin ekaa kertaa ns. keskilinja mukaan eli pelkän tuulen suunnan lisäksi pyrin siihen, että eka lähdettiin hakemaan ukkoa vasemmalta ja sitten oikealta. Vasemmalta haistoi jo keskilinjalta ja huomasi, että edellisellä kerralla oli selkeästi syttynyt lamppu. Tokalle ukolle saatiin mennä hieman likemmäs ennenkuin sai hajun. Haussa on selkeästi menossa eteenpäin ja vauhdilla eikä todellakaan ole tarvinnut montaa toista per treeni vaan tarkoitus on pitää toistomäärät pieninä periaatteella laatu korvaa määrän.

16.4 Ohmin FH-kurssi osa II

Viimekerrasta viisastuneena otin mukaan paremmat palkat eli naturista, joka on riittävän kosteaa ja miellyttävää syödä. Olin vaan pilkotuttanut hieman liian isoja palasia. Meidän jälkea haittasi myös sivutuuli, joka päätti iskeä juuri ajamaan lähtiessä, vaikka talloessa ei ollut tietoakaan. Ei ollut siis mitenkään ideaali suoritus, mutta mä selvisin kuulemma ohjauksesta erinomaisesti haasteista huolimatta. Työtä tämä laji siis vaatii eikä tule ilmaiseksi varmasti hyvää jälkikoiraa, mutta me ollaan valmiit tallomaan. Eniten tökkii se ettei oikein ole nurmiplänttejä eikä peltoja Ulvilassa käytössä.


Tämän lisäksi käytiin vähän tekemässä rauhoittumisharjoituksia yllättävän haastavissa olosuhteissa. Ohmin kanssa näitä on tehty lähinnä kotona eikä ollut ihan niin helppoa tutussa treenitilassa hiljaisuudessa kuvaajan ympäröimänä, mutta hienoja otoksia siitä silti tarttui taitavan kuvaajan kameraan!


Kuvat: Ville Erkkilä Kiitoset: Päivi Saarilahti, Prokoirakko

Ja Teslasta tuli kyllä aika huikeita otoksia. Tehtiin loppuun kimpassa rauhoittumista eli häiriötä riitti. Suhde ja luottamus tuntuu olevan aika kivalla mallilla.


Kuvat: Ville Erkkilä Ja Kiitokset edelleen Päiville. Matka on ollut antoisa ja jatkuu yhä.

PS. Zelda ei näy kuvissa, koska päätti aloittaa juoksunsa Teslan perään ja tämä tarkoittaa myös Ohmin eristyksen jatkumista. En tiedä miten saan sen pidettyä porttien takana, kun uskallan taas jättää yksinollessa samaan laumaan. Eihän se vielä mitään tajua, mutta Tesla yritti tarjota itseään koko juoksun ajan, joten nyt toki Zelda hiukan kiinnostaa ja Zelda taas on entistä kiukkuisempi hormooneissaan. Onneksi juoksivat silti nyt perään molemmat niin ehtii kesän treenailla ja syksyllä miettiä miten kuviot hoituu eli kuka menettää piuhat ekana ja kelle etsitään hoitopaikkaa ;)

Joko saa hakea oman?



keskiviikko 29. maaliskuuta 2017

Tokokoulutusta ja muuta mukavaa


Arki Ohmin kanssa rullaa mukavasti ja pieni mies on sulautunut laumaan erinomaisesti. Pentukoulu tuli taputeltua ja otettiin paikka myös uudesta ryhmästä ettei tule mökkihöperöidyttyä täysin ennekuin ulkotreenikausi alkaa kunnolla. Onneksi tuo valtava jäärata alkaa varovasti sulamaan niin uskaltaa pian liikkua normaalisti ja vielä, kun pääsee tuosta pahimmasta mutavellistä eroon niin sitten on jo syytä juhlia. Takapihan aitaakin on saanut vähän paikkailla, kun Ohmi keksi naapurissa vierailun ilon. Ei ole pensasaita pienen pojan kestävä.

Maaliskuun 19. Päivä oli odotettu tukkakoirien toko- ja rallytokopäivä. Oli ilmoittautut Teslan rallyyn ja Zeldan tokoon. Briardeja tuli Zeldan lisäksi yksi ryhmällinen, joten Zeldan paikan siirsin toiseen ryhmään enkä hirveästi ehtinyt seurata muita briardeja, kun samaan aikaan rallyihin Teslan kanssa. Rallyssa tehtiin ensin ratatreeni, josta saatiin palaute ja sitten loppu aika omia ongelmia. Meidän suurin ongelma on edelleen rintamasuunnan pysymisen oikeana. Tätä tarvitsisi treenata määrätietoisesti, kun tokossa olen sallinut koiran tulla perusasentoon pomppaamalla paikallaan käännöksissä. Eteentulossa tarvitsee vähän ruveta säätämään varpaille astumista, kun siitä lähtee rallyssä myös pisteitä. Krista Karhu koulutti tosiaan rallytokoa ja taas tuli lisää inspiraatiota treeneihin sekä tärkeitä huomioita mitä tarvitsee muistaa kokeisiin mennessä.

Tokoa veti Jalosen Mika ja ennakkoon olin kuullut kouluttajasta kehuja, mutta muuten oli varautunut melko peruskauraan ja vaatimisen kautta kouluttamiseen, mitä paljon tokossakin nykyisin tuntuu olevan välittämättä koiran mielentilasta, mutta onneksi olin enemmän kuin väärässä. Alkuun Mika piti ”luennon” omista ajatuksistaan. Hyvin selväksi tuli, että ensin on osattava kontakti, luopuminen, perusasento, paikallaolo ja kohdetyöskentely ennen kuin pääsee etenemään pidemmälle. Meillä on kontakti hyvällä mallilla tarjoamisen suhteen, mutta kestoa pitäisi treenata. Luopuminen on ollut aina haaste ja vaatii jatkuvaa ylläpitoa.

Kouluttajalla oli ajatus, että perusasentoon täytyy panostaa ja koiralla täytyy olla suuri motivaatio ja halu tarjota perusasentoa. Katselin, että briardeista aika moni treenasi perusasennon tarjoamista. Me ollaan vahvisteltu viime aikoina eteentulemista ja kontaktin tarjoamista edessä istumalla. Zelda oli siis ehkä aavistuksen hämmentynyt, kun vaihdoin paikkaa kokeillakseni tarjoaako se perusasentoa lainkaan. Kyllähän se tarjosi sitä seuraavana, mutta hyvin epävarmasti omaan tasoonsa nähden ja jäi aavistuksen taakse ilman vihjesanaa. Zeldan kohdalla pidän kyllä edessä istumisen tarjoamista ja mielentilaan vähintään yhtätärkeänä kuin perusasentoa, koska sen kanssa kuitenkin kaikki noudot luovutetaan eteen ja niissä on muutenkin paljon vielä painetta palautuksissa purettavana, joten edessä istumisen tarvitsee olla vahva ja mielentilaltaan oikea. Ei siis suotta hinkattu tätä hämmästystä vaan siirryttiin kapuloista luopumiseen.

Tehtiin harjoitusta, jossa heitin kapulan ja annoin noutokäskyn perään heti luoksetulokäskyn ja appari astui kapulan päälle, jos koira ei reagoinut käskyyn. Ja kun luopui kapulasta niin palkkausleluun. Taisi jo kolmannella toistolla Zelda päästä juonesta kiinni ja sitten tietysti täytyi myös päästää koira kapulalle. Näiden harjoitusten päälle tehtiin ohjattua ja eipä ole noin hienoa seuraamista hetkeen nähnyt kapuloita kohti kävellessä ja takaisinpäin käännyttäessä. Pysähdys oli kyllä jossain ihan hukassa, joten sitten treenattiin sitä ja omaa vahvistamista. Saatiin ohjattuun jonkinlainen pysähdys ja hämäykseksi kouluttaja nosti oikea kapulaa, mutta käski lähettää vasemmalle. Kyllähän se sinne oikealle säntäsi. Näitä täytyy jossain kohtaa treenata, että oikeasti lähtee sinne suuntaan minne näyttää eikä sinne minne päättää itse mennä.

Koulutuksessa nousi esiin niitä tärkeitä asioita, että koiran annetaan alkuun itse tarjota sitä kontaktia eikä suotta käskytetä tai tehdä sirkustemppuja huomion saamiseksi saati komenneta tai ryitä hihnasta. Jos koira ei kykene toimimaan niin silloin se on viety liian vaikeaan paikkaan tai siltä vaaditaan tasoonsa nähden liikaa liiassa häiriössä. Eli kontaktia pitäisi paljon vahvistella siellä arjessa ja kotona. Ohmin kanssa päästiin kyllä jo kolmantena päivänä vahvistetaan ostarille ja se kyllä osaa hienosti tarjota kontaktia häiriöstä viis.

Yleisesti tykkäsin kouluttajasta siinä, että kehui reilusti koiria ja oli sitä mieltä, että koirissa ei ole vikaa vaan omistajien syytä katsoa itseään peiliin ja treenata, jos jokin asia ei toimi. Nämä vahvisti jo olemassa olevia omia ajatuksia eli oikoteitä onneen ei ole tai on, mutta onko ne sitten pysyviä ja kostautuuko ne joskus myöhemmässä vaiheessa? Omalla kohdalla olen ainakin huomannut, että kostautuu ja se korjaaminen vasta työlästä on.

Oli kyllä kertakaikkisen mielenkiintoinen päivä ja olisi hienoa päästä järjestämään vastaavaa uudelleen, mutta millaisella kombinaatiolla on tässä kohtaa vielä arvoitus.

21. maaliskuuta meillä oli aamuryhmän kolmas kerta ja Janitan treeni. Tällä kertaa paneuduttiin ohjaajan mielentilaan ja miinusten muuttamiseen plussiksi. Tähän mennessä on jo tuttua ollut niiden positiivisten asioiden etsiminen ja nyt täytyy myös muuttaa ne epäonnistumiset omassa päässä plussiksi tai muuten mieleen jää vaan ne miinukset. Ajatusmaailma sopii kyllä kaikkeen koirankouluttamiseen niinkuin elämään muutenkin. Eli ei auta tokossakaan jäädä murehtimaan, että jos en olisi mokannut sitä vaihetta niin oltaisiin jo siinä pisteessä vaan enemmin ajatella, että kun treenataan tällä tavalla niin päästään sinne minne halutaan. Eli turha jäädä miettimään niitä virheitä ja asioita, mitä ei olisi pitänyt tehdä vaan asioita, joita pitää tehdä.

Teslan treenailua on nyt hidastaneet juoksut. Sen mielenkiinto tekemiseen on juoksuissa yhtä tyhjän kanssa enkä viitsi väkisin vääntää. Jätettiin tästä syystä myös viime viikonlopun kisat väliin. Zelda-kuumakalle pääsi kyllä rallattamaan ja siitä ei tullut sitten mitään. Eka rata oli sitä peruskaahotusta ja liukastui pahannäköisesti tullessaan putkesta ulos ja ennen putkea tuli yhteen törmäys. En sitten tiedä johtuiko tästä vai muusta niin ei olisi millään irronnut putkiin vaan kääntyi ensin komentamaan mua. Hypäriltä onnistuttiin kielloista ja komennoista huolimatta sijoittumaan yliaika kympillä toiselle sijalle, joten ei päästy kotiin tyhjin käsin.

Tietty itte piti kärsiä parin päivän sairastumistakapakkia, mutta ehkä selvittiin tästä lepäämällä ja tämän päivän metsälenkin jälkeen jaksanut tehdä vähän yhdistyshommia ja stadaa! Päivittää tätä blogiakin sen sijaan, että makaa peiton alla ja koomaa netflixiä.

Ohmi sai tässä myös uuden kaverin samanikäisestä työkaverin kultsupojasta, joten loppuun muutamat kuvat taannoiselta yhteislenkiltä: