torstai 6. kesäkuuta 2019

Toukokuun tunnelmat

Ohmin treenailut

Ylläoleva video jäi kuukauden ainoaksi agilitytreeniksi... toisin kuin oli tarkoitus.

Toukokuun loppupuolella ei ihan niin paljon päästy treenaamaan kuin olisi ollut tarpeen useammastakin syystä. Spekon alkeiskurssi tuli taputeltua loppuun ja tottikset ei ole mennyt ihan putkeen. Ohmin kanssa lieviä hallintaongelmia ja kaikki muu kiinnostanut enemmän kuin mun kanssa tekeminen. Aika sekavin tuntein mentiinkin toukokuun Skogsterin valkkuun, mutta siellä tuo koira kyllä toimi taas just niinkuin pitikin. Ekalla kierroksella tehtiin ihan perusjuttuja ja vahvisteltiin perusasentoa ja korjailtiin tai ainakin yritettiin korjailla mun palkkausta. Tokalle kierroksella tehtiin eteenlähetystä ja esteet. Tarkoitus oli opettaa A-este, mutta Ohmi totesi osaavansa sen ilman opettamista. Nyt pitäisi vielä saada PPKK:n kentälle oikea treenimoodi, kun siellä tuntuu osuneen nyt kaikki huonot treenit.

Ohmi meni Skogsterin treeneistä porukoille hoitoon, kun itsellä oli seuraavana viikonloppuna hääjuhlat. Äiti soitteli jo lauantaina, että Ohmilla on maha sekaisin ja oli myös oksentanut. Pistin tämän vielä herkuttelun ja hoitopaikan piikkiin, mutta oksentelu sekä vesiripuli jatkui jatkumistaan. Lopulta vein Ohmin maanantain Lahteen, jossa se pääsikin tiputukseen ja sai kasan lääkkeitä suoraan suoneen sekä hevoskuurit päälle. Oksentelu loppui siihen ja koira tokeni omaksi itsekseen varsin nopeaan. Painoa toki lähti semmoset 3-4kg. En tiedä iskikö vaan joku todella ärhäkkä pöpö vai oliko syönyt jotain epäsopivaa. Onneksi kaikki muut koirat tuntuivat selvinneen tästä. Harmillisesti meidän aktiiviviikon treenit jäivät välistä ja jouduin perumaan myös Jaakon agility-yksärin. En uskaltanut vielä torstaina lähteä maanantaina tiputuksessa olleen koiran kanssa turkuun ja toki nyt joku karenssi täytyi varuiksi pitää. Lähdettiin vasta tiistaina takaisin Ulvilaan, joten myös omat treenit luonnollisesti jäi välistä.

Mentiin sitten torstain spekon alkeiskurssin maastokerralla. Olin infonnut Ohmin tilanteesta ja oltiin sovittu, että tehdään sille joku pieni treeni viimeiseksi sen jaksamisen mukaan. Tehtiin kolmen piston perustreeni lopulta, kun koiralla tuntui jalat kulkevan ja sää oli suotuisa. Hyvin toimi vierailla maalimiehillä ja vieraassa treeniporukassa. Sinällään meni kyllä koko viikko aika säästöliekillä ja rankemmat urheilut jätettiin suosiolla väliin.

Teslan toukokuun tournee

Pitkästä aikaa olin ilmoittanut Puudelin peräti kahteen näytelmään viikonloppuna, kun äiti tuli metsästämään Rillalleen viimeistä sertiä. Tesla oli sekä Raumalla ja Mynämäellä VET ERI1 SA PN3 ja ROP-vet. Ja Rilla valioitui Mynämäellä ollen ROP. Anni hoiti Teslan handlauksen ja minä esitin Rillan. Oli mukava näyttely viikonloppu pitkästä aikaa. Ranskalaisilla toki vähän tylsä viikonloppu.




Kyllähän tuota veteraania kehtaa esitellä, kun on erinomaisessa kunnossa kaikin puolin.

Veteraanin kuulumiset

Zelda on viihtynyt toukokuussa mun veljen luona hoidossa ja Arttu sen onneksi aina kovin mielellään ottaa myös hoitoon. Vähän ollaan tehty myös agilityä, kun ulkokausi on alkanut. Ja aina yritetty jotain pientä tokoa tai rallyä tehdä, kun kentällä ollaan. Mitään huikeaa edistymistä ei tunnu olevan, mutta ehkä pitäisi ottaa vähän tiukempi asenne treenaamiseen.

Ja tosiaan 5.6 tuo Lapin prinsessa täytti jo kahdeksan vuotta saavuttaen veteraani-iän. Aika menee kyllä hurjaa tahtia, kun vastahan se oli pieni pentu, joka painiskeli ekalla schapeleirillään Hupsis-bestiksen kanssa.



On se ollut söpö pentu. Ei siitä nyt millään voi olla niin kauan, kun sain kuulla pohjoiseen syntyneen kuusi fawnia tyttöä, joista yhden sain varata itselleni. Zelda on kyllä ollut kaikkea mitä tilansin ja vähän päälle. Ei tämä veteraani-ikä meille toki tässä kohtaa tarkoita muuta kuin sitä, että voisi ihan huvikseen käyttää sitä esittelemässä erinomaista purukalustoaan jossain vetskukehässä. Erkkariin en sitä nyt ilmonnut vielä korkkaamaan kehiä. Ihan jo siitä syystä ettei sen turkki ole missään parhaassa kunnossa tällä hetkellä ja kampaa on käytetty vähän rankemmalla otteella.

Seuraavaksi suunnataan kohti hakuleiriä, joten seuraavaksi luvassa laajempaa päivitystä sen lajin puolesta :)

tiistai 7. toukokuuta 2019

Kesä suunnitelmia


Meidän treenikesä näyttää tällä hetkellä varsin valoisalta. Hakuryhmän kanssa treenit on pyörineet hyvää tahtia ja Spekon alkeiskurssi on ollut kyllä oikea valinta. Nämä kaksi kulkevat mukavasti käsikädessä ja tavoitteet ovat molemmilla puolilla.

Jotain ohjattua toimintaa olen kaivannut tottikseen, joten päätin hakea PPKK:n kesäryhmään. Kerran kuussa Riihinmäellä ei kuitenkaan pelasta siltä perustekemiseltä. Ja itsekseen tuusailu on vähän semmosta hakuammuntaa ja olen huomannut itsessäni ikävän piirteen ahnehtia. Sen kerran, kun kentälle mennään, niin sitten treenataan. Ohmi sai onneksi paikan PK-tottis ryhmästä. Rallytokoryhmät täyttyi nopeaan, mutta tokon VOI/EVL ryhmässä oli tilaa, joten Zeldakaan ei jää ilman kurssipaikka. Ja eiköhän sitä omatoimiset treenailut jatku myös treenikaverien valvovien silmien alla. Normaalien työssäkäyvien kesälomia odotellessa niin saa treenikavereita myös aamuisin :D
Ohmin kanssa tehtiin jo ekat treenit. Katsottiin ihan perusasioita. Aktiivisuus ja tunnetila olivat ne avainsanat. Keskityttiinkin vahvistamaan aktiivisuutta perusasennossa. Oli positiivista kuulla, että kouluttajan mielestä Ohmi palkkautuu parhaiten mun kehuista. Tämä kyllä lämmitti kovasti mieltä, koska se kertoo siitä, että asioita on tehty oikein, vaikka välillä tuntuu, että sitä kiinnostaa kaikki muu. Ei meidän tekeminen useinkaan näytä vielä kauhean laadukkaalta, mutta pienet asiat ovat ne mistä saa sitä voimaa. Lyhyt ja ytimekäs treeni oli meille just täydellinen tähän saumaan.  Ja kiva, kun pitkästä aikaa joku sanoo ”palkkaa, vapauta, vie tästä autoon”. Jää se” vielä kerran” tekemättä.

Tähän kohtaa voisi tehdä pienen missä mennään listauksen Ohmin suhteen:
Seuraaminen
Perusasento hyvällä mallilla. Aavistuksen edessä se on, mutta ehkä en ala sitä fiksaamaan. Tässä kuitenkin vielä täytyy vahvistaa aktiivisuutta eripaikoissa ennen kuin ahnehditaan seuraamisen suhteen. Se osaa kyllä seurata, joten niitä kilometrejä on turha hakea. Perusasennossa käännökset nyt työn alle molempiin suuntiin ja saksalaista ollaan myös treenattu.
Jäävät
Istu/maahan erottelua. Pysäystä ei vielä kovin hyvin osaa, mutta se on minusta helpoin opettaa niin sen kanssa turha kiirehtiä. Tekniikaltaan maahanmeno on hyvä. Istuminen voisi olla aina nopeampi, mutta siinä olen tietty panostanut tokotekniikkaan, kun nopeampi olisi semmonen tiukka istuminen, jossa sekä etu- ja takaosa menee alle. Tätä täytyy jossain kohtaa miettiä.
Noudot
Tässä ollaan edetty varovasti ja laiskasti. Ei yhtään meidän vahvuus. Ja oma treenaaminenkin on vähän heikkoa, kun ei olla mukavuusalueella.
Esteet
Metriä täytyy ottaa muutama kerta ulkona ja A-esteen suhteen ei kiire. Osaa hyvin agility-A:n niin siitä ei ole pitkä matka PK-esteeseen. Metriä saadaan toivattavasti otettua muutama kerta ulkona rutiinin ylläpitämiseksi
Eteenlähetys
Tätä on tehty kaksi kertaa ja niin, että eka viety lelu yhdessä ja sitten niin, että koira näkee, kun lelu viedään. Ja heti pitkältä matkalta. Irtoominen ei ole ongelma Ohmille ja hyvin se sen lelun olemassa olon muistaa, vaikka tottista tehdään ruualla. Selkeästi juokseminen on sen juttu niin siinä nousee sen verran, että lelu on hyvä palkka. Ainoa, että myös se lelu suussa juokseminen on kivaa.
Esineruutu
Mettässä on kiva juosta ja ettiä, mutta se palauttamisen motivaatio on hukassa. Nyt olisi tarkoitus (ollut jo pitkään, mutta ehkä se toteutuu, kun sen kirjoittaa?) ottaa urakaksi opettaa tarjoamisen kautta temppuna kaikenmoisten esineiden tuominen käteen käsikosketuksen kautta.
Haut
Kerran viikossa treenaillaan oman porukan kanssa ja toivottavasti saadaan ylimääräisiäkin treenejä aikaiseksi. Ja spekon alkeiskurssin jälkeen toivottavasti saadaan vielä jatkaa. Mukavasti on tulossa myös hakuleirejä:
*Kesäkuussa SBRY:n leiri Jyväskylän tuntumassa, kouluttajana Sari Kärnä
*Heinäkuussa Haamuja Tuulessa -leiri Jämillä, kouluttajana Reija Nieminen
*Elokuussa BB-leiri Vaalassa, kouluttajana tietty kasvattaja ja kasvattien omistajat. Ja mulla on kovat odotukset, että täällä tietty hakuillaan, vaikka ohjelma ja osallistujat ei vielä sen kummemmin tiedossa ;)
*Syyskuussa SBRY:n leiri Yläneellä. Täällä ei ole ohjelmassa hakua, mutta leikittämään tulevan maalimiehen kanssa saadaan varmasti ilmaisua eteenpäin.

Tavoitteet? No ne on parantaa yhteistyötä ja opetella aktiivisuutta.
Onni on innokkaat treenikaverit. Ohjelmassa on myös koko ryhmän kunnon kohotus projektia eli se tarkoittaa enemmän lenkkeilyä ja säiden salliessa pitää aktivoitua taas vesikävelyn suhteen!

ps. Ja kesään tietty kuuluu agility ja Zelda toivottavasti pääsee rallattamaan parit startit ulkokentillä.

perjantai 26. huhtikuuta 2019

Se seuraa!

Meillä oli jo viiden Skogsterin valmennus tällä viikolla ja tällä kertaa päästiin näyttämään, että ollaan todellakin menty ainakin jossain asiassa eteenpäin. Eli kyllä tämä tottelevaisuus projekti alkaa selkeästi näyttää vihreää valoa. Vaikka opitaan ehkä vähän hitaasti, mutta toivottavasti sitäkin varmemmin. Olen kyllä kiitollinen, että ollaan päästy tähän valmennusporukkaan. Loistavan kouluttajan tunnistaa siitä, että osaa viedä erilaisia koirakoita eteenpäin kullekin koirakolle sopivalla tavalla.

Nyt otettiinkin sitten työnalle täyskäännöksen ja päädyttiin, että aletaan opettaa Ohmille "saksalaista" eli ohjaajan takaakiertämistä. Sen opettaminen ei poissulje itselle tutumpaa ja esim. rallytokossa tarvittavaa vasemmalle kääntymistä ilman kiertämistä, mutta todennäköisesti tottiksessa on Ohmin kohdalla huomattavasti näyttävämpi. Tässä onkin meidän kotiläksy seuraavaa kertaa varten.

Toisella kierroksella ehdittiin katsoa eteentuloa, jossa jää ehkä inan liian vajaaksi, vaikka ymmärtää jo ilman käsiapuja. Tähän saatiin lääkkeeksi tehdä vieläkin lyhyemmältä matkalta, jotta oikeasti ymmärtää parammin sen halutun kriteerin. Sitten katsottiin vähän jääviä, joissa lähinnä kuuntelutreeniä tarvitaan. Tekniikaltaan niin istuminen kuin maahanmeno vallan passelit. Ja kauttaaltaan koko treenin ajan sitä omaa palkkaamista, tauottamista, jännittettä... niitä vaikeita juttuja, kun pelkästään ruualla pelataan. Kokeillut näitä oppeja aina välillä Zeldan kanssa ja todennut ettei sitä taas pysty kouluttamaan lainkaan ruualla, mutta onneksi se toimii lelulla. Toki siinäkin sitten omat haasteensa. Seuraavalla kerralla ollaan ulkona ja katsotaan ainakin eteentuloa, joten sitä pitäisi nyt kanssa yrittää treenata ahkeraan, kun teoria on hallussa miten lähdetään liikkeelle niin voisi vähän katsoa sitten missä ollaan.

Spekon alkeiskurssikin pärähti tällä viikolla käyntiin. Maanantain oli PEKO-info teoria pläjäys, jossa itselle vihdoin aukesi nämä uudet kansalliset säännöt, joista ollut jonkun verran vääntöä rotujärjestön parissa pevisaan ja valioitusmissääntöihin liittyen. Infon jälkeen tehtiin jokaiselle koiralle tuulitreenit kahdella maalimiehellä. Ohmi oli näissä oikein hyvä ja tekee hyvää tehdä sillekin ihan perusharjoituksia. Maalimieskäytös taas ei vierailla maalimiehillä ole ihan parasta mahdollista joka kerta, mutta eiköhän sekin tässä kurssin edetessä tasaannu. Toinen kerta oli heti torstaina ja oltiin pelastusharjoitusalueella, jossa siis myös eka kerta. Tällä kertaa hyödynnettiin sitten erirakennelmia tehden kahdet tuulitreenit. Olen tehnyt oman välilehden pelkästään Ohmin hauille, jonne pyrin kuvailemaan kaikki tämän kauden treenit. Mulla on vähän tapa aloittaa asioita saattamatta loppuun, mutta kokeillaan nyt taas. Eka kesähän Ohmin kanssa tehtiin pelkkää tuulitreeniä ja toka kesä taas pelkkiä suoria pistoja. Nyt, kun on haussa tarkoistus maastossa alkaa rakentaa enemmän tyhjiä ja kääntyivä sekä myös ristelyä ja samalla treenamaan myös näitä pelastuskoirajuttuja niin haluan pitää hieman kirjaa mitä tehdään, jotta treenien suunnittelu olisi järkevämpää. Joten tarkempi kuvaus tämän päivän treeneistä löytyy sieltä.

Agilitystä ei nyt muuta kuin viimeisin juoksarivideo. Meidän hurjalla treenitahdilla ollaan jo edetty siihen ettei lapa ole enää maassa.


Ps. Tesla on yhä heinolassa ja Zelda on ollut juoksuissa, joten hieman hiljaisempaa niiden kohdalla. Parit esineruututreenit on tässä tehty ja esineille Zelda pääsee joka kerta treenaamaan, mutta agihalliin ja kentille se ei nyt ole hetkeen päässyt rallattamaan.

sunnuntai 14. huhtikuuta 2019

Uusia tuulia ja kiertopalkintoja

Tesla voitti paikallisen koirayhdistyksemme Ulvilan Palveluskoirat Ry:n vuoden 2018 näyttelykoira tittelin sekä viikonloppuna palkittiin vielä Suomen Schapendoes Ry:n vuoden veteraaniksi. Muutenkin se keräsi ihan mukavia sijoituksia ollen Vuoden Schapendoes kilpailussa 5/37, aktiivischape jaetulla 8/25 sekä rallytokossa 12/15 eli ei hullummin veteraanilta, joka täytti helmikuussa pyöreitä.


Tesla on nyt edelleen porukoilla hoidossa ja saa vielä olla hetken. Alunperin oli tarkoitus, että se tulisi viimeistään Tampereen KV- ja NORD näyttelyviikonloppuna, mutta unohdimme äidin kanssa molemmat ilmoittaa koirat sinne. Hetken harmitus muuttui lopulta onneksi onnettomuudessa, koska oltaisiin jouduttu jokatapauksessa jättämään kehät väliin. Tesla sai hieman metsälenkillä osumaa silmäkulmaan. Siitä selvittiin onneksi säikähdyksellä ja vielä on silmänkontrollitarkastus edessä, joten siihen asti on vielä Heinolassa hoidossa niin pääsee silmäspesialistille.

Hakutreenikausi käynnistyi pari viikkoa sitten onnistuneesti, mutta sitten iskikin totaalinen takatalvi, mutta ensi viikolla toivottavasti päästään metsään. Kylmässä metsässä makoilu romahdutti myös oman kunnon sen verran, että neljä päivää meni peiton alla makoillen ja sairastaen. Onneksi nuo ranskalaiset osaavat ottaa rennosti eikä seinät kaadu heti päälle, jos hieman joudutaan vetämään henkeä.

Tässä on tullut paljon pohdittua omaa treenimotivaatiota ja tavoitteita kevään aikana. Agility on mulle lajina erittäin rakas. Se on myös siitä jännä laji, että vaikka se on mennyt kovin hifistelyksi ja taso huipulla on aivan huikea niin siitä ei ole kadonnut vielä se avoimuus kaikkia kohtaan. Agilityvalmennuksissa ei koskaan tule ahdistunutta oloa siitä, että ei ole treenannut tarpeeksi tai koira ei ole riittävän mustavalkoinen. Toki siellä on se, että huipulle halutakseen alkaa koiramateriaalilla olla suuri merkitys, mutta toisaalta treenaaminen on kaikkien kesken tasa-arvoista. Jotenkin tämä kaikki heijastuu selkeästi myös koiriin ja ne nauttivat agilitystä eniten. Itte tykkään myös opetella asioita agilityn parissa ja olen saanut lajin kautta paljon ystäviä ja tärkeitä treenikavereita.

Tokoa taas ei olla tehty juuri lainkaan. Rallytokoakin treenataan erittäin laiskasti. Tottis on mennyt varovasti eteenpäin, mutta aika yksinäistä puurtamista sekin on. Ehkä kesän tullessa ja kenttien sulauessa on tokoon ja tottikseenkin helpompi saada treeniseuraa. Onneksi UPK:lla pyöri sunnuntaisin tottisryhmä ja se oli kyllä talven pelastus, vaikka monta kertaa jäikin välistä. Muuten kaikki harrastaminen on mennyt ehkä omaan makuun liian kurssipainoitteiseksi eikä vuorotyöntekijä millään raaski ostaa mitään kalliita kursseja, joille osallistuminen on aina yhtä epävarmaa. Tykkään enemmän agilityn kausiluonteisesta treenaamisesta ja jatkuvuuden takeesta. Toisaalta agilityhallilla on tullut tehtyä aika paljon tottista, kun sinne tulee usein ajeltua. Satakunnassa harrastamisen suurimmaksi haasteeksi koen edelleen pienoisen sillisalaattifiiliksen. Tästä olen varmaan ennenkin kirjoitellut. Harrastamisen koirien parissa, kun olen aloittanut ns. joka lajin seurassa, jossa on ollut tarjottimella niin puitteet maastolajeille, agilitylle ja tokolle. Jotenkin se helppous treenata lajia kuin lajia oli silloin niin helppoa. Varmasti asiat ovat muuttuneet vähän jokapuolella.

Tällä hetkellä olen todella kiitollinen meidän ihan huikeasta hakuporukasta. Silti takaraivossa on pieni ajatus, että Ohmista voisi saada enemmäkin irti kuin sen HK1:sen. Toisaalta en tiedä tuleeko sen tottis koskaan olemaan käyttövaliotasoa, vaikka maastossa se onkin ihan huikea. Tästä se ajatus sitten vähän lähti siihen suuntaan, että pitäisikö taas virittäytyä pelastuskoirapuolelle. Ja kun nuo pohjat tuohon PK-hakuun on nyt tehty omaan makuun riittävän huolella niin eipä nuo kaksi toisiaan poissulje millään tavalla. Toisaalta myös se pelastuskoirapuolen yhteisöllisyys houkuttelee, koska sen on tässä itsestään oppinut, että on enemmän koiraharrastuksessa semmoinen yhdessä puurtaja kuin yksin tallaaja. Eli tavoitteen niin PK- kuin pelastuskoirapuolla kuitenkin jonkin matkaa kulkevat käsikädessä ja meillehän se tarkoittaisi enemmän treeniä, mitä ollaan tässä kokoajan kaivattukin.

Satakunnan pelastuskoirien alkeiskurssimainoskin sitten osui sopivasti silmiin. Alkuun laitoin hakemusta ihan sillä ajatuksella, että ei tässä nyt ainakaan mitään häviä. Toisaalta takaraivossa painoi se, että onko se nyt tosissaan meidän juttu ja riittääkö oma aika enkä halunnu viedä kurssipaikkaa keneltäkään. Hakemukseen kirjoittelin kaikki ajatukseni rehellisesti, mutta ehkä viikkoa ennen soveltuvuustestiä alkoi enemmän iskostua päähän se ajatus, että kyllä meillä tähänkin aikaa on. Soveltuvuuskokeen haastattelussa oli myös kiva huomata, että tavoitteita PK-puolella ei katsottu lainkaan huonona.

Itse soveltuvuuskoe oli mielestäni kohtuullisen haastava. Toki siellä ei koiran mitään tarvinnut osata ja katsottiin enemmän sitä miten koira ja ohjaaja selviävät yhdessä tilanteista. Itsellä painoi vielä pahasti flunssa päälle ja täytyy sanoa, että soveltuvuuskoe meni ihan Ohmin sooloiluksi ja minä lähinnä roikuin kirjaimellisesti perässä. Ensin katsottiin ryhmässä koiran reaktiota laukauksiin ja äänitorveen. Ohmin reaktio oli MH-kuvaukseen verraten varsin laimea, mutta selkeästi se kiinnostui äänen lähteestä ja olisi halunnut mennä ääntä kohti. Ohmi reakoi ääniin aika suurella uteliaisuudella, mutta ei mielestäni kuitenkaan osoita missään määrin pelkoa. Tästä osioista siis selvittiin ihan suveneeristi.

Seuraavaksi meidät jaettiin ryhmiin, joissa lähdimme suorittamaan tehtävärakseja. Tämä olikin sitten se haastavin osuus kulkea asiallisesti ryhmässä. Oli kyllä hienoa huomata, miten hyvin kolme toisilleen vierasta urosta pystyi kulkemaan ja odottelemaan vuoroaan ilman rähinöitä. Ekalla pisteellä katseltiin koiran suhtautumista vierasiin ja hieman lähteekö leikkimään vieraiden kanssa. Vieraille olisi saanut antaa myös ruokaa, mutta tiesin Ohmin sen verran avoimeksi etten nähnyt tarpeelliseksi. Ja avoimuuttahan se ainoastaan osoitti ja lähti jopa leikkimään. Seuraavaksi oli metsätien oikealle puolelle mennyt ojan yli metsän puolelle maalimies piiloon ja itse piti kävellä vasenta reunaa ilman mitään ohjeita tai käskyjä koiralle. Koiran sai laskea irti, jos sen sai kiinni. Ohmi lähti jolkottelemaan eteenpäin ja nappasikin aika nopeasti hajun. Se tarkensi hienosti ja syöksyi suoraan maalimiehelle. Tämä oli sille toki aika helppo tehtävä, kun on koko eka kausi tehty haun pohjiksi pelkkää tuulitreeniä.

Seuraavaksi käveltiin raunioille, joissa jokainen sitten vuoron perään kävi koiran kanssa ihan vaan kulkemassa. Ohmihan sinne veti itse edellä kivakasan päälle eikä palkit olleet ongelma. Sitten olisi pitänyt nostaa koira tasolle ja tasolta alas. Tästä en kyllä suoriutunut mitenkään päin. Ohmi hyppäsi kyllä itse tasolle ja tasolta alas ja minä esitin auttavaista. Tämän tiesinkin, että nostaminen on asia, jotka joudutaan miettimään ja treenaamaan. Sitten piti mennä koiran kanssa raunioiden alla olevia betoniputkia pitkin. Ohmihan meni suurella innolla putkiin ja itte löin pääni betoniin, kun yritin epätoivoisesti pysyä sen perässä. Päästin sen lopulta ittekseen painelemaan. Ohmi selvisi tästä osiosta siis moitteitta, mutta ohjaaja antoi varmaan erittäin kömpelön kuvan itsestään.

Seuraava tehtävä sisälsi kartanlukua ja luonnetestin pimeän huoneen kaltaisen osion. Pimeän huoneen haastetta lisäsi pelti seinät, jotka olivat palomiesten harjoituksissaan savustamat. Itse piti mennä peltiseinän taakse kyykkyyn. Tässä olen tyytyväinen, että Ohmin toimintakyky riitti hienosti siihen, että lähti itsenäisesti huoneeseen ja käytti nenäänsä etsimiseen, vaikka hajut kulkeutuivat erittäin haasteellisesti. Sillä aikaa, kun selvittiin pimeästä huoneesta olikin ryhmäkaveri lähtenyt kartan kanssa "piiloon" ja käytiin hakemassa tämä koiran kanssa. Tässä kohtaa oli viety muut paitsi suorittava koira autoon. Eli aika paljon vaadittiin koiralta myös koirasosiaalisuutta. En tosin tiedä olisiko räyhäroopet suoraan diskattu, kun meidän ryhmässä ei sellaisia ollut. Viimeinen vaihe olikin sitten haastattelu meidän ryhmällä ja lopuksi speko tarjosi vielä kaikille osallistujille makkarat.

Päivä oli kyllä erinomaisesti järjestetty ja vaikka ei olisi soveltuvuustestiä läpäissyt niin siitä olisi jäänyt paljon käteen. Pelastusharjoitusalueella oli lisäksi vielä palomiehiä häiriötä, joten vilinää riitti ja vaatteet tuoksui savulle, kun kotia pääsi. Sen mitä hieman ehti muita koiria ja ihmisiä nähdä niin kaikki vaikuttivat varsin päteviltä, joten ei ollut kyllä oikeastaan juuri käsitystä miten meni noin yleisellä tasolla. Nopeasti saatiin onneksi sähköpostiin vastaus, että meidän on hyväksytty alkeiskurssille. Nyt sitten odotellaan pääsiäistä ja peko-infoa.

Laitetaan tähän loppuun vielä videota meidän juoksariprojektista niin voi sitäkin sitten joskus myöhemmin täältä muistella ja ihmetellä:



lauantai 23. maaliskuuta 2019

Mökkikylää ja muuta mukavaa

Yksi viikko meni treenien suhteen vähän harakoille, mutta koirat tuli jokseenkin kammattua. Nyt pitää ottaa itseään niskasta kiinni ja kammata vähän useammin, jos meinaan viedä Ohmin erkkariin. Zelda on tällä hetkellä niin bikineissä, että sen veteraaniuran (hui kauhistus) korkkaus saattaapi jäädä jonnekin hamaan tulevaan.

Maanantaina vapaat alkoi retkellä kirjurinluontoon. Tästä ehkä kuullaan lisää joskus syksyllä tai sitten ei. Ohmi pääsi taas tekemään mallinhommia.

Tiistaina oli aamulla Elinan agility, jossa teemana takaakiertoja. Takaakierrot sujuivat multa ja Ohmilta hyvin, mutta takaaleikkaus oli ihan mahdottoman vaikeaa eli sitä pitää ehkä treenata? Ennen treeniä pohdittiin millaisia treenaajia ollaan. Keskitytäänkö treenaamaan ongemia vai tavoitteita? Ajakaa eteenpäin ulkoiset vai sisäiset tekijät? Totesin, että me ollaan nimenomaan ongelmien välttelijöitä eli painetaan mieluummin eteenpäin tavoitteet mielessä. Agilityssä ei myöskään paljon ulkoiset paineet vaikuta, kun ei juuri ole odotuksia vai tavoitteita vaan rehellisesti voin todeta, että treenataan omaksi iloksi ja tavoitteet on lähinnä katsoa mihin rahkeet riittää. Tämän asenteen, kun saisi tottikseenkin niin oliskohan siellä yhtä hyvä asenne kuin agilityssä?

Tiistaiehtoosta osallistuttiin Pro Koirakon järjestämään kimppatreeniin, jossa aiheina kontakti, yhteislenkki ja rauhoittuminen. Ohmi oli ihan mahdoton. Mukana oli kymmenen koirakkoa ja alkuun tehtiin kontaktiharjoituksia tarjoamisen kautta. Olisi se voinut olla aktiivisempikin, mutta ihan kohtalainen vartti. Sitten lähdettiin liikkeelle niin katosi kaikki kontakti. Jäätiin jonon hännille ja koko lenkki oli lähinnä taistelua. Saatiin muut kiinni aukealla, jossa oli tarkoitus tehdä yhteisrauhoittumista. Ohmi hieman provosoitui muutamasta haukkuvasta koirasta, mutta pystyi välillä tasaantumaan todella hyvin. Sovittiin, että siirrytään paluulenkiksi kärkeen, koska Ohmille oli selkeästi vaikeaa, kun kaverit paineli edellä. Tämä oli huomattavasti siedettävämpää ja saatiin Päiviltä hyviä vihjeitä remmikävelyyn. Lopun kontaktiharjoituksessa vein Ohmin hyvästä kontaktista autoon. Kotiläksyksi saatiin rauhoittumistreenejä ja nämä pitää kyllä jaksaa ottaa ohjelmaan, että saadaan taas vahvistettua yhteistyötä ja kontaktia paremmaksi. Oli kyllä loistava ja opettavainen harjoitus, vaikka ei nyt mennyt ihan kuin unelmissa, mutta ehkä tärkeämpää oli saada työkaluja eteenpäin ja palautetta jatkoa varten.

Keskiviikkona lähdettiin varhain ajelemaan kohti riihimäkeä. Uskalsin ottaa noudon ohjelmaan, kun ollaan saatu vihdoin kapulan nostot toimimaan. Ja nousihan se kapula sielläkin, joten eteenpäin katseltiin seuraavat kotiläksyt eli nyt treenataan kuono kukkaruukkuun ja leuka kämmenelle. Toisella kierroksella katseltiin hyppyä nyt niinkuin ollaan aloitettukin, että namilta namille hypytettiin ja kivastihan se metrikin meni. Ei se nyt tekniikaltaan täydellinen ole, mutta kevyesti menee yli.

Ajelin Heinolaan yöksi, jonne myös Tesla jäi hoitoon. Siellä tuli vähän kuvattua ja tässä muutamat räpsyt. Jostain syystä eniten Ohmia kameraan tarttui...






Torstaina lähdettiin sitten kohti Keravaa, jossa oli Ohmin hakukoulutuksen mökkikyläosuus. Ei olla koskaan tehty vastaavaa, mitä nyt kerran kokeiltiin rakennusetsintää sisätiloissa. En ollut yhtään varma ymmärtääkö Ohmi mitä tehdään ja mitä se tuumaa aukeasta, joka on täynnä mökkejä kevytpiiloista vähän järeämpiin rakennelmiin sekä pressukasoja ja yksi haasteellinen "lumihautakin" mukana. Se sai siis nähdä ekan ukon ja sehän meni ihan salamana perästä. Seuraavat kolme laitettiinkin sitten valmiiksi ja Ohmi sai etsiä itsenäisesti ja siinähän se oli ihan huikea, että ittekin oli pakko kehasta. Kouluttajakin totesi, että onpas se itsenäinen eikä paljon tarvitse apua. Hienosti Ohmi teki kokoajan hommia, käytti nenäänsä ja etsi. Pientä hiomista maalimieskäytöksessä ehkä voisi olla, mutta ei sekään mahdoton ole. Toisella kierroksella sillä olikin kaksi ukkoa valmiina niin etten itsekään tiennyt missä ukot ovat ja sain vaan nauttia katsellen, kun koira tekee töitä. Sitten vähän vielä haukutettiin. Jotenkin se motivaatio tottikseenkin ehkä sai taas pientä potkua, kun olisi se sääli, jos tuo hakutyöskentely menisi hukkaan, kun se on niin Ohmin juttu. Ainiin ne esineet... no eiköhän niitäkin tässä kesällä tule treenattua. Ensi kesän tavoitteet haun suhteen onkin opetella jotain muutakin siellä radalla kuin niitä suoria pistoja, mutta muistaa kuitenkin huolehtia perustreenistä. Kovasti tekee mieli ilmoittautua Reijan hakuleirille jämille, mutta täytyy vähän tutkia kalenteria.

Nyt odotellaan, että päästään kunnolla korkkaamaan kenttäkausi, kun ei enää ole hallitreenejäkään jäljellä kuin parit, joista päästään korkeintaan toisen. Kesäksi olisi kiva löytää myös joku säännöllisesti treenaava toko/tottisryhmä, joten sellaista metsästetään myös. Hakutreenit alkaa onneksi pyöriä parin viikon päästä.

perjantai 15. maaliskuuta 2019

Helmikuu hurahti...

Kevät on masentavaa aikaa. Varsinkin täällä jäisessä ja lumettomassa Satakunnassa. Onneksi meillä oli muutaman viikon kestävä kunnon talvi ja siitä nautittiin kyllä. Nyt ollaan eletty luistinradalla ja toivotaan ettei kukaan liukastu ja loukkaannu. Lumisia kuvia Heinolasta tammikuulta:




Tammikuussa osallistuttiin Ohmin kanssa Niemisen Reijan talviseen hakukoulutus viikonloppuun, jossa oli aiheena kaikkea mitä voi treenata maastokauden ulkopuolella. Kouluttaja oli ihan huippututtavuus ja kurssin sisältö älyttömän mielenkiintoinen. Ohjelmassa oli mm. targetin kautta viereen tuloa sekä kohdentamista lähetyssuuntaan. Katsottiin myös koirien palkkausta sekä mietittiin ilmaisua. Suurin osa koirista oli tuolla haukkuvia ja niin todettiin, että kyllä Ohmistakin haukkuva tulee. Ja hienosti se Reijan leikittäessä haukkuikin. Nyt vielä siirretään omissa treeneissä palkkakippo jalkoihin niin vältytään siltä, että ei hauku liian likellä naamaa tulevaisuudessa. Itse haukun rakentamista jatketaan kyllä vielä pitkään muualla kuin maastossa. Reijan ajatus oli, että ensin rakennetaan koiralle halu haukkua ja tämä ajatus on helppo allekirjoittaa, joten jatketaan sen halun rakentamista vielä tovi.

Skogsterin tottiksiakin on ehtinyt olla jo kaksi. Seuraaminen menee varovasti eteenpäin ja eteentulon tökkimisen jälkeen saatiin viime treeneissä vihjeitä, joiden avulla saatu sitäkin eteenpäin. Lyhyen treenimasiksen jälkeen ollaan myös saatu kapulan kanssa onnistumisia ja nyt ollaan tehty jo kolme onnistunutta harjoitusta kapulan nostelua, joten toivottavast tämä uskalletaan ottaa taas aiheeksi seuraavalla kerralla. Käytiin viime viikolla myös Päivin yksärille hieman muistelemassa niitä perusasioita.

Suurimman onnistumiset on tullut sitten agilityn parissa. Ehkä siihen vaikuttaa, kun siellä tuo motivaatio ja tekemisen halu on eniten kohdillaan, vaikka ei se helppoa ole. Yllätimme itsemme myös Janitan yksärillä, kun suoritettiin radasta peräti kolmetoista estettä!

Tyttöjen kanssa on ollut laiskempaa, mutta molemmat ovat päässeet satunnaisesti rallattelemaan. Tesla osaa peruuttaa edestä ja Zelda askeleesta jäädä seisomaan, joten vähistä treeneistä huolimatta ollaan opittu älyttömän vaikeita liikkeitä.

Treenihallille ollaan koitettu päästä purkamaan energiaa mahdollisimman usein, kun lenkkeilyt ovat ihan minimissään olleet liukkauden vuoksi. Nyt alkaa onneksi isommat tiet olla sulat ja kohta päästään varmaan metsäänkin treenaamaan. Oma takapiha on kyllä niin järkyttävässä kunnossa, että ihan itkettää... Ohmi kaivoi syksyllä portin kohdalle kuopan, joka luonnollisesti on jokatoinen päiväumpi jäässä ja välillä niin että räsähtää, kun astuu päälle.

Tuli biitsikausikin korkattua siinä toivossa, että olisi hietikolla vähemmän jäistä, mutta niin olin väärässä.

Ensi viikolla onkin jo neljäs valmennuskerta riihimäellä ja Reijan kurssin mökkikyläosuus eli ohjelmata onneksi riittää Ohmelille. Kesäkuussa on SBRY:n hakuleiri ja varmaan kaikkea muutakin kivaa luvassa kevään ja kesän mittaan... Teslalle on pari näyttelyilmoa sisässä.

sunnuntai 13. tammikuuta 2019

Project Run Run

Alkuvuoden treenit ovat lähteneet yllättävän hyvin käyntiin siihen nähden, että mulla on ihan mahdottomasti töitä. Rehellisesti on ehkä hommat kärsineet sitten lenkkeilypuolella, kun ihan jokapäivä ei yksinkertaisesti ole kyennyt kunnolla ajamaan metsään tai muualle. Onneksi on tuo oma piha niin selviää aamulla töihin. Pari viikko vielä ja sitten onneksi helpottaa, kun ei enää ylimääräisiä työvuoroja.

Parasta onkin sitten tehdä hommia mitkä väsyttää ja saa aivot töihin. Ohmista on tullut aika kova poika tarjoamaan ja hoksaamaan, joten sen kanssa ollaan nyt ihan uusilla aaltopituuksilla. Viime vuonna olin kirjoittanut meidän yhdeksi aksatavoitteeksi esteosaamisen ja päätöksen kontaktaktien suhteen. Tänä vuonna, kun taas treenit alkoi niin oli sitten pakko ottaa nämä uudelleen käsittelyyn.

Aloitimme siis tiistaina projektin katsotaan saadaanko juoksarit aikaan vai luovutetaanko kesällä ja tehdään pysärit. Tämä alku, jossa tarjotaan mattoa on ainakin Ohmista hauskaa eikä nämä treenit varmasti hukkaan mene. Koetan ottaa tasaisesti videota niin pääsee seuraamaan edistystä. Tässä pätkät torstailta ja lauantailta, toiset ja kolmannet treenit:


Nämä juoksarit on kyllä mielenkiintoinen projekti. Itseni lisäksi tuskin olen ainoa, joka epäilee meidän resursseja tähän. Varsinkin, kun agility ei ole se ykköslaji ja kesällä kyllä maastot vetää puoleensa. Toisaalta haluan nähdä miten pitkälle päästään ja kuitenkaan nämä alkutreenit eivät haitaksi ole. Juoksarien edut Ohmin kohdalla ehkä jäävät enemmän fyysiseen puoleen eli vähemmän rasitusta etupäälle kuin pysäreillä. Uskallan väittää, että sen vauhti kyllä riittää sen realistisiin agilitytavoitteisiin ihan pysäreilläkin. Ja toisaalta juoksarit tuo sitten mukanaan sen, että pakko ehkä opettaa suuntakäskyt. Toisaalta sekin on projektina varmasti ihan hauska.

Tottiskotiläksyjen suhteen meinasin eteentulossa hakata jo hetken päätäni seinään, mutta yllättäen pieni hengähdystauko toi onnistuneita toistoja. Nyt vaan maltan olla kiirehtimättä käsiapujen häivytystä. Seuraaminenkin on väläytellyt varovaisia onnistumisia. Kopin suhteen ollaan ehkä luovutettu.

Zeldan suhteen tuli pieni hidastus rallyuran korkkaamiselle, kun tajusin ettei se osaa yhtä uutta liikettä, joka onkin jo alossa. Noh testailtiin sitä vähän agilityhallilla, jossa tehdään mielellään kaikkia vaikeita juttuja, koska mielentila on tapissaan. Monen epäonnistuneen yrityksen päälle saatiin varovainen onnistuminen. Miten onkaan vaikeaa perusasennosta askel ja seis? Takaakierto sujuu kuitenkin jo todella mallikkaasti, että eiköhän tämä stoppikin taiota.

Teslahan on ollut Voltin kanssa Heinolassa sitten joulusta... Hieman jo huolettaa miten se kotiutuu takaisin, mutta on se ennenkin ollut pitkiä jaksoja siellä. Uutena vuotena se oli hieman raketteja jännittänyt, joten ei ehkä yhtään huono, että jätin sen sinne. Seuraavat pitkät vapaat on tämän kuun lopussa, joten sitten suunnataankin Heinolaan ja sielläkin suunnalla toivottavasti jotain ohjelmaa tiedossa. Sitä ennen molemmat briardit pääsee myös kroppahuoltoon.