maanantai 17. huhtikuuta 2017

Maastokausi korkattu ja muuta

Huhtikuu toi tullessaan meidän porukan hakukauden korkkauksen, vaikka takatalvi on vähän koettanut uhkailla. Ja samalla saatiin kasaan räätälöity peltojälkikurssi ja Ohmin kanssa korkataan vallan uusi aluevaltaus. Näiden lisäksi Ohmi on lähinnä treenannut sosiaalista elämää ja muuta tärkeää. Käytiin me vähän rauhoittumassa kameran edessä. Seuraavaksi tavoitteeksi voisi ottaa eteentulon ja perusasennon opettamisen kevään aikana, että tulisi tehtyä jotain liikkeitäkin.

Ohmin 5kk synttäriseurue

Hakutreenit 5.4

Zeldalle kolme valmista ukkoa. Ensimmäinen vasemmalla ilman apuja ja lyhyt ilmaisu. Kaksi lapsen ikäistä maalimiestä umpparissa ja palkkasivat ruualla heti haukusta. Toinen erittäin tiheässä metsikössä, jossa myös tienylitys, joten otin ääniavut käyttöön varmuudeksi. Pidempi haukutus. Kolmas taas vasemmalla ja ilman apuna. Jokaiselle todella suoran ja varmat pistot Zeldalksi. Ja ilmaisu myös hyvin ja viimeisellä maalimiehellä lelupalkka, leikki hyvin.

Ohmille kaksi tuulitreeniä puhtaaseen metsään. Oltiin lähinnä kävelyllä ja törmättiin pressun alla makaaviin ukkoihin. Riemu repesi, kun tajusi, että siellä on ihmisiä, joilta saa ruokaa. Reipas pentu ei osannut säikähtää yhtäkkiä maassa makaavia möykkyjä niinkuin uskalsin odottaa.

Zeldan esineruutu ja Ohmin haku 7.4

Aikamoinen vauhtiruutuun lähettäessä ja aika vauhdilla paineli ruudun taakse ja veti pari kierrosta ennenkuin nappasi ekan esineen takanurkasta ja toi hienosti. Toinen esine oli vieras ja  hieman epäilyttävä villamöykky, joten sen kohdalla piti hetken miettiä ennen nostoa. Motivaatio ja etsiminen on nyt kohdillaan, joten nyt tarvii alkaa lisäämään haastavia esineitä. Täytyy todeta, että aika hieno ruutu näin kauden korkkaukseksi.

Ohmille tehtiin parit tuulitreenit. Eka oli taas lähinnä kävelyä, mutta tokalla jo nousi nenä hajulle!

9.4 Ohmin FH-kurssi osa I

Päästiin tutustumaan Päivin valvovan silmän alla jäljestämisen saloihin. Paljon tuli asioita, joita en olisi kyllä osannut itse ajatella, joten hyvä ettei alettu itse säätämään, kuten tuulen suunta, jäljen aloitus ja lopetus sekä tallomistyyli. Eli aikalailla kokopaketti sai raamit. Eka jälki oli ihan kohtalainen ekaksi jäljeksi, kaiketi.

13.4 Hakutreenit

Saatiin kasaan vain pieni porukka, joten tehtiin kokeneemmille koirille pelkät ilmaisut. Zeldalle kaksi äijää melko lähelle ja haukutus sekä haltuun otto sekä mun luvalla vapautus palkalle. Näitä täytyy treenata enemmän, koska haukku muuttui hieman levottomaksi mun tullessa lähelle ja meinasi varastaa maalimiehelle muutaman kerran. Motivaatio oli kyllä kohdillaan.

Ohmille tehtiin kaks tuulitreeniä ja nyt otettiin ekaa kertaa ns. keskilinja mukaan eli pelkän tuulen suunnan lisäksi pyrin siihen, että eka lähdettiin hakemaan ukkoa vasemmalta ja sitten oikealta. Vasemmalta haistoi jo keskilinjalta ja huomasi, että edellisellä kerralla oli selkeästi syttynyt lamppu. Tokalle ukolle saatiin mennä hieman likemmäs ennenkuin sai hajun. Haussa on selkeästi menossa eteenpäin ja vauhdilla eikä todellakaan ole tarvinnut montaa toista per treeni vaan tarkoitus on pitää toistomäärät pieninä periaatteella laatu korvaa määrän.

16.4 Ohmin FH-kurssi osa II

Viimekerrasta viisastuneena otin mukaan paremmat palkat eli naturista, joka on riittävän kosteaa ja miellyttävää syödä. Olin vaan pilkotuttanut hieman liian isoja palasia. Meidän jälkea haittasi myös sivutuuli, joka päätti iskeä juuri ajamaan lähtiessä, vaikka talloessa ei ollut tietoakaan. Ei ollut siis mitenkään ideaali suoritus, mutta mä selvisin kuulemma ohjauksesta erinomaisesti haasteista huolimatta. Työtä tämä laji siis vaatii eikä tule ilmaiseksi varmasti hyvää jälkikoiraa, mutta me ollaan valmiit tallomaan. Eniten tökkii se ettei oikein ole nurmiplänttejä eikä peltoja Ulvilassa käytössä.


Tämän lisäksi käytiin vähän tekemässä rauhoittumisharjoituksia yllättävän haastavissa olosuhteissa. Ohmin kanssa näitä on tehty lähinnä kotona eikä ollut ihan niin helppoa tutussa treenitilassa hiljaisuudessa kuvaajan ympäröimänä, mutta hienoja otoksia siitä silti tarttui taitavan kuvaajan kameraan!


Kuvat: Ville Erkkilä Kiitoset: Päivi Saarilahti, Prokoirakko

Ja Teslasta tuli kyllä aika huikeita otoksia. Tehtiin loppuun kimpassa rauhoittumista eli häiriötä riitti. Suhde ja luottamus tuntuu olevan aika kivalla mallilla.


Kuvat: Ville Erkkilä Ja Kiitokset edelleen Päiville. Matka on ollut antoisa ja jatkuu yhä.

PS. Zelda ei näy kuvissa, koska päätti aloittaa juoksunsa Teslan perään ja tämä tarkoittaa myös Ohmin eristyksen jatkumista. En tiedä miten saan sen pidettyä porttien takana, kun uskallan taas jättää yksinollessa samaan laumaan. Eihän se vielä mitään tajua, mutta Tesla yritti tarjota itseään koko juoksun ajan, joten nyt toki Zelda hiukan kiinnostaa ja Zelda taas on entistä kiukkuisempi hormooneissaan. Onneksi juoksivat silti nyt perään molemmat niin ehtii kesän treenailla ja syksyllä miettiä miten kuviot hoituu eli kuka menettää piuhat ekana ja kelle etsitään hoitopaikkaa ;)

Joko saa hakea oman?



keskiviikko 29. maaliskuuta 2017

Tokokoulutusta ja muuta mukavaa


Arki Ohmin kanssa rullaa mukavasti ja pieni mies on sulautunut laumaan erinomaisesti. Pentukoulu tuli taputeltua ja otettiin paikka myös uudesta ryhmästä ettei tule mökkihöperöidyttyä täysin ennekuin ulkotreenikausi alkaa kunnolla. Onneksi tuo valtava jäärata alkaa varovasti sulamaan niin uskaltaa pian liikkua normaalisti ja vielä, kun pääsee tuosta pahimmasta mutavellistä eroon niin sitten on jo syytä juhlia. Takapihan aitaakin on saanut vähän paikkailla, kun Ohmi keksi naapurissa vierailun ilon. Ei ole pensasaita pienen pojan kestävä.

Maaliskuun 19. Päivä oli odotettu tukkakoirien toko- ja rallytokopäivä. Oli ilmoittautut Teslan rallyyn ja Zeldan tokoon. Briardeja tuli Zeldan lisäksi yksi ryhmällinen, joten Zeldan paikan siirsin toiseen ryhmään enkä hirveästi ehtinyt seurata muita briardeja, kun samaan aikaan rallyihin Teslan kanssa. Rallyssa tehtiin ensin ratatreeni, josta saatiin palaute ja sitten loppu aika omia ongelmia. Meidän suurin ongelma on edelleen rintamasuunnan pysymisen oikeana. Tätä tarvitsisi treenata määrätietoisesti, kun tokossa olen sallinut koiran tulla perusasentoon pomppaamalla paikallaan käännöksissä. Eteentulossa tarvitsee vähän ruveta säätämään varpaille astumista, kun siitä lähtee rallyssä myös pisteitä. Krista Karhu koulutti tosiaan rallytokoa ja taas tuli lisää inspiraatiota treeneihin sekä tärkeitä huomioita mitä tarvitsee muistaa kokeisiin mennessä.

Tokoa veti Jalosen Mika ja ennakkoon olin kuullut kouluttajasta kehuja, mutta muuten oli varautunut melko peruskauraan ja vaatimisen kautta kouluttamiseen, mitä paljon tokossakin nykyisin tuntuu olevan välittämättä koiran mielentilasta, mutta onneksi olin enemmän kuin väärässä. Alkuun Mika piti ”luennon” omista ajatuksistaan. Hyvin selväksi tuli, että ensin on osattava kontakti, luopuminen, perusasento, paikallaolo ja kohdetyöskentely ennen kuin pääsee etenemään pidemmälle. Meillä on kontakti hyvällä mallilla tarjoamisen suhteen, mutta kestoa pitäisi treenata. Luopuminen on ollut aina haaste ja vaatii jatkuvaa ylläpitoa.

Kouluttajalla oli ajatus, että perusasentoon täytyy panostaa ja koiralla täytyy olla suuri motivaatio ja halu tarjota perusasentoa. Katselin, että briardeista aika moni treenasi perusasennon tarjoamista. Me ollaan vahvisteltu viime aikoina eteentulemista ja kontaktin tarjoamista edessä istumalla. Zelda oli siis ehkä aavistuksen hämmentynyt, kun vaihdoin paikkaa kokeillakseni tarjoaako se perusasentoa lainkaan. Kyllähän se tarjosi sitä seuraavana, mutta hyvin epävarmasti omaan tasoonsa nähden ja jäi aavistuksen taakse ilman vihjesanaa. Zeldan kohdalla pidän kyllä edessä istumisen tarjoamista ja mielentilaan vähintään yhtätärkeänä kuin perusasentoa, koska sen kanssa kuitenkin kaikki noudot luovutetaan eteen ja niissä on muutenkin paljon vielä painetta palautuksissa purettavana, joten edessä istumisen tarvitsee olla vahva ja mielentilaltaan oikea. Ei siis suotta hinkattu tätä hämmästystä vaan siirryttiin kapuloista luopumiseen.

Tehtiin harjoitusta, jossa heitin kapulan ja annoin noutokäskyn perään heti luoksetulokäskyn ja appari astui kapulan päälle, jos koira ei reagoinut käskyyn. Ja kun luopui kapulasta niin palkkausleluun. Taisi jo kolmannella toistolla Zelda päästä juonesta kiinni ja sitten tietysti täytyi myös päästää koira kapulalle. Näiden harjoitusten päälle tehtiin ohjattua ja eipä ole noin hienoa seuraamista hetkeen nähnyt kapuloita kohti kävellessä ja takaisinpäin käännyttäessä. Pysähdys oli kyllä jossain ihan hukassa, joten sitten treenattiin sitä ja omaa vahvistamista. Saatiin ohjattuun jonkinlainen pysähdys ja hämäykseksi kouluttaja nosti oikea kapulaa, mutta käski lähettää vasemmalle. Kyllähän se sinne oikealle säntäsi. Näitä täytyy jossain kohtaa treenata, että oikeasti lähtee sinne suuntaan minne näyttää eikä sinne minne päättää itse mennä.

Koulutuksessa nousi esiin niitä tärkeitä asioita, että koiran annetaan alkuun itse tarjota sitä kontaktia eikä suotta käskytetä tai tehdä sirkustemppuja huomion saamiseksi saati komenneta tai ryitä hihnasta. Jos koira ei kykene toimimaan niin silloin se on viety liian vaikeaan paikkaan tai siltä vaaditaan tasoonsa nähden liikaa liiassa häiriössä. Eli kontaktia pitäisi paljon vahvistella siellä arjessa ja kotona. Ohmin kanssa päästiin kyllä jo kolmantena päivänä vahvistetaan ostarille ja se kyllä osaa hienosti tarjota kontaktia häiriöstä viis.

Yleisesti tykkäsin kouluttajasta siinä, että kehui reilusti koiria ja oli sitä mieltä, että koirissa ei ole vikaa vaan omistajien syytä katsoa itseään peiliin ja treenata, jos jokin asia ei toimi. Nämä vahvisti jo olemassa olevia omia ajatuksia eli oikoteitä onneen ei ole tai on, mutta onko ne sitten pysyviä ja kostautuuko ne joskus myöhemmässä vaiheessa? Omalla kohdalla olen ainakin huomannut, että kostautuu ja se korjaaminen vasta työlästä on.

Oli kyllä kertakaikkisen mielenkiintoinen päivä ja olisi hienoa päästä järjestämään vastaavaa uudelleen, mutta millaisella kombinaatiolla on tässä kohtaa vielä arvoitus.

21. maaliskuuta meillä oli aamuryhmän kolmas kerta ja Janitan treeni. Tällä kertaa paneuduttiin ohjaajan mielentilaan ja miinusten muuttamiseen plussiksi. Tähän mennessä on jo tuttua ollut niiden positiivisten asioiden etsiminen ja nyt täytyy myös muuttaa ne epäonnistumiset omassa päässä plussiksi tai muuten mieleen jää vaan ne miinukset. Ajatusmaailma sopii kyllä kaikkeen koirankouluttamiseen niinkuin elämään muutenkin. Eli ei auta tokossakaan jäädä murehtimaan, että jos en olisi mokannut sitä vaihetta niin oltaisiin jo siinä pisteessä vaan enemmin ajatella, että kun treenataan tällä tavalla niin päästään sinne minne halutaan. Eli turha jäädä miettimään niitä virheitä ja asioita, mitä ei olisi pitänyt tehdä vaan asioita, joita pitää tehdä.

Teslan treenailua on nyt hidastaneet juoksut. Sen mielenkiinto tekemiseen on juoksuissa yhtä tyhjän kanssa enkä viitsi väkisin vääntää. Jätettiin tästä syystä myös viime viikonlopun kisat väliin. Zelda-kuumakalle pääsi kyllä rallattamaan ja siitä ei tullut sitten mitään. Eka rata oli sitä peruskaahotusta ja liukastui pahannäköisesti tullessaan putkesta ulos ja ennen putkea tuli yhteen törmäys. En sitten tiedä johtuiko tästä vai muusta niin ei olisi millään irronnut putkiin vaan kääntyi ensin komentamaan mua. Hypäriltä onnistuttiin kielloista ja komennoista huolimatta sijoittumaan yliaika kympillä toiselle sijalle, joten ei päästy kotiin tyhjin käsin.

Tietty itte piti kärsiä parin päivän sairastumistakapakkia, mutta ehkä selvittiin tästä lepäämällä ja tämän päivän metsälenkin jälkeen jaksanut tehdä vähän yhdistyshommia ja stadaa! Päivittää tätä blogiakin sen sijaan, että makaa peiton alla ja koomaa netflixiä.

Ohmi sai tässä myös uuden kaverin samanikäisestä työkaverin kultsupojasta, joten loppuun muutamat kuvat taannoiselta yhteislenkiltä:





keskiviikko 1. maaliskuuta 2017

Parhautta jään ja loskan keskellä

Täytyy todeta, että tämä on kyllä varmasti masentavin talvi, mitä olen Satakunnassa joutunut viettämään. Ei tätä voi kyllä oikeastaan edes kutsua talveksi. Hetken oli lunta ja se riemu suli nopeasti. Takapiha on hirveässä kunnossa ja töissäkään ei mene ihan niinkuin toivoisi. Mitään järkevää ei tunnu saavan aikaiseksi omassa elämässään ja sitä rataa. Mutta kaikki ikävät asiat jää onneksi syrjään, kun saa harrastella tämä upean lauman kanssa:





Zeldan kanssa on hieman kärsitty tokomasennusta ja liikunna puutetta alkutalvesta, mutta onneksi meillä on tuo agility, mikä saa molemmat liikkumaan ja on kyllä uskomatonta lääkettä koiran kuin ohjaajan mielentilalle. Tokotreenit on olleet välillä hieman ahistavia, mutta eiköhän nekin siitä taas lähde varovasti nousuun. Zelda on vihdoin hyväksynyt Ohmin laumaan ja kuten arvelin niin sehän tapahtui sitten täydestä sydämestä ja Ohmi saa olla iholla siinä missä kolli. Kisoissa ne viettivät kokopäivä samassa häkissä ja ulkona painitaan sen minkä uskallan päästää liukkaille. Ja alkoihan se aurinko paistaa tähänkin risukasaan ja saatiin meidän ensimmäinen puhdas rata agikisoissa kera kakkossijan ja hyppyradalta irtosi täten LUVA!!! Tehtiin se mitä osattiin ja palaset loksahtivat ensimmäistä kertaa kohdalleen. Tehtiin vihdoin se mihin ollaan tiedetty pystyvämme jo pitkään. Ja kieltämättä olen tyytyväinen rataan, vaikka vähän jouduin kalastelemaan, kun meinattiin mennä samaan ansaan kuin moni muu ja sain koiran viime hetkellä muuttamaan suuntaansa pituuden jälkeiseltä hypyltä eikä silti ollut ongelmaa päästä ihanneaikaan. Talven hallisulkeiset ilmaisun suhteen ovat edenneen myös oikein kivasti, mitä nyt viimeisellä kerralla oli pakko tehdä jotain uutta päänvaivaksi ja sivulle pyydettäessä Zelda hyppäsi maalimiehen viereen istumaan hyvin pätevän oloisena. Ei käy siis elämä vieläkään tylsäksi.
Ohmi kasvaa ja 16vk rokotuksilla painoa oli 17,55kg. Ollaan perusasentoakin treenattu jo ehkä kolme kertaa, mutta keskitytään yhä tärkeämpiin taitoihin kuten kämmenkosketukseen, luopumiseen ja kontaktiin. Agilityssä Ohmi pääsi tuuraamaan Zeldaa Elinan treeniin, kun Zeldalla oli samana päivänä OMD:llä Jaakon treeni. Ohmi oli oikein pätevä sylkkäreissä, poikkareissa ja vippauksissa. Tehtiin myös eteenlähetyksiä ja niitä täytyy treenata, että ei ota häiriötä liikkeestä. Agituristina tuo pieni mies käyttäyty just niin hyvin kuin vaan olisi voinut.

Tesla pääsi osallistumaan alkuvuoden rallytokokurssilleen kerran. Ei mennyt siis ihan täysin putkeen se kurssi, mutta nyt aloitettiin yhdessä kasvattamaan kuntoa ja käydään maanantaiaamuisin jumppaamassa dobonmerkeissä. Oltiin ainakin ekalla kerralla, joten toistaiseksi näyttää hyvältä. Ehkä saadaan agiradoillakin kurottua ne viimeiset sekunnit umpeen eikä tarvi tahkoa yliaikanollia.

Voltti on päässyt ihan liian vähän ulos talosta, mutta nyt se sai vihdoin tilaisuuden, kun otin sen mukaan nosework luennolle. Muutoin tuo tuntuu kyllä nauttivan elämästään ihan täysin rinnoin, että ei sen puoleen. Ei voi muuta toivoa, kuin tätä upeaa luonnetta kaikille pikku-Volteille.

Helmikuussa meillä kävi myös odotettuja vieraita, kun Terhi tuli Charlien kanssa päivävierailulle. Käytiin juoksuttamassa koiralaumaa merenrannalla ja turisteilemassa Reposaaressa.



Helmikuu ehti tässä vaihtua varoittamatta maaliskuuksi, mutta ei tässä auta kuin mennä positiivisin mielin kohti kevättä, joka on kyllä täynnä kaikkea kivaa!

lauantai 4. helmikuuta 2017

Ohmi kasvaa, Zelda aksaa

Ohmilla on maanantaisin pentukoulu lemmikkitarvikeliikkeen tiloissa, joten olen saanut sen punnittua kerran viikossa. Tulessaan se oli Voltin kokoinen ja nyt se alkaa olla kaksikertaa Voltin kokoinen. Tässä vähän tilastotiedettä:

10vk 9,4 kg
11vk 10,9 kg
12vk 12,0 kg

Pentukoulussa ollaan treenattu kontaktin ottamista. Eli yksinkertaisesti vahvistetaan sitä, että koira ottaa kontaktia ja sitten lisätty siihen häiriötä muista koirista. Ollaan tehty tätä myös kävellessä. Otettiin ns. kontaktikävelyä oikealla puolella, koska todennäköisesti vasenta tulee treenattua enemmän. Tarkoituksena on muutenkin asentaa Ohmiin molemmat puolet seuruuseen. Pentuluoksetuloja tehtiin häiriössä ja Ohmille oli haastetta, kun matkanvarrella oli ihmisiä, kun ollaan käyty hakutreeneissä treenaamassa vieraiden kanssa leikkimistä niin Ohmille se, että on ihmisiä paikoillaan tarkoittaa näemmä vapauttaessa sitä, että niitä mennään tervehtimään. Täytyypi treenata enemmän luoksetuloa. Sitten ollaan tehty paikoillaan istumista niin, että otetaan häiriötä, mutta ei lisätä matkaa. Maahanmeno on myös olleet tähän mennessä ohjelmassa. Ja sitten ihan perus namista luopumista ollaan tehty.

Agilityhallilla ollaan käyty kahdesti. Ekalla kerralla opeteltiin mutkaputki yksinkertaisella menetelmä eli koira putkeen ja putken päässä palkka. Toisella kerralla tehtiin laukanvaihtoharjoitusta. Ekalla kerralla tuli käytettyä takkiakin eikä se tullut odotellessa syödyksi.


Kotosalla ollaan otettu lisäksi ohjelmaan kämmenkosketus ja naksuakin on ehdollistettu jokusen kerran. Mitään kauhean himotreenareita ei olla oltu vaan kaikessa rauhassa tehdään silloin, kun on sellainen fiilis. Tämän pojan kanssa unohdetaan kaikki kiire. Sitten tosiaan Zeldan hakuporukan treeneissä on aina riittänyt innokkaita maalimiehiä leikittämään pentua. Puuvillassa ollaan käyty myös pari kertaa Voiman kanssa ensin treenaamassa ja sitten pojat ovat päässeet painimaan.




12-viikkoisena käytiin hakemassa eka rokotus ja syynättiin kaikki perusasiat keuhkot, sydän, korkat ja suu, jotka kaikki olivat just niinkuin pitääkin. Ja kyllähän se eläinlääkäri ne kulkusetkin löysi. Ohmi oli oikein reipas ja eläinlääkäri kehui avoimeksi ja vilkkaaksi.


Zeldan antura alkaa olla kunnossa, joten ollaan uskallettu tehdä agilityä ja päästiin Janitan valmennukseen OMD-arenalle. Ollaan kyllä käyty lenkillä hyvin säästeliäästi ja jokapaikassa on pelkkää jäätä. Todella rasittavaa ja peruskunto on romahtanut molemmilla entisestään. Agilityssä tämä ei kyllä näy, kuin ohjaajalla, mutta kesän PK-kokeita varten tarvitisi saada myös koiralle kuntoa kohotettua. 

Zelda oli lähdöissä ihan huikean pätevä ja tehtiin ensin kisanomainen treeni ja alku meni todella hyvin, mutta sitten tuli eka kömmähdys ja multa katosi täysin pakka enkä saanut sitä enää kasaan. Toinen kierros sitten treenattiin. Paljon tuli läksyä ja treenattavaa. Meille tärkein ohje, että "älä ohjaa esteitä, älä puhu esteille, vaan koiralle!".

Ohmi oli reippaana turistina mukana ja pääsi tutustumaan taas uuteen halliin eikä ollut moksiskaan ja sai vähän katsella agilityä, kun isomman koirat näytti mallia.

Noin muuten aletaan varovasti olla sujut lauman ja vuorotyön suhteen. Zeldan sietämiskynnys kasvaa päivä päivältä ja ehkä tuo jääkelikin tuosta vielä joksikin muuttuu. Tästä alkaa taas vapaat, joiden ohjelmassa on koirien kanssa puuhastelua ja olemista. Ei varmaan auta kuin pakata lauma auton ja viedä kauemmas metsään, kun lähimetsiin kävelu on sen verran hazardia touhua ettei tosikaan. Loppuun vielä muutama kuva viime viikonlopun metsäretkeltä, kun käytiin kyläilemässä Eevan ja Bitte-schapen luona.






keskiviikko 25. tammikuuta 2017

Vuosi käyntiin ja hieman vastusta

Heti alkuun saanen esitellä laumamme tuorein jäsen Boreabrie Rayban eli tuttavallisemmin "Ohmi", joka on ehtinyt jo kasvaa hurjasti siitä mitä oli tullessaan.

Tässä 7-viikkoiset poseeraukset kasvattajan luona Lapissa:



Kuvat: Raisa Hartikainen

Ja sitten 11-viikkoiskuvia täältä Satakunnasta:



Kuvat: Minttu Ruohomäki

Kävin katsomassa pentusia Minnan luona 6-viikkoisena ja kenet tahansa olisin voinut pojista napata mukaani, mutta viikon päästä haettiin Outin ja Aavan tarjotessa puoleksi matkaan seuraa "sininen poika" kyytiin ja ajeltiin pitkä matka kotia Ulvilaan. Reilussa puolessa toista vuorokaudessa kilometrejä kertyi ooppelille muutama tuhat. Zelda-täti oli hakureissulla mukana.

Pentukuume tässä on vallannut jo pitkään ja Teslan tullessa veteraani-ikään ja Zeldan olessa vain muutaman vuoden nuorempi alkoi ajatus lauman kasvamisesta olla enemmän realistinen. En halua ottaa pentua siinä kohtaa, kun kotona on kaksi "eläkeläistä" vaan nyt on hyvä tilanne, kun molemmilal tytöillä on vielä toivottavasti monta aktiivista kisavuotta ja pentu saa rauhassa kasvaa eikä sen kanssa ole kiire minnekään. Ja on kieltämättä ollut ilo huomata, miten monta vuotta Tesla on nuortunut ja kuinka paljon se rakastaa peuhata pennun kanssa. Zeldan mielestä pentu ei ole lainkaan niin ihana, mutta uskon sen varovasti lämpeävän. Nyt ollaan jo sietämisen tasolla.

Joku saattaa ihmetellä, mistä tämä uros nyt sitten tuli. Olin pentua varatessa vähän ilmoittanut, että ei sillä sukupuolella niin väliä ole, kunhan sopiva pentu tulee, vaikka toisaalta uros on tässä kohtaa monella tapaa järkevämpi ratkaisu. Ja Rilla onneksi hoiti homman niin, että tuli kaksi tyttöä ja viisi poikaa, joten ei siinä sitten tarvinnut miettiä asiaa sen enempää. En olisi välttämättä halunnut sitä kaikkein kilteintä ja alistuvinta eikä briard rotuna ole niin sosiaalinen kuin vaikka schapendoes, joten yhtään dominoivan nartun kanssa olisi voinut olla tulevaisuudessa ikäviä yhteenottoja. Teslan ja Zeldan suhde kotioloissa on aikalailla täydellinen enkä halua varsinkaan Teslalle tehdä sitä, että tulisi kolmas narttu, joka koettelisi sen voimia. Tiedän myös, että Zelda kyllä näyttää aikanaan pojalle, kuka määrää eikä tarvitse murehtia lauman hierarkiasta. Itselle uros taas on harrastusrintamalla uudenlainen haaste ja nyt, jos koskaan se on hyvä kokea ja katsoa, olenko yhtään urosihminen. En ole silti koskaan itseäni ajatellut edes narttuihmisenä, mutta Teslan kohdalla se oli itsestäänselvä vaihtoehto, kun halusin agilitykoiran sekä sitten tietysti mahdollisia jalostussuunnitelmia ajatellen. Ja Zeldaa ottaessa toinen narttu vaan oli luonnollinen valinta.

Ohmi vaikuttaa oikein reippaalta miehen alulta ja menee uusiin tilanteiseen että paikkoihin häntä pystyssä eikä ole vielä osoittanut kauheasti varautuneisuutta mitään kohtaan. Se taistelee myös kivasti eikä ole ihan niin vilkas kuin tytöt ja tuntuu osaavan jo nyt keskittyä paremmin, joten aika näyttää mitä siitä kasvaa. Ei välttämättä niin säpäkkää kuin noista vilkkaista neideistä, mutta itsenäisyyttä tuntuisi olevan enemmän ja hieman saattaa olla dominanssiakin. Ihmisiin suhtautuu erinomaisen avoimesti ja leikkii kivasti vieraiden kanssa. Ei viihdy erityisesti kainalossa eikä sylissä. Taitaa olla tämäkin juuri sitä mitä tilasin. Toisaalta oma tietämys ja taidot ovat Zeldan kanssa menneet hurjasti eteenpäin ja tämän pennun kanssa on ihan erilaiset lähtökohdan opetella asioita. Varmaan ne haasteet silti tulevat olemaan ihan omanlaisensa.

Ohmin kanssa ehdittiin viettää muutama päivä tutustuen ja sosiaalistuen mm. ostarille kunnes itseeni iski kolmen päivän flunssakuumehourailu ja olin ihan veto pois. Tuntui, että seinät kaatuu niskaan eikä koirien kanssa  päässyt ulos, joten heti, kun pystyi hieman olemaan pystyssä pakkasin koirat autoon ja ajeltiin Heinolaan toipumaan, joten Ohmi pääsi tutustumaan siihenkin laumaan ja pääsi treffaamaan paria Lahteen muuttanutta veljeään.

Nyt on sitten opeteltu pari viikkoa arkea ja aloitettu pentukoulu. Ollaan ehditty käydä tokokokeessa opettelemassa häkkiin rauhoittumista sekä agilityradalla tutustumassa putkeen. Ja kavereita ollaan treffattu runsaasti, koska niitä onneksi riittää. Zeldalla oli paljon ankeampi lapsuus, kun sille ei juuri leikkiseuraa ollut tarjolla ja Teslakin jäi nopeasti jalkoihin. Ohmilla on tämän suhteen asiat paljon paremmin. Sen verran sillä on päällepäsmärin ominaisuutta, että tuskin siitä kaikkien kaveria kasvaa, mutta oppiipahan lukemaan erilaisia koiria ja muutenkin toivon, että siitä tulisi tätinsä kaltainen eli kaikkia tarvitsee sietää, mutta kenenkään kanssa ei tarvitse olla parasta ystävää.

Koetan nyt päivitellä tätä blogia taas vähän ahkerammin, kun sai tämän vuoden nyt käyntiin. Jotenkin ensimmäisen pentupostauksen kirjoittaminen tuntuu siltä, että täytyisi osata kirjoittaa järkevästi ja sitten tämä on vaan jäänyt. Tulevaisuus näyttää mitä Ohmista kasvaa.

Tyttöjen kanssa harrastukset jatkuu ja kisakalenteria selataan ahkeraan :)

perjantai 23. joulukuuta 2016

Kohti loppuvuotta

Vuosi 2015 ei ole tuonut kilpailurintamalla suurta menestystä, mutta sen sijaan ollaan opittu ja treenattu senkin edestä ja haettu kokemusta. Nyt on sellainen olo, että tästä on hyvä jatkaa matkaa ja ollaan juuri sillä tiellä, millä halutaan. Meillä on ollut mahtavia treenikavereita ja mahtavia koutseja enkä ollenkaan pistä pahakseni, että ensi vuonna saadaan jatkaa pitkälti samaa rataa!  -Joulukuu’15

Samat sanat voisi melkein kirjoittaa vuodesta 2016. Tällä matkalla on vaan hyvä olla ja ollaan muutamien harha-askelten päälle löydetty se oma juttu ja saatu vahvistusta sille ettei se tie, millä alun perin oltiin olisi ollut yhtään huono, jos vaan oltaisiin ymmärretty, tiedetty ja osattu enemmän. Ei me kuitenkaan mitään olla menetetty missään vaiheessa, mutta opittu sitäkin enemmän.

Ensi vuonna siis jatkamme samaa rataa! Ravataan ahkerasti koulutuksissa ja koitetaan saada joskus jotain tulostakin aikaan, mutta tärkeintä iloinen yhdessä tekeminen. Teslan kanssa haaveillaan vähän rallytokosta, jos löytyisi joku sopiva kurssi alkuun niin ehkä uskalletaan kisoihin. Zelda aikaa edelleen jatkaa tokokokeissa ravaamista tulosten toivossa ja eiköhän me kesällä sitä PK-puolen koularia taas yritetä ainakin muutaman kerran. Molempien kanssa on tarkoitus liidellä ja ollaan lähdössä maaliskuun alussa oikein "ulkomaille" kerta laivalla mennään ja kieli on vieras. Eli siis ahvenanmaalle kokemusta kartoittamaan! Showrintamalla varmaan tulee käytyä ne erkkarit ja jos hyvin käy niin Zelda lähtee metsästämään jonnekin kyläkisoihin jotain sertifikaattia, mutta ei mennä asioiden edelle vielä sen suhteen :D  -Joulukuu’15

Zeldan kanssa alkuvuoden tokotörppöilyjen jälkeen jouduin myöntämään, että osaamistaso ja mielentila eivät vielä kohtaa toisiaan, joten niitä täytyy työstää. Ja niinhän me ollaan tehtykin. Loppuvuodeksi on hieman tokomotivaatio sammunut yllättäen epäonnistuneet tottissuorituksen seurauksena. Ihan ei olla silti hommaa heitetty hukkaan, kun tavoitteellisen tokoryhmän treenit onneksi pyörivät kerran viikossa ja nyt ihan loppuvuodesta ollaan aktivoiduttu hieman enemmän ja sen seurauksena tuli pitkästä aikaan videoitua kaukoja. Paljon niissä on hyvää, mutta paljon myös hiomista.



Agilityn suhteen meillä on ollut melko noususuhdanteinen vuosi yhteistyön kannalta. Nollan ne vaan ovat pirun tiukassa, mutta samalla niin lähellä. Ollaan heitetty haaveet maailmanmestaruudesta pois, mutta olisihan se hienoa nousta kuninkuusluokkaan ja päättä ura sinne. Tehdään lajia kuitenkin koiran ehdoilla niin kauan, kun se siinä toimii kuten tähän asti. Vältetään kuitenkin epäsuotuisia kisaolosuhteita kylmistä halleista kehnoihin pohjiin. Agility on nykypäivänä niin huikean vauhdikasta ja riskialtista. Ja Zeldan tyyppisen rämäpään kanssa, joka sinkoilee sinne sun tänne melko lailla täysiä, eritoten.

Kesäkuun selkäkuvaus oli jo pistämässä kapuloita rattaisiin niin agilityn kuin PK-puolen osalta. Ortopedihan sieltä löysi, vaikka mitä ja oli erityisen huolissaan vasemmasta lonkasta, joka olisi todenäköisesti kennelliitossa lausuttu C:ksi. Zeldahan on 1,5-vuotiaana kuvattu myös selän osalta täysin terveeksi Ventelän lausumana. Tietenkään ne SP-muutokset eivät tuolloin vielä näy, mutta olen ymmärtänyt, että VA- ja LTV-ykköset ovat ainakin osittain sitä mitä ovat. Suuresta huolesta ja kauhukuvista huolimatta kennelliitto lausui kaiken nollaksi. Täytyy vaan todeta ettei se 5-vuotiaan koiran selkä ole niin priimaa kuin 1,5-vuotiaan. Suunnattiin kuitenkin pikimmiten treenikaverin suosittamalle osteopaatille, joka sitten diagnosoikin vasemman puolen takaosassa törmäyksestä aiheutuneen parantumattoman trauman, joka on aiheuttanut koiralle melkoisen kokovartalokipsin. Zelda on ottanut hoitoa vastaan onneksi hyvin ja loppukesästä meille todettiinkin, että kroppa on fyysisesti siinä kunnossa, että PK-esteet eivät tule olemaan ongelma. Todettakoon vielä, että kuvauksissa käytiin rodun vuoksi, ei oireiden, joten hieman yllätyksenä löydökset tulivat. Oli kuitenkin enemmän kuin hyödyllistä käydä ja saatiin vihdoin sysäys mennä osteopaatille, jolta onkin sitten saatu enemmän vastauksia kuin olisi ikinä uskonut.

Alkukaudesta tuli luvattua osallistua paikallisiin seuramestiksiin ja eihän sitä lupausta sitten voinut syödä, kun saatiin osteopaatiltakin lupa. Ikävä kyllä kesän treenaamattomuus näkyi sitten tottiksessa eikä tavoite koularista toteutunut. Maastossa kuitenkin päästin huimasti eteenpäin, joten haave oli yrittää vielä toistamiseen, mutta jäi sitten yrittäminen vain yrittämiseksi ja toisaalta meillä on nyt talvi aikaa hioa sitä ilmaisua vielä viimeisen päälle sekä rakentaa noutoihin luottavaista mielentilaa.

Ensi vuosi siis jatketaan samaan rataan! Tosin fyssari ja hieroja ollaan nyt vaihdettu pysyvästi osteopatiaan. Luvassa on ainakin briardien tokopäivää, pari leiriä ja tietysti erkkari. Ehkä sitä jossain muuallakin kehässä tulee pyörähdettyä, jos siltä tuntuu. Katsotaan saadaanko matkanvarrella jotain tuloksiakin mukaan. Niitä kyllä sitten juhlitaan ja isosti missä tahansa lajissa. Ei nimittäin ole mikään helpoin mahdollinen tie tämä, mutta sitäkin antoisampi ja opettavaisempi. Zelda on kyllä monella tapaa vaan niin omaa luokkaansa eikä siitä aina itsekään meinaa ottaa selvää, kun joka kerta se yllättää. Viimeksi tokotreeneissä, kun ruudussa lelun kanssa riehuvasta apparista huolimatta oli pakko käydä suorittamassa seinän viereen varastoidut agilitykepit ja kyllä vaan irtosi hienosti…

Teslan kanssa ollaan tosissaan aloitettu treenata tuota rallytokoa ja siinä ohessa korjailtu suhdetta ja mielentilaa Päivin opissa vahvempaan ja yhteistyökykyisempään suuntaan. Kokeeseen ei kuitenkaan ehditty. Päästään alkuvuodesta jatkamaan kuitenkin hyvässä ryhmässä ja sitten vaan täytyy raivata kalenterista tilaa kokeille.

Agilityssä on ollut melkoisen aaltoilevaa. Pari nollaa ollaan onnistuttua takomaan, mutta SM-nollat jäivät kyllä hyvin kauas. Mulla oli kuitenkin suuri kunnia edustaa WeCAa maxien SM-joukkueessa lainakoira Tellervo-aussilla. Meillä oli Tellervon kanssa ihan huikea kesä agilityn parissa ja molemmat nautittiin. Kiitos Marjukalle, kun lainasi tätä koiraa kesäksi. Teslan agilityura näillä näkymin jatkuu. Senkin olen käyttänyt osteopaatilla eikä sen suhteen mitään hermostollisia esteitä ole, mutta lantion ja takapään lihaksistoa täytyisi vahvistaa, jotta saataisiin toivottavasti sitä myötä myös hyppytekniikkaa parempaan suuntaan. Monta kertaa olen uhannut lopettaa agilityn, jos kisoissa tulee taas yliaikanollaa, mutta aina uhkaillessa löytyy jostain kummasti sitä vauhtia, joten ei vielä voida ihan lopettaakaan.

Näyttelyrintamalla ei olla oltu sen ahkerampia kuin aiemminkaan, mutta Tanskan maalta saatiin tuliaisina vara-CACIB, jonka pitäisi käsittääkseni muutta CACIBiksi, joten se on enemmän kuin hienosti. Ensi vuonna olisi sitten mahdollisuus alkaa kierrellä niitä veteraanikehiä, hui kauhee! Eiköhän sitä muutamaan ylimääräiseen näyttelyyn siitä hyvästi yritä selvitä.

Voltti on kunnostautunut kollin roolissaan saamalla aikaseksi muutamat pentueet ja yksi yritys oli vielä loppuvuodesta, joten toivotaan, että se tuottaa hedelmää. Alkaa olla kollin ura hoidettu jo enemmän kuin kunnialla. Kauheasta kissakuumeesta huolimatta itse on kuitenkin jarrutettava ja otettava järki käteen sen kaltaisen perheen lisäyksen suhteen.


Näihin tunnelmiin onkin hyvä toivottaa joulut! Tämä joulu on vähän erilainen, kun Tesla lähti yksikseen heinolaan viettämään joulua ja me muut ollaan Ulvilassa, koska itsellä on koko joulu töitä. Joulun jälkeen on sitten luvassa kaikkea äärimmäisen jännää ja siitä sitten enemmän, mutta kyllä varmaan jo moni on arvannut, että lauma lisääntyy vihdoin sillä B-kirjaimella alkavalla paimenkoiralla ;)

tiistai 13. joulukuuta 2016

Yllätys... agilityä.

Saatiin Mariannen kanssa tälle syksylle yksi yksäri Jänesniemen Elinalle. Viimeksi tuli oltuakin kesällä lainakoira Tellervon kanssa, kun Zelda oli tauolla. Päästiin siis ekaa kertaa Elinan uuteen Kiva-Areenalle, joka oli kyllä värimaailmaltaa ja viihtyvyydeltään oikein hieno treenipaikka eikä ne treenitkään huonot olleet. Asiaa, ajatuksia ja kotiläksyjä tuli sen verran runsaasti, että meinattiin jo karata paikanpäältä maksamatta.

Zeldan kanssa keskityttiin vahvistamaan itsenäistä estesuorittamista. Se on niin voimakkaasti mun liikkeessä kiinni eikä sillä riitä itsevarmuutta suorittaa esteitä aina ilman apua, vaikka periaatteessa halua on. Hyvä harjoitus oli, kun liike ei ohjannut putkea loppuun niin Zelda alkoi turhautuneena haukkua putkelle, kun mä jäin paikoilleen. Suullisella kehotuksella sitten vahvistin ja jatkoi jonkin aikaa komentamista kunnes irtosi ja siitä sai sitten palkkaa. Tehtiin sitten erilaisia häiriö harjoituksia, joiden avulla vahvistettiin tätä estefocusta maassa istumisesta haarahyppelyyn. Päästiin me rataakin tekemään melkein ensimmäiset kymmenen estettä ja kivastihan tuo meni.

Loppiaisena olisi kotikisat, mutta koska halli on kylmä ja pohja kohtuullisen kova niin jää ne väliin. Teslan varmaan ilmoitan, mutta Zeldan kanssa en halua ottaa turhia olosuhteista johtuvia riskejä ja sen vauhti sekä eteneminen radalla painovoimaan yhdistettynä on hieman eriluokkaa.

Pikkuhiljaa täytyisi kaivaa se tokoilu motivaatio luovalta tauolta takaisin, koska keväällä olisi tavoitteena päästä voittajaan fiilistelmään lähinnä oikeassa mielentilassa. Täytyy myös saada omasta päänupista pois viimeaikaiset epäonnistuneet suoritukset ja niiden tuoma ulkoinen paine, joka nyt väkisinkin tulee, vaikka sitä kuinka yrittäisi välttää. Se on kumma, kun agilityssä ei vastaavia "pitäisi osata" -tyylisiä paineita pääse muodostumaan, mutta ehkä se  johtuu siitä, että siinä lajissa se vika on poikkeuksetta ohjauksen hienosäädössä. Toisaalta kiva, kun on tämmönen "sivulaji", jossa pääsee purkamaan paineita niin ehkä se toko ja tottiskin alkaa sujumaan yhtä hyvällä fiiliksellä. Kuulostaa siltä, kun treenaaminen ois jotain muuta kuin hyvää fiilistä mikä ei pidä kyllä paikkaansa, koska meillä on treenit olleet kyllä pelkkää positiivisuutta, mutta täytyisi vaan oikeasti unohtaa ne muutaman alamäet ja keskittyä onnistumisiin, koska ainakaan en ole tinkinyt siitä, että silloin, kun Z toimii niinkuin tarkoitus niin se myös näyttää just siltä miltä mä haluan sen näyttävän.