keskiviikko 18. maaliskuuta 2020

Helmikuu hurahti ja maaliskuuta mennään

Paljon ei päivittämistä ole, kun en ole jaksanut kovin ahkerasti meidän treenejä kirjoitella ylös. Ohmin kanssa on menty varovasti eteenpäin ja möllitokossa käytiin kokeilemassa paikkisvarmuutta sekä häiriöherkkyyttä. Eka oli kunnossa, mutta toka ei niinkään.

Etelän talvikelit ovat olleet antoisat treenien suhteen. On tehty niin hakua, esineitä kuin jälkeä. Ohmi on muodostanut itselleen irtoamisongelma, johon lähdin rakentamaan pilliä avuksi, kun omat ääni ei pysy riittävän neutraalina koiran painellessa päättömästi. Niin sehän siis tosiaan irtoaa ja reippaasti eikä tule yhdellä tai kahdella kutsulla takaisin.

Siinä missä Ohmin turkkia on puunattu tulevaa Latvian retkeä (joka ei nyt toteudu) varten niin Zeldan kanssa päädyin epätoivoiseen ratkaisuun ja saksin koko komeuden alas. Olin vielä jouluna varma, että se saa pitää turkkinsa, mutta meni huumori kelien kanssa. Tuntuu olevan nyt jonkunverran kohtalotovereitakin.

Tesla oli odotetusti Suomen Schapendoes Ry:n vuoden veteraani ja yllättäen se kiilasi myös kaikissa näyttelytuloksissa kolmannelle sijalle. Laitetaan tähän päivitykseen nyt sitten muutama eteläisen talvinen kuva puudelista.

Briardyhdistys ehti pitää vuosikokouksensa ennen koronaa toisin kuin moni muu. Pääsin eroon hallituspaikasta, mutta sihteerin pesti jatkuu. Lisäksi palasin juurille ja otin päätoimittajan vastuun jäsenlehdestä. Onneksi porukassa on pätevä sekä toimelias taittaja sekä pari muuta innokasta toimittajaa niin ensimmäisen lehden teko sujui sen verran kepeästi, että tällä porukalla on hyvä jatkaa. Schapendoesien jalostustoimikunnassa roikutaan myös ja saatoin luvata jälleen kerran kouluttaa agilityä taas kesäkauden WeCA:lle. Eipä näistä yhdistyshommista eroon pääse eikä toisaalta ole tarvekaan. Vaikka aina koiraihmisiä hulluiksi parjataan niin suurin osa on varsin järkeviä että ihania ihmisiä. Rakkaudesta rotuihin sekä lajeihin tätä tehdään sekä kaupanpäälle saanut paljon ihania ihmisiä elämäänsä.

Nyt on kuitenkin toistaiseksi koiraharrastukset tauolla. Ei ole ohjattuja treenejä, ei kokeita, kisoja tai näyttelyitä. Meillä on kuitenkin metsä ja työt jatkuu, joten arki rullaa jokseenkin samaa rataa. BH-koe, rallykokeet, agiuran korkkaus ahvenanmaalla sekä näyttelyreissut siirtyy jonnekin tulevaisuuteen. Kovasti myös luotan siihen, että vähintään omatoimiset kimppatreenit lähtee muutaman viikon tuumailu tauon päälle taas pyörimään. Ja onneksi voi aina talloa jälkiä.

Kevät mennään siis omaan tahtiin treenaillen, joten blogissakaan ei varmaan liiaksi ole eloa. Toivottavasti tilanne muuttuu kesään mennessä.

tiistai 11. helmikuuta 2020

Tammikuussa taistellen talvea vastaan

Edellinen postaus ei ehkä ollut positiivisin mahdollinen, mutta toisaalta, kun sai taas hiukan purkaa tunteitaan kirjoittamalla niin pientä arkilaiskuutta lukuunottamatta on meidänt tammikuu ollut aika loistava. Ehkäpä helmikuu tuo parannusta tähänkin. Onni on nuo maailman parhaat treenikaverit, jotka synkkyydenkin aikoina osoittavat, että kyllä tämä on kaiken työn ja tuskan arvoista. Tänne ei tosiaan talvi taida tänä vuonna tulla, mutta onneksi päivät pitenee niin valoa riittää ilman valkeutta. Joskin alkaa muta ja vesisade turkkikoirien omistajan huumoria koetella.

Ohmin vuosi alkoi hakutreeneillä ja niitä on riittänyt pelastuskoirapuolella, vaikka oma PK-porukka on talvitauolla, mutta hyvin on saatu tehtyä myös ns. PK-hakua sekä ilmaisua pelastuskoiratreenien puitteissa. Tottistreenit on menneet myös loistavasti ja paljon harppauksia eteenpäin. Meillä on kyllä ihan huipputreeniryhmä tällä hetkellä PPKK:lla.

Ja ollaan me aksattukin:

Zeldan tokomasiksen hautasin sitten viime postauksen ja onnistuin ostamaan supertassuilta kolme rallytokotuntia sekä sain kaksi koepaikkaa RKS:n helmirallyihin 1.2. Pari ekaa kertaa supertassujen tiloissa oli mukana ahdistunut koira, joka ei osannut mennä edes maahan. En tiedä johtuiko uudesta tilasta ja siellä kuuluvasta kuntosalin paukkeesta. Kolmas kerta mulla oli onneksi jo enemmän itsensä kaltainen Zelda mukana. Saatiin tästä ehkä ripaus itseluottamusta kokeeseen, vaikka en kyllä tiedä olenko ikinä jännittänyt niin paljoa. Eka startti meni aika sumussa ja kuulin, kun ääni särkyi kimitykseksi käskyjä antaessa ja koetin kaikin keinoin sabotoida meidän suoritusta. Zelda ei kuitenkaan tehnyt yhtään liikevirhettä ja onnistuttiin paremmin kuin olisin uskaltanut odottaa. Saatiin kasaan hurjat 98p, joka riitti vielä kolmanteen sijaan. Tämän ansiosta pystyttiin lähtemään toiselle radalla rennolla asenteella ja muistin jopa kehua koiraa. Tästä tulikin se täydet satapistettä ja vauhtikin riitti juuri ja juuri ensimmäiseen sijaan. Zelda kyllä ansaitsi pisteensä ja toki nuo rallytokon alempien luokkien temput muutamaa lukuunottamatta on suhteellisen tuttuja tokokonkarille. Arvostelussakin oli mainintana "kaunis seuraaminen" ja sitähän tuo parhaillaan esittää. Ja sen verran jännitys söi et pahin keuliminenkin oli poissa. Toinen rata löytyykin videolta:

 

Heti sunnuntaina 2.2 osallistuttiin Sari Kärnän rallytokokoulutukseen Eurajoella ja siellä käytiinkin sitten kaikki uudet avoimet luokan liikkeet läpi ja lisäksi tuli kehoitus opettaa oikean puolen perusasentoa. Eniten opetusta vaatii kiepahdus, mutta kerta me taisteltiins se seisominenkin kuntoon niin kyllä nyt yksi pyörähdyskin menee. Oli antoisa koulutus ja vaikka oli vähän osallistuja niin kaikki oli eritasoisia ja erilaisine ongelmineen, joten paljon tuli oppia sekä ajatuksia omankin treenin lisäksi. Harmittavasti viimeisen koirakon missasin, kun hakutreenit kutsui Kankaanpäähän.

Tammikuussa oli myös Turku KV, josta meillä on loistavia muistoja Teslan RYP4 -sijoituksen myötä. Halusin ilmoittaa Teslan vielä rodun erikoistuomarille John Waubenille, joka on erkkarissa arvostellut Teslan aikoinaan rotunsa parhaaksi nartuksi. Äiti oli ilmoittanut kehään myös Rillan, joten sain handlata molemmat koirat ja odotukset oli, että korkeintaan toinen on tuomarin makuun. Uroksissa komea vetsku sijoittuikin PU2:ksi ja Rillan kiilatessa valioluokan kärkeen ei ollut enää sen suurempia odotuksia. Esitin Rillan PN-kehässä ja se kiilasikin kärkeen ja Anni sijoittui Teslan kanssa PN4:ksi. Siinä ei paljon ehtinyt ajella, kun jatkettiin ROP-kehään ja Anni haki Teslalle perään ROP-veteraanin ruusukkeen. Rillan kanssa vielä osallistuttiin kasvattajaluokkaan, jossa Exåress -kennel sai KP:n kera ensimmäisen sijan. Olihan tuo aika ainutlaatuista päästä esittämään kaksi upeaa koira erikoistuomarille. Ja Rillan kanssa juostiin kunniakierros isossa kehässä ja Teslan esitti lainahandleri. Nyt me sitten jäädään kyllä oikeasti sille näyttelytauolle. Ohmin kanssa suunnataan Latviaan pienelle etelän lomalle kokemuksia hakemaan tosin.

Alkuvuoden menestys muistuttakoon, että kiitollinen saa olla näistä parhaista mahdollisista harrastuskavereistaan. Ja toivottavasti tästä vuodesta tulee oikein kokemusrikas vuosi!

maanantai 30. joulukuuta 2019

Loppuvuoden rutistus ja varovainen kurkistus seuraavaan

Blogin ylläpito on kärsinyt selkeästi jonkin sortin syysmasennusta. Paljon olisi ollut päivitettävää, mutta koitetaan rutistaa ylös se mitä on mielessä. Koneella istuminen on lähinnä aiheuttanut viime aikoina suurta ahdistusta, joten ei ole tehnyt mieli kirjoittaa yhtään mitään. Ja ehkä parempi niin.

Lyhyesti sitten viime kirjoituksen Ohmi on osallistunut kahdesti Skogsterin tottisvalmennukseen. Ollaan katsottu noutoja, vasemmalle käännöksiä ja liikkeestä istumista. Noudot on hyvät, kun este on välissä, mutta heikommat ilman esteitä. Vasemmalle käännöksiä pitää treenata. Ja istumista aletaan nyt opettelemaan Mian neuvoin. Se tuntuu toimivan paremmin kuin peruuttamisen kautta jolloin tulee jatkuvasti kytättyä sitä tekniikkaa.

Jälkiä on tullut tehtyä kokonaiset tusina ja voidaan todeta, että matkaa kokeeseen vielä on ja paljon. Ohmi on innokas ja jokseenkin huoleton jäljestäjä. Ei mikään kovin intensiivinen ja tarkkanenäinen metsässä tarpoja. Ensi kesäksi oli kiva päästä johonkin jälkikoulutukseen kuulemaan myös jonku ulkopuolisen ja kokeneemman mielipide, mutta saa nyt nähdä. Haku edellä mennään kuitenkin ja vaikka jäljestäminen on varovasti alkanut maistua niin kyllä tuo haku on vaan se juttu.

Hakutreenejä ei oikein ole ollut niin paljon kuin olisin toivonut. Oli kuitenkin hienoa huomata, kun osallistuttiin joulukuussa haamuja tuulessa hakuvalmennukseen ettei se vaikuttanut Ohmin tekemisen meininkiin. Vieraassa maastossa, jossa oli niitä meille haasteellisia nousuja ei ollut tällä kertaa mitään ongelmaa irrota ylämäkeen. Edelleen se suurin ongelma on ohjaaja, joka yrittää sählätä ja sotkea lähetykset. Ja tyhjillä pitää muistaa rakentaa sosiaalisella palkalla oikeaa tunnetilaa. Tästä innostuneena käytiin vetämässä kahden hengen hakutreenit Marin kanssa niin että tallottiin reilu satasen alue ja pistotin koiraa tyhjille ja neljännen lähetyksen kohdalla maalimies siirtyi piiloon toiselle puolelle. En nyt ihan yksinään hakuiluun vielä ole syttynyt, vaikka semmoistakin tunnutaan harrastavat, mutta maalimiesten puutteessa kahdestaan saa jo ihan hyvin vedettyä treenit.

Pelastuskoira puolella ollaan tehty lähinnä rakennusetsintää ja ilmaisuja.

Talvi jatketaan tottiksen hiomista PPKK:n ja SPEKO:n vuoroilla. Näissä yritän saada tehtyä myös hallinta ilmaisuihin aina silloin tällöin, jos on maalimiehiä saatavilla sekä aikaa. Ja sitten on vielä sunnuntaisin TVA:n hallilla oman porukan hallivuoro, jossa kuitenkin koetan treenata myös Zeldan kanssa.

Zeldan kanssa kävin toteamassa tokokokeessa, että kaikki ei ole kunnossa. Koira otti valtavasti painetta, kun epäonnistui ohjatussa eikä palautunut lainkaan omaksi itsekseen ja meni täysin lukkoon. Toki meillä oli alla pitkä treenitauko juoksujen johdosta ja pääsimme halleihin oikeastaan koetta edeltävällä viikolla. Toisaalta sen ei pitäisi olla kokeneella koiralla selitys. Jollain tapaa turhauttaa itseä jatkuvat epäonnistumiset, vaikka ei pitäisi. Ilman koetavoitteita en kuitenkaan osaa tuon kanssa treenailla vaan puuhastelun ilosta eikä Zelda todellakaan ole vielä läheskään valmis eläkkeelle.

Tesla pyörähti Jyväskylä KV:ssä hakemassa yhden ROP-vet ja PN2-sijoituksen ja messarissa käytiin kasvattamassa tittelirivistöä parilla uudella veteraanitittelillä. Ja ihan kivasti se muutenkin meni ollen PN2 ja PN3 sekä ROP-veteraani molempina päivinä kovatasoisessa seurassa. Kokonaisuudessaan sen kolmas vuosi veteraanikehissä on ollut mahtava. Ja edelleen se nauttii esiintymisestä ja "moves like youngter" kuten arvostelussa luki.


Tesla messarissa.

Sisarukset Selma ja Tesla lähes 11v

Ohmi ja Ohmin haaremi (Rilla ja Tesla) metsäretkellä


Ohmin 3v poseeraukset

Millä mielin vuoteen 2020?

Teslan kanssa saatetaan pyörähtää kehässä kerran tai kaksi. Katsotaan nyt miten hyvin se pysyy kunnossa. Muuten se saa nauttia vauhdikkaista metsälenkeistä Rillan kanssa. Luulen, että sen kunto pysyy näin paremmin yllä kuin Zeldaa ja Ohmia väistellen.

Zeldan kanssa koetamme selättää tokomasennukset. Koitan saada sille paikan jonnekin rallytokokokeeseen, jos saisin hieman luotua fiilistä kokeessa, jossa koiraa saa kokoajan kannustaa. Tosin sen rallytokoura saattaa kaatua nopeasti siihen, että pääsee siellä purkamaan painetta remmiin puruun. Metsässä sen kanssa jaksaa tehdä mielenvirkistysjuttuja, kun niistä se nauttii ja ei ole niin justiinsa, joten keskitymme niihin, jos emme löydä yhteistä lankaa tottelevaisuuden parissa.

Ohmin kanssa on suuria suunniltelmia ja haaveita, mutta samalla pelkoa tavoitteiden asettamisen suhteen. Ainoa laji, missä sen kanssa varmasti uskallan kisaamaan on agility, koska siellä voi vaan onnistua. Puomihan sillä on täysin vaiheessa, mutta ykkösluokan hypäreille menemisessä ei ole mitään estettä. Tokokokeeseen menemisestä olin jo kovasti haaveillut, mutta ottaessa sen palkintojen jaon ajaksi fiilistelemään koetunneltaa Zeldan kokeessa, palautti maanpinnalle. Näemmä oma päänuppi ei ole valmis vastaanottamaan ikävää palautetta ulkopuolisilta ihmisiltä koskien oman koiran käytöstä. Ja häiriö tokokokeissa on aivan järkyttävä ennen ja jälkeen suoritusten. Ja vastaavanlaista häiriötä en oikein keksi missä pääsisi edes treenaamaan. BH-koetta ennen olisi kuitenkin ollut kiva tehdä joku tokosuoritus. PK-puolella kisaamisessa on vielä muutama ongelma selätettävänä, mutta kevät näyttää saadaanko ne hoidettua kuntoon. Siellä puolella on onneksi ihmiset avoimempia eikä kukaan katso elämän iloista valtavaa koiraa pahalla silmällä vaikka se meinaisi karata nenän edessä heitettävän lelun perään ja omistaja joutuisi kiristämään remmiä. Luonnetestiin suunnataan jokatapauksessa syksyllä ja keväällä koitetaan käydä pyörähtämässä jossain kehässä tai kahdessa Suomen rajojen ulkopuolella. Rallytokossa tulee Ohmin kanssa luultavasti samat haasteet eteenkuin tokossa. Se on aivan liian energinen ja voimakas koira nykypäivän paheksuviin kukkahattupiireihin. Nykyisin tuntuu myös olevan kovasti muotia virpoa koiria saalisleikillä suoritusten välissä niin koitapa sitten pelkällä tahdon voimalla kuljettaa suurella saaliilla varustettua koiraa vinkupalloshow'n läpi saati kyllästyttää nuori koira jo ennen omaa suoritustaan pitämällä se tiukasti käskyn alla ennenkuin pääsee edes koepaikalle. Toisin sanoen en tiedä ollaanko me vielä valmiita tähän kaikkeen kokeiden ympärillä tapahtuvaan härdelliin. Ja ennenkaikkea saanko omaa päätäni ikinä kasattua koesuoritukseen, jos jo pelkkä halliin meneminen ahdistaa näin paljon.

Ensi vuotta kohden jokatapauksessa positiivisin mielin ja nautitaan yhdessä tekemisestä ja ohjaaja koettaa opetella jättämään muiden sanomiset omaan arvoonsa. Ja kuljetaan edelleen omaa tietämme kaikin puolin. Ohmin kanssa se on onneksi helppoa, koska se on aina vaan onnellinen.

maanantai 21. lokakuuta 2019

Leikkimistä ja spekoilua

Harrastusrintamalla on sujunut ihan kivasti vaikka arki yrittää pistää vastaan. Ohmi on tehnyt pieniä läpimurtoja tottiksessa ja esineruudussa, mutta maastossa ilmasu ja hallinta vaatii vielä työmaata ennenkuin ollaan koekunnossa. Bloginkin sain vihdoin ja viimein ulkoasulta päivitettyä ajantasalle. Hieman on tuo hakutreenien kirjaus jäänyt, mutta sain ehkä ajantasalle ja päätin samalla ottaa yhtä kunnianhimoisen projektin jälkien suhteen.

Syyskuun leikitykset

Syyskuussa sattui olemaan kaksikin SPL:n erialajaostojen leikityspäivää Porissa, joiden kohdalla vielä työvuorotkin olivat suosiolliset. Aiemmin kirjoitin, että jännittävää nähdä miten Ohmi lähtee leikkimään vieraassa tilanteessa, jossa itse jännitän. Ohmihan yllätti heti ekassa leikityspäivässä erittäin positiivisesti. Tuolta saatiin kirjallinen arvio ja se paperi näytti aika kivalta. Puruotteesta tuli täysi kymppi. Puolustuskäyttäytyminen oli ainoa, joka jäi keskitasolle ja onhan sekin matalaa parempi. Tosin suojelu ei ole meidän harrastus eikä sen puolustustason tarvi korkea ollakaan. Leikityksissä on kiva käydä vahvistamassa itsetuntoa ja rakentamassa viettikestävyyttä sekä vahvistamassa haukkua ilmaisua ajatellen. Kaikki nuo tuntuu tässä vahvistuneen ja toki ikäkin on siihen syy, mutta varmasti myös positiiviset kokemukset osaavien leikittäjien kanssa. Ohmi on ruvennut myös hakumetsässä palkkautumaan paljon paremmin leikkimisestä.

Seuraavana viikonloppuna jätkä jaksoi humputella yhtä iloisesti toisella kentällä ja maalimiehellä.

Etsintäharjoitus 29.9 Ulvila

Pääsin osallistumaan ensimmäista kertaa Spekon etsintäharjoitukseen. Ei ollut oikeastaan mitään hajua mitä noissa tehdään ja tarviiko ottaa edes koiraa mukaan. No otin koirat aamulla kyytiin ja liu'uin töistä niin että ehdin kokoomapaikalle juuri ajallaan tosin viimeisenä. Siellä porukka oli jaettu pareiksi ja saatiin karttalinkki, jonka mukaan täytyi suunnata paikkaan A, josta etsiä jälki. Ohmin piti alkuun olla mukava vain ihmettelemässä ja ottamassa oppia, mutta meidän parin koiralla oli tassu hieman kipeä, joten joutui jäämään nopeasti jäähylle ja kokeiltiin löytäisikö Ohmi jäljen. Etsittiin ensin jälkeä tunti väärästä paikasta... saatiin sitten ohjeet oikealla jäljelle ja Ohmi kyllä nosti sen selkeästi, mutta heti pian tuli lenkkipolun ylitys ja sen tuomat hajut ja harhat olivat selkeästi liian suuri haaste. Lähdettiin kuitenkin parin kanssa rohkeasti jäljestämään ja toivottiin koiran nostavan jäljen tai olevan oikealla jäljellä. Todennäköisesti se jotain jäljesti, mutta paha sanoa mitä. Yhtään esinettä ei löydetty ja eksyttiin kyllä pahasti jäljeltäkin. Kolmen tunnin rämpimisen päälle selvittiin määränpäähän. Oli mielenkiintoinen ja opettavainen päivä. Työmaata on vielä edessä ennenkuin oikeasti voidaan jäljestää eksyneitä, mutta sai vähän käsitystä itse touhusta ja ainakin koiralla riittää kestävyyttä ja fysiikka kulkea erittäin haastavassa maastossa. Tästä sisuuntuneena sain sovittua jälkitreenit heti seuraavalla päivälle ja nyt on tosiaan Ohmin jäljetkin saaneet tuon oman välilehden. Tämän treenin jätin sieltä kyllä pois.

Spekoleiri

Vuoden neljäs ja viimeinen leiri oli Spekon järjestämä valtakunnallinen pelastuskoiraleiri, jonne osallistujia tuli Virosta saakka. Me oltiin toivottu hakua, koska siinä koin, että tarvitaan tällä hetkellä enemmän apua sekä treeneistä uskoin olevan enemmän hyötyä. Päästiin Kirsi Liikasen ryhmään ja täytyy todeta, että leiri ylitti jo ensimmäisenä päivänä kaikki odotukset. Saatiin juuri sitä mitä haettiin eli ajatusta treeneihin ja kokonaiskuvan hahmotusta miten yhdistää pelastushaku ja PK-haku.

Lauantaina aloitettiin palkkaus ja ilmaisukierroksella. Ohmin kohdalla pohdittiin onko se voinut oppia käytösmallin, jossa ensin käydään pussaamassa maalimies ja sitten vasta siirrytään rasialle. Päätettiin ottaa seisovien maalimiesten avulla työnalle tämän käytösmallin häivytys ja se on nyt tuntunut toimivan. Ajatuksena on vahvistaa sitä fokusta rasialle ja ilmaisun alotukseen. Itse ilmaisussa ei suurempaa ongelmaa ole ja se on korrektia, mutta kaikki ylimääräinen ennen aloitusta pitäisi nyt saada pois. Voi tosiaan hyvinkin olla opittu tapa. Ollaan nyt päästy leirin jälkeen kahdesti testaamaan käytännössä. Spekolaisten kanssa tehtiin pellolla ja se oli hieman hakemista, mutta sitten PK-porukan kanssa mettässä toimi todella hyvin eli eiköhän tämä suunta tästä.

Seuraava kierros tehtiin reagointiharjoitusta, jossa siis oli tarkoitus kulkea koira hallinnassa reittiä ja matkan varrella oli maalimiehiä, jotka joko nousi tai jäi nousematta. Tarkoituksena oli harjoitella partioinnin kestoa sekä opetella lukemaan koiraa. Ohmi oli meidän parista ensimmäinen koira ja yllättäen eksyttiin reitiltä ja lopulta maalimiehet sai tulla huutelemaan meidät takaisin lähtöpaikalle, jotta ehdittiin syömään. Nämä harjoitukset täytyy ottaa ohjelmaan.

Ruuan jälkeen otettiin reagointiharjoitus loppuun ja sen jälkeen osa halusi tehdä Peko-T tottista ja osa hakua. Katsottiin yhden koiran kokeenomainen suoritus ja sitten lähdettiin maastoon ketä halusi ja loput jäivät ryhmästä treenaamaan tottista. Tein Ohmille kaksi pistoa. Ensimmäinen olikin vaikea, kun oikealta puolelta tuuli ja maalimies oli lähellä niin Ohmi sai hajun matkalta eikä irronnut etukulmaan vaan kaarsi maalimiehelle tien yli. Ei tästä hämäännytty vaan siirrettiin ukkoja ja jatkettiin harjoitus loppuun. Tästä tulikin hyvä treenin aihe, että koiran pitää irrota myös annettuun suuntaan, kun ohjataan eli sitä hallintaa pitää myös treenata vaikka löyty on aina edellä. Suorat pistot ja ohjattavuus ovat myös etsinnässä joskus tarpeellisia elementtejä. Hyvä muistutus oli myös, että jos koira syystä tai toisesta jättää ukon nostamatta niin ei paineisteta/pistoteta koiraa vain uudelleen löytämisen ilosta, koska ei se siitä mitään opi. Treenissä vaan siirretään maalit ja mietitään sitten seuraavaan treeniin, miksi jäi nostamatta.

Sunnuntaina jaettiin porukka kahteen ryhmään. Meillä meni jako niin että oltiin kevään alkeiskurssilaiset oma ryhmä ja kokeneemmat oma. Minusta tämä oli ihan hyvä jako niin saatiin keskenämme pohtia, kun oltiin kaikki suunnilleen samalla tasolla. Käytiin ensin koko porukka tallomassa etsintäalue. Meidän ryhmä jäi kouluttajan kanssa tekemään risteilyharjoitusta ja ehdittiin katsoa myös eteenlähetystä mattotargetin avulla.

Päästiin keskenämme tekemään partiointiharjoitusta ja se oli tosi hyödyllinen ja hyvä treeni. Kolme maalimiestä meni alueelle piiloon ja jokainen pääsi etsimään ennalta tehdyn etsintäsuunnitelman perusteella alueen. Tarkoitus ei ollut jäädä hinkkaamaan ja tekemään löytöjä vaan noudattaa etsintäsuunnitelmaa. Täytyy todeta, että meidän kaikki koirat selviytyivät harjoituksesta erinomaisesti. Kaikki löysivät n. 250x200m alueelta alle vartissa kaikki kolma maalia, vaikka yritettiin kaikki piiloutua ja maastoutua todella hyvin. Etsintäsuunnitelmalla on pelastushaussa iso merkitys ja haku on itsessään lopulta se helpoin osuus. Ilmaisu vaan kuntoon niin meillähän on valmiita pelastushakukoiria. Ja tässä tulikin ne kouluttajan saatesanat sitten vielä, että peko-T kokeeseen, jos tähtäätte niin treenatkaa jälki edellä...

Oli kyllä hyvä leiri! Tuli paljon vahvistusta omalle tekemiselle sekä oma näkemys pelastuskoirahausta avartui.





Kuvat leiriltä: Ilona Saarinen

Leirin opit käytännössä

Ollaan nyt kolmesti päästy tekemään ilmaisua leirin päälle. Käytiin tekemässä pellolla mein alkeiskurssiporukan kanssa ja se oli vähän kaoottista, mutta lupaavaa. Hakuporukan treeneissä homma toimi jo hyvin ja ainostaan yhdellä pistolla käytös ei ollut korrektia. Käytiin opettelemassa kankaanpäässä suunnistusta ja sen jälkeen päästiin osallistumaan hakutreeneihin. Päästiin kokeilemaan vieraalla radalla ja vierailla maalimiehillä ilmaisua sekä myös kunnon umppari radalla. Ensimmäisellä ukolla oli vähän tuhma, mutta toisella paljon parempi, kolmas umppari ei ongelmia ja neljännellä lähes täydellinen. Eiköhän tämä tästä voitoksi muutu, kun pitää kriteereistä kiinni.

sunnuntai 13. lokakuuta 2019

Raumalla ropisten

Rauman näyttely oli huikeaa menestystä yli kaikkien odotusten. Annin kanssa lähdettiin ajamaan kaatosateessa ja pystytettiin teltta märällä nurmelle. Ei välttämättä ollut kovin hehkeät fiiliksen heti aamusta. Ohmin kanssa seisoskeli mutalammikossa näyttämässä rokotuksia ja se oli muutenkin kehänsä ensimmäinen koira. Se ei sopinut kyllä Ohmille yhtään. Se tarvitsee selkeästi ennen kehää aikaa tasaantuakseen ja sitä pitäisi päästä hieman juoksuttamaan. Tuomari oli kuitenkin erittäin suopea ja palkitsi sen erinomaisella SA:n kera ja sijoitti vielä ensimmäiseksi, joten se oli siinä! Sertit ovat nyt Suomesta kasassa.

Lähinäyttely, kun oli kyseessä olin ilmoittanut myös Zeldan huvinvuoksi veteraanikehään. Kaikkien suureksi yllätykseksi Zelda sai myös SA:n ja näin kolmannen sertinsä ollen myös ROP-veteraani. Siinä sitten kauhealla paniikilla koirat ROP-kehään. Zelda kuumeni samantien, kun otin remmin kouraan ja onneksi Satu kehän laidalta pelasti. Ohmillakin tunteet ehti tässä kohtaa nousta ja se komensi Annia kehässä takaisin, kun Anni kehotti ravaamaan pupuloikkien sijaan. Tuomari ei ollut kovin otettu käytöksestä, mutta iski kuitenkin Ohmille ROP-ruusukkeen.

Tämä tuomari arvosti muutenkin hyvin esiintyviä ja käyttäytyviä koiria. Zeldan eduksi taisi mennä sen liikkeet, jotka oli arvostelussakin mainittu. Ja turkittomuus annettiin kaatosateessa anteeksi. Eihän sen kropassa mitään vikaa muuten ole. Tämä tuomari ei kuitenkaan ollut mikään löysimmästä päästä, joten todella saattoi muutama muukin kuin kasvattaja tukehtua aamukahveihinsa tulospalvelua katsellessa. No tähän oli hyvä päättää Zeldan näyttelyura. Ja pääsihän tuo juoksemaan ekaa ja vikaa kertaa ikinä kunniakierroksen isossa kehässä.

Tesla oli myös mukana ja veti schapendoeskehässä koko potin. Sen esiintyminen oli selkeästi tämän tuomarin mieleen ja se saikin aivan upean arvostelun. Siinä olikin ainutlaatuinen tilanne edessä, kun kolme koiraa ja kaikki mahdolliset kunniakierroksen isoissa kehissä. Anni suostui onneksi vielä juoksemaan Ohmin kanssa ja hyvä niin, koska isossa kehässä Ohmi käyttäytyi erittäin asiallisesti ja juoksi hyvin. Tämä vahvisti ettei sitä paree tuoda suoraan autosta kehään enää ikinä. Zeldalle sain myös handlerin niin sain itse keskittyä Teslan esittämiseen. Meidän rotutuomari arvosteli 1-ryhmän ja poimi Teslan jatkoon seitsemän parhaan joukkoon! Pieni hengenveto ja veteraanien kokoomakehään, jossa tuomari ei juuri koiria vilkaissut. Tesla esiintyi taas hienosti ja sain pidettyä sen vauhdin aisoissa. Se pääsi jälleen seitsemän parhaan joukkoon ja tällä kertaa tuomari nosti sen kolmanneksi! Oli kyllä kertakaikkisen upea päätös jo muutenkin loistokkaalle näyttelypäivällä.

Boreabrie Rayban AVO ERI1 SA PU1 SERT ROP
Boreabrie Selene VET ERI1 SA PN1 SERT VSP ROP-VET
Flying Duster's Time Bomb VET ERI1 SA PN1 ROP ROP-VET BIS-VET3





Ranskalaiset keskittyy nyt muihin harrasteisiin. Zeldan kohdalla muotovaliojuna on tainnut jo mennä, koska PK-puolella se ei tule enää kisaamaan ja lampaille se on aivan liian kuumakalle. Peltojälki on ainoa eläkelajiksi soveltuva, mutta siihen meillä ei ole resursseja sen vaativaan työmäärään nähden. Jatketaan tokon ja rallytokon parissa. Ei se koira titteleistä parane, mutta annettavaa sillä riittää vielä harrastusrintamalla.

Ohmin kanssa jatketaan sitä muotovaliotuloksen treenaamista ilman suurempia paineita. Vaihtoehtoja sen kohdalla on useampi, joten aika näyttää mistä sitä tulosta ensin yritetään. Sitä viimeistä ulkomaan CACIB:a olisi kyllä kiva päästä yrittämään, mutta katsellaan.

Tesla on nyt ilmoitettu vielä kerran messariin. Tänä vuonna kilpailu on odotettavasti kova, koska meillä on paljon kovatasoisia vetskunarttuja. Messari on kuitenkin tapahtuma, jonne on kiva mennä näkemään tuttuja, joten sinne siis ja Teslalla on kehässä aina kivaa tuli tulosta tai ei.

Ps. Heippa vanha ulkoasu ja kansikuva:



perjantai 13. syyskuuta 2019

SBRY leiriä ja muuta treenailua

Viidettä ja varmaankin viimeistä kertaa leireiltiin Kuralan kartanon upeissa puitteissa Yläneellä briardistien kanssa. Koiraleirit ovat ihan parhautta tavata muita harrastajia ja nähdä briardeja työntouhussa. Meillä on Teijan kanssa myös aika kivasti hioutunut tämä järjestelytiimi yhteen ja tämän vuoden leiri ruuan laittoineen tuntui pelottavan helpolta. Onhan siinä aina työtä käydä kaupassa, valmistella kaikki, olla ajoissa paikalla ja lähteä viimeisenä. Toisaalta mielellään sen homman urakoi, kun saa mieleisensä leirin. Matkan varrella on opittu paljon ja saatu todella mukavia kouluttajia leireille sekä hienoja kokemuksia. Välillä toki niitä harmaita hiuksia ja hampaiden kiristelyä, mutta se kuuluu asiaan. Kaikesta on selvitty ja pääpiirtein kuitenkin enemmän ollut sitä positiivista kuin negatiivistä.

Ja miksi viimeistä kertaa? Noh onhan tässä jo viisi vuotta näitä järjestetty. Suurin syy kuitenkin lienee se, että meidän pienessä rodussa leiri-into on kokoajan hiipunut. Aktiivisia harrastajia on enää kourallinen. Niin upea paikka kuin Kurala puitteiltaan on niin se on myös varsin hintava. Puitteet maksaa enemmän kuin koulutukset mikä näkyy myös hinnassa. Eikä meidän leireilijät täytä edes pienintä majoituskapasiteettia eli tavallaan hukkaan menee hyvät puitteet. Toivottavasti yhdistys tulevaisuudessa kuitenkin tarjoaa koulutusta ainakin treenipäivien, jos ei leirien muodossa. Tämä toki rajoittaa entisestään pitkänmatkan osallistujia. Toisaalta sitten voisi miettiä ihan vaan jonku lajin leiriä, jonne taas ne "tosiharrastajat" kyllä tulisivat pidemmänkin matkan ja ovat valmiit myös panostamaan rahallisesti.

Ja siihen meidän leiriin sitten. Tällä kertaa perjantaina porukka valui paikalle hiljakseen ja treenailun sijaan keskityttiin seurustelemaan ja syömään. Lauantaina olikin virkeää porukkaa valmiina leikitys, toko ja rallytoko kierroksille. Ohmilla oli aamulla ohjelmassa leikitystä ja olihan se vuodessa oppinut haukkumaan ihan kivasti. Leikittäjän mielestä se ei ollut ihan niin diesel, kun sanoin. Lähinnä tietty näkyi kokemattomuus itse leikitystä kohtaan vilkkautena, kun ehti reagoida moneen asiaan ja ei ollut varma tarjoaako lelua leikittäjälle vai apparille. Sen verran se oli saanut myös voimaa haukkumisen ohessa, että en ihan omin voimin liinan perässä roikkunut. Kyllä se vaan vahvistuu kokoajan oikeaan suuntaan.





Zeldan ohjelmassa oli tokoa ja katsottiin hallissa noutoja. Ekalla kierroksella ohjattua ja toisella tunnaria. Molemmissa ilmeni sama ongelma eli se palautus. Molemmissa on ollut kaikkea muuta, mutta se muu on näemmä saatu kuntoon niin nyt pitäisi se loppuosa vielä saada. Eli täytyy nyt tehdä paljon erikseen pelkkiä kapulan palautuksia ja sitten ohjattua nähden myös vinoja. Keväällä olisi haaveissa päästä hallikokeeseen voivottelemaan pitkän tauon päälle.

Ohmi pääse tekemään myös yhden kierroksen tokoa ja katsottiin sen kanssa seuraamista, joka meni paljon paremmin kuin ajattelin. Oli kiva tehdä tätä tokomaisesti ja huomata, että koirahan toimi. Enemmän tarvitsisi treenata seuraamisen pikkupalikoita nyt myös kuntoon. On siinäkin hommaa, kun vasemmalle käännöksissä tarjosi mm. saksalaista.

Sunnuntaina oli molemmille vuorossa tokoa. Zeldan kanssa tehtiin ekalla kierroksella kaukoja ja etupalkka vaihdettiin takapalkkaan. Tokalla kierroksella katsottiin seuraamista. Lähinnä peruutusta oli ajatuksena ja siihen saatiin vihjeeksi ensin kääntyä ja sitten peruuttaa, jotta koira käyttää paremmin takapäätään. Hitaaseen kävelyyn saatiin neuvoksi hidastaa vauhtia, mutta säilyttää askenpituus. Se tuntui toimivan.
Ohmin kanssa katsottiin ekalla kierroksella Peko-T:n irtautumisliikettä. Marianne näytti ensin oman koiransa kanssa ja sitten kokeiltiin Ohmin kanssa. Nyt aukesi tämäkin liike kunnolla, kun käytiin ihan kädestä pitäen läpi. Huomattavasti helpompi homma käytännössä kuin säännöissä. Sinällään riittää Ohmin kohdalla kun vapautan sen niin se sinkoaa riittävän matkan ja kulkeminen on aika lyhyt pätkä. Se mitä tuli läksyksi on maahanmeno ja sitä vähän hinkattiin sitten kentällä. Toinen kierros ajateltiin tehdä noutoa valvovien silmien alla ja sehän sujui erinomaisesti. Pidot oli hyviä ja tehtiin jopa kokonainen liike!
Kuva:Tuula Tanska

Oli meillä taas kivaa, joten kiitos kaikille osallisille.

Maanantaina oltiin reippaita ja mentiin PPKK:n tottistreeneihin. Katsottiin taas noutoa. Siihen ollaan nyt haettu vähän enemmän voimaa. Tokonoudoksi Ohmin pito on oikein kiva, mutta PK-puolella saisi hieman paremmin purra. Itse nouto on kyllä ihan riittävän voimakas ja kapulaan tarttuminen kiva, mitä sitä on pari kertaa kokeiltu, mutta palautus ei vielä ihan täydellinen. Zeldan kanssa katseltiin PPKK:n tokoissa niitä palautuksia.

Meiltä on jäänyt nyt parit oman ryhmän hakutreenit väliin iltavuoron vuoksi, mutta ollaan onneksi saatu speko-porukan kanssa muutamat treenit aikaiseksi. Parina keskiviikkona käyty ja nyt saatiin tiistai-aamulle sovittua tottikset, jonka päälle myös haut. Vieraassa porukassa ja maastossa tehtiin oikein kivat treenit Ohmille, vaikka jotain pientä korjattavaa jäi, kun taas pilasin hienon tyhjän pistottamalla uudelleen.

Keskiviikkona oltiin tekemässä esineruutua toista kertaa tänä kesänä. Ja onneksi syksyä vielä jatkuu niin ehditään sitäkin tehdä tälle kaudelle. Ohmi ei enää juokse esine suussa mihin sattuu vaan palauttaa sen jo ihan kivasti niin voi tätäkin treenata. Ehtoosta olin pitkästä aikaa liikkuroimassa alokasluokan tokokokeen ja kieltämättä tuli hinku päästä Ohmin kanssa kokeeseen. Koe meni niin sujuvasti, että ehdittiin suhauttaa Spekon syyskauden avajaisin, jossa päästiin tutustumaan nopeasti ketteryystelineisiin. Ohmilla oli hieman kiire huojuvilla lankuilla, mutta toisaalta ei se niitä tainnut erottaa juoksitreeneistä. Tikapuut tuotti haastetta, mutta niistäkin selvittiin. Epäilin ensin ettei se mahdu putkeen, joka oli todella pieni, mutta sinne se sujautti varsin sujuvasti.

Torstaisin ollaan käyty ahkerasti pehalla treenailemassa ja viime kerrat lähinnä koitettu saada ilmaisutreeniä umpparille ja ilmaiseekin umpparit nyt tosi kivasti. Tuon saman, kun saisi avoimiin maalimiehiin. Tämän viikon torstai kuitenkin jätettiin suosiolla väliin yövuorokoomassa. Aloin miettiä, että en muista koska olisi ollut treenivapaa päivä, joten hyvä joskus semmoinenkin pitää. Tuntuu vaan, että tässä syksyn uhkaavasti pimetessä iskee se treenipaniikki eikä tee mieli jättää varsinkaan yhtään maastotreenitilaisuutta välistä.

Luvassa on kuitenkin vielä vaikka mitä kivaa. Lauantaina pyörähdän toistamiseen koko lauman kanssa näyttelyssä. Tällä kertaa mennään lähiryhmikseen Raumalle. Parina seuraavana viikonloppuna on tarjolla leikityspäiviä, joihin olen ilmoittanut Ohmin. Ihan mielenkiintoista nähdä miten se lähtee tuollaisessa jännittävässä tilanteessa yleisön läsnäollessa leikkimään vai lähteekö edes. Ja sitten onkin vielä yksi koiraleiri luvassa, kun osallistutaan Kokemäen pelastuskoiraleirille. Sinne ei ole oikein mitään muita odotuksia kuin oppia lisää pelastuskoiratoiminnasta ja pitää tiukasti kiinni meidän maalimieskuvioista, mutta muuten treenata avoimin mielin kaikkea mitä eteen tulee.

maanantai 2. syyskuuta 2019

BB-leirillä ja kehiä kiertelemässä

Kesä on parasta aikaa treenata maastolajeja. Ollaan saatu ihan kohtalaisesti treenejä aikaan. Tiistain ryhmän lisäksi ollaan käyty pari kertaa spekon alkeiskurssilaisten kanssa mettässä sekä tietty peha-treeneissä käyty aina kuin päästy. Ilmaisu etsinnän yhteydessä vaatii vielä työstöä ja haukkua pitäisi vahvistaa muutoinkin. Tottiksessa suuri läpimurto on tehty noutokapulan kanssa. Pito onnistuu jo kivasti, mutta hieman enemmän voimaa saisi olla.

Heinola KR 18.8

Tuli ilmoitettua koko lauma Heinolan näytelmiin. Handlaukset oli ulkoistettu ja itse talkoilin kotiseuran piikkiin. Kaikilla oli sama tuomari. Ohmi ja Zelda eivät kumpikaan olleet järin innostuneita näytelmä touhuista. Ohmi veti hienosti ollen AVO ERI1 PU2 ja vara-sert. Sertin sai komea ja hyvän värinen junnu-uros. Zeldakin kaikessa turkittomuudessaan vetäisi EH:n, joten saa olla ihan tyytyväinen. Puudeli sitten pistikin parastaan napaten kaksi kunniakierrosta isoon kehään ollen ROP ja ROP-vet. Lisäksi se pääsi kilpailemaan junnuhandler-kehään. On se vaan ilo katsella, kun veteraani aidosti nauttii koko rahasta.





BB-leiri

Kesäloman keskelle oli ympätty retki pohjoisempaan Suomeen kasvattajan järjestämälle leirille Vaalaan. Mä olen erittäin huono heräämään aamuisin ja tykkään nykyisin ajella hitaasti ja rauhassa niin päätin viime vuoden tapaan lähteä jo edellisehtoosta. Sopivaa pysähdyspaikkaa oli vähän haastava metsästää ja päädyin lopulta kalajoelle. Ei ollut ihan maineensa veroinen paikka ja täytyy todeta, että yyteri vie voiton kevyesti. Selvittiin kuitenkin yöstä koirien kanssa autossa nukkuen.


Viime vuoden tapaan perjantain sää ei suositunut retkeilyä, joten sadetta paeten poistuttiin kalajoelta ja haapavedellä löytyi kiva sateeton lenkkipätkä.


Perjantaiehtoo leirillä sujui aikalailla juustoa syöden ja skumppaa juoden sekä sadetta pitäen. Vähän siinä ehdittiin treenejäkin suunnitella. Ohmilla olikin suuret suunnitelmat. Lauantaina Ohmi teki elämänsä ekan metsäjäljen, jolla pituutta puolisen kilsaa, ikää puolisen tuntia, lyhyehkö jana ja kuusi purkkia, joista viimeisen päällä esine. Hieman takki auki lähdettiin, mutta ihme ja kumma se törmäsi itse jälkeen, vaikka ollaan tehty vaan jokunen peltojälki paalulta namitettuna. Nyt siis ei ollut yhtään ruokaa. Siitä se lähti ja reagoi ekaan purkkiin. Sitten tulikin haaste, kun olisi pitänyt osata jäljestää kulma, mutta vauhtia oli sen verran, että hukka tuli. Löydettiin takaisin jäljelle ja löydettiin loput purkit. Maahanmenoakin alkoi tarjota loppua kohden.

Seuraava laji oli haku ja Ohmille tehtiin ratatreeni, jossa löyty-tyhjä-tyhjä-löytö-löytö. Tämä meni paljon paremmin kuin oletin eikä kumpareetkaan rikkoneet suoria. Toinen tyhjä olisi saanut olla syvempi, mutta ekalla ampui niin hiton kauas eikä ihan yhdellä tai kahdella kutsulla palannut alueelle niin näkyi vähän seuraavassa. Zelda pääsi myös tekemään parit pistot ja sehän juoksi koko rahan edestä semmosta siksakkia, että varmasti sai kaiken ilon irti.

Ahkeroitiin vielä päivän lopuksi kaikille esineruudut. Zeldan kanssa iski se toisen esineen syndrooma ja Ohmin kanssahan ei olla esineruutua juuri tehnyt joten sehän juoksenteli miten sattuu ja lopulta nappasi esinekassin ja krepit suuhunsa. Siitä uusi lähetys ja täsmä isku esineelle. Muut taisi kauhistella sen alkukaahotusta, mutta mä olin vaan iloinen, että se teki löydön ja juoksi suoraan se suussa mun luokse palauttaen esineen.

Lauantain otettiin ensin haut pois alta. Tehtiin ihan perus neljän suoran piston treeni. Olisi pitänyt lopettaa kolmanteen, kun teki täydellisen suoran kumpareen yli. Neljäs pisto juoksi ohitse ja ei jostain syystä saanut hajua ja sitten menin pistottamaan uudelleen niin lähti oletetusti juuri hakuradan poikenneen huskyn ja taluttajan jäljelle ja sai taas huudella ruotuun. Päätin etten enää pistota sinne ja heitettiin maalimies jäniksenä toiselle puolelle ja otettiin sitten ilmaisutreeninä.

Tässä treenaillessa hakua ja toisten jälkiä niin Ohmin päähänpistoksi suunnattu jälki ehti vanheta kolme tuntia. No nyt oli lähtö ja koko jäljestys kauttaaltaan eilistä rauhallisempi. Nyt oli joka esineellä purkin päällä joko esine tai keppi. Ajattelin, että opetan samantein molemmat, jos vaikka joskus PK-jälkikin innostaa. Jälki poikkesi hiekkakuopan reunaa, jossa Ohmi sai jonku ilmavainut ja ei meinannut ollenkaan enää vaihtaa jäljelle. Olisi kovasti mennyt hiekkakuoppaan ja siihen tuntumaan jäi sitten purkki ja esine, joita ei koskaan löytynyt. Huomasi, että alkoi vihdoin väsymys painaa ja olinkin päättänyt lopettaa toiseksi viimeiselle suoralle, mutta Ohmi sitten jäljesti loppuun ja viimeinen suora olikin ehkä paras. Kyllä tuo vaan on ihan kiva jälkikoirakin ja aika suoritukset tällä treenillä. En usko sen 1,5h ja 800m jäljen olevan paha tehtävä, mutta toki näitä pitää treenata. Haku on kuitenkin se mikä vaatii enemmän työtä ja aiheuttaa enemmän harmaita hiuksia.

Oli kyllä kivaa leireillä ja nähdä muita uusia ja vanhoja tuttavia. Zeldan sisaruksista paikalla kaksi ja Ohmin yksi. Sitten oli ihania pentuja kolme ja pari muuta briardia vielä. Outille iso kiitos, kun jaksoi piiskata meitä jäljestyksen saloihin.

BB-leiri viikonlopun jäljeen Ohmin treeniputki jatkui maanantaina tottiksilla, tiistaina hakua, keskiviikkona tottis/agility/haku, torstaina rakennusetsintää ja perjantain tottista. Hän varmaan huokaisi helpotuksesta, kun lauantain pääsi lomalle Heinolaan.

Riihimäki NORD ja KV

Elosyyskuun vaihde oli tarkoitus olla laatuaikaa puudelin kanssa. Kaikki ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan näyttelyiden ohessa, mutta kehissä saatiin se mitä tavoiteltiin eli uusi ruusuke kokoelmiin.

Lauantain meidät arvosteli Juha Putkonen:
Ja tällä arvostelulla kiilattiin lopulta koko rodun parhaaksi. Saatiin siis haaveiltu NORD-ruusuke sekä lisäksi päästiin heittämään kaksi kunniakierrosta isossa kehässä. Sunnuntaina tuomarina oli Markku Kipinä:


Huonolle ei toki hävitty, mutta myös SA jäi saamatta, kun ei tällä kertaa ollut ihan tuomarin makuun.

Poseerauskuvat lauantailta, kun saatiin rekvisiittaa:


Vaikka puudelin näyttelyuran tavoitteet on nyt täynnä, kun olen luopunut ajatuksesta reissata ulkomailla niin jokusen kerran se vielä saattaa kääntyä kehässä heiluttamassa häntää. On se vielä erinomaisessa kunnossa, mutta ikää on kuitenkin yli 10v niin jätetään matkustelu nuoremmille. Tämä NORD-sert oli kuitenkin kiva tavoite asettaa, kun niitä tuli jakoon, joten olihan se hienoa saada vielä ROP:n kera. Seuraavat tavoitteet on sitten Ohmin kanssa viimeisen sertin ja cacibin metsästys. Ehkä sen kanssa voi joskus tulevaisuudessa haaveilla muutakin, kunhan se nyt vähän kasvaa ja saadaan tehtyä muita juttuja.