Köhähdys

Niin se vaan kuului pienoinen ”köh” viikko sitten lauantaina Teslan kurkusta. Sunnuntaina kuului vähän isompi ”köh”, joka toistui jokusen kerran maanantaina. Tiistaina oli sitten uusi ylienerginen ja ruokahaluinen koira, joka sanoi vaan muutaman kerran ”röh”. Kennelyskää ollut taas liikkeellä ja kuulemma köhähtelyä kuulunut muualtakin samoissa piireissä liikkuneilta, joten ei siinä muuta, kun kaikki treenit jouduttiin perumaan ja jonkin aikaa pidetään vielä varmuuden vuoksi karanteenia päällä.

Eihän tuolle mitään mahda ja täytyy olla iloinen, että selvittiin aika vähällä. Teslan olo ei missään vaiheessa vaikuttanut tukalalta eikä mitään limaa tai vaahtoa erittynyt lainkaan. Harmitus oli kuitenkin suuri, koska tiistaina olisi ollut agilitytuomari Marjo Heinon koulutusta. Kävin ilman koiraa silti paikan päällä kurkkimassa ja olisi ollut varmasti hyvät treenit Teslalle. Meillä on ollut alkuvuodesta aika teknisiä ratoja, mikä ei tietysti ole huono juttu, mutta nyt olisi päässyt vähän irtoamisia harjoittelemaan ja juoksemaan lujaa.

Keväällä on tiedossa kuitenkin lisää koulutuksia ja ei nuo treenitauot maata kaada, kun ei meillä vielä mikään kiire ole. Pääsiäismaanantaina schapendoeksilla on oma agilitypäivä, jossa kouluttajana Elina Jänesniemi. Sinne ilmoitin Teslan. Harkitsen myös WeCAn maaliskuun Jenni Leinon koulutusta, jos siellä on vielä vapaita paikkoja, kun saan päätöksiä aikaan. Huippukoulutuksia on siis tarjolla, eikä meidän omassakaan treeniryhmässä ole mitään moittimista! Agilityrintamalla menee siis vallan mukavasti.

Tänään oli tarkoitus myös mennä schapeporukan kanssa tokoilemaan Turkuun Leena Välimäen oppiin, mutta senkin jouduin tietysti perumaan. Pitää koettaa ottaa itseään niskasta kiinni ja kotitokoilla taas jotain, mutta jossain hukassa on sekin inspiraatio taas vaihteeksi itsellä.

Eilen olin Spekon hälytysryhmä 1 –koulutuksessa, joka oli todella hyvä ja mielenkiintoinen. Oppi uusia asioita ja konkretisoitui, mitä vapaaehtoisessa hälytysryhmässä toimiminen tarkoittaa. Huhtikuussa olisi näillä näkymin tiedossa myös etsintäkurssi, joka täytyy olla käytynä ennen hälytysryhmään kuulumista. Koiralla on edessään paljon enemmän koitoksia ja kokeita, jos sen mielii joskus saada hälyryhmään. Teslan ensimmäinen vaihe on itsetunnon kasvatus ja turhan varautuneisuuden poiskitkentä. Sen jälkeen voi alkaa haaveilla seuraavasta vaiheesta.

Hakuilemaan emme ole päässeet vielä kertaakaan tänä vuonna. Aina on ollut joku muu tärkeä meno tai sitten ihan hirveät pakkaset. Sitten, kun pakkaset rauhoittuu niin koira köhähtää. Toivon tosiaan, että tämä tauko tekisi hyvää ja rohkeus olisi kasvanut. Ja kyllä sitä alkaa jo kaipaamaan piilossa kyykkimistä. Ensi viikonloppuna on Tampereen ryhmänäyttely, joten silloinkaan ei päästä hakuilemaan, mutta agilityyn toivottavasti ehdimme =)

Tamperetta ja agilitytreenipäivitystä

Perjantaina vierailtiin Teslan kanssa ihanalla Terhi-tädillä Tampereella. Tesla oli niin innoissaan menossa sisälle, että ei malttanut edes pissiä automatkan päälle. Eikä iloiset yllätykset tähän loppuneet, kun reilun tunnin päästä ovesta tuli sisään Selma-sisko ja Sara. Rähinöiltä vältyttiin ja tytöt pärjäsivät keskenään erinomaisesti. Varmasti vieras maaperä oli omiaan totuttaa tämä lauma yhteiseloon. Vietiin koirat pienelle iltalenkille ja jätettiin ne hyvin mielin keskenään hengailemaan, kun lähdettiin käymään vähän ulkona. Hyvin pärjäsivät.

Pakkanen sotki lauantain hakutreeni haaveet, mutta sisaruksia viikon nuorempi Pyry-schape lähti lenkkeilemään ja kirmailemaan jäälle tyttöjen kanssa. Sara ja Pyry tulivat yllättäen hyvin juttuun keskenään. Sisarukset nyt keskittyivät keskenään nyhräämiseen. Nyhjäämistähän sitten riitti sisälle asti. Tesla oli hyvin poikki, kun Selma ja Sara lähtivät Helsinkiin ja jäi mielihyvin nukkumaan Terhin kainaloon, kun kävin kaupungilla tervehtimässä lisää tuttuja ja toin ihanan Mari-tädin tullessani. Teslahan oli tästä niin onnellinen, että minun olemassa oloni ei liiemmin liikuttanut.

Onneksi väsymys oli sunnuntain agilitytreeneissä tiessään. Me harjoiteltiin samaa rataa, kuin viime viikolla. Toisaalta se oli ihan hyvä, kun pystyi keskittymään hyvin ohjaamiseen, kun rata ja kuviot olivat jo takaraivossa tallessa. Tesla ei tällä kertaa malttanut odottaa paikoillaan niin kuin viimeksi, joten alku meni vähän suunniteltua huonommin. Estevälit olivat pidemmät ja koira ei selkeästi kestä vielä pitkää matkaa. Toisaalta myös intoa oli edelliskertaa enemmän, joten agilityesteiden veto oli malttia voimakkaampi. Paikallaan istuminen ei ole meillä vielä valmis liike, joten ei sitä treeneissäkään liika hinkata. Pitää koettaa ottaa paikalla oloa hallissa oman vuoron ulkopuolella ahkerammin niin eiköhän se siitä.

Teslan edelliskertainen nuuskuttelu oli kadonnut lähes kokonaan, mikä oli positiivinen yllätys. Alun kangertelusta loppurata sujui erinomaisesti. Keskiviikon koulutusvuorosta oli selkeästi hyötyä myös omalla kohdalla. Toisten virheet ja pienet kommellukset hienosäädössä näkee paremmin kuin omansa. Onnistuin vaihtamaan Teslan kädestä toiseen selän takana sujuvasti ja jatkamaan vielä seuraavalla esteelle, joka oli kyllä Teslan suosikki putki. Viimeksi tämä ei samassa kohdassa onnistunut ja otettiin kohta valsseilla. Nyt halusin kokeilla viime kerrasta viisastuneena toista tapaa ja itsekin yllätyin, kun sehän toimi. Eli tämä oli nyt sitten saksalainen tai jaakotus ilmeisesti. Minulla on vähän haussa termit, mutta eiköhän niitä tässä kevään aikana tule vastaan, kun on hyviä koulutuksiakin tiedossa.

Seuraavassa kohdassa oli vuorossa kepit, jotka otin ohjureiden avulla kolmesti ja kehitys oli silmin nähtävää. Viimekertainen kangertelu ohjatessa vasemmalta puolelta oli tiessään. Näki oikein koirasta, kun se tajusi pujottelun idean ja pääsi rytmiin. Nyt sitten pitää vaan osata lukea, missä vaiheessa noita ohjureita alkaa häivyttää ja miten se tapahtuu. Tällä hetkellä näyttää myös pujottelu tyyli olevan oikeantapainen. Käsillä ohjatessa tulee herkästi pomppiva pujottelu, mutta nyt koiran pää menee matalalla eteenpäin. Ohjureiden avulla saadaan myös alusta lähtien etäisyyttä kasvatettua koiran ja ohjaajan välillä.

Seuraavalla kierroksella oli vastassa A-este. Teslalle se on vielä uusi juttu, kun ikää on vielä niin vähän. Kouluttajan kanssa tultiin siihen tulokseen, että hihnan kanssa omana esteenään sitä, kunnes koira osaa tulla sen alas oikealla tavalla ilman kiiruhtamista, niin että kontaktista tulee täydellinen. Meidän kouluttajalle kontaktiongelmat on tuttuja, joten ollaan niiden opettamisessa samoilla linjoilla. Onhan meillä tässä yli kahdeksan kuukautta aikaa ennen kuin päästään edes kisaamaan, jos vielä silloinkaan ollaan valmiita. Rengas, keinu, A ja kepit ovat käytännössä ne esteet, jotka meillä on vielä hakusessa enemmän kuin vähän.

Ainakin takaaleikkausten uskoisin olevan nyt Teslalla aika hyvin hallussa. Mukavat treenit meillä taas takana =)

Aktiivinen viikonloppu

Pakkaset tuntuvat viimein hellittäneen, joten nyt on sitten aika nauttia talvesta ja lumesta. Päätettiin viettää lauantaina talviriehaa Raumalla. Ohjelmassa oli hiihtoa, luistelua ja napakelkkailua meren jäällä. Teslan ohjelmaan kuului Nemin kanssa painiminen, napakelkan perässä juoksu ja hajoilevan lauman epätoivoinen koossa pito. Olimme yhteensä neljä tuntia ulkona ja koko tuon ajan Tesla jaksoi riehua ja juoksennella edestakaisin.

Kotimatkalla autossa kyllä maltettiin nukkua hyvin sekä etu- että takapenkillä. Oli kyllä iloista katseltavaa kun Nemi ja Tesla näkivät toisensa pitkästä aikaa eikä tuntunut kokoeron menoa haittaavan, paitsi Nemi (kääpiöpinseri) alkoi palella parin tunnin päästä sitä rataa, että loppu aika meni autossa, sisällä ja sylissä. Laitoin Teslallekin puvun siksi aikaa, kun paisteltiin makkaraa ja soijanakkeja, kun oli sen verran repivää menoa jäällä, vaikka pakkasta oli korkeintaan viisi astetta.

Sunnuntaina oli sitten taas agilityä. Meidän ryhmämme oli yhdistetty edelliseen ja kouluttaja oli edellisryhmän kouluttaja. WeCAlla oli ollut Jenni Leinon koulutus, joten pääsimme tuoreeltaan nauttimaan hänen radastaan, joka meillä on tämän ja seuraavankin viikon treeniratana. Oli aikamoista kieputusta ja ohjaustaitoa vaativa rata. Pikaiselta näkemältä ja kuulemalta vaikutti oikein mukavalta kouluttajalta ja innolla odotan, kun pääsemme Teslan kanssa koulutukseen huhtikuussa.

Todella hyvän treenit veti kyllä meidänkin kouluttaja. Yllättävän hyvin sitä pääsee pennunkin kanssa noita kuvioita ja muuta treenaamaan. Teslan kanssa on vaan tärkeää muistaa pitää palkkaus väli tarpeeksi tieheänä, eli palkkio tulee 2-3 esteen jälkeen. Helpommissa mutkissa päästään kyllä se neljäkin, mutta koiran mielenkiinnon säilyttämiseksi on hyvä muistaa palkita usein ja pitää motivaatio korkealla. Olemme kuitenkin vielä todella vähän harrastaneet agilityä ja koira on kuitenkin todella nuori.

Pientä haahuilua ja nuuskuttelua meillä tuolla hallissa on ja se alkaa heti, kun keskittyminen herpaantuu. En kuitenkaan lue tuota sijaistoiminnaksi vaan ihan vaan sen piikkiin, että halli ja sen tekonurmi pohja hajuineen on uutta. Ja koira on sen ikäinen, että hajut kiinnostavat. Mitään toivotonta nuuskuttelua ei kuitenkaa vielä ole.

Tesla on ihan yllättäen oppinut istumaan paikallaan jonkin aikaa. Meillähän on maltti ollut täysin olematon paikallaoloissa, mutta pystyn jo muutaman esteen taakse koiran jättämään kunhan en käännä selkääni, sitä Tesla ei vielä kestä. Kokeiltiin myös A-este ensimmäisen kerran ja ilman ongelmia. Radalla sitä ei vielä oteta, koska haluan opettaa sen rauhassa ja pitää koiran hihnassa, kunnes oikea alastulo tyyli on hallussa.

Tänään on sitten oma koulutusvuoroni ja täytyy katsella miten tuo pakkanen tuosta nousee, että otanko Teslan mukaan. Minulla on eka vetovuoro, niin siinä on hyvä ottaa vähän kontakteja ja keppejä. Tesla myös viihtyy hyvin autossa, mutta hirveällä pakkasella en sitä viitsisi siellä jäädyttää puoltatoista tuntia.

Tokossa ollaan lähinnä hiottu perusasentoa ja seuraamista muutama askel kerrallaan. Ne, kun saataisiin joskus kuntoon, niin sitten voi alkaa haaveilla alokasluokasta ja BH-kokeesta. Ehkä jopa tämän vuoden puolella, mutta katsellaan nyt rauhassa, kuinka ahkeraan jaksetaan tokoilla. Se on meillä vähän sellaista kausiluonteista touhua ja vaihdan aktivoinnin heti temppuiluun, kun omalta kohdalta alkaa tuntua siltä, että ollaan liian hukassa tai ei vain kiinnosta. Koiran motivaatio on kyllä tähän asti ollut loistava (tosin sisällä ilman häiriöitä).

Viikonlopuksi ollaan menossa Tampereella, jossa päästään siskon kanssa rähisemään ja telmimään. Pakkanen taitaa pilata kaikki hakuilut ja muut suunnitelmat, mutta ei voi mitään. Ehkäpä päästään sunnuntaina hakuilemaan Porissa :)

Uusi vuosi, uudet kujeet

Vuosi vaihtui sotatantereen paukkuessa keskustan yllä, mutta Tesla ei ollut onneksi moksiskaan moisista raketeista. Suhtautuminen oli ennemmin utelias ja kerran se pysähtyi, kun oikein kunnon paukaus kuului vierestä, mutta jatkoi taas matkaa. Viimeisen kerran ulkoiltiin varttia vaille puolen yön. Eli päätökseni viettää vuoden vaihe Porissa oli oikea.

Kaikkea piti tehdä ja laittaa asuntoaan kuntoon vuoden vaihteen molemmin puolin, mutta ikkunanvaihtoremontti sotki sitten nämä suunnitelmat. Viime viikon valtavat pakkaset sitten oman sairastelun ohella rajoittivat myös ulkoilua ja oikein harmitti koiran puolesta. Ollaan käyty jokunen kerta umpihangessa kahlaamassa tuolla läheisellä jalkapallokentällä, joten se on onneksi jonkin verran imenyt koirastakin mehuja. Nyt on pahimmat pakkaset onneksi laskeneet ja omakin vointi parempi. Vaikka talvesta pidänkin niin hieman liikaa monta viikkoa putkeen tuo yli 15 astetta pakkasta kyllä meinaa jo olla. Muutaman päivän viikossa vielä hyväksyy, mutta kun pakkanen on jatkuvaa. Meille kelpaisi sellainen viidestä kymmeneen astetta vallan mainiosti.

Teslalla alkoi nyt sitten agility treenailut eilen ja meillä on treenipaikka WeCAlla sunnuntaisin. Eli West Coast Agility Teamia tulemme tulevaisuudessa edustamaan. Katsotaan rauhassa, että missä pisteessä ollaan syksyllä, jolloin Tesla on kisaiässä. Nadan tai Tiltun kanssa tuskin tulen kisaamaan enää, jos en nyt sitten innostu jonnekin schapemestiksiin tai agirotuun eikä kukaan muu ohjaa Tiltua ja Nadaa viitsii sen verran kiusata.

Sain meidän treeniryhmästä ja ohjaajasta todella positiivisen ensivaikutelma, mistä olen hyvin iloinen. Keskiviikkoisin koulutan itse, joten toivotaan, että silloin sujuu yhtä hyvin ja minulla on edes jotain annettavaa ryhmäläisillemme. Tämän viikon treenirata oli suhteellisen haastava. Tesla on vielä alkutekijöissään, joten sen kanssahan treenailen muutaman esteen pätkiä sen mukaan mikä hyvältä tuntuu. Rataan tutustuessa kuitenkin pyrin miettimään ja opettelemaan rataa niin kuin veisin Tiltua. Siinä on ohjattavuudeltaan meidän esikuva. Jos Teslasta tulisi puoliksi mummonsa veroinen, niin se olisi jo aika täydellistä. Välillä on hankala muistaa, että Tesla ei kuitenkaan vielä osaa ihan kaikkea.

Olin tyytyväinen Teslan treeneihin, vaikka pientä haparointia oli niin koiran kuin ohjaajan puolesta. Putkihullu Tesla on ainakin ja niihin syöksytään innolla. Pimeä putkikulmakin sujui leikiten. Tämän lisäksi otettiin hyppyjä ja puomia. Kepit jätettiin tällä kertaa väliin. Hallilla on onneksi verkot ja apurit, joten niillä päästään treenaamaan. Eiköhän tuo agility tästä ala pikkuhiljaa sujumaan. Kepit, keinu ja A-este olisi tavoitteena tässä kevätkauden aikana opetella. Minun yksi ongelma on edelleen turhanpäiväinen höpöttäminen. Sanoinkin jo meidän ohjaajalle, että mulle saa kyllä sanoa suoraan, että ”suu kiinni” =D

Tokoilut ja hakuilut ovat edelleen kysymysmerkin alla, että miten jatketaan vai jatketaanko edes koska. Nyt on sen verran tuo tokoilu tökkinyt, että jonnekin kurssille tai koulutukseen olisi pikkuhiljaa mukava päästä. Harmittaa, kun joululoman paukkupakkaset sotki kaikki hakuilu suunnitelman, mutta ehtiihän tuota. Katsellaan, mitä kevät tuo tullessaan ja miten meidän harrastuselämä etenee :)

Kalenteri 2010

Tammikuu

10.1 Agility treenit WECAlla alkavat ja jatkuvat sunnuntaisin

Helmikuu

14.2 Tampereen ryhmänäyttely, tuomarina Jan de Gids, Alankomaat

19.2 Tesla täyttää vuoden

Maaliskuu

Huhtikuu

5.4 Suomen Schapendoes Ry:n järjestämä agilitypäivä Nokialla, kouluttajana Elina Jänesniemi


Toukokuu

8.5 Porin ryhmänäyttely *

9.5 Jenni Leinon agilitykoulutus, Noormarkku

29.5 Harjavallan ryhmänäyttely *

16.5 Rauma KV *

Kesäkuu

Heinäkuu

3.-4.7 Pori KV *

Elokuu

7.-8.8 Schapendoes Ry:n kesäleiri Hauholla

15.8 Heinola, erikoisnäyttelym tuomarina Roel van Veen-Keur, Alankomaat

22.8 Heinolan näyttely *

Syyskyy

Lokakuu

Marraskuu

Joulukuu

*riippuu aikatauluista, päällekkäisyyksistä, tuomareista ymv. harkinnan arvoisista syistä

Joululomalla

Tänä vuonna joululoma alkoi minulla hyvissä ajoin ja päästiin jo viikko sitten perjantaina ajelemaan kohti Heinolaa. Jätettiin jälkeemme pystyyn kuollut kuusi ja lievä sekamelska. Ne sitten odottavat, kun suunnataan hyvissä ajoin ennen arkeen paluuta takaisin.

Tesla sai Nadalta hieman kurinpalautusta, kuten kuuluukin mammalta, mutta pian se oli taas täysvertainen laumanjäsen aivan kuin olisi aina täällä ollutkin. Alman kanssa painiessa meni alkupäivät, mutta nyt osaavat jo vähän ollakin. Iskä vei koko lauman heti lauantaina metsään ja tässä sieltä jokunen otos:





Lauantaina kävin kouluttamassa Lahden schapeporukalle hieman agilityä. Oli aika kylmä ja jätin sitten omat koirat pois, jotta pystyin keskittymään muihin. Hirveän hyvin ovat edistyneet. Tesla pääsee tammikuussa taas treenaamaan agilityä niin kyllä me sitten ehditään. Olen kyllä ihan valtavan innoissani, kun viimein omalta osalta tuntuu edes yksi koiraharrastus Porissa onnistuvan. Harmittaa vain, kun ei enää päästä yhdessä Suvin ja Nemin kanssa treenaamaan ainakaan toistaiseksi. Agilityn kannalta ensivuosi siis vaikuttaa lupaavalta, mutta katsellaan nyt rauhassa, kunhan treenit ensin alkavat.

Sanna, Sara ja Selma tulivat tiistaina Heinolaan ja lähdettiin nuorisolauman kanssa lenkille. Tesla ja Selma ottivat vapaiksi päästyään hieman yhteen, mutta sen jälkeen elivät sulassa sovussa. Alma ja Sara pysyivät onneksi sisarusten isottelusta erossa. Alma oli illalla jo niin väsynyt, että ei halunnu lähteä loppu lauman kanssa metsään, mutta Tesla oli yllättäen taas lähdössä iskän mukaan. Mistä tuolle tuota energiaa riittääkään? Kai se kaupunkikoira hullaantuu, kun pääsee maalle eikä malta nukkuakaan...

Keskiviikkona päätettiin tunkea kaikki seitsemän koiraa, kuusi schapendoesta ja yksi briardi kera kahden ihmisen tilaihme puntoon. Hyvinhän me mahduttiin, kun hieman järjesteltiin. Olisi vielä yksi sopivan kokoinen koirakin mennyt vallan mainiosta ;) Eikä edes jääty maston tielle jumiin vaan saatiin koirat autosta suoraan umpihankeen ja metsään kasvattamaan lihaksiaan. Yhtä konfliktia lukuunottamatta selvittiin hyvin. Meidän Nada on sen verta terävä, että se ei kestä pienintäkään ärinöintiä omaa laumaansa kohtaa vaan on heti poliisina kimpussa. Salli ei välitä vaikka sille kuinka ärisi niin kauan kun ei kimppuun käydä ja Tiltu välttää tappeluita viimeiseen asti, sitä ei rähinät kiinnosta. Meillä on periaate noiden koirien kanssa, että semmosia tilanteita ei pitäisi edes päästä muodostumaan, että hampaat joudutaan ottamaan esiin. Aina sitä pientä ärinöintiä noin ison narttulauman kanssa kuitenkin väkisinkin ja vahingossa syntyy.

Jouluaattona käytiin perinteisellä lenkillä lemmikkieläinten hautuumaalla. Jollain ihmeellisellä tavalla saatiin kaikki seitsemän koiruutta poseeraamaan Ruffe-setterin haudalla. Minulla ei ole vielä yhtään kuvaa todisteena, että en sitten tiedä miten kuvaajat onnistuivat tallentamaan harvinaisen hetken.

Teslalla oli ensimmäinen joulu ja hyvin se pääsi muun lauman opastuksella ymmärrykseen, mitä paketit kuusen alla tarkoittaa. Tosin Tiltu taisi aukoa kaikki paketit, mitä vaan sai käsiinsä. Meillä on Tiltu aina rakastanut joulupakettien avaamista ja papereiden repimistä. Vielä se kahdeksan vuotiaanakin jaksaa innostua joulusta.





Tesla on ollut ilmeisesti kamalan kiltti koko vuoden :) Tesla sai mustan hurttamanttelin, siankorvan, luita, pehmeän jalkapallon, vaaleanpunaisen vinkuvan pehmopossun, helisevän narupallon, noutokapulan ja matokuurin. Matokuuri tosin odottelee vielä hetkeään. Noutokapulasta tuleekin sitten meidän kevään urakka perusasennon ja seuraamisen ohella. Ei ihan saatu tavoitetta täydellisestä perusasennosta ilman käsiavustusta jouluun mennessä valmiiksi, mutta ei olla enää kaukana, kunhan se seuraava harppaus vaan tulee.

Uudeksi vuodeksi lähdetään Poriin raketteja pakoon. Kaupungin keskusta on rakettejen suhteen huomattavasti miellyttävämpi paikka, kuin taajama-alue, jossa suunnilleen jokaisella naapurilla on raketti-ikäisiä kakaroita. Meidän koirat ei ole kukaan paukkuarkoja, mutta Salli on hajuherkkä. Se ei voi sietää ilmassa leijuvaa ruudin hajua. Haluan totutella Teslan paukkeeseen omassa kodissa ja omassa rauhassa ilman minkäänlaisia vaikutteita, toivotaan, että osuu oikeaksi valinnaksi.

Myöhäiset jouluntoivotukset ja harrastusrikasta uutta vuotta kaikille, jotka tänne eksyy lukemaan. Seuraavassa blogissa sitten voidaan kirjata ensivuoden tavoitteita ja suunnitelmia ;)

Antoisa PM-Voittaja reissu takana

Tuli sitten käytyä messarin näyttelyssä ja korkattua junnu-ura Pohjoismaiden Voittajassa. Reissuun lähdettiin jo valmiiksi väsyneenä, sillä olin töissä iltakahdeksasta aamukahteen. Valvotin itseäni vielä reilun tunnin ja mietin, että mitä kaikkea sitä tuommoiselle reissulle oikein tarvitseekaan. Meillä kävi hyvä tuuri, sillä linja-auto kuljettajamme oli todella mukava mies, joka oli itsekin koiraihmisiä. Hänen koiriaankin kuulemma oli voittajassa. Harjavallassa kuljettaja toi minulle tyynyn, jotta sain nukkua paremmin ja kertoi, että Huittisissa ja Forssassa pysähtyy niin, että voin ulkoiluttaa koiraani. Forssassa käytiin pissalla ja juteltiin siinä samalla lisää koirista. Bussista siis hypättiin Kampissa ulos onnentoivotusten saattamana.

Tesla kulki keskustassa muina miehinä eikä junaan joutumisesta ollut juuri moksiskaan. Ei voi muuta sanoa kuin on tuo vaan helppo koira matkustaa niin kooltaan kuin luonteeltaan. Ei ole liian pieni, jotta jäisi jalkoihin tai pitäisi kokoajan kaapata kainaloon, mutta tarpeen tullen saa kuitenkin kaapattua. Löydettiin hienosti perille messariin ja muutamien puhelinsoittojen avulla päästiin oikealle sisäänkäynnille ja pian saatiin Sannalta ja Markolta numerolappukin ja päästiin pystyttämään leiriä mukavasti kehän laidalle. Aikaa oli kivasti ja ehti hieman kiertelemään ennen omia kehiä.

Minua jännitti valtavasti Teslan esittäminen ja vielä viime hetkeen pähkäiltiin, kumpi sen esittää minä vai Tuula. Tesla esiintyi kuitenkin minun kanssa loistavasti ja olen tytöstä super ylpee. Tesla on todella miellyttävä esittää, kun se ei venkoile turhia ja malttaa seistä paikoillaan hienosti. Mistähän se on moista oppinut? Tesla sai laatuarvosanaksi erinomaisen ja sijoittauduttiin kilpailuluokassa kolmanneksi kymmenen muun juniorinartun joukkiossa.

Beautiful feminine bitch. Excellent in type, size and temperament. Beautiful proportions. Lovely head with good skull and muzzle. Typical expression. Typical front and rear angulations. Needs to mature in body. Lovely coat quality for age. Very typical on the move, light and spring. Very well presented. JUN ERI/3

Tuomari Rony Doedijins, Alankomaat

Ei ollut lainkaan hullumpi päivä muutenkaan meidän porukalla, vaikka tittelit jäi saamatta. Tosin ei niitä oltu metsästämässäkään sen kummemmin. Minun on pakko tunnustaa, että kyllähän tuo vaaleanpunainen nauha jo lämmitti kovasti mieltä oman koiran kohdalla. Teslan Selma sisko sai samanmoisen, kuten myös Alma-serkku sekä Nada-mamma. Sannan ja Markon Sara oli kehässä kuin toinen koira, kun viimeksi näin Heinolassa. Esiintyi siis kerta kaikkiaan upeasti häntä heiluen eikä mistään tuomarin aristelusta ollut merkkiäkään. Nada esiintyi vielä Lumikuonojen kasvattaja ryhmässä ja nappasivat sitten kunniapalkinnon ja voiton, joten pääsivät näyttäytymään ryhmäkehässä. Sitähän piti tietysti jäädä katsomaan, vaikka näyttäytymiseksi tuo tosiaan jäikin sen kummemmin yllättämättä. Hienosti ryhmä kuitenkin esiintyi ja näytti todella hyvältä. Oli sopivan samantyyppisiä koiria, jotka esiintyivät suuressa salissa edukseen.

Jotain pientä sain osteltuakin, mutta kojujen kiertämiseen olisi kevyesti saanut menemään aikaa reilumminkin. Oman koiran esittäminen kuitenkin vie aika paljon, kun meidän perheestä oli vielä yhteensä kolme koiraa siinä pyörimässä ja jaettiin kaksi häkkiä Saran ja Selman kanssa. Loppupäiväksi Nada ja Tesla pääsivät lainahäkkiin, jonka jakoivat keskenään sulassa sovussa, kun muut koiruudet lähtivät kohti kotia ennen isoja kehiä. Hyvä mieli jäi näyttelystä ja seuraavalla kerralla, kun kehään joutuu, niin ei tarvitse Teslankaan kanssa enää niin hirveästi jännittää.

Lähdettiin näyttelypaikalta heti, kun pääsivät ryhmäkehästä schapet ulos. Lähdettiin Teslan kanssa käymään Sannalla ja Markolla niin sisarukset pääsivät hieman painimaan keskenään. Kummasti vielä jaksoivat rankan päivän päätteeksi. Kahdeksalta lähdettiin sitten junalla kohti Poria ja huomasi Teslastakin väsymyksen. Kiltisti se nukkui molemmat junamatkat ja käveli häntä heiluen kotiin pakkasyössä ja nukkui sikeästi aamuun asti.

Nyt sitten koetetaan selvitä tämän viikon viimeisistä koulustresseistä ja laittaa kämppä lomakuntoon ja perjantaina olisi tarkoitus lähteä ajelemaan kohti Heinolaa joulun viettoon!