sunnuntai 13. tammikuuta 2019

Project Run Run

Alkuvuoden treenit ovat lähteneet yllättävän hyvin käyntiin siihen nähden, että mulla on ihan mahdottomasti töitä. Rehellisesti on ehkä hommat kärsineet sitten lenkkeilypuolella, kun ihan jokapäivä ei yksinkertaisesti ole kyennyt kunnolla ajamaan metsään tai muualle. Onneksi on tuo oma piha niin selviää aamulla töihin. Pari viikko vielä ja sitten onneksi helpottaa, kun ei enää ylimääräisiä työvuoroja.

Parasta onkin sitten tehdä hommia mitkä väsyttää ja saa aivot töihin. Ohmista on tullut aika kova poika tarjoamaan ja hoksaamaan, joten sen kanssa ollaan nyt ihan uusilla aaltopituuksilla. Viime vuonna olin kirjoittanut meidän yhdeksi aksatavoitteeksi esteosaamisen ja päätöksen kontaktaktien suhteen. Tänä vuonna, kun taas treenit alkoi niin oli sitten pakko ottaa nämä uudelleen käsittelyyn.

Aloitimme siis tiistaina projektin katsotaan saadaanko juoksarit aikaan vai luovutetaanko kesällä ja tehdään pysärit. Tämä alku, jossa tarjotaan mattoa on ainakin Ohmista hauskaa eikä nämä treenit varmasti hukkaan mene. Koetan ottaa tasaisesti videota niin pääsee seuraamaan edistystä. Tässä pätkät torstailta ja lauantailta, toiset ja kolmannet treenit:


Nämä juoksarit on kyllä mielenkiintoinen projekti. Itseni lisäksi tuskin olen ainoa, joka epäilee meidän resursseja tähän. Varsinkin, kun agility ei ole se ykköslaji ja kesällä kyllä maastot vetää puoleensa. Toisaalta haluan nähdä miten pitkälle päästään ja kuitenkaan nämä alkutreenit eivät haitaksi ole. Juoksarien edut Ohmin kohdalla ehkä jäävät enemmän fyysiseen puoleen eli vähemmän rasitusta etupäälle kuin pysäreillä. Uskallan väittää, että sen vauhti kyllä riittää sen realistisiin agilitytavoitteisiin ihan pysäreilläkin. Ja toisaalta juoksarit tuo sitten mukanaan sen, että pakko ehkä opettaa suuntakäskyt. Toisaalta sekin on projektina varmasti ihan hauska.

Tottiskotiläksyjen suhteen meinasin eteentulossa hakata jo hetken päätäni seinään, mutta yllättäen pieni hengähdystauko toi onnistuneita toistoja. Nyt vaan maltan olla kiirehtimättä käsiapujen häivytystä. Seuraaminenkin on väläytellyt varovaisia onnistumisia. Kopin suhteen ollaan ehkä luovutettu.

Zeldan suhteen tuli pieni hidastus rallyuran korkkaamiselle, kun tajusin ettei se osaa yhtä uutta liikettä, joka onkin jo alossa. Noh testailtiin sitä vähän agilityhallilla, jossa tehdään mielellään kaikkia vaikeita juttuja, koska mielentila on tapissaan. Monen epäonnistuneen yrityksen päälle saatiin varovainen onnistuminen. Miten onkaan vaikeaa perusasennosta askel ja seis? Takaakierto sujuu kuitenkin jo todella mallikkaasti, että eiköhän tämä stoppikin taiota.

Teslahan on ollut Voltin kanssa Heinolassa sitten joulusta... Hieman jo huolettaa miten se kotiutuu takaisin, mutta on se ennenkin ollut pitkiä jaksoja siellä. Uutena vuotena se oli hieman raketteja jännittänyt, joten ei ehkä yhtään huono, että jätin sen sinne. Seuraavat pitkät vapaat on tämän kuun lopussa, joten sitten suunnataankin Heinolaan ja sielläkin suunnalla toivottavasti jotain ohjelmaa tiedossa. Sitä ennen molemmat briardit pääsee myös kroppahuoltoon.

lauantai 5. tammikuuta 2019

Vuosi vaihtui, vanhan kertaus ja uuden tavoitteet!

Viime vuonna ei asetettu tavoitteita, joten niiden pohjalta ei tarvitse katsella edellisvuotta. Ensi vuodelle täytyy ehkä tehdä pieni taktinen tavoitteiden asettelu, jos se hieman auttaisi treenikuriin. Loppupeleissä viime vuosi oli kuitenkin erinomainen, vaikka ei niin tuloksia tahkottu. Koirat pysyivät suhteellisen terveinä ja ovat tuoneet iloa ja niiden kanssa on päässyt nauttimaan monesta unohtumattomasta retkestä.

Zeldan kulunut vuosi on ollut lähinnä aksailua. Viime talvena jo päätin ettei enää treenata ja kisata halleissa, koska loukkaantumisriski niissä tuntuu sen kanssa olevan moninkertainen ulkokenttiin nähden. Perinteinen syksyn ahvenanmaan retki ja onnituneet Jaakon treenit loppukesästä kuitenkin saivat ilmoittautumaan briardien rotumestiksiin. Ehkä myös pieni paine saada sinne enemmän kuin kaksi osallistujaa. Loppuvuosi ollaankin sitten hoidettu jumeja. Eipä tuo kipeyttään onneksi näytä tai tunne elämää rasittavan ja ollaankin nyt aloitettu loppuvuonna eläkelajin treenaus. Alkuvuodesta tuntui mahdottomalta opettaa takaakiertoa sivulle ja saksalaista, mutta nehän sitten loksahti kohdalleen, kun oli pakko. Zelda on selkeästi sitä mieltä, että sillä on vielä annettavaa koularien metsästyksen suhteen, joten kevään tavoitteeksi on asetettu RTK1 ja RTK2. Voittajaa mietitään sitten sen mukaan miten sinne kuuluvat kuviot loksahtaa kohdilleen. Hallikausi yritetään pysyä poissa agilitekentiltä, jos tuo sitten kesällä vielä pääsisi omaksi ilokseen rakastamastaan lajista nauttimaan. Koitetaan tehdä sen sijaan vaikka noseworkkia, koska nenähommat on selkeästi Zeldalle se kakkosjuttu agilityn jälkeen. Viime maastokaudella, kun sen hakutreenit vähenivät niin otettiin huvin vuoksi pudotettua ja tarkkuusruutua ilman sen suurempia sääntöjä ja jatketaan varmasti samaa maastohömpöttelyä, vaikka PK-ura taitaa olla auttamatta kuopattu. Vaikka ei koularia koskaan tehty niin onpahan opittu yhdessä vaikka mitä. Ei tuo koira varsinaisesti eläkkeellä siis ole eikä toivottavasti tule hetkeen olemaan, mutta jotta varmistettaisiin vielä monta yhteistä (kisa)vuotta(kin) niin koetamme olla säätämättä noissa eniten hajottavissa lajeissa, kun ei siinä tekemisessä aina ole sitä järkeä.

Ohmin kanssa on keskitytty hakuun ja tottista treenattu lähinnä pohjia tehden ja opetellen käyttöohjeita. Eikä ne opit hukkaan ole mennyt. Sen huomasi ekassa Skogsterin valmennuksessa, joten ensivuodelle onkin hyvä nostaa hieman rimaa tottiksen suhteen. Varovainen haave olisi suorittaa BH-koe pois alta. Keväällähän tuo kuvattiin terveeksi luustoltaan, joten senkin puolesta on lupa harrastaa ja agilityäkin ollaan tehty hitaasti ja rauhassa. Keväällä käytiin toukokuun ekoissa helteillä rallattamassa MH-rata iloiseen tahtiin. Näyttelyissä varovainen tavoite oli kerätä ne pari sertiä varastoon tulevaisuutta varten, mutta keväällä näytti ettei se tavoite ehkä keskeneräisen kakaran kanssa tule täyttymään eikä sitten edes tullut ilmoitettua niiden toivossa pikkunäytelmiin vaan ainoastaan Teslan siivellä Pärnun retkelle ja pariin KV-näyttelyyn. Ohmihan sitten repäsi pärnusta ollen kolmesti ROP saaden ja jatkoi putkea Pori KV:ssä ja Seinäjoki KV:stäkin irtosi VSP. Loppupeleissä se rohmusi viisi sertiä ja neljä cacibia, mitä ei olisi kyllä alkuvuodesta uskonut. Tätä vauhtia se menee ohitse puudelista, joka sai ekan cacibin vasta kaksi vuotiaana. Noh näyttelyvauhti ei varmasti tule olemaan ensi vuonna kauhean aktiivinen vaan keskitytään muihin rientoihin. Ohmi on osoittautunut kuitenkin erinomaiseksi reissukaveriksi ja tulee hyvin juttuun kaverien koirien kanssa, joten ehkä sen kanssa kehtaa tulevaisuudessa tehdä retken, jos toisen. Suurin ongelma siinä on esittäminen, kun me ei Ohmin kanssa oikein siellä näyttelykehissä viihdytä yhdessä. Onneksi siihenkin on löytynyt aina sopivia uhreja, joille iso kiitos Ohmin menestyksestä. Ennenkuin aletaan kuitenkaan edes haaveilla liikaa titteleistä niin täytyisi takoa se käyttötulos, joka ei toivottavasti jää siihen pakolliseen. Tässäkään ei tosiaan olla sitä kiirettä pidetty eikä ensi vuodella uskalleta asettaa tulostavoitteita, mutta treenitavoitteita kyllä. Keväällä on haussa vuorossa kääntyvät,  tyhjät ja ilmaisuun haluttaisiin tehdä ainakin pohjat ennenkuin treenikausi tosissaan alkaa. Jopa Ohmin kanssa haaveissa on rallytokoilut lähinnä, että päästäisiin opettelemaan kisaamista. Ensin kuitenkin täytyy tahkoa tyttöjen tavoitteet pois alta. Eikä se tokourakaan ole poissuljettu. Siihen vaan tarvitsisi löytää jostain treenimotivaatio ja enemmän treeniseuraa.

Teslan kanssa saatiin vihdoin loppuvuodesta schapejen rotumestisten ansiosta palattua meidän rallytokotavoitteiden pariin. Eikä tuo paluu huonosti mennyt, kun yli vuoden koetauon päälle haettiin vihdoin se viimeinen koularitulos alokkaasta ja napattiin samalla alokasluokan rotumestaruus kermana kakun päälle. Kisaintoa nosti myös käytösruudun poistuminen uusien sääntöjen myötä. Kehämenestystä jatkettiin läpi vuoden ja titteleitäkin kerättiin nimeneteen neljä lisää. Hienointa ehdottomasti oli huikea menestys rodun erikoisnäyttelyssä. Tesla on onneksi voinut erinomaisesti ja vaikka keväällä/kesällä oli enemmän jumissa jostain epämääräisestä syystä niin loppuvuodesta se oli taas erinomaisessa kunnossa. Onneksi ollaan saatu näihin kroppahuoltoihinkin vakiokuviot, kun ollaan löydetty Terhi, jonka hoito kelpaa jokaiselle. Säännöllisesti ollaan käytykin koko viime vuosi 6-8 viikon välein aina kaksi koiraa kerrallaan. Käytännössä Ohmi on päässyt hoidettavaksi aina silloin, kun toinen tytöistä on ollut edellisellä kerralla hyvässä kunnossa tai muuten estynyt. Sen suhteen ei ole murheita ollut ja tarkoitus on pitääkin semmonen tsekkausväli sen verran tiiviinä ettei mitään pahempaa pääse tulemaankaan.

Tärkeintä toki on, että saan nauttia jokapäivä näiden kanssa olemisesta ja tekemisestä. Kiitollinen saan olla kaikista ystävistä ja kokemuksista, mitä koirien ansiosta olen saanut elämääni. Toivottavasti ensivuonna tulee vähintään yhtä monta ikimuistoista retkeä, leiriä, koulutusta, kisamatkaa tai ihan vaan iloista illanviettoa. Itsellä nämä koirat ja niiden kanssa harrastaminen on muodostunut aikalailla elämäntavaksi, mutta en sen parempaa tapaa osaisi kuvitella.

Omalta kohdalta aktiivisuus siis tulee varmasti jatkumaan jossain muotoa niin paikallisessa kuin rotuyhdistystoiminnassa. Paikallisella tasolla jatkan ainakin agilityn kouluttamista ja suurella todennäköisyydellä olen helposti ylipuhuttavissa moneen muuhunkin. Yritän aktivoitua liikkuroinnin suhteen ainakin jonkun verran myöskin ja heikkoina hetkina sitä suunnittelee muutamia ylimääräisiäkin pätevyyksiä.

Laitetaan tähän kuitenkin tiivistelmä tavoitteista (tai haaveista) niin ensivuonna voi punnita missä mennään:

Tesla
-RTK2 sekä kisaaminen ylemmissä
-Muutama kymppikehä, ehkä joku ulkomaan retki
-Ja suurin toive tietty saada tämä veteraani, joka täyttää hurjat 10v pysymään vielä pitkään yhtä nuorekkaana ja terveenä kuin tällä hetkellä. "Mummelin" kanssa kuitenkin jokainen päivä on arvokas.

Zelda
-RTK1, RTK2
-Tulos tokon voittajaluokasta
-Kaikenmoisia nenäjuttuja aina peltojäljestä noseworkiin omaksi opiksi ja koiran iloksi!
-Zeldakin tulee kesällä veteraani-ikään, joten yksi tavoite sen osalta voisi olla pitää turkki siinä kunnossa, että päästään pyörähtämään veteraanikehässä esittelemässä erinomaista purukalustoa
-Agilitykentistä ei vielä raaskittaisi luopua, joten kaikkea uhmatenkin kesällä toivottavasti ollaan siinä kunnossa, että voidaan spurtata pari starttia

Ohmi
-Opetella seuraaminen ja nouto
-Tavoite saada haukkuilmaisu alustavaan kuntoon ja vaihtaa rullalle, jos ei syksyyn mennessä osaa XD
-Jatkaa aktiivisesti niin haun kuin esineruudun rakentamista. Nämä ovatkin hyvällä mallilla ja koira täytti vasta 2v, joten eipä meillä ole kiire vielä ensi kaudella kokeeseen.
-Jos tuo suurin murheenkryyni eli seuraaminen saadaan kesäkuuhun mennessä kuntoon niin syksyn tavoitteet BH, TK1, RTK1. Onneksi näille tavoitteille on kuitenkin ehtona tuon välitavoitteen toteutuminen...
-Kauhea reissukuume olisi, mutta katsellaan nyt minne on järkeä reissata.
-Ohmin kanssa toki pyritään ottamaan kaikki ilo irti eri koulutuksista ja muista, koska nyt on oma fiilis älyttömän avoin vähän kaikelle! Ei sitä tiedä, vaikka keksittäisiin uusi laji.
-Lampailla käydään ainakin useammin kuin kerran.
-Agilityssä päätetään mitkä kontaktit otetaan työn alle ;) Ohmin agilitytavoitteet eivät ole kovin korkealla, joten sen kanssa agility on enemmän oppimista yhdessä ja koiran ehdoilla ilottelua.
-Olisihan se tokomotstakin kiva löytää...

Mutta ei tässä muu auta kuin toivoa treenintäyteistä vuotta ja hitokseen kivoja juttuja! Toivottavasti näen mahdollisimman paljon tämän harrastuksen myötä tulleita ystäviä ja päästään osallistumaan mahdollisimman moneen :)

ps. paimennuksesta tuli mieleen, että siinä kohtaa, kun Zelda alkaa sitä harrastaa tiedätte sen olevan eläkkeellä XD

tiistai 18. joulukuuta 2018

RTK1 ja pari muuta titteliä...

Tesla on tässä viikon sisään rohmunnut itselleen muutaman uuden tittelin. Meiän rallytoko-ura on ollut kisaamisen suhteen vähän laiskaa, mutta sain juuri ja juuri ilmoitettua meidät schapejen rotumestiksiin. Ja se kyllä kannatti! Alokasluokka oli onneksi heti aamusta, joten päästiin kehään suhteellisen nopeasti. Hinkkasin kyllä ennen kehää vähän istumista ja maahanmenoa niin että virheitä alkoi tulla. Avustinkin sitten melko voimakkaalla kroppa-avulla itse suorituksen aikana, koska se on vielä alokkaassa sallittua. Tuntui, että meidän suoritus oli todella hidas, mutta tapani mukaan hiihdin radan todellisuudessa läpi sellaista kyytiä, että saatiin voitto kotiin. Schapeja osallistui alokasluokkaan neljä kappaletta ja kaikki tekivät hienot hyväksytyt suoritukset, joten rotumestaruus ratkesi meidän eduksi nopeammalla radalla. Sen lisäksi sijoituttiin vielä kolmansiksi 98 pisteellä ja saatiin koulutustunnus RTK1. Se onkin Teslan ensimmäinen koulari, koska tokossa ollaan loikittu suoraan ykkösillä ylemmäs.

Tässä vielä video suorituksesta, jonka Mari oli kiltisti "salakuvannut":

Alokasluokan rotumestari 2018 Kuva: Tuire Kangasniemi

Nyt voisi vähän tiivistää kisatahtia ja ottaa tavoitteeksi RTK2, kun veteraanilla vielä tuntuu potkua riittävän. Ja samalla ottaa toisen pian veteraani-ikään tulevan eläkelajin korkkauksen työnalle. Zeldalla on alokasluokan liikkeet ihan ok mallilla, kun ollaan hieman viilattu seläntakaa perusasentoon tuloa ja saksalaista. Koesuorituksissa se varmaan napsii kontrollivirheitä painamisesta, mutta jos ei vedä ihan ränttäliksi niin koularitavoite ensi vuodelle ei välttämättä mahdoton.

Koiramessuille suunnattiin sitten heti seuraavana viikonloppuna metsästämään lisää titteleitä. Lauantaina schapendoesit arvosteli Elina Haapaniemi, joka oli hyvin tarkka, mutta todella miellyttävä tuomari. Arvostelu oli pitkä ja purukalusto sai kehuja yhdestä katkenneesta etuhampaasta huolimatta. Ei ole koskaan aiemmin kukaan tästä edes maininnut. Kokeili Teslan etuosan myös monta kertaa niin laatuarvostelussa kuin PN-kehässä ja maininta ahtaasta etuosasta olikin ainoa kritiikki hienossa arvostelussa. Se riittikin PN4-sijoitukseen ja vetskukehän ROP-voittoon siitä huolimatta, että astuin koiran varpaille ja kävelin kilpakumppani päin. Oli meillä hienot Helsinki Veteraani Voittajat lauantaina:

High Volts I am A Hooligan ja Flying Duster's Time Bomb


Flying Duster's Time Bomb ja Exåress What a Feeling

Äidin Rilla oli lauantaina myös hienosti Helsingin voittaja.

Sunnuntaina oli tuomarina Markku Kipinä, joka myös varsin tarkka eikä mikään ERI-automaatti kuten ei kyllä suomalaiset noin yleensäkään. Tesla oli sunnuntaina yhtä erinomainen kuin lauantaina olleen jälleen PN4 ja ROP-veteraani, joten pitkä päivä tuli, kun taas päästiin isoon kehään heittämään kuuluisa kunniakierros. Onneksi ihana Risu oli ROP, joten meillä oli seuraa ja sain kyydin Harjavaltaan saakka niin ei tarvinnut ensimmäisen kyydin jäädä odottelemaan moneksi tuntia.

Briardeja ehdin nopeasti vilkaisemaan, mutta menivät harmittavan päällekkäin schapejen kanssa. Lauantaina piti taas valita joko pentukehä tai aikuiset ja valitsin pentukehän. Zelda oli hoidossa veljen tykönä ja Ohmi työkaverilla, joten päästiin Teslan kanssa viettämään ihan kahden keskistä laatuaikaa ja vierailemaan Sannan ja Markon luona. Oli kyllä niin helppoa, kun Tesla vaan sujahti heidän schape ja bortsulaumaan huomaamatta. Briarditkin pärjäsi erinomaisest hoidossa, joten ei ollut huolta. Ensi kevät onkin sitten hiljaisempaa näyttelyiden suhteen. Tesla täyttää tosin helmikuussa jo kymmenen, joten ehkä jotain ilmaisia rientoja tarvitsee katsella. Ohmi kasvaa yhä aikuiseksi ja helpointa on kuitenkin, jos saa molemmat koirat matkaan ja vielä Ohmille handlerin, joten siinä meidän rajoittavat tekijät.

Tässä vielä muutama kuvamuisto Tuija Laurilan kamerasta ylläolevien lisäksi:



Ohmin kanssa ollaan yritetty treenata ahkerasti läksyjä ja tässä pieni kooste viikontakaisista treeneistä:


Täytyy koettaa ottaa tuo videointi rutiiniksi niin näkee omat palkauksensa ja muut häröilyt paremmin ja osaa niihin vaikuttaa. Eiköhän tuo tuosta pikkuhiljaa valmistu.

torstai 6. joulukuuta 2018

Tavoitteena tottelevaisuus 1/7

Ohmin kanssa on hieman tökkinyt tottelevaisuus opinnot, joten kun meidän hakuryhmässä Emma huuteli kiinnostusta koota ryhmä Mia Skogsterin tottisvalmennukseen lämpenin ensin varovasti ja sitten vähän enemmän. Onneksi sitten loppupeleissä saatiin juuri sopiva neljän hengen porukka kasaan ja treeniajatkin kävi kaikille just eikä melkein.

Suurin motivaatiopula on ehkä ollut se säännöllisen treeniryhmän puute ja epämääräinen treenailu. Koiran motivaatiossa ei ole mitään vikaa. On se toki erilainen nuori mies. Omalla tavallaan helppo ja toisaalta myös vaativa eikä asiaa auta oma ahdistus ettei halua pilata loistavaa aihiota. Olemme tehneet siis varsin paljon pohjia ja treenattu ihan vaan aktiivisuutta, keskittymistä ja rauhoittumista. Kieltämättä nyt koiran ollessa kaksi vuotias saan olla kiitollinen, että näitä ollaan oikeasti tehty huolella ja rakennettu suhdetta. Tähän päälle on paljon mukavampi alkaa rakentaa tottista. Zeldan kanssa mentiin nuorempana aikalailla takki auki useisiin koulutuksiin ja itselle jäi varsin ikävät mielikuvat kaikesta mikä liittyi millään tavalla tottelevaisuuteen.

Olen ollut Mian luennolla Porissa joskus 2012 muistaakseni ja siitä jäi positiivinen kuva ja uskoin, että saadaan varmasti jotain irti 7kk valmennusjaksosta. Oma tavoite oli, että jos se nyt oppisi edes seuraamaan kesäkuuhun mennessä. Olikin ihan älyttömän positiivinen yllätys, että heti alkuhaastattelussa kävi ilmi, että kouluttajalla oli rodusta ja siitä miten Ohmia kannattaisi viedä eteenpäin aikalailla täysin sama käsitys kuin itsellä. Ja kyllähän ne treenitkin antoivat sitten ihan erilailla vaikka oma jännitys ehkä söi hieman terää omasta toiminnasta.

Alkuun vähän näytettiin millä mallilla se meidän seuraaminen on. Ohmin perusasentoon hakeutuminen oli jo hyvin aktiivista ja saatiinkin palautetta epäselvistä kriteereistä. Jätetään nyt kuitenkin se perusasento omaksi harjoitteeksi liikkeelle lähtöineen ja seuruuseen suoraan. En ala tähän blogiin sen yksityiskohtaisemmin purkamaan tai analysoimaan treenejä vaan keskityn nyt kirjoittamaan ylös muistiin mitä tehtiin ja mitä saatiin läksyksi seuraavaa kertaa varten. Eli ensimmäinen kotitehtävä on seuraaminen ja siihen liittyen toinen opettaa Ohmi ottamaan suusta koppi. Lihapullat olisi hyviä, mutta en ehkä siihen kykene, joten Lidlin orlandot ehkä vastaa kooltaan pieniä lihapullia. Jostain syystä koiran ruokaa voi suuhunsa pistää, mutta nakit ja lihapullat ei mene.

Näytettiin vähän meidän leikkiä ja sen vahvistaminen tuli myös läksyksi, että koira tavoittelisi lelua vielä halukkaammin. Ohmihan on suurella saaliilla varustettu diesel kone tuon leikin suhteen, joten vaikka se on aika vahva leikkijä niin se saisi olla alkuunsa intensiivisemmin kiinnostunut leluista, mutta tätä tarvii nyt vaan treenata.

Sitten otettiin ohjelmaan eteentulo, johon saatiin hyvä treeni ja eritoten erinomainen olkkaritreeni eli tämän treenaamattomuutta ei voi ainakaan syyttää säästä tai hallin puutteesta.

Toisella kierroksella ehdittiin vielä vilkaista noutoa ja hyvä treeni tuli tähänkin. Ensi kerralla täytyy ottaa parempi panta ja oma kapula. Siihen asti jatkamme pitotreeniä niinkuin tähän asti ollaan tehty.

Valmennukset jatkuvat aina kesäkuulle kerran kuussa, joten tällä hetkellä mieli on erittäin luottavainen ja inspiroitunut. Ohmin tekninen osaaminen kaksivuotiaana ei vastaa sitä mitä tytöt on osanneet, mutta toisaalta se on sen verran hitaasti kypsyvä ollut, että ei ehkä huono ettei olla kiireellä edetty ja nyt saadaan aloittaa tottisliikkeiden todellinen opiskelu loistavassa opissa.

Erityisen ylpeä olen kyllä siitä miten hienosti Ohmi jaksoi tehdä koko pitkän treenin häntä heiluen. Asenne sillä on kyllä kohdillaan, vaikka keskittymiskyvyssä hiukan olisikin parannettavaa, mutta hyvin se pysyy tekemässä eikä lähde haahuilemaan tai haistelemaan omiaan.


tiistai 27. marraskuuta 2018

Syksystä talveen

Elämä koirien kanssa on sujunut mallikkaasti, mutta selkeästi ilmassa on sellaista yleistä laiskuutta ja syysmasennuksen poikasta. Ei ole oikein blogia saanut päivitettyä ja lajitreeneissä kaikki puurtamista vaativat ovat jääneet toissijaisiksi. Ohmin kanssa on kyllä hakutreenailtu ahkerasti sekä esineruudutkin saatu muutamat aikaiseksi, joten onhan siinä jo ihan kivasti. Talvikaudella olisi tarkoitus rakentaa tottista kuntoon ja sen suhteen olen ottanut kaksi vapaatreenipaikkaa ja joulukuussa alkaa myös ohjattu valmennus, josta luulisi hieman saavat potkua. Teslan kanssa on rallyhömpötelty ja Zelda päässyt agiliitämään. Eli sellaista peruspuurtamista tehty välillä vähän ahkerammin ja välillä vähän laiskemmin. Vuorotyön varjossa ja yhdistystoiminta harteilla eteenpäin mennen.

Kaikennäköisiä kohokohtia mahtunut tähän matkanvarrelle ja tässä niistä hieman kuvin.

Ohmin loppukesä ja syksy

Ohmi on repäissyt tallinna tourneet jälkeen kehissä oikein tosissaan. Ensin se oli ROP Pori KV:ssä ja sitten VPS Seinäjoki KV:ssä. Tulipa sitten kuitenkin hankittia kaksi sertiä alle 2v ja lisäksi vielä parit CACIB:t Suomesta!

Elokuun alussa vietettiin BB-leiriä mitä parhaassa seurassa hakuillen, esineruutuillen sekä hieman tokoillen.

Ohmi pääsi tutustumaan raunioihin ja rakennsuetsintään.


SBRY:n syysleirillä suuri saalistaja pääsi leikkimään, hyppytekniikkaan ja canincrossaamaan.


Velipoika Peikon kanssa ollaan käyty pariin otteeseen lampailla.



Ja ihan huippukokemus oli päästä mukaan OneMind Dogsin mainoskuvauksiin turkuun! Tässä muutama herkkupala ja tästä varmaan lisää, kun itse lopullinen mainos joskus ilmestyy.

Ja oltiinhan me Jämillä hakuleireilemässä lokakuussa Niemen Elinan opissa. Ja muutamaan otteeseen käyty prokoirakon ryhmärahoittumisissa ja Päivin valvovan silmän alla pohdittu noudon alkeita.

Zeldan loppukesä ja syksy

Zelda pääsi myös tutustumaan rakennusetsintään. Leirillä se tokoili ja agiliiteli. Agilityssä kohokohtia olleet tietty syksyn ahvenanmaan retki, Jaakon yksäri OMD:llä sekä briardien RM-pronssi. Marraskuusa oltiin myös Nose Work koulutuksessa.








Tesla loppukesä ja syksy

Tesla on mennyt menossa mukava, vaikka ei aina pääroolissa. Pori KV:ssä ROP-vet ja PN3, Seinäjoki KV PN3 ja VSP-vet, mutta huikein suoritus oli keuruun erikoisnäyttelyssä, jonne oli ilmoitettu yli 80 koiraa ja veteraanejakin oli useampi. Tesla oli PN3 ja ROP-vet!


Kuten aiemmista kuvista huomaa pääsi Teslakin vähän lampaille näyttämään mallia Ohmille. Lisäksi myös Tesla osallistui marraskuussa Nose Workkiin, jossa voisi aktivoitua pimeiden ehtojen olkkaritreenailuun.

Mitään en lupaa, mutta ehkä tässä vielä voisi innostua pitämään treenipäiväkirjaa, kun joulukuussa alkaa odotettu 7kk kestävä valmennusjakso...

Muut suunnitelmat loppuvuodelle:
Tesla messariin!
Schapejen rallymestikset
Agilitytreenit jatkuu Zelda/Ohmi
Tottista maanantaisin ja sunnuntaisin, välillä toko tai rallya.

maanantai 9. heinäkuuta 2018

Aikamoista menoa

Kesäkuu hurahti alta aika yksikön. Maastotreenit ovat pyörineet hyvällä tahdilla niin haun kuin esineiden suhteen, mutta pelloille ei olla oikein päästy. Taitaa tuo FH-haave kaatua treenipuitteiden puutteeseen. Hakumaastojakin olisi hyvä löytää yksi tai kaksi uutta niin jotenkin takki tyhjänä peltojen suhteen. Satakunnan suurimpia varjopuolia nämä harrastuspuitteiden puutteet tai onhan täällä peltoa ja maastoja, mutta harrastaminen melkoista sisäpiiritouhua lajissa kuin lajissa. Tässä on yksi iso asia mitä kaipaan kotiseudulta, jossa on maastoja ja peltoa harrastamiseen. Luvat saa, kun suunsa avaa tai ehkä siellä on tehty vähän parempaa pohjatyötä asioiden eteen. No näillä mennään mitä on ja täytyy sanoa, että meillä on onneksi tällä hetkellä huippu ja toimiva hakuporukka!

Juhannuksen hakuilut

Ohmista on kehkeytymässä myös hieno hakukoiran alku ja ainoa ajatus on itsellä, että kunhan en sitä vain pilaisi. Ollaan edetty rauhassa omaa tahtia ja koko eka kesä tehtiin tuulitreenejä eli pohjat huolella ja nyt tehdään sitten pohjat radalle yhtä huolella. Juhannuksena vuokrattiin pienellä porukalla Jämiltä mökki ja saatiin Niemen Elina kouluttamaan meitä hakumaastoon. Ohmille tuli tehtyä yhteensä viisi treeniä juhannuksena ja Zeldallekin kaksi. Molempien treeneihin olen älyttömän tyytyväinen. Ohmi menee kyllä jo nyt monessa asiassa Zeldan edelle. Ilmaisua ei tietty ole vielä aloitettu, että siinä on sitten oma tekemisensä. Suorat pistot sillä on ihan omaa luokkaansa ja motivaatioa etsiä ja itsenäisyys niitä ihan huippuluokkaa. Nyt vaan täytyy pitää pääkylmänä eikä edetä liian vauhdilla.

Ekassa treenissä näytettiin vähän missä mennään ja tehtiin pari haamua ja yksi pisto ilman apuja. Se mitä sitten harjoiteltiin oli erilaisia variaatioita noihin haamuilla avustettuihin suoriin eli enemmän täytyy tehdä mielikuvatreeniä vielä. Ja sitten myös niin että haamu menee piiloon, kun koira käännetään ja sitten lähetys. Yksi harjoitus tehtiin "norjalaista sekamettää" eli ensin haamut kaikilta ja sitten lähetyksen ilman apuja. Haastetakin saatiin aikaan ja varsinkin ennen piiloa kaartuva tie oli todella vaikea, kun piilo jäi vähän yläpuolelle. Jämillä oli kyllä kertakaikkisen upeat puutteet treenaamiseen. Kotiläksyksi omiin treeneihin mielikuva harjoitus, jossa koiralle käydään tekemässä kaksi haamua ja viedään autoon parin koiran ajaksi ja sitten tuodaan radalle suorittamaan. Näillä mennään toistaiseksi eteenpäin ja ehkä päästään syksyllä taas oppiin, jos saadaan kalenteri synkranoitua.

Päivi kiltisti raahasi kameran metsään ja saatiin upeita muistoja mettästä, joita tässä muutama:





(c) Päivi Saarilahti

Esineruudutkin jaksettiin vielä vääntää sunnuntaina. Zelda pääsii ruutuilemaan ja irtosikin aika kivasti. Ohmin kanssa vielä vähän haussa esineruudun opetus, joten oikeastaan teki hyvää katsella ja sitten jo pian omissa treeneissä kokeiltiin ja koirahan toimi kuin unelma! On se kyllä aikamoinen kultakimpale.

RM-tokot

Kesäkuun viimeisenä viikonloppuna sain UPK:n tokokokeen yhteyteen vielä briardin RM-mestaruudet, joihin osallistui kolme briardia. Zelda oli kokeessa lähinnä hakemassa vikalistaa ja fiilistä, koska treenattavaa on vielä. Teknisesti se kuitenkin suoriutui jopa niin hyvin, että ilman nollaavia lisäkäskyjä oltaisiin varmaan tehty meidän voittajan piste-ennätys. Mielentilaan ja keskittymistä pitäisi kuitenkin saada kokeissa paremmaksi.

Itte vielä liikkuroin pitkän tauon päälle Zeldan suorituksen jälkeen niin omakin keskittyminen oli siinä. Onneksi saatiin kuitenkin hienolla 1-tuloksella Teijan Jurrista rotumestari ja toivottavasti ensivuonna on osallistujia enemmän mukana ;)

Pärnu

Seuraava retki olikin sitten suunniteltu Pärnuun showtourneelle tarkoituksena metsästää puudelille vähän titteleitä ja kokeilla onnea cacibien kanssa. Cacibit jäi saamatta, mutta sertit valiotitteleihin tuli kerättyä, joten reissu meni sen osalta niinkuin oli toivottavaa. Perjantain ryhmänäyttelyssä Tesla oli myös ROP-veteraani ja valittiin BIS-kehässä viiden parhaan joukkoon, joten sijoitus oli lähempänä kuin koskaan. Luultavasti jätetään ulkomaan cacibien metsästys nuoremmille. Olisi pitänyt aloittaa CIB -tittelin metsästys ennen veteraani-ikää, mutta onhan se hienoa, että meillä on sekä Tanskasta, että Virosta nyt varacacibit et ohan se ihan tittelinarvoinen, vaikka sitä ei saataisikaan. Tesla kuitenkin nauttii kehässä olosta ja on niin iloinen esiintyjä, että niin kauan kuin se on kunnossa niin miksei sitä mielenvirkistykseksi kehissä käyttäisi.

Ohmia olen nyt kuljettanut ahkerasti kehissä Teslan siivellä, jos irtoaisi se serti tai pari alle kaksi vuotiaana. Ja päätin sen Pärnuunkin ottaa hakemaan kokemusta reissaamisesta ja kehistä. Mitään odotuksia sen suhteen ei ollut ja arvoin pitkään ilmoitanko sitä edes kaikkiin kolmeen näyttelyyn. Viimeisenä ja kalliimpana ilmopäivänä sitten pistin vielä sunnuntaina suomalaiselle tuomarillekin ilmon vähän sillä periaatteella, että kerran mennään niin mennään koko rahan edestä ja tiedossa oli vielä kaksi handleria reissun päällä niin riski joutua itse kehään oli melkoisen olematon.

Ohmihan sitten repäisi hattutempun ollen jokaisessa näyttelyssä erinomainen kera SA:n ja vielä ROP. Kaikenlisäksi se sai ehdottomasti parhaan arvostelun sunnuntaina. Ei voisi kyllä olla enempää yllättynyt ja ylpeä tuosta koirasta ja älyttömän kiitollinen Suskille ja Annille miten hienosti sen handlasivat niin että oli liikkeet edukseen ja osasi seistäkin aloillaan.

Tässä vielä molempien arvostelut tuomareineen:



Sunnuntaina briardit olivat kehässä viimeisenä ja oltiin otettu aikaisempi laiva, joten ei ollut mitään mahdollisuutta oikein jäädä isoon kehään, kun ei yhtään ajateltu, että meidän seurueesta juuri Ohmi olisi se, joka sinne pääsylipun saa. Tästä reissusta opittiin ainakin se, että koskaan ei tiedä mitä tapahtuu. Ja tietty, että parasta on lutrata kunnolla merivedessä näyttelyä edeltävänä ehtoona ;)





Perjantain ryhmiksessä oli myös Coctail -kisa kahdelle saman omistajan erirotuiselle 1-ryhmän koiralle. Siellä vallaton pari Ohmi ja Tesla saivat kyllä tuomarilta kovasti kehuja, mutta esiintymistä olisi pitänyt hioa vielä voittoon. Hienosti kuitenkin kolmannelle sijalle ja siitä hyvästi saatiin rutkasti palkintoja ja ruusuke.

Oli kyllä hyvä reissu hyvässä seurassa, joten eipä onneksi jäänyt hampaan koloon mitään, vaikka kaikille tytöille jäi vielä jotain saavutettavaa. Ohmi sen sijaan varmisti ettei tarvi ainakaan näyttelytourneelle Viroon lähteä hetkeen :D Ja on tämmösen lauman kanssa niin ihana matkustaa. Huoletta voitiin jättää kaikki niin laivan hyttiin kuin mökkiin ilman häkkejä ja päästiin nauttimaan myös lomailusta ilman koiria.

PS. Ohmi osaa seurata ainakin kolme askelta, että ehkä se tottiskin tulee ensi kesäksi kuntoon ;) Eipä tässä silti kiire ole sen suhteen.

lauantai 19. toukokuuta 2018

Kuvia, kehiä ja kuvausta

Kiirettä on pitänyt taas ja tekemistä riittänyt :)

Muutama viikko sitten oltiin Päivin kuvattavana treenien merkeissä ja aika mahtavia otoksia hän onnistui vangitsemaan kameraansa. Niissä näkyy kyllä tuo iloisuus ja energisyys, mikä tuossa omassa laumassa antaa motivaatiota tekemiselle. Tässä muutama esimerkki. Koitan näitä jakaa enemmän FB:ssä.




(C) Päivi Saarilahti, Prokoirakko

Helatorstaina oli SBRY:n erkkari Palveluskoiratapahtuman yhteydessä. Arvoin aikalailla viime hetkeen perunko Zeldan ilmoittautumisen, kun ikävistä syistä meille tuli tuomarin muutos eikä arvostelemassa ollut rodun erikoistuomaria. Päädyin kuitenkin viemään molemmat koiruudet kehään, vaikka jouduin ne itse esittämään. Ehkä sen voi kerran vuodessa tehdä. Kehässä menikin molempien kanssa reippaasti yliodotusten!

Ohmi oli ainoa nuorten luokassa ja sai ERI1:sen ja Zelda oli avoimessa luokassa EH niukasta turkistaan huolimatta! Tässä arvostelut:


Tässä suora linkki Kannusruohon kuviin ja Ohmin kansioon. En jaksa sieltä nyt poimia tähän mitään :) Aivan upea kuvauspalvelus on kyllä ollut SBRY:n erkkareissa vuodesta toiseen!

Lauantaina pyörähdettiin paikallisessa Harjavallan ryhmiksessä. Siellä Ohmi veti yllättäen asteen verran paremmin kuin Tesla, joka ei tällä kertaa ollut erityisesti tuomarin mieleen. Ohmi oli Hennan kanssa kehässä ja hyvin esitettynä oli NUO ERI1 SA ja PN2 va-sert! Tästä onkin hyvä jäädä näyttelytauolle. Forssassa olisi ollut ihan ok tuomari meille, mutta päätin etten jaksa lähteä sinne itsekseni ilman kaveria ja handleria. Tesla oli tosiaan VPS-vet ja PN4. Teslan olen ilmoittanut Raumalle ja Pärnuun, jonne myös Ohmi olisi tarkoitus ilmoittaa. Harjavallan arvostelut olivat seuraavanlaiset:


Harjavallassa oli ihan kiva taas pyörähtää. Siellä oli useampia schapendoes- ja briardtuttavia moikattavana ja ennenkaikkea ei tarvinnut kököttää yksin omassa teltassaan. Jäin kannustamaan menestyneitä kavereita isoihin kehiin ja onneksi jäin, sillä Ohmin handleri repäisi ja veti mudinsa kanssa hienosti RYP4! Ei ihan jokapäiväistä herkkua tuolle rodulle.

Sunnuntain hurjissa helteissä oli sitten kevään jännittävin päivä, kun Ohmi ja sen veljet Urho sekä Peikko MH-kuvattiin Ikaalisissa. Kaikki pojat vetimät erinomaisesti radan läpi häntä heiluen. Ei paljon hellepainanut pojissa, mikä oli hienoa huomata ettei nämä turkkihirmut ole mitään säänkestämöttömiä. Toki nuo nyt saattoi näkyä jossain leikeissä ja taisteluissa, mutta kaikki osoittivat hienosti leikkihalua niin sehän riittää. Kuvausikäänhän kolmikko tuli aikalailla viikko ennen kuvausta, joten olivat todella nuoria ja raakileita. Itse halusin ehdottomasti MH-kuvata mahdollisimman nuorena ja hienoa, että veljekset innostuivat kasvattajankin kannustamana mukaan. Luonnetestiin mennään sitten kypsemmällä iällä ja toivottavasti saadaan silloinkin aikataulut mätsäämään yhtä hyvin!

Ohmin kanssa ei tullut mitään radikaalia vastaan. Sen reaktiot olivat kohtuullisen suuria, mutta toisaalta se on myös osoitus toimintakyvystä. Ja mikä hienointa se lopulta palautui ykkösen tasolle kaikissa pelotteluissa, vaikka hieman jännitti ja täytyi pitää meteliä. Leikkiessä se ei osoittanut ihan niin suurta taistelutahtoa mitä siitä saa irti, mutta saalista kyllä löytyi senkin edestä ja se nähtiin vieheelle lähdössä. Zeldahan ei aikoinaan noteerannut koko viehettä, mutta Ohmi sinkaisi nelosen edestä sen perään kahdesti. Etäleikissä se ei loistanut ihan sillä tasolla mitä olisi voinut odottaa, mutta toisaalta en kyllä kauheasti yllättynyt. Se kävi noteeraamassa leikittäjän, mutta totesi ettei tällä erää kiinnosta ja videossa se painelee juomaan, jos joku ihmettelee. Loppuleikissä unohdin vallan oman lelun vaihtaa, mutta eipä se onneksi saalistamiseen vaikuttanut. Omalla lelulla olisi varmaan taistellut paremmin, mutta ei se tuohon ampumisen neloseen olisi vaikuttanut, koska se tuli lähinnä noista passiivisista laukauksista. Niissä sen reaktio oli kyllä varsin Ohmimainen. Hän olisi kovasti halunnut mennä katsomaan kuka siellä metelöi puukasan takana, joten ei onneksi pelännyt laukauksia pätkän vertaa. Ja MH:sssa pelkoa kuvaakin vasta vitonen. Ohmille ei ole tätä ennen koskaan ammuttu ja reaktioon olen ihan tyytyväinen. Arvostelulomake selityksineen ilmestynee joskus koiranettiin, mutta tässä videota:


Ja tietty me käytiin joku kimppakuva ottamassa hienosta kolmikosta:
 On ne aika velikultia ja aarteita.

Helteistä huolimatta ollaan hakuiltu ja mä otin pitkästä aikaa tokoryhmän vedettäväksi, joten tulee siinä itsekin samalla treenattua. Ohmin kanssa alkoi myös Riitan noutokurssi, joka ehkä menee meidän kohdalla enemmän kontakti ja häiriötreeniksi tällä kertaa. Ja Teslalla alkaa pian UPK:n rallytreenit, josko sinne kokeeseenkin sitten joskus ehtisi... Ja Zelda on kaivettu ainakin yhden treenin verran agitauolta! Kisoihin pitäisi mennä...

Tähän loppuun vielä Päivin ottama upea kuva omasta kolmiosta: