maanantai 2. huhtikuuta 2018

Maastokausi korkattu!

Viime vuonna tähän aikaan oli jo maastot sulat ja metsässä makoilu mukavaa. Pääsiäismaanantain kunniaksi kuitenkin pienellä ja sitkeällä porukalla uhmattiin pitkälle jatkunutta talvea ja korkattiin hakukausi. Esineruudun suhteenhan tuli jo otettua pieni varaslähtö jokunen viikko sitten. Zelda oli silloin erittäin pätevä. Nyt se ei päässyt treenaamaan, kun toissapäivänä onnistui hankikannossa hajottaa anturansa Ohmin kanssa painellessa. Pari päivää on mennyt kolmella jalalla, kun sen verran inhottava palkeenkieli pääsi tulemaan. Vähän se pääsi ilmaisemaan sentäs ettei ihan tullut paha mieli.

Ohmin kanssa tehtiin viime kausi tuulitreenejä eli opeteltiin käyttämään nenää. Saatettiin jokunen hajunhakukin tehdä, mutta jotenkin nyt tuntui, että hieman oikaistaan tästä vaiheesta. Tuon keskittymiskyvylle ja vilkkaudelle ei jotenkin istu se, että haetaan yhdessä haju ja palataan lähettämään, kun turhautuu jo siitä ettei pääse ukolle. Kokeillaan nyt ainakin muuta treeni miten lähtee toimimaan suorat pistot suoriltaan. Tämä eka treeni oli ainakin todella lupaava.

Ohmi oli heti juonessa mukana keskilinjalla todella skarppina, kun eka haamu hieman heilui 50m syvyydessä. Ei tarvinnu suurempia sirkustemppuja. Erehtyi kuitenkin etsimään ensin silmillään, kun maalimies oli väärän kannon takana. Jäi siis n. 10 metrin päähän ja lähti siitä sitten rallattamaan, mutta onnistui itsenäisesti löytämään. Sinällään opettavainen ja informatiivinen treeni, että nenä täytyy olla auki vaikka saa näköärsykkeen ja selkeästi osasi kääntyää nenälle. Luulen, että näillä pohjlla hokaisee nopeasti, että nenä on se oikea työkalu ja aina voi palata takaisin. Ja toisaalta avut pidetään minimaalisina eli ei mitään näkölähtöjä ja huuteluja vaan pelkkä näyttäytyminen. Siinäkin ollaan siis onnistuttu, että motivaatio etsimiseen on kohdillaan ilman suurempia ärsykkeitä.

Toiselle pistolle lähettäessä tapahtui se virhe, että jouduimme käyttämään siirtyvää maalimiestä ja Ohmi otti hajun tallausjäljestä. Näissä täytyy olla erityisen tarkkana, koska Zeldallahan oli pitkään tätä ongelmaa. Eli pidetään ukot riittävän syvällä, jotta malttaa irrota ja ideaali olisi, kun tallojia olisi enemmän tai sitten täytyy alkaa talloa enemmän. Onhan se keskimmäinen tallousjälki koiralla kohtuuttoman voimakas, jos on vain kolme tallojaa. Ja tästä vielä jäi ajatus siihen siirtyvään. Otettiin yhden kerran uusi näyttäytyminen ja sitten siirryin lähemmäs. Vasta näin jälkeenpäin tuli mieleen, että se uusi lähetys olisi pitänyt heti tehdä siitä kohtaa, missä koira kääntyi jäljelle.

Kolmas pisto olikin sitten ihan super, vaikka ei suoraan löytänyt, mutta irtosi kivasti ja teki oikeasti töitä, vaikka alkoi jo painaa kaksi edeltävää. Ja tykkäsin älyttömästi, että pysyi kokoajan työskentelemässä syvällä!

Nyt tarvitsisi saada useampi tämmöinen perustreeni alle niin osaisi arvioida ollaanko oikeasti niin oikealla tiellä, kun nyt tuntui. Ja sitten täytyy muistaa olla tarkkana noiden jälkien kanssa sekä käyttää mahdollisimman vähän siirtyviä maalimiehiä.

Varovasti uskallan sanoa, että Ohmista tulee vielä ihan huikee hakukoira, kun vaan malttaa edetä rauhassa. Motivaatiota ja työskentelyintoa riittää, joten niistä pidetään kiinni. Mieluummin useampi muutaman piston treeni viikossa, kun yhdellä kerralla liikaa ahnehtiminen.

...tietty se tottiskin pitäs opettaa, jos kokeisiin meinataan :D

torstai 29. maaliskuuta 2018

Erittäin hyvä ellei täydellinen

Innostuin lähtemään Lahti KV:seen Annin seurana yrittämään sertejä. Vieno ehti saada sertinsä jo viikko sitten, mutta sille toki olisi ollut cacibia tarjolla. Ohmin suhteen nyt odotukset eivät sen sertin suhteen olleet kovin korkealla, mutta ei sitä toki yrittämättä saa mitään. Sen sijaan saatiin sitä mitä odotettiin eli taas lisää kehäkokemusta ja erittäin hyvä arvostelu. Oli taas kiva reissu, kun ei tarvinnut yksin ajella ja mukavaa seuraa sai niin briardi kuin schapendoes kehän laidalta. Ei tarvinnut isojakaan kehiä odotella yksikseen.

Tesla oli tietysti pakko ilmoittaa myös ihan vaan, koska se aidosti nauttii kehään pääsystä ja siitä, että pääsee tekemään jotain. Ohmin kanssa ne viihtyvät myös samassa häkissä ja osaavat ottaa rennosti odottelut. Toki sitä energiaa riittää, kun häkin ovea raottaa. Arttu myös otti kiltisti Zeldan seurakseen koko päiväksi katselemaan formuloita sohvalle, joten ei valittamista senkään osuudessa. Teslahan sitten repäisi koko veteraanin energiallaan ja ROP-veteraanin lisäksi oli myös ROP, joten päästiin juoksemaan kunniakierros kahdesti.

Toinen syy Lahteen tulemiselle oli, että sain Ohmin handlaukset sekä ketyilyt täysin ulkoistettua. Kannustusjoukkoja riitti, kun paikalla oli näiden lisäksi toki Ohmin veljen omistaja.

Arvostelu ja muutaman räpsyt:



Ylläolevat kuvat äitin kamerasta ja tässä vielä Tanskan Tuulan galleriasta kuva Ohmista ja nuorten luokan komeasta kilpakumppani Ryynistä (Ohmin pentuystävä, asustelee Porissa), joka olikin sitten lopulta VSP:


Tesla oli ihan liekeissä ja intoa täynnä. Oli mukava yllätys, että tuomarikin sen huomasi vaikka nartuissa oli taas kova taso. Se veti isot kehätkin kuin höyryveturi. Ei tarvinnu paljon kävellä ja ravikin säilyi aika kivasti kovassa vauhdissa. On se hienoa käydä vetämässä kunniakierros, vaikka harvoin sieltä noustaan, mutta koira onneksi nauttii koko rahan edestä. Ja ei sitä ainokaista RYP-sijoistusta nuoruusvuosilta koskaan unohda.

Teslan arvostelu ja räpsyt:





Odotteluun jäi hyvin aikaa ja käytiin palkintoständillä ottamassa kuvat:

Tesla ja Ohmi on kyllä vallan mukava reissu pari ja noiden kanssa on kiva kulkea ahtaissa paikoissa sekä hälinässä, kun ei kumpikaan pahemmin välitä muista koirista ja kulkevat melko huoletta paikassa kuin paikassa. Ohmilla toki sitä nuoren miehen energiaa ja voimaa välillä vähän liikaa. Tilattiin tuommoinen palkintokin, kun osattiin ennakoida ettei jäädä ilman. Ohmi olisi kyllä halunnut nallen.

Nyt ei olekaan (vielä) yhtään näyttelyilmoa sisässä, mutta kyllä nuo lähinäyttelyt varmaan tulee käytyä, jos budjetti antaa periksi. Vaasa oli harkinnassa, mutta se skipattiin, koska Ohmi pääsee Esa Tapion leikkikouluun. Muutenkin kesällä menevät kyllä muut jutut kehien edelle eli kehissä käydään, kun on hyvää seuraa ja aikaa.

tiistai 13. maaliskuuta 2018

Valoa tunnelin päässä

Kevään kunniaksi ja sen auttamattoman tosiasian edessä, että maastokausi lähestyy eikä oikeasti vielä osata paljon mitään, niin ollaan sekä Zeldan ja Ohmin kanssa osallistuttu nyt kurssimuotoisiin treeniryhmään. Tesla on ollut rallyuransa kanssa sen sijaan ihan hunningolla. Täytyisi saada kalenteriin parit kokeet niin saisi tavoitteet taputeltua ja ehkä enemmän myös treenimotivaatiota vaikeisiin asioihin, kuten edestä peruuttaminen.

Zelda jatkaa Päivin perjantain ryhmässä. Ja onhan tuo mennyt hurjasti eteenpäin. Metallikapula nousee ja muutenkin on ollut ihan kivoissa tiloissa. Ruutua ja ohjattua tarvitsisi päästä ottamaan vielä ennenkuin uskaltaa ilmoittaa kokeeseen. Haaveissa oli päästä kokeilemaan taitotasoa hallikokeeseen, mutta heikolta näyttää. Tulipa maastokausikin korkattua esineruudun osalta lumesta huolimatta ja sehän toimi paremmin kuin olisi voinut olettaa. Varman päälle pyysin viemään ruutuun kolme esinettä, joista yksi oli ns. varmasti nouseva. Zelda yllätti ja nosti ensimmäisen esineen, josta sai hajun. Tämä esine oli vieras kännykänkuori eli täysin mukavuusalueen ulkopuolelta. Taidamme siis tästä eteenpäin piilotella ainoastaan niitä ei niin kivoja esineitä ja unohta varmanpäälle valinnat. Zeldallahan on ollut tapana ensin etsiä kaikki esineet ja sitten tuoda niistä mieluisin eikä seuraavalle esineelle ole ollut niin suurta motivaatiota, kun on saanut hakea ruudusta suosikin.

Ohmista on tullut agilityssä vähän vallaton. Meinasin jo kerran suuttua sille, kun ei osannut enää istua ja totesin ettei sen kanssa parane treenata agilityä ilman valvojaa. Nyt, kun on lupa liidellä niin pitäsi myös oikeasti aloittaa se kontaktien treenaaminen. Ollaan me A-kokeiltu ja keinua pamauteltu, mutta suurin dilemma on sen opetusmenetelmän valinta. Ehkä siitä tulee vaan ykkösluokan hypärisuhari.

Tottiskurssilla ollaan nyt ehditty myös olla pari kertaa. Siellä on tehty just niitä meille tarpeellisia perusjuttuja, joita olen ollut todella laiska tekemään. Kurssi on antanut jopa inspiraatiota treenata seuraamista mm. parkkihallissa. Olen kyllä silti tyytyväinen tämän hetkiseen tilanteeseen, koska treenaaminen on älyttömän mielekästä, kun perusasiat on kunnossa eli koira tarjoaa kontaktia paikassa kuin paikassa huolimatta muista koirista ja muusta häiriöstä. Toki se on vilkas ja keskittyminen ei ole vielä priimaa, mutta tässä ollaan vaan vahvisteltu sitä, että itse hakeutuu kontaktiin ja keskittyy, puuttumatta siihen epäoleelliseen. Kyllä tästä pikkuhiljaa mennään siis eteenpäin ja tyytyväinen saa olla moneen asiaan.

Kuukauden päästä mennään leikkikouluun, jos oppisin itsekin leikkimään Ohmin kanssa sen ansaitsemalla tavalla. Zeldan taisteluvimma ja kiihkeys on ehkä jopa vähän tehneet itsestä huonon leikittäjän ja Ohmin kanssa täytyisi opetella leikkimään Ohmin tavalla. Toivottavasti saadaan tähän neuvoja :)

Kuvia on tullut otettua alkutalvesta todella huonosti, vaikka satakunnassa on pitkästä aikaa ollut kunnon talvi, mutta monesti se valoisa aika tuhrautuu vuorotyöläisenä joko töissä tai nukkuessa. Ja koirat ovat jokainen vuoronperään takussa, että saisi niistä edustuskelpoista kuvaa samaan hätään. Pakko ilmoittaa toukokuussa jokainen näytelmiin ihan vaan jotta saan ne kammattua pakon edessä. Luultavasti palveluskoiratapahtuman yhteydessä oleva briardierkkari ja sen perään harjavalta voisi olla hyvä täsmäisku. Jotenkin tuntuu, että nyt Teslan ollessa vielä hyvässä kunnossa ja sitä viitsii käyttää niin täytyy nuo briarditkin johonkin viedä ihan vaan tasapuolisuuden nimissä. Ohmille toki olisi tavoitteena metsästää edes yksi sert ennenkuin se täyttää kaksi, mutta eipä siitä sen suurempaa stressiä. Teslan kanssa yhä haaveilee ulkomaanretkestä, mutta eipä siinäkään suurempaa murhetta.

Josko sitä uskaltaisi asettaa lyhyen aikavälin treenitavoitteet:

Zelda: saksalainen
Tesla: peruuttaminen
Ohmi: seuraaminen

Nuo asiat, kun saan kullekin kuntoon niin olen enemmän kuin tyytyväinen :) Ehkä niitä nyt tulisi treenattua, kun ne on kirjoittanut ylös?

keskiviikko 28. helmikuuta 2018

Lupa liidellä...

...ainakin luuston puolesta :D

Tämän kevään jännittävin retki suuntautui Kankaanpäähän. Kovasti yritin tsempata itseäni, että ei se Ö-lonkilla tuolleen koikkeloisi, mutta samalla kauhulla odotin, että mitä tuhoa on saanut aikaan tuolla vieterimäisellä liikkeellään ja satakunnan liukkaista talvistakin joutunut selviämään yms muita kauhukuvia. Ventelä tuumasi, että terve on. Selässä oli oikeat määrät nikamia eikä epäpuhtauksia, kyynärät nollat ja lonkat been luokkaa. Kennelliitto oli samaa mieltä ja virallinen lausunto siis B/B ja 0/0!!! Selkää en tässä kohtaa pistänyt lausuttavaksi, kun jossain kohtaa kuitenkin varmaan otetaan ne viralliset spondyloosikuvat ja tähän hätään itselle riittää se mitä kuvat ja eläinlääkäri kertoo.

Kuvat:









Eipä se toki koiraa olisi muuttanut, vaikka olisi jotain muuta tullut, mutta olisihan se ollut sääli jarruttaa noissa rankemmissa lajeissa (agility, haku), kun koirassa tuntuu olevan muuten hurjasti potentiaalia, jos vain onnistun sen kouluttamaan. Varsinkin agility on nivelille sen verran rankka laji, että Ohmin kokoisella koiralla olisi varmasti huonompi tulos pistänyt jarrua. Nyt on kuitenkin luuston puolesta lupa harrastaa eikä tarvitse murehtia!

Ilmoittauduttiin vallan tottiskurssille, jos saataisiin vähän rotia treeniin ennen maasto- ja kenttäkautta. Agilityssä pitäisi ilmeisesti alkaa miettiä noita kontakteja. Muutamat näyttelytkin on kalenterissa ja MH-kuvaus tälle vuodelle niin ollaan tyytyväisiä harrastusrintamaan. Muissa lajeissa tehdään omaa tahtia ilman suurempaa stressiä ja kiirettä, jos tulee jossain valmista niin tulee, mutta jos ei niin ei. Zeldan kanssa olisi kuitenkin tarkoitus käydä kokeissa ainakin tokossa ja ehkä jopa korkata rallyura. Teslan tavoite on myös saada rallystä koulari tai kaksi. Eli ei pitäisi tulla tekemisen puutetta tälle vuodelle :)

Onni on kolme tervettä ja upeaa harrastuskaveria, joiden jokaisen kanssa on ilo tehdä! Saa olla kiitollinen.

perjantai 16. helmikuuta 2018

Vuosi vaihtui ja uutta mennään eteenpäin

Tämä paikka on ollut kyllä ihan rappiolla...

Hieman on rasittanut blogin kirjoitusta rotujärjestötoiminta ja sen tuoma JTO-velvoite, jonka osuus omalla kohdalla oli tämän hetkisiin resursseihin nähden ihan riittävä rutistus. Ja kyllähän tuo yhdistystoiminta noin muutenkin on välillä harmaita hiuksia aiheuttavaa, kun sitä varmasti jokapaikassa pyöritetään olemattoman pienellä aktiiviporukalla. Ehkä sitä voisi itsekin yrittää oikeasti siirtä taka-alalle ja keskittyä vain ainoastaan asioihin, joista konkreettisesti saa itse iloa, kuten leirien ja koulutusten järjestäminen. Tosin se vaatii tällä luonteella aika paljon yrittämistä :D

Jouluna vietettiin pieni loma Heinolassa, jossa tuli nautittua olemisesta, syömisestä, juomisesta ja lautapeleistä. Ja olihan meillä Ohmin veljesten Spurren ja Urhon kanssa toki treffit tällä kertaa agilityn parissa. Uusivuosi meni Marin kanssa maalla ja vähän Nakkilassa. Koiralauma sai kuunnella raketteja sopivan etäällä taajamasta. Eipä Ohmi mitään onneksi reagoinut muuta kuin rakasti Volvo-nöffiä minkä ehti. Heti tammikuun alkuun tuli itselle työkeikka lappiin ja koirat pääsivät taas Heinolaan. Alkuvuosi on jokseenkin alkanut kiireisesti, mutta kyllä tämä tästä varovaisesti ehkä tasaantuu.

Mutta missä sitä sitten oikein mennään ja mitä on suunnitelmissa?

Teslan kanssa ei ole tehty mitään erityisen konkreettista, mutta se on päässyt aina tilaisuuden tullen hieman rallytemputtamaan. Täytyisi nyt vaan ilmoittaa se kokeeseen ja käydä mielellään jossain ratatreeneissä. Näyttelyiden suhteen olisi tarkoitus ottaa edellisvuotta rauhallisemmin, mutta jos kesällä on koira kunnossa niin varmaan lähinäyttelyissä saatetaan pyörähtää ja erkkariin olisi hienoa päästä kerran käymään veteraanikehässä. Ja ulkomaanreissusta toki myös haaveillaan, kun aika ja talous antaa periksi.

Zelda on ollut nyt agilitytauolla, mutta kontakteja olisi kevään aikana tarkoitus hioa ja kesällä sitten ulkokisoihin radoille. Toki se pääsi veljesten kanssa aksailemaan, kun oli oikein hiekkapohjahalli tarjolla. Aloitettiin nyt myös Päivin eheät harjoitukset kurssilla ja tavoitteena on tarkoitus päästä tänä vuonna katsomaan, miltä se voivoi tuntuu. Käytiin myös irtotunnilla tottistreenissä ja sieltä kyllä kamalan kiva fiilis. Ja ehkä me opetellaan saksalainen niin voidaan sitten rallatella.

Ohmi on iso ja takkuinen. Se päätti messarin jälkeen, että nyt alkaa tulla takkua halusit tai et. Ei siis auta muu kuin ilmoittaa se nopeasti näyttelyyn. Ohmi on aksannut melkoisen ahkeraan. Oltiin Jaakon yksärillä ja se on myös ominut pitkälle kaikki Zeldan treenit. Ei se kyllä vielä paljon mitään osaa, mutta hitaasti hyvää tulee ja pian on ne huikean jännittävät luustokuvatkin edessä niin katsellaan sitten aletaanko edes opetella kontakteja. Ohmikin oli tottisirttarilla ja päästiin vähän eteenpäin seuraamisessa. Täytynee vaan ottaa itseään niskasta kiinni ja todeta ettei se tule tämän tapauksen kanssa ilmaiseksi. Ohmille täytyisi kyllä keksiä joku kurssipaikka niin tulisi treenattua välillä valvovan silmän alla eikä vaan höntsäiltyä. Onneksi ensi viikolla tottistellaan hakuporukan kanssa niin siellä saa ainakin jotain valvontaa.



Ja pienenä yllätyksenä Zeldasta tuli vuoden 2017 aktiivibriardi! Ei olla kauhean aktiivisia oltu, mutta riittävän kuitenkin. Ehkä me jatkamme samaa rataa, jotta saadaan kilpailla tittelistä myös tämän vuoden koitoksilla! Ohmikin sijoittui siinä kisassa 4. ja pentukisassa 5. Zelda oli myös 3. agilitybriardikisassa yhdellä luvallaan.

Semmosta tänne eli eteenpäin mennään ja toivotaan, että saadaan vielä nauttia hiukan aikaa lumesta ja talvesta ennen maastokautta!

maanantai 18. joulukuuta 2017

Koiramessut 2017

Viime vuoden messari jäi väliin, kun oltiin Ruotissa ja Tanskassa, mutta tänä vuonna päätin sitten mennä koko rahan edestä, kun sain Teslan ensimmäistä kertaa veteraaneihin ja siihen samaan konkurssiin Ohmi pääsi pari kertaa pyörähtämään junnukehässä. Teslan kanssa toki tavoitteena oli joku titteli saada ja saihan se sitten kaikki kolme veteraanititteliä. Kaikenlisäksi jokaisesta yksilöarvostelusta ERI ja SA sekä ROP-vet. Lisäksi se sijoittui vielä erittäin kovien narttujen joukosta perjantaina toiseksi ja lauantaina neljänneksi! Ei olisi paljon paremmin voinut mennä.

Tässä kaikki arvostelut:


Tuo viimeinen sisälsi ehkä vähiten kritiikkiä ja se oli ainoa, jolla ei se PN-sijoitus irronnut, vaikka jonon hänniltä toki päästiin juoksemaan keskemmälle. Tuomareille kyllä pisteet koirien juoksuttamisesta! Ja Teslalle pisteet esiintymisestä alusta loppuun. Se on kyllä niin maailman helpoin näyttelykoira ja kaiken lisäksi se nauttii touhusta tai lähinnä siitä, että pääsee jotain tekemään. Eihän se koira ymmärrä eroa silti ollaanko tokokokeessa vai näyttelykehässä, kun saa kehuja toiminnasta ja tehdä yhdessä. Kyllähän se aina mieltä lämmittää, kun esiintyminen on arvostelussa mainittu, koska yhteistyön eteen on tehty valtavasti töitä ja upeaa miten se näkyy kehässä!

Jäätiin jokapäivä toki myös isoihin kehiin ja olihan sekin kokemus. Harvoinpa tuolta tommoset lammaspiskit nousee, joilla tukkakin miten sattuu, kun vertaa muihin turkkirotuihin, mutta aina se on näkyvyyttä rodulle. Sunnuntaina otettiin aikaa sen verran, että saatiin poseerauskuvat ja iskä oli muutenkin kameran kanssa heilumassa niin saatiin jotain kuvia:




Ohmin oli ilmoittanut perjantaille ja lauantaille. Perjantain tuomari ei oikein arvostanut sen kengurubensaa, vaikka arvostelussa nyt ei mitään hirveän suuria moitteita koirasta sinänsä ollut. Lauantain tuomari suhtautui huomattavasti positiivisemmin iloiseen ja energiseen junnuun ja toki Ohmi suvaitsi ravata asiallisesti, mikä helpotti liikkeiden arvostelua ja se näkyy mukavasti myös arvostelussa. Perjantaina irtosikin sitten erinomainen laatuarvostelu ja vielä SAn kera!

Ohmin tärkein tehtävä oli kuitenkin edustaa SBRY:tä koiramessujen rotutorilla ja se suoriutui tehtävästään kaikkina kolmena päivänä kertakaikkiaan erinomaisin arvosanoin. Nuori mies jaksoi olla iloinen ja ottaa ystävällisesti vastaan kolmena päivänä kaikki rapsutukset ja huomionosoitukset. En voisi olla enempää tyytyväinen tuohon koiraan. Olen kyllä niin kiitollinen miten taas sainkaan niin itseni näköisen ja omaan käteen sopivan koiran. Saatiin Ohmistakin muutamat "joulukortti" kuvat napattua sunnuntaina.







ps. Muut treenit on ollut yhtä hiljaisella tasolla kuin blogikin. Ohmi ja Tesla todennäköisesti toivat seinäjoelta kennelyskän, joka oireili sitten vain ja ainoastaan Zeldalla onneksi. Kolme viikkoa kuitenkin pysyteltiin koko lauma poissa treeneistä ja muista kissanristiäisistä ja nyt toivotaan, että selvittiin messarin tartunnoista, jotta saadaan taas treenimotivaatio nousuun! Jotain pientä ollaan kotona yritetty väkertää, mutta ei kyllä kauhealla menestyksellä. Noh joululomalla otetaan viimeistään vahinkoa takaisin :)

maanantai 30. lokakuuta 2017

Näyttelyhommia ja agilitya huippuopissa

Teslan tämän vuoden ennätykselliset seitsemän näyttelyä sisältänyt veteraanitournee päätyi yliodotuksten Seinäjoen KV:ssa rodun kotimaisen erikoistuomarin Gerald Jippingin arvostelema rotunsa parhaaksi. Ja saman herran arvostelemana Ohmi aloitti oman näyttelyuransa ensimmäisessä virallisesa näyttelyssä ollen erinomainen. Tästä hyvästä tuli koiranettiinkin ensimmäinen terveystulos eli tämä kehässä käynti riitti todisteeksi siitä, että ne pallit tosiaan löytyy.

Toki joulukuussa on sitten vielä messarin kehät, mutta ne on sitten ihan oma tarinansa ja sinne mennään tänä vuonna tapahtumasta nauttimaan kehien ohessa. Perjantaina on luvassa mielenkiintoisia luentoja ja jokapäivä olisi tarkoitus edustaa myös SBRY:n ständillä.

Teslan arvostelu oli yksinkertaisuudessaan seuraavanlainen:

8,5 years. Excellent type. Typical temperament. Correct proportions. Lovely head. Correct in front. Correct body. Typical teeth and low hocks. Correct coat. Very nice typical movements.

Tesla oli tosiaan sekä ROP-VET ja tämän lisäksi vielä ROP.

Ohmi sai myös erinomaisen arvostelun, mutta vielä on kakaralla kehityttävää ollakseen SA:n arvoinen.

11 months. Correct size. Good coat struction.  Excellent type of head. Good garriage of ears. Correct bite. Very good in front. Forechest could be better. A little straigt in upper arm. Good shape of body for his age. Correct angulated  hind quarters. Dew claw. Temperamenfull movement, not yet in harmony and balance.

Oikein mukavaa luettavaa omaan makuun. Anni handlasi Ohmin jälleen kerran hienosti, vaikka vähän meinasi liikkeet lähteä ylöspäin, mutta tuomari onneksi ymmärsi nuoren pojan intoa ja pisti juoksemaan uudelleen. Kehäkäytöstä pääsivät harjoittelemaan vielä uudelleen, kun briardeja pyydettiin jäämään uuden tuomarin katselmukseen. Ohmista oli napattu odotellessa myös hienot poseeraus kuvat, joten kiitos näistä:


(c) Mariia Touronen

Eniten tyytyväinen olen toki nuoren miehen käytökseen, kun sen kanssa ei tarvitse murehtia ahtaissa paikoissa eikä pelätä, että räyhäisi turhanpäiten muille koirille. Ihmisiin se suhtautuu avoimen rakastavasti. Teslan palkintolahjakorteilla molemmat sai omanväriset makuualustat:

Teslasta koetin sitten kotona napata pari edustus kuvaa showtourneen päätteeksi, mutta jostain syystä olen hukannut puolet veteraaniruusukkeista. Ei kuitenkaan huonosti, kun seitsemästä näyttelystä kaikista erinomainen arvostelu ja kuudesti rotunsa paras veteraani, vaikka kilpailua toki ei ole ollut, mutta siitä syystä sitäkin enemmän mieltä lämmittää, että pärjäsi kyllä muutenkin todella hienosti ollen kahdesti VPS ja kahdesti ROP.


Aavistuksen elämää varjostaa viime viikon kampauksen yhteydessä havaittu oletettu nisäkasvain. Ilmeisen yleisiä ovat leikkaamattomilla nartuilla ja mahdollisuus, että kasvain on huonolaatuinen on aikalailla 50-50. Saatiin onneksi tälle viikolla aika eläinlääkärille, joten päästään näyttämään tuota muhkuraa ja ottamaan keuhkokuvat. Ei auta muu kuin toivoa parasta ja pelätä pahinta.

Ja siihen agilityyn...

Ohmi on nyt ahkerasti tuurannut Zeldaa agitreeneissä. Koetan pitää Zeldan agitauolla nyt tämän hoitovälin, jotta saan jotain käsitystä paljon agilityn treenaaminen vaikuttaa kropan jumiutumiseen. Sen sijaan ollaan kyllä tokoiltu ja tottisteltu ja varovaisen optimistisesti haaveillaan, että keväällä oltaisiin koevalmiita. Ohmille olin jo elokuussa varannut loppu vuodelle pari yksäriä Jaakolle. Ei kyllä olla ihan niin paljon treenattu, kun olin ehkä ajatellut ja en saanut edes ketään kaveria jakamaan, joten mietin miten nuori mies jaksaa koko tunnin, mutta poika yllätti ja oli erittäin pätevä alusta loppuun keskittyen hienosti tehtäviin. Alkuun vähän päästeli höyryjä ja rallatteli omatoimisesti putkia, joten irtoamisen suhteen ei pitäisi olla suurta ongelmaa.

Alkuun tehtiin pituutta, joka oli meille uusi este eikä siinä kyllä ollut pahemmin haastetta. Sitten pimeän putkikulman kautta hypylle ja treenattiin näille molemmille esteille käännöksiä. Hypylle tehtiin niin että kutsuin koiran selkä esteeseen päin ja leikitin hypyn edessä, josta irrotus ja tarjoamisen kautta hyppy ja palkka. Haastavinta tässä oli se, että itse muisti lähteä liikkeelle. Sitten katseltiin sylkkarit ja poikkarit ja näitä ei saa enää treenata ilman siivekkeitä! Ettei käy niin, että koira vaan seuraa kättä eikä hae estettä, joten nyt kuivaharjoittelut veke ja esteet mukaan. Lopuksi tehtiin vielä tekniikkaharjoitusta tiukkoihin 180 asteen käännöksiin ja takapäänkäyttöön. Oli kyllä kattava yksäri ja saatiin hurjasti treenattavaa. Ehdittiin myös keskustella jonkin verran juoksareista sekä hyppykorkeuksista sekä ison koiran eduista agilityssä. Ei saatu lainkaan siis tuomiota olla jatkamatta agiuraa, vaikka Ohmista vähän jättiläinen tulikin, mutta kroppahan sillä on ihan passeli touhuun, joten nyt vaan toivotaan, että keväällä saadaan myös luustokuvista terveen paperit. Oli kyllä ihan loistava yksäri!