lauantai 4. helmikuuta 2017

Ohmi kasvaa, Zelda aksaa

Ohmilla on maanantaisin pentukoulu lemmikkitarvikeliikkeen tiloissa, joten olen saanut sen punnittua kerran viikossa. Tulessaan se oli Voltin kokoinen ja nyt se alkaa olla kaksikertaa Voltin kokoinen. Tässä vähän tilastotiedettä:

10vk 9,4 kg
11vk 10,9 kg
12vk 12,0 kg

Pentukoulussa ollaan treenattu kontaktin ottamista. Eli yksinkertaisesti vahvistetaan sitä, että koira ottaa kontaktia ja sitten lisätty siihen häiriötä muista koirista. Ollaan tehty tätä myös kävellessä. Otettiin ns. kontaktikävelyä oikealla puolella, koska todennäköisesti vasenta tulee treenattua enemmän. Tarkoituksena on muutenkin asentaa Ohmiin molemmat puolet seuruuseen. Pentuluoksetuloja tehtiin häiriössä ja Ohmille oli haastetta, kun matkanvarrella oli ihmisiä, kun ollaan käyty hakutreeneissä treenaamassa vieraiden kanssa leikkimistä niin Ohmille se, että on ihmisiä paikoillaan tarkoittaa näemmä vapauttaessa sitä, että niitä mennään tervehtimään. Täytyypi treenata enemmän luoksetuloa. Sitten ollaan tehty paikoillaan istumista niin, että otetaan häiriötä, mutta ei lisätä matkaa. Maahanmeno on myös olleet tähän mennessä ohjelmassa. Ja sitten ihan perus namista luopumista ollaan tehty.

Agilityhallilla ollaan käyty kahdesti. Ekalla kerralla opeteltiin mutkaputki yksinkertaisella menetelmä eli koira putkeen ja putken päässä palkka. Toisella kerralla tehtiin laukanvaihtoharjoitusta. Ekalla kerralla tuli käytettyä takkiakin eikä se tullut odotellessa syödyksi.


Kotosalla ollaan otettu lisäksi ohjelmaan kämmenkosketus ja naksuakin on ehdollistettu jokusen kerran. Mitään kauhean himotreenareita ei olla oltu vaan kaikessa rauhassa tehdään silloin, kun on sellainen fiilis. Tämän pojan kanssa unohdetaan kaikki kiire. Sitten tosiaan Zeldan hakuporukan treeneissä on aina riittänyt innokkaita maalimiehiä leikittämään pentua. Puuvillassa ollaan käyty myös pari kertaa Voiman kanssa ensin treenaamassa ja sitten pojat ovat päässeet painimaan.




12-viikkoisena käytiin hakemassa eka rokotus ja syynättiin kaikki perusasiat keuhkot, sydän, korkat ja suu, jotka kaikki olivat just niinkuin pitääkin. Ja kyllähän se eläinlääkäri ne kulkusetkin löysi. Ohmi oli oikein reipas ja eläinlääkäri kehui avoimeksi ja vilkkaaksi.


Zeldan antura alkaa olla kunnossa, joten ollaan uskallettu tehdä agilityä ja päästiin Janitan valmennukseen OMD-arenalle. Ollaan kyllä käyty lenkillä hyvin säästeliäästi ja jokapaikassa on pelkkää jäätä. Todella rasittavaa ja peruskunto on romahtanut molemmilla entisestään. Agilityssä tämä ei kyllä näy, kuin ohjaajalla, mutta kesän PK-kokeita varten tarvitisi saada myös koiralle kuntoa kohotettua. 

Zelda oli lähdöissä ihan huikean pätevä ja tehtiin ensin kisanomainen treeni ja alku meni todella hyvin, mutta sitten tuli eka kömmähdys ja multa katosi täysin pakka enkä saanut sitä enää kasaan. Toinen kierros sitten treenattiin. Paljon tuli läksyä ja treenattavaa. Meille tärkein ohje, että "älä ohjaa esteitä, älä puhu esteille, vaan koiralle!".

Ohmi oli reippaana turistina mukana ja pääsi tutustumaan taas uuteen halliin eikä ollut moksiskaan ja sai vähän katsella agilityä, kun isomman koirat näytti mallia.

Noin muuten aletaan varovasti olla sujut lauman ja vuorotyön suhteen. Zeldan sietämiskynnys kasvaa päivä päivältä ja ehkä tuo jääkelikin tuosta vielä joksikin muuttuu. Tästä alkaa taas vapaat, joiden ohjelmassa on koirien kanssa puuhastelua ja olemista. Ei varmaan auta kuin pakata lauma auton ja viedä kauemmas metsään, kun lähimetsiin kävelu on sen verran hazardia touhua ettei tosikaan. Loppuun vielä muutama kuva viime viikonlopun metsäretkeltä, kun käytiin kyläilemässä Eevan ja Bitte-schapen luona.






keskiviikko 25. tammikuuta 2017

Vuosi käyntiin ja hieman vastusta

Heti alkuun saanen esitellä laumamme tuorein jäsen Boreabrie Rayban eli tuttavallisemmin "Ohmi", joka on ehtinyt jo kasvaa hurjasti siitä mitä oli tullessaan.

Tässä 7-viikkoiset poseeraukset kasvattajan luona Lapissa:



Kuvat: Raisa Hartikainen

Ja sitten 11-viikkoiskuvia täältä Satakunnasta:



Kuvat: Minttu Ruohomäki

Kävin katsomassa pentusia Minnan luona 6-viikkoisena ja kenet tahansa olisin voinut pojista napata mukaani, mutta viikon päästä haettiin Outin ja Aavan tarjotessa puoleksi matkaan seuraa "sininen poika" kyytiin ja ajeltiin pitkä matka kotia Ulvilaan. Reilussa puolessa toista vuorokaudessa kilometrejä kertyi ooppelille muutama tuhat. Zelda-täti oli hakureissulla mukana.

Pentukuume tässä on vallannut jo pitkään ja Teslan tullessa veteraani-ikään ja Zeldan olessa vain muutaman vuoden nuorempi alkoi ajatus lauman kasvamisesta olla enemmän realistinen. En halua ottaa pentua siinä kohtaa, kun kotona on kaksi "eläkeläistä" vaan nyt on hyvä tilanne, kun molemmilal tytöillä on vielä toivottavasti monta aktiivista kisavuotta ja pentu saa rauhassa kasvaa eikä sen kanssa ole kiire minnekään. Ja on kieltämättä ollut ilo huomata, miten monta vuotta Tesla on nuortunut ja kuinka paljon se rakastaa peuhata pennun kanssa. Zeldan mielestä pentu ei ole lainkaan niin ihana, mutta uskon sen varovasti lämpeävän. Nyt ollaan jo sietämisen tasolla.

Joku saattaa ihmetellä, mistä tämä uros nyt sitten tuli. Olin pentua varatessa vähän ilmoittanut, että ei sillä sukupuolella niin väliä ole, kunhan sopiva pentu tulee, vaikka toisaalta uros on tässä kohtaa monella tapaa järkevämpi ratkaisu. Ja Rilla onneksi hoiti homman niin, että tuli kaksi tyttöä ja viisi poikaa, joten ei siinä sitten tarvinnut miettiä asiaa sen enempää. En olisi välttämättä halunnut sitä kaikkein kilteintä ja alistuvinta eikä briard rotuna ole niin sosiaalinen kuin vaikka schapendoes, joten yhtään dominoivan nartun kanssa olisi voinut olla tulevaisuudessa ikäviä yhteenottoja. Teslan ja Zeldan suhde kotioloissa on aikalailla täydellinen enkä halua varsinkaan Teslalle tehdä sitä, että tulisi kolmas narttu, joka koettelisi sen voimia. Tiedän myös, että Zelda kyllä näyttää aikanaan pojalle, kuka määrää eikä tarvitse murehtia lauman hierarkiasta. Itselle uros taas on harrastusrintamalla uudenlainen haaste ja nyt, jos koskaan se on hyvä kokea ja katsoa, olenko yhtään urosihminen. En ole silti koskaan itseäni ajatellut edes narttuihmisenä, mutta Teslan kohdalla se oli itsestäänselvä vaihtoehto, kun halusin agilitykoiran sekä sitten tietysti mahdollisia jalostussuunnitelmia ajatellen. Ja Zeldaa ottaessa toinen narttu vaan oli luonnollinen valinta.

Ohmi vaikuttaa oikein reippaalta miehen alulta ja menee uusiin tilanteiseen että paikkoihin häntä pystyssä eikä ole vielä osoittanut kauheasti varautuneisuutta mitään kohtaan. Se taistelee myös kivasti eikä ole ihan niin vilkas kuin tytöt ja tuntuu osaavan jo nyt keskittyä paremmin, joten aika näyttää mitä siitä kasvaa. Ei välttämättä niin säpäkkää kuin noista vilkkaista neideistä, mutta itsenäisyyttä tuntuisi olevan enemmän ja hieman saattaa olla dominanssiakin. Ihmisiin suhtautuu erinomaisen avoimesti ja leikkii kivasti vieraiden kanssa. Ei viihdy erityisesti kainalossa eikä sylissä. Taitaa olla tämäkin juuri sitä mitä tilasin. Toisaalta oma tietämys ja taidot ovat Zeldan kanssa menneet hurjasti eteenpäin ja tämän pennun kanssa on ihan erilaiset lähtökohdan opetella asioita. Varmaan ne haasteet silti tulevat olemaan ihan omanlaisensa.

Ohmin kanssa ehdittiin viettää muutama päivä tutustuen ja sosiaalistuen mm. ostarille kunnes itseeni iski kolmen päivän flunssakuumehourailu ja olin ihan veto pois. Tuntui, että seinät kaatuu niskaan eikä koirien kanssa  päässyt ulos, joten heti, kun pystyi hieman olemaan pystyssä pakkasin koirat autoon ja ajeltiin Heinolaan toipumaan, joten Ohmi pääsi tutustumaan siihenkin laumaan ja pääsi treffaamaan paria Lahteen muuttanutta veljeään.

Nyt on sitten opeteltu pari viikkoa arkea ja aloitettu pentukoulu. Ollaan ehditty käydä tokokokeessa opettelemassa häkkiin rauhoittumista sekä agilityradalla tutustumassa putkeen. Ja kavereita ollaan treffattu runsaasti, koska niitä onneksi riittää. Zeldalla oli paljon ankeampi lapsuus, kun sille ei juuri leikkiseuraa ollut tarjolla ja Teslakin jäi nopeasti jalkoihin. Ohmilla on tämän suhteen asiat paljon paremmin. Sen verran sillä on päällepäsmärin ominaisuutta, että tuskin siitä kaikkien kaveria kasvaa, mutta oppiipahan lukemaan erilaisia koiria ja muutenkin toivon, että siitä tulisi tätinsä kaltainen eli kaikkia tarvitsee sietää, mutta kenenkään kanssa ei tarvitse olla parasta ystävää.

Koetan nyt päivitellä tätä blogia taas vähän ahkerammin, kun sai tämän vuoden nyt käyntiin. Jotenkin ensimmäisen pentupostauksen kirjoittaminen tuntuu siltä, että täytyisi osata kirjoittaa järkevästi ja sitten tämä on vaan jäänyt. Tulevaisuus näyttää mitä Ohmista kasvaa.

Tyttöjen kanssa harrastukset jatkuu ja kisakalenteria selataan ahkeraan :)

perjantai 23. joulukuuta 2016

Kohti loppuvuotta

Vuosi 2015 ei ole tuonut kilpailurintamalla suurta menestystä, mutta sen sijaan ollaan opittu ja treenattu senkin edestä ja haettu kokemusta. Nyt on sellainen olo, että tästä on hyvä jatkaa matkaa ja ollaan juuri sillä tiellä, millä halutaan. Meillä on ollut mahtavia treenikavereita ja mahtavia koutseja enkä ollenkaan pistä pahakseni, että ensi vuonna saadaan jatkaa pitkälti samaa rataa!  -Joulukuu’15

Samat sanat voisi melkein kirjoittaa vuodesta 2016. Tällä matkalla on vaan hyvä olla ja ollaan muutamien harha-askelten päälle löydetty se oma juttu ja saatu vahvistusta sille ettei se tie, millä alun perin oltiin olisi ollut yhtään huono, jos vaan oltaisiin ymmärretty, tiedetty ja osattu enemmän. Ei me kuitenkaan mitään olla menetetty missään vaiheessa, mutta opittu sitäkin enemmän.

Ensi vuonna siis jatkamme samaa rataa! Ravataan ahkerasti koulutuksissa ja koitetaan saada joskus jotain tulostakin aikaan, mutta tärkeintä iloinen yhdessä tekeminen. Teslan kanssa haaveillaan vähän rallytokosta, jos löytyisi joku sopiva kurssi alkuun niin ehkä uskalletaan kisoihin. Zelda aikaa edelleen jatkaa tokokokeissa ravaamista tulosten toivossa ja eiköhän me kesällä sitä PK-puolen koularia taas yritetä ainakin muutaman kerran. Molempien kanssa on tarkoitus liidellä ja ollaan lähdössä maaliskuun alussa oikein "ulkomaille" kerta laivalla mennään ja kieli on vieras. Eli siis ahvenanmaalle kokemusta kartoittamaan! Showrintamalla varmaan tulee käytyä ne erkkarit ja jos hyvin käy niin Zelda lähtee metsästämään jonnekin kyläkisoihin jotain sertifikaattia, mutta ei mennä asioiden edelle vielä sen suhteen :D  -Joulukuu’15

Zeldan kanssa alkuvuoden tokotörppöilyjen jälkeen jouduin myöntämään, että osaamistaso ja mielentila eivät vielä kohtaa toisiaan, joten niitä täytyy työstää. Ja niinhän me ollaan tehtykin. Loppuvuodeksi on hieman tokomotivaatio sammunut yllättäen epäonnistuneet tottissuorituksen seurauksena. Ihan ei olla silti hommaa heitetty hukkaan, kun tavoitteellisen tokoryhmän treenit onneksi pyörivät kerran viikossa ja nyt ihan loppuvuodesta ollaan aktivoiduttu hieman enemmän ja sen seurauksena tuli pitkästä aikaan videoitua kaukoja. Paljon niissä on hyvää, mutta paljon myös hiomista.



Agilityn suhteen meillä on ollut melko noususuhdanteinen vuosi yhteistyön kannalta. Nollan ne vaan ovat pirun tiukassa, mutta samalla niin lähellä. Ollaan heitetty haaveet maailmanmestaruudesta pois, mutta olisihan se hienoa nousta kuninkuusluokkaan ja päättä ura sinne. Tehdään lajia kuitenkin koiran ehdoilla niin kauan, kun se siinä toimii kuten tähän asti. Vältetään kuitenkin epäsuotuisia kisaolosuhteita kylmistä halleista kehnoihin pohjiin. Agility on nykypäivänä niin huikean vauhdikasta ja riskialtista. Ja Zeldan tyyppisen rämäpään kanssa, joka sinkoilee sinne sun tänne melko lailla täysiä, eritoten.

Kesäkuun selkäkuvaus oli jo pistämässä kapuloita rattaisiin niin agilityn kuin PK-puolen osalta. Ortopedihan sieltä löysi, vaikka mitä ja oli erityisen huolissaan vasemmasta lonkasta, joka olisi todenäköisesti kennelliitossa lausuttu C:ksi. Zeldahan on 1,5-vuotiaana kuvattu myös selän osalta täysin terveeksi Ventelän lausumana. Tietenkään ne SP-muutokset eivät tuolloin vielä näy, mutta olen ymmärtänyt, että VA- ja LTV-ykköset ovat ainakin osittain sitä mitä ovat. Suuresta huolesta ja kauhukuvista huolimatta kennelliitto lausui kaiken nollaksi. Täytyy vaan todeta ettei se 5-vuotiaan koiran selkä ole niin priimaa kuin 1,5-vuotiaan. Suunnattiin kuitenkin pikimmiten treenikaverin suosittamalle osteopaatille, joka sitten diagnosoikin vasemman puolen takaosassa törmäyksestä aiheutuneen parantumattoman trauman, joka on aiheuttanut koiralle melkoisen kokovartalokipsin. Zelda on ottanut hoitoa vastaan onneksi hyvin ja loppukesästä meille todettiinkin, että kroppa on fyysisesti siinä kunnossa, että PK-esteet eivät tule olemaan ongelma. Todettakoon vielä, että kuvauksissa käytiin rodun vuoksi, ei oireiden, joten hieman yllätyksenä löydökset tulivat. Oli kuitenkin enemmän kuin hyödyllistä käydä ja saatiin vihdoin sysäys mennä osteopaatille, jolta onkin sitten saatu enemmän vastauksia kuin olisi ikinä uskonut.

Alkukaudesta tuli luvattua osallistua paikallisiin seuramestiksiin ja eihän sitä lupausta sitten voinut syödä, kun saatiin osteopaatiltakin lupa. Ikävä kyllä kesän treenaamattomuus näkyi sitten tottiksessa eikä tavoite koularista toteutunut. Maastossa kuitenkin päästin huimasti eteenpäin, joten haave oli yrittää vielä toistamiseen, mutta jäi sitten yrittäminen vain yrittämiseksi ja toisaalta meillä on nyt talvi aikaa hioa sitä ilmaisua vielä viimeisen päälle sekä rakentaa noutoihin luottavaista mielentilaa.

Ensi vuosi siis jatketaan samaan rataan! Tosin fyssari ja hieroja ollaan nyt vaihdettu pysyvästi osteopatiaan. Luvassa on ainakin briardien tokopäivää, pari leiriä ja tietysti erkkari. Ehkä sitä jossain muuallakin kehässä tulee pyörähdettyä, jos siltä tuntuu. Katsotaan saadaanko matkanvarrella jotain tuloksiakin mukaan. Niitä kyllä sitten juhlitaan ja isosti missä tahansa lajissa. Ei nimittäin ole mikään helpoin mahdollinen tie tämä, mutta sitäkin antoisampi ja opettavaisempi. Zelda on kyllä monella tapaa vaan niin omaa luokkaansa eikä siitä aina itsekään meinaa ottaa selvää, kun joka kerta se yllättää. Viimeksi tokotreeneissä, kun ruudussa lelun kanssa riehuvasta apparista huolimatta oli pakko käydä suorittamassa seinän viereen varastoidut agilitykepit ja kyllä vaan irtosi hienosti…

Teslan kanssa ollaan tosissaan aloitettu treenata tuota rallytokoa ja siinä ohessa korjailtu suhdetta ja mielentilaa Päivin opissa vahvempaan ja yhteistyökykyisempään suuntaan. Kokeeseen ei kuitenkaan ehditty. Päästään alkuvuodesta jatkamaan kuitenkin hyvässä ryhmässä ja sitten vaan täytyy raivata kalenterista tilaa kokeille.

Agilityssä on ollut melkoisen aaltoilevaa. Pari nollaa ollaan onnistuttua takomaan, mutta SM-nollat jäivät kyllä hyvin kauas. Mulla oli kuitenkin suuri kunnia edustaa WeCAa maxien SM-joukkueessa lainakoira Tellervo-aussilla. Meillä oli Tellervon kanssa ihan huikea kesä agilityn parissa ja molemmat nautittiin. Kiitos Marjukalle, kun lainasi tätä koiraa kesäksi. Teslan agilityura näillä näkymin jatkuu. Senkin olen käyttänyt osteopaatilla eikä sen suhteen mitään hermostollisia esteitä ole, mutta lantion ja takapään lihaksistoa täytyisi vahvistaa, jotta saataisiin toivottavasti sitä myötä myös hyppytekniikkaa parempaan suuntaan. Monta kertaa olen uhannut lopettaa agilityn, jos kisoissa tulee taas yliaikanollaa, mutta aina uhkaillessa löytyy jostain kummasti sitä vauhtia, joten ei vielä voida ihan lopettaakaan.

Näyttelyrintamalla ei olla oltu sen ahkerampia kuin aiemminkaan, mutta Tanskan maalta saatiin tuliaisina vara-CACIB, jonka pitäisi käsittääkseni muutta CACIBiksi, joten se on enemmän kuin hienosti. Ensi vuonna olisi sitten mahdollisuus alkaa kierrellä niitä veteraanikehiä, hui kauhee! Eiköhän sitä muutamaan ylimääräiseen näyttelyyn siitä hyvästi yritä selvitä.

Voltti on kunnostautunut kollin roolissaan saamalla aikaseksi muutamat pentueet ja yksi yritys oli vielä loppuvuodesta, joten toivotaan, että se tuottaa hedelmää. Alkaa olla kollin ura hoidettu jo enemmän kuin kunnialla. Kauheasta kissakuumeesta huolimatta itse on kuitenkin jarrutettava ja otettava järki käteen sen kaltaisen perheen lisäyksen suhteen.


Näihin tunnelmiin onkin hyvä toivottaa joulut! Tämä joulu on vähän erilainen, kun Tesla lähti yksikseen heinolaan viettämään joulua ja me muut ollaan Ulvilassa, koska itsellä on koko joulu töitä. Joulun jälkeen on sitten luvassa kaikkea äärimmäisen jännää ja siitä sitten enemmän, mutta kyllä varmaan jo moni on arvannut, että lauma lisääntyy vihdoin sillä B-kirjaimella alkavalla paimenkoiralla ;)

tiistai 13. joulukuuta 2016

Yllätys... agilityä.

Saatiin Mariannen kanssa tälle syksylle yksi yksäri Jänesniemen Elinalle. Viimeksi tuli oltuakin kesällä lainakoira Tellervon kanssa, kun Zelda oli tauolla. Päästiin siis ekaa kertaa Elinan uuteen Kiva-Areenalle, joka oli kyllä värimaailmaltaa ja viihtyvyydeltään oikein hieno treenipaikka eikä ne treenitkään huonot olleet. Asiaa, ajatuksia ja kotiläksyjä tuli sen verran runsaasti, että meinattiin jo karata paikanpäältä maksamatta.

Zeldan kanssa keskityttiin vahvistamaan itsenäistä estesuorittamista. Se on niin voimakkaasti mun liikkeessä kiinni eikä sillä riitä itsevarmuutta suorittaa esteitä aina ilman apua, vaikka periaatteessa halua on. Hyvä harjoitus oli, kun liike ei ohjannut putkea loppuun niin Zelda alkoi turhautuneena haukkua putkelle, kun mä jäin paikoilleen. Suullisella kehotuksella sitten vahvistin ja jatkoi jonkin aikaa komentamista kunnes irtosi ja siitä sai sitten palkkaa. Tehtiin sitten erilaisia häiriö harjoituksia, joiden avulla vahvistettiin tätä estefocusta maassa istumisesta haarahyppelyyn. Päästiin me rataakin tekemään melkein ensimmäiset kymmenen estettä ja kivastihan tuo meni.

Loppiaisena olisi kotikisat, mutta koska halli on kylmä ja pohja kohtuullisen kova niin jää ne väliin. Teslan varmaan ilmoitan, mutta Zeldan kanssa en halua ottaa turhia olosuhteista johtuvia riskejä ja sen vauhti sekä eteneminen radalla painovoimaan yhdistettynä on hieman eriluokkaa.

Pikkuhiljaa täytyisi kaivaa se tokoilu motivaatio luovalta tauolta takaisin, koska keväällä olisi tavoitteena päästä voittajaan fiilistelmään lähinnä oikeassa mielentilassa. Täytyy myös saada omasta päänupista pois viimeaikaiset epäonnistuneet suoritukset ja niiden tuoma ulkoinen paine, joka nyt väkisinkin tulee, vaikka sitä kuinka yrittäisi välttää. Se on kumma, kun agilityssä ei vastaavia "pitäisi osata" -tyylisiä paineita pääse muodostumaan, mutta ehkä se  johtuu siitä, että siinä lajissa se vika on poikkeuksetta ohjauksen hienosäädössä. Toisaalta kiva, kun on tämmönen "sivulaji", jossa pääsee purkamaan paineita niin ehkä se toko ja tottiskin alkaa sujumaan yhtä hyvällä fiiliksellä. Kuulostaa siltä, kun treenaaminen ois jotain muuta kuin hyvää fiilistä mikä ei pidä kyllä paikkaansa, koska meillä on treenit olleet kyllä pelkkää positiivisuutta, mutta täytyisi vaan oikeasti unohtaa ne muutaman alamäet ja keskittyä onnistumisiin, koska ainakaan en ole tinkinyt siitä, että silloin, kun Z toimii niinkuin tarkoitus niin se myös näyttää just siltä miltä mä haluan sen näyttävän.

tiistai 6. joulukuuta 2016

Agilityä, ei juuri muuta...

Tosiaan ollut synkkä syksy kaikkine väsymyksineen melko laiskaa treenailun puolesta. Ehkä se pieni tauko tekee hyvää. Hakutreenit nyt uhkaavasti alkavat jäädä talvitautolle, vaikka ollaan muutaman kerran koetettu saada vielä yhdet treenit kasaan, kun ei se talvi tulekaan. Noh tammikuussa on varmaan jo kerran viikossa joku sisätreeni niin päästään hiomaan ilmaisua. Tokoa ollaan tehty onneksi ainakin kerta viikkoon omassa ryhmässä ja hinkattu lähinnä ruutua. Ehkä tauko tekee noudoille ihmeitä. Teslalla ei ole nyt ollut treenipaikkaa, mutta asiaan on toivon mukaan tulossa muutos, lajina rallytoko. Ja oma väsymys saattaa selittyä tällä pitkittyneellä sairastelulla, jonka lääkäri totesi keuhkoputkentulehdukseksi, joten sitä nyt ollaan paranneltu mennyt viikonloppu ja toivotaan, että antibiootit puree.

Agilityä ollaan kyllä treenattu ja se ei ehkä ole auttanut tähän sairasteluun, kun aina treenien jälkeinen päivä on ollut todella väsynyt. Siis ohjaajalla. Jotain Zeldan kanssa on kuitenkin tehtävä ja agilityä se rakastaa ylikaiken. En vaan raaski pistää sitä lajia vielä täysin telakalle, vaikka siinä omat riskinsä onkin. Toisaalta nyt, kun ollaan käyty säännöllisesti osteopaatilla niin agilitystäkin tuntuu tulleen harmoonisempaa. Voiko näillä olla jotain tekemistä keskenään? Tesla on päässyt lähinnä muistelemaan kontakteja että pujottelua. Sen kanssa olisi tarkoitus kyllä jatkaa kisaamista, koska viimeksi se taas kulki tosi kivasti. Niin se tuntuu tekevän aina, kun uhkaan, että tää oli sitten tässä, jos ei koira kulje. Ja sitten tehdään tietty hyllyjä, kun se kulkee.

Toissa viikonloppuna otin oikein ahkeran kisaputken ja kieltämättä näytti se Zeldakin meno jo melko agiliidolta. Laitetaan tähän loppuun kaikki videot.

Teslan lauantain radat:



Zeldan sunnuntain radat:


 

 Zeldan videoista kiitos TAMSKin tallentuvalle screenille :) Hyvää palvelua.

sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Krista Karhun rallytokoseminaari 13.11

Katselin jo alkusyksystä, että Porissa on marraskuussa tarjolla Krista Karhun rallytokosemppaa, mutta havahduin ilmoittautumaan vasta siinä kohtaa, kun enää viimeistä paikkaa huudeltiin. Siinä sitten Tanskan reissun puitteissa jo unohdin koko sempan ja onnistuin vielä työllistämään itseni koko viikonlopuksi. Noh kuka sitä unta tarvii, joten ilta+yövuoron päälle parin tunnin unet ja koirat kevythäkkeineen kyytiin.

Järjestelyt olivat kyllä ihan ensiluokkaiset. Petporin tilat sopivat mainiosti tälläiseen koulutukseen reiluine oleskelutiloineen ja sohvineen. Tarjolla oli mukavasti vielä aamupalaksi sämpylää ja kahvia, jota tuli juotua useampi kuppi. Sain molempien tyttöjen häkit sisälle ja osasivatkin olla pääsääntöisesti oikein mallikelpoisesti. Luennon ajan ei kuulunut onneksi inahdustakaan, joten ei tarvinnut vielä autoon odottelemaan kumpaakaan.

LUENTO

Aamu alkoi tosiaan luennolla, jossa käytiin läpi Kristan mielestä tärkeät asiat eli oleelliset perustaidot, mitä rallytokossa tarvitsee osata. Muistiinpanot eivät välttämättä ole täydelliset aamun väsymyksestä johtuen, mutta jokseenkin näin:

*Seuraaminen molemmin puolin on kaiken perusta, vaikka tässä ei arvostelu ole yhtä tiukka paikansuhteen kuin tokossa niin on kuitenkin koiralle reilumpaa tehdä kriteerit selväksi, mitä siltä vaaditaan seuraamisen suhteen. Tähän liittyy oleellisesti se kontakti, että koira pitää ohjaajaan kontaktia. Ei välttämättä samalla lailla tiukkaa katsekontaktia, kuten tokossa/tottiksessa, koska koiran tulee myös pystyä irtautumaan kontaktista käsimerkkeihin.
*Asennot: Istu, maahan, seiso. Nämä tulee osata ja näissä täytyy myös pysyä kunnes toisin todetaan ja häiriötreenillä varmistetaan, että koira osaa. Kontakti ja kuuntelu tulee näissäkin tärkeinä elementteinä.
*Eteentulo on erityisen tärkeä, koska vinoista lähtee pisteitä ja liian vinoista lähtee se kymppi. Eteentulot olisi hyvä opettaa koiralle joka suunnasta, että osaa tulla suoraan eteen. Ja ylemmissä luokissa käsiavut ei saa olla enää liian ”vetävät” joten sekin on hyvä ottaa alusta alkaen huomiin.
*Pyörimiset molempiin suuntiin.
*Peruuttaminen ja takapäänkäyttö.

Sitten perustaitojen lisäksi on osattava temppuja, kuten puolenvaihto jalkojen välistä, takaa ja edestä sekä sitten hypyt, putki ja merkki.

Rallyssä erityisen tärkeää (takapäänkäyttöä tärkeämpää) on rintamasuunta eli tähän kannattaa alusta alkaen kiinnittää huomiota, että koira rintamasuunta säilyy oikeana. Tätähän ei tokossa vaadita, joten tähän täytyy varsinkin Teslan kanssa muistaa kiinnittää huomiota.

RATATREENI

Meidät oli laitettu tosiaan avo/voi ryhmään ja ihan hyvä, koska avoimen radalla tuli vähän enemmän erilaisia juttuja mitä alokkaan radalla. Ihan ensimmäisenä täytyy muistaa mennä lähtökyltin suoritusalueelle. Ja sitten askelia täytyy opetella kävelemään. Vasemmalle käännökset vaativat nimenomaan rintamasuunnan suhteen treeniä, että eivät jää liian vinoiksi. Peruutus seuraamisen yhteydessä lähtee hyvin, mutta ei osaa muutamaa askelta enempää. No eipä sitä ole tähän mennessä tarvinnut enempää opetellakaan. Pyörähdys täytyy muistaa tehdä suoritusalueella eikä kyltin jälkeen ja sitten taas oikealle askelluksessa täytyy mennä kauemmas kyltistä.

Treenitilan seinän takana on kuntosali ja sieltä kuului hirveä pauke meidän suorituksen aikana ja Tesla hiukan reagoi ääniin. Kaikesta huolimatta se selviytyi radasta häntä heiluen ja häiriö aiheutta lähinnä pieniä katkoksia tekemisessä. Sivulta seisomaan nouseminen ja paikoillaan pysyminen oli tosi levottomia varmasti johtuen osin häiriöstä ja osin treenin puutteesta. Myös yleisöä päin kävely vähän aiheutti ahistusta, mutta siitäkin selvittiin.

YHTEISTREENIT

Molempien ryhmien (ALO ja AVO-VOI) ratatreenien jälkeen oli lyhyt ruokatauko ja sitten käytiin yhteistreeneissä läpi asioita, joita Krista oli nähnyt ratatreeneissä ongelmallisemmiksi. Tästä treenistä olen Teslan suhteen ihan äärettömän ylpeä. Tehtiin todella paljon toistoja muiden koirien häiriössä ja meille ihan uusia asioita eikä motivaatio laskenut hetkeksikään.

Ensin käytiin takapäänkäyttöä sivuaskeleessa. Ensin otettiin takapääkäyttöön pyörimällä 360 astetta ympäri, kun siinä käytti koira takapäätään, otettiin sivuaskel. Sitten treenattiin tuplasaksalaista niin, että ensin koira vaan opetettiin kiertämään perusasentoon ympäri ja sitten sama liikkeessä ja lopulta niin, että kiersi tuplasti. Tässä huomasi, että se toinen kierros aiheutti koirissa hämminkiä ja samajuttu tulee tuplasaksalaisessa. Eli treenin ideana oli, että ensin perusasiat kuntoon ja ruotsissa tämä on ihan rallytokoliikekin. Sitten tehtiin vielä vuokkoja eli niin että koira ja ohjaaja vaihtaa suuntaa pyörähtämällä samaan suuntaan. Voittajassa jo kisaavat tekivät myös tulppaaneita, jossa koira ja ohjaaja vaihtavat suuntaa pyörähtäen toisiaan vasten, mutta meille nämä oli ihan uusia juttuja niin aloitettiin helpoimmasta. Alkuun vaikeahkon tuntuinen liike oli yllättäen Teslalle ihan ”piece of cake”! Eniten haastetta aiheutti, kun tehtiin liikkeitä kyltin edessä suorituspaikalla. Teslalla on tosi vahva merkki ja targetti työskentely niin se kokoajan odottaa vihjettä päästä kiertämään rallykyltti. Tähän saatiin ohjeeksi, että aina tyhjässä tilassa treenatessa täytyy laittaa reppu tai mikätahansa kyltiksi niin, että koira oppii olemaan välittämättä niistä.

Asiaa tuli ihan hirveästi ja nyt muutaman kurssin viisaampana jotenkin tuntui, että pystyi vastaanottamaan ja sisäistämään lajin kiemuroita vielä keväistä semppaa paremmin. Sen verran uusi laji ja sääntöviidakoltaan vielä opeteltava, että täytyy heti kirjoittaa kaikki ajatusvirta ylös ettei unohdu. Nyt tarttis kyllä kipeästi viimeistään alkuvuodesta päästä jollekin kurssille tai säännölliseen treeniin ja sitten voitaisiin uskaltaa kokeeseen. Päivin mielentilatreenit on kyllä saaneet koirassa ihan uskomattoman muutoksen aikaan viimeisen vuoden sisään. Ja näitä treenejä toki jatketaan myös ja onneksi meillä on niin huikee tukihenkilö, jonka puoleen kääntyä heti, jos seinä tulee vastaan, mutta enpä usko, että tulee, kun noudatetaan neuvoja ;)


Kiitos Supertassuille ja Petporille hyvin järjestetystä ja antoisasta seminaarista!

tiistai 8. marraskuuta 2016

Maailmaa valloittamassa

Johan tässä on seitsemän vuotta haaveiltu, että olisi kiva koettaa saada Teslalle jotain näyttelymeeriittejä ulkomailta, mutta nyt vasta tuli tilaisuus ja reissu ajankohtaiseksi. Ei meitä siis kauan tarvinnut houkutella, kun kysyttiin halukkuutta lähteä Tanskaan voittaja että PMV-näyttelyyn. Varsinkin, kun tuolla PMV-näyttelyssä oli tarjolla hollantilainen tuomari, joka meidän tuurilla tietysti vaihtui tanskalaiseen ja kaksi muuta olivat jo valmiiksi ruotsalaisia, joten eihän siinä sitten lopulta lähdetty kuin lomalle. Oltiin siis varauduttu kolmeen hoohon, mutta saatiin kolme erinomaista eikä ilmeisesti ihan tyhjinkäsin jääty, jos hunddataan on luottaminen. Ymmärtääkseni cacibin napannut ruotsalaiskoira oli jo kansainvälinen muotovalio. Tämä tarkoittaa sitä, että Teslan tarvii saada yksi cacib jostain muualta kuin kotimaasta (josta niitä siis jo viisi) tai Tanskasta saadakseen C.I.B -tittelin nimensä eteen.

4.11.16 Växjö int, VAL ERI4
5.11.16 Dansk Vinner, VAL ERI2 PN2 R-CACIB
6.11.16 Nordic Winner, VAL ERI


Lähdettiin reissuun aamuvarhain torstaina. Zelda ja Voltti olivat päässeet hoitoon veljen tykö jo edellisehtoosta, joten lyhyiden yöunien jälkeen hypättiin Annin ja nahkojen kyydillä Huittisiin, jossa hypättiin varsinaiseen matkakulkuneuvoon. Meillä kävi mieletön tuuri, kun häkkejä pakettiautoon pakatessa istuivat nahkojen ja Teslan metallihäkit vierekkäin just eikä melkein. Päivälautassa olikin tiivis tunnelma, kun mukana oli kahdeksan koiraa.

Uskomattoman hyvin tuli koko lauma keskenään toimeen. Nahkatytöt ja Tesla nukkuivat myös ekan yön samassa parisängyssä sulassa sovussa. Ajeltiin tukholmasta (jonne jäi pari koiraa) yöksi Jönköpingiin aivan mielettömän ihanaan majoituspaikkaan hevostallin yläkerrassa.


Perjantaiaamuna suunnattiin Växjöön, jossa kehään pääsi Tesla ja Manta. Molemmilla ruotsalainen tuomari. Tesla sai tältä kaikesta huolimatta erinomaisen ja liikkui ilmeisesti sen verran hyvin, että tuomarin oli vielä pakko nostaa jumbosijalta valioluokan neljänneksi. Arvostelussa luki ettei koiralla ole riittävästi kulmauksia ja se on liian neliö eli tarvitsisi olla pidempi selvä. Näitä en kyllä allekirjoita kumpaakaan. Mantasta tuli ruotsin valio sekä intti, joten ei ollut huono koukkaus!



Växjöstä ajeltiin sitten Tanskaan ja Herning kupeessa olevaan majoituspaikkaamme. Perillä oltiin myöhään ja aamulla oli aikainen herätys. Selvittiin Tanskan Voittajaan, jossa oli mielettömät jonot ja märkää. Kehät alkoivatkin puolituntia myöhässä, jotta kaikki koirat pääsivät sisälle ajoissa. Meillä oli jälleen ruotsalainen tuomari, mutta tämä tuomari yllätykseksi tykkäsi Teslasta tosi paljon ja arvostelua oli ilo lukea. Luokkavoitto meni kuitenkin ruotsiin, mutta Tesla sinnitteli tiukasti perässä ja sijoittui vielä parasnarttukehässä toiseksi! Ei todellakaan huonosti. Schapendoeseja oli näytillä kuitenkin se 30 kappaletta. Tanskalaiset eivät selkeästi arvostaneen ruotsalaisen voittoja eivätkä jättäneet tätä näyttämättä käytöksellään.

ypfull energisk utmærkt huvud och uttryck korrekt øver och underlinje bra
benstomme vælvinkla ffa bak utmærkta rørelser bra pæls och energi


Pohjoismaiden voittajassa oli sitten tanskalainen tuomari. Siinä missä perjantain kulmauksen löytyivät lauantaina niin lauantaina erinomainen pää oli sunnuntaina liian pieni. Eli sunnuntaina saatiin sileä ERI.
 
7½ år tæve af god størrelse, noget klejn i sit hovede, kunne ønske en brede skalle og underkæbe, udemærket hals, noget knap i sit forbryst og mangler dybde i brystkassen, kunne ønske noget mere krop, prima pels, udemærkede bevægelser, herligt temperament

Kroppaa toivottiin enemmän sekä perjantaina, että sunnuntaina, mutta se on meillä ihan normaalia, kun ollaan vähän enemmän sporttimallia ja toisten tuomareiden mieleen liian kevyitä. Ja eihän Teslalla mikään paras mahdollinen etuosa olekaan. Toiset tykkää ja toiset ei. Liikkeistä ja turkista saatiin kuitenkin positiivista palautetta, joka näyttelyssä eli siihen saa olla tyytyväinen. Itselle on tärkeintä liikkeet ja luonne. Aina, kun niitä kehutaan niin tulee kyllä hyvä mieli.

Maana Tanska oli kallis. Kaikesta sai maksaa aina diplomeista ruusukkeisiin ja matoleima oli peräti 33e/omistaja. Onneksi meillä oli yhdellä omistajalla aika monta koiraa. Jotenkin sitä arvostaisi, että noinkin isossa näyttelyssä saisi kehässä ne ruusukkeet edes kouraaa, mutta nyt joutui ostamaan itse, jotta saatiin edes jotain matkamuistoja reissusta. Isoin plussa ehdottomasti toimivasti WIFIstä!

Meidän seurueella meni kokonaisuudessaan erinomaisesti ja sunnuntaina pääsin juoksemaan kunniakierroksen briardikehässä. Paluulaivalla otettiin Teslasta vähän poseerauskuvia ja uni maittoi, kun päästiin laivaan.



Oli kyllä aivan mahtava reissu ja matkalla tuli naurettua enemmän ja vähemmän. Ihan huikee kiitos Anni ja Merja! Tästä vallan pääsi ulkomaanvalloitus kärpänen puraisemaan kunnolla, mutta olihan se ihan parasta tulla kotia ja saada kolli sekä ranskalainen kainaloon. Kotimatkalla tuli ihania uutisia pohjosesta ja Zeldasta tuli täti. Tuore täti oli myös erittäin ylpeä omannäköisistä tuliaisistaan.