Kuulumisia

Nyt alkaa olla jo säädyttömän pitkä aika viimeisestä kirjoituksesta. Kenties hiipuneet harrasteet myös hidastaneet blogin päivittelyä. Meillähän pyörii käytännössä enää viikottaiset pelastuskoiratreenit, joihin ei olla nyt hetkeen päästy.

Tokon suhteen pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni ja harjoittaa kotitokoilua, mutta sehän nyt on helpommin sanottu, kun tehty. Toisaalta, jos tokoilu maistuu puulta parempi sitten keskittää aivotyöskentelyä, vaikka temppuihin. Kosketuskeppiä ollaan harjoiteltu kinkkutahnan avulla (kiitos Jennalla taannoisesta vinkistä, toimii!) ja siitä pikkuhiljaa peruuttamista. Ihan vaan huvin, harjoituksen ja koiran mielen vuoksi.

Arki sujuu meillä ihan mukavasti, joten ei siinä mitään se kummempaa. Tesla on lopulta aika helppo koira ja pahanteko on aika olematonta. Sisäsiisteys ei ole vielä sataprosenttista, mutta vahvasti olemme voiton puolella.

Syyslomaa vietettiin Heinolassa ja Teslan aika kului muun lauman kanssa touhutessa. Agilityä käytiin harjoittelemassa muutaman kerran, mutta keskityin enemmän Tiltun treenaamiseen. Tarkoitus olisi osallistua parin viikon päästä kisoihin Noormarkussa ja korkata oma uransa kolmosissa. Eli kohellusta luvassa. Tiltu on jo konkari, mutta veikkaan, että pitkä kisatauko ja ylipäätään meneminen minun ohjauksessa ovat aika räjähtävä yhtälö. Schapeja oli myös ilo käydä kouluttamassa heidän omalla vuorollaan. Paljon on lupaavia koiria ja innokkaita ohjaajia, joten tuota ryhmää oli kerrassaan mukava vetää ja seurata.

Käytiin Teslan kanssa myös renkomäessä schapejen omissa tokotreeneissä. Tesla oli jo valmiiksi väsynyt viikon lomailusta maalla, eikä me hirveästi tehty muuta, kun harjoteltiin jo hallussa olevia juttuja häiriön alla. Nukkuminen on meillä aika minimaalista, kun kokoajan pitää olla joko mamman tai serkun kimpussa. Jopa Sallin ja Teslan suhde näytti lämmenneen kovasti. Molemmat nukkuivat ahtaassa sängyssäni sulassa sovussa. Tosin Tesla viihtyy sängyn alla suuren osan yöstä.

Sunnuntaina vielä ennen Poriin paluuta käytiin Lahden pentunäyttelyssä. Tesla esiintyi todella kiltisti eikä aristellut lainkaan tuomaria, vaikka oli ensimmäistä kertaa pöydällä tutkittavana. Hieman se oli väsynyt, mutta tuskin sitä kukaan muu kuin minä huomasin. Seisoi kiltisti paikoillaan, mutta juokseminen oli vähän flegmaattista. Kunniapalkinto jäi jälleen saamatta, mutta sen tilalle saatiin varsin kattava arvostelu:

Hyvät mittasuhteet. Erinomainen sukupuolileima. Sopiva luuston voimakkuus. Miellyttävä ilmeinen, narttumainen pää. Pään linjat voisivat olla yhdenmukaisemmat. Puutteellinen eturinta. Vielä kapea edestä. Lyhyt, korkea etuaskel. Ahtaat takaliikkeet. Hyvä häntä, parempi seistessä kuin liikkuessa. Esitetään edukseen. Karvapeite voisi olla paremmin kunnostettu.
Tuomari Päivi Eerola


Selma-sisko nappasi hienosti VSP-tittelin ja siitä sietää olla ylpeä ja iloinen. Yhteensä oli ilmoitettu kuusi schapea, joista Teslan Köyliössä päihittänyt narttupentu oli poissa. Lopuista Tesla ja toinen urospentu saivat sinisen muiden ansaitessa kunniapalkinnot. Seuraavan kerran ollaan kehässä junioriluokassa pohjoismaiden voittajassa, jossa on siis arvostelemassa rodun erikoistuomari.

Ei meille sen kummempaa, toivottavasti elämä vähän virkistyisi tästä ja olisi enemmän aihetta blogiakin päivitellä. Agilityn suhteen on kaikki ihan auki, että jännittävää nähdä, miten käy kun Tesla täyttää vuoden. Olen tässä viime aikoina joutunut tosissani miettimään, että onko vika minussa vai porilaisissa. En osaa kuvitella, että missään muualla koiraharrastaminen on yhtä hankalaa.

Loputon mörkökausi

Alan olemaan todenteolla huolissaan Teslan arkailusta ja haukkumisesta. En osaa edes tulkita milloin sen haukkuminen on paimenelle luontaista vahtihaukkua ja milloin puhdasta mörköilyä. En ole myös päättänyt selkeää linjaa, miten toimin. Komentaminen on aika turhauttavaa. Suihkepullo on ihan kohtalainen, mutta välillä tuo vaan innostuu siitä ja lyö leikiksi. Tosin se on tehokas, kun saa ruiskautettua vettä juuri oikealla hetkellä. Huomion kiinnittäminen muualle toimii vaihtelevasti, mutta pelkään että ollaan niillä rajoilla, että houkuttelen sen vain tekemään jotain kivempaa. Sisätiloissa kyseessä, kun on lähinnä vahtimishaukku. Käsittääkseni Tesla myös vahtii lähinnä minun ollessa kotona. Yksinolot sujuvat edelleen hyvin, mitä nyt silloin tällöin syödään lojumaan jääneitä kaukosäätimiä tai järsitään huonekalujen kulmia. Suhteellisen vähällä pahanteolla ollaan kuitenkin selvitty. Enimmäkseen oletan tuon nukkuvan yksin ollessaan.

En tuosta vahtimisesta ole kuitenkaan niin huolissani, kuin ulkona räkyttämisestä erityisesti yllättäen ilmestyville yksinäisille ihmisille tai muutamalle ihmisella. Ei se väärin ole ilmoittaa kovaäänisistä vieraista ikkunan alla, kunhan se ei jää päälle. Ulkona tuo räkyttäminen tosin jää lähes poikkeuksetta päälle. Ihmiset ovat enemmän pelottavia kuin mielenkiintoisia. Ja räkyttäminen on kerrassaan raivostuttavaa.

Tätä ihmisille räkyttämistä ilmenee myös treeneissä. Jos jostain tulee ylimääräinen ihminen kesken kaiken niin siitä alkaa hirveä älämöly.

Tesla ei ole kiinnostunut vieraista ihmisistä vaan suhtautuu heihin lähinnä varautuneesti. Silloin tällöin ihmisissä on jotain pelottavaa ja jos siitä ei pääse ylitse niin alkaa se vimmattu rähinä. Tesla selkeästi haluaa itse käydä ensin haistamassa. Ne ojentuvat kädet ovat se kaiken pahan alku ja juuri. Vieraita ihmisiä lähestytään myös hyvin varautuneesti ja mielistelevin elkein. Häntä heiluu jalkojen välissä ja koko koira kiemurtelee.

Turhanpäiväistä nuuskuttelua

Nyt on sitten alkanut myös nuuskuttelu ja haahuilu kausi, lähinnä tokoillessa. Agilityssä on vauhtia ja Teslan motivaatio tuntuu olevan kohdillaan niin siellä suoritetaan esteitä innolla eikä sijaistoiminnoille ole tarvetta. Tottelevaisuudessa sen sijaan homma lähtee herkemmin käsistä. Nurmikon nuuskuttaminen on niin paljon mielenkiintoisempaa kuin kontaktin pitäminen minuun.

Toissa kerralla Tesla lähti nuuskuttamaan kesken harjoituksen, vaikka minulla oli nami kädessä ja haahuili pitkän matkaa. Houkuttelemalla saan sen kuitenkin helposti luokseni, mutta meidän ohjaaja vähän varoitteli, että joudun vielä tekemään itsestäni aina suuremman ja suuremman numeron. Toivotaan, että tämä menee iän kanssa ohitse.

Olen kuitenkin asettanut meille uudet realistiset tavoitteet vuoden loppuun mennessä. Perusasento olisi mukava saada kuntoon, eli Tesla hakisi "sivu" käskystä itsenäisesti ilman avusteita oikean paikan iloisesti ja vauhdikkaasti. Sitten paikalla olo sanotaan nyt vaikka puoli minuuttia maaten, istuen ja seisten. Ja se, että kykenen kääntämään koiralle paikalla olossa selän. Siinä on jo tavotetta, mutta ollaan aika pitkälle voiton puolella, kun nuo hommat saadaan kuntoon. Suurelta osin riippuu omasta koulutusmotivaatiosta, kuinka nopeasti tavoitteet toteutuu, mutta hyvä kirjata itselleen ylös niin on sitten enemmän motivaatiota.

Tässä on vielä muutama Hennalta saatu tokokuva:






Tampereella hakuilemassa ja kyläilemässä

Perjantai-iltana oltiin Tampereella hakuilemassa. Mörköilyhän seuraa meitä myös hakutreeneissä. Maalimiestä lähestytään varovasti mielistelevin asentein häntä koipien välissä heiluen. Pahimmassa tapauksessa pysähdytään juuri ennen maalimiestä ja mietitään voiko sen luokse mennä. Aika näyttää onko tämä nyt sitten vaan ikään kuuluva ilmiö ja päästäänkö siitä eroon kovalla työllä vai voidaanko unohtaa pelastuskoirahaaveet. Treeneissä oli pieni porukka mukana, Teslaa viikon nuoremmat Trasseli-veljekset Pyry ja Kasi omistajineen, Anitan Klaara ja Pyryn omistajan Piian konkarikoira Jojo (tiltun veli). Heti alkuun piti Teslan arkailla Anitan sadetakkia, mutta pääsi siitä onneksi yli ja Anita kelpasi maalimieheksi. Vietiin kaikki maalimiehet yhdessä piiloon ja Tesla lähti hienosti joka piilolle ja tuli maalimiehen kanssa takaisin keskilinjalle. Tosin varsinkin pari ensimmäistä piilolle menoa oli varovaisia, mutta nakejen avulla oltiin hyvää pataa maalimiehen kanssa eikä ollut mitään ongelmia sen suhteen, että maalimies toi koiran pois piilolta. Sen jälkeen, kun kerran ollaan sujut maalimiehen kanssa, ei tämän luota ole mikään kiirus pois. Kai sitä voi pitää positiivisena merkkinä. Piia oli neljäntenä ja viimeisenä kokeillen hieman leikittää Teslaa, mutta ei hirveästi kiinnostanut leikki vieraan kanssa. Varsinkin, kun oli nakkejakin tarjolla. Meillä on nyt siis hakuilun suhteen operaationa saada motivaatiota kasvamaan ja tehdä maalimiehistä entistä ihanampia ja toivon mukaan päästään siitä varovaisuudesta eroon pikkuhiljaa. Oma roolini on hyvin neutraali.

Treenailun jälkeen päästettiin pennut peuhaamaan keskenään. Aikamoista nyhjäämistä ja risuja ja oksia tuotiin tuliaisina turkin täydeltä. Ihanaa, kun Tesla sai ikäistään ja rotuistaan peuhaseuraa, kun sitä ei ole meillä liikaa tarjolla.

Tesla oli kylässä todella hienosti, eikä protestoinut yksinjäädessäkään muuten kuin lurauttamalla pisut oven taakse. Sunnuntaina pääsi palkkioksi seikkailemaan pyynikin maisemiin. Laitetaan siitä vielä loppuun jokunen Terhin ottama kuva:

Harrastusta harrastuksen päälle

Agilityä

Taas on ollut hirveän kiireistä olevinaan. Toissa viikonloppuna olimme tosiaan Heinolassa, jossa käytiin lauantaina hieman ottamassa agilityä Sannan ja Markon sekä Teslan, Tiltun, Saran ja Selman kanssa. Meni huomattavasti paremmin kuin aikaisemmin aamulla Nadan kanssa kisoissa :) Tesla on jossain välissä tajunnut, että siivekkeiden välistä kuuluu kulkea ja nyt voidaan keskittyä täysillä ohjaustreeneihin.

Tässä Sannan ottamia kuvia ravikilta:









Jatkamme tämän syksyn ainakin PAHAn pentujatkokurssilla. Eilisiin treeneihin olin tosi tyytyväinen. Otettiin puomia erikseen ja sitten siihen perään lyhyt radanpätkä hyppy-hyppy-putki-hyppy (takaa). Tesla kulki todella nätisti. Toinen harjoitus oli etenemistä suoralinja hyppy-putki-hyppy niin että viimeisen hypyn takana oli namikipossa palkka odottamassa. Teslan kanssa harjoitellaan siis ihan vaan ohjaamista ja sitä että agility on kamalan hauskaa. Rimoja ei hypitä vaan ne saa pysyä maassa kunnes ikää karttuu.

Keppien kanssa ollaan vähän koettu takakeppiä. Tai no lähinnä vinokeppien. Heinolassa otettiin verkoilla ja ei ollut ongelmaa, vaikka Tesla alkuun juoksi päin verkkoa, mutta ei ollut moisesta moksiskaan ja jatkoi iloisena harjoittelua. Vinokepeissä ongelma on se, että matalan tesla yksinkertaisesti loikkii yli ja vähemmän viistot se jättää mielellään välistä. Pujottelun idea on siis täysin hukassa. En nyt oikein keksi muuta ratkaisua kuin koira hihnaan, mikä tietysti tekee pujottelusta semmosta pakkopullaa kohti namikippoa ja hidastaa vauhtia. Tai sitten unohtaa koko vinokepit ja vaihtaa perinteiseen tyyliin tai ketjuttamiseen (missähän mun irtokepit on, edelleen heinolassa...) Olikohan toi ketjutus edes oikea termi :)

Ensimmäinen näytelmä



Tesla korkkasi näyttely uransa Köyliön Lallintalon pentunäyttelyssä. Oltiin hyvissä ajoin paikalla Marin kanssa ja katseltiin ensimmäisen ryhmän arvostelua. Nopeaan tahtiin sai tuomari arvostelut alta pois, kun kehä oli tyhjä ennen puolta ja Teslan kehät alkoi tasan yhdeltä. Aikataulut siis pitivät hyvin. Ennen schapeja oli yksi serra ja sitten kehään pääsivät Tesla ja kilpakumppaninsa Trasselin Eloveena.

Olin ihan tyytyväinen Teslan esiintymiseen, vaikka nenä nuuski välillä ja veto edessä juoksevan pennun perään oli kova. Tuomaria ei pelätty yhtään ja antoi katsoa hampaan todella nätisti. En pitänyt Teslasta edes kiinni, vaikka ei olla harjoiteltu koko hampaiden näyttöä lainkaan. Tuomarin mieleen Tesla ei kuitenkaan ollut ja saimme kotiin viemisiksi sinisen nauhan ja seuraavan arvostelun:

Erittäin narttumainen kokonaisuus, oikeat mittasuhteet. Hyvä pää ja purenta. Hyvä kaula ja runko. Hieman luisu lantio. Miellyttävä käytös. Liikkuu hyvin.
Tuomari Stocmari Harto

Trasselin viikon nuorempi kilpasisko sai KP:n ja oli ROP :)









Näyttelyn jälkeen harrastimme hieman maakuntamatkailua. Käytiin ihmettelemässä mm. Lallin asumusta, joka oli hieman pettymys. Ajeltiin pitkään metsätietä keskellä ei mitään ja lopulta saavuimme paikalle, josta kuvat kertonevat enemmän kuin sanat:





En tiedä mitä odotimme, kun ei historia ole kovin tuttu. Ehkä jotain torpparin mökkiä, mutta asumus ilmeisesti tarkoitti paikkaa, jossa Lalli piiloili veritekonsa jälkeen. Tästä paikasta on sitten tehty jonkin sortin nähtävyys. Käytiin Kokemäellä autokisoissa, josta saatiin hyvää sosiaalistamistreeniä.

(kiitos marille tämän kappaleen kuvista siis)

Tokoilu

Meidän kontaktikoirien tavoitteellisen tokon alkeiskurssi on nyt sitten ohitse. Tosin meille jäi kaksi korvaus kertaa vielä roikkumaan. Nyt on sitten eväät alokasluokkaan kasassa, vielä pitää koota ja hioa liikkeet valmiiksi. En ilmoittautunut vielä seuraavalle kurssille, koska Tesla on juuri nyt mielestäni sen verran kakara, että sulatellaan ensimmäisen kurssin sisältöä rauhassa. Hiotaan perusasentoa ja seuraamista kotioloissa. Katsellaan sitten missä pisteessä ollaan, kun seuraava jakso alkaa. Tavoitteena on kuitenkin talven aikana käydä vielä toinen tokokurssi tuolla.

Nyt kun koulu on alkanut, pitäisi olla enemmän aikaa treenaillakin. Jossain vaiheessa kesää piti hyväksyä se fakta, että aamu-unisena ihmisenä ei iltavuoroviikoilla saa kerrassaan mitään aikaiseksi. Onneksi Tesla on oppinut siihen, että aamuisin nukutaan. Jossain vaiheessa se saattaa tulla tassulla mäiskimään, mutta sitten kun ei saa eloa käpertyy tyynyn päälle nukkumaan. Tesla tykkää aamuisin tunkea mahdollisimman lähelle nukkumaan.

Maanantaisin käydään Porin palveluskoirakerhossa tokoilemassa niin ei ihan laiskaksi pääse jäämään tokoilut, jos en kotona saakaan niin paljon aikaiseksi. On myös kiva kuulla kerran viikossa kommenttia edistymisestä.

Pitkästä aikaa hakuilua

Päästiin viimein hakuilemaan pitkästä aikaan. Teslalla on nyt ilmennyt tuota mörköilyä ja erityisesti yhtäkkisesti ilmestyvät yksinäiset ihmisen hirvittää. Tesla ei myös ole niin paljon ihmisten perään kuin hyvän hakukoiran toivoisi.

Viimeksi otettiin kuukausi sitten leirillä pari ukkoa tuulen avulla, mutta ei mennyt silloin ihan nappiin. Sekä ohjaaja että koira oli hyvin hukassa. Pikkupentuna Tesla teki loistavia pistoja hajumielikuvin. Nyt otettiin kaksi maalimiestä tavallaan samalla kaavalla kuin hajumielikuvissa, mutta metsä oli täysin sotkettu ja maalimies vietiin piiloon yhdessä koiran kanssa. Maalimies antoi piilolla jo yhden namin. Sitten vein koira samaa reittiä takaisin ja lähetin keskilinjalta suoraan pistolle. Ekalla kerralla tesla ampaisi suoraan piilolle. Piilolla se empi hieman sisälle asti menoa. Piilo oli siis puoliksi maanalla oleva trukkilavoista rakennettu hökkeli. Ovena oleva lava oli Teslalla aukinaisena. Maalimies sai sen kuitenkin lopulta hakemaan naminsa periltä asti.

Seuraava pisto otettiin samallalailla. Maalimies oli majassa jossa oli muovit esteenä. Lähtö ei sujunut niin hyvin vaan jouduin avustamaan jonkin verran. Puolessa välissä matkaa Tesla hokasi, että tuollahan sen ukon täytyy olla ja suuntasi piilolle eikä aristellut lainkaan. Ensimmäinen maalimies oli mies ja toinen nainen. En ole omasta mielestäni havainnut, että sukupuolella olisi ainakaan valtavan suurta merkitystä.

Viimeisenä suostuin ottamaan rehellisen peräänlähdön ihan vain koiraa innostaakseni. Tesla sai hengailla maalimiehen luona kauemmin ja tähän voisi tulevaisuudessakin panostaa. Kokeilla, että tykkäiskö Tesla leikkiä piilolla ymv. Ideana se, että viimeisellä piilolla vietettäisiin laatuaikaa eikä kiirehdittäisi pois. Luulen, että Teslan hakuilut saavat jatkua sekakäyttöä noudattaen. Tiltu on koulutettu pelkillä peräänlähdöillä ja näkömielikuvilla ymv. Tesla voi hyvin olla se sekakäyttäjä. Katsotaan, jos seuraavan koiran kanssa ollaan viisaampia taas johonkin suuntaan. Tällä hetkellä panostan mielellään innokkuuden lisäämiseen ja mörköilyn hävittämiseen. Ja itse, kun on hyvin kokematon hakukoirankouluttaja niin ei auta, kun kuunnella viisaampien neuvoja ja kyllä vain kaikkialta tulee eriohjeita, joista pitää vaan oppia poimimaan omansa. Ja kaikkea kannattaa kokeilla :)

Elämää kuvin puolen vuoden ajalta

Ja niin se aika vain menee. Tesla sisaruksineen täytti viime viikolla puolivuotta. Juhlahumun sijaan keskityttiin täiden tappamiseen. Tosin minkäännäköistä elämää ei ole näkynyt frontlinesuihkun jälkeen, vaikka kuinka on syynätty. Jes.

Mutta asiasta iloisempiin, vastasyntynyt Tesla:



Kirjavin on Tesla:



Herrainpäivillä:



Puistoilemassa:



Unohdin ottaa Teslasta kuvan, kun se istui nojatuolisa ja vahti kovaan ääneen, kun neuvoin asiakkaita lajittelemaan kaatopaikalla. Tämän jälkeen se oli hyvin väsyneenä vaakakopissa:



Tesla siis käväisi taannoin töissäni tutustumassa kaatopaikan menoon ja aiheuttamassa ihastusta.

Tesla oli hoidossa porukoilla ja Mosse-veli kävi kylässä:



Seuraavana päivänä kävi sitten Selma-sisko:



Hirveästi on Teslasta kuvia sieltä sun täältä. Pitää joskus ajan kanssa oikeen kunnolla katsastaa. Nyt vietetään tosiaan Heinola viikonloppua, koska osallistuin aamulla Nadan kanssa Vääksyn agikisoihin. Voin sanoa, että aika epätoivoista oli, mutta siitä tarkempi tilitys tuolla toisaalla. Hirveän hyvä fiilis jäi itse kisoista ja odotan jo kovasti, että Tesla on kisakunnossa =) Vaikka tiedän, että nyt on aivan liian aikaista sanoa, tuleeko siitä mitään. Toivottavasti vauhti tulee olemaan mummon eikä mamman veroista. Tänään olisi tarkoitus mennä Selma-siskon kanssa ottamaan jotain pientä :)

EDIT. Oleellinen asia tästä unohtui! Onnittelut Teslan Nelli siskolle Kajaanin ROP-pentu tittelistä!

Loppu luonnollisuudelle

Kiitos täit. Niin Teslasta löytyi sitten täitä, yäk. Alkujärkytyksestä on onneksi selvitty ja työpäivä vietetty googlen ja koirafoorumien parissa. Aika lohdullista tekstiä olen saanut eteeni.

Mistälie tulleet? Vaihtoehtoja, kun on monia. Olemme käyneet kolmessa eripaikassa harrastamassa, joten mistä vaan ovat voineet tulla. Koirapuistossa ei olla käyty koskaan, mutta tuossa minun naapuripuistossa liikkuu koiria ahkeraan. Tosin Teslalla on ne tietyt koirakaverit, joita sen annan moikata ja kaikkien omistajien kanssa olen aina vaihtanut sanasen, jos toisen. Schapeleiristä taitaa olla jo hieman kauan aikaa. Uskon huomanneeni nuo pienet hirviöt suhteellisen ajoissa. Tosin niiden itämisaika on sen viikon verran.

Harmittaa hieman, että menin huomaamaan nuo täit vielä kentällä kirkkaassa auringon valossa. Olivat vielä niin mitättömiä, että piti tehdä perusteellisempaa tutkimusta, jotta varmistuivat täiksi. Muutama koirakoulunvetäjä kävi Teslan kuonoa ronkkimassa. Kannoin Teslan autoon ja iskin häkkiin ja ajoin apteekin kautta kotiin. Mukaan tarttui frontline-sumute ja tänä iltana pidetään huolellista syyniä näkyykö enää elämää. Kyllä se aikamoista myrkkyä on, että toivottavasti opittiin nyt kantapään kautta pysymään erossa täistä. Petivaatteet, lelut ja lakanat keräsin pois ja aloitin pesu-urakan. Samantein imuroin ja vainoharhaisena varmaan imuroin jokapäivä seuraavat kaksi viikkoa. Josko tällä selviäisi?

Minähän olen vain punkkeja ajatellut ja kun niitä ei ole ilmestynyt kuin se kolme ja kaikki yhdellä kertaa samasta paikasta niin en ole ollut huolissani. Valkosipulia syötin silloin, kun ne punkit ilmestyi. Sitäkään ei ole saanut nyt enää eikä ole punkit riesanneet. Eipä pieneen mieleeni tullut nämä omasta mielestäni, jopa ärsyttävämmät otukset. Rehellisesti ei ole nuo täit tulleet mieleenkään, vaikka onhan se oikeasti itsestään selvyys, että niitä varmasti Porin kokoisessa ja kaltaisessa kaupungissa pyörii. Koiraseurojakin on niin monia ja ne on pirskoutuneet niin tuskin se sanakaan heti leviää, jos jollain on. Itselläkin tosiaan on niin monta mahdollisuutta mistä nuo olisivat mukaan tarttuneet. No nyt on koira myrkytetty ja jonkin ajanpäästä varmaan taas uskalletaan kulkea normaalisti. Minä laitoin sähköpostia heti kaikille ohjaajille ja ajattelin ainakin tämän viikon harrastaa pelkkää kotitottista.

Mites meillä muuten?

Perjantaina Tesla oli minun kanssa töissä ja aiheuttu tietysti ihailua ja piti ulkona kovaa vahtia asiakkailla. Ainakin väsytti. Otettiin vähän perusasentoa ja seuraamista siinä työpäivän ohessa. Kyllä tuo perusasento alkaa jo hioutua pikkuhiljaa ja tesla tuntuu ymmärtäneen sivulla istumisen idean. Pieni askel siis eteenpäin, mutta aika merkittävä.

Nyt on kyllä ympäristön hajut alkaneet kiinnostaa ja keskittymiskyky herpaantuu herkästi. Taidetaan olla siinä iässä. Mistä puheenollen huomenna Tesla sisaruksineen täyttää puolivuotta! Enää ei olla pikkupentuja.

Viime viikolla minulla oli taas iltavuoro niin harjoitteleminenkin oli laiskaa. Tällä viikolla sitten aikaa menee täiden syynäämiseen ja pyykinpesuun. No pian on kesä ja työt ohi niin aikataulut muuttuvat joustavammiksi. Josko päästäisiin taas hakuilemaankin!

Schapeleiriä ja koulutuksia

Perjantaina töiden jälkeen kaasuttelin Teslan kanssa kohti Turkua, Kaarinaa ja Tuorlan majataloa, jossa järjestettiin schapendoesleiri. Onnistuin tietysti eksymään matkalla, mutta onneksi Marko neuvoi perille. Majoitumme neljän huoneen soluun, jossa meitä oli jo vastassa Sanna ja Marko Saran ja Selma-siskon kanssa sekä Mia ja pojat Lalli ja Pessi. Myöhemmin huoneistoomme saapui Lumikuono-kasvattaja Mari, poikansa Jari, koirat Neppu ja Likka sekä Mirja ja Retu (Teslan isä). Tuula toi vielä Tiltun illalla ja majoittui minun kanssa samassa huoneessa toisena yönä Alman kanssa. Hienosti tulivat kaikki yhdeksän koiraa, jossain välillä peräti 11, toimeen keskenään.

Kuuden aikaan kokoontui leiriporukka nurmikentälle, jossa käytiin esittelykierros. Siitä sitten jakauduttiin kukin kiinnostuksen mukaan hakuilemaan, tokoilemaan tai näyttelykoulutukseen. Tesla valitsi hakuilun, joka ei kyllä mennyt ihan nappiin. Homma oli haussa niin ohjaajalla kuin koiralla. Ehdimme hakuilusta vielä näyttelypöydälle tutkittaviksi. Purenta on kunnossa ja häntä tarpeeksi pitkä. Ennen pöytää Tesla sai vähän hammasta eikä palautunut siitä lainkaan niin nopeasti kuin olisin toivonut. Oma reaktioni taisi olla täysin väärä. Järkevintä olisi ollut lähteä pois koko kentältä, kun koiralla pysyi häntä koipien välissä. Muut koirat siis juoksentelivat vapaana, joten ei olisi toiminut se, että tarjoaa koiralle muuta ajateltavaa.

Tesla hieman piti älämölyä ekana yönä. Ensin piti ohikulkijoita rähjätä, kun ikkuna oli auki. Sitten häiritsi kaikki wessassa kävijät. Tiltu-mummon esimerkki ei paljon auttanut. Toinen yö meni hiljaisuuden vallitessa. Alan olla siinä uskossa, että huomioimattomuus ei nyt ole se ykkösvaihtoehto mörköilyssä.

Lauantain agilityt

Lauantai aamusta ajeltiin heti yhdeksältä hittiareenalle agilityn pariin. Suurin osa alkeisagilityporukasta eksyi matkalle väärälle hallille, joten Ninnin ohjauksessa otimme verkkokeppejä ja takaaleikkaus harjoitusta. Lopulta muutkin aloittelijat saapuivat paikalle ja siirryin Teslan kanssa Katin ja Marken ryhmään. Kati opetti ohjausjuttuja, sylikäännöksiä ja poisjättöjä. Marken kanssa käytiin kontakteja, puomia ja keinua. Sain paljon eväitä ja uusia juttuja pentukurssille, joka jatkuu taas tiistaisin.

Alkeisagien jälkeen vuorossa oli Janita Leinosen koulutusta, johon osallistuin Tiltun sekä Alman kanssa. Alma tuurasi Nadaa, jolla siis oli juoksut. Eihän tuo Alma paljon malttanut minun kanssa juosta ja homma oli lähinnä haahuilua. Keskeytimme lopulta, kun koiran keskittymiskyky oli totaalisen hukassa. Tiltun kanssa saatiin käytyä kokorata läpi. Persjättöjä harjoiteltiin ja voin kertoa, että ei ollut helppoa. Itselleni siis.

Lauantai iltana olisi ollut ohjelmassa mätsäriä, kauneuskilpailua, arpajaisia ja saunontaa. Jouduin kuitenkin livistämään paikalta juhlimaan Poriin Terhin ja Villen häitä. Palasin sieltä yöksi Tuorlaan ja yllättäen taas eksyin matkalla.

Sunnuntain tokot ja agit

Alun perin minun piti vetää sunnuntaiaamun alkeisryhmä ja jatkaa sitten Janitan ryhmässä. Tulimme kuitenkin Tuulan kanssa siihen tulokseen, että hän saa mennä tekniikkatreenit Alman kanssa ihan itse. Tiltulle oli taas parempi päästä iltaryhmään, jotta sen ei tarvinnut stressata autossa, kun itse olisin kouluttanut ensin tunnin muita. Tuula siis tuurasi minua kouluttajana ja Tesla otti Nadan tokopaikan.

Tokoa leirillä oli kouluttamassa Lentsu (Leena Välimäki). Teslan ryhmässä oli kokeneempia koiria, jotka treenasivat voittajaluokan liikkeitä. Ensin katsottiin miten muut menivät ja sitten Lentsun opastuksella tehtiin samat jutut pennun ehdoilla. Harjoiteltiin hyppynoutoa, tunnistuskapulan pitoa, tunnarin noutoa ja ruutua. Oli tosi kivat treenit ja oli mukava saada opetusta siihen, miten saadaan noita voittajajuttuja treenailtua. Ei siksi, että siellä välttämättä koskaan kisataan, mutta koiralle on hyvä ottaa voittajanliikkeitä alo- ja avo-liikkeiden vääntämisen ohella, koska ne ovat niin paljon hauskempia. Nyt pitäisi löytää jostain pieniä kartioita, jotta päästään ottamaan ruutua. Lentsu tuumasi, että pentu oppii muka viikossa juoksemaan täyden matkan (25 m). Jäätiin seuraamaan vielä toista ryhmää ja siinäkin oppi paljon. Saatiin uudet kujeet liikkeestä maahan menoon. Se on nyt ollut jonkinmoinen kompastuskivi.

Pian tulikin aika pakata auto lähtökuntoon ja ottaa Tiltu kyytiin ja suunnata taasen hittiareenalle. Vuorossa oli siis tekniikkatreenit. Ja kyllä, tekniikkaa hioessakin joutuu juoksemaan. Minä seurasin jo rataan tutustumista pää pyörällä, kun joka kohtaan oli ainakin neljä eri vaihtoehtoa, joista suurin osa meni ohi tai unohtui saman tien. Enää ei riitä, että tietää mikä on valssaus ja sylkkäri vaan kuvioita ja nimiä on miljoona lisää. Tällä koordinaatiokyvyllä ei ihan hetkessä saavuteta huipputasoa. Onneksi Tesla ei tule vielä jokuseen vuoteen kilpailemaan kolmosissa. Tiltu kanssa saatiin jälleen suoritettua rata loppuun asti sopivan kokoisissa pätkissä ja heikot kohdat uusien. Olikohan se sitten se ”saksalainen” vai joku vallan muu, jota lopuksi kokeilin parin ”takaa hyppy” esteen jälkeen, joka toimi meillä hyvin ennen kepeille menoa. Yleisesti jäi sellainen hukassa oleva olo =) …taitaa olla minun ja Tiltun kisaura ohi. Nadan kanssa haaveilen kakkosiin pääsystä.

Oli kyllä mukavaa leiri kaiken kaikkiaan. Aikataulu oli kohtalaisen tiivis ja ei hirveästi ehtinyt uusiin ihmisiin tutustua ja muutenkin homma painottui noihin koulutuksiin omalta osalta, mutta olihan se sen arvoista. Koulutukset olivat antoisia ja tekisivät kyllä hyvää useamminkin kuin korkeintaan kerran vuodessa. Nyt on taas uutta treeni-intoa ja uusia juttuja pää täynnä. Poriinkin löydettiin suhteellisen suoraan Raision kautta kiepaten.

Takaisin Porissa

Hain tuossa taannoin Porin palveluskoirakerhon jäsenyyttä ja meillehän irtosi sieltä oikein ryhmäpaikkakin. Maanantaina oli heti leirin jälkeen ryhmäjakotilaisuus, jossa oli paikalla hurjasti pentuja. Uudet pennut jaettiin kahteen ryhmään, sillä perusteella, että meidän ryhmässä ovat ne jotka tavoittelevat kilpailemaan. Tärkeimpänä asiana pidän tällä hetkellä Teslan sosiaalistamista, joten toivotaan, että koirien ja ihmisten seassa puuhastelu edesauttaa sitä ja lisää meidän kontaktiamme ja keskittymiskykyä. Tosin kaksi viimeksi mainittua eivät ole tähän asti olleet mikään ongelma.

Tiistaina jatkui pentuagility. Olin Teslasta todella ylpeä. Se irtosi putkelle uskomattoman hyvin ja uskalsin ottaa suoralla putkella vinoja lähetyksiä. Hittiareenalla se karsasti uudentuoksuista kiiltävää sinistä putkea (meni kyllä houkuttelemalla), mutta nyt se käyttäytyi kuin paraskin putkihullu. Vinokepit syöksyttiin myös vauhdilla läpi. Hyppyjä (eli Teslan tapauksessa siivekkeiden välistä juoksua, riman ollessa maassa) pitää harjoitella, mutta eipä niitä oikein ole harjoiteltukaan. Teslalla ei ole vielä iskostunut päähän ajatus, että niiden siivekkeiden välistä kuuluu juosta. No tuntuuhan se nyt itse kustakin vähän hölmöltä, mutta en ala hypyttää alle puolivuotiasta pentua edes kymmentä senttiä. Katsellaan sitten muutaman kuukauden päästä. Suville ja Nemille näytin leirillä oppimiani sylkkäri ja poispäinkääntö harjoituksia ja ensikerralla voisi ottaa siivekkeen mukaan ja ottaa myös takaakiertoharjoituksia.

Tämä viikko näyttää toivottoman helteiseltä, mutta keskitytään sisätreeneihin ja hinkataan perusasentoa. Josko se jossain vaiheessa alkaisi sujua. Edistystä on tapahtunut sen verran, että Tesla ymmärtää, että haluan sen istuvan sivulla. Paikankorjaus ei kuitenkaan luonnistu ilman avustusta. ”Sivu” –käskyä olen varovasti ottanut noin viiden makupalantoistoilla, mutta varovainen saan tosiaan olla, että paikka pysyy ennen ”vapaa” –käskyä. Itse pitää tuota ”vapaa” käskyä alkaa harjoitella tosissaan, koska ei tunnu omaan päähän uppoavan, että koira on ihan hyvä vapauttaa annetusta tehtävästä.

Tesla on nyt sitten ilmoitettu Köyliön Lallintalolle pentunäyttelyyn. Saas nähdä mitä siellä tuumataan ja ollaanko ainoa schapepentu kehässä =)

Kiirettä pitää

Likaiset tiskit lojuu edelleen tiskipöydän tienoilla, mutta olemme oikeasti harjoitelleet perusasentoa lähes päivittäin. Keskiviikko jäi väliin, kun orgaaniseerasin polttareita ja toimin kyseisessä tilaisuudessa kuskinroolissa. Tesla oli hoidossa Noormarkussa.

Eilen aiheutettiin koirakoulussa sopivasti kaaosta, kun harjoiteltiin kääntymisiä. Harjoittelimme askelia ensin ilman koiraa. Viisaana jätin teslan hihnan tuolin jalan alle, kun tuumasin, että kyllä se siinä pysyy. Pysyihän se hyvän aikaa, mutta ilmeisesti keskityin omiin askeliini sen verran hartaasti, että Tesla ei enää viitsinyt odottaa. Tuoli perässä rymisten se lähti juoksemaan minua kohti ja aiheutti hyvät rähinät. Itse se katsoi tuolia perässään kauhuissaan, mutta pelastettuani neidin pinteestä se ei ollut moksiskaan.

Meidän perusasennon ongelma lienee katsekontaktin haku. Pieni koira ei pysty katsomaan silmiin kenottamatta. Oikeaa asentoa kuitenkin pikkuhiljaa tulee enemmän ja enemmän. Eilen otettiin myös seuraamista askelkerrallaan. Minulla on Tiltun metrin päässä seuraamisen ansiosta lievä seuraamiskammo, mutta eiköhän siitäkin ylitse pääse. Väkisin sitä kuitenkin vertaa Teslaa ensimmäiseen omaan harrastuskoiraansa ja niihin lukuisii virheisiin, joita onnistuin tekemään. Pohja meillä on jo tällä hetkellä miljoona kertaa paremmassa kunnossa, koska Tesla ottaa minuun hienosti kontaktia ja haluaa tehdä hommia.

Tänään kaasutellaan Turun suuntaan kohti schapendoesleiriä. Suurimmat odotukseni olivat Nadan kanssa agilityn osalla ja suureksi harmistukseksi mamman juoksut ovat niin hilkulla loppumispisteessä, että se joutuu nyt jäämään kotiin. Tesla osallistuu leirillä ainakin alkeisagilityyn. Nadalta jää nyt myös tokopaikka, mutta pitää keskustella koulutusvastaavien kanssa, miten sen korvaus on paras järjestää. Ei siinä muuten, mutta meinaa Nadan ryhmä olla hieman tasokas meidän loppu rämäpää laumalla. Tiltu on ainoa, joka osaa edes alokas ja avoimen luokan liikket sinnepäin, mutta muuten se taas on vaan sunnuntaitokoilija. Teslalla kaikki jutut on taas hyvin alkutekijöissä, mutta katsellaan nyt miten nuo luoviintuu. Onneksi pääsen kuitenkin harjoittelee agilityä Tiltun kanssa. Katsotaan kuinka pahasti se minulle päätään aukoo.

Tesla on alkanut haukkumaan ja murisemaan satunnaisesti ihmisille. En tiedä pitäisikö olla vakavasti huolissaan vai pistää mörköilyn piikkiin. Ehkä se vain ei ole niin avoimen rakastavainen jokaista vastaantulijaa kohtaan kuin serkkunsa tai sisarensa. Ei se sinänsä maata kaada, mutta pelastuskoiralle tuo ihmismörköily ei vaan sovi. Haukkumista on ilmennyt myös kotioloissa, jos joku oven takana tai ikkunan alla kovasti höpisee. Paimenkoiralla kuuluu olla tuota vahtimisviettiä ja sopiihan sitä epämääräisistä vIeraista ilmoittaa, mutta näiden kahden asian samanaikainen ilmeentyminen hieman pistää huolestumaan. Eniten tässä on haussa oma reaktio, eli olisiko reagoimatta vai kiinnittäisikö huomion muualla vai käyttäisikö suihkepulloa (kotioloissa).

Rekkoja alkaa valumaan blogin kirjoituksen häiriöksi, joten eiköhän tämä ollut tällä erää tässä =)