Project Run Run

Alkuvuoden treenit ovat lähteneet yllättävän hyvin käyntiin siihen nähden, että mulla on ihan mahdottomasti töitä. Rehellisesti on ehkä hommat kärsineet sitten lenkkeilypuolella, kun ihan jokapäivä ei yksinkertaisesti ole kyennyt kunnolla ajamaan metsään tai muualle. Onneksi on tuo oma piha niin selviää aamulla töihin. Pari viikko vielä ja sitten onneksi helpottaa, kun ei enää ylimääräisiä työvuoroja.

Parasta onkin sitten tehdä hommia mitkä väsyttää ja saa aivot töihin. Ohmista on tullut aika kova poika tarjoamaan ja hoksaamaan, joten sen kanssa ollaan nyt ihan uusilla aaltopituuksilla. Viime vuonna olin kirjoittanut meidän yhdeksi aksatavoitteeksi esteosaamisen ja päätöksen kontaktaktien suhteen. Tänä vuonna, kun taas treenit alkoi niin oli sitten pakko ottaa nämä uudelleen käsittelyyn.

Aloitimme siis tiistaina projektin katsotaan saadaanko juoksarit aikaan vai luovutetaanko kesällä ja tehdään pysärit. Tämä alku, jossa tarjotaan mattoa on ainakin Ohmista hauskaa eikä nämä treenit varmasti hukkaan mene. Koetan ottaa tasaisesti videota niin pääsee seuraamaan edistystä. Tässä pätkät torstailta ja lauantailta, toiset ja kolmannet treenit:

Nämä juoksarit on kyllä mielenkiintoinen projekti. Itseni lisäksi tuskin olen ainoa, joka epäilee meidän resursseja tähän. Varsinkin, kun agility ei ole se ykköslaji ja kesällä kyllä maastot vetää puoleensa. Toisaalta haluan nähdä miten pitkälle päästään ja kuitenkaan nämä alkutreenit eivät haitaksi ole. Juoksarien edut Ohmin kohdalla ehkä jäävät enemmän fyysiseen puoleen eli vähemmän rasitusta etupäälle kuin pysäreillä. Uskallan väittää, että sen vauhti kyllä riittää sen realistisiin agilitytavoitteisiin ihan pysäreilläkin. Ja toisaalta juoksarit tuo sitten mukanaan sen, että pakko ehkä opettaa suuntakäskyt. Toisaalta sekin on projektina varmasti ihan hauska.

Tottiskotiläksyjen suhteen meinasin eteentulossa hakata jo hetken päätäni seinään, mutta yllättäen pieni hengähdystauko toi onnistuneita toistoja. Nyt vaan maltan olla kiirehtimättä käsiapujen häivytystä. Seuraaminenkin on väläytellyt varovaisia onnistumisia. Kopin suhteen ollaan ehkä luovutettu.

Zeldan suhteen tuli pieni hidastus rallyuran korkkaamiselle, kun tajusin ettei se osaa yhtä uutta liikettä, joka onkin jo alossa. Noh testailtiin sitä vähän agilityhallilla, jossa tehdään mielellään kaikkia vaikeita juttuja, koska mielentila on tapissaan. Monen epäonnistuneen yrityksen päälle saatiin varovainen onnistuminen. Miten onkaan vaikeaa perusasennosta askel ja seis? Takaakierto sujuu kuitenkin jo todella mallikkaasti, että eiköhän tämä stoppikin taiota.

Teslahan on ollut Voltin kanssa Heinolassa sitten joulusta... Hieman jo huolettaa miten se kotiutuu takaisin, mutta on se ennenkin ollut pitkiä jaksoja siellä. Uutena vuotena se oli hieman raketteja jännittänyt, joten ei ehkä yhtään huono, että jätin sen sinne. Seuraavat pitkät vapaat on tämän kuun lopussa, joten sitten suunnataankin Heinolaan ja sielläkin suunnalla toivottavasti jotain ohjelmaa tiedossa. Sitä ennen molemmat briardit pääsee myös kroppahuoltoon.

Vuosi vaihtui, vanhan kertaus ja uuden tavoitteet!

Viime vuonna ei asetettu tavoitteita, joten niiden pohjalta ei tarvitse katsella edellisvuotta. Ensi vuodelle täytyy ehkä tehdä pieni taktinen tavoitteiden asettelu, jos se hieman auttaisi treenikuriin. Loppupeleissä viime vuosi oli kuitenkin erinomainen, vaikka ei niin tuloksia tahkottu. Koirat pysyivät suhteellisen terveinä ja ovat tuoneet iloa ja niiden kanssa on päässyt nauttimaan monesta unohtumattomasta retkestä.

Zeldan kulunut vuosi on ollut lähinnä aksailua. Viime talvena jo päätin ettei enää treenata ja kisata halleissa, koska loukkaantumisriski niissä tuntuu sen kanssa olevan moninkertainen ulkokenttiin nähden. Perinteinen syksyn ahvenanmaan retki ja onnituneet Jaakon treenit loppukesästä kuitenkin saivat ilmoittautumaan briardien rotumestiksiin. Ehkä myös pieni paine saada sinne enemmän kuin kaksi osallistujaa. Loppuvuosi ollaankin sitten hoidettu jumeja. Eipä tuo kipeyttään onneksi näytä tai tunne elämää rasittavan ja ollaankin nyt aloitettu loppuvuonna eläkelajin treenaus. Alkuvuodesta tuntui mahdottomalta opettaa takaakiertoa sivulle ja saksalaista, mutta nehän sitten loksahti kohdalleen, kun oli pakko. Zelda on selkeästi sitä mieltä, että sillä on vielä annettavaa koularien metsästyksen suhteen, joten kevään tavoitteeksi on asetettu RTK1 ja RTK2. Voittajaa mietitään sitten sen mukaan miten sinne kuuluvat kuviot loksahtaa kohdilleen. Hallikausi yritetään pysyä poissa agilitekentiltä, jos tuo sitten kesällä vielä pääsisi omaksi ilokseen rakastamastaan lajista nauttimaan. Koitetaan tehdä sen sijaan vaikka noseworkkia, koska nenähommat on selkeästi Zeldalle se kakkosjuttu agilityn jälkeen. Viime maastokaudella, kun sen hakutreenit vähenivät niin otettiin huvin vuoksi pudotettua ja tarkkuusruutua ilman sen suurempia sääntöjä ja jatketaan varmasti samaa maastohömpöttelyä, vaikka PK-ura taitaa olla auttamatta kuopattu. Vaikka ei koularia koskaan tehty niin onpahan opittu yhdessä vaikka mitä. Ei tuo koira varsinaisesti eläkkeellä siis ole eikä toivottavasti tule hetkeen olemaan, mutta jotta varmistettaisiin vielä monta yhteistä (kisa)vuotta(kin) niin koetamme olla säätämättä noissa eniten hajottavissa lajeissa, kun ei siinä tekemisessä aina ole sitä järkeä.

Ohmin kanssa on keskitytty hakuun ja tottista treenattu lähinnä pohjia tehden ja opetellen käyttöohjeita. Eikä ne opit hukkaan ole mennyt. Sen huomasi ekassa Skogsterin valmennuksessa, joten ensivuodelle onkin hyvä nostaa hieman rimaa tottiksen suhteen. Varovainen haave olisi suorittaa BH-koe pois alta. Keväällähän tuo kuvattiin terveeksi luustoltaan, joten senkin puolesta on lupa harrastaa ja agilityäkin ollaan tehty hitaasti ja rauhassa. Keväällä käytiin toukokuun ekoissa helteillä rallattamassa MH-rata iloiseen tahtiin. Näyttelyissä varovainen tavoite oli kerätä ne pari sertiä varastoon tulevaisuutta varten, mutta keväällä näytti ettei se tavoite ehkä keskeneräisen kakaran kanssa tule täyttymään eikä sitten edes tullut ilmoitettua niiden toivossa pikkunäytelmiin vaan ainoastaan Teslan siivellä Pärnun retkelle ja pariin KV-näyttelyyn. Ohmihan sitten repäsi pärnusta ollen kolmesti ROP saaden ja jatkoi putkea Pori KV:ssä ja Seinäjoki KV:stäkin irtosi VSP. Loppupeleissä se rohmusi viisi sertiä ja neljä cacibia, mitä ei olisi kyllä alkuvuodesta uskonut. Tätä vauhtia se menee ohitse puudelista, joka sai ekan cacibin vasta kaksi vuotiaana. Noh näyttelyvauhti ei varmasti tule olemaan ensi vuonna kauhean aktiivinen vaan keskitytään muihin rientoihin. Ohmi on osoittautunut kuitenkin erinomaiseksi reissukaveriksi ja tulee hyvin juttuun kaverien koirien kanssa, joten ehkä sen kanssa kehtaa tulevaisuudessa tehdä retken, jos toisen. Suurin ongelma siinä on esittäminen, kun me ei Ohmin kanssa oikein siellä näyttelykehissä viihdytä yhdessä. Onneksi siihenkin on löytynyt aina sopivia uhreja, joille iso kiitos Ohmin menestyksestä. Ennenkuin aletaan kuitenkaan edes haaveilla liikaa titteleistä niin täytyisi takoa se käyttötulos, joka ei toivottavasti jää siihen pakolliseen. Tässäkään ei tosiaan olla sitä kiirettä pidetty eikä ensi vuodella uskalleta asettaa tulostavoitteita, mutta treenitavoitteita kyllä. Keväällä on haussa vuorossa kääntyvät,  tyhjät ja ilmaisuun haluttaisiin tehdä ainakin pohjat ennenkuin treenikausi tosissaan alkaa. Jopa Ohmin kanssa haaveissa on rallytokoilut lähinnä, että päästäisiin opettelemaan kisaamista. Ensin kuitenkin täytyy tahkoa tyttöjen tavoitteet pois alta. Eikä se tokourakaan ole poissuljettu. Siihen vaan tarvitsisi löytää jostain treenimotivaatio ja enemmän treeniseuraa.

Teslan kanssa saatiin vihdoin loppuvuodesta schapejen rotumestisten ansiosta palattua meidän rallytokotavoitteiden pariin. Eikä tuo paluu huonosti mennyt, kun yli vuoden koetauon päälle haettiin vihdoin se viimeinen koularitulos alokkaasta ja napattiin samalla alokasluokan rotumestaruus kermana kakun päälle. Kisaintoa nosti myös käytösruudun poistuminen uusien sääntöjen myötä. Kehämenestystä jatkettiin läpi vuoden ja titteleitäkin kerättiin nimeneteen neljä lisää. Hienointa ehdottomasti oli huikea menestys rodun erikoisnäyttelyssä. Tesla on onneksi voinut erinomaisesti ja vaikka keväällä/kesällä oli enemmän jumissa jostain epämääräisestä syystä niin loppuvuodesta se oli taas erinomaisessa kunnossa. Onneksi ollaan saatu näihin kroppahuoltoihinkin vakiokuviot, kun ollaan löydetty Terhi, jonka hoito kelpaa jokaiselle. Säännöllisesti ollaan käytykin koko viime vuosi 6-8 viikon välein aina kaksi koiraa kerrallaan. Käytännössä Ohmi on päässyt hoidettavaksi aina silloin, kun toinen tytöistä on ollut edellisellä kerralla hyvässä kunnossa tai muuten estynyt. Sen suhteen ei ole murheita ollut ja tarkoitus on pitääkin semmonen tsekkausväli sen verran tiiviinä ettei mitään pahempaa pääse tulemaankaan.

Tärkeintä toki on, että saan nauttia jokapäivä näiden kanssa olemisesta ja tekemisestä. Kiitollinen saan olla kaikista ystävistä ja kokemuksista, mitä koirien ansiosta olen saanut elämääni. Toivottavasti ensivuonna tulee vähintään yhtä monta ikimuistoista retkeä, leiriä, koulutusta, kisamatkaa tai ihan vaan iloista illanviettoa. Itsellä nämä koirat ja niiden kanssa harrastaminen on muodostunut aikalailla elämäntavaksi, mutta en sen parempaa tapaa osaisi kuvitella.

Omalta kohdalta aktiivisuus siis tulee varmasti jatkumaan jossain muotoa niin paikallisessa kuin rotuyhdistystoiminnassa. Paikallisella tasolla jatkan ainakin agilityn kouluttamista ja suurella todennäköisyydellä olen helposti ylipuhuttavissa moneen muuhunkin. Yritän aktivoitua liikkuroinnin suhteen ainakin jonkun verran myöskin ja heikkoina hetkina sitä suunnittelee muutamia ylimääräisiäkin pätevyyksiä.

Laitetaan tähän kuitenkin tiivistelmä tavoitteista (tai haaveista) niin ensivuonna voi punnita missä mennään:

Tesla
-RTK2 sekä kisaaminen ylemmissä
-Muutama kymppikehä, ehkä joku ulkomaan retki
-Ja suurin toive tietty saada tämä veteraani, joka täyttää hurjat 10v pysymään vielä pitkään yhtä nuorekkaana ja terveenä kuin tällä hetkellä. "Mummelin" kanssa kuitenkin jokainen päivä on arvokas.

Zelda
-RTK1, RTK2
-Tulos tokon voittajaluokasta
-Kaikenmoisia nenäjuttuja aina peltojäljestä noseworkiin omaksi opiksi ja koiran iloksi!
-Zeldakin tulee kesällä veteraani-ikään, joten yksi tavoite sen osalta voisi olla pitää turkki siinä kunnossa, että päästään pyörähtämään veteraanikehässä esittelemässä erinomaista purukalustoa
-Agilitykentistä ei vielä raaskittaisi luopua, joten kaikkea uhmatenkin kesällä toivottavasti ollaan siinä kunnossa, että voidaan spurtata pari starttia

Ohmi
-Opetella seuraaminen ja nouto
-Tavoite saada haukkuilmaisu alustavaan kuntoon ja vaihtaa rullalle, jos ei syksyyn mennessä osaa XD
-Jatkaa aktiivisesti niin haun kuin esineruudun rakentamista. Nämä ovatkin hyvällä mallilla ja koira täytti vasta 2v, joten eipä meillä ole kiire vielä ensi kaudella kokeeseen.
-Jos tuo suurin murheenkryyni eli seuraaminen saadaan kesäkuuhun mennessä kuntoon niin syksyn tavoitteet BH, TK1, RTK1. Onneksi näille tavoitteille on kuitenkin ehtona tuon välitavoitteen toteutuminen...
-Kauhea reissukuume olisi, mutta katsellaan nyt minne on järkeä reissata.
-Ohmin kanssa toki pyritään ottamaan kaikki ilo irti eri koulutuksista ja muista, koska nyt on oma fiilis älyttömän avoin vähän kaikelle! Ei sitä tiedä, vaikka keksittäisiin uusi laji.
-Lampailla käydään ainakin useammin kuin kerran.
-Agilityssä päätetään mitkä kontaktit otetaan työn alle ;) Ohmin agilitytavoitteet eivät ole kovin korkealla, joten sen kanssa agility on enemmän oppimista yhdessä ja koiran ehdoilla ilottelua.
-Olisihan se tokomotstakin kiva löytää...

Mutta ei tässä muu auta kuin toivoa treenintäyteistä vuotta ja hitokseen kivoja juttuja! Toivottavasti näen mahdollisimman paljon tämän harrastuksen myötä tulleita ystäviä ja päästään osallistumaan mahdollisimman moneen :)

ps. paimennuksesta tuli mieleen, että siinä kohtaa, kun Zelda alkaa sitä harrastaa tiedätte sen olevan eläkkeellä XD