Kollin kuulumisia

En ole tainnut mainita, että Voltti on ollut viime aikoina varsin ahkera. Pienellä harjoittellulla kollista on kasvanut aikamoinen naisten mies. Voltin ensimmäiset pennut näkivät päivän valon itsenäisyyspäivänä ja kävimme eilen kymmenviikkoisia koltiaisia ihailemassa Mintun kanssa Kirsin luona Turussa. Tässäpä siis Voltin supersöpöt tulevat komistukset Kisompas J-pentue Mintulta varastamassa kuvassa:

Onneksi kaikki pojat ovat varattuja. Kieltämättä pentukuume hieman nousi, kun noita ihasteli. Olen hieman haaveillut jotain mestäkissaa Voltin kaveriksi, mutta toisaalta ei se toinen somppukaan huono olisi. Toivottavasti pennun perivät isänsä mahtavan luonteen.

Voltti on viime aikoina päässyt enemmänkin naisten makuun ja kevääksi odotellaankin siis lisää pikkuvoltteja. Voltti on käynyt naisissa ja meillä on käynyt naisia ja tässä vaiheessa jokaista askarruttaa, että merkkaileeko se. No ei se merkkaile. Voltti selkeästi haluaa pitää sukukalleutensa tallessa mahdollisimman pitkään.

Voltin valmistuttua championiksi ovat näyttelytouhut nyt toistaiseksi tainneet jäädä tauolle. Katsellaan, jos hullaannun jossain kohtaa innostuen aloittamaan rumpan alusta kastraattiluokassa. Enemmän meitä silti kiinnostaisi kissa-agility, jota ei kuitenkaan täällä Satakunnassa tai likimainkaan oikein tunnuta harrastelevan.

Katsellaan nyt rauhassa mitä tulevaisuus tuo tullessaan ja lisääntyykö lauma lähiaikoina ensin kissa- vai koiravauvalla tai kenties molemmilla ;)

Videota pukkaa ja muuta mukavaa

Täytyy varmaan aloittaa tänä vuonna jokainen päivitys sillä, että päivittelee tätä toivotanta talvea ja flunssaa. Alkaa pikkuhiljaa ahdistaa, kun saa itsensä kuntoon niin heti iskee tauti uudelleen takavasemmalta. Lenkkeily alkaa myös olla melkoisen hengenvaarallista, kun joka paikka on umpijäässä eikä takapihallekaan enää raaski heittää koiria sairaspäivien ratoksi.

Kaikesta huolimatta ollaan ehditty jonkin verran kisata ja kouluttautua koomailun välissä.

30.-31.3 pääsi molemmat tytöt ATT:lle. Tuloksilla ei juhlittu ja jotenkin jäi radoista vähän kökkömaku suuhun, mutta tämmöstä säätöä:

Zeldan kanssa tavoite oli ettei koira pääse kertaakaan varastamaan radalle. Kyllähän se vähän pääsi viimeisellä radalla huijaamaan, kun jätin maahan ja näemmä ryömi perässä. Mietin hetken jaksanko näitä taisteluvideoita edes julkaista, mutta laitetaan nyt tänne kerta johan se tahtojen taistelu tuli käytyä kisapaikalla. On se kyllä sitkeä sissi.

Tänään 7.2 oltin Lagun kisoissa Seinäjoella Teslan kanssa.  Oli meillä eka kerta seinäjoella ja ei kyllä valittamista puitteissa, kun saataisiin moinen halli joskus poriin niin en kyllä valittaisi. Kisoista jäi myös satakertaa parempi fiilis, vaikka hetkellisesti harmitti miten nollat oli joka radalla todella pienestä kiinni. Teslalla oli kuitenkin superkivaa ja hyvä vauhti joka radalla. Alkaa kyllä olla vähän sellainen fiilis, että SM-nollien keruussa ollaan myöhässä ja pahasti, mutta ehkä tämä loppukevät voidaan sitten vaan fiilistellä.

Zeldan kanssa ollaan keskiviikkoisin PK-tottisteltu. Säät on sallineet myös estetreenit ja viimeksi koettiin ahaa-elämys eli se missä mättää on pressueste. Puisella ei hypyssä ongelmaa näkynyt. Nyt vaan jatketaan noutosulkeisia tavoitteena oikea paineeton mielentila. Esteitä tehdään säiden salliessa, mutta ei niiden suhteen sen suurempaa stressiä, kun ongelma ovat kiinni mielentilasta, joka kyllä varmasti löytyy hitaasti, mutta varmasti.

Elinan tokokurssi loppui toistaiseksi, mutta päästiin tuurariksi kisatokoryhmään, jossa ei varsinaisesti ole kouluttajaa, mutta treenaillaan porukassa ja häiriössä. Agilitytreenit jatkuvat jokatoinen viikko ja tämän lisäksi meillä on puolikas paikka Wecan treeneissä ja sitten kouluttajien valmennus noin kerran kuussa. 2.2 piipahdettiin Jaakon opissa ja oli kyllä ihan parhautta. Tuli kamalasti hyviä ajatuksia, neuvoja ja läksyjä. Saatiin todella arvokkaita vinkkejä meidän kompastuskiviin. Nyt loppu se koiran auttaminen ja sama pätee Zeldaan kuin Teslaan eli rohkeutta siihen ohjaamiseen enempi.

Viime vuoden kisoissa ja erityisesti rotuyhdistyksen tapahtumissa ravaaminen tuotti meille lopulta sen verran tulosta, että Zelda nappasi vuoden 2015 aktiivibriarditittelin. Koitetaan jaksaa olla tänä vuonna vähintään yhtäaktiivisia, mutta ensi alkuun täytyisi selättää tämä tauti ja toivotaan, että niitä tuloksiakin siinä matkan varrella hieman tulisi :)

Laitetaan loppuun vielä tilannekatsaus kaukoihin. Hiukka on ollut vähäisellä treenillä, mutta täytyy taas tsempata noidenkin suhteen. Kriteeriksi olen laittanut, että oikea takajalka pysyy paikoillaa.