sunnuntai 27. maaliskuuta 2016

Hakukausi korkattu

Takatalvi yritti vielä alkuviikosta näyttää kyntensä, mutta kevät pisti sen verran kampoihin, että pääsiäissunnuntaina päästiin korkkaaman treenikausi.


Suunnitelman mukaan edettiin. Kolmella ensimmäisellä pistolla ruokapalkka ja viimeisellä lelu.

Zelda oli luonnollisesti intoa täynnä ja ensimmäinen pisto meni hieman rallatteluksi. Otin uudelleen lähetyksen äänellä ja sinnehän se koira upposi. Oikean puolen maasto oli todella tiheää ja ei nähnyt yhtään miten koira työskenteli, joten varmuudeksi annettiin molemmilta pistoilta ääniavut. Kolmannen piston halusin kokeilla täysin ilman apuja. Ekalla lähetyksellä irtosi suoraan n. 30-40m ja se on ollut meidän kriittinen piste. Otin uuden lähetyksen keskilinjalta ja tällä kertaa ampui todella itsevarmasti suoraan ja syvälle. Juoksi hiukan piilon ohi ja nappasi hajun sekä tarkensi perille. Kerrassaan loistava pisti Zeldalle! Tähän olisi ollut jopa hyvä lopettaa, mutta pakkohan se oli suunnitelmassa pysyä. Viimeiselle otin varmuudeksi useamman äänen, kun alkoi jo väsymyskin painaa ehkä hiukan. Sinne se sitten upposi eikä koiraa näkynyt ennenkuin haukku alkoi kuulua.

Kaikkien vaikeuksien päälle kauden korkkaus oli siis parempi kuin olisi uskaltanut odottaa. Nyt sitten vain uskotaan, että suunta on sama niin maaston puolesta ollaan kyllä varmasti koekunnossa. Jatketaan samaa rataa ja kasvatetaan itsevarmuutta, että siellä suoran päässä on aina joku. Tyhjillä ei ole tässä vaiheessa kiirettä ja katsellaan niitä sitten, kun HK1 on taottu. Esineruutua täytyy käydä treenaamassa ahkerasti ja noudot vaatii vielä työtä, mutta treenaillaan ja tehdään parhaamme.

lauantai 26. maaliskuuta 2016

Elävää kuvaa

Pitkästä aikaa pääsin hieman lataamaan treenivideoita ja samalla editoimaan, joten tässä parin pätkää Zeldan kevään tokoiluista ja samalla missä mennään kooste voivottelujen suhteen.

Paikkamakuut
*OK

Seuraaminen
*OK (keskittymistä ja intensiivisyyttä voi aina parantaa ja peruuttaminen vaatii varmuutta)

Jäävät
*OK (varmuutta suoritukseen vielä lisää)

Ruutu
*Paikka hiukan hukassa, muuten oikeen hieno

Tunnari
*Palautus kuntoon ja huonosta palautteesta tulleiden konfliktien aiheuttamien asioiden korjailua eli malttamattomuus, epävarmuus ja pureminen.

Metalli
*Mielentila kohdilleen

Kaukot
*Varmuutta ja oikean tekniikan vahvistelua

Luoksari
*Tuurilla mennään

Oliko siinä muka kaikki liikkeet? Koeilmo lähti eilen ja eihän tuo edes ole mahdoton lista. Toivottavasti mahdutaan kokeeseen.

Pitkänä perjantaina käytiin ATT:llä tutustumassa Lee Gibsonin radoilla muunmaan tyyliin ja siellä päällimmäisenä jäi mieleen eripituiset estevälit ja rytmityksen tärkeys. Tekniikoilla ei radoilla niinkään kikkailtu, mutta koiran tuli osata tarpeen vaatiessa irrota ja sitten taas olla hallussa. Meillähän ei kumpikaan kovin pelitä, joten hieman oli hakemista, mutta viimeiselle radalle saatiin sellainen flow aikaan, että meinasi itku tulla. Sitten mentiin putki ansaan pujottelusta, mutta eihän me nyt sellaisia olla edes treenattu vielä, kun ei niitä oikein ykkösten radoilla ole kotimaisten tuomarien virittämänä. Muuten täytyy olla ihan hitokseen tyytyväinen lähtöihin ja sitten taas kontaktit menee tehoremppaan... :P

Olkaatte hyviä:


Maanantain mennään sitten puudelin kanssa tutustumaan mujusen mutkiin :)

perjantai 18. maaliskuuta 2016

Kokemusta kartoittamassa

Kevät on melko masentavaa aikaa. Toiset kärsii syysmasennuksessa niin meillä se näkyy selkeästi keväällä. Asiaa ei auta satakunnan surkeat talvisäät. Itkettää pelkkä takapihalle vilkaisu. Tämä talvi on ollut kerrassaan onneton ja älyttömän liukas. Ja näkyy kyllä lenkkien pituudessa. Jotenkin hallille ajaminenkin läpi pimeiden pikkuteiden tuottaa tuskaa. Tyttöjä on hemmoteltu lihashuollolla ja treenaamaan on onneksi päässyt pääsääntöisesti vähintään muutaman kerran viikossa porukassa,  koska omatoimitreenit ovat olleet ihan säälittävällä tasolla... Toisaalta pieni hengähdys voi tehdä hyvää ja eiköhän se aktiivisuustaso tästä kevään myötä kohoa.

Maaliskuun ensimmäisenä viikonloppuna tehtiin pieni irtiotto arjesta ja se kyllä piristi niin itse kuin koiria. Jo viime vuoden puolella aloitettiin suunnitella retkeä ahvenanmaalle ja pakkohan se oli sitten toteuttaa. Eihän ne suunnitelmat ihan putkeen mennyt, kun Tesla aloitti juoksunsa ja oli ihan pahimmillaan reissu viikonloppuna. Matkassa tietysti viisi koiraa, joissa 2-vuotias leikkaamaton uros, juoksujaan lopetteleva narttu ja leikattu uros sekä tietysti Zelda. Yhdellä autolla mentiin, meno lautta ilman hyttiä, samassa hotellihuoneessa ja paluumatkaksi otettiin sentään hytti.



Jostain kumman syystä meidän matkaamiset ja yöpymiset menivät todella rennosti. Omat koirat oli ensimmäistä kertaa ikinä laivalla ja ei jaksettu roudata edes kaikkia häkkejä menomatkalla autokannelta mukaan. Aikamoinen roudaaminen, kun matkassa tosiaan oli kaksi ihmistä ja viisi koiraa, vaikka kaksi pienintä kulki kissankopissa. Zelda oli laivalla ihan unelma. Se loikoili vapaana muiden ollessa häkissä ja antoi lasten käydä silittelemässä. Muutenkin se oli oikein helppo eikä tuntunut pahemmin mistään ottavan stressiä. Teslan tiesin nyt osaavan matkata ja kulkea. Sen rasittavin puoli koko reissun oli jatkuva itsensä tarjoaminen. Mielessä ei ollut kuin miehet.

Perjantaina ja lauantaina ehdittiin rauhassa katsella maisemia ja ottaa rennosti. Kisat alkoivat vasta iltapäivällä ja kisapaikka oli sitten paluu 20 vuotta taaksepäin. Niin oli kyllä kisapaikan tunnelmakin ja se jos mikä oli ainoastaan positiivinen ilmiö. Zeldan kanssa ei odotuksina ollut mikään muu kuin nähdä miten se toimii kisoissa moisen matkan päälle. Maneesissa ei ollut mitään lämmittely ja virittely mahdollisuutta, mutta eipä se Zeldan kohdalla haitannut. Täysiä mentiin ja tehtiin se mitä osattiin. Kontaktit räiskyi ja kieltoja sateli. Teslan kanssa kisaaminen oli sitten vähän yhtä tyhjän kanssa, kun sillä oli mielessä ainoastaan miehet, mutta pitihän tämäkin kokea melkein ulkomailla. Onneksi seurueen kääpiöpinseri nappasi sen mitä lähdettiin hakemaan ja valioitui agilityvalioksi. Eli saatiin skumppalasitkin hotellihuoneessa nauttia. Reissusta jäi kaikenkaikkiaan hyvä mieli, joten ehdottomasti täytyy ottaa uusiksi jossain kohtaa!



Mitäs muuta?

Zelda on päässyt muutaman kerran tuurailemaan tavoitteellisessa kisatokoryhmässä. Haaveilen huhtikuussa kokeeseen pääsystä, mutta kaikki liikkeet ovat nyt jotenkin totaalisen hajalla. Onhan tässä toki kuukausi aikaa räätälöidä ne kasaan, mutta ei pidetä sen suhteen turhaa kiirettä. Tottiksen jatkuu keskiviikko ehtoisin vielä pari kuukautta. Ollaan rakennettu lähinnä oikeaa mielentilaa noutoon ja muistuteltu henkilöryhmää ettei niitä ihania ihmisiä tarvi kaikkia tervehtiä. Agilityä tulee jostain syystä treenattua eniten ja nyt täytyisi tosissaan tehdä jotain kontakteille. Agilityssä treenaminen on siitä parasta, kun fiilis on aina katossaan ja epäonnistumiset on yleensä kiinni ohjaajasta. Teslan kanssa aloitettiin rallytokoilu. Tosin joutui Zeldakin kerran kokeilemaan, kun toinen vielä juoksi. Onpahan nyt sitäkin lajia tullut testattua. Katsellaan mitä kevät tuo tullessaan ja kaksijalkainen koittaa hiukan saada itsestään enemmän irti auringon myötä :)