Suunnitelman mukaan edettiin. Kolmella ensimmäisellä pistolla ruokapalkka ja viimeisellä lelu.
Zelda oli luonnollisesti intoa täynnä ja ensimmäinen pisto meni hieman rallatteluksi. Otin uudelleen lähetyksen äänellä ja sinnehän se koira upposi. Oikean puolen maasto oli todella tiheää ja ei nähnyt yhtään miten koira työskenteli, joten varmuudeksi annettiin molemmilta pistoilta ääniavut. Kolmannen piston halusin kokeilla täysin ilman apuja. Ekalla lähetyksellä irtosi suoraan n. 30-40m ja se on ollut meidän kriittinen piste. Otin uuden lähetyksen keskilinjalta ja tällä kertaa ampui todella itsevarmasti suoraan ja syvälle. Juoksi hiukan piilon ohi ja nappasi hajun sekä tarkensi perille. Kerrassaan loistava pisti Zeldalle! Tähän olisi ollut jopa hyvä lopettaa, mutta pakkohan se oli suunnitelmassa pysyä. Viimeiselle otin varmuudeksi useamman äänen, kun alkoi jo väsymyskin painaa ehkä hiukan. Sinne se sitten upposi eikä koiraa näkynyt ennenkuin haukku alkoi kuulua.
Kaikkien vaikeuksien päälle kauden korkkaus oli siis parempi kuin olisi uskaltanut odottaa. Nyt sitten vain uskotaan, että suunta on sama niin maaston puolesta ollaan kyllä varmasti koekunnossa. Jatketaan samaa rataa ja kasvatetaan itsevarmuutta, että siellä suoran päässä on aina joku. Tyhjillä ei ole tässä vaiheessa kiirettä ja katsellaan niitä sitten, kun HK1 on taottu. Esineruutua täytyy käydä treenaamassa ahkerasti ja noudot vaatii vielä työtä, mutta treenaillaan ja tehdään parhaamme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti