keskiviikko 27. huhtikuuta 2011

Oisko mulla sittenkin hakukoira?

Tesla oli tänään kyllä kamalan pätevä! Otettiin alkuun makaavat maalimiehet ympäri metsää, joukossa myös yksi pieni ihminen ja Tesla ei mörköillyt ketään vaan melkein syyliin kiipeili. Se ei epäröinyt yhtään piiloa vaan meni kaikille reippaasti. Loppuun yksi pako, että joutui koira vähän etsimään ja se etsi, irtosi musta todella kauas, ei luovuttanu tai tullut pyytämään apua, kun ei heti osannut paikantaa hajua vaan teki kokoajan töitä ja käytti nenäänsä. Lopulta ukko löytyi ja tuli hienosti takas maalimiehen kanssa eikä jättänyt tätä. Tosin ei se sillä ole missään vaiheessa ongelma ollut, kun maalimies on kaveri niin sellaisena se pysyy =)

Agiepikset ei sunnuntaina sujuneet ihan yhtä mallikkaaksi. Yksi tahmea hylly ykkösten radalta ja sitten yks vähän parempi hylly avoimen radalta. Ei irronnut putkiin, mitä mentiin tiistaina treenaa ja irtosi ihan hyvin ja vauhdilla. Keppejäkin hetsailin ja kyllä nekin lähtee. Nyt tarvii vaan saada avustajan kanssa treeniä, että saadaan ne itsenäisiksi.

Teslan mummo ja mun eka oma harrastuskoira sekä eka schapendoes täytti pääsiäispyhinä 11 -vuotta, meni töitä tehdessä tyystin ohitse... Onnittelut Lumikuonon F-pennuille vuosimallia 2000! Hampaat tippuu, mutta muuten mummo jyrää!

Tiltu <3



Schapeja kolmessa sukupolvessa, Tesla, Tiltu-mummo ja Nada-mamma =)



Agiliitoa kesällä 2010

maanantai 25. huhtikuuta 2011

Tapoja on monia

Nykyisin on niin miljoona eritapaa, koulukuntaa ja niiden yhdistelmää kouluttaa koiraansa, että olen ikionnellinen, että Tesla ei ole mun eka koira sekä siitä, että mulla on jo jonkinmoista luottamusta omiin näkökulmiini ja osaan käyttää maalaisjärkeä. Yksi parhaista aloittamistani toko-opuksista on muuten Piritta Pärssisen tottelevaisuus koulutuksen perusteet. En ole tosin vielä päässyt kirjaa alkua pidemmälle, mutta siinä on kirjoitettu hyvin näistä eri tavoista kouluttaa, selkeytetty. Ei ole yhtä ja oikeaa tietä. Ja se tärkeä pointti, että jos haluaa sekä vakavasti tokoilla ja tottistella (tähtäimessä PK-lajit) niin opeta koirasi ennemmin tokoon.

Lentsun "yksärillä" tuli taas niin iloinen tokoilumieli. Siinä on kouluttaja, jolta tulee vastaukset apteekin hyllyltä eivätkä ne vastaukset ole koskaan, että ota sitä koiraa niskasta kiinni ja vie takaisin paikoilleen tai että korjataan seuraamisen edistämistä, sillä että laitetaan koiralle hihna ja nykäistään, kun edistää. Varmasti ihan toimivia ratkaisuja, mutta mulla on periaate, että niin kauan, kun pakotteita en tarvitse en niitä käytä. Jossain tapauksissa voin käyttää ei-halutun toiminnan estäviä pakotteita, mutta en niinkään aktiivisia korjaavia pakotteita. Vapun kanssa treenattiin sitä, että pyysin Teslan maahan ja se oli avustajalla hihnassa ja heittelin nameja maahan, kun hihna kiristyi koira koki mieleisemmäksi vaihtoehdoksi maata kuin nousta. Sen sijaan seuraamisen yhteydessä en kyllä alkaisi nykiä hihnasta koiran edistäessä.

Saatiin Lentsulta idea opettaa uusi täyskäännös. Koirista 10 % tekee täykkärin vasempaan hienosti, Tesla ei kuulu tähän vähemmistöön, mutta treenaamista ei kannata unohtaa. Oikealle käännöksessä Tesla on kuulemma opetellut pysähtymään mun seläntakana. Schapejen ominaisuus keksiä kaikkea omaa kivaa pienimmästäkin eleestä, joten nyt treenataan ohjaajan kiertämistä "ympäri" käskyllä ja yhdistetään se täyskäännökseen. Vanhanaikainen tapa, mutta siitä saa kuulemma ihan hauskan. Kokeilaan siis tätä. Meidän perusasennon takapään heitto ei johdu mistään muusta kuin ohjaajasta, jonka on pakko tarkastaa koiran asento. Nyt saatiin läksyksi treenata perusaentoa avustajan kanssa. Eli pysyn itse ihan pökkelönä ja takana seisova avustaja sanoo, kun koira on suora ja saan palkata. Alan jopa treenata luoksetuloa suoraan sivulle ;) Kaksi vuottahan siihen tarvi vain, että myönnyin...

Sunnuntain TVA treeneissä treenattiin seuraamista lelun avulla viretilaa nostaen. Ihan hauska treeni sinänsä, vähän jotain erilaista. Tarvitsen vaan ainakin miljoonatoistoa, että onnistunun ajoittamaan leikkimiset oikein eli koska irrottaa, koska palkata, koska lähteä liikkeelle... tarkoitus oli leikkiä ja siitä lähteä suoraan seuraamaan ilman, että vire pääsee välissä laskemaan.  Seuraamisen tarkkuudella ei sinänsä ollu väliä, kunhan koira oli aktiivinen ja hyvällä hetkellä palkkauslelulla. Teoriassa hirveän helppoa, mutta käytännössä ihan kamalan vaikeaa :) Jatketaan kyllä kotitreeneissä askel, toinen naks naks... hauskaa tommonen vireen kohotus välillä, mutta varsinaista seuraamista kyllä treenataan torstaina saaduilla vinkeillä. Lentsu myös varoitti lelupalkasta seuraamisen yhteydessä, että sillä saa helposti sitä etäisyyttä, kun koira alkaa kyttäillä, koska lelu lentää. Tietty sen lelun voi laittaa kainaloon ja tiputtaa siitä, mutta Teslalle ei ole niin suurta kiinnostusta "kuolleeseen saaliiseen"... Eli lentävän lelun perään on kiva juosta, mutta tuskin se palkkautuu, jos tiputan lelun sen nenän eteen. Odotan kyllä innolla motivaatioklinikan toista osaa, kun opetellaan enemmän leikkimistä koiran kanssa =)

Kouluttaja ehdotti, että opettaisin Teslan haukkumaan viretilan nostamiseksi. Ei tullut kyllä kauppoja. En suostu uskomaan, että siitä olisi enemmän hyötyä kuin haittaa. Näen mielessäni kauhukuvan koirasta, joka koko seuraamisen ajan räksyttää vieressä ja komentaa/dominoi mua :D Pisteet kyllä kouluttajalle, joka ei tästä suivaantunut (kuten eräässä toisessa lajissa toisessa seurassa tapahtui, kun en suostunut opettamaan koiraa istumaan kontakteille, vaan kyseenalaistin tämän vaihtoehdon) vaan ehdotti muita keinoja, kuten päälle hyppiminen ja muu "sikailu" kuten hihojen repiminen... no nämähän Tesla osaa ja yritän niitä kitkeä pois ;) Meillä on viretilan nostamiseksi temppuilut sitä varten.

Toisella kierroksella otettiin noutoa. Ja hei Tesla oli jopa syömättä kapulaa, kun joutui tekemään sen kanssa. Tää oli kyllä hyvä ja avaava kierros. Ei me siihen meidän ongelman ytimeen eli luovuttamiseen, pitämiseen, istumiseen kapula suussa päästy, mutta tuli koettua, että kyllä ne muut jutut luonnistuu ja niitäkin voi treenata. Eli kapulan kantaminen ja tuominen. Ei tohon räkimiseen ja puremiseen taida olla mitään oikotietä onneen (paitti puremiseen metallikapula), eli treenin puutetta vaan ja sitä treeniä tarvitaan. Mites se meni, kun niiden epämieluisten asioiden treenaamista välttelee? Se on niin totta, kun vaan voi olla.

Ensimmäistä kertaa taisi olla TVA:lla kouluttaja, joka piti huolen, että koiran kanssa tehtiin töitä kokoaika eikä sen annettu haahuilla, kun kouluttaja selitti ja sitten kun ei itse tehty vietiin koira autoon. Näinhän sen pitäisi mennä. Tosin me nyt opetellaan jatkuvasti olemista. Ja ollaan tässä edistytty mielestäni. Eihän sitä tietty voi kouluttaja, joka näkee meidän ekaa kertaa nähdä, miten surkeessa jamassa ollaa oltu vaikka viime keväänä.

Mä olen ollut pääsiäisen töissä ja ahkerasti illat ja päivisin on saanut yllättävän paljon treenailtua. Tesla osaa nenäkosketuksen hienosti, mutta siinäkin ongelmana on se, että se ei yritä seuraavalle tasolle noustessa työntää nenään käteen intensiivisemmin kuten olisi tarkoitus, vaan kokeilee joko pitäs nuolasta tai sitten alkaa käyttää tassujaan. Eli jos se ei saa heti kosketuksesta palkkaa niin ei yritä koskea uudestaan tai voikammaammin vaan lätkäsee täysiä tassulle väliin ja saattaa sitten taas koskea.

Malttitreeneissä en ole voinut enää kuin nauraa. Tesla ymmärtää hienosti olla ottamatta namia. Ja osaa maata nami viiden sentin päästä nenästä. Kokeilin päästä laittamaan namia tassujen päälle ja aivan kuin inhoten tätä se oppi aika nopeasti makaamaan tassun leuan alla piilossa. Se myös kääntää liioitellusta päänsä tai itsensä kokonaan pois namista. Parasta mitä se kokeili oli, että kun mulla oli käsi avoinna täynnä namei niin Tesla meni mun seläntaakse maaten ja alkoi haukkua... Ihan kun Tesla yrittäisi karkuun nameja, joita ei kuitenkaan saa. Sille on mahdottoman vaikeaa sietää niitä herkkuja nenän edessä, joita se ei saa. Sen se hokaa, että maassa olevaa namia ei napata vaan saa palkan siitä, että ei varasta sitä. Tässä ei ongelmaa. Pitäsköhän mun laittaa sille Vapulle sähköpostia vaan ja selittää tämä ongelma? Vai onko meillä tässä edes mitään ongelmaa? Vai pitäskö mun uskoa kouluttajaa, joka ihmetteli miksi haluan opettaa koiralle malttia, että malttamattomuus lähtee huonosta hermorakenteesta eikä sitä voi opettaa? Vai puhuttiinko me nyt ihan eri malteista? Tämän takia mä en kyllä viettikoulutukseen voi uskoa 100 %, koska se sulkee niin paljon mahdollisuuksia pois koirankoulutuksesta ja perustuu mielestäni liikaa koiran luonteenpiirteisiin, joita ei välttämättä ole. Mun oli kyllä hirveän helppo ostaa teoria, joka perustuu ehdollistamiseen unohtamatta viettikoulutusta. Ja kyllähän se vaan on niin, että kukin tavallaan. Koirankouluttaminen on kyllä mielettömän koukuttavaa ja mielenkiintoista. Ja parhaat treenit on kyllä ne joissa saa jotain uutta pohdittavaa ja pähkäiltävää =) Eiku parhaat on ne, kun koira oppii jotain tai tajuaa jotain koiransa oppimisesta.

Nooh, meillä on nyt tokon suhteen selkeä tavoite =) ALO1 schapemestiksistä ja sitten treenaillaan uudella innolla kohti AVOa kaikessa rauhassa ilman kiirettä.

Tänään olisi ollu huippua päästä Helmisen Hannan toko-oppiin, mutta monien asioiden summasta luovutin paikkani jollekin toiselle. Meillä on ensinnäkin hirveästi asioita sulateltavana, toki niitä olisi ottanut vielä lisääkin, mutta mun työtilanne on eri, mitä se oli ilmoittautumis vaiheessa ja huhtikuun koirakoulutus budjetti paukkuu kipurajoilla. Ja kyllä mä tänä aamuna herätessäni olin onnellinen, että ei tarvinnut lähteä ajelemaan yksikseen silmät ristissä längetmäelle. Jalat on vieläkin muusina kolmen illan työputkesta. Tää alan vaihto on kyllä haasteellista hommaa... Tarvitsen koiraystävällisemmän työn, eli säännölliset työajan nyt ensi alkuun kiitos. Ravintola-alan hommien ainoa hyvä puoli olisi se, että jos ja kun saan pennun niin vapaiden säätäminen saattaisi olla helpompaa niille ekoille päiville, mutta ei se muutenkaan tule olemaan ongelma, jos nyt ylipäätään saan jostain pennun tämän vuoden puolella. Opiskelun ohella olisi vaan niin helppo opetella elämää kahden koiran kanssa :) Ja työharjoittelut takaa sen, että myös siihen rytmiin tultaisiin tottumaan. Mutta sitten taas hyvää kannattaa odottaa... päätöksiä, hankalia sellaisia... mutta katsellaan rauhassa.

Mutta aika rientää tässä pohdintojen ohella ja tänään lähdetään epistelmään ja kokeilemaan, missä mennään :) Eli tarkoituksena on katsoa, miten paljon meillä on puutteita ennenkuin aletaan kisata kakkosissa. Ohjaajalla niitä on tosin paljon ja niiden korjaamista en aio odotella, mutta koiran aion kyllä saada kakkoskuosiin ennen kisaamista ;) Tarkoittaa kontaktien hiomista ja keppien itsenäistymistä sekä suoritusvarmuutta niin, että mun ei oikeesti tarvi hankkia yhtään vitosta kummistakaan.

keskiviikko 20. huhtikuuta 2011

...ollaanhan me treenailtu

Yllätys, yllätys... heti kun selvisin pahimmista kiireistä ja olisi ollut aikaa treenata vaikka viidesti päivässä niin muhun iski kaamea tauti, jota kesti viikon. Työnarkomaanina tein työvuorot, koulupäivät nukuin ja koiran kanssa aktivoiduin minimaalisesti. Tesla osaa olla ihan kivasti, vaikka aina ei puuhailla ihan täpöllä, mutta kyllä se pidemmän ajan päätteeksi näkyy sitten typeränä käytöksenä, eli rähistään kulman takaa hyökkääville lenkkimummoille ja karataan rotikan luokse kesken treenit... huoh. Onneksi korvat palaa nopeasti hetken häiriöiden jälkeen, mutta pakko alkaa treenaamaan maailman turhinta "arkitottista"...

Taudin myllätessä oli pakko ohjatusti mennä treenaamaan torstaina ja treenailtiin seuraamisen intensiivisyyttä, sitä siis back to basic eli askel > naks > palkka väliin kaksi, sitten kolme... pikkuhiljaa rakennellaan sitä intesiivisyyttä askelia ees taas sahaten. Ja sitten sain uuden vinkin opettaa koiralle rentouttavan vapautuksen, eli käskysanan päälle heitän namei koiralle niin, että se oikeasti tajuaa, että se juttu oli siinä ja nyt on lupa ajatella muuta. Tai jotenkin noinpäin se meni :)

Perjantai meni sitten taas flunssasta toipuessa rauhallisin merkein, jotta lauantaina jaksoi Heinin agilityyn. Tällä kertaa ei ollut niin hurjasti kiemuroita. Mä jätin jaakotukset väliin, koska Tesla ei niitä osaa niin treenaan ne mieluummin omalla ajalla kuntoon. Kuvittelin saavani koiran kääntymään puolivalssilla, mutta ei se kääntynyt tarpeeksi ja kokeilin sitten Heinin kehtotuksesta tuplapuolivalssia tai jotain ja stadaa se toimi! Kun vaan muistin katsoa koiraa... Sitten treenattiin vippauspersjättöjotain juttua ja sain sitäkin ihan kivasti toimimaan... vippauksen eri koulukunnista oli puhetta ja me tahdotaan olla sitä loogisen ohjauksen koulukuntaa... vai oliko se vippaus? En mä enää tiiä, tuli niin hirveästi asiaa ja olisi pitänyt samana päivänä blogata, mutta pää oli niin täynnä räkää, että jäi kaikki hienoudet painumatta muistiin... toivottavasti ne liikeradat edes ovat selkäytimessä :) Pääpointti oli vuoron jälkeen saamamme kehut, että Tesla on mennyt tosi paljon eteenpäin, että kun se joskus vähän tuppas haahuamaan ja unohtelemaan mitä ollaan tekemässä... Eli meidän motivaatioklinikan hyödyt on jo nyt havaittavissa! Mä en unohda koiraa, en päästä sitä nuuskuttamaan, kun kuuntelen koutsia... pikkujuttui, mutta suuri merkitys! Kai se on se, että kun joku guru sanoo, että se on ihan ookoo tehdä noin niin sitten saa rohkeutta tehdä niin. Innolla odotan seuraavaa kertaa. Ja myös seuraavaa Heinin koulutusta. Nyt, kun sais vielä kontaktit ja kepit hiottua kakkoskuosiin...

Sunnuntaina pääsin ekaa kertaa TVAn tokokurssille... tehtiin seuraamisen käännöksiä, paikallaan käännöksiä, liikkeestä maahan, hyppyä ja kaukoi ja paikallamakuukin ehdittiin ottaa. Seuraaminen oli hirveetä! Oi miksi, oi miksi mä aina teen sen, että kun pitää niinku esittää meiän seuraamista esitän sitä hirveetä seuraamista väkisin, kun voisin sanoa, että "meillä on nyt homma kesken, että otetaan pätkissä"... meen jotenkin semmosesta liikkurointi seurauksesta ihan lukkoon... siis pitäähän sitä treenata, mutta kun mä päätin, että treenataan TVAn ohjatuissa vain ja ainoastaan "kaikki onnistuu" treenejä :D

Paikallakäännökset ihan jees ja liikkeestä maahan ei oo ongelma... hyppykin meni kivasti, kun korjailin pysähdyspaikkaa kosketusalustan avulla. Paikallamakuussa tuuli hakkas hallin seinää ja kerran nousi seisomaan, mutta käskystä palautu maahan. Päästiin myös vihdoin ja viimein Heikun kaa samaanryhmään ja mentiin sitten purkamaan treenejä Ulvilaan ja tytöt pääsi painimaan. Vaikka mä oon itse ihan pökkelö niin kaveria on onneksi hyvä ojentaa. En ihan kaikkea kehannu sanoa treeneissä, mutta jälkeenpäin annoin kuulua. Seuraavalla kerralla on kyllä pakko puuttua treenitilanteessakin ;) Olisin omalla kohdallani enemmän kuin iloinen, jos joku huomauttaisi mulle asioista, joita en itse näe. Sitä joskus näkee sieltä kentän laidalta asioita, joita koulutusohjaajakaan ei tule ajatelleeksi. Oon vaan oppinut hieman varovaiseksi, kun kaikki koulutusohjaajat eivät arvosta, että huudellaan kentänlaidalta.

Onneksi eilen oli Lentsun yksäri Turussa, jonne kaappasin Lauran ja Heiskun messiin... yksäri ei ollu lopulta ihan yksäri, mutta se on toinen tarina ja sen kirjotan toiseen kertaan. Nyt vain tiivistettynä niin muistan vielä huomenna:

-uusi täyskäännös
-koiralle ei ole perusasento-ongelmaa, ohjaajalla on varmistelu ongelma
-koira osaa seurata, nostata virettä tempuilla ennen seuraamispätkiä!

...sitten unille.

maanantai 11. huhtikuuta 2011

Ajatusmaailman uusimista

Koirankouluttaminen on kyllä maailman antoisin ja opettavaisin harrastus! Kiitos aktiivisille schapendoes-ystäville siitä saatiin taas oppia olan takaa neljän päivän rupeamana. Tuli samalla koeteltua koiran kestävyyttä ja olen tyytyväinen tuohon. Kyllä se on ilo harrastaa koiran kanssa, jolla on intoa ja stressinsietokykyä matkustamiseen ja vieraissa mestoissa vieraassa porukassa hengailuun. Ei edes selän päältä kävellyt kissa kaatanut maailmaa.

Meillä on siis takana varsin koira antoisa viikonloppu, joka alkoi jo maanantaina Marjo Heinon yksärillä, kun muut ryhmäläiset olivat muualla. Tuli siinä sitten jo alkuun hyvä agirupeama. Tiistain koutsasin omaa ryhmääni ja keskiviikkona oli ratkaiseva päivä... tuloksena puhtaat kuvat. Eli ajeltiin Kankaanpäähän Ventelälle. Ensin ronkittiin verta ja omistajalta meinasi lähteä tajua, kun se ei ollut ihan yksinkertaista ja lopulta koira-raukka huumattiin syliin. Tulokset pitäisi tulla tämän viikon alussa vetlabista, joten niistä sitten lisää. Jännittävintä oli lonkka- ja kyynärtulokset ja kuvat näyttivät siisteiltä. En tainnut tajuta edes, miten helpottunut olin ja Tesla ei vieläkään tiedä, miten onnekas on vältyttyään nivelrikolta. Lonkat oli puhtaasti Aat ja kyynärät myös siistit, jotain alle millin huomaamattomia poikkeamia, joilla ei ole käytännössä mitään merkitystä, mutta saattavat olla rajatapaukset. Asiasta sitten enemmän, jos paukahtavat takaisin ykkösinä, niin soittelen Limanille ja kyselen toivonmukaan mielessäni hieman viisaampia kysymyksiä.

Motivointiklinikka

Sanna oli varannut Vappu Alatalon motivointiklinikat ja meitä oli mukana kolme schapea ja yksi corgi erilaisine ongelmineen. Ensin alettiin luennolla ja sitten siirryttiin hallille käytännön harjoituksiin. Teslan kanssa käytiin läpi malttamisongelmia. Saatiin yksinkertaista malttitreeniä kotiläksyksi. Nami nyrkkiin ja koira oppii hoksaamaan, että palkkaa tulee vain, kun odottaa nätisti. Sitten mun pitää kouluttaa joku avustajaksi ja opetella maassa makaamista niin, että koira maahan, mutta on hihnassa kiinni niin ettei pääse nousemaan. Vappu ei suosi pakotteita, mutta tässä harjoituksessa on tarkoitus tehdä nousemisesta vähemmän mieluisa vaihtoehto. Opetellaan vapautusta ja tavoite olisi saada se nakki heitettyä nenään kiinni :) Koira on kuulemma varsin säpäkkä ja nopea oppimaan. Saatiin läksyksi myös siedättää olemisen taitoa. Eli koira kestää olla lyhyessä hihnassa mun lähellä, kun vaikka koulutuksissa kuuntelen koutsia. Tässä mulla on selkeesti ongelma, kun vaadin ja annan periksi. Muiden osalta tuli myös meille hyödynnettäviä juttuja. Miten ylläpitää viretila agissa siirtymisessä lähtöön, kun koira jätetään siihen käskyn alle ja sen pitäisi lähteä yhtä räjähtävästi kuin hetsaamisen kautta? Miten leikkiä koiran kanssa? Ja että agiesteiden keskellä ei ole yhtään hullumpi idea treenata tokoa ja parempi pitää koiraa sylissä kuin antaa sen tehdä jotain muuta. Ja se kolme toistoa riittää, ei enempää. Tähän mä vetoan kyllä joka välissä, jos pitää hinkata jotain valssia agiradalla. Ilman koiraa vaikka se neljäs kerta ;) Seuraavalla kerralle pitää koiran kanssa tehtävien läksyjen lisäksi kirjoittaa pari listaa lelu ja herkkumieltymyksiin liittyen.

EDIT: Ja jos mun epämäärästä selostusta ei osta niin sain myös vinkiksi googlettaa Susan Garrettin It's your choice menetelmää ja siitä lukea enemmän, koska meidän läksyt perustuu siihen. Ja linkkivinkkei otetaan vastaan!

Treenisuunnitelmaluento

Mä en voi kyllä mitään muuta kuin suositella Lentsua tokokouluttajana kaikille. Tokosta on tullut niin paljon hauskempaa sitten taannoisen schapeyhdistyksen kesäleirin. Mitenhän tämä into ja hauskuus säilitettäisiin omissa treeneissä? Kiitos luennon siihen saatiin nyt repullinen eväitä. Tästä lähtien meillä ohjatuissa treeneissä vain ja ainoastaan kaikki onnistuu ;) Kunhan saan agimuistiinpanot kirjattua niin alan luentomuistiinpanojen pohjalta laatia meille tokokuntoon iskusuunnitelmia.

Janitan agivalmennus

Meillä oli aika loistava asenne tähän koulutukseen, koska edellistä kertaa Elinan koutsattavana hittiareenalla huonommin ei olisi voinut mennä. Eikä mennytkään vaan paljon paremmin kuin osasin edes kuvitella. Kannattaa käydä siellä pohjalla niin onnistumiset tuntuu paremmilta. Loistosuorituksiin meillä on kuitenkin vielä mahdottoman pitkä matka, mutta jotenkin mulle jäi varsinkin sunnuntaista semmoinen fiilis, että kyllä mä jossain vähän onnistuin. Ja se tärkein homma on tehdä se työ siellä oman päänupin sisällä!

Lauantaina treenattiin Jaakon radalla ja nyt kun kirjoitan en muista siitä yhtään mitään. Olin ehkä jossain jännityssumussa ja häkellyin siitä, että suoritettiin koko rata pätkissä alusta loppuun. Saatiin kontaktien hinkkaamiseen hyvä treenivinkki, jota alan noudattaa. Eli ei mitään uusintoja vaan käskytän koiran vaikka maahan, jos se valuu. Oppii, että valumalla ei saa mitääna, ei edes suorittaa sitä ihanaa A-estettä uudestaan. Mähän siinä vaan palkkaan koiraa, kun se valuu kontaktilta.

Tesla osasi sivuirtoamisen ja muutenkin se irtoaa sen verran niille esteille, että mun ei tarvitse saattaa sitä esteeltä esteelle. Omassa jalkatyöskentelyssä on valtavasti parannettavaa. Ne jalat ei toimi sitten yhtään. Töks, töks vaan... Yksillä askelilla säästäisin monta metriä. Pitääkö mun oikeesti mennä zumbailemaan?

Sunnuntain rata oli Janitan ja hieman pyörivämpi, jos sanoisin. Jotenkin se meni sujuvammin johtuen varmasti omasta vähemmän kankeasta ja jännittyneestä olemuksesta. Onnistuin valssailuissa, joita en siis todellakaan osaa, niin jopa ihan kohtuullisesti. Hieman oli haastavaa valssata kahta kertaa peräkkäin. Kisoissa olisin vastaavassa kohdassa varmaan ottanut takaaleikkaukset, mutta näissä koulutuksissa on tarkoitus oppia eikä varmistella! Toinen kinkkinen kohta oli tuplasylkkäri. Näitä aletaan treenailla lenkeillä. Kyllä se vaan oli vaikeeta, kun pitää ohjata, kääntyä ja pitää vielä rintama suunta oikein. Ylipäätään mulla on paha tapa kadottaa koira. Eli katso sitä koiraa! Ja mun pitää nyt vaihtaa ajatukset pois esteistä, unohtaa ne ja ohjata linjoja. Katse koirassa, ei esteissä. Piirretään linjaan, ei viskota koiraa esteeltä esteelle! Ja stadaa, agi sujuu! Kuulostaa helpolta, käytännössä not.

Ihanaa oli tavata schapeja omistajineen, naurettua tuli ja treenattua. Unohdin vallan tuolta perjantain schapetokot. Tehtiin kisanomaiset treenit ja perään korjaussarjaa. Olisi voinut sujua paremmin, mutta tästäkin pitää repiä se positiivinen juttu, eli paikallamakuu onnistui! Kiitos vaan kaikille järjestäjille, majoittajille ja majoitusvastaaville <3 Kevät tulee, kentät kuivuu ja treeni-into kasvaa (pentukuumeesta puhumattakaan...)!

sunnuntai 3. huhtikuuta 2011

Tokoura aluille

Ja kyllä mä viimeiseen asti kaduin hetkellistä mielenhäiriötäni ilmoittaa keskeneräinen koira kokeeseen. Ennen koetta olin varma, että edessä on semmoinen katartrofi, että meidän tokoilut on siinä, ainakin hyvin pitkäksi aikaa... Mutta hei kehässä ei ollutkaan NIIN KAMALAA! Asenne ratkaisee?

Ja palapalalta:

LUOKSEPÄÄSTÄVYYS 10
Olihan tuo omalla tavallaan ujo, mutta ei väistänyt pahasti.

PAIKALLAMAKUU 8
Oletin tämän menevän niin nollille. Pidätin hengitystä, purin huulta ja tuijotin kattoikkunaa. Tesla teki jossain välissä lähes täydellisen kaukosarjan m-s-i-m, mutta muuten makasi päämaassa senttiäkään etenemättä. Ei meidän paikallamakuu olekaan toivotonta, kunhan se nyt vaan oppii, että tarjoamalla jotain sinne väliin, ei palkka tulee yhtään nopeammin. Meillä kävi tuuri, kun kaikki muut koirat olivat niin taitavia, että näyttivät hienoa esimerkkiä.

SEURAAMINEN KYTKETTYNÄ 9
...hirveetä.

SEURAAMINEN TALUTTIMETTA 7
 ...vielä hirveempää.

MAAHANMENO SEURAAMISEN YHTEYDESSÄ 10
Tämä meni just niinkuin pitikin, olen tyytyväinen.

LUOKSETULO 8
Hienosti jäi istumaan ja tuli vaihdilla luokse, mutta veti jarrut liian aikaiseen. Olen treenannu liikaa käsiavulla korjaamista, joten jouduin antamaan kaksoiskäskyn sivulle tuloon. Treeninpuutetta ja tolle eteentulon väljyydelle pitää keksiä jotain muuta kuin korjailu.

SEISOMINEN SEURAAMISEN YHTEYDESSÄ 0
Nyt aletaan kyllä naksuttelmaan käskysanoja niin selväksi, että se on ihan sama kimitänkö vai mörisenkö. Kokemuksen puutetta ja epävarmuutta. Mä niin hoin päässäni, että muista sanoa heleästi "odota" ja niin vaan suusta tuli matala sekä painostava "odota" mitä tietystin seurasi maahanmeno. En edes vilkaissut taakse ja yrittänyt korjata kaksoiskäskyllä...

ESTEHYPPY 10
Tämä oli taas luokkaa lahjattomat treenaa. Seisomaan jäi vinoon ja siinä ja siinä, että ei menny liian vinoon, mutta liikkeenä sujuva. Ei ongelma pienelle fiksulle schapelle. Helposti ton vinouden saisi korjattua, mutta ei jaksa, kun tahdotaan treenaa sitä istumista ;)

KOKONAISVAIKUTUS 10
Heiluva häntä ja loistava kontakti sekä tekemisen meininki läpi kokeen tehosi tuomariin. Koira osasi, mutta ohjaaja oli yksi puupökkelö ja sai tuomariltakin tästä asiallista noottia. Kyllähän se tiedettiin.

Yhteispisteet 154 ALO2 tuomarina Juha Kurtti

Nyt sitten treenataan alokas kuosiin schapemestiksiin ja toivotaan, että pystyn sielläkin vetämään luokan läpi huulta purren. Mun jännitys purkautui jossain vaiheessa ulos itselleni naureskelulla. Eli en mennyt mokista lukkoon vaan alkoi huvittamaan siellä kehässä omat toilailut. Olen tyytyväinen, että tuli aloitettua tokoura näin positiivisissä merkeissä. Jostain se on aloitettava. Antaa kummasti treenimotivaatiota, kun käy katsomassa siellä kisoissa, mitä se homma oikeasti on. Tokan koiran kaa sitten vasta valmiina kokeeseen (tai kolmannen), eikö se niin mene.

ps. keskiviikon hakutreenien teemana oli makaavat maalimiehet ja kyllä ne oli makkararingissä jänniä, mutta piiloilla sitten jo ihan ookoo! Sama homma seuraavalla kerralla.