lauantai 26. helmikuuta 2011

Tokopäivitys

Käytiin tänään vähän tokoilemassa... oikeen kodin ulkopuolella, hallissa, jossa tarkoitus on osallistua kokeeseen kuukauden päästä.

Otettiin ensin ryhmäpaikalla makuuta liikkurin avulla ja Tesla ennakoi maahanmenon liikkurin käskystä ja sitten koko paikallamakuu oli entistä toivottomampaa poukkoilua... Luokse ei tullut ja meni takaisin maahan naapurin käskystä, mutta ehti valua metrin verran... Tässä nyt sitten aletaan kello kädessä ottamaan takapakkia ja maataan maataan vaikka maailman loppuun asti. Saa luvan oppia kuukaudessa makaamaan sen kaksi minuuttia.

Sitten liikkurilla luoksetuloa, jossa koira oli agihallissa sen verta täpinöissä, että kehtasi varastaa, mutta tässä ei sen kummempaa, ylläpitotreeniä ja maltin vahvistelua. Eteentulossa on hinkkaamista, mutta se ei ole meidän suurin huolen aihe. Vauhti on hieno!

Sitten kokeilin liikkurilla jäävät ja näissä nyt ei suurempia ongelmia, joten alon jääviä on turha hinkata. Koira osaa erottaa käskyt ja pysähtyy hienosti. Loppuosa kaipaa toki hieno säätöä, mutta sitä ehditään säätää, muutama piste sinne tänne alokkaassa...

Seuraamista hinkkasin itsekseni ja kyllähän se on siitä parantunut, mitä se on joskus ollut... Käännöksissä takapäätään suorastaan heittää, eli täyskäännös vaatii toistoja, että saadaan oikeanmoinen rytmi.

Toimiiko paketti sitten koetilanteessa? Jääko koira etsimään maasta namei, kun niitä ei tule taskusta? Ylittääkö sijaistoiminnat tekemisen meininkin, kun ohjaaja on jäässä? Nyt pitää treeneissä pitää motivaatio vaan korkealla ja pyrkiä tekemään kaikesta niin kivaa, että koiraa kiinnostaa tehdä liikkeitä myös kokeessa! Ja täytyy opettaa palkalle kehän ulkopuolelle, vaikka autoon, että ei tuu treenirepulle karkaavaa koiraa :D

Ja ainahan voi perua viime tippaan, jos systeemit kusee ja pahasti! Huomenna sitten Stenbergin Heini agilitykoulutusta ja ehkä siinä sivussa sitten hinkataan seuraamisen käännöksiä ;)

...ainii otinhan mä vähän ruutua loppuun. Musta tuntuu, että Tesla ei 100 % hokaa ruutuun syöksyä, mutta ehkä 90 % eli uskon, että se saadaan nopeasti kuntoon. On se kiva, että koira oppii helposti ja nopeesti, mutta malttia vaan puuttuu totaalisesti. Kaikki pitäs tehdä vauhdilla ja palkka saada heti, joten kokonaisuuksien luominen on hidasta ja siinä menee meillä sukset ristiin, kun mun on taas niin vaikee luoda sitä järjestelmällisyyttä, jota onnistuminen vaatii. Katsellaan =)

perjantai 25. helmikuuta 2011

Keppijumppaa

Keskiviikkona otettiin tanssitunnilla kävelykeppi käyttöön :) Tuli monta uutta variaatiota ja keinoa elävöittää koreografiaa. Teslan ymmärsi heti, että keppi on se juju ja siltä halutaan jotain, mutta vaikea oli myös ymmärtää, että kepin ollessa läsnä voi myös temppuilla ilman keppiä.

Minä otin yksinkertaisen vihjeen "keppi" joka tarkoittaa, että koiran tulisi kiertää keppi. Tämän voi sitten yhdistää siihen, että koira pujottelee jalkojen välistä ja sitten kiertää vielä kepin. Teoriassa juu, käytännössä haastavaa.

Sitten treenattiin kyykkyjumppaa ilman koiria. Ja koirat saivat hyppiä kepin yli. Tunnilla oli vain Tesla ja Heisku eikä kumpaakaan tarvinnut erikseen opettaa kepin yli hyppäämiseen. Myöhemmin olisi tarkoitus, että ohjaaja pyörittää keppiä niinkuin lapsuuden leikki hiirenhännässä ja koira kiertää ohjaajaa vastakkaiseen suuntaan ja hypähtää tietysti kepin yli kuin hyppynarut :)

Sitten sauvan voi yhdistää myös käsirenkaan läpi hyppyyn niin, että laajentaa rengasta kepin avulla. Toimi Teslalla, joka on vähän nihkeä hyppäämään ahtaasta rinkulasta, mutta kepin avulla ei ollut ongelmaa.

Sitten treenattiin vielä kepin pyörittelyä ilman koiraa. Koko koreagrafiaa ei kannatta apuvälinettä pitää, että tuomarit eivät saa kuvaa, että koira toimii vain apuvälineen avulla. Sauvan voi jossain vaiheessa heittää sivuun ja opettaa koiran myöhemmin sitten noutamaan sen.

Nyt meidän pitäisi tosissaan keskittyä tokoilemaan, sillä jollekin iski hetkellinen mielenhäiriö. Tämä järjenvastainen teko sai jonkun ilmoittamaan keskeneräisen koiransa alokkaan tokokokeeseen, vaikka koira ei osaa edes paikallamakuuta. Saisko tästä nyt motivaatiota treeniin? No ei se ole niin vakavaa. Ekan tokokoiran kanssa pitää alottaa niin, että rima on matalalla. Niinhän mä tein ekan agikoirankin kanssa... Sitten, kun tietää mitä tekee, niin voi tehdä vähän järkevämmin ;)

Pitäsköhän kuitenkin lärätä ne alokkaan säännöt edes läpi? Olin unohtanu liikkeistä jo luoksepäästävyyden ja se tuli mieleen vasta, kun ilmoitus oli mennyt. Ei hyvä.

keskiviikko 23. helmikuuta 2011

Pirteät pakkastreenit

Ainakin koiran osalta =) Eilen maanantaina oli mulla käsissäni pieni energiapommi! Kai se on ladannut paukkuja, kun pakkasrajat paukkuivat taas parinkympin paremmalla puolella jopa kolmeakymppiä himoiten.

Maanantaina lähdettiin tokotreeneihin pakkasta ollessa vain kymmenisen astetta! Treenattiin alkuun ruutua ja Tesla ei ole varmaan ikinä juossut sinne moista kyytiä. Mulle tuli kiire heittää lelua. Ruudussa oli siis targettina springlespurkin kansi (ei namia) ja kävin sen ekan kerran näyttämässä niin, että Tesla istua odotteli sopivan matkan päässä ja sitten palasin lähettämään ruutuun. Treenikaverit pohtivat, miten saada koiran ymmärtämään ruudussa seisomisen ja itse ainakin koen sen jujun juuri siinä, että koira osaa juosta täysiä ruutuun ja luonnollisesti kääntyy sitten ohjaajaa kohti ja tässä vaiheessa palkka lentää ihan kuin luoksetulon pysähdyksissä ja sitten vielä, jos ehtii ruutuun leikkimään ja osaa heittää lelun sopivaan kohtaan niin kaikki hyvin ;) Kaikki muut veivät ruutuun namialusta, eli palkkasivat koiran ruutuun juoksemisesta, ei seisomisesta. Me ollaan tätä ruutuun juoksua treenattu sitten ihan omanaan ja näkyvällä palkalle eli lelu tai nami kipossa. Eikä tuo montaa toistoa ole tarvinut, että on oppinut juoksemaan ruutuun vauhdilla. Tällä kertaa haastetta toi Teslan treeniin se, että ruutu oli valmiiksi kylvetty täyteen namia, mutta hyvin tuo silti lelulle lämpeni...

Sitten katseltiin kateellisena, kun muut ryhmäläiset osasivat odotella rauhassa vuoroaan, Tesla luonnollisesti ei. Kaikki muut ovat jotain lintukoiria ;) Eikö se riitä tekosyyksi? Vähän otettiin hyppyä ja sain Teslan hyppäämään jo vähän parempaan kohtaan... Ihan vaan hypyn takia ei kyllä hankita koularia alosta, toinen on hihnassa seuraaminen :D

Sitten otettiin luoksetuloa! Ja Tesla on taas treenannut itsekseen!!! Nyt se oli opetellut tulemaan eteen jopa niin, että astui kerran varpaille... Puolen metrin turvaväli oli hukassa. Tosin tästä tiiviimmästä eteentulosta se ei osannut heittää peppuaan yhdellä kerralla tarpeeksi hyvään perusasentoon, mutta se on vaan hiomiskysymys, jee :)

Sitten ehittiin vielä juosten seuraamista käännöksineen. Ei ollut enää niin kaunista katseltavaa, mutta koiran kontakti säilyi, joten se on jo sekin jotain. Eihän me tätä olla edes treenattu...

Huomenna on viimeinen WeCAn jäsenten ilmo TVAn viimeiseen hallikokeeseen. Kai se on sitten pakko mennä sinne pelleilemään. Onhan meillä kuukausi aikaa treenata alo kuntoon? Ja ohjaajan on korkea aika korkata tokoura. Ehkä se treenaaminen on sitten helpompaa ja motivoivampaa, kun tietää tavoitteet? Mä olen tyytyväinen, jos saadaan kokeessa edes muutamasta liikkeestä muuta kuin nolla.

Säähän nähden lämpimän tokohallin jälkeen agihalli tuntui jäätävältä ja mä olin jo rataantutustumisessa niin kohmeessa, että jotenkin keskittyminen katosi ihan hukkateille. Koira oli lämpimässä autossa takkipäällä odottelemassa vuoroaan ja ihan hyvä näin, sillä kotiin lähtiessä auton lämpömittari näytti taas sitä parinkymmenen asteen pakkasta. Ei oltaisi tällä säällä kyllä kotoa lähdetty ratatreeniä ihan heti vääntämään, mutta pääasia, että koira toimi kuin unelma, vaikka ohjaaja oli ihan jäässä. Nyt meillä alkaa olla vauhti aika kohdillaan. Estevarmuutta vielä lisää, tarkoittaa sitä, että koira juoksee tykkinä kepit, puomin ja keinun niille mentyään teki ohjaaja takana sitten mitätahansa. Jätetään kyllä näiden hinkkaamiset suosiolla leudoille säille, aikaa on!

Mitäs muuta? Maaliskuussa olisi tarkoitus viedä Tesla kuvattavaksi, lonkat ja kyynäret. Jossain vaiheessa pitäisi silmät tarkastaa myös tämän vuoden aikana, mutta olen laiska bongailemaan noita tarkastuksia eikä niillä ole mikään hengenhätä. Schapelehteä olen kovasti taittanut, kuhan nyt vaan saisi kaiken materiaalin kasaan niin lehden saisi purkkiin. Onneksi se "viivästyy" musta johtumattomista syistä. Tai viivästyy ja viivästyy. Ilmestyminen maaliskuussa ja toistaiseksi elellään helmikuuta. Sitten, kun saa taittohommat kasaan ja muuta niin onkin aika alkaa paimenleirejä rahastamaan. Puuhaa riittää, mutta mitä sitä ei tekisi rakkaan rotunsa eteen? WeCAn vuosikokouksessa kävi vielä hullummin ja tätä nykyä ollaan hallituksessa, mutta mikäs sen parempi hallitus aloittaa uransa kuin agilityhallitus. Ainakin mulla on kovasti intoa kehittää lajia/harrastusta/seuraa/itseäni ja mielipiteitä asiaan kuin asiaan =) Katsellaan, miten tämmöinen epäsatakuntalainen luonne soveltuu joukkoon... ;)

JA SUPERISTI ONNEA FLYING DUSTER'S T(eellä alkavien biisien)-PENTUE TIME BOMB, TIME TO WASTE, TROUGH THESE EYES (jep virallisesta nimestä uupuu yksi h) SEKÄ TROUBLE SEEKER 19.2. TULI TÄYTEEN KAKSI VUOTTA!




maanantai 14. helmikuuta 2011

Järki jäässä ja noutotilitys part2

Voihan pakkanen, minkä teit :( Olihan se ollut vähän liikaa kuviteltua, jos ei olisi lämpömittari taas laskenut 20 asteeseen. Lauantain Heinin agikoulutus peruuntui ja multa ilmeisesti on pää jumissa pakkasen takia, kun unohdin tänään totaalisesti meidän ohjatut tokotreenit! Tänään ois ollut teemana mm. ruutu, joten arvata saattaa, että pännii? Tai sitten vuorotyöt sekottaa pään, kun en tajua mikä päivä on...

Mutta hei me ollaan taas tokoiltu tai ainakin sinnepäin yritetty...

Sain vinkin, että kapulan räkimiseen voisi auttaa, kun siirtyisi lattiatasolta korkeammalle ja koira joutuisi katsomaan ylöspäin ja antamaan kapulan ylöspäin. Aluksi se tuntui tehokkaalta, mutta äsken treenasin muovikapulalla, kun metalli on unohtunut jäätymään autoon niin saatiin enemmän aikaan hampaanjälkiä kuin onnistumisia. Tesla osaa istua kapula suussa semmosen kolmisen sekkaa ennenkuin keksii jotain muuta. Nyt se on yhditänyt tassulla läpsimisen noutoon. Kokoajan keksii uutta kivaa, joten tuntuu mahdottomalta saada se ymmärtämään, että riittäisi, kun pitäisi sitä kapulaa nätisti suussaan. Ja naksun olen pääsääntöisesti jättänyt pois noutotreeneistä...

Toisaalta, mitä mä murehdin jostain noudosta, kun alokasluokkakaan ole ikinä valmis? Paikallamakuu on jumissa. Pitää varmaan odottaa kevääseen, että päästään sitä jokapäivä treenaamaan ulos ja voidaan oikeasti ottaa sitten metreittäin ja sekunneittain sitä kestoa. Jossain kohtaa tuo koira nimittäin ohjatuissa aina ponkasee seisomaan. Ei yleisesti lähde kyllä minnekään haahuilemaan. Kotona kyllä makaa ruokakupin avulla ihan kivasti, vaikka kuinka kauan. Koetin etupalkkaa vähän ohjatuissakin ja tuntui toimivan, mutta ei se paljon auta, että kerran viikossa pääsee kokeilemaan. Varsinkin, kun ei muista edes sitä yhtä kertaa.

Seuraaminen on vähäiseen treenimäärään nähden edistynyt ihan kohtalaisesti. Auttaa kummasti, kun tekee itse käännökset siististi ja alottaa kropankääntämisen ylhäältä eikä vedä semmosia äkkijarrutuskäännöksiä, joihin koiran on mahdotonta päästä mukaan... Se on sitten toinen asia kestääkö toi seurata pidempää pätkää lähtemättä haahuilemaan muualle. Palkattomuutta pitäs päästä kanssa treenaamaan enemmän.

Tokotreenien ohella vähä temppuiltiin kaikkea kivaa ja targettia vahvisteltiin, joten koira oli ainakin puuhasteluun äärimmäisen tyytyväinen. Taidan lähteä jäädyttämään järkeäni hieman lisää tuonne pakkasii, jotta voi sitten loistaa yövuorossa. Toivottavasti muistan huomenna mennä vetämään agitreenit...

tiistai 8. helmikuuta 2011

Agia agin päälle

Pahimmat kiireet ovat ohitse ja työvuorojen tahti rauhoittunut, joten nyt sitten koitetaan tsempata, mutta eihän mun päähän juuri nyt mahtuisi muuta, kuin agilityä. Eilen tokokoutsille menin myöntämään, että viikon kotiläksyt on tekemättä, mutta onneksi Tesla oli ne silti tehnyt. Tosin kysymys, miten te olette tuota treenanneet oli osoitettu minulle. Kyseessä oli siis liikkeestä seisomisen seisominen paikoillaan, kun ohjaaja palaa koiran luokse. Otettiin sitten pari harjoitusta targetilla niin, että pyrkimyksenä kiertää koiran ympäri ja vapautus siitä, että koira ei käänny mun mukana. Alkoi jo treeneissä toimia, joten ei tämä meillä iso ongelma ole. Lähelle vaan pitäisi päästä. Luoksetuloa otettiin myös ja siinä ei ole muuta kuin eteentulon väljyys pitkällä matkalla. Lyhyellä matkalla ajautuu ihan nätisti lähelle, mutta pidemmällä etäisyydellä jää se reilu puolimetriä turvaväliä. Pitää varmaan siirtyä matkan pidentämiseen metri kerrallaan. Mutta mistä sitä saisi inspiraatiota treenailla tokoa? Mulla on hirveä ongelma, kun en malta opettaa pitkäkestoisia liikkeitä rauhassa. Niinku vaikka nyt toi kirottu paikalla makuu, jossa koira pongasee jonkin aikaa nätisti makoiltuaan seisomaan. Juu on meillä loistava tekniikka voittajan kaukoihin. Ja se tärkein ohje ohjaajalle: Anna käskyt rauhassa, ei ole mikään kiire!

Tästä päästään agilityyn, jossa on niin kiire, että käskyjä ei edes ehdi käyttää eikä ole tarpeenkaan :) Viikko sitten maanantaina oli Karoliinan vetämät treenit, joista saatiin paljon irti, vaikka koetettiin treenata vain vähän. Ne laajat kaarrokset pitäisi saada kuriin ennen kuin ollaan kolmosissa, mutta onneksi siihen on aikaa ja koira nuori. Loppuviikolla koiratouhut jäivät vähemmällä työkiireiden takia. Tesla sentään käväisi tanssahtelemassa Lauran ja Anssin kanssa keskiviikkona sekä leikitti Heiskua samalla reissulla vähän kyläillessään Ulvilassa.

Sunnuntaina sitten yövuorojen päälle Raumalle kohti odotettua Janita Leinosen radanlukuluentoa, joka oli kyllä paras luento ikinä! Reiluun nelituntiseen mahtui paljon asiaa, tuli mielenkiintoisia näkökulmia, uusia ahaa-elämyksiä sekä vanhan kertausta sopivasti samaan pakettiin tiivistettynä. Ja kyllä mä olen niin monissa asioissa ollut oikeassa ja jopa itsekin tehnyt oikein, vaikka vielä on paljon opittavaa. Hyvin lohduttavaa oli myös, että eritekniikoita ja ohjaustyylejä tulee käyttää niin, että ne on mahdollista toteuttaa. Kaikki ohjaajat eivät juokse yhtä lujaa ja kaikki koirat eivät osaa yhtä hyvin, mutta paljon voi opettaa. Jos treeneissä tulee vastaan joku kompastuskivi niin sitä ei pitäisi kiertää vaan treenata. Harmittavan usein vaan on mielessä, että pitää suorittaa mahdollisimman monta estettä tai päästä juoksemaan sama treenirata mahdollisimman monta kertaa ympäri ennemmin kuin tehdä, vaikka ne neljä ensimmäistä hyppyä kunnolla ja oppia jotain. Oman koiran kanssa harvemmin juoksen koko rataa putkeen vaan pyrin aina ottamaan pienissä pätkissä. Tosin Tesla ei kestä mitään hirveää hinkkaamista, joten sekin pitää ottaa huomioon. Uudet jutut pitäisi aina ensin harjoitella kunnolla virtuaalikoiran kanssa ja vasta sitten mennä söheltämään radalle omansa kanssa eikä siitä siltikään todennäköisesti tule mitään ;)

Asiaa tuli tosiaan paljon ja kirjoitin itselleni tärpit pieneet muistivihkoon. Rataantutustumista, muistiharjoituksia, linjojen suunnittelua, estevarmuutta, mahdollisia ratkaisuja eikä mitään suunnitelma B:tä... Yhden mielenkiintoisan pointin voisi nostaa esiin liittyen koiran kanssa kilpailemiseen radalla mitä itse on ole ajatellut eikä onneksi ole schapen kanssa mikään ongelmakaan, kun tuolla ei ole erityisen voimakasta saalisviettä. Eli koiran tulisi suorittaa ennemmin esteitä kuin lähteä jahtamaan ohjaajaansa. Me ollaan onneksi kontakteilla treenattu sitä, että vapautus ei tapahdu liikkeestä, mutta ehkä pieni kertauskuuri olisi taas paikoillaan. Ja estevarmuutta voisi muutenkin treenata enemmän. Ja omille ryhmäläisilleni kyllä sain ajattelemisen aihetta, kun on hyvin erityyppisiä koiria, kuin omani.

Kertakaikkisen loistava luento ja suosittelen kaikille =) Erona noihin huippujen koulutuksiin suurimpana ehkä se, että koulutusten jälkeen tulee yleensä semmoinen toivoton olo, mutta nyt jäi se tunne kokonaan pois ;) Ja odotan kyllä valtavalla innolla, että päästään huhtikuussa Teslan kanssa Janitan oppiin ihan käytännössä. Kiitos schapejen aktiiviselle agivastaavalle, kyllä meidän kelpaa!

Eilen oli sitten tokotreenien päälle Marjo Heinon agit. Tykkäsin ihan hulluna tämän kerran treeniradasta. Se oli sopivan simppeli, mutta siinä oli hyviä kohtia, joissa pääsi treenaamaan mm. niistoa ja takaaleikkauksia. Keppikulma oli vaikea, mutta halusin sitä vaikeana treenata ja se onnistui jotenkin kuten. Lisää keppitreeniä! Meidän kompastuskivi oli keinu. Jokakerta, kun leikkasin takaa niin koira kääntyi keinulla ympäri. Tämmöinen valtava ongelma hyppäsi suoraan silmille, mutta nytpähän tiedän mitä treenata. Estevarmuuden eteen on tehtävä töitä ja tästä meidän koutsikin piti pienen puheen erittäin aiheesta ihan yleisesti kaikille. Olen kyllä taas ollut hieman tyhmä, kun olen unohtanut meidän taannoisen keinuongelman ja olen varmaan alitajuisesti jatkanut vaan sitä, että juoksen vierellä ja turvaan koiran keinua. Pitää ottaa namit uudestaan keinulle ja opettaa koira suorittamaan este ilman tukea ja turvaa. Tänään menen kouluttamaan ryhmääni, josta on näillä näkymin kaksi koiraa pois, joten ehtinen ottaa hieman keinua Teslan kanssa ja huomenna ajattelin vapaapäivän kunniaksi mennä hallille treenaamaan takaaleikkauksia kepeillä ja keinulla sekä sitä estevarmuutta. Agility on kivaa ja kyllä meistä vielä joskus jotain tulee ;)

(Lähtötilanneongelmasta ei sitten puhuta mitään tänään...kröhöm...)