Elokuun purkua

Mä olen kyllä lentänyt koko elokuun joka viikonloppu jossain ja se näkyy kyllä omissa voimissa, kodissa ja blogin päivityksessä. Taidan sittenkin odottaa innolla alkavaa jatkuvaa kaksivuoroa, arkivapaita ja neljän päivän työviikkoja. Eniten siinä kärsii Teslan kanssa kisaaminen. Tarjolla olisi siis pätevä medikoira kisoihin halukkaalle ohjattavaksi syksyn aikana :) Viime kevään kartturi, kun lähti jonnekin englantiin...

Schapeleiri

Perinteisesti yksi viikonloppu meni schapeleirillä ja Lentsun opissa tokoillessa. Luonnollisesti eksyin menomatkalla. Kämppä jaettiin Karoliinan, Teemun ja Dana-schapen kanssa. Mun tytöt ottivat oman tilansa ja Dana tyytyi häkkiin. Röyhkeästi Zelda heti ekana yönä hiipi sermin taakse naapurien puolelle ja tunki itsensä Karoliinan kainaloon. Seuraavana yönä tämä osasi olla tiukempi.

Leiripaikan mökit olivat oikein passelit. Saunalla en käynyt ja isoin miinus grillikatoksen uupumisesta. Treenikentät olivat hienot, samoin rannat ja muut puitteet. Amppareita oli taas liikaa! Toko oli tietty ihan parasta. Ja arpajaisissa tuli voittoja perinteisesti joka arvalle. Lauantai-illan lihashuolto luennolla tuli käytyä läpi hyviä venytys- ja lämmittelyharjoitteita. Teslakin joutui uhriksi. Kiitos vaan taas kaikille ihanille koirille omistajineen, kouluttajalle, järjestäjille ja muille asianosaisille.

Ja palatakseni niihin tokoihin!

Teslan kanssa pureuduttiin mm. nouto-ongelmaan. Pureskelua ei saada hillittyä pelkällä pitotreenillä, mutta käytiin läpi muitakin harjoitteita. Kaukot on hyvät ja nyt tarvitaan, joko alusta jolla niitä treeniä, jotta paikka ei hajoa ja siitä matkaa hiljalleen. Istumiseen pureuduttiin sekä tehtiin kaikkea muuta hauskaa. Tässä muutamat treenikuvat:

Zelda omi itselleen leirin viihdyttäjän roolin ja pisti parastaan hömpötyksellä ja kohnauksella. Yritettiin ratkoa hidasta maahanmenoa. Ongelmana on, että se on opetellut semmosen kaksitahtisen maahanmenon ja nyt pitäs saada se yksitahtiseksi. Aiheutettiin myös harmaita hiuksia esittelemällä meidän noutoa. Nyt treenataan sitä kapulaan tarttumista. Tehtiin myös kokeenomaista treeniä. Hyödyllisiä juttuja ja kyllä mulla on usko vahva tuohon elukkaan, kunhan se tosta vielä aikuistuu!

Zeldan missikisailut

Zelda teki pienen näyttelytourneen Kouvolan ja Heinolan KR:ssä. Olen oikein tyytyväinen tuloksiin ja kiitollinen handlereille, että tekivät viikonlopun menestyksestä mahdollisen. Molempina päivinä erinomainen laatuarvostelua ja sunnuntaina tuli sitten se toinen junnuserti eli ei tarvi sitä enää jahdata vaan kahtellaan sitä kolmannen jahtaamista sitten joskus aikuisiällä. Messari on silti harkinnassa, kun erikoistuomarin arvostelu nuortenluokassa kiinnostaa ja Tesla sinne menee kuitenkin. Erkkareissa saatetaan myös näkyä, muuten olisi tarkoitus keskittyä muihin touhuihin ja päästä joskus sinne tokokokeisiin ja PK-puolen koulari on haaveissa pidemmällä tähtäimellä.

Kouvola KR:

13 months, still very much baby. Nice head and dark eyes. Dark muzzle. Correct bite. Good neck and shoulders. Topline ok. Good angulations. Double dewclaws present. Pretty super movement. Cover the ground lightly. J-tail on place when movement. ERI2 Geraldine Mulrooney, Irlanti

SERTin napannut sisto Tasja, Boreabrie Shastamir ja Zelda Tuulan handlaamana.

Heinola KR:

14kk femiininen tyttö, jolla erinomaiset mittasuhteet. Erinomaiset yhdensuuntaiset linjat päässä. Kaunis ilme. Purenta ok. Hyvä alaleuka. Hyvät korvat. Hyvin kulmautunut edestä & takaa ikäisekseen. Riittävä runko. Hyvä selkä & lantio. Kannukset ok. Oikea karvanlaatu tulossa. Liikkuu erinomaisella askeleella & hyvin tehokkaasti. Erinomainen luonne. ERI1 SA SERT VSP, Lena Danker

Vuorokaudessa kuukauden verran vanheneminen johtuu lauantain handlerin kielitaidosta. Molemmilta tuomareita tuli oikein loistokkaan arvostelut. Minä en voisi tyytyväisempi olla ja tärkeintä on kuitenkin se mitä ulkokuoren alta löytyy tuolta päänupin sisältä. Erinomainen luonne -maininta lämmittää siis aina mieltä, koska sitähän se on!

Teslan MH-kuvaus

Viime keväänä ei päästy schapejen kuvaukseen kiitos juoksujen, mutta onneksi mahduttiin briardien kuvaukseen. Mulla oli aika sekavat odotukset kuvauksen suhteen ja ei se mieli kovin jälkeenpäinkään seljennyt. Minua jännitti yhtä paljon kuin PM-tokokokeessa, jossa menin ihan lukkoon juoksutarkastuksen ja luoksepäästävyyden jälkeen, enkä toennut koko kokeessa. Tesla otti musta tietysti hirveästi painetta ja ei ollut yhtään tekemässä mitään mun kanssa vaan haki turvaa kaikista avustajista. Tämähän ei tietty sovi MH-kuvauksessa kahden minuutin aikarajan vuoksi. Tämä oli mulle ehkä se suurin järkytys ja meni aika paljon omassa päänupissa panikointia siihen, että koe keskeytyy, koska koira on niin ahdistunut musta, että ei halua tulla luokse. Vuosi sitten me ei juuri tästä syystä oltaisi varmasti ikinä päästy MH:ta läpi.

Kuvauksesta tuli kuitenkin suoriuduttua ja tältä se näyttää paperilla:

Ja sitten sitä tarkempaa purkua... Kontaktiosuudessahan Tesla oli aivan loistava. Leikkimiseen olen myös tosi tyytyväinen, koska se oikeasti kiinnostui testinohjaajasta ja juoksi jopa sen valtavan nahkapatukan perään. Onneksi ei sentään suuhunsa ottanut tai meidät ois varmaan diskattu, kun oisin kehunut koiran moisestä älynväläyksestä maasta taivaisiin :D Vieheellä alkoi sitten alamäki. Tesla päätti, että hän ei anna kiinni ennenkuin on käynyt tarkastamassa mökin takana piiloilevan avustajan. No juuri näinhän pelastuskoiran kuuluisi toimia. Teslalla varman oli vähän tilanne hukassa muutenkin ja koska se on enempi itsenäinen kuin ohjaajasidonnainen, niin sehän teki omat ratkaisunsa tilanteessa. Tässä vaiheessa se tuomari huuteli, että kaksi minuuttia aikaa saada koira kiinni ja mun jännitys muuttui pieneksi paniikiksi...

Loppu olikin sitten aikamoista uskaa ja tuskaa. Tesla kuitenkin selvisi hengissä kaikista pelotteluista eikä saanut minkäänmoisia henkisiä traumoja. Minä sain varmaan enemmän. Tottakai se säikähti joka kohdassa, mutta schapen minusta kuuluukin, reagoida. Aaveilla se jopa osoitti tuomarien mukaan jonkinmoista "aggrea" ja paukutti ihan tosissaan. Suurella houkuttelulla se nöyränä kuitenkin tuli huppujen riisunnan jälkeen haistelemaan. Tässä se kyllä ylitti itsensä, koska ei sitä vastaavissa tai jopa vähemmän ahdistavissa tilanteissa saa edes maalimiehille, jos se päättää pitää niitä epäilyttävinä. Tässä kohtaa kuitenkin tuli esille koiran vahtivietti. Ja se on kyllä niin äidiltä perittyä. Samanlainen vahtikoira sekin.

Loppuleikissä se oli selkeästi paineistunut eikä mulla ollut toivoakaan saada sitä leikkimään itseni kanssa. Mitään kolahduksia sen leikkiminen ei kuitenkaan saanut, tämä testattiin heti seuraavana päivänä. Ampumisen kohdalla tuomari pohtivat pitkään antavatko 4 vai 5...

4 = Keskeyttää leikin / passiiv., lukkiutuu yleisöä, laukauksia tms. kohden, ei palaa leikkiin/passiivisuuteen

5 = Häiriintynyt, pelokas / yrittää paeta

Nelosen se siitä lopulta sai paperiin ja vaikka mä tota videota kuinka kattelen ja koitan etsiä koirastani piirteitä tuohon vitoseen, niin en löydä. Mä oon oikeen tyytyväinen sen ampumisreaktioihin. Ja joka uuden laukauksen se ottaa edellistä lungimmin.

MH-kuvattavat koirat pitäisi ehdottomasti nähdä paikan päällä. Se ominaisuus, jota en itse schapessa arvosta on flegmaattisuus ja lamaantuminen. Joku noita ominaisuuksia omaava koira olisi varmasti saanut ihan samat arviot kuin me. Sen mä nyt tiesin, että Tesla paineistuu herkästi, mutta positiivistä oli nähdä, että kaikesta se kuitenkin kykenee selviytymään. Eniten tietty itseä harmitti se, miten pahasti koira paineistuu myös musta, mutta se asian kanssa nyt vain on elettävä. Schapendoes ei ole mikään palveluskoira, eikä se omaa juurikaan miellyttämishalua siinä määrin ja omistajan ollessa mälsä niin se kyllä hakee sitä mielekkyyttä muualta. Toisin kuin vaikka Zeldan kanssa, jos mä olen mälsä niin parhaillaan se yrittää entisestään saada mun huomion. Oikealla asenteella schapendoes on kuitenkin oiva harrastuskoira ja antaa omistajalleen paljon iloa ja nauttii tekemisestä.

Tesla on nyt kuitenkin MH-kuvattu ja olen tyytyväinen, että sen sinne vein. Ja uudella asenteella suhtaudun myös kaikkiin keskeytyneisiin kuvauksiin. Tavallaan se luonnetesti houkuttelisi ja kaikkien kertomustan mukaan ei se ehkä olisi yhtään sen pahempi vaan osin jopa helpompi, kun ei tarvisi stressata sitä, miten itse vaikuttaa koiransa suoritukseen. Ja kerta koira selvisi tästä ilman henkisiä vaurioita niin eiköhän se luonnetestistäkin.

Zeldan kuvaamisesta haaveilin jo ensi keväänä tai kesällä, mutta en nyt ole ollenkaan enää varma. Se varmasti selviäisi tuosta hyvin, mutta en kyllä lähde keskeyttämään koetta heti alkuleikkiin. Sinänsä tylsää, että joutuu ensin kouluttamaan koiralle hieman tottelevaisuutta ja hallintaa ennenkuin uskaltaa viedä sen MH-kuvattavaksi :D

Agikisaviikonloppu

Muut juhli venetsialaisia niin minä talkoilin perjantai ehtoosta lähes koko viikonlopun agilitykisoissa. Toisaalta mikä sitä hyvässä hengessä talkoilla, kun kisatkin olivat oikein onnistuneet, mustan putken kirouksesta huolimatta. Sunnuntaina oli päivän päätteeksi Teslalla pari starttia ja odotuksen eivät olleet korkealla. Heinon Marjon radat olivat kuitenkin todella kivat näennäisesti tiukan tuntuisista ihanneajoista huolimatta.

Ja tulihan se sieltä! Nollavoitto ja LUVA ekalta radalta. Tesla oli ihan mahtava ja oon mä itsestänikin aika ylpeä, kun sain pääni koottua sen verran. Tokalle radalle ei päänuppi enää kestänyt. Homma kosahti heti alkuunsa, kun putkelta tultiin kepeille ja menin työntämään koiran väärästä välistä sisään. Siis koira, joka osaa hakea sisäänmenon ihan itsenäisesti ja ennemmin väistää, jos menee liikaa häiriköimään. Ei siis noustu kolmosiin, mutta ehkä ohjaajan kisahermot eivät ole vielä valmiit siihen armottomaan nollajahtiin... Pidin kuitenkin huolen, että loppuradalla oli hauskaa ja koira sai ansaitsemansa kehut.

Siinä sivussa

Tokot on pyörineet kerran viikossa, aksailtu ohjatusti vähempi, mutta jotain kuitenkin ja Lenstun tokokurssi alkoi viime viikolla. Aloitimme pistämällä Zeldan paikkamakuuta ruotuun :) Kesä taitaa olla lopuillaan, mutta syksy tulee uusine kujeineen. Kuulemisiin!

Ohjatusti ahkerammin

Ollaanhan me tässä kesällä koetettu treenata, mutta on se vaan helpompaa, kun joku vähän raippaa kerran viikossa tai mieluummin kaksi :)

Viime viikolla alkoi Teslan lukio:
* Paikkamakuu toimii edelleen, kolme minuuttia piilossa ja levollinen, skarppi koira
* Seuraamista eri tempoilla, ylläri juoksu oli paras, kun vain juoksin sopivaa vauhtia
* Kohtalaisen pätevää seuraamista muutenkin, mutta oikealle käännökset valuu, niissä paljon parannettavaa
* Luoksetulossa esiteltiin meidän takapalkka kokeilu ja uskotaan koutsia ja palataan treenaamaan hommaa kuntoon pikkuhiljaa etäisyyttä lisäämällä, lyhyellä matkalla pysähtyy hyvin, mutta pitkällä on vähän liian kiirus mamman luo...

Tänään alko Zeldan yläkoulu:
*Luoksepäästävyydessä oli niin mahdotonta pysyä aloillaan, kun uutta koutsia ois pitänyt päästä pussailemaan.
*Paikkamakuusta poukkoiltiin hieman, varsinkin, kun naapurit poukkoili. Saatiin kuitenkin pidempiä ja skarpimpia onnistumisia kuin koskaan. Sivulta menee hienosti maahan. Kahteen minuuttiin on kuitenkin aikaa.
*Pa edelleen kiva, ehkä 60% tulee jo ekalla kerralla täydellisesti, mutta sehän ei meille riitä. Koetan olla palkkaamatta korjauksista.
*Paikalla käännöksen vasuriin on alkanu sujua, oikeille ei ongelmaa sinänsä
*Seuraamista liikkurilla: Zeldan ehkä pisin pätkä, patukka palkka oikeassa kädessä, palkalle vapautus selän taakse, kaikki käännökset. Koutsi luuli, että ollaan treenattu paljon käännöksiä! Hah ja pyh ;)
*Voihan luoksetulo! Joku ihme epävarmuus aivopieru ja ensin täydellinen luoksetulon stoppi ja toisella yrittämällä luoksetulosta maahanmeno. Tosin molemmissa hidas vauhti. Eihän me olla ees treenattu näitä koskaan kokonaisena liikkeenä ja vain muutaman kerran muutenkaan. Plan B ja tehtiin ihan vauhtiluoksetulo. Mistä näitä aivopieruja tulee?

Ollaan käyty Zeldan kanssa myös työkaverin järkkäämällä "käytöskurssilla". Oli ihan mielenkiintoinen kurssi ja tuli itselle taas luottamusta opettaa koiralle enemmän asioita tarjoomisen avulla ja treenata arjen juttuja myös enemmän positiivisesti kuin perkeleen avulla. Viimeisellä kerralla oli hauska tehtävä juttu, jossa Zelda oli kyllä ihan oma höntti itsensä. Vaappuvasta kosketuskepistä tuli sille kyllä simppelitehtävä, pikkuautolla pelaaminen oli yllättävän vaikeaa ja vieras kosketusalusta mahdottoman vaikea, se ois pitäny saaha suuhun. Palkkioksi sitten "pääsi" jahtaamaan lintuja ja siinä liinassa rykiessään taisi jäädä etutassun kannuskynsi väliin ja se on nyt sitten valtavan kipeä. Tosin ei se menoa haittaa, jos siihen ei vahingossa osua. Tutkia ei antaisi millään. On se sen muutenkin voinut rehata, mutta liinaa epäilen eniten.

Tänään tehtiin vielä molemmille tytöille pujottelutreeniä. Ainostaan Henna ja kääkät tuli agilityyn, joten sovittiin, että treenataan vaan yhdessä molempien koirat. Teslalle avokulmia ja muuta kivaa kepeillä, toimi hyvin joka suunnasta ja oli vauhdikas sekä innokas. Zeldan kanssa kolmas yritys ohjureilla ja en mä vielä oo ihan varma, että toimiiko ne pidemmän päälle. Nyt se kyllä oli jo hyppimättä yli ja melkein laukkas parit ekat välit, mutta sitten katos rytmi samantein ja alko hiippailla, vaikka henna riukku patukan kanssa toisessa päässä. Paraneeko tää nyt vaan treenimällä vai luovutetaanko alkuunsa? Tahtoo oman pihan ja 2x2 kepit :P Tai kujan.

Agilityn iloa!

Olenko mä täällä jo hehkuttanut miten onnellinen olen, kun Tesla taas kulkee ja toimii? No hehkutetaan hieman. Alueellinen valmennus, jossa ollaan Marjo Heinon training to compete -ryhmässä on saanut taas tuulta alleen, kun koira nauttii radan suorituksesta ja tämän huomasi myös valmentaja. Talvitreenipaikkakin on alueellisen osalta varmistettu, joten vuoden loppuun saadaan joka kolmas viikkoa tästä nauttia. Tämän lisäksi ollaan käyty TVA:n kesäkurssilla Hanniksen ohjauksessa ja oikein tyytyväinen olen ollut. Noormarkun hallin uusittu pohja on tosi kiva agilityyn ja onhan se etuoikeus päästä treenaamaan lähes korkkaamattomilla hienoilla esteillä vaihteeksi.

Tesla ohjautuu tosi hyvin, jos sitä vaan ohjaa. Se ei hyppää kovin pitkälle ja kääntyy hyvin, näillä kyllä pärjätään riittämiin. Nyt on työn alla kontaktien parantaminen eli koiran katseen targetointi suoraan eteen vaikka ohjaaja jäisi jälkeen. Tämä vaatii töitä, mutta aika nopeasto schape-eläin on nämä ennenkin hoksannut. Olen opettanut onneksi "2-on-2-off" kontaktit hyvin, mutta jostain syystä en ole tarpeeksi kiinnitänyt huomiota siihen, että koira juoksee itsenäisesti täysiä niille vaan tyytynen vedättämään ja tekemään puomin jälkeen persjättöjä tai valsseja. Ei niissä mitään vikaa ole, paitsi lähtiessä 180 astetta toiseen suuntaan niin että kunnon etumatkasta olisi hyötyä.

Ohjauskuvioissa koiran heikkoudet on edelleen takaaleikkaukset ja sitten whiskyleikkaus, jolle on se toinenkin nimitys, jota en saa kirveelläkään mieleen! Ohjaajalle on taas kamalan vaikeata keskittyä pitämään katse koirassa ohjauksissa, joissa sille käännetään tavallaan hetkeksi selkä kuten sylivekki, jaakotus, vastakäännös... tämmösen pyöritykset on mulle jotenkin niin vaikeita, mutta Teslalla ne kyllä toimii. Valssit on jopa alkanu sujua!

Katujyrästä on myös kasvamassa oikein sulava agilitykoira. Pitäs päästä eroon perskärpäilystä ja saada se hakemaan esteitä muutenkin kuin pienillä "aivopieruilla". Oikeastaan pitäs saada se hakemaan esteitä ohjauksella eikä omatoimisesti. Irtoamisongelmaa ei sinänsä ole, mutta ei se irtoa mun tahdosta. Uuden esteet se oppii välillä hurjaa tahtia ja sitten on taas semmosia päiviä, kun mikään ei mene jakeluun, mutta seuraavalla kerralla jakeluun menemätön este toimii kuin unelma. Kepit, keinu ja rengas on eniten auki. Pituutta ei oltu tehty, kun radalla vaan oli kerran semmoinen ja huomasin sanoa, että Zeldahan ei oo koskaan menny maksipituutta radalla niin johan se karkasi lähdöstä, tietysti ohitti ekan hypyn ja suoritti sen pituuden. Toki se pituus täytyy treenata erityisesti maxilla kuntoon joka suunnasta ja joka ohjauksella, ei tuu ihan niin ilmaiseksi kuin pienemmillä. Kepeillä siirrytään kujalta ohjureille olosuhteiden pakosta. Me tehdään agia ihan rauhassa eikä toistaiseksi ollaan aika riippuvaisia kursseista ja muusta. Ja juoksut ja aikataulut ongelmat ovat olleet kursseilulle paha este, mutta ehkä me nyt pidetään niistä hetken taukoa ja käydään omatoimitreenimässä kuntoon asioita, joita on pitkä lista!

Sisarusparven ekat mahdollisuuden korkata agilityuransa on itsenäisyyspäivänä, mutta meillä taitaa se uran korkkaus mennä huomattavasti pidemmälle ;) Teslan kanssa kärpänen on kyllä kova!

Muuta lyhyesti:

Tesla
*ollaan ihmetelty sekä pohdittu takapalkan mahdollisuuksia
*saatiin paikka muutaman viikon päästä MH-kuvaukseen! Huisin jännää.
*huomenna alkaa tokokurssi vihdoin kesätauon päälle ni josko me sitten saisimme taas kipinän treeniä ahkerammin ja tahkoa vuoden loppuun mennessä TK2 -koularin.

Zelda
*ollaan käyty tässä kesällä työkaverin organisoimalla käytöskurssilla ja saatu kivoi ajatuksia sekä hyvää häiriötreeniä sekä keskittymistreeniä, malttia ja muuta mukavaa. Positiivisesti.
*Zelda on innostunut perusasennosta ja tarjoaa sitä vähän tilanteessa kuin toisessa.
*Linnut tuottaa edelleen päänvaivaa, taidetaan treeniä namijuttui, tekniikka ja pikkusäätöä vaan sisätiloissa... patukalla treenatessa linnut ei yleensä ole ongelma
*treenatessa koirahäiriöt hyvällä mallilla, ihmishäiriöt heikommalla :)
*ollaan päästy paristi hakuilemaan, tampereelle schapeporukan treeneihin ja taas sain uuden kaveriuhrin piiloutumaan maastopuvussa kuusten kätköön! Ja voi että olikin tänään onnistunut nenänkäyttötreeni!

Tämä viikonloppu menee varmaan laiskasti koirien suhteen, porisphereä ja muuta, mutta seuraava onkin sitten schapeleiriä ja tokoa <3 p="p">
Loppuun pätkä seuruutreeniä: