sunnuntai 30. toukokuuta 2010

Laiskottelua ja kuvia

Meidän hyvä harrastuskevät katkesi sopivasti juoksuihin, mutta ajattelin keskittyä tokoiluun ja hyvin se on sujunutkin. Jopa niin hyvin, että pitäisi ottaa askelia eteenpäin, että ei jäädä jauhamaan paikoilleen. Perusasento alkaa olla hyvässä mallissa ja käsiapua ei näennäisesti tarvita, mutta jos laitan käden vaikka seläntaa niin sitten ollaan ihan pihalla, mitä pitäisi tehdä.

Paikallaolo sujuu loistavasti, mutta ei vielä varmasti. Sitä pitäisi nyt päästä treenaamaan häiriössä ja eripaikoissa. Odotan innolla, että nuo juoksut ovat ohi niin voi mennä koirakentillä. Tuo kiertokadun puisto alkaa olla vähän liian ruuhkainen näin kesällä ja niin paljon tuolla ei ole varmuutta, että se pysyisi paikallaan, kun ympärillä on ihmisiä ja sitten vielä pitää vahtia jatkuvasti muita koiria. Onhan niitä muita koiria koirakentälläkin, mutta siellä se ei ole maailmanloppu, jos oma koira käy tekemässä pienen kunniakierroksen ja tilaa on hieman paremmin, jotta voi mennä vaikka kentän taaimpaan nurkkaan treenaamaan.

Porissa liikkui tässä jonkin aikaa sitten huhuja myrkyttäjistä ja muutamasta kuolleesta koirastakin. Kuuleman mukaan juuri meidän tienoilla näitä myrkkyansoja ollut ja kaikki keskustan puistot hälytystilassa. Tiedä noista, mutta kyllähän se omaakin hälytystilaa hieman nostatti enkä viitsinyt hirveästi vapaana juoksuttaa noilla alueilla. Ihmiset osaavat olla kyllä sairaita. Ainahan noita tulee ja ainahan noihin saa olla varautunut, mutta pistää kyllä vihaksi.

Hyvään saumaan lähdettiin maalle evakkoon ja Tesla on nyt päässyt juoksemaan pari päivää oikein olan takaa. Koetin hieman keppejä treenata, mutta eihän siitä tullut yhtään mitään. Keskittyminen oli jossain aivan muualla ja täytynee varastaa noista irtokepeistä puolen mukaansa, jos niitä jonnekin läheiselle nurmikentälle pääsisi joskus iltamyöhään rauhassa treenaamaan ja onneksi päästään pian kentälle treenaamaan. Tässä herää pieni paniikki, että on aikaa vain kuukausi saada ne kepit ja keinu agirotuun kuntoon. Tesla on vielä varakoirana kisaavien joukkueessa. Jotenkin on vaan alkanut tuntua, että ne kepit ei ehkä ole ihan sitä mitä niiden pitäisi jo olla. Toivotaan, että tämä pakollinen agitauko on saanut aikaan samanlaisia ihmeitä, kun tokotauotkin tekevät silloin tällöin.

Ja sitten kuvia.

Tässä nyt olisi vihdoin viimein Teslan ekat näyttelypalkintokuvat:







Ja sitten äiti ja tytär poseeraavat:



Schapendoeksia kolmessa sukupolvessa:





Eipä tässä muuta =) Pitää taas koettaa aktivoitua kaiken suhteen, onneksi huomenna on maanantain ja uusi viikko. Alkaa pikkuhiljaa työrytmikin tuntua todelta.

sunnuntai 16. toukokuuta 2010

Rauma Show

Vihdoin ja viimein tuli Rauman näyttely ajankohtaiseksi. Olen ollut menossa sinne jo viime viikonloppuna ja melkein viime tippaan asti olin menossa lauantaina. Ihmettelinkin kovasti, kun oli vain yksi schapendoes ilmoitettua, mutta taisi suurin osa ainakin kasvattajista koirineen olla Lahdessa schapendoes-päivillä.

Jännitys oli ehkä normaalia suurempi, kun se sijoitus ja serti oli pelkästä laatuarvosanasta kiinni. Tuomari tykkäsi Teslasta kuitenkin riittävästi ja se ERI irtosi ja siihen sitten kaupan päälle JUK1, PN1, ROP ja sitten vielä Royal Canin ROP-JUN sekä tietysti ensimmäinen SERT. Arvostelu kuuluu seuraavanlaisesti:

15 kk. Malliltaan erinomainen juniori. Oikea kallonmuoto, purenta ja ilme. Hyvinkannetut korvat. Erinom. rungon malli. Sopivasti ??? ja luustoa ja kulmauksia, joskin etuosa saa tiivistyä. Hyvin kannettu häntä, joka voisi olla hieman pitempi. Mukava karvanlaatu. Tyypillinen aktiivinen luonne. Liikkuu kevyesti, takaa hieman kinnerahtaasti. Etuosa saa vielä vakiintua.
Tuomari Saija Juutilainen


Tuossa kysymysmerkki kohdassa lukee ehkä jotain kolmikirjaimista kuten "roa, noa, naa" tai ehkä siinä voisi olla "sopivasti raajaa, luustoa ja kulmauksia?"... Tiedä noista, kun suomeakaan ei tahdo ymmärtää. Tämän lisäksi tuomari sanoi tuosta hännästä vielä suullisesti, että voisi olla hieman pidempi, mutta on kuitenkin oikein kiinnittynyt ja hyvin kannettu. Sen lisäksi sanoi, että tyypiltään erittäin paimenkoiramainen niin liikkeiltään kuin luonteeltaan =) Tuomari oli muutenkin todella mukava. Tuumasin siinä myös, että tämä onkin eka kerta, kun meidän katsotaan maassa. Tesla oli tosi hienosti, vaikka toki kopeloinnissa hieman köyristeli, mutta tuomarin antaessa suullista arviota hyppäsi jo tämän päälle...

Lähdettiin tässä välissä käymään Mariellan kotona grillailemassa ja hengailemassa ennenkuin jouduttiin vielä näyttäytymään ryhmäkehissä. Siinä sitä odoteltiin sitten 1-ryhmän kokoontumiskehässä tuomaria niin iski tyhjästä valtava rankka sade. Tesla raukka näytti sitten kirjaimellisesti uitetulta koiralta. Jostain kumman syystä kaikki muut turkkikoirat näyttivät kuivilta. Noh, onneksi työkoira ei tarvitse sateessa suojaa eikä pyyhettä, mutta ei sitä taida koiranäyttelyssä kaikki tuomari ymmärtää =) Kiitos, hei ja näkemiin olisi varmaan ollut silti kohtalona ilman sadettakin. Siinä arvion jälkeen juoksin viereiseen kehään vauhdilla ROP-junior arviointiin. Siinä oli kelpie samassa tilanteessa ja tuomari tosiaan vilkaisi meidän vain pikaisesti eikä edes juoksuttanut askeltakaan, joten ehdittiin jo vaihtaa muutama sana, että taisi olla meidän ROP-junioritittelit tässä, mutta tuo kelpiehän pesikin sitten kaikki muut junnut ja voitti tittelin kotiin. Meidän tosiaan arvioitiin siinä pikaisesti ennen muita junnuja, koska piti jo kiireessä juosta ykkösryhmän isoon kehään. Olen kyllä ylpeä Teslasta, koska se jaksoi juosta iloisesti molemmat isot kehät ja malttoi seistäkin kauniisti paikoillaan. Mulla kun on vielä loppuun asti periaate, että löysällä hihnalla seistään ja juostaan tai sitten ei juosta ollenkaan =) Ainakin tähän pyrin. Yksi schapen omistajakin löytyi yleisön joukosta meitä kannustamasta ja kehui Teslan esiintymistä. Taisin saada medikoiran myös rekryttyä agirotuun Tiltun/Nadan/Teslan tilalle medikisaaviin ;)

Näyttelyn jälkeen mentiin vielä Kortelaan kahville ja Tesla pääsi kastelemaan itsensä kunnolla merenrantaan. Piti vähän hillitä juoksuintoa, kun naapurissa oli muutama ajokoira ja tuolla on juoksut niin ei voi ihan miten vaa ryntäillä. Meillä tosiaan ne alkoivat viime viikolla. Harmittaa, kun jää agitreenejä ja tokoja väliin, mutta toisaalta nyt ei tarvi miettiä agirotua eikä schapeleiriä. Ja saa ehkä sitten kotitokoilussa enemmän irti ja voisi sen kosketuskepin jostain paikasta nimeltä hukka kaivaa esiin...

torstai 13. toukokuuta 2010

Ukkoi ja lelui

Keskiviikon hakutreeni päivitystä jaossa. Uskallettiin lähteä treenaamaan, kun Teslan hämärä oksuilu/ripulointi oli ohi yhtä yllätteän kun alkoikin. Kyseessä siis tuskin oli mikään pöpö vaan koira on yksinollessaan kenties syönyt jotain sopimatonta. Ruokakin maistui maanantaina mainiosti.

Aamuvuoro viikolla ehdin taas rauniotreeneihin. Tosin jakauduttiin taas kahteen ryhmään ja mentiin Teslan kanssa metsäryhmään. Tesla oli vuorossaan kolmantena ja maalimies työskentelyä jatkettiin. Otettiin nyt kolme "ukkoa" niin, että Tesla näki, kun lähtivät keskilinjalta, mutta sitten otin koiran syliin välittömästi ja en antanut nähdä, kun maalimies juoksi piilolle.

Viime kerran ohjeiden mukaan koetin rauhoittaa lähetystilannetta enkä vain "heittänyt koiraa piilolle vaan rauhassa hieman jopa pidättelin ennenkuin annoin "ukko" käskyn ja vapautin koira. Hienosti Tesla lähti joka kerta vauhdilla kohti piiloa. Ensimmäinen oli oikeastaan paras, mutta kolmannen kohdalla tuli vähän stoppia. Koira ei kuitenkaan tullut piilolta takaisin vaan selkeesti sen aivot raksutti ja se lopulta päätyi maalimiehen luokse.

Sen jälkeen, kun koira on piilolla ei ole enää ongelmia ja koira pysyy maalimiehen luona ja maalimies saa sen tuotua helpolla takaisin keskilinjalla. Minä olen melkolailla ilmaa. Maalimiehillä on siis tärkeä osuus meidän treeneissä ja koiranlukutaito tarvittavaa. Nyt on ollut ohjeina, että katsekontaktia vältetään, mutta koiraa voi alkaa äänellä kehua heti kun se näkee maalimiehen. Piilot pyritään pitämään sellaisina, että koira tosiaan ei näe keskilinjalta maalimiestä piilolla vaan joutuu käyttämään nenäänsä etsimiseen.

Lopuksi, kun kaikki koirat oli treenattu, päätin ottaa vielä vähän esineruutua, kun oli metsä täynnä hajuja tarjolla. Laitoin Teslan puuhun ja vein kaksi esinettä noin 50 metrin päähän. Palasin keksilinjalle ja lähetin "lelu" käskyllä hakemaan esinettä ja musta nahkahanska löytyi vauhdilla ja tuli perille asti. Toinen esine sitten tuottikin vaikeuksia. Kenties oli muualla liikaa hajuja tai sitten oli vaan ilmassa pientä vapaana juoksun ilottelua. Otin sitten koiran haltuun ja helpotin hieman hommaan, kun käytiin ensin yhdessä katsomassa esinettä mikä jäi vielä metsään. Tesla sitten hakikin sen hienosti, mutta puolessa välissä matkaa pudotti esineen ja lähti rientämään omille teilleen. Lopulta homma meni sitten noudoksi, mutta sain koiran tuomaan kangasrahapussinkin lopulta itselleni niin lopetettiin siihen.

Minulla on nyt hirvee treeni-into =) Ei ole vielä kukaan tuominnut Teslan hakuiluakaa epätoivoiseksi ja kiitettävästi jaksavat kaikki kokeneemmat meitäkin neuvoa ja kannustaa. Ehkä siitä pelastuskoira voisi tulla. PK-puolellekin olisi hirveesti kiinnostusta, mutta jälleen on schapejen oikeudet kortilla ja meistä niitä ei ole pelastamaan ainakaan tarpeeksi ajoissa... Toivottavasti joku muukin schape jossain treenaa enemmän tosissaan =)

sunnuntai 9. toukokuuta 2010

Taas on treenattu

Ja taas on tapahtunut vaikka mitä. Viime viikko oli ihan järjettömän kiireinen ja muuta en ehtinyt tehdä kuin töitä ja sitten juosta jokailta harrastuksissa. Tänään ehtii sitten hengähtää, kun meiltä jää PPKK:n tokot väliin. Kotona odotti mukava tuoksu ja nolostunut koira, joka hiipi samantein sängynalle, kun oli ensin tervehtinyt. Todennäköisesti piiloon tulevaa peppupesua, jonka annoin kuitenkin odottaa ja keskityin siivoamaan oksennuksia ja kurapaskoja sieltä sun täältä. Tulipahan nyt sitten ainakin lakanat vaihdettua, kun joku on oksentanut vuoteeseeni.

Palataan nyt kuitenkin keskiviikkoon, jolloin oltiin hakuilemasa. Oltiin metsäporukassa ja samaa vanhaa "maalimiehet ihanaksi" treeniä jatkettiin. Meillä oli "uusi" kouluttaja meille ja oli kyllä kiva, että jaksoi tuonkin pöpin ongelmiin paneutua ja pohtia, mikä mörköilyyn auttaa. Saatiin nyt ohjeeksi treenata niin, että maalimies on jossain tieheän puskan takana niin että koira ei varmasti näe, mutta etäisyydeksi riittää viitisenkin metriä. Eli koira pitäisi saada menemään innolla maalimiehen luokse eikä vetämään stoppeja muutamaa metriä ennen... Katsellaan edelleen rauhassa tuleeko meistä koskaan mitään. Jälkihaaveet on kovat. Kasvaisi siinä varmaan koiran itsetuntokin, kun jotain treenaisi ja olisihan siinä itsellä motivaatio treenata jotain, missä olisi (ehkä) realistiset tavoitteet edistyä.

Perjantaina oli meidän ekat agitreenit ulkona uudessa ryhmässä. Otettiin tekniikka treeniä. Neljän estettä limittäin peräkkäin ja päässä mutkaputki. Treenattiin ensin takaaleikkauksia, sitten persjättöjä ja lopuksi vielä niin että koira jätettiin useamman esteen taa ja sai tosissaan ohjailla vartalolla. Yllättäen viimeinen tuntui meille sujuvimmalta. Ehkä se johtuu siinä, että oma koordinaatio ei riitä vielä kulkemaan koiran rinnalla. Oli kyllä todella kiva treenata ja meille on tekniikkatreenit tarpeen. Unohtuu aina helposti se fakta, että turha tehdä vain rataa, kun perustekniikatkaan ei ole hallussa.

Tesla sai myös juoksuseuraa treenien jälkeen, kun käytetiin porukalla kuuden koiran kanssa metsässä ja pellolla juoksemassa. Mukana oli pari vesikoiraa, kelpie ja pari pienempää kaveria, joten kerrankin Teslalle täydellistä leikkikaveriseuraa. Tesla tosin pellolle päästessä osoitti vesivainuaan ja löyti sen kuraisimman ja rapaisimman ojan pätkän pellon laidalta ja päätyi sinne pulikoimaan. Muille ei kelvannut. Ja autossa oli kotimatkalla mahtavat tuoksut, kun koira siellä vielä hautui pitkän tovin, kun treeniaika venyi juorutessa ja koirankoulutuksessa keskustellessa.

Sunnuntaina oli sitten kevään toinen Jenni Leinon koulutus meillä. Käytiin lämmittelemässä läheisessä metsikössä uuden kelpietuttavamme kera ja jälleen Tesla löysi kaikki mahdolliset lammikot. Oli sitten pakko laittaa autotyhjäkäynnille ja puhallukset täysille ja koira odottamaan häkkiin koulutusvuoroaan.

Teslan paikalla olossa ei ollut enää järjen hiventäkään. Luulen, että on aika siirtää maassamakuu istumiseen. En viitsi pilata paikallamakuuta ja muuten loistavaa liikettä agissa vänkäämiseen. Luulen, että koira myös aisti, kun ohjaaja on normaalia jännittyneempi ja koulutustilanne normaalista poikkeava, vaikka tuttu halli kyseessä olikin. Turhautuminen oli lähellä ja pitää omissa treeneissä ottaa ongelma tosissaan käsittelyyn ja koira sitten viedä, vaikka jokaisesta varastamisesta autoon takaisin. Palkkion poistaminen tuntuu tässä vaiheessa ainoalta järkevältä vaihtoehdolta. Ja meillä se esteiden suoritus alkaa olemaan niin voimakas palkkio, että koira pääsee joka varastamisella palkitsemaan itseitseään. Ei kiva.

Koulutuksesta saatiin taas todella paljon irti. Opin nyt tosissani päällejuoksut, kun niitä pääsi käytännössä treenaamaan. Tulee hyvä mieli, kun huomaa, että joku tekniikka uppoaa tähänkin ruumiiseen ja jopa koiran kanssa yhteistyö pelaa. Näitä on nyt hyvä treenailla myös omillaan.

Saatiin ohjeeksi alkaa harjoittelemaan sitä, että palkkaan koiraa enemmän kesken ohjauksin, jotta se ei karkaile niistä. Kouluttaja tuumasi, että se on sitten tosi ikävä kisavaiheessa, kun ohjaaja ohjaa ihan oikein, mutta koira ei lue lainkaan ohjausta. Tesla on kova lukemaan ratoja itse, se on jo huomattu. Nyt oli ongelmana, että se jäi hyvin helposti sekän taakse ja "putosi" ohjauksesta. Luulen, että tämä ongelma paranee silläkin, kun oikeasti kiinnitetään tähän huomiota, vaikka ihan joka valssilla eikä vaan korjata ja jatketa eteenpäin.

Jäähdyttely retkellä Tesla löysi jälleen kaikki vesilätäköt ja alan tässä olla sitä mieltä, että tuo mahapöpö saattaa hyvinkin johtua jostain kuraojasta juomisesta ja muusta metsästä löytyneestä herkusta, joka on ohimennen suuhun eksynyt. Kummasti tuo koira kuitenkin jaksoi piristyä, kun jääkaapin ovi aukesi. Toivottavasti nyt ei ole mikään pahempi pöpö tai tarttuva tauti. Oltiin eilen kuitenkin vielä tokoilemassa agikoulutuksen päälle. Sekään ei olisi mahdoton ajatus, että on täällä syönyt jotain sopimatonta yksinollessaan. Aamulla oli kuitenkin ihan pirteä ja terve.

Tokoilut olisi kyllä aivan mainiosti voinut jättää väliin. Paikalla olon hinkkaaminen/pilaaminen kostautui tokokentällä ja viimeksi kehumani liikkeestä maahanmenokin oli aivan vieras liike... houkuttelun avulla kyllä sujuivat käännökset ja seuraamispätkän loistavasti, mutta ihanne olisi päästä tuosta houkuttelusta eroon. Alan pikkuhiljaa harkita uudelleen opetusta kosketuskepin voimin. Tuntuu välillä hukassa olevalta meidän tokoilut, kun ensin edistytään muka hurjasti ja sitten huomataan taas olevamme enemmän ja vähemmän jumissa... Sitten taas välillä tuntuu, että koirahan on oppinut seuraamaan itsestään, mutta vain niin halutessaan. Ehkä oli huonoidea ylipäätään tokoilla sateen kastelemassa maassa astetta rankemman agitreenin päälle... no virheistä oppii, mutta paljonkohan tuo koiruus niitä antaa anteeksi?

...tästä on sitten hyvä mennä viimein sinne Teslan rakastamalle pesulle ennenkuin alkaa oma nenä tottua liikaa tuohon tuoksuun...

maanantai 3. toukokuuta 2010

Koira, joka ei osaa istua

Meillä alkaa olla alokasluokan kuviot aikalailla läpi käytynä. Koskahan ja mitenhän ne saisi valmiiksi? No eiköhön siihen oikea vastaus ole treenaamalla ja nyt riittää onneksi intoa, kun on treeniryhmä, jossa treenata.

Eilen meillä oli jo viides TVA-treeni kerta. Enää kolme jäljellä ennen kesätaukoa :( Otettiin ensimmäistä kertaa liikkeitä niin, että ohjaaja käskytti, kuten liikkeenohjaaja kisoissa. Tesla loisti jälleen loistavalla liikkeestä maahanmenolla, vaikka ensin olikin ihan muualla kuin kuulolla. Annoin kuitenkin käskyn "maahan" ja salamana koira oli taas kuulolla ja lakosi maahan ja otti kontaktin. Toinen kerta meni sitten paremmin jo ja koira malttoi olla kuulolla myös "seuraamisessa".

Sitten otettiin ensimmäistä kertaa luoksetuloa liikkeenä. Ehdin siinä treenata istumista jonkin aikaa, mutta eihän se toiminut, kun meidän vuoro tuli. Tesla tarjoaa maahanmenoa niin mielellään, että jättäessä koiran istumaan niin tarjoaa maahanmenoa joko heti tai hetken istuttuaan. Ollaan naksun avulla poimittu sekä maahanmeno, että seisominen, mutta istuminen on jotenkin jäänyt. Se tuntuu niin itsestään selvältä. Nyt sitä pitää sitten alkaa treenaamaan.

Tänään aamulla ennen töihin menoa otettiin ensimmäinen istumistreeni naksun avulla. Ensin Tesla tarjosi kaikkea mahdollista, mutta sitte jossain vaiheessa istahti. Tesla periaatteessa osaa istua käsiavulla, joten käskyn ei pitäisi olla ihan vieras. Siinä sitten pari kertaa vahvistettuani istumista alkoi homma mennä jakeluun. Aluksi koira meinasi niiata maahan joka kerta, kun aloitin "is....", mutta sitten "...tu" vaiheessa muisti, että ainiin ei tää ollutkaa se ihana maahanmeno. Eli kovasti tuo yrittää ennakoida, mitä pyydän tekemään jo pelkällä sanan aloituksella. Tämän viikon kotitreenissä keskitytään nyt vahvistamaan "istu" ja "odota" käskyjä, jotta maahanmenon ennakoiminen joka käänteessä ei tulisi eteen.

Luoksetulosta on tullut vallan maltiton. Tesla tulee siis eteen istumaan. Mietin, että pitäisikö tästä tavasta luovuttaa ja siirtyä suoraan sivulle tuloon? En vain osaa päättää. Haaveissa on PK-tottis, mutta suurella todennäköisyydellä hakukoiraa tuosta ei ainakaan tule ja jälki on mulle niin vierasta maata, että en tiedä siitä sitten... Olisipa kiva, kun joku kiva koirakoulu järjestäisi jälkikurssin, jonne vielä päästäisiin mukaan =) Toisaalta schapet ovat vaarassa taas menettää oikeutensa, joten voipi olla, että meidän PK-haaveet karisee ennenkuin päästään edes alkuun. Keskitytään sitten treenaamaan tuolla pelastuskoirapuolella, mutta eipä tuosta pelastuskoiraakaan tule, jos ei ala itsevarmuutta löytyä pikkuhiljaa. No treenaaminen jatkuu kuitenkin ihan vaan harjoituksen vuoksi seuraavaa koiraa ajatellen ja tietysti Teslan iloksi ja mielenvirkistykseksi. Ja eihän sitä koskaan tiedä. BH-koe on tarkoitus suorittaa heti kun saa liikkeet kuntoon, mutta siitä nyt varmasti pääsee läpi, vaikka koira tulisi suoraan sivulle.

Sitten otettiin eilen myös hyppyä. Mun pitäsi miettiä, joku hyppy käsky. Tai no "hyppy" tulee väkisinkin, mutta sitten aina jotkut sanovat, että pitäisi olla eri sana kuin agissa... En kyllä tiedä onko sillä oikeasti mitään merkitystä. Hypyn takana meillä on ollut kosketusalusta ja se on toiminut, paitsi nyt viimeksi, kun nuuskuttaminen vei voiton ja liikkeen loppuosa meni plörinäksi. No vaihdettiin sitten suuntaa niin sujui paremmin. Joku mahtava haju oli siellä toisessa suunnassa. Saatiin ohjeeksi treenata nyt vain sitä loppuosaa. Tai oikeastaan toiseksi viimeistä osaa, eli sitä että koira malttaa seisoa paikallaan, kunnes saavun vierelle.

Mitähän muuta? Ainiin ne käännökset mahtuivat vielä tuonne väliin. Eli otettiin ihan käännöksiä vasempaan ja oikeaa. Teslalla on kuulemma vasemmalla käännös parempi. Oikealle käännyttäessä liike löystyy ja koira jää jälkeen. Tähän saatiin ohjetta palkata käännöksissä oikealla kädellä.

Kosketusalustaa pitää muistaa myös vahvistaa ja alkaa pidentämään etäisyyttä. Siitä, kun on hyötyä niin monessa asiassa. Toisaalta se ei vedä ihan samallalailla, kun namikippo ja koira ei saa palkkaa, jos karkaa alustalle ns. "luvatta".

Tänään oli ilmoittautuminen PPKK:n tottelevaisuustreeneihin. Päästiin vihdoin ja viimein kaikki kolmistaan samaan ryhmään Suvin ja Hennan sekä Nemin ja Pennin kanssa =) On kiva treenata kavereiden kanssa, kun voi myöhemmin puida ja purkaa treenejä rauhassa. Molemmat kääpiöpinserit pääsivät myös agilityssä alkeiskurssille. Hauska yhteissattuma myös, että meidän ryhmänvetäjä on sitten torstaisin minun vetämässä agiryhmässä. Kyllä tässä pikkuhiljaa alkaa Porinkin koiraporukoissa olemaan niitä tuttuja, jotka tervehtivät kun nähdään.

Ensi viikolla on tarkoitus kaivaa myös kosketuskeppi esiin ja alkaa hyödyntämään sitä ryömimisen opettamisessa. Ajattelin opettaa ryömisen puhtaasti positiivisen vahvistamisen ja naksuttelun avulla, kun on siihen hyvät ohjeet naksuttelukirjasta olemassa. Jos joku ihmettelee, mistä tämä ryömiminen niin pelastuskoirien tottelevaisuus osuudessa koiran tulee ryömiä avomaalla muistaakseni 10 metrin matka =)