Ja taas on tapahtunut vaikka mitä. Viime viikko oli ihan järjettömän kiireinen ja muuta en ehtinyt tehdä kuin töitä ja sitten juosta jokailta harrastuksissa. Tänään ehtii sitten hengähtää, kun meiltä jää PPKK:n tokot väliin. Kotona odotti mukava tuoksu ja nolostunut koira, joka hiipi samantein sängynalle, kun oli ensin tervehtinyt. Todennäköisesti piiloon tulevaa peppupesua, jonka annoin kuitenkin odottaa ja keskityin siivoamaan oksennuksia ja kurapaskoja sieltä sun täältä. Tulipahan nyt sitten ainakin lakanat vaihdettua, kun joku on oksentanut vuoteeseeni.
Palataan nyt kuitenkin keskiviikkoon, jolloin oltiin hakuilemasa. Oltiin metsäporukassa ja samaa vanhaa "maalimiehet ihanaksi" treeniä jatkettiin. Meillä oli "uusi" kouluttaja meille ja oli kyllä kiva, että jaksoi tuonkin pöpin ongelmiin paneutua ja pohtia, mikä mörköilyyn auttaa. Saatiin nyt ohjeeksi treenata niin, että maalimies on jossain tieheän puskan takana niin että koira ei varmasti näe, mutta etäisyydeksi riittää viitisenkin metriä. Eli koira pitäisi saada menemään innolla maalimiehen luokse eikä vetämään stoppeja muutamaa metriä ennen... Katsellaan edelleen rauhassa tuleeko meistä koskaan mitään. Jälkihaaveet on kovat. Kasvaisi siinä varmaan koiran itsetuntokin, kun jotain treenaisi ja olisihan siinä itsellä motivaatio treenata jotain, missä olisi (ehkä) realistiset tavoitteet edistyä.
Perjantaina oli meidän ekat agitreenit ulkona uudessa ryhmässä. Otettiin tekniikka treeniä. Neljän estettä limittäin peräkkäin ja päässä mutkaputki. Treenattiin ensin takaaleikkauksia, sitten persjättöjä ja lopuksi vielä niin että koira jätettiin useamman esteen taa ja sai tosissaan ohjailla vartalolla. Yllättäen viimeinen tuntui meille sujuvimmalta. Ehkä se johtuu siinä, että oma koordinaatio ei riitä vielä kulkemaan koiran rinnalla. Oli kyllä todella kiva treenata ja meille on tekniikkatreenit tarpeen. Unohtuu aina helposti se fakta, että turha tehdä vain rataa, kun perustekniikatkaan ei ole hallussa.
Tesla sai myös juoksuseuraa treenien jälkeen, kun käytetiin porukalla kuuden koiran kanssa metsässä ja pellolla juoksemassa. Mukana oli pari vesikoiraa, kelpie ja pari pienempää kaveria, joten kerrankin Teslalle täydellistä leikkikaveriseuraa. Tesla tosin pellolle päästessä osoitti vesivainuaan ja löyti sen kuraisimman ja rapaisimman ojan pätkän pellon laidalta ja päätyi sinne pulikoimaan. Muille ei kelvannut. Ja autossa oli kotimatkalla mahtavat tuoksut, kun koira siellä vielä hautui pitkän tovin, kun treeniaika venyi juorutessa ja koirankoulutuksessa keskustellessa.
Sunnuntaina oli sitten kevään toinen Jenni Leinon koulutus meillä. Käytiin lämmittelemässä läheisessä metsikössä uuden kelpietuttavamme kera ja jälleen Tesla löysi kaikki mahdolliset lammikot. Oli sitten pakko laittaa autotyhjäkäynnille ja puhallukset täysille ja koira odottamaan häkkiin koulutusvuoroaan.
Teslan paikalla olossa ei ollut enää järjen hiventäkään. Luulen, että on aika siirtää maassamakuu istumiseen. En viitsi pilata paikallamakuuta ja muuten loistavaa liikettä agissa vänkäämiseen. Luulen, että koira myös aisti, kun ohjaaja on normaalia jännittyneempi ja koulutustilanne normaalista poikkeava, vaikka tuttu halli kyseessä olikin. Turhautuminen oli lähellä ja pitää omissa treeneissä ottaa ongelma tosissaan käsittelyyn ja koira sitten viedä, vaikka jokaisesta varastamisesta autoon takaisin. Palkkion poistaminen tuntuu tässä vaiheessa ainoalta järkevältä vaihtoehdolta. Ja meillä se esteiden suoritus alkaa olemaan niin voimakas palkkio, että koira pääsee joka varastamisella palkitsemaan itseitseään. Ei kiva.
Koulutuksesta saatiin taas todella paljon irti. Opin nyt tosissani päällejuoksut, kun niitä pääsi käytännössä treenaamaan. Tulee hyvä mieli, kun huomaa, että joku tekniikka uppoaa tähänkin ruumiiseen ja jopa koiran kanssa yhteistyö pelaa. Näitä on nyt hyvä treenailla myös omillaan.
Saatiin ohjeeksi alkaa harjoittelemaan sitä, että palkkaan koiraa enemmän kesken ohjauksin, jotta se ei karkaile niistä. Kouluttaja tuumasi, että se on sitten tosi ikävä kisavaiheessa, kun ohjaaja ohjaa ihan oikein, mutta koira ei lue lainkaan ohjausta. Tesla on kova lukemaan ratoja itse, se on jo huomattu. Nyt oli ongelmana, että se jäi hyvin helposti sekän taakse ja "putosi" ohjauksesta. Luulen, että tämä ongelma paranee silläkin, kun oikeasti kiinnitetään tähän huomiota, vaikka ihan joka valssilla eikä vaan korjata ja jatketa eteenpäin.
Jäähdyttely retkellä Tesla löysi jälleen kaikki vesilätäköt ja alan tässä olla sitä mieltä, että tuo mahapöpö saattaa hyvinkin johtua jostain kuraojasta juomisesta ja muusta metsästä löytyneestä herkusta, joka on ohimennen suuhun eksynyt. Kummasti tuo koira kuitenkin jaksoi piristyä, kun jääkaapin ovi aukesi. Toivottavasti nyt ei ole mikään pahempi pöpö tai tarttuva tauti. Oltiin eilen kuitenkin vielä tokoilemassa agikoulutuksen päälle. Sekään ei olisi mahdoton ajatus, että on täällä syönyt jotain sopimatonta yksinollessaan. Aamulla oli kuitenkin ihan pirteä ja terve.
Tokoilut olisi kyllä aivan mainiosti voinut jättää väliin. Paikalla olon hinkkaaminen/pilaaminen kostautui tokokentällä ja viimeksi kehumani liikkeestä maahanmenokin oli aivan vieras liike... houkuttelun avulla kyllä sujuivat käännökset ja seuraamispätkän loistavasti, mutta ihanne olisi päästä tuosta houkuttelusta eroon. Alan pikkuhiljaa harkita uudelleen opetusta kosketuskepin voimin. Tuntuu välillä hukassa olevalta meidän tokoilut, kun ensin edistytään muka hurjasti ja sitten huomataan taas olevamme enemmän ja vähemmän jumissa... Sitten taas välillä tuntuu, että koirahan on oppinut seuraamaan itsestään, mutta vain niin halutessaan. Ehkä oli huonoidea ylipäätään tokoilla sateen kastelemassa maassa astetta rankemman agitreenin päälle... no virheistä oppii, mutta paljonkohan tuo koiruus niitä antaa anteeksi?
...tästä on sitten hyvä mennä viimein sinne Teslan rakastamalle pesulle ennenkuin alkaa oma nenä tottua liikaa tuohon tuoksuun...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti