Mökkikylää ja muuta mukavaa

Yksi viikko meni treenien suhteen vähän harakoille, mutta koirat tuli jokseenkin kammattua. Nyt pitää ottaa itseään niskasta kiinni ja kammata vähän useammin, jos meinaan viedä Ohmin erkkariin. Zelda on tällä hetkellä niin bikineissä, että sen veteraaniuran (hui kauhistus) korkkaus saattaapi jäädä jonnekin hamaan tulevaan.

Maanantaina vapaat alkoi retkellä kirjurinluontoon. Tästä ehkä kuullaan lisää joskus syksyllä tai sitten ei. Ohmi pääsi taas tekemään mallinhommia.

Tiistaina oli aamulla Elinan agility, jossa teemana takaakiertoja. Takaakierrot sujuivat multa ja Ohmilta hyvin, mutta takaaleikkaus oli ihan mahdottoman vaikeaa eli sitä pitää ehkä treenata? Ennen treeniä pohdittiin millaisia treenaajia ollaan. Keskitytäänkö treenaamaan ongemia vai tavoitteita? Ajakaa eteenpäin ulkoiset vai sisäiset tekijät? Totesin, että me ollaan nimenomaan ongelmien välttelijöitä eli painetaan mieluummin eteenpäin tavoitteet mielessä. Agilityssä ei myöskään paljon ulkoiset paineet vaikuta, kun ei juuri ole odotuksia vai tavoitteita vaan rehellisesti voin todeta, että treenataan omaksi iloksi ja tavoitteet on lähinnä katsoa mihin rahkeet riittää. Tämän asenteen, kun saisi tottikseenkin niin oliskohan siellä yhtä hyvä asenne kuin agilityssä?

Tiistaiehtoosta osallistuttiin Pro Koirakon järjestämään kimppatreeniin, jossa aiheina kontakti, yhteislenkki ja rauhoittuminen. Ohmi oli ihan mahdoton. Mukana oli kymmenen koirakkoa ja alkuun tehtiin kontaktiharjoituksia tarjoamisen kautta. Olisi se voinut olla aktiivisempikin, mutta ihan kohtalainen vartti. Sitten lähdettiin liikkeelle niin katosi kaikki kontakti. Jäätiin jonon hännille ja koko lenkki oli lähinnä taistelua. Saatiin muut kiinni aukealla, jossa oli tarkoitus tehdä yhteisrauhoittumista. Ohmi hieman provosoitui muutamasta haukkuvasta koirasta, mutta pystyi välillä tasaantumaan todella hyvin. Sovittiin, että siirrytään paluulenkiksi kärkeen, koska Ohmille oli selkeästi vaikeaa, kun kaverit paineli edellä. Tämä oli huomattavasti siedettävämpää ja saatiin Päiviltä hyviä vihjeitä remmikävelyyn. Lopun kontaktiharjoituksessa vein Ohmin hyvästä kontaktista autoon. Kotiläksyksi saatiin rauhoittumistreenejä ja nämä pitää kyllä jaksaa ottaa ohjelmaan, että saadaan taas vahvistettua yhteistyötä ja kontaktia paremmaksi. Oli kyllä loistava ja opettavainen harjoitus, vaikka ei nyt mennyt ihan kuin unelmissa, mutta ehkä tärkeämpää oli saada työkaluja eteenpäin ja palautetta jatkoa varten.

Keskiviikkona lähdettiin varhain ajelemaan kohti riihimäkeä. Uskalsin ottaa noudon ohjelmaan, kun ollaan saatu vihdoin kapulan nostot toimimaan. Ja nousihan se kapula sielläkin, joten eteenpäin katseltiin seuraavat kotiläksyt eli nyt treenataan kuono kukkaruukkuun ja leuka kämmenelle. Toisella kierroksella katseltiin hyppyä nyt niinkuin ollaan aloitettukin, että namilta namille hypytettiin ja kivastihan se metrikin meni. Ei se nyt tekniikaltaan täydellinen ole, mutta kevyesti menee yli.

Ajelin Heinolaan yöksi, jonne myös Tesla jäi hoitoon. Siellä tuli vähän kuvattua ja tässä muutamat räpsyt. Jostain syystä eniten Ohmia kameraan tarttui...

Torstaina lähdettiin sitten kohti Keravaa, jossa oli Ohmin hakukoulutuksen mökkikyläosuus. Ei olla koskaan tehty vastaavaa, mitä nyt kerran kokeiltiin rakennusetsintää sisätiloissa. En ollut yhtään varma ymmärtääkö Ohmi mitä tehdään ja mitä se tuumaa aukeasta, joka on täynnä mökkejä kevytpiiloista vähän järeämpiin rakennelmiin sekä pressukasoja ja yksi haasteellinen "lumihautakin" mukana. Se sai siis nähdä ekan ukon ja sehän meni ihan salamana perästä. Seuraavat kolme laitettiinkin sitten valmiiksi ja Ohmi sai etsiä itsenäisesti ja siinähän se oli ihan huikea, että ittekin oli pakko kehasta. Kouluttajakin totesi, että onpas se itsenäinen eikä paljon tarvitse apua. Hienosti Ohmi teki kokoajan hommia, käytti nenäänsä ja etsi. Pientä hiomista maalimieskäytöksessä ehkä voisi olla, mutta ei sekään mahdoton ole. Toisella kierroksella sillä olikin kaksi ukkoa valmiina niin etten itsekään tiennyt missä ukot ovat ja sain vaan nauttia katsellen, kun koira tekee töitä. Sitten vähän vielä haukutettiin. Jotenkin se motivaatio tottikseenkin ehkä sai taas pientä potkua, kun olisi se sääli, jos tuo hakutyöskentely menisi hukkaan, kun se on niin Ohmin juttu. Ainiin ne esineet... no eiköhän niitäkin tässä kesällä tule treenattua. Ensi kesän tavoitteet haun suhteen onkin opetella jotain muutakin siellä radalla kuin niitä suoria pistoja, mutta muistaa kuitenkin huolehtia perustreenistä. Kovasti tekee mieli ilmoittautua Reijan hakuleirille jämille, mutta täytyy vähän tutkia kalenteria.

Nyt odotellaan, että päästään kunnolla korkkaamaan kenttäkausi, kun ei enää ole hallitreenejäkään jäljellä kuin parit, joista päästään korkeintaan toisen. Kesäksi olisi kiva löytää myös joku säännöllisesti treenaava toko/tottisryhmä, joten sellaista metsästetään myös. Hakutreenit alkaa onneksi pyöriä parin viikon päästä.

Helmikuu hurahti...

Kevät on masentavaa aikaa. Varsinkin täällä jäisessä ja lumettomassa Satakunnassa. Onneksi meillä oli muutaman viikon kestävä kunnon talvi ja siitä nautittiin kyllä. Nyt ollaan eletty luistinradalla ja toivotaan ettei kukaan liukastu ja loukkaannu. Lumisia kuvia Heinolasta tammikuulta:

Tammikuussa osallistuttiin Ohmin kanssa Niemisen Reijan talviseen hakukoulutus viikonloppuun, jossa oli aiheena kaikkea mitä voi treenata maastokauden ulkopuolella. Kouluttaja oli ihan huippututtavuus ja kurssin sisältö älyttömän mielenkiintoinen. Ohjelmassa oli mm. targetin kautta viereen tuloa sekä kohdentamista lähetyssuuntaan. Katsottiin myös koirien palkkausta sekä mietittiin ilmaisua. Suurin osa koirista oli tuolla haukkuvia ja niin todettiin, että kyllä Ohmistakin haukkuva tulee. Ja hienosti se Reijan leikittäessä haukkuikin. Nyt vielä siirretään omissa treeneissä palkkakippo jalkoihin niin vältytään siltä, että ei hauku liian likellä naamaa tulevaisuudessa. Itse haukun rakentamista jatketaan kyllä vielä pitkään muualla kuin maastossa. Reijan ajatus oli, että ensin rakennetaan koiralle halu haukkua ja tämä ajatus on helppo allekirjoittaa, joten jatketaan sen halun rakentamista vielä tovi.

Skogsterin tottiksiakin on ehtinyt olla jo kaksi. Seuraaminen menee varovasti eteenpäin ja eteentulon tökkimisen jälkeen saatiin viime treeneissä vihjeitä, joiden avulla saatu sitäkin eteenpäin. Lyhyen treenimasiksen jälkeen ollaan myös saatu kapulan kanssa onnistumisia ja nyt ollaan tehty jo kolme onnistunutta harjoitusta kapulan nostelua, joten toivottavast tämä uskalletaan ottaa taas aiheeksi seuraavalla kerralla. Käytiin viime viikolla myös Päivin yksärille hieman muistelemassa niitä perusasioita.

Suurimman onnistumiset on tullut sitten agilityn parissa. Ehkä siihen vaikuttaa, kun siellä tuo motivaatio ja tekemisen halu on eniten kohdillaan, vaikka ei se helppoa ole. Yllätimme itsemme myös Janitan yksärillä, kun suoritettiin radasta peräti kolmetoista estettä!

Tyttöjen kanssa on ollut laiskempaa, mutta molemmat ovat päässeet satunnaisesti rallattelemaan. Tesla osaa peruuttaa edestä ja Zelda askeleesta jäädä seisomaan, joten vähistä treeneistä huolimatta ollaan opittu älyttömän vaikeita liikkeitä.

Treenihallille ollaan koitettu päästä purkamaan energiaa mahdollisimman usein, kun lenkkeilyt ovat ihan minimissään olleet liukkauden vuoksi. Nyt alkaa onneksi isommat tiet olla sulat ja kohta päästään varmaan metsäänkin treenaamaan. Oma takapiha on kyllä niin järkyttävässä kunnossa, että ihan itkettää... Ohmi kaivoi syksyllä portin kohdalle kuopan, joka luonnollisesti on jokatoinen päiväumpi jäässä ja välillä niin että räsähtää, kun astuu päälle.

Tuli biitsikausikin korkattua siinä toivossa, että olisi hietikolla vähemmän jäistä, mutta niin olin väärässä.

Ensi viikolla onkin jo neljäs valmennuskerta riihimäellä ja Reijan kurssin mökkikyläosuus eli ohjelmata onneksi riittää Ohmelille. Kesäkuussa on SBRY:n hakuleiri ja varmaan kaikkea muutakin kivaa luvassa kevään ja kesän mittaan... Teslalle on pari näyttelyilmoa sisässä.