sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

Lamppu syttyi

Maailman huonomuistisin mamma unohti maanantaina Zeldan agitreenit leiriltä selvittyään ja auton katsastuksesta aiheuttuneesta härdellistä johtuen… No sen eestä tehtiin sitten oman ryhmän koulutuksen päätteeksi pientä esteillä poseerausta. Kiitos kuvaajalla, kun viitsi kameran kanssa häärätä:








© Jenni Lehtikangas

Briardileirillä oli myös paljon kuvaajia ja Zelda on onnistunut poseeraamaan ihan kivasti, tässä muutamat linkit kuviin omaksi muistiksi ja muiden iloksi:



Briardileiriltä tuli muitakin kuin tottisajatuksia. Oli nimittäin puhetta siitä, miten vaikea on päästä koirien kanssa treenaamaan puruja ennen kuin on todistanut jäljen ja tottispuolen olevan kunnossa. Tämä siis koskee muita kuin käyttömaleja ja –sakuja. No meillä nyt ei ole mitään suuria himoja purutreeneihin vaan sydäntä lähellä on hakuilu. Jokatapauksessa päätin, että me treenataan hakua, vaikka ilman hakuporukkaa, koska onhan mulla maailman parhaita ystäviä, joita voi pakottaa maalimieheksi ;) Ja eipä kulu aikaakaan kun on vaan yksi koira treenittävänä.

Keskiviikkona suuntasin siis Nakkilan ja Ulvilan rajamaille yksi maalimiesuhrikyydissäni. Ennen treeniä tehtiin varovaista tuttavuutta kanojen kanssa eikä Zelda onneksi pölläyttänyt niitä vaan antoi olla rauhassa. Odoteltiin kuitenkin, että kanat siirtyy yöunille ennen kuin lähdettiin hiekkakuopalle. Tarkoituksena oli treenata nenänkäyttöä ja sen suhteen saatiin oikein onnistunut treeni! Hiekkamontussa hajut pyörii hauskasti ja kyseessä ei ollut mikään avara monttu, joten näköyhteyksiä ei pahemmin ollut. Ensimmäinen ukko tehtiin niin, että Y-haarasta maalimies yläpolkua ja mä alapolkua. Zelda rykäs itsensä jyrkkää rinnettä kohti hajua sitä tahtia, että jouduin päästämään hihnan perään ja häirikköhemmo oli karannu pihasta ja juoksi sitä yläpolkua pitkin, mutta Zeldaa kiinnosti vain ja ainoastaan maalimieshelle pääsy.

Toiselle ukolle poistettiin Hemmo-häirikkö ainakin melkein ja koetettiin pitää se ”keskilinjalla”… Maalimies kiersi montun pohjalla pienen mäen nyppylän päälle ja  hajut kiertivät toisesta suunnasta kuin tultiin ja hajun mukana meni myös koira piilolle. Tämä oli aivan mahtavasti onnistunut treeni. En ole aiemmin saanu tuulitreenejä oikein sujumaan eikä koira ole mun nähdäkseni käyttänyt nenää selkeästi. Nyt se sitten tuntui hieman ylivaikeassa maastossa aukeavan. Enempää en uskaltanut tehdä näitä ja alkoi itikatkin ahdistella itse kutakin, joten tehtiin vielä pari peräänjuoksua palkkioksi ja motivaatioksi, vaikka ei tuolla motivaatiosta pulaa tunnu olevan, kunhan saa sen tekemisen kohdentumaan.

Mulle jäi hirmu hyvä fiilis tästä treenistä. Ehkä Zelda jopa oikeasti keskittyi siihen ihmisten etsimiseen, kun metsään piilotettiin tuttuja ihmisiä, joilla ei oikeastaan ole koko hausta mitään hajua. No huomenna varmaan tulee maanpinnalle pudotus, kun päästään ohjatusti hakuilemaan lyhytkurssin muodossa ;)

Teslan aksatauko vielä hetken jatkuu… käytiin fyssarilla ja koira oli huomattavasti parempi, vielä yksi hoitokerta ja sitten aletaan varovasti treeniä, tavoitteena Rauman pitsiagit. Tokoiltu on kyllä ja tänään oltiin myös paimenessa. Tänään oli kyllä Teslalla täysi laamailu ja paskansyöntipäivä. Niitä päiviä, kun tuon otuksen kanssa voisi taas heittää hanskat tiskiin, kun ei kiinnosta niin ei kiinnosta ja sitten ahdistutaan molemmat tahoillamme. Sitten tulee taas hyvä päivä ja toivo elää?

Zelda sen sijaan päätti, että nyt loppuu paskansyönti ja bortsupaimennus, koska lampaathan onkin ihan hirmuhauskoja! Kolmas kerta mulla olikin sitten käsissä ihan eri koira kuin aiemmin ja tietty se homma hajos isolla laumalla ja isolla niityllä ihan kaoottiseksi, mutta oli kuulemma hienot hakukaaret niinku briardiksi! Homma oli niin hauskaa, että sitä ei olisi halunnut lainkaan lopettaa… monta kirosanaa kului ennen kuin koira saatiin takas ruotuun ja pois lampailta. Hieman lähti mun mielestä jossain kohtaa mopo käsistä ja jahtaamisen puolelle, mutta ei tuo lampaita onneksi yrittänyt syödä, vallatonta villikko menoa lähinnä, mutta seuraavan kerran, kun joskus päästään lampaille niin tehdään vähän paremmalla kurilla. Jotenkin uskomatonta, kun kaksi viikkoa sitten koira ei ymmärtänyt koko lampaita ja nyt sillä kirjaimellisesti välähti joku lamppu päässä, että ”hitto soikoon nää liikkuu kun mä näitä liikutan”… tästä ois kyllä tosi kiva työstää hommaa eteenpäin ja katsoa mihin päädytään...

No kahtellaan miten nää meidän lajit tänä kesänä asettuu :) Odotettu tokokurssikin siirtyy syksymmälle. Parin viikon päästä erkkaria ja pentusisarten tapaamista, välissä juhannus, joka varmaan menee osin koiravapaalla ja tytöt pääsee Heinolaan hoitoon.

maanantai 11. kesäkuuta 2012

Briardleirillä


Kesän koiraharrastukset tuplaantuu kummasti, kun on kahta rotua taloudessa ja molempien kanssa aktiivisesti harrastetaan, mutta mikäpä se  olisi parempi tapa viettää viikonloppua kuin mäkäröiden syötävänä vesisateessa pienessä kosteassa mökissa kera viiden koiran?

Viime viikonlopun paimennuskurista oli juuri ja juuri selvitty niin perjantaina piti raahata puoli omaisuutta Ulvilaan ja koettaa sitten pakkautua Maikin autoon, mukana tietty koko kööri Zelda, Tesla, Ippi, Lotta ja Jartsa. No hyvin me mahduttiin ja päästiin Keuruulle. Nyysniemi oli komea paikka järvimaisemineen.

Schapeleireillä lähes kaikki on tuttuja ja koirat juoksee yhtenä laumana vapaana jaloissa. Nyt oli vähän erimeininki, mutta sehän oli tiedossa. Eipä tulisi Zeldaakaan enää mieleen päästää schapejen sekaan vapaana kirmaamaan. Tesla ei kyllä tainnut hihnaa nähdä viikonlopun aikana. Ippin kanssa ne pitivät lähinnä mökkiä pystyssä, mutta vähän ehdittiin tokoilla onneksi ja intoa oli yli keskittymiskyvyn.

Kouluttajina leirillä toimivat Johanna Nivala ja Anu Vehviläinen. Meidän oli sijoitettu Johannan ryhmään. Molemmat kouluttajat olivat kyllä tosi mukavia ja avoimia. Tietoa tuli selkokielellä ja itselle jotenkin valkeni moni viettiin perustuvan koulutuksen palikka entistä paremmin. Ja toki näistä huippukoulutuksistakin täytyy osata poimia ne itselleen sopivat palaset. Ja Zeldan treeneihin olen kyllä hyvin tyytyväinen.

Lauantaina aloitettiin esittelemällä miten ollaan treenitty seuraamista. No villikkohan paukahti heti hihnasta päästyään liehittelemään kouluttajaa. Rallattelut riittää nyt ja lupasin hankkia liinan. Saatiin kuitenkin aikaan pari kivan oloista ja Zeldamaista seuruupätkää. Noottia tuli sitten palkkauksesta ja irrottamisesta ja niitä sitten tehtiin toisella kierroksella. Jos koira ei tartu patukkaan kunnolla ei sitä tarvi tunkea sen suuhun vaan palkka lähtee pois ja koiralle voidaan antaa pienen tehtävän jälkeen uusi tilaisuus palkalle. Johan alkoi puruotteet Zeldalla parantua ihan silmissä. Sitten se irrotus… rauhavaiheessa koira on ihan löysällä, ei mitään hihnakiristelyjä ja sitten irrotuskäskyn jälkeen, jos ei irrota niin pakote. Me ollaan ehkä vähän lintsattu irrotuksista nakkia naamaan, kun suu aukeaa tavalla ja Zelda on alkanut patukkaa omia. Täysin omaa tyhmyyttä, kun en ole ottanut saalisviettiä tosissani eikä se patukka sitten irtoa niin herkästi pelkällä namilla, kun sitä irrotusta ei olla kunnolla treenattu. Tässä vaiheessa on kuitenkin hyvä herätä niin kyllä se vielä ihan nätillä pikku huomautuksella irtoaa ;) Ja kukkahattutäti kiittää. Saatiin kyllä kädestä pitäen oppia tuohon patukkaan ja irrotukseen. Ja kyllähän Zeldan saa parhaiten toimivaan vietin avulla.

Sunnuntaina tehtiin luoksetuloa ja noutoa. Näistä tuli yhteensä tosi hyviä juttuja. Eteentulemisen ohjeistus iski kyllä minun päähäni täysiä, kun ei siihen kannata mitään painetta sotkea, kun törmäämiset ja muut on vaan paikan epävarmuutta. Vauhdissahan ei ole ongelmaa. Ja suurin osa nouto-ongelmista johtuu luoksetulo-ongelmista. Kapulalla postailuun auttoi kummasti suullinen kehu kapulalle saavuttaessa. Kun koira noutaa ja kantaa kapulaa hienosti niin hommaan on turha sotkea pitotreeniä. Luoksetulo kuntoon ja sitten vaan nouto siihen ni ”avot”. Luonnollisesti se irrotus lienee tässä kohtaa kunnossa :D

Saatiin kyllä paljon pureskeltavaa ja ajattelemista ja varmasti paljon toimivia treenejä. Tästä on hyvä jatkaa. Ja kyllähän iloinen tokolinja on meille se tie, mutta hyvin sitä voi maustaa hyödyntämällä koiran saalisviettiä ja tottisviikonlopun oppeja hyödyntäen. Ja kun koira on pehmeä ja suhde kunnossa niin pakotteetkin on varsin nättejä ja suurimmaksi osaksi suullisia. Välillä ohjataan oikeaan ja välillä annetaan tarjota oikeaa. Naksu ja patukka kulkevat käsikädessä samoin kuri ja kiitos. Tavoitehan on edelleen se tottis-uskottava täydellinen tokosuoritus ;)

Sitten kun ohjaaja oppisi olemaan askeleen edellä koiraansa, pitämään hieman kuria ja olemaan määrätietoinen niin mulla on kyllä koulutettavuudeltaan ja ominaisuuksiltaan oikein hauska harrastuskaveri käsissä ja kyllähän me ainakin hauskaa osataan pitää!

Kiitoksia kaikille asianosaisille, jotka tekivät onnistuneen leirin! Päivitys on väsynyt, varmasti asia virheellinen, mutta pakkohan tuo tämä kaikki on saada tuoreeltaan ylös. Paljon tuli asiaa, purtavaa ja sulateltavaa. Oppia ikä kaikki.

keskiviikko 6. kesäkuuta 2012

Kiirettä, kipua ja kemuja

Tuon Raumashow'n päälle on tapahtunut paljon ja Zeldan upeaa esiintymistä voi käydä ihailemassa täältä:

Rauma show

Sieltä löytyy myös Tesla... Tesla nyt onkin aiheuttanut sitten mammalle murhetta ja hampaiden kiristystä. Juoksujen jälkeen ei agility lähtenyt rullaamaan toivottua tahtia. Kävi hän yhden nollan Liedosta hakemassa Johannan kanssa, mutta jotain uupui. Pistin valeraskauden piikkiin, kunnes Heinon Marjon treeneissä selkeästi koira ei viime viikolla halunnut hypätä. Aloin siinä tarkemmin tutkia koiran liikettä ja laukatessa näytti laahaavan toista puolta... sain varattua ajan fyssarille ja jotenkin näin se tuomio meni:

Vasen puoli aivan piukassa, ei lihasjumia vaan hermokudoksessa eli hermopinne jossakin. Jos hyvää haetaan niin kyse on ihan puhtaasti urheiluvammasta, vika ei liity rakenteeseen. Mahdollisesti koira on venäyttänyt tai reväyttänyt itsensä jossain kohtaa? Hoidoksi venyttelyt, kylmää ja viikon päästä uusi käynti.

No pääasia, että saadaan koira kuntoon ja entistä tykimpänä agiliitämään! Ja alueellinen valmennuskin on alkanut, mutta meidän osalta hieman nihkeämmin. Tällästä tää on... jos ei treenittäis agilityä ois varmaan koko hermopinne jäänyt huomaamatta, toisaalta oisko sitä ilman agia tullutkaan? Koira on muuten ihan pirteä, venyttelee ja ei valita. Toki fyssarin mukaisia oireita voi näin jälkeen havaita... nukkuu kippurassa (menny multa valeraskauden piikkiin), seisoo jalat alla jne.

Mitäs muuta? Pikapäivitys:

Helatorstain Miettisen Pian koulutus oli mainio! Molemmille tytöille juttui. Zelda piti huolen komiikasta:



Zelda on aloittanut agin alkeiskurssin ansiokkaasti. Keppejä tehdään kujalla ja kontaktit alkaa sujua. Rimat on vielä matalalla. Teslaa on tuurattu Marjon treeneissä. Suurin ongelma ohjaaminen ja sen lukeminen.

Zelda kävi myös esineruutukurssin. Lyhyt kurssi ja loppua kohden alkoi selkeesti päästä juonesta kiinni. Kyllä se sen PK-tuloksen takoo :)

Paimenessa on käyty Kuttukuulla sekä Somerolla molempien kanssa. Tesla toimii ihan kivasti, kun viitsii. Zelda on täyskakara.

Tokossa alkoi uusi kurssi, kun meidän koutsi palasi sorvin ääreen mammalomalta. Zelda on alo/avo ryhmässä ja Tesla voi/evl.

Mulla on vuorotyöt ohitse kesäksi ja valmistuminen takana, joten eiköhän tää elämä tästä tasaannu!

Ja Zelda täytti vuoden eilen!






Kasvattajan paketti ehdittiin avata vuosipäivänä, mutta kakkutarjoilut oli vasta tänään :)

Suunnitelmissa:

Zelda jatkaa agin alkeista jatkokurssille. Edessä briardien tottisleiri, toinen paimennussomerolla, erkkari ja hakukurssi.

Tesla koettaa päästä taas vauhtiin agissa ja alueellinen valmennus jatkuu Marjo Heinon opissa. Kisakalenterin täyttö kuumottaisi jo kovasti... Kesäkuussa turisteillaan briard-tapahtumissa ja Rovaniemi KV:hen on pistetty ilmo.