Laiskottelua ja kuvia

Meidän hyvä harrastuskevät katkesi sopivasti juoksuihin, mutta ajattelin keskittyä tokoiluun ja hyvin se on sujunutkin. Jopa niin hyvin, että pitäisi ottaa askelia eteenpäin, että ei jäädä jauhamaan paikoilleen. Perusasento alkaa olla hyvässä mallissa ja käsiapua ei näennäisesti tarvita, mutta jos laitan käden vaikka seläntaa niin sitten ollaan ihan pihalla, mitä pitäisi tehdä.

Paikallaolo sujuu loistavasti, mutta ei vielä varmasti. Sitä pitäisi nyt päästä treenaamaan häiriössä ja eripaikoissa. Odotan innolla, että nuo juoksut ovat ohi niin voi mennä koirakentillä. Tuo kiertokadun puisto alkaa olla vähän liian ruuhkainen näin kesällä ja niin paljon tuolla ei ole varmuutta, että se pysyisi paikallaan, kun ympärillä on ihmisiä ja sitten vielä pitää vahtia jatkuvasti muita koiria. Onhan niitä muita koiria koirakentälläkin, mutta siellä se ei ole maailmanloppu, jos oma koira käy tekemässä pienen kunniakierroksen ja tilaa on hieman paremmin, jotta voi mennä vaikka kentän taaimpaan nurkkaan treenaamaan.

Porissa liikkui tässä jonkin aikaa sitten huhuja myrkyttäjistä ja muutamasta kuolleesta koirastakin. Kuuleman mukaan juuri meidän tienoilla näitä myrkkyansoja ollut ja kaikki keskustan puistot hälytystilassa. Tiedä noista, mutta kyllähän se omaakin hälytystilaa hieman nostatti enkä viitsinyt hirveästi vapaana juoksuttaa noilla alueilla. Ihmiset osaavat olla kyllä sairaita. Ainahan noita tulee ja ainahan noihin saa olla varautunut, mutta pistää kyllä vihaksi.

Hyvään saumaan lähdettiin maalle evakkoon ja Tesla on nyt päässyt juoksemaan pari päivää oikein olan takaa. Koetin hieman keppejä treenata, mutta eihän siitä tullut yhtään mitään. Keskittyminen oli jossain aivan muualla ja täytynee varastaa noista irtokepeistä puolen mukaansa, jos niitä jonnekin läheiselle nurmikentälle pääsisi joskus iltamyöhään rauhassa treenaamaan ja onneksi päästään pian kentälle treenaamaan. Tässä herää pieni paniikki, että on aikaa vain kuukausi saada ne kepit ja keinu agirotuun kuntoon. Tesla on vielä varakoirana kisaavien joukkueessa. Jotenkin on vaan alkanut tuntua, että ne kepit ei ehkä ole ihan sitä mitä niiden pitäisi jo olla. Toivotaan, että tämä pakollinen agitauko on saanut aikaan samanlaisia ihmeitä, kun tokotauotkin tekevät silloin tällöin.

Ja sitten kuvia.

Tässä nyt olisi vihdoin viimein Teslan ekat näyttelypalkintokuvat:







Ja sitten äiti ja tytär poseeraavat:



Schapendoeksia kolmessa sukupolvessa:





Eipä tässä muuta =) Pitää taas koettaa aktivoitua kaiken suhteen, onneksi huomenna on maanantain ja uusi viikko. Alkaa pikkuhiljaa työrytmikin tuntua todelta.