Agilitytreeni päivitystä

Saatiin tänään oikein kehoitus pitää treenipäiväkirjaa. Noh, ollaanhan sitä tässä koetettu kokoajan pitää, mutta ei kovin yksityiskohtaisesti välttämättä. Meillä oli tänään kouluttajille suunnattu agilitykoulutus, jota veti Marjo Heino. Otimme oikeastaan sunnuntaina jo varaslähdön, kun omissa treeneissä meillä oli sama rata. Sunnuntaina Sari piti taas meille hyvät treenit ja Tesla hämmästytti käytöksellään. Vauhtia ja intoa löytyi ja ohjaaja oli hieman pihalla. Putket eivät sujuneet lainkaan vaan niistä käännyttiin jatkuvasti takaisin ja paikalla olo oli surkeaa. Teslalle on selkeästi tullut vauhtia, mutta esteiden hakeminen meinaa välillä olla hukassa. Tosin ohjaajammekin piti positiivisena, että haahuilu/nuuskuttelu oli lähes kadonnut sitten viime näkemänsä.

Koulutusta kouluttajille

Olin hieman huolissani, mitä tämän päivän koulutuksesta tulee. Tesla oli vauhdikas, mutta paljon varmempi esteillä ja putkipelleilyt olivat tiessään. Ehkä viime kerran ahkera treeni (yksittäistä putkea ja lelupalkkaa) sitten tehosi parin päivän hautumisen päälle. Suoritimme ensin koko radan, tosin palkkasin aina välillä ja sitten saimme palautetta. Ensimmäisenä tuli esille minun ohjaustyylini, joka kaipaa hiomista. Erityisesti sulavuutta saisi olla enemmän ja vähemmän töksähtelyä. Omia treenejä pitäisi saada videolle ja sitten myös seurata muiden ohjaamista ahkerasti.

Minulla on paljon selkäytimessä, niitä vanhoja juttuja, joita kymmenen vuotta sitten on treenattu ja tietyt virheet ovat juurtuneet selkäytimeen. Luonnostaan en ole kovin hyvä liikkumaan eikä kordinaatiokykyni ole mitenkään loistavaa. Olen myös pitkään ohjannut Tiltua, joka on maailman helpoin koira ohjata ja antaa kaikki virheet anteeksi. Alun perin Teslan kanssa oli ongelmana, että se ei vielä osannut ja itse taas oletin sen osaavan helposti liikaa. Nyt ihan muutamassa treenikerrassa Tesla on kasvanut agilityn suhteen huimasti ja nyt se olen minä, jonka pitää huimasti parantaa tasoaan, koska koira kyllä toimii.

Saatiin treeneissä siis ohjeeksi keskittyä sulavuuteen ja jatkuvuuteen eikä pidä liikaa välittää virheistä. Käytännössä siis, jos koira juoksee putken ohi niin, pitäisi vaan sulavasti pyrkiä korjaamaan virhe. En tiedä osasinko asian selittää täysin oikein tai ymmärsinkö asiaa täysin oikein. Jotain kuitenkin uskon ymmärtäneeni. Ja olen kyllä samaa mieltä oman ohjaamiseni kanssa. Toisaalta olin kyllä varmasti hieman jäässäkin, kun ensimmäistä kertaa oltiin Teslan kanssa tuommoisessa koulutuksessa. Minulta puuttuu myös luottamus koiraani =)

Lähtötilanteet kuriin

Keskityimme sitten meidän kohdalla harjoittelemaan lähtötilanteita ja radan alkua. Lähtötilanteisiin sain todella hyvät neuvot, joita alan nyt kyllä toteuttamaan, joka treeneissä. Kyllähän sitä on tiedostanut niiden tärkeyden, mutta sitä vaan antaa helposti itsensä luistaa. Päätin, että tästä edes käytän ”maahan” käskyä, koska se on Teslalla vanhin. Jatkamme istumista agilityn ulkopuolella. Tähän asti olen peruuttanut pois koirasta ja sortunut varmistelemaan paikalla oloa. Ihanne olisi kuitenkin jättää koira muina miehinä ja kävellä poispäin mielellään selkäkoiraan päin. Koiran tulisi opetella olemaan lähdöissä rauhallisena ja rentona. Jos koira sitten lähdöstä karkaa niin ei muuta kuin palataan vaan rauhassa takaisin. Toki välillä kierretään vaan ensimmäinen este ja palataan palkkaamaan koira. Olin hieman hämmentynyt, että sain lopulta Teslan pysymään kahden esteen takana. Tarkemmin ajateltunahan tämä toimintatapa on varsin järkevä ja itsestään selvä. Jos kokoajan tuijotan koiraa niin viestin sille väkisinkin ja lisään levottomuutta.

Radan alku näytti tältä ja tässä jonkinmoinen havainnointi piirros missä yritin olla ja mitä tehdä. Vasemmassa kuvassa otin siis kakkosen takaaleikkausella ja tein kohdassa kaksi valssin. Olen siis tosiaan tuo vaaleanpunainen pallo. Ja jälleen takaaleikkaus kolmosesteelle ja putkeen lähetys sekä peruuttaen kohtaan neljä vastaanottamaan koiraa viidenneltä hypyltä, jotta päästiin jatkamaan sulavasti puomille. Kouluttaja laittoi minut harjoittelemaan pakkovalssia, mitä oikeanpuoleinen versio yrittää esittää. Eli ykköskohtaan tosiaan käveltiin selkä kohden koiraa ja käännyttiin vastaanottamaan koira ja tehtiin pakkovalssi yhden ja kahden välillä. Kyllä se siitä ihan mukavasti sujui, kun muistin vielä ohjata oikealla (siis vasemmalla) kädellä. Loppu sitten samaa rataa taasen.



Medi vai maxi?

Lopuksi otettiin sitten vielä putki lelupalkalla. Nuoren koiran kanssa on aina hyvä lopettaa johonkin helppoon ja vauhdikkaaseen pätkään tai ihan vain yhteen esteeseen. Keskusteltiin myös koiranmittaamisesta ja hieman mittaakin otettiin esille. Marjo Heinohan toimii myös agilitytuomarina ja kehoitti harjoittelemaan mittaamista erityisesti rajatapauskoiralla. Koira kasvaa herkästi senttejä jännittäessään mittaustilanteessa. Nyt, kun kiinteä mitta on kerran kaivettu esiin niin täytyy sitä alkaa käyttämään ja koettaa saada Teslasta jotain alustava mittaakin. Nyt neiti vähän luikerteli mitan ali, sujuvasti sen medirajan alta. Pieneltä Tesla tuntuu monen silmään näyttävän, mutta mielessä on kuitenkin Nada-mamma, joka kolmesti maxiksi tuomittiin ja agiliidot jäi sitten siihen. Tosin ei tuo nyt ainoa syy ole. Kyllähän schape tarpeen tullen hyppää. Hyppäähän se Nadakin, kun ensin miettii tovin.

Tulipahan agilitypulinaa =) Kyllä meillä on vielä pitkä matka edessä, mutta tavoitteet silti sopivan korkealla. Omakunto kaipaa myös huomattavasti kohentamista. Meillä ohjatuissa treeneissä käytännössä on aina rata, mutta itsenäisesti pitäisi keskittyä myös irtoamisiin, pimeisiin putkikulmiin, keppeihin, kontakteihin (erityisesti se keinu) jne. ja muistaa pitää kirjaa mikä sujuu ja mikä ei. Agility on kyllä huippua ja ihanaa, kun on myös koira, joka siitä selkeästi nauttii ja sitä intoa pitää vaalia =)