BB-leirillä ja kehiä kiertelemässä

Kesä on parasta aikaa treenata maastolajeja. Ollaan saatu ihan kohtalaisesti treenejä aikaan. Tiistain ryhmän lisäksi ollaan käyty pari kertaa spekon alkeiskurssilaisten kanssa mettässä sekä tietty peha-treeneissä käyty aina kuin päästy. Ilmaisu etsinnän yhteydessä vaatii vielä työstöä ja haukkua pitäisi vahvistaa muutoinkin. Tottiksessa suuri läpimurto on tehty noutokapulan kanssa. Pito onnistuu jo kivasti, mutta hieman enemmän voimaa saisi olla.

Heinola KR 18.8

Tuli ilmoitettua koko lauma Heinolan näytelmiin. Handlaukset oli ulkoistettu ja itse talkoilin kotiseuran piikkiin. Kaikilla oli sama tuomari. Ohmi ja Zelda eivät kumpikaan olleet järin innostuneita näytelmä touhuista. Ohmi veti hienosti ollen AVO ERI1 PU2 ja vara-sert. Sertin sai komea ja hyvän värinen junnu-uros. Zeldakin kaikessa turkittomuudessaan vetäisi EH:n, joten saa olla ihan tyytyväinen. Puudeli sitten pistikin parastaan napaten kaksi kunniakierrosta isoon kehään ollen ROP ja ROP-vet. Lisäksi se pääsi kilpailemaan junnuhandler-kehään. On se vaan ilo katsella, kun veteraani aidosti nauttii koko rahasta.

BB-leiri

Kesäloman keskelle oli ympätty retki pohjoisempaan Suomeen kasvattajan järjestämälle leirille Vaalaan. Mä olen erittäin huono heräämään aamuisin ja tykkään nykyisin ajella hitaasti ja rauhassa niin päätin viime vuoden tapaan lähteä jo edellisehtoosta. Sopivaa pysähdyspaikkaa oli vähän haastava metsästää ja päädyin lopulta kalajoelle. Ei ollut ihan maineensa veroinen paikka ja täytyy todeta, että yyteri vie voiton kevyesti. Selvittiin kuitenkin yöstä koirien kanssa autossa nukkuen.

Viime vuoden tapaan perjantain sää ei suositunut retkeilyä, joten sadetta paeten poistuttiin kalajoelta ja haapavedellä löytyi kiva sateeton lenkkipätkä.

Perjantaiehtoo leirillä sujui aikalailla juustoa syöden ja skumppaa juoden sekä sadetta pitäen. Vähän siinä ehdittiin treenejäkin suunnitella. Ohmilla olikin suuret suunnitelmat. Lauantaina Ohmi teki elämänsä ekan metsäjäljen, jolla pituutta puolisen kilsaa, ikää puolisen tuntia, lyhyehkö jana ja kuusi purkkia, joista viimeisen päällä esine. Hieman takki auki lähdettiin, mutta ihme ja kumma se törmäsi itse jälkeen, vaikka ollaan tehty vaan jokunen peltojälki paalulta namitettuna. Nyt siis ei ollut yhtään ruokaa. Siitä se lähti ja reagoi ekaan purkkiin. Sitten tulikin haaste, kun olisi pitänyt osata jäljestää kulma, mutta vauhtia oli sen verran, että hukka tuli. Löydettiin takaisin jäljelle ja löydettiin loput purkit. Maahanmenoakin alkoi tarjota loppua kohden.

Seuraava laji oli haku ja Ohmille tehtiin ratatreeni, jossa löyty-tyhjä-tyhjä-löytö-löytö. Tämä meni paljon paremmin kuin oletin eikä kumpareetkaan rikkoneet suoria. Toinen tyhjä olisi saanut olla syvempi, mutta ekalla ampui niin hiton kauas eikä ihan yhdellä tai kahdella kutsulla palannut alueelle niin näkyi vähän seuraavassa. Zelda pääsi myös tekemään parit pistot ja sehän juoksi koko rahan edestä semmosta siksakkia, että varmasti sai kaiken ilon irti.

Ahkeroitiin vielä päivän lopuksi kaikille esineruudut. Zeldan kanssa iski se toisen esineen syndrooma ja Ohmin kanssahan ei olla esineruutua juuri tehnyt joten sehän juoksenteli miten sattuu ja lopulta nappasi esinekassin ja krepit suuhunsa. Siitä uusi lähetys ja täsmä isku esineelle. Muut taisi kauhistella sen alkukaahotusta, mutta mä olin vaan iloinen, että se teki löydön ja juoksi suoraan se suussa mun luokse palauttaen esineen.

Lauantain otettiin ensin haut pois alta. Tehtiin ihan perus neljän suoran piston treeni. Olisi pitänyt lopettaa kolmanteen, kun teki täydellisen suoran kumpareen yli. Neljäs pisto juoksi ohitse ja ei jostain syystä saanut hajua ja sitten menin pistottamaan uudelleen niin lähti oletetusti juuri hakuradan poikenneen huskyn ja taluttajan jäljelle ja sai taas huudella ruotuun. Päätin etten enää pistota sinne ja heitettiin maalimies jäniksenä toiselle puolelle ja otettiin sitten ilmaisutreeninä.

Tässä treenaillessa hakua ja toisten jälkiä niin Ohmin päähänpistoksi suunnattu jälki ehti vanheta kolme tuntia. No nyt oli lähtö ja koko jäljestys kauttaaltaan eilistä rauhallisempi. Nyt oli joka esineellä purkin päällä joko esine tai keppi. Ajattelin, että opetan samantein molemmat, jos vaikka joskus PK-jälkikin innostaa. Jälki poikkesi hiekkakuopan reunaa, jossa Ohmi sai jonku ilmavainut ja ei meinannut ollenkaan enää vaihtaa jäljelle. Olisi kovasti mennyt hiekkakuoppaan ja siihen tuntumaan jäi sitten purkki ja esine, joita ei koskaan löytynyt. Huomasi, että alkoi vihdoin väsymys painaa ja olinkin päättänyt lopettaa toiseksi viimeiselle suoralle, mutta Ohmi sitten jäljesti loppuun ja viimeinen suora olikin ehkä paras. Kyllä tuo vaan on ihan kiva jälkikoirakin ja aika suoritukset tällä treenillä. En usko sen 1,5h ja 800m jäljen olevan paha tehtävä, mutta toki näitä pitää treenata. Haku on kuitenkin se mikä vaatii enemmän työtä ja aiheuttaa enemmän harmaita hiuksia.

Oli kyllä kivaa leireillä ja nähdä muita uusia ja vanhoja tuttavia. Zeldan sisaruksista paikalla kaksi ja Ohmin yksi. Sitten oli ihania pentuja kolme ja pari muuta briardia vielä. Outille iso kiitos, kun jaksoi piiskata meitä jäljestyksen saloihin.

BB-leiri viikonlopun jäljeen Ohmin treeniputki jatkui maanantaina tottiksilla, tiistaina hakua, keskiviikkona tottis/agility/haku, torstaina rakennusetsintää ja perjantain tottista. Hän varmaan huokaisi helpotuksesta, kun lauantain pääsi lomalle Heinolaan.

Riihimäki NORD ja KV

Elosyyskuun vaihde oli tarkoitus olla laatuaikaa puudelin kanssa. Kaikki ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan näyttelyiden ohessa, mutta kehissä saatiin se mitä tavoiteltiin eli uusi ruusuke kokoelmiin.

Lauantain meidät arvosteli Juha Putkonen:

Ja tällä arvostelulla kiilattiin lopulta koko rodun parhaaksi. Saatiin siis haaveiltu NORD-ruusuke sekä lisäksi päästiin heittämään kaksi kunniakierrosta isossa kehässä. Sunnuntaina tuomarina oli Markku Kipinä:

Huonolle ei toki hävitty, mutta myös SA jäi saamatta, kun ei tällä kertaa ollut ihan tuomarin makuun.

Poseerauskuvat lauantailta, kun saatiin rekvisiittaa:

Vaikka puudelin näyttelyuran tavoitteet on nyt täynnä, kun olen luopunut ajatuksesta reissata ulkomailla niin jokusen kerran se vielä saattaa kääntyä kehässä heiluttamassa häntää. On se vielä erinomaisessa kunnossa, mutta ikää on kuitenkin yli 10v niin jätetään matkustelu nuoremmille. Tämä NORD-sert oli kuitenkin kiva tavoite asettaa, kun niitä tuli jakoon, joten olihan se hienoa saada vielä ROP:n kera. Seuraavat tavoitteet on sitten Ohmin kanssa viimeisen sertin ja cacibin metsästys. Ehkä sen kanssa voi joskus tulevaisuudessa haaveilla muutakin, kunhan se nyt vähän kasvaa ja saadaan tehtyä muita juttuja.