sunnuntai 3. toukokuuta 2009

Ei käy elämä ainakaan liian tylsäksi

Ensimmäinen mahapöpö tuli ja meni. Niin vain toissa yönä heräsin kello kaksi, kun pentu sai jonkin sortin hepulin, joka päätyi oksentamiseen ja maha meni muutenkin löysäksi. Siinä sitä kontattiin pesuvadin kanssa keskellä yötä toinen käsi rätissä ja toinen suojasi vatia pennulta. Aamulla oli Tesla oma pirteä riiviömäinen itsensä, vaikka maha oli löysällä. Ihmekös tuo, kun kaikki kiinteä oli oksennettu ulos. Kovasti sitä koitin spekuloida, että mistä moinen iski. Toisaalta onhan se noilla pennuilla normaalia, että maha on välillä hieman sekaisin ja oksennellaan. Täytynee siis vain olla onnellinen, että selvittiin kymmeneen viikkoon asti ilman yhtään löysää kakkaa tai oksentelua.

Aktivointia vai rauhoittelua

Viime yönä oli sitten lattialla siisti kiinteä läjä. Ja vedenjuontia hieman tarkkailin eilispäivän eikä hötkyilty suurempia. Se kyllä kostautui uskomattomalla kiukkuhepulilla illalla, jota ystäväni oli silmät pyöreänä todistamassa. En tiedä vieläkö tuo pureminen on pahentuakseen vai ollaanko nyt naskalihampaiden käytön huippuvaiheessa. Minun taitoni alkavat oikeasti olla pikkuhiljaa koetuksella noiden hampaiden kanssa. Luvallisen purtavan (lelun, luun) suuhun työntäminen ei ole vaihtoehto, sillä harhaiskut aarteen ojentavaan käteen ovat varsin kivuliaita. Aktiviteetin lisääminen varmaan alkaa olla se seuraava realistinen vaihtoehto, mutta eräs koulutussessio oli pakko lopettaa kylmästi kesken, kun kaikki temput unohtui ja Tesla keskittyi päälle hyppimiseen ja näpsimiseen. Tässä tilanteessa komentaminen on täysin turha, kun en halua koulutustilanteisiin tuoda lainkaan kieltämistä ja tai mitään negatiivista.

Naksuttelua me ollaan opeteltu lähinnä Sannan neuvojen pohjalta. Istuminen, maahanmeno ja kosketusalusta alkavat näyttää kaikki hyvältä. Nyt ollaan pikkuhiljaa siirrytty seisomista ja noutamisen alkeita opettelemaan. Seisominen jotenkin vaan tuntuisi helpommalta perinteistä makupalalla vetämistä käyttäen, kun juuri tuo seisomisliike niin helposti jatkuu siihen päälle hyppimiseen. Kait se vaatii vain sitkeyttä. Onneksi saadaan ulkopuolisen näkemystä ”ongelmiimme”, kun huomenna suuntaamme viikoksi kohti Heinolaan.

Tänä aamuna saatiin pitkästä aikaa juosta rauhassa tuossa puistossa, kun sunnuntaiaamuisin liikenne ennen kahdeksaa on aika hiljaista. Metsään ollaan edelleen ajeltu jokunen kerta viikossa. Odotan kyllä, että tuo jaksaa itse kävellä sen muutaman kilometrin matkan, kun yksityisautoilu tuntuu niin turhauttavalta lenkin takia. Olen vakaasti myös harkinnut uskaltaisiko tuon opettaa matkustamaan pyöränkorissa. No sitä varten pitäisi varmaan hankkia valjaat ja pian tuo kasvaa jo ylikokoiseksi koko korista niin annetaan olla.

Onhan tässä tosin ollut säätöä

Vappu meni pitkälle pikniköidessä kirjurissa. Aurinko paistoi, mutta tuulenvire piti ilman kuitenkin sopivana. Mietin tuliko tuo mahapöpö kenties juuri tuolta kirjurista vai ihan meidän lähipuistosta, joka on täynnä sitä koiranpaskaa. Tesla on myös siinä iässä, että suuhun menee herkästi kaikkea ja kaupunkiolosuhteissa sitä saa olla kokoajan tarkkana. Toisaalta kotioloissa oli eräs nahkalelu pilkottu säpäleiksi ja seinänsyönnistä on tullut ikävä tapa ja valkoinen maali lohkeilee irti aika herkästi noista kulmista. Oksentelun päälle päätin viimein suojata nuo kulmat. Toistaiseksi vaan yhden ja sitä mukaan jatkan hommaa, kun saan naskalit kiinni itseteossa. Kokeiltiin ensin etikkaa, mutta Tesla vaan nuoli sitä innoissaan. Sitten otettiin järeämmät aseet käyttöön, eli valkopippuri. Kyllä tuo meni siihenkin heti, mutta ei ole enää mennyt. Taisi olla sen verta inha kokemus. Sitruunaa voisi varmaan myös kokeilla, mutta mietin kuinka herkästi se houkuttelee muurahaisia.

Minun piti tosiaan jättää keskiviikkona Tesla veljeni hoitoon, mutta kuinka ollakaan veli päätti hajottaa nilkkansa edellisyönä. Omat synttärijuhlinnat jäivät tietysti välistä, mutta sekottuihan tuo ohjelma vähän muutenkin, kun lopulta Arttu päätyi kahdeksi yöksi sairaalaan ja vappu meni sitten odotteluksi ja kyttäilyksi, että koska haetaan pois ja mitä sinne viedään ja mitä nyt oikein kävikään. Epämääräinen elämänrytmi on vaikuttanut kyllä negatiivisesti meidän sisäsiisteysopetteluun ja varmaan osin tuohon käytökseenkin (sekä on hyvinkin mahdollinen aiheuttaja tuohon mahanreistailuun).

Tällä viikolla englantilainen ystäväni, joka osaa olla varsin rasittava tapaus, tuli vierailulle. No enhän minä häntä voinut kieltääkään, mutta omat hermot oli välillä sen verran kireällä, että varmasti tuo pentukin sen vaistosi. Anti olla kyllä viimeinen kerta, kun tähän taloon tulee vieras, joka ei pidä koirista pidemmäksi aikaa. Kyllä minä etukäteen varoittelin pennusta ja sanoin, että täällä mennään koiran ehdoilla jne. Toisaalta hyvä tuon pennun on tottua erilaisiin ihmisiin, mutta siihen voisi määrittää jonkun aikarajan, kauan noita ”ongelma” tapauksia tulee katsella. Sen varmaan, jokainen koiranomistaja tietää, että kyllä vaan ne ihmiset, jotka eivät koiria ymmärrä ovat ongelmia, kun tulevat tielle. Minun elämään ei yksinkertaisesti mahdu epäeläinrakkaita ihmisiä, ainakaan kovin läheisiä. Toisaalta tästä aiheesta ystävien kesken juteltiin, niin eipä ystäväpiiristä kyllä tullut ketään ihmistä mieleen, joka ei Teslan kaltaiselle suloisuudelle olisi sulanut tätä englantilaista lukuun ottamatta.

Tämän kaiken vappuhumun keskellä tuli sitten vielä sokerina päälle, tuo veljeni murtunut nilkka ja sairaalassa ravaaminen! Pahintahan tässä on, että vieraat, vappu ja veljen loukkaantuminen väsyttävät minua itseä, mikä tietysti johtuu suoraan tuohon pentuun.

On se vain suloinen

Onhan tähän kaikkeen säätämiseen ja hälinään liittynyt paljon positiivia kokemuksia. Kirjurissa saatiin paljon hyviä ihmiskontakteja ja opeteltiin olemaan rennosti, vaikka tivoli pauhasi jonkin matkan päässä. Ihana huomata, miten jo pieni pentu osaa suhtautua pieniin lapsiin nätisti. Ja taas päästiin Nemin kanssa peuhaamaan ja Suvi innoistui lähtemään kanssamme pelastuskoiratouhuja katselemaan. Kohdattiin myös ensimmäistä kertaa kissa ja kohtaaminen oli molemmin puolin positiivinen kokemus. Kummatkin otukset saivat tosin sylistä pitäen haistella toisiaan.

Yksinolo ja luoksetulo sujuvat edelleen loistavasti ja tähän paikkaan täytynee koputtaa puutaa. Ensi viikolla luvassa on paljon kaikkea, kun Tesla pääsee peuhaamaan Alma serkun kanssa ja minä pääsen harjoittelemaan Nada-äidin kanssa agilitykiemuroita, niin Tesla pääsee siinä sivussa kokeilemaan jotain pientä. Maanantainahan meillä alkaa pentuagilitykurssi teoria osuudella. Pelastuiskoirat toivottivat myös tervetulleiksi treeneihinsä, vaikka varsinainen alkeiskurssi heillä on vasta syksyllä.

Kyllä tuo on rakastettava otus ja vaikka elämä ei aina ole ruusuilla tanssimista niin kyllä ne positiiviset hetket voittaa mennen tullen muut. Nyt siis opetellaan kanavoimaan käytöstä oikeaan suuntaan, en minä mitään liian helppoa ja apaattista tapausta tilannutkaan vaan potentiaalisesta harrastuskoirasta haaveilen, joten ei tuo luonne ja energia haittaa sitten pisaraakaan. Itsellä on niin paljon opeteltavaa koirankouluttamisessa ja uskon, että Teslasta tulee mummonsa veroinen opettaja ;)

3 kommenttia:

  1. kauhee ku särähti korvaan että sannan neuvojen perusteella :D niiku mä mitää mistää tietäny, lukenu vaan kirjaa sitä mukaa ku oot kysyny jotain. hehhe. ilmottauduin muuten saran kaa naksutinkurssilleki täs. alkaa toukokuun lopus. vähäks en malta oottaa. ihan kiva jos joku ulkopuolinen kattoo etten oo oppinu kaikkee ihan väärin! :D

    VastaaPoista
  2. Sitruuna haihtuu nopeasti, tabasco on hyvä ase mutta sotkee. Mitä tohon ihmisen puremiseen tuleen niin ruuttasin ruiskulla molempien koirien kohdalla pienen määrän etikkaa suuhun jos puri tai tabascoa ihan alusta asti niin pentu oppii, että ihminen maistuu pahalle ei sitä kannata purra. Meillä tämä toimi, aina oli ruisku takataskussa eikä sitä joutunut kovin usein tekemään kun jo oppivat.

    VastaaPoista
  3. Tesla on harrastanut semmosia supernopeita vauhti iskuja pohkeeseen ja välillä lahkeissa roikkumista :) perinyt ne kyllä mummoltaan. Mää olin tohon valkopippuriin aika tyytyväinen, etikkahan ei auttanut yhtään ja se ei kai oo pidemmän päälle hyvä jos koira sitä menee lipittämään... Harmittaa oikein kun täällä Heinolassa pureminen keskittyy Almaan :D ...erottamaton kaksikko. Katsellaan mihin tuo ihmisten näpsiminen on kehittynyt kun palataan Poriin!

    VastaaPoista