sunnuntai 24. toukokuuta 2009

Yötreenit Linnakepuistossa

Perjantai-iltana se sitten tapahtui ensimmäisen kerran kunnolla, eli Tesla jäi melkeen minun alle. Tai no oikeastaan vain Teslan jalka, mutta siitä syntyi jo semmoinen huuto, että olin varma jalan olevan vähintään poikki. Laittelin keittiössä iltapalaa ja Tesla makasi jostain syystä keskellä lattiaa etujalat laajassa haara-asennossa. Molemmat taisimme säikähtää valtavasti. Pahin oma säikähdykseni meni ohi, kun Tesla lakkasi huutamasta ja ei reagoinut mitenkään, kun kävin koko jalan läpi. Maahan laskiaessa vielä ontui kaksi askelta ja otin uudestaan syliin. Hetken kuluttua tuntui kuitenkin unohtaneen kokojutun ja hyppi vasten kerjäten iltapalaani.

Pennut osaavat olla vähän draamakuningattaria. Ja sattuuhan se, kun jää melkein alle ja siinä sitten säikähtää ja itsekin säikähtää. Tesla on ollut hirveän reipas ja vähätapaturma altis, vaikka suuhunkin menee ties mitä. Oksennusta ja löysää mahaa on ollut toistaiseksi tasan sen yhden kerran. Tästä melkein tallomistapauksesta selvittiin vain ensisäikähdyksellä, vaikka pakko se oli Tuulalle soittaa. Vaikka sitä itse tietää, että kaikki on kunnossa, niin kaipaa jonkun muun sanomaan. Piruuttani vielä silittelin Teslan tassuja jaloillani ja ei tuo ollut moksiskaan, eli eipä tästä jäänyt edes minkään näköisiä traumoja =)

Lauantai iltana suuntasimme siis hyvillä mielin Seolle, jossa meillä oli treffit pelastuskoiraporukan kanssa. Paikalle saapui yhteensä neljä autollista väkeä sisältäen kuusi ihmistä ja kuusi koiraa. Sopivan kokoinen porukka, kun maalimiehiä riitti, mutta ei venynyt nyt treenit aamun asti. Lähdettiin ajamaan yhdessä jonossa kohti reposaarta ja merenrantaa. Päädyimme linnakepuistoon, joka oli aivan upea hakuilumesta. Mestässä kiemurteli juoksuhautoja ja ojia, jotka tarjosivat hyviä piiloja. Paikalla oli myös valtavan korkea puinen näkötorni.

Ensin käytiin sotkemassa ja tutustumassa alueeseen pennut mukana (Tesla ja hieman vanhempi corgi). Jännittävä paikka oli näkötorni. Tesla ei oikeen ymmärtänyt rappujen ylös kiipeämistä. No eihän se ole rappusia harrastanutkaan, kun minä vielä muutenkin sen aina kannan, jos kyläillään ylemmissä kerroksissa. Ettei vain lonkat mene (mukamas). Muutaman rapun sain sen houkuteltua ja kannoin lopulta ensimmäiselle tasanteelle, josta sai omin avuin tulla alas.

Sitten otettiin ensin Teslalla kaksi tuuli-ilmaisua puhtaassa maastossa. Laskin Teslan heti irti ja jätin käskysanan käytön pois. Aluksi näytti, että koira ei ole yhtään kartalla vaan nuuskutti menemään omiaan. Yhtä’äkkiä se vaan nosti päänsä ja suorastaan syöksyi maalimiehen luokse. Todella hieno pisto lopulta. Seuraava oli vähän vaikeampi, kun maalimies oli tiheän kuusikon takana hämärässä metsässä. Jonkinaikaa kesti ennen kuin se sai hajun, mutta sen saatuan oli kyllä nenänkäyttö niin ilmeistä. Avustin sitten hiukan niin, että kiersin kuusiryteikön takaa maalimiehen luo. Koira oli jo tässä vaiheessa saanut hajun ja paikallistanut kaverin, mutta pikkupennulla on ihan turha pitkittää liikaa. Viimeiseksi otettiin sitten Teslalle näköpako juoksuhautoihin. Tesla lähti innolla juoksemaan pitkin rakoa, mutta nousikin sieltä yllättäen pois ja poimi maalimiehen yläpuolelta. Niinhän se menee, että ei se haju siellä kuopissa kulje vaan nousee yläpuolella. Eli ei mikään turha hakukoira minulla. Kunhan nyt itse oppisi lukemaan koiraansa ja ymmärtämään lajia paremmin. Ensin voisi aloittaa oman suuntavaiston kehityksestä.

Corgi teki suunnilleen samanlaiset pistot, kuin Tesla. Loput koirat olivat sitten aikuisia ja maalimiehet pääsivät kunnon piiloihin. Juoksuhaudoissa oli kaksi tykkipaikkaa, jotka olivat semmoiset ympyrät joiden seinämissä oli luukkuja raskain rautaovin varustettuina. Miespuoliset maalimiehet piilotettiin noihin. Itse olisin tosin varmaan jännittänyt vähemmän ahtaassa betoniluukussa, kuin näkötornin toisella tasanteella, jonne lopulta uskaltauduin kiivetä. Minulla on siis ihan kamala korkeanpaikan kammo ja yksinkertaisesti jalat meinaa pettää alta liian korkealle mentäessä.

Loput koirat edustivat pitkälle snautserilinjaa, kaksi suurta ja yksi keskikoinen ja pakkaa vielä sekoittamassa sudennäköinen sekaroituinen. Suurimman suursnautserin työskennellessä paikalle eksyi jotain nuorisoa ”häiritsemään” harjoitusta. Minä sain lopulta sulatella korkeanpaikan kammoani istumalla näkötornissa kolmella koiralla. Sieltä oli lopulta ihan hauska katsella, kun pystyi hieman seuraamaan koirien työskentelyä. Toiselta tasanteeltakin jo näki kauas, kolmannelle en olisi suostunut. Tuuli kuljetti hajun korkealta yllättävän kauas ja piilo oli aika vaikea. Rappuset eivät tuottaneet konkareista yhdellekään ongelmia. Tositilanteissa vastaavat paikat pitäisi tutkia erikseen.

Hirmuisen antoisat treenit oli taas. Hakuilu on pennun kanssa myös mahtava laji, kun pentu saa liikkua täysin omaehtoisesti ja Tesla, kun tykkää valtavasti ihmisistä ja tietysti nameista niin etsiminen on pelkästään hauskaa. Tasoa on myös helppo vaikeuttaa ja tarvittaessa vaikka kesken piston hieman helpottaa, jotta touhu pysyy mielekkäänä. Esimerkiksi yksi näistä suursnautsereista oli selkeästi paikallistanut minut ja pyöri tornin alla, niin sain ohjeeksi hieman koputella.

Kotimatkalla onnistuin tietysti kerran kääntymään harhaan, mutta sainpa ihailla öistä reposaarta, joka kuulemma vetää vertojaan vanhalle Raumalle, jos ei ylikin. Ajoreitti oli muutenkin vaikuttava, kun merenselkää ylitettiin tuulipuiston läpi. Olisi ollut kamera niin olisi joutunut oikein pysähtymään. Ihanaa vietellä vapaata sunnuntaita ja viime öisestä huolimatta olen yllättävän pirteä. Tämän päivän tavoite voisi ollakin kosketusalustan vahvistaminen tiistaisia ensikontaktitreenejä varten sekä aloittaa tuota noutoa. Ja metsään voisi mennä pitkälle kävelylle kauniin ilman kunniaksi =)

2 kommenttia:

  1. Onneksi pennut ovat joustavaa tekoa vaikka siinä säikähtääkin. Mä olen Wunjon kanssa tottunut, että saan olla tai sain olla varsinkin pikkupentuna irrottelemassa sitä ties mistä ja muistan kun Luigi jäi jumiin sohvan alle, voi sitä huutoa ja omaa säikähdystä.

    Hitsi te olette päässeet hyvään treeniporukkaan!

    VastaaPoista
  2. Juu on kyllä oikea lottovoitto, kun täällä pääsee treenaamaan niin hyvin =) Kieltämättä oma intokin vaan kasvaa.

    VastaaPoista