maanantai 1. kesäkuuta 2009

Ensikerran vieraan hoidossa

Tämä hoito siis sisälsi ruokinnan, ulkoilutuksen ja muun hengailun, joita kesti yhteensä tunnin verran. Tosiaan minä joudun olemaan arkisin töissä ja tuntuu vielä toistaiseksi viisi pitkää päivää viikossa pennulle liialta. Varsinkin, kun tuo syö sen kolmesti päivässä vielä. Kolme ensimmäistä työviikkoa meni ystävien voimin ja nyt sitten päätin turvautua 4H:n dogsitter-palveluun.

Pitkään tätä mietin ja tosiaan sen kolme viikkoa onnistuin vetkuttelemaan ilman dogsitteriä. Ei minulla ole mitään dogsittereitä vastaan ja paras ystäväni on aikoinaan toiminut hommassa. Hän on mitä luotettavin koiranhoitaja, jos joskus tulee tarvetta saada Teslalle pidempi aikainen hoitopaikka muualta kuin kasvattajalta oman lauman seassa. Jotenkin sitä kuitenkin elätteli toivoa tutun tutuista jne. Tuulan kanssa kuitenkin puhuin ja hän oli ehdottomasti dogsitterin kannalle. Ovathan he hommaansa koulutettuja nuoria, jotka pitävät koirista.

Tänään minua sitten odotti pöydällä aivan ihana raportti, eikä ole minkään näköistä epäilystä pyytää tätä nuorta apuun toistekin. Huomenna hän on tulossa joka tapauksessa. Toki näin tytön kasvotusten jo viime viikolla, kun hän kävi aikuisen kanssa kirjoittamassa sopimuspaperit kuntoon ja sopimassa pelisäännöistä.

Raportin mukaan Tesla on käyttäytynyt hienosti ja ruoka on maittanut, kuten normaalistikin ja makupalojen perään oli kovasti. Hihnakäytöksestä ja ohituksista Tesla sai myös kiitosta, vaikka varoittelin, että ei olla vielä opeteltu hihnalenkkeilyä ja ohituksia. Ilmeisesti nämä kuitenkin sujuu hyvin, kun ollaan edetty sillä pysähtely ja houkuttelu tyylillä.

Yäk pippuria!

Muutoinkin meillä menee hyvin, vaikka sisäsiisteydessä ollaan tultu rehellisesti takapakkia. Tesla yksinkertaisesti tekee pisut aina silloin, kun laitan ruokaa, puhun puhelimessa tai olen itse wessassa. En ole vielä asiaan kovin vakavasti suhtautunut, mutta jossain vaiheessa varmaan pitäisi. Ärsyttävintä tässä on se, että pentu olisi niin helppo kaapata aina syliin, koska se hakeutuu aina tekemään tarpeensa sanomalehdille. Tosin kerran, kun kiireessä ulos lähdimme, lukitsin meidät pihalle, lieko tästä jäänyt itselle jokin kammo.

Tesla rakastaa silputa paperia. Yksin ollessa se saattaa joskus silputa paperia vähäsen, mutta suurimman osan ajasta se taitaa nukkua. Välillä se on vedellyt vaatteita sohvalta lattialle muutaman kappaleen, mutta ei ole tuhonnut varsinaisesti mitään. Puisia huonekaluja se on alkanut hieman järsiä, mutta sitä mukaan, kun se on kivan kulman löytänyt, olen sivellyt valkopippuria päälle. Itsepäinen otus ei luovuta heti vaan murisee ja koittaa hyökkiä tuolin jalkoihin tai muuhun sopivaan kohteeseen läpi pippurin. Tässä yksi päivä istuessani oikein nauratti, kun toista otti niin hirveästi päähän, mutta onneksi järki voitti ja jätti pippurit rauhaan. Sitruuna koetin myös, mutta tuo vaan nuoli kaiken pois. Minä olen sitten antanut tuohon järsimiseen luita, mutta tämä neiti on vähän nirso, kun vaan vaaleat kelpaavat. Meillä olisi nyt ihan turhaan noita tummempia ”savustettuja” luita, kun ei ne oikein maistu. Laskujen kirjekuoret olen myös lahjoittanut raadeltavaksi. Se on valtavan mukavaa puuhaa. Valtavan mukavaa on myös siivota sitä silppua. Tämä tapa on peritty Tiltu-mummolta.

Hurjat tavoitteet

Palkkioksi siitä, että neiti osaa olla työpäivien aikana kiltisti ilmoitin meidät kalliille tavoitteellisen tottelevaisuuden alkeiskurssille. Katsotaan, jos sieltä saataisiin potku tuohon meidän tokoiluun. Tavoitteeksi voisi asettaa, että oikeesti koitettas saada ALO1 sitten, kun Tesla on tarpeeksi vanha hyppäämään ja kisaamaan sen tokohypyn verran. Kerran nyt tosissaan ollaan mukamas. Onneksi siihen on aikaa ja ihan rauhassa voidaan vielä olla pentua.

Hakuilu meillä on sujunut tosi kivasti. Viime keskiviikkona oli taas todella antoisat treenit ja saatiin hyvää opastusta naiselta, joka on kuulemma tämän ”kuuluisan” PK-oikeuksien pelastaja-schapen kilpakumppani. Vitsaili jo, että Tesla on sitten tulossa perässä. Omat rahkeet tuskin kuitenkaan kovin pitkälle riittää, vaikka pennulla potentiaalia onkin. Tuuli kävi loistavasti ja otettiin kaksi hajumielikuvaa, joista toinen oli todella hyvä ja siihen oli hyvä lopettaa. Erilaisia mielipiteitä ja koulutusmetodeita kyllä satelee haussa edelleen. Pitänee vaan niistä sitten ne omansa poimia. Itse en usko, että koira menee tässä vaiheessa pilalle, vaikka vähän kokeillaan erijuttuja. Ja jos menee niin sitten menee. Niin kauan, kun homma on kivaa niin siitä nautitaan.

Agilityssä otettiinkin viimeksi pussia. Puomi on vasta ensikerralla, mutta sain hyvän tilaisuuden kokeilla kosketusalustaa ja naksua ensimmäisen kerran ulkona ja häiriön alla. Eipä ollut sen suhteen ongelmia. Kokeiltiin myös täysin mustaa mutkaputkea. Ei ollut ihan niin helppo, kuin kaksivärinen, mutta muutaman kerran päästä meni kuin unelma pennuksi sinnekin. Putkea otetaan ilman avustajaa ja palkkaan kädestä. Jossain vaiheessa ajattelin vaihtaa leluun tai palloon vauhdittamiseksi. En jostain syystä lämpene noille namirasioille. Tesla kun käy sitten tarkastamassa ne kaikki. Tosin se tapa varmaan katoaisi itsestään, kun agilityä aletaan treenaamaan kunnolla.

Tulipas taas tarinoitua, vaikka mitä. Tällä viikolla jää rauniot väliin, mutta huomenna sitten sitä puomia kokeilemaan. Ja viikonloppu onkin varsin agilitypainoitteinen. Tosin vain muiden menon seuraamista ja tiedon imemistä =) Teslalle ympäristöön totuttelua!

1 kommentti:

  1. taas vaikka mitä puuhattu :)
    me ei huomennakaan ehditä agilityileen kun rinolla alkaa tokon teho alkeet :)

    -susse, maksi ja rino

    VastaaPoista