Perjantaina töiden jälkeen kaasuttelin Teslan kanssa kohti Turkua, Kaarinaa ja Tuorlan majataloa, jossa järjestettiin schapendoesleiri. Onnistuin tietysti eksymään matkalla, mutta onneksi Marko neuvoi perille. Majoitumme neljän huoneen soluun, jossa meitä oli jo vastassa Sanna ja Marko Saran ja Selma-siskon kanssa sekä Mia ja pojat Lalli ja Pessi. Myöhemmin huoneistoomme saapui Lumikuono-kasvattaja Mari, poikansa Jari, koirat Neppu ja Likka sekä Mirja ja Retu (Teslan isä). Tuula toi vielä Tiltun illalla ja majoittui minun kanssa samassa huoneessa toisena yönä Alman kanssa. Hienosti tulivat kaikki yhdeksän koiraa, jossain välillä peräti 11, toimeen keskenään.
Kuuden aikaan kokoontui leiriporukka nurmikentälle, jossa käytiin esittelykierros. Siitä sitten jakauduttiin kukin kiinnostuksen mukaan hakuilemaan, tokoilemaan tai näyttelykoulutukseen. Tesla valitsi hakuilun, joka ei kyllä mennyt ihan nappiin. Homma oli haussa niin ohjaajalla kuin koiralla. Ehdimme hakuilusta vielä näyttelypöydälle tutkittaviksi. Purenta on kunnossa ja häntä tarpeeksi pitkä. Ennen pöytää Tesla sai vähän hammasta eikä palautunut siitä lainkaan niin nopeasti kuin olisin toivonut. Oma reaktioni taisi olla täysin väärä. Järkevintä olisi ollut lähteä pois koko kentältä, kun koiralla pysyi häntä koipien välissä. Muut koirat siis juoksentelivat vapaana, joten ei olisi toiminut se, että tarjoaa koiralle muuta ajateltavaa.
Tesla hieman piti älämölyä ekana yönä. Ensin piti ohikulkijoita rähjätä, kun ikkuna oli auki. Sitten häiritsi kaikki wessassa kävijät. Tiltu-mummon esimerkki ei paljon auttanut. Toinen yö meni hiljaisuuden vallitessa. Alan olla siinä uskossa, että huomioimattomuus ei nyt ole se ykkösvaihtoehto mörköilyssä.
Lauantain agilityt
Lauantai aamusta ajeltiin heti yhdeksältä hittiareenalle agilityn pariin. Suurin osa alkeisagilityporukasta eksyi matkalle väärälle hallille, joten Ninnin ohjauksessa otimme verkkokeppejä ja takaaleikkaus harjoitusta. Lopulta muutkin aloittelijat saapuivat paikalle ja siirryin Teslan kanssa Katin ja Marken ryhmään. Kati opetti ohjausjuttuja, sylikäännöksiä ja poisjättöjä. Marken kanssa käytiin kontakteja, puomia ja keinua. Sain paljon eväitä ja uusia juttuja pentukurssille, joka jatkuu taas tiistaisin.
Alkeisagien jälkeen vuorossa oli Janita Leinosen koulutusta, johon osallistuin Tiltun sekä Alman kanssa. Alma tuurasi Nadaa, jolla siis oli juoksut. Eihän tuo Alma paljon malttanut minun kanssa juosta ja homma oli lähinnä haahuilua. Keskeytimme lopulta, kun koiran keskittymiskyky oli totaalisen hukassa. Tiltun kanssa saatiin käytyä kokorata läpi. Persjättöjä harjoiteltiin ja voin kertoa, että ei ollut helppoa. Itselleni siis.
Lauantai iltana olisi ollut ohjelmassa mätsäriä, kauneuskilpailua, arpajaisia ja saunontaa. Jouduin kuitenkin livistämään paikalta juhlimaan Poriin Terhin ja Villen häitä. Palasin sieltä yöksi Tuorlaan ja yllättäen taas eksyin matkalla.
Sunnuntain tokot ja agit
Alun perin minun piti vetää sunnuntaiaamun alkeisryhmä ja jatkaa sitten Janitan ryhmässä. Tulimme kuitenkin Tuulan kanssa siihen tulokseen, että hän saa mennä tekniikkatreenit Alman kanssa ihan itse. Tiltulle oli taas parempi päästä iltaryhmään, jotta sen ei tarvinnut stressata autossa, kun itse olisin kouluttanut ensin tunnin muita. Tuula siis tuurasi minua kouluttajana ja Tesla otti Nadan tokopaikan.
Tokoa leirillä oli kouluttamassa Lentsu (Leena Välimäki). Teslan ryhmässä oli kokeneempia koiria, jotka treenasivat voittajaluokan liikkeitä. Ensin katsottiin miten muut menivät ja sitten Lentsun opastuksella tehtiin samat jutut pennun ehdoilla. Harjoiteltiin hyppynoutoa, tunnistuskapulan pitoa, tunnarin noutoa ja ruutua. Oli tosi kivat treenit ja oli mukava saada opetusta siihen, miten saadaan noita voittajajuttuja treenailtua. Ei siksi, että siellä välttämättä koskaan kisataan, mutta koiralle on hyvä ottaa voittajanliikkeitä alo- ja avo-liikkeiden vääntämisen ohella, koska ne ovat niin paljon hauskempia. Nyt pitäisi löytää jostain pieniä kartioita, jotta päästään ottamaan ruutua. Lentsu tuumasi, että pentu oppii muka viikossa juoksemaan täyden matkan (25 m). Jäätiin seuraamaan vielä toista ryhmää ja siinäkin oppi paljon. Saatiin uudet kujeet liikkeestä maahan menoon. Se on nyt ollut jonkinmoinen kompastuskivi.
Pian tulikin aika pakata auto lähtökuntoon ja ottaa Tiltu kyytiin ja suunnata taasen hittiareenalle. Vuorossa oli siis tekniikkatreenit. Ja kyllä, tekniikkaa hioessakin joutuu juoksemaan. Minä seurasin jo rataan tutustumista pää pyörällä, kun joka kohtaan oli ainakin neljä eri vaihtoehtoa, joista suurin osa meni ohi tai unohtui saman tien. Enää ei riitä, että tietää mikä on valssaus ja sylkkäri vaan kuvioita ja nimiä on miljoona lisää. Tällä koordinaatiokyvyllä ei ihan hetkessä saavuteta huipputasoa. Onneksi Tesla ei tule vielä jokuseen vuoteen kilpailemaan kolmosissa. Tiltu kanssa saatiin jälleen suoritettua rata loppuun asti sopivan kokoisissa pätkissä ja heikot kohdat uusien. Olikohan se sitten se ”saksalainen” vai joku vallan muu, jota lopuksi kokeilin parin ”takaa hyppy” esteen jälkeen, joka toimi meillä hyvin ennen kepeille menoa. Yleisesti jäi sellainen hukassa oleva olo =) …taitaa olla minun ja Tiltun kisaura ohi. Nadan kanssa haaveilen kakkosiin pääsystä.
Oli kyllä mukavaa leiri kaiken kaikkiaan. Aikataulu oli kohtalaisen tiivis ja ei hirveästi ehtinyt uusiin ihmisiin tutustua ja muutenkin homma painottui noihin koulutuksiin omalta osalta, mutta olihan se sen arvoista. Koulutukset olivat antoisia ja tekisivät kyllä hyvää useamminkin kuin korkeintaan kerran vuodessa. Nyt on taas uutta treeni-intoa ja uusia juttuja pää täynnä. Poriinkin löydettiin suhteellisen suoraan Raision kautta kiepaten.
Takaisin Porissa
Hain tuossa taannoin Porin palveluskoirakerhon jäsenyyttä ja meillehän irtosi sieltä oikein ryhmäpaikkakin. Maanantaina oli heti leirin jälkeen ryhmäjakotilaisuus, jossa oli paikalla hurjasti pentuja. Uudet pennut jaettiin kahteen ryhmään, sillä perusteella, että meidän ryhmässä ovat ne jotka tavoittelevat kilpailemaan. Tärkeimpänä asiana pidän tällä hetkellä Teslan sosiaalistamista, joten toivotaan, että koirien ja ihmisten seassa puuhastelu edesauttaa sitä ja lisää meidän kontaktiamme ja keskittymiskykyä. Tosin kaksi viimeksi mainittua eivät ole tähän asti olleet mikään ongelma.
Tiistaina jatkui pentuagility. Olin Teslasta todella ylpeä. Se irtosi putkelle uskomattoman hyvin ja uskalsin ottaa suoralla putkella vinoja lähetyksiä. Hittiareenalla se karsasti uudentuoksuista kiiltävää sinistä putkea (meni kyllä houkuttelemalla), mutta nyt se käyttäytyi kuin paraskin putkihullu. Vinokepit syöksyttiin myös vauhdilla läpi. Hyppyjä (eli Teslan tapauksessa siivekkeiden välistä juoksua, riman ollessa maassa) pitää harjoitella, mutta eipä niitä oikein ole harjoiteltukaan. Teslalla ei ole vielä iskostunut päähän ajatus, että niiden siivekkeiden välistä kuuluu juosta. No tuntuuhan se nyt itse kustakin vähän hölmöltä, mutta en ala hypyttää alle puolivuotiasta pentua edes kymmentä senttiä. Katsellaan sitten muutaman kuukauden päästä. Suville ja Nemille näytin leirillä oppimiani sylkkäri ja poispäinkääntö harjoituksia ja ensikerralla voisi ottaa siivekkeen mukaan ja ottaa myös takaakiertoharjoituksia.
Tämä viikko näyttää toivottoman helteiseltä, mutta keskitytään sisätreeneihin ja hinkataan perusasentoa. Josko se jossain vaiheessa alkaisi sujua. Edistystä on tapahtunut sen verran, että Tesla ymmärtää, että haluan sen istuvan sivulla. Paikankorjaus ei kuitenkaan luonnistu ilman avustusta. ”Sivu” –käskyä olen varovasti ottanut noin viiden makupalantoistoilla, mutta varovainen saan tosiaan olla, että paikka pysyy ennen ”vapaa” –käskyä. Itse pitää tuota ”vapaa” käskyä alkaa harjoitella tosissaan, koska ei tunnu omaan päähän uppoavan, että koira on ihan hyvä vapauttaa annetusta tehtävästä.
Tesla on nyt sitten ilmoitettu Köyliön Lallintalolle pentunäyttelyyn. Saas nähdä mitä siellä tuumataan ja ollaanko ainoa schapepentu kehässä =)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti