tiistai 23. lokakuuta 2012

Terve luusto ja muuta treenailun iloa

Pitkän (muutaman viikon) odottelun jälkeen tänään tuli vihdoin Zeldalle kennelliiton virallinen tuomio eikä se harmita sitten pätkääkään! Lonkat B/B ja kyynärät puhtaasti 0/0. Samoilla arvioillahan ne jo lähtivät, mutta aina sitä jännittää, vaikka kuvaaja oli mitä asiantuntevin. Ventelältä saatiin myös epävirallisesti lausunnot selästä ja olista eikä niissäkään ollut mitään moittimista, joten luustoltaan Zelda on oiva tapaus PK-lajeihin, agilityyn ja tokoon eikä sen koko, ketteryys tai rakennekaan vaikuta olevan esteenä, päänupista puhumattakaan, vaikka vähän pöhkö onkin, mutta sitä tekemisen halua, josta on jo ennenkin sen kohdalla mainittu, löytyy :)

Ennen odotettua sähköpostia ehdittiin käyvä hakuilemassa hakkuuaukealla, joka on tuulitreenin kannalta oivaa treenimaastoa. Piiloja on riittämiin ja kokoajan pystyy seuraamaan, mitä koira tekee eikä liinan perässä roikkuessa mene puiden kanssa solmuun. Zelda oli paljon parempi kuin muutamalla edellisellä kerralla! Eihän se edelleenkään mikään loistava ollut sillä mittapuulla, mitä joku enemmän treenannut. Zeldan haasteita ovat se, että se tykkää tehdä, mutta ei aina ajattele mitä tekee. Se on myös vilkas ja omapäinen, jonkinverran maltiton eikä maltaisi kovasti keskittyä. Suurinpana ongelma on ollu hajun paikantaminen. Meillä on nyt puhtaasti taktiikkana, että tehdään nenänkäyttöä eli tuulitreeniä niin että saadaan hyvät pohjat ja koira oikeasti malttaa käyttää nenäänsä loppuun saakka. Sen verran on otettu palasia ja vaatimuksia, että pyydän koiraa istumaan ja rauhoittumaan edes aavistuksen ennenkuin lähdetään yhdessä liinan kanssa kohti maalimiestä ja siinä kohtaa, kun se saa hajua alan selkeästi jarruttelemaan ja koitan lähettää vasta, kun se malttaa pitää nenän ylhäällä ja ottaa hajua. Näillä pienillä vaatimuksilla jäivät tällä kertaa ne hajun saatuaan kymmeneen metriin sinkoilut pois ja se meni suoraan lähetyksestä ukoille. Kunhan maltettiin molemmat tehdä työ loppuun asti kunnolla eikä hötkyillä. Hötkyilyn vikaa, kun on täällä liinan toisessakin päässä enemmän ja vähemmän. Maalimiehet ovat myös vaatineet istumaan, jotta siitä alkaisi tulla tapa syliin kiipeämisen sijaan.

Ja meidän lelupalkkaus niin mun kanssa tokoillessa ja maalimiehillä on parantunut ihan hurjasti. Ja tällä parantumisella meinaan sitä, että Zelda on jättänyt rallattelut ja tulee ennemmin itse lelua tarjoten suorastaan syliin, jos taistelu loppuu. Taistelusta se on tykänny aina, mutta niin myös omaksi ilokseen rallattelusta. Nyt aletaan olla sitä mieltä, että leikkiminen yhdessä on kuitenkin kaikkein eniten huippua.

Viikonloppuna Zelda oli hoidossa kaverin luona enemmän maaseudulla belgilauman jatkeena. Ja aivan mahtava hoidokki oli ollutkin. Täysin lapsiin tottumaton koira oli ollut perheen pienempien kanssa oikein ystävää eikä ollut yhtään hypinyt päälle. Se oli myös sopeutunut kahden uroksen ja kahden nartun laumaan ilman murheita ja vetänyt koko viikonlopun aikamoista rallia vuoroin kenenkin kanssa. Ja siis koko viiden koiran lauma oli pärjännyt sisätiloissaan keskenään ilman rajoituksia.

Maanantain tokotteluissa ehkä hieman kyllä painoi viikonlopun väsymys. Tehtiin pitkästä aikaa noutoa, vauhtiversiona. Heittelin kapulaa ja hetsasin sille. Zelda hukkasi kapulan useamman kerran ja kaarsi aina pari metriä vinoon. Tarttuminen oli kuitenkin kiitettävää. Sitten luoksetuloa ja siinä oli samaa kaartamista. Eteentulemisessa oli kuitenkin mielestäni edistytty. Loppuun oli tietty pakko ottaa parit seuraamispätkät, että saatiin onnistunut lopetus treenille.

On se vaan hieno otus. Ja ihan paras halikaveri, joka tulee aina kainaloon, kun tarvitsee.

ps. Ei Teslakaan pöhkömpi ole, vaikka ärsytyskynnys on haukkuherkkyyden takia välillä matalalla. Kyllä se taas lauantaina muistutti, miten simppeli otus se on, kun matkustettiin junalla, käveltiin lauantaiehtoosta hämeenkadun halki Tampereella ja odotteli kiltisti ovella, kun hain ruokaa tacohousista. Se vaan kulkee mukana eikä se ole hälinästä moksiskaan ei reagoi suuntaan eikä toiseen. Nyt se taisi aloittaa juoksunsa sopivasti, kun piti mennä tokokokeeseen :P

1 kommentti:

  1. Nyt ei muuta kuin antaa palaa :)! Onnea terveistä etu-ja takajousista.

    t. Annamari

    VastaaPoista