Taas on ollut vaikka mitä kivaa ettei ehdi päivittää.
SBRY Erikoisnäyttely 2019
Yleensä tuppaan ilmoittamaan koirat erkkariin menestyksen toivosta viis, mutta tällä kertaa päätin kuitenkin jättää Zeldan ilmoamatta. Sen turkki ei todellakaan ole kauhean voimissaan ja sitten aavistettavissa oli, että veteraaniluokkaan on tulossa useampia narttuja. Toisin sanoen EH tavoitteella ei olisi sijoittunut neljänneksi. Ja kyllähän nyt sen verran pitää kilpailuhenkeä olla, että palkinnoille pääsee.
Ohmi oli ilmoitettu avoimeen luokkaan, joka myös iso luokka, vaikka muuten oli pieni osallistujamäärä erkkarissa. Ei siis ollut suuria edellytyksiä ja olihan tuo kirjava ja karvaton ruipelo muiden rinnalla. Tuomari kuitenkin arvosteli Ohmin erinomaiseksi, joten oikein hieno juttu. Mr Happy Tail esiintyi Suskin handlaamana hienosti ja seisoi itsevarmana omin jaloin tuomari kopeloidessa. Nämä on itselle ne tärkeimmän asiat loppupeleissä. Ja onneksi Suskin oma kymmenen vuotias Pihka-veteraani vetäisi näyttelyn parhaat liikkeet niin oli syy ottaa yhdet tai kahdet. Ja tietty Ohmin Peikko veli vetäisi hienosti luokassa toiseksi ja pikkuvelipuoli Stanley oli BIS-pentu, joten saatiin iloita kyllä menestyksestä,vaikka ei omasta.
Näyttelyehtoo sujui mukavan rattoisasti pienessä briardporukassa saunoen ja viihtyen. Yön nukuin koirien kanssa fordissa. Sunnuntai aamuna oli nimittäin tokon RM-koe, jossa liikkuroin EVL- ja VOI-luokat. Aika urakka on noiden kehien suunnittelu ja rakentaminen. Itse liikkurointi meni aika kivuttomasti, kun molemmissa luokissa oli vain yksi sallistuja.
Erkkaritulokset ja lisää kuvia Ohmista löytyy tuttuun tapaan Tuulan sivuilta.
Haamuja tuulessa
Tammikuussa oltiin Reija Niemisen koulutuksessa ja tykkäsin valtavasti, joten jämijärvelle, kun alkoi tupsahdella näitä hakuleirejä niin oli tietty pakko päästä Ohmin kanssa mukaan. Saatiin onneksi paikka heinäkuun ekalle leirille. Sopivasti ehti vetää muutamat treenit vielä tämän ja edellisen leirin väliin. Olin alkukyselyyn laittanut seuraavanlaista tarinaa, joka onneksi piti aikalailla paikkansa:
Ollaan tehty eka kesä lähinnä tuulitreeniä ja seuraava suoria pistoja sekä muutama risteilytreeni. Alueella etenemisestä ei ole mitään käsitystä. Haastavat maastot ja keskilinjat on vielä kompastuskiviä, mutta helpossa maastossa suorat toimii ilman apuja. Etsii kyllä sinnikkäästi, vaikka on haastavaa. Hallintaa ei vielä ole juuri ollenkaan. Kaivataan siis ehkä eniten apua ihan vaan siihen, että miten päästään treeneissä eteenpäin ja miten uskalletaan edetä. Ilmaisua myös ehkä voisi olla kiva katsoa. Paljon on vielä tehtävää, joten kaikki treeni otetaan vastaan avoimin mielin.
Heti lauantaina katsottiin ilmaisua alkuun hetsaamalla ruuan avulla. Ja sitten siirrettiinkin haukun aloituksen jo joka pistolle ja tehtiin ihan oikea eka tyhjä ikinä. Eka piilo oli myös umppari. Ohmi selvisi treenistä erinomaisesti ja sai kehuja motivaatiosta. Seuraavana päivänä pistettiin vielä paremmaksi ja meille oli suunniteltu treeni, jonka alkuun kaksi tyhjää. Ja sitten umpparien ohitukset löydöille. Taisi jokunen vahinko tyhjäkin mahtua lopulta molempiin päiviin. Maasto oli meille just täydellistä eli erittäin kumpuavaa ja rata nousi ylöspäin eikä keskilinja mennyt polulla. Tässä tuli siis meidän heikkoudet esille eli ne hienot suorat oli hukassa. Koira kyllä irtoaa ja etenee, mutta ei riittävän suoraan eikä riittävän syvälle. Kaikki pistot taipuivat poikkeusetta eteenpäin. Tähän varmasti vaikutti maaston muoto, mutta ehkä myös meidän jostain kummunnut taaksepäintyöskentelykammo. Ja tämä on sen verran tärkeä asia, että pakko laittaa aiheesta piirros niin pysyy mielessä!
Me ollaan urhoollisesti lähetetty aina suoraan krepiltä tai sitten mieluummin aavistuksen ennen, jotta ei vaan tule taaksepäin työskentelyä huomioimatta lainkaan tuulen suuntaa. Ohmihan varsinkin mielellään hakeutuu tuulen alapuolelle, mistä saa hajun ja tämä nähtiin jo briardien hakuleirillä heti ekalla pistolla. Ja todennäköisesti tämä voi olla yksi syy miksi sen piston herkästi lähtee kaartamaan aluetta eteenpäin. Jos tuulen suunta on radan suuntainen niin pitäisi rohkeasti lähettää koira vasta merkin jälkeen, jotta se saisi vahvisteen suoraan hajusta. Eli hajun pitäisi olla se primäärivahviste! Ja sen jälkeen sekundaarivahviste löytö. Näiden kanssa pitää nyt olla huolellisempi. Tärkeää on, että koira juoksee suoraan kunnes saa hajun. Jos sen aina lähettää niin että haju kulkee eteenpäin maalimiehestä niin tottakai se kaartaa rataa eteenpäin. Tämä siis jatkossa huomioon. Ja sitä tarkennusta hajun saannin jälkeen on turha murehtia, koska vahviste suorasta on jos saatu.
Maaston muodon ja tuulen suunnan lisäksi pistojen eteenpäin menemiseen vaikuttaa myös se, että lähden aivan liian nopeasti etenemään pistolta. Pitäisi malttaa katsoa ensin 20-30m, että koira menee suoraan. Ja myös lähetyksissä keskittyä siihen, että koira lukitsee piston suunnan.
Niin tai näin, koska ei olla todellakaan menossa tällä kaudella kokeisiin, vaikka Reija ei sitä maaston osalta nähnyt mahdottomana ajatuksena niin meillä on edelleen se nouto ja esineiden palautus hyvin vaiheessa. Joten nyt otetaan norjalainen sekametsäkuuri vahvistamaan suoria ja syviä pistoja. Ja tämä ei tarkoita valmiita heiluvia haamuja. Ne itseasiassa vahvistavat vaan sitä vilkuilua, mitä myös meillä on ettei lukitus pidä. Eli otetaan lukitus ja sitten kun koira lukitsee niin jännite ja apu. Jos lukitus purkautuu niin askel eteenpäin ja uusi jännite jne. Mutta siis palataan nyt norjalaiseen jota siis samalla periaatteella, että esim neljän piston treenissä aloitetaan nelosesta, josta koira saa avun, kun lukitsee ja näin ykköselle asti. Sitten vedetään henkeä ja otetaan radalle tulo. Ja pistotetaan ykkösestä neloseen. Tämä kuurina kunnes varmasti irtooaa suoraan ja syvälle. Ja sitten kun irtoaa suoraan ja syvälle niin niitä tyhjiä vähintään yksi jokatreeniin. Ihan turha niitä on pelätä... samaten se ilmaisun aloitus.
Leirillä tuli ihan valtavasti asiaa ja ajateltavaa. Onneksi meidän hakuryhmästä mukana oli myös Lila ja Marita niin on ainakin yksi vahvimassa toteutusta. Näitä lukitus juttujahan tehtiin myös kesäkuussa, kun Ohmilla tosiaan tuppaa herkästi lukitus purkautumaan, joten hyvinkin samoja lääkkeitä saatiin ja linjassa mentiin edellisten oppien suhteen. Nyt tosiaan paneuduttiin myös siihen ilmaisuun ja hyvä niin. Ja karkoitettiin se tyhjämörkö. Niin ja sitten tehtiin myös sisääntuloharjoituksia, joita voi sotkea myös tuohon norjalaisen sekamettän kuuriin. Eli silloin tällöin jätänkin Ohmin sinne maalimiehelle. Menen siis itse yhä kuittaamaan löydön, mutta siitä sitten maalimies siirtyy koiran kanssa seuraavan piston lähetyspaikalle takalinjalla ja itse menen keskilinjalle ja kutsun koiran hallintaan. Ohmin itsenäisyyttä ajatellen varsin tarpeellinen treeni, kun se ei ole ihan niin mammanpoika eikä aina tarvitsisi mammaa varsinkaan, jos ukkoja pitää löytää. Nyt kun hetsattiin haukkua ja varmaan myös se ettei ollut ihan niin toipilas kuin kesäkuun leirillä niin näkyi siinä, että olisi kyllä etsinyt ittekseen kaikki ukot eikä tullutkaan ihan niin herkillä luokse. Noh sisääntulotreeniä lääkkeeksi tähän.
Oli kyllä kiva leireillä lähes vieraassa porukassa ja tutustua hakuharrastajiin ympäri maata. Ja en kyllä tiiä, koska olisi ollut näin hyvää ruokaa leirillä. Ainut mikä harmittaa on se, että en ole ilmoittautunut toiselle leirille.
SBRY Erikoisnäyttely 2019
Yleensä tuppaan ilmoittamaan koirat erkkariin menestyksen toivosta viis, mutta tällä kertaa päätin kuitenkin jättää Zeldan ilmoamatta. Sen turkki ei todellakaan ole kauhean voimissaan ja sitten aavistettavissa oli, että veteraaniluokkaan on tulossa useampia narttuja. Toisin sanoen EH tavoitteella ei olisi sijoittunut neljänneksi. Ja kyllähän nyt sen verran pitää kilpailuhenkeä olla, että palkinnoille pääsee.
Ohmi oli ilmoitettu avoimeen luokkaan, joka myös iso luokka, vaikka muuten oli pieni osallistujamäärä erkkarissa. Ei siis ollut suuria edellytyksiä ja olihan tuo kirjava ja karvaton ruipelo muiden rinnalla. Tuomari kuitenkin arvosteli Ohmin erinomaiseksi, joten oikein hieno juttu. Mr Happy Tail esiintyi Suskin handlaamana hienosti ja seisoi itsevarmana omin jaloin tuomari kopeloidessa. Nämä on itselle ne tärkeimmän asiat loppupeleissä. Ja onneksi Suskin oma kymmenen vuotias Pihka-veteraani vetäisi näyttelyn parhaat liikkeet niin oli syy ottaa yhdet tai kahdet. Ja tietty Ohmin Peikko veli vetäisi hienosti luokassa toiseksi ja pikkuvelipuoli Stanley oli BIS-pentu, joten saatiin iloita kyllä menestyksestä,vaikka ei omasta.
Näyttelyehtoo sujui mukavan rattoisasti pienessä briardporukassa saunoen ja viihtyen. Yön nukuin koirien kanssa fordissa. Sunnuntai aamuna oli nimittäin tokon RM-koe, jossa liikkuroin EVL- ja VOI-luokat. Aika urakka on noiden kehien suunnittelu ja rakentaminen. Itse liikkurointi meni aika kivuttomasti, kun molemmissa luokissa oli vain yksi sallistuja.
Haamuja tuulessa
Tammikuussa oltiin Reija Niemisen koulutuksessa ja tykkäsin valtavasti, joten jämijärvelle, kun alkoi tupsahdella näitä hakuleirejä niin oli tietty pakko päästä Ohmin kanssa mukaan. Saatiin onneksi paikka heinäkuun ekalle leirille. Sopivasti ehti vetää muutamat treenit vielä tämän ja edellisen leirin väliin. Olin alkukyselyyn laittanut seuraavanlaista tarinaa, joka onneksi piti aikalailla paikkansa:
Ollaan tehty eka kesä lähinnä tuulitreeniä ja seuraava suoria pistoja sekä muutama risteilytreeni. Alueella etenemisestä ei ole mitään käsitystä. Haastavat maastot ja keskilinjat on vielä kompastuskiviä, mutta helpossa maastossa suorat toimii ilman apuja. Etsii kyllä sinnikkäästi, vaikka on haastavaa. Hallintaa ei vielä ole juuri ollenkaan. Kaivataan siis ehkä eniten apua ihan vaan siihen, että miten päästään treeneissä eteenpäin ja miten uskalletaan edetä. Ilmaisua myös ehkä voisi olla kiva katsoa. Paljon on vielä tehtävää, joten kaikki treeni otetaan vastaan avoimin mielin.
Heti lauantaina katsottiin ilmaisua alkuun hetsaamalla ruuan avulla. Ja sitten siirrettiinkin haukun aloituksen jo joka pistolle ja tehtiin ihan oikea eka tyhjä ikinä. Eka piilo oli myös umppari. Ohmi selvisi treenistä erinomaisesti ja sai kehuja motivaatiosta. Seuraavana päivänä pistettiin vielä paremmaksi ja meille oli suunniteltu treeni, jonka alkuun kaksi tyhjää. Ja sitten umpparien ohitukset löydöille. Taisi jokunen vahinko tyhjäkin mahtua lopulta molempiin päiviin. Maasto oli meille just täydellistä eli erittäin kumpuavaa ja rata nousi ylöspäin eikä keskilinja mennyt polulla. Tässä tuli siis meidän heikkoudet esille eli ne hienot suorat oli hukassa. Koira kyllä irtoaa ja etenee, mutta ei riittävän suoraan eikä riittävän syvälle. Kaikki pistot taipuivat poikkeusetta eteenpäin. Tähän varmasti vaikutti maaston muoto, mutta ehkä myös meidän jostain kummunnut taaksepäintyöskentelykammo. Ja tämä on sen verran tärkeä asia, että pakko laittaa aiheesta piirros niin pysyy mielessä!
Maaston muodon ja tuulen suunnan lisäksi pistojen eteenpäin menemiseen vaikuttaa myös se, että lähden aivan liian nopeasti etenemään pistolta. Pitäisi malttaa katsoa ensin 20-30m, että koira menee suoraan. Ja myös lähetyksissä keskittyä siihen, että koira lukitsee piston suunnan.
Niin tai näin, koska ei olla todellakaan menossa tällä kaudella kokeisiin, vaikka Reija ei sitä maaston osalta nähnyt mahdottomana ajatuksena niin meillä on edelleen se nouto ja esineiden palautus hyvin vaiheessa. Joten nyt otetaan norjalainen sekametsäkuuri vahvistamaan suoria ja syviä pistoja. Ja tämä ei tarkoita valmiita heiluvia haamuja. Ne itseasiassa vahvistavat vaan sitä vilkuilua, mitä myös meillä on ettei lukitus pidä. Eli otetaan lukitus ja sitten kun koira lukitsee niin jännite ja apu. Jos lukitus purkautuu niin askel eteenpäin ja uusi jännite jne. Mutta siis palataan nyt norjalaiseen jota siis samalla periaatteella, että esim neljän piston treenissä aloitetaan nelosesta, josta koira saa avun, kun lukitsee ja näin ykköselle asti. Sitten vedetään henkeä ja otetaan radalle tulo. Ja pistotetaan ykkösestä neloseen. Tämä kuurina kunnes varmasti irtooaa suoraan ja syvälle. Ja sitten kun irtoaa suoraan ja syvälle niin niitä tyhjiä vähintään yksi jokatreeniin. Ihan turha niitä on pelätä... samaten se ilmaisun aloitus.
Leirillä tuli ihan valtavasti asiaa ja ajateltavaa. Onneksi meidän hakuryhmästä mukana oli myös Lila ja Marita niin on ainakin yksi vahvimassa toteutusta. Näitä lukitus juttujahan tehtiin myös kesäkuussa, kun Ohmilla tosiaan tuppaa herkästi lukitus purkautumaan, joten hyvinkin samoja lääkkeitä saatiin ja linjassa mentiin edellisten oppien suhteen. Nyt tosiaan paneuduttiin myös siihen ilmaisuun ja hyvä niin. Ja karkoitettiin se tyhjämörkö. Niin ja sitten tehtiin myös sisääntuloharjoituksia, joita voi sotkea myös tuohon norjalaisen sekamettän kuuriin. Eli silloin tällöin jätänkin Ohmin sinne maalimiehelle. Menen siis itse yhä kuittaamaan löydön, mutta siitä sitten maalimies siirtyy koiran kanssa seuraavan piston lähetyspaikalle takalinjalla ja itse menen keskilinjalle ja kutsun koiran hallintaan. Ohmin itsenäisyyttä ajatellen varsin tarpeellinen treeni, kun se ei ole ihan niin mammanpoika eikä aina tarvitsisi mammaa varsinkaan, jos ukkoja pitää löytää. Nyt kun hetsattiin haukkua ja varmaan myös se ettei ollut ihan niin toipilas kuin kesäkuun leirillä niin näkyi siinä, että olisi kyllä etsinyt ittekseen kaikki ukot eikä tullutkaan ihan niin herkillä luokse. Noh sisääntulotreeniä lääkkeeksi tähän.
Oli kyllä kiva leireillä lähes vieraassa porukassa ja tutustua hakuharrastajiin ympäri maata. Ja en kyllä tiiä, koska olisi ollut näin hyvää ruokaa leirillä. Ainut mikä harmittaa on se, että en ole ilmoittautunut toiselle leirille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti