Hellettä ja harrastamisen iloa

Hakuleirillä

SBRY:n hakuleiriä vietettiin kesäkuun 7.-9.6 Jyväskylän kupeessa Surkeejärven matkailutilalla. Ikävästi kesän ensimmäiset helteet iskivät juuri tuolla viikonlopulle, joten perjantai-illaksi suunnitellut tottistelut ja ilmaisutreenit vaihtuivat sohvalla istuskeluun ja rentoon grillailuun. Ei sekään huono vaihtoehto ollut toki vaihdella treenikuulumisia muiden briardistien seurassa.

Lauantaina meille saapui kouluttajaksi Kärnän Sari, joka oli itselle uusi tuttavuus, mutta erittäin positiivinen sellainen. Lauantain hakumaastot eivät olleet ihan sitä helppoa maastoa, mitä olin kysellyt etukäteen. Saatiin tehtyä kuitenkin rata rinteeseen, jossa toinen puoli oli meidän maastoihin tottuneelle erittäin jyrkkää ylämäkeä ja vasen puoli taas laski alaspäin. Hellettä piisasi kolmisen kymmentä astetta, joten olosuhteen oli kieltämättä haastavat. Ohmin parin viikon takainen yllättävä painon pudotuskin varmaan painoi vielä sen jaloissa. Juotin sille pitkin viikonloppua palautejuomaa, joka meni onneksi hyvin alas. Tehtiin suoria pistoja, joista heti ekan otin rohkeasti ilman mitään apuja. Tuuli oli voimakas radan suuntaan ja kuumia piilojakin oli, joita meillä ei oikeastaan koskaan omissa treeneissä ole. Heti lähetykseltä Ohmi painoi tuulen alle ja kävi tarkastamassa seuraavat piilot ennen kuin sai hajun etukulman umpparista. Tähän pistoon se käytti jo aika paljon energiaa, kun tuli jonkin verran ylimääräistä lenkkiä. Neljännellä pistolla ylämäkeen sillä meinasikin ekan kerran loppua usko. Maalimies oli vielä kallion päällä ja Ohmi kyllä hienosti haistoi tämän ja juoksi kalliota ympäri, mutta ei ymmärtäny kiivetä ylös. Jouduin lähettämään sen aika monta kertaa, vaikka oli saanut ääniavun, johon ei tosin juurikaan reagoinut. Ekaa kertaa se oikeasti pysähtyi radalla ja kysyi, että mitä ihmettä. Toisaalta ihan positivista sekin, että tekee se töitä oikeasti loppupeleissä yhdessä eikä yksin, vaikka sitä aina hallinnan puutteessa välillä miettinyt. Sinnikkäällä pistottamisella ukko lopulta löytyi. Erittäin rankka, mutta opettavainen treeni. Ja ihme ja kumma se jaksoi vielä hieman rallatella purutyynyn perässä.

Saatiin kaikki koirakot treenattua juuri ukkoskuuron alta, joka oli kyllä ihan tervetullut. Metsään ei ollut kellään enää valtavaa tarvetta vaan ehtoon treenit vedettiin pellolla risteilyn parissa. Tämä oli mielenkiintoinen treeni ja tuli avattua tätä periaatetta. Ollaan aiemmin otettu risteilyä niin että maalimies myös aina kuljettaa koiraa, mutta nyt jätettiin kuljetus pois, mutta sitäkin voi toki tehdä. Tykkäsin siitä, että koiraa ei juuri käskytetä vaan antaa sen itse tarjota oikeaa toimintaa. Ohmia toki voisi palkita siinä, kun se tulee luokse enemmän. Näitä risteilyjä täytyy kyllä saada kesän treeniohjelmaan jokunen ja meidän maastot sopii näihin erinomaisesti.

Ehtoo meni taas mukavasti saunoen, grillaillen ja jutustellen hyvässä seurassa.

Seuraavaksi päiväksi etsittiin omatoimisesti hieman helpompi maasto ja saatiinkin aika täydellinen rata. Ohmille suunniteltiin treeni, jossa keskityttiin taas suoriin pistoihin. Tehtiin kohdentamista niin, että otin käyttöön ”missä” vihjeen ja kun oli keskittynyt rintamasuunnan mukaisesti sai haamun, joka heti piiloutui ja lähetys. Sitten otettiin pari pistoa mielikuva pareina. Tämä oli jokseenkin täydellinen treeni ja pistot oikein kivoja. Omat treenit tuppaa olemaan suoriakin hinkatessa vähän liian kaavoihin kangistuneita, joten nyt vaan muistaa aina ottaa erilaisia mausteita mukaan ja se mikä meillä on selkeästi haaste niin on keskilinjattomuus ja maaston luku. Ohmilla on vähän se tapa, kun päättää, että jonnekin sinkoaa niin sinnehän se sinkoaa. Voisin kuvitella, että nämä kohdentamis treenit auttanee tähänkin ongelmaan.

Toinen kierros otettiin esineitä. Tuli todettua, että kiinnostus nostaa esineitä on edelleen riittävä ja sinnikkyys etsiä hyvä, mutta se palautus nyt pitää rakentaa ennen kuin päästään eteenpäin. Tätä olisi tarkoitus jatkaa osittain suunnitelu asteella olevan käsikosketuksen kautta ja pikkuhiljaa saada esineet tähän mukaan.

Oli kertakaikkisen antoisa leiri ja toivottavasti saadaan ensi kesälle uusinta. Kiitos kaikki ihanat!

Tässä vielä kuvamuistoja:

(C) Minna Saarimaa

ps. Huomatkaa Zeldakin pääsi vähän hömpöttämään samalla, kun sulatteli lakuja...

Leirin jälkeen oli omat hakutreenit heti tiistaina ja suunnattiin harjavaltaan, jossa otettiin heti teemaksi keskilinjan tekeminen muualle kuin tielle tai polulle. Saatiin jopa pieni rinne ja lähetyksiä loivaan ylämäkeen.

Tottisvalmennus 7/7

Niin se vain hurahti Skogsterin puolen vuoden tottistelut. Viimeinen kerta oltiin taas ulkona. Katsottiin millä mallilla saksalainen ja seuraaminen. Työtä siinä vielä on, mutta asenne alkaa olla aika kivasti kohdillaan. Sitten tehtiin metristä ja eteenlähetys pitkältä matkalta. Ihan valtavasti me lopulta ollaan menty eteenpäin, kun miettii lähtötilannetta. Ainakin se tottistelemattomuus on kadonnut ja suunta on nyt eteenpäin olemattoman sijaan. Omat resurssit ja syksyn muuttuvat vuorokuviot sekä monet muut tekijät kuitenkin vaikuttivat siihen, että oli pakko jättäytyä ryhmästä pois. Toisaalta meillä on kyllä nyt rasia täynnä treenieväitä, joten näitä on hyvä työstää omillaan. Saa olla kiitollinen kyllä, kun ollaan päästy Ohmin kanssa huippuoppiin ja saatu vinkkejä ja treeniohjeita paljon enemmän kuin odotettiin. Eikä ole tarvinnut edes poistua siltä kuuluisalta omalta mukavuusalueeltaan. Tekeminen jatkuu siis ilon kautta ja selvittiin, vaikka se ketjupanta on edelleen ostamatta…

Pekoilut jatkuu…

Läpäistiin tosiaan alkeiskurssi kunnialla ja päästiin ekaa kertaa mukaan ”oikeisiin” treeneihin. Hieman alkuun jännitti, miten soluttaudutaan mukaan uuteen porukkaan. Muuta alkeiskurssilaiset olivat jo ehtineen käydä muutamissa treeneissä ja puolet paikalla olijoista olikin meidän alkeiskurssilaisia. Porukka jaettiin kolmeen osaan ja meidän ryhmä suuntasi tekemään alue-etsintää.  Meidän ryhmässä toki muut oli tuttuja paitsi vetäjä. Ihan suotta sitä jännitti, koska saatiin aikaiseksi ihan huippuharjoistus. Heti alkuun katsottiin sitä, mikä on itseäkin eniten häirinnyt eli Ohmin hieman repsahtanut maalimieskäytös. Nyt paneuduttiin tähän oikein kunnolla ja maalimiehet saivat selkeät ohjeet, jotka myös toimi. Hakutreeneihinkin täytyy ottaa käyttöön. Ohmi tuppaa viimeistään siinä kohtaa, kun saavun itse piilolle niin ryysimään purkille. Nyt tehtiin niin, että maalimies ei antanutkaan kaikkea herkkua vaan kytkin koiran ja maalimies nousi, jonka jälkeen vasta syötteli rauhassa purkin tyhjäksi. Eli se palkkaus ei suinkaan lopu siihen, kun saavun piilolle. Jännä miten sitä joskus tarvii jonku ihan ulkopuolisen tajuamaan itsestäänselvyyksiä.

Noh sitten päästiin itse etsintätreeniin. Meille tehtiin ihan etsintäsuunnitelma, jonka mukaan käytiin alue, jonne kaksi ukkoa oli piilotettu minun tietämättä sijainteja. Kuva tuolla Ohmin hakutreeneissä. Oli kyllä ihan huippuharjoitus ja tämmösissä oppii parhaiten, kun ei itse tiedä missä ukot on ja joutuu vaan lukemaan koiraa. Olin positiivisesti yllättynyt miten hienosti Ohmi on hallinnassa ja reagoi hyvin, jos jouduin kutsumaan ja ohjaamaan reitille. Tämmöset harjoitukset on meille kyllä ihan loistavaa vastapainoa PK-haun suorien hinkkaamisen päälle. Ja uskon, että tässä myös vahvistuu se, mitä alkeiskurssin alussa pohdin miten erottaa koiralle erilaiset työskentely tavat eli ristely ja partiointi. Toki nyt alkuun tehdään niitä täysin erilaisissa ympäristöissä ja maastotreeneihin en halua ottaa partiointia vaan siellä keskitytään pistottamiseen ja risteilyyn. Uskoisin, että jos Ohmista ikinä tulee pelastuskoira ja tarve on tehdä partiointia maastossa niin sen tekeminen siellä tuskin on ongelma.

Meillä on ollut ihan huippujengi alkeiskurssilla ja oli kiva huomata, että edelleen treenataan huippuporukassa, vaikka alkeiskurssista tutut naamat vaihtuvat treeneissä uusiin konkareihin. Ainakin näistä ekoista treeneistä jäi älyttömän hyvä fiilis ja saatiin todella arvokkaita neuvoja.