Schapejen agipäivä

Meillä oli Teslan kanssa ilo osallistua Nokialla järjestettyyn agilitykoulutukseen, jossa meitä valmensi Elina Jänesniemi. Olen todella kiitollinen, että seurastamme löytyy aktiivisia harrastajia, jotka viitsivät järjestää näitä koulutustapahtumia. Todella paljon saatiin taas kaikkea irti ja kouluttaja oli kerrastaan loistava.

Aamulla heräsin ja lähdin saman tien liikenteeseen kun sain vaatteet niskaan ja kamat kasaan. Annoin Teslalle iltapalaksi extra-annoksen siipiä kalaöljyllä höystettynä, joten jätettiin aamupala väliin. Olin Nokialla ajoissa, joten minulla oli aikaa rauhassa käyttää koira kävelyllä ennen radanrakennusta. Saimme käteemme ratapiirroksen ja väsyneen työnraatajan silmät jo meinasivat mennä kieroon, mutta helpotukseksi kouluttaja kertoi, että mölleille oli hieman helpotettu versio radasta. Tämä oli ilahduttava uutinen. Osallistuin kuitenkin varsinaiseen rataantutustumiseen.

Kouluttaja kertoi, että pyrkii siihen, että mölleillä on helpompi rata, jotta ehtii käydä joka kohdassa ainakin neljä eri vaihtoehtoa läpi. Näin tulee alusta lähtien treenattua eri ohjaustyylejä sekä opittua ja kokeiltua mitkä toimivat omalla kohdalla parhaiten. On myös ihanaa, että voi keskittyä koiraan ja sen opettamiseen, kun se ei ole vielä hanskassa eikä tule sitä turhautumisen tunneta niin pahasti. Kouluttaja jaksoi siis ihanasti paneutua myös meidän aloittelevimpien koirien valmentamiseen.

Sain Teslalle arvokkaita neuvoja. Meillä kului aikaa kepeillä, kun ne ovat meillä vielä kesken, mutta sain nyt ohjeet, miten edetä ja miten alkaa häivyttämään ohjureita. Tämänkin olisin tehnyt varmasti ihan väärin. Minähän olen Teslan alkeiskoulutuksen tehnyt käytännössä täysin oman pääni ja kokemukseni mukaan. Paljon olen onneksi saanut arvokkaita neuvoja erikoulutuksista. Nyt sitten saatiin eväät miten aletaan purkamaan ohjureita sekä muistutus siitä, että viedään se palkka sinne keppien päähän. Koiraa voi myös auttaa parille ensimmäisellä kerralla, kun ohjurit poistetaan. Ja sisäänmenossa ne kannattaa pitää mukana vielä pitkään. Nyt sitten aletaan vaan purkamaan niitä keskeltä ja palataan taaksepäin, jos alkaa homma mennä takapakkia.

Otettiin ihan perusteellisesti sylkkäriä, poispäinkääntöä ja takaaleikkausta samassa kohtaa. Aika rautalangasta sai minulle vääntää, että kummalla kädellä se sylkkäri ohjataan, mutta menihän se lopulta perille. Sitten ehdittiin ottamaan vielä muutama valssaus ja saatiin saarna taas palkkaamisesta. On se kumma miten niitä samoja virheitä toistaa. Viime kesänä, kun olin Tiltun kanssa Janitan koulutuksessa niin tuli ihan samasta asiasta noottia! Ja samasta asiasta olen saarnannut omille ryhmäläisilleni… Ja mitä minä teen sitten itse? Käännyn koiraan päin, pysäytän liikkeen ja tungen namin suuhun…

Seurasin ahkerasti myös muiden koulutusta. Päällejuoksuja oli radalla jonkin verran ja niihin pääsin alustavasti sisälle. Paljon tuli muitakin vinkkejä ja neuvoja ja eiköhän niitä tässä taas hieman sulateltuaan kaikkea informaatiotulvaa niin pääse käytännössä toteuttamaan. Meiltä osallistui myös Alma Vuokon kanssa. Vuokkohan on siis Tiltun kanssa kisannut. Alma on vähän semmonen mamman koira, että aina kun ei ole puuhaa tulee jalkoihin makailemaan. Toki olihan paikkakin Almalle ihan uusi ja jännä, eikä se ole aikaisemmin treenannut kumirouhe tai millään muullakaan sisäpohjalla.

Paikalla olojen suhteen pitää olla tarkkana Teslan kanssa, mutta jäävät liikkeet ovat meillä tokossakin hävettävän huonolla mallilla. Onneksi nyt päästiin TVA:lle niin eiköhän kertaviikkoon ohjatut treenit anna lisäpuhtia siihen kotona treenaamiseen. Eihän siellä muuten kehtaa käydä, jos ei minnekään edisty. Pennuilla oli eilen virtaa vielä aamupäivän agiliitojensa jäljiltä, niin otettiin hieman tokoilua. En tiedä mistä tuota virtaa löytyy. Taas tuli hyviä vinkkejä ja Tesla näytti, miten hienosti taitaa hyppynoudon alkeen ilman treenailua. Viime kesänä Lentsun koulutuksessa otettiin hyppynoutoa ensimmäisen kerran ja nyt sitten Tesla osoitti, että ei ollut tuokaan koulutus turha. Toisaalta on pelottavaa, miten tuo koira hoksaa tietyt asiat niin hetkessä. Sehän meinaa sitä, että virheetkin opitaan hetkessä. Ja fiksu koira kun on, niin ennakointi on monessa kohtaa ongelma. Hyvänä esimerkkinä luoksetulon pysähdys. Mutta kyllä mulla tällä hetkellä on ihan positiivinen fiilis tokoilun suhteen, kunhan vaan pysyy se rytmi, että lähes päivittäin ottaa muutaman kerran lyhyen treenin paikalla oloa ja perusasentoa näin alkuunsa. Ja ehkä se meidän tavoite, että neljännellä TVA kurssikerralla perusasento onnistuu ilman käsiapua, toimii. Maahanmenossa olen ottanut uuden käskyn mukaan ”down”, jonka avulla opetellaan maltillista paikalla oloa myös se pää maassa. Tesla on tämän hokannut aika hetkessä, mutta käskyä vielä vahvistellaan ja sitten sitä kestoa aletaan lisäillä järkestelmällisesti. Agilityssä meillä on ”maahan” edelleen lähtötilanteessa, samoin liikkeestä maahanmenossa.

Tälläistä tällä erää =) Toivottavasti into säilyy. Tänään on taas agikoulutusta Wecalla kouluttajille Marjo Heinon opissa ja loppu viikko keskitytään sisätokoiluun ja toivotaan, jotta maa hieman kuivuu niin päästään ulos ottamaan mm. ruutua ja muuta hauskaa. Agipäivässä näki taas paljon uusia ja vanhoja tuttuja, mikä oli myös mukavaa! Kesäleiriä odotellessa! Tai ehtiihän sitä ennen olemaan agirotu, jonne Teslan kanssa ollaan menossa medimöllijoukkueeseen edustaamaan schapeja.