Vielä ei ole burnout, vaikka pääsiäiseni alkoi mukavasti perjantaiaamuna kello 3.00 sanomalehtienjaolla aina aamukuuteen, josta sitten pikaisen koiran ulkoilutuksen ja tunnin torkkujen päälle 9.00-15.00 hoitamaan Yyteriin tiskivuoro. Koiran kanssa puistoon puoleksitoista tunniksi aurinkoisen sään ilahduttamana ja illalla agikouluttajien kokouksen kautta nukkumaan, jotta jaksoi taas herätä yöllä kolmeksi jakoon. Siihen se homma sitten kaatuikin, kun jotkut urpot varastivat kesken jaon pyörän ja osan lehdistä. Parin tunnin ylitöiksihän se sitten meni ja muutama tunti kului urpoja parjatessa ja rikosilmoitusta täytellessä...
Hohhoijaa. Pikaiset torkut kuitenkin otin ja päätin kuitenkin raahautua hakutreeneihin. Kokoonnuimme nesteellä, josta hain vielä aamukahvin mukaan. Eipä meitä ollut minun lisäksi kuin kolme muuta, joista yksin vain maalimiehenä, mutta hyvät treenit saatiin sillä porukulla. Teslan lisäksi porukassa oli pari bokseria ja yksi kultsu. Teslan kanssa jatkettiin taas samaa rataa, kuin viimeksikin eli vietiin eka "ukko" piiloon, lähetys ja löydyttyä "ukko" jatkoikin matkaa toiselle piilolle ja palattiin koiran kanssa keskilinjalle, josta sitten taas lähetys ja tällä kertaa maalimies toi koiran piilolta. Teslalla ei ole mitään ongelmaa olla maalimiehen luona ja tulla tämän kanssa piilolta, sitten kun sinne vaan ensin saa mentyä. Loppuun yksi iloinen peräänlähtö ja sitten maalimiehen jäivät hämäämään namikippojen kanssa, että olisivat taas katoamassa metsään. Näin jäi koiralle mielikuva, joka toivonmukaan sitten vahvistaa seuraavalla kerrallakin hakuintoa. Ainakin autoon sain kirjaimellisesti koiran raahata, kun se heitti pari kertaa maaten niin, että jouduin lopulta kantamaan koiran autoon. Eiköhän tämä tästä, kun päästään toukokuussa taas treenaamaan säännöllisemmmin niin jotain kehitystä alkanee näkyä johonkin suuntaan. Itse olen menosa myös SPR:n etsintäkurssille tässä kuussa niin olen sitten hälytysryhmäkelpoinen.
Treeneistä sitten suihkun kautta taas viideksi töihin. Yyterin tarjoiluvuoro oli kyllä ehkä tuskaisin työvuoro ikinä. Aika ei varmaan koskaan ole kulunut yhtä hitaasti ja loppuillasta meinasi tulla itku. Siitä kuitenkin selvisin kotiin nukkumaan. Mariella kävi illalla ulkoiluttamassa ja ruokkimassa Teslan, jotta se nyt ei vallan laiminlyöty ollut. Yöllä sain nukkua peräti seitsemisen tuntia ennen sunnuntain tiskivuoroa. Ei pidä valittaa, kun palkka tuli tuplana. Ja tiskaaminen on töissä kivaa, miksihän se ei kotona toimi?
Tänään meillä alkoi sitten TVA Porin tokokurssi. Olemme yläkoulu 1 ryhmässä. Eli siellä käydään käytännössä alokasluokan liikkeet läpi ja tavoitteena on päästä kisaamaan. Ohjaajamme jo heitti, että olisi ensi kesänä hienoa nähdä ryhmäläisiä kokeissa. No katsellaan :D Ohjaaja myös esitti kokoryhmälle tavoitteen, että neljännelle kerralle pitäisi perusasennon jo luonnistua ilman käsiavustetta. Eli kotitreeniä ahkerasti. Meidän ryhmä tuntuu olevan sopivan tasainen ja ohjaaja vaikutti tosi hyvälle. Tätä on kaivattu. Yläkoulu 1 kestää kahdeksan kertaa ja siitä sitten olisi tarkoitus jatkaa yläkoulu 2:seen, jonka jälkeen pitäisi olla valmiina kokeeseen. Tokihan etenemiset on koira- ja ohjaajakohtaisia, mutta kyllähän oma tavoite on ainakin se, että oltaisiin valmiita kahdeksan viikon päästä seuraavalle tasolle. Ja toki sitä alokasluokasta haaveilen jo tämän vuoden puolella. Malttia pitää saada vielä rutkasti... odottaminen ei ole Tesla-adhd-kakaran vahvimpia puolia. Haasteensa tuottaa myös omapäisyys.
Ekalla kerralla käytiin läpi katsekontaktia, perusasentoa, paikallaoloa maassa ja lopuksi otettiin luoksetulo.
Tokoilun päälle Tesla jaksoi vielä agilityssä painaa menemään. Tesla on aika kova lukemaan rataa itse. Mulla on huomattavia vaikeuksia pysyä sen perässä. Tesla kun ei osaa vielä niitä numeroita. Se kyllä osaa halutessaan lukea hyvin ohjaajaansa, mutta se osaa myös halutessaan keksiä itse minne menee. Ja A-esteestä on tullut hirveä hitti, samoin muista kontakteista. Tesla oikein rakastaa kontakteja ja pyrkii niille jatkuvasti. Jää siihen sitten 2-on-2-off tyylillä tuijottamaan, että "kato nyt kyllä mä osaan!". Toisella kierroksella jätettiin radansuoritus väliin ja keskityttiin keinuongelmaan, joka ei meidän kouluttajankaan mielestä ole mitenkään vakava. Pitää vaan jatkaa rämisyttelyä ja totuttamista. Heinolassa Tesla oli kuulemma karannu keinulle ja suorittanut sen ongelmitta itsenäisesti, mutta eihän se keinu ja se heijaaminen ongelma olekaan, vaan se, että se rämähtää sitten, kun siitä on jo päästy eroon. Ihan hyvä, että päästiin vähän purkaa ylimääräistä agilityintoilua niin ehkä keskittymiskyky on huomenna vähän parempi =) Huomenna on siis vihdoin odotettua schapeagipäivä Tampereella, jossa meitä kouluttamaan tulee Elina Jänesniemi. Huomiseen siis!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti