Agipitsit :)

Taisi olla eka kerta, kun pääsin agipitseille. Hieman pitsivieraiden ylipuhumana päätin ilmoittautua lainakoiran kanssa ja sitten vielä puudelin päätin ilmoittaa yhdelle hypärille mielenvirkistykseksi ja vähän katsoakseni miten se kulkee. Kulkihan, mutta aikaa tuhraantui kepeillä sekä karmeissa hypyissä, kun koira hyppäsi ainakin metrin verran... no melkein.

Edellispäivän Laukaan retki painoi aikalailla ja katsellessani unkarilaisen MM-tuomarin ekaa rataa niin meinasi epätoivo itkeä, että en ikinä opi moista edes ulkoa. Oppihan tuon ja videokin lopulta näyttää siltä, että sitä kehtaa katsoa.

Muita ratoja ei tullut videoitua, kun meni sen verran päällekkäin kaikkien kanssa ja helteessä ei jaksanut säätää mitään ylimääräistä. Kaikilla radoilla kuitenkin kontaktit otettiin ja saatiin onnistumisia ja selvittiin alusta loppuu haasteista huolimatta. Alkoi tuntua paikoitellen melko agiliidolta Tellervon kanssa juokseminen. Haastavia oli kyllä meille kaikki radat, mutta erittäin opettavaista ja parasta kaikessa, että ei jäänyt sellaista epätoivoista fiilistä vaan lähinnä kasvoi innostus päästä kisaamaan pian uudelleen :)

Teslalla oli Markon kanssa ainakin kivaa, jos ei muuta ja minusta se kulki hyppyjä lukuunottamatta hyvin. En sitten teidä kannattaako 7-vuotiaan koiran kanssa enää lähteä tahkoamaan tuota tekniikkaa vai keskittyä rallytokoon. Ei se kyllä ennen ole noi karsea ollut tai sitten olen vaan ollut tyhmä enkä ole tajunnut. Kieltämättä ollut tässä viime aikoina sellainen paskakoirankouluttaja ja paskakoiranomistaja fiilis kerran, jos toisenkin... lajissa kuin lajissa.

Pentukuume alkaa olla melko valtava ja odottavan aika on senkin suhteen pitkä. Toki Zeldan kanssa riittää vielä vuosiksi tavoitteita ja treenattavaa, joten ei siinä huolta, mutta kyllähän tuohon mahtuisi pikkuhiljaa pentu kasvamaan ja oppimaan. Ei se nyt vielä huomisen hätä ole, mutta sanotaan, että vähintään tässä vuoden sisään olisi kiva.

Teslan kanssa mennään nyt ainakin ahvenanmaalle parin kuukauden päästä ja jos sieltä ei irtoa muuta kuin yliaika nollia niin treenaillaan rallya ja käydään vähän reissussa. Ulkomaan matkaa on loppuvuodeksi jo kiikarissa ja ehkä noita balttian maitakin voisi sitten lähteä valloittamaan matkailun ilosta, jos ei muuta.

Tokotilistystä...

Vuoden ehkä odotetuin tapahtuma koirarintamalla oli tietysty tokon SM-kilpailut, joihin oli ilo saada osallistua briardijoukkueessa. Täytyy olla ylpeä kaikista joukkueen jäsenistä, sillä jokainen onnistui erinomaisesti ja joukkueen sijoitus oli hienosti 27/43 :)

Zeldan suoritus oli sitten kyllä melkolailla alta riman ja varmasti muiden mielestä vielä enemmän kuin allekirjoittaneen. Ulkopuoliset toki näkee vaan epäonnistuneen suorituksen, mutta heidän mielipiteensä täytyy vaan osata sulkea oman päänupin ulkopuolelle. Ja itse täytyy osata etsiä ne asiat, missä onnistuttiin ja voi olla tyytyväinen. Meillä on onneksi ihan parhaat treenikaverit, jotka tietää mikä työ ollaan tehty monen liikkeen eteen ja missä meillä on ne suurimmat ongelmat. Ja niinkuin meidän tokokoutsi totesi niin sitten, kun me onnistutaan niin suurin harmi tulee olemaan se, että kukaan ei tiedä mikä työ ollaan tehty.

Koejärjestylyt eivät olleet ihan niin sujuvat mitä nyt on ollut Porissa ja Ylöjärvellä, hämärästi muistutti Pieksämäkeä, jossa sielläkin silti taisi olla edes jonkinsortin kuulutukset ja tiedotukset taukojen kestosta yms. Nyt ei ollut yhtään mitään infoa mistään. Kaikenlisäksi avoimen luokan paikkikset alkoi sen luokan härdellillä, että ehti kasata itselleen melkoisen paniikin ja jännitys ei sitten asettunut aloilleen ennen omaa vuoroa ja suusta kuului vaan epämääräistä kimitystä ja koira reagoi oletetulla tavalla eikä ymmärtänyt mennä maahan ennen kolmatta käskyä. Se olikin sitten siinä se liike, vaikka muuten sujui erinomaisesti ja kokonaisvaikutuksesta irtosi Jaana Talalta yhdeksän.

Seuraavaa kehään mennessä sain hieman päänuppia kasaan ja mielestäni hyvin vihjasin koiralle missä ruutu ja väitän, että Zelda sen bongasi. Kehäänmennessä jalat kuitekin veivät L-liikkeen merkille, josta liikkuri ohjasi oikealle paikalle ja se riitti hajottamaan meidän valmistelut ja Zelda lähti ruutuun ihan vinoon ja korjauskäskystä paineistui ja bongasi perhosen ja katse siirtyi taivaalle. Otin koiran siitä sitten vaan tyynesti haltuun ja vuorossa oli se L-liike, jossa Zelda esitti hemmetin hienon kummarruksen ja siinä kohtaa ei voinut kuin nauraa. Tunnariin sitten mentiin edelleen hyvillä mielin, mutta koirahan päätti suorittaa vieressä olevan hypyn niinkuin agilitykoiran toki kuuluukin enkä alkanut prässäillä kapuloille, kun ne olivat jossain ihan muualla kuin linjassa. Metallinouto alkoi hyvin, mutta sen verran siinä on vielä epävarmuutta, että viereisen kehän voimakas "tänne" kutsu sai koiran hämmentymään juuri, kun oli nappaamassa kapulan suuhunsa. Tuomari Pirkko Bellaou tykkäsi kuitenkin sen verran meidän asenteesta ja tekemisen meiningistä, vaikka tällä kertaa se oli jotain muuta kuin yhteistyötä, että antoi meille kokonaisvaikutukseksi kahdeksan nollista huolimatta.

Viimeinen kehä olisi ehkä pitänyt jättää väliin. Eniten jäi harmittamaan, että koetin saada koiran kehässä kuulolle korottamalla ääntäni. Harmittaa sitten niin pirusti ettei mikään muu. Kaukoissa ensin jumitti ja sitten teki väärän asennon vaihdoin. Luoksetulossa ei meinannut lähteä ollenkaan paskan ohjaajansa luokse. En olisi minäkään. Seuraamisesta räpiköi kutosen. Juoksemisessa painoi ja jätti perusasentoja ottamatta, mutta muuten se oli mielestäni ihan kohtuullista. Ohjatussa jätti stoppaamatta ekalla käskyllä ja toinen käsky olikin sitten jo niin ruma, että sitä mokaa saadaan varmaan korjailla seuraavat puolivuotta. Tästä hyvästä sitten täydellisen noudon päälle päätti viitisen metriä ennen ohjaajaa, että ei tuolle voi tätä aarretta palauttaa ja päätti heittää iloisen kunniakierrosen kapula suussaan yleisön riemuksi. Kaikesta huolimatta se itse nouto oli kyllä upea ja nopea. Heinon Tiina ei enää tätä kurittomuutta arvostanut ja saatiin vitonen ja huomautus äänenkäytöstä.

Että sellaista tälle kertaa... kait tästä sitten suunta on taas vain ylöspäin, kun pudottiin pohjalle kerralla ja kunnolla. Zelda selkästi paineistui virheistään ja tilanteesta ja meni vähän kuutamolle syystä ja toisesta enkä saanut kaivettua esiin siitä oikeaa mielentilaa. Toisten mielestä kurittomutta ja hallinnan puutetta eikä ohjaaja ole osannut olla koiralleen riittävän mustavalkea. Toko on kuitenkin herkkälaji ja pienet asiat saavat liikkeet nollautumaan. Siinä kohtaa, jos koira ei ole kuulolla vaan enemmän kuutamolla niin peli nyt vaan on menetetty. Mistä se sitten johtuu ettei koira ole kuulolla? Eihän se mistään muusta johdu kuin huonosta ohjaajasta ja ohjauksesta. Kurinpalautuksella tuskin saadaan aikaiseksi mitään muuta kuin lisää paineistumista, mutta jollain tapaa se keskittyminen ja luottavainen mielentila pitäisi saada kokeisiin, jotta koira voisi suorittaa liikkeet osaamallaan tasolla. Eipä tässä auta kuin laittaa nokka kohti uusia pettymyksiä ja onneksi keskiviikkona päästään Kantoluodon koulutukseen ja ehkä me sieltä saadaan jotain kannusteita taas yrittämään kaikesta huolimatta. Lauantaina on sitten rotumestikset ja en ihan tiedä millä asenteella sinne ollaan menossa, jos touhu on samanlaista kuin SM-kokeissa niin ehkä parempi lopettaa alkuunsa ja sitten taas sunnuntaina Kantoluodolle toivonmukaan edelleen briardin eikä schapen kanssa :D

Ei vaan ei meillä ole tapana luovuttaa eikä murehtia muiden ajatuksista. Saatiin muutamia positiivisia kommentteija kehän laidalta ja niiden avulla taas jaksaa, joten kiitos niistä <3

Agirotu

Muutamien vuosien tauon jälkeen päästiin pitkästä aikaa agirotuun, kun saatiin melko viime hetken paniikilla lopulta briardeista oiva joukko koolle. Samalla viime hetken päähänpistolla osallistuttiin pukuparaatiin. Pukuparaatissa pidettiin lähinnä hauskaa. Onhan se kiva näytös luontainen tapahtuma ja koirille erinomaista häiriötä, kun kuljetaan rivistössä muiden koirien seassa. Meidän koirat käyttäyty kyllä kaikki ensiluokkaisesti. Siitä huolimatta ei tällä kertaa voittoa irronnut.

Joukkueviestissä sijoituttiin 28/51 mikä ei ole ollenkaan hullumpi sijoitus. Zelda onnistui keräämään eniten pisteitä. Heti alkuun tultiin puomin ylösmenolta alas ja meni siitä vähän pasmat sekaisin koko loppuradan suhteen. Jos lähdöt on hätäisiä niin on koko ratakin. Olin suunnitellut, että appari pitää koiraa ja itse asetun hyvälle sijainnille edellisen koiran suorittaessa. Tänä vuonna tämä ei sitten ollut sallittua eikä radalle saanut ohjaaja tulla edes sivusta vaan piti tulla ns. lähtöviivan takaa. Järkevä ohjaaja olisi siirtynyt oikeaan sijaintiin edellisen tultua maaliin ja ottanut ylimääräiset sekunnit, mutta huonon kisapään omaava ja hätäinen ohjaaja otti koiran vauhdista mukaan ja jäi jälkeen. Radalla oli myös melko kinkkinen muurille vienti ja toinen haastava kohta oli suoran putken jälkeinen takaakierto. Ei siis ihan ykkösluokan taidoilla pärjännyt. Itse kaipaisin agirodun radoille enemmän ohjaajan teknistä osaamista kuin koiran taitoja mittaavia kompastuskiviä. Eniten kuitenkin toivoisi, että tuohon viestisysteemiin tehtäisiin selkeät säännöt, joita kaikki tuomarit noudattaisivat joka vuosi samalla tavalla. Jos halutaan ettei radalle pääse seuraava ohjaaja valmiiksi kutsumaan koiraa niin sitten pitäisi tuomareiden suunnitella radat niin, että lentävä lähtö olisi järkevä ohjausvaihtoehto.

Tulipahan taas osallistuttua. Järjestelyt saivat kyllä muutenkin aika paljon kritiikkiä. Lauantaina olivat aikataulut olleet kokoajan toivottoman myöhässä ja informaatio oli olematonta. Infossa eivät osanneet vastata oikein mihinkään ja moni olisi kaivannut lähtölistoja jonnekin näkyviin. Open SM-finaalista puuttui kuulemma fiilis. Omat muistot agirodusta on aina olleet kauhean positiivisia ja some muistutteli sopivasti omasta openSM-radasta ja silloin oli ainakin fiilis kohdillaan:

Noh katsoo, jos ensi kesänä eksyy Mikkeliin fiilistelemään mikä tunnelta siellä on. Ehkä Zeldallakaan ei ole silloin alla kuukauden treenitaukoa. Ja voisi osallistua noille yksilöradoillekin :)

Hieman oli pakko kaivella vanhoja agirotumuistoja enemmänkin ja tässä niitä muutama:

Tältä vuodelta en hirveästi ole onnistunut pukufinaalista kuvia bongaamaan, mutta tuolla oli nyt ainakin muutamat otoset:

http://nalminlad.kuvat.fi/kuvat/AGILITY/Agirotu+2016/160710+Pukukulkue/

Ensimmäisistä agiroduista ei taida olla mitään todistusaineistoa. Sallin kanssa ollaan joskus 2000-luvun puolella kaahattu briardijoukkueessa ja schapeporukalla ollaan saatu aina kunnon karkelot aikaan. Ehkä taas joku vuosi. Taitaa silti olla agirotu jäänyt vähän muiden karkeloiden jalkoihin...

Mutta kiitos Menomopeille, että päästiin taas tänä vuonna mukaan!

Hakua, leikkiä ja erkkaria

Heinäkuun ensimmäinen viikonloppu oli aktiivinen koiraharrastus rintamalla. Lauantain aamusta Eeva toi Bitten erkkarireissulle ja minä pakkasin lopun lauman autoon ja suunnattiin Tampereelle viettämään kerrassaan loistavaa päivää briardporukan kesken, luvassa oli hakuilua sekä maalimiesoppilas leikitti toisella kentällä muuta porukkaa. Mukaan saatiin riittävästi osallistujia, joskin olisi sinne vielä muutama mahtunut. Toivottavasti seuraavaan päivään rohkaistuisi jokunen uusikin mukaan.

Zeldan kanssa meille on tullut muutamalla viime kerralla omituinen ongelma ilmaisuin suhteen, kun se aloittaminen on hieman tökkinyt. Olen joutunut lähettämään koiran toistamiseen pistolle ennenkuin ilmaisee. Ajattelin, että maalimiehen kanssa leikittämisellä voisi saada jotain vihjeitä palkkaukseen ja ilmaisun vahvistamiseen, jos se nyt ylipäätään innostuisi leikkimään tällä kertaa, mutta päätin sitten pienellä yllytyksellä ainakin kokeilla vielä kerran, kun ei mitään hävittävääkään ollut. Aloitettiin homma niinkuin uskon Zeldalle parhaiten toimivan ja kyllähän se samantein sitten pääsi juonesta kiinni ja saatiin jopa haukahtamaan liinassa.

Kuva: Kaisa Pirttimäki

Kuva: Kaisa Pirttimäki

Kuva: Tuula Tanska

Zelda veti ekan kierroksensa heti päivän alkuun ja siitä lähdettiin sitten hakuporukalla tallomaan maastoa ja loppu väki jäi nauttimaan kentän paahteeseen leikityksestä. Sää olosuhteet olivat kyllä tukalan kuumat ja metsässä oli ihan liikaa paarmoja ja muita hyönteisiä. Tehtiin Zeldalle ekalla kierroksella kolme pistoa ilman apuja. Toiselle pistolle oli todella haastava lähetys ja tyhmänä yritin lähettää pahimman ryteikön läpi ilman apuja. Teki sitten pari tyhjää pistoa, jotka olivat auttamatta liian vinoja eikä tuulta ollut pätkääkään auttamaan. Päätin etten ala taistelemaan suoraksi enkä halunnut ainakaan apuja antaa, joten maalimies sai jäädä muutaman härnäyshuutelun kera seuraavalle kierrokselle. Kolmas oli hyvä pisto ja löytö, joten siihen oli hyvä päättää eka rundi.

Oli kiva jakaa ajatuksia briardistien kesken ja keskustelua olisi varmaan syntynyt enemmänkin ja on sitä saatu onneksi jatkaa jälkipuinnin merkeissä. Metsässä taisi osa porukkaa kaivata hieman enemmän toimintaa analyysin sijaan :D Onnistuttiin kuitenkin aikatauluttamaan eka hakukierros niin että leikitysporukka oli saanut oman kierroksen tehtyä ja grillin hiiloksille. Zeldan kanssa tehtiin vielä toinen leikityssetti ennen maastoa, jossa otin sitten haastavista olosuhteista johtuen enää kaksi pistoa ääniavuilla. Toinen oli lähetys ylämäkeen ja toinen edelliskierroksella metsään jätetty ukko. Treeni ei olisi voinut paljon täydellisempi olla, joten siihen oli hyvä lopettaa. Ehdottomasti pitää päästä viimeistään keväällä tällä porukalla uudestaan maastoon :) Ja omissa tämän viikon treeneissä, joissa oltiin uudessa maastossa ja mukana vieraampi maalimies, niin ilmaisuongelmat olivat tyystin kadonneet :O

Porukka halusi ottaa vielä kentällä tokoa ja erityisesti paikallaoloja uusilla säännöillä. Itse pääsin siinä hieman treenaamaan liikkurointia ja vaikka olin päättänyt, että rankan päivän päätteeksi turha lähteä Zeldan kanssa pelleilemään niin pakkohan sitä oli vähän tokoilla, kun kaikki muutkin. Aliarvioin selkeästi koirani jaksamista jälleen kerran ja hyvin se veti häiriössä kaukoja. Sitten tehtiin vähän ruutua ja seuruuta ja mielentila oli kohdillaan ja energiaa vielä riitti.

Schapendoesien erikoisnäyttely

Sunnuntaina oli sitten vuorossa schapejen erkkari, jossa tuomarina Rob Douma ja koiria arvosteltavana 91 kpl. Eilisen väsymys vielä painoi ja näyttelytouhu ei jotenkin jaksanut yhtään inspiroida. Kaikenlisäksi oli jännättävää agilityn MM-karsinnoissa. Onneksi sitten, kun teltta saatiin kasaan ja sen varjossa sai vähän katsella karsintoja niin alkoi vähän se näyttelytouhukin tuntua taas inhimilliseltä. Meillä olisi ollut ensimmäistä kertaa mahdollisuus saada kasvattajaryhmä näytille, mutta tuomari ei tällä kertaa arvostanut keskeneräisiä ruipeloita. Bitte nappasi H:n ja Uno EH:n ja Hilma vielä H:n eli melkoisen sinikeltaista. Arvostelut oli kyllä kaikilla kattavat eikä niistä löytynyt mitään virheitä, mutta vähän sitä ja tätä puuttui tai oli liian vähän. Ei siis tarvinnut miettiä kuka handlaa kenen kasviskehässä :)

Teslaa virittelin ennen kehään menoa ja se oli oikein täydellisessä mielentilassa, mutta kehässä iski nenä heti maahan ja oma väsymys siihen päälle niin meinasi jo järki lähteä. Aiemmin melko kirjavaa linjaa käyttänyt tuomari nakkaili kuitenkin kaikille valionartuille eriä, joten jatkoon jouduttiin. Sain onneksi vähän vedettyä henkeä ja kaivettua yhteyden takaisin ja päätin, että mennään seuraavalle kunniakierrokselle nyt hakemaan sitä hyvää fiilistä ja oikeaa mielentilaa. Meidät sitten poimittiin 14 valionartun joukosta kuuden kärkeen ja kunniakierrosten ravaaminen jatkui ja lopulta päästiin kilpailuluokassa neljännelle sijalle ja saatiin pääsylippu seuraavalle kunniakierrokselle. Eli ei ollenkaan huono veto puudelilta ERI4 SA erikoisnäyttelystä :) On se edelleen kaunis. Ja päivän voitti vielä omaan makuun todella kaunis schapendoes.

Kuvat: Tuula Pullinen

Kuva: Tuija Laurila

Ei ilmeisesti ihan kaikki ole kohdillaan omassa päässä, kun briarderkkarin lisäksi on jo seuraava näyttelyreissu suunniteilla, mutta taikasana ulkomaille tehoaa itseeni vähän liian hyvin, että josko sitä kokemusta vaikkei ehkä niinkään menestystä lähdetään hakemaan.

Parin viikon kesäloma olisi seuraavaksi edessä ja ihanaa saada elää edes sen aikaa tavallisten ihmisten rytmissä. Tosin ei tuossa ajassa taida ehtiä paljon siihen autuuteen päästä, kun taas työt kutsuu. Kyllä käy hiukan kateeksi kaikkia normaalityötä tekeviä kuukauden kesälomia ja päälle vielä talvilomaa nauttivia, mutta näillä mennään toistaiseksi ja koitetaan jaksaa :)

Kesä on alkanut

Ja helteitä ja hikeäkin on riittänyt ihan tarpeekseen... juhannuksen jälkeen saapuu vihdoin ja viimein kone kotiin, joten ehkä blogiakin jaksaa päivitellä ja videokamerasta saa purettua jokusen vuoden takaiset luonnetestit. Parempi myöhään kuin milloinkaan?

Tämä kesä on suunniteltu pitkälte koiratapahtumien varjossa ja uhkaavasti näyttäisi myös siltä, että paljon muuhun ei olekaan varaa saati resursseja. Ehkä hieman ehtii jazzailla jossain kohtaa, kun näyttää siltä, että kaikki kulttuurisetelit eivät tule menemään agilitykisoihin. Kesän lajit taitaa olla toko, haku, rally ja muutamat satunnaiset näytelmät.

Toukokuussa käytiinkin parissa valmennuksessa. Zelda pääsi agilityssä Jenna Caloanderin oppiin sekä tokossa Riitta Kiviahon koulutukseen. Teslan kanssa käytiin Krista Karhun rallytokosempassa. Sitten käytiin vielä Lentsun briardiyksärillä Lauran kanssa. Zelda ja Ramos saivat kunnian jakaa kahden tunnin yksärin keskenän ja kyllähän niillä riitti ongelmaa ja läksyjä tuli. Tesla on treenannut nyt rallya ohjatusti kerran viikossa ja Zeldan tokoryhmä pyörii kerran viikossa. Teslan kanssa ollaan kerran viikossa käyty myös Päivin opissa parantamassa suhdetta, yhteistyötä, keskittymistä, mielentilaa ja muita olennaisia asioita, joita tarvitaan ylipäätään oppimiseen ja yhdessä tekemiseen. Zelda on päässyt aina tuuraamaan jotain poissaolijoita.

Kesäkuun alussa käytiin vihdoin ja viimein selkäkuvissa. Kuvaajana toimi ortopedi Juha Kallio ja olin erittäin tyytyväinen palveluun ja varmasti tulen kuvaamaan tulevaisuudessakin täällä koiria, jos en Ventelällä. Saatiin kyllä tarkkaa palautetta kuvista ja itte jopa ehti maalailla ties mitä kauhukuvia. Kennelliitto vähän lievitti niitä, kun lausui kaiken nollaksi, mutta siitä huolimatta ehdittiin varata aika osteopaatille ja hyvä niin. Olen kyllä haaveillut Zeldan viemistä kyseisellä osteopaatille jo aikaisemmin, mutta nyt saatiin siihen kunnon potku. Eihän se mitään halpaa lystiä ole, mutta täytyy todeta, että joka pennin arvoista ja ainoa asia mikä jäi harmittamaan oli se, että en ole tajunnut aikaisemmin käyttää. Parasta reissussa oli se, että osteopaatinkaan mukaan en ole onnistunut koiraa käytöstä huolimatta hajottamaan eikä sen  nyt toki pitäisi käytössä hajotakaan, mutta kyllähän se kylmä fakta on, että erityisesti agility ei ole koiran kuin koiran kropalle se ystävällisin laji. Zeldan tapauksessa se on vielä melkoisen stressaava ja aavistuksen liian kiihottavaa. Oli myös huojentavaa kuulla, että koira ei ole lainkaan niin huonossa jamassa kuin alkuun antoi olettaa eikä sillä tule kroppansa puolesta olemaan PK-puolella esteiden suhteen minkään sortin ongelmia. Jotain traumaa se on selkeästi saanut toiselle puolelle. Suurella todennäköisyydellä törmäämisestä ja tämä on sitten aiheuttanut niitä jatkuvia jumeja sinne sun tänne. Nyt saatiin siis ensimmäistä kertaa syy oireisiin. Oireisiin, jotka eivät itseasiassa näy tekemisvauhdissa vaan lähinnä fyssarilla ja hierojalla käytäessä. Kaukoissa olen hieman miettinyt, että joidenkin vaihtojen vaikeus (lähinnä seiso-istu) saattaa johtua jumeista tai muusta. Itse olen pistänyt niskajumit taistelun ja vetämisen piikkiin, mutta sen sijaan, että oltaisiin jouduttu leikkikieltoon niin taisteluleikkiä nimenomaan tulisi tehdä. Agilitystä pidetään nyt seuraavaan käyntiin taukoa, jotta saataisin kropan stressitasoa laskettua ja parantuminen kolhuista käyntiin. Pitäisi nyt hieman aikaa muutenkin välttää kaikkea stressaavaa ja kiihottavaa eikä mitään hirveitä saalisleikkejä, mutta taistella saadaan sekä metsässä juosta ihan vapaasti. Huonomman puolen hermoradat tai vastaavat pitäisi saada aktivoitua niin kroppa pääsisi tasapainoon tai jotain sinnepäin. Asiaa tuli todella paljon ja puolet meni luonnollisesti ohitse ja sekin vähä mitä tähän sain kirjoitettua ei välttämättä pidä lainkaan paikkaansa. Onneksi me treenaillaan tällä hetkellä sellaisisssa ympyröissä niin hakua kuin tokoa, jotka tukevat stressitöntä treenaamista. Niin ja uimista suositeltiin kanssa.

Agilityssä olen saanut lainata ihanaa Tellervo-aussia, jonka kanssa meillä oli myös kunnia osallistua SM-kisoihin West Coast Agility Teamin maxijoukkueessa. Suurin tavoite saavutettiin ja tehtiin tulos. Ennen tätä suoritusta takana oli kolmet treenit ja kolme starttia Raumalla.

Koitan nyt malttaa pitää tuosta agilitytauosta kiinni Zeldan kanssa, kun meillä ei oikeastaan ole sellaista kunnolla edes ollut. Agirotuun ei taida tulla briardeista joukkuetta ja Jänesniemen Elinan yksärille taidan lainata Tellervoa, jonka kanssa olisi tavoitteissa vielä jokunen startti juosta. Ja toisaalta nyt on hyvää aikaa keskittyä täysiä tokoon, koska edessä on ainakin SM:t ja rotumestikset.

Kasataan tähän loppuun vielä kesäkalenteria juhannuksesta eteenpäin:

Ti 28.6 Elina Jänesniemen yksäri, Tellervo, Tavoitteellinen kisatoko, Zelda

Ke 29.6 UPK rallytoko, Tesla, toko Zelda

To 30.6 WeCA Agilitytreenien veto

La 2.7 Briardien haku- ja leikityspäivä, Zelda

Su 3.7 Schapendoes erkkari, Tesla (ja Bitte)

To 7.7 Mielentilatreenit, Tesla

9.-10.7 Agirotu?

Ti 12.7 Tavoitteellinen kisatoko, Zelda

Ke 13.7 UPK toko, Tesla

Jazzailua tai ilosaarta, todennäköisesti ensimmäistä tällä budjetilla :D

Ti 19.7 Tavoitteellinen kisatoko, Zelda

Ke 20.7 UPK toko, Tesla

La 23.7 TOKO-SM, Laukaa, SBRY:n joukkue, Zelda

27.-31.7 Jari Kantoluoto Porissa, Zeldalla on viikonlopulle koirakkopaikka, mutta yritän saada lauantain vaihdetta viikolle.

30.7 Briardien tokomestaruus ja erikoisnäyttely, molempiin ilmoitettu.

Tuon listauksen, kun kirjoitin niin tajusin, että ne SM:t on ihan ovella, mutta eiköhän ne hyvälä treenisuunnittelulla etene. Agilityt jää sopivasti kesätauolle nekin. Hakutreenit tietysti pyörii kokoajan 1-2 kertaa viikossa. Ollaan pyritti pitämään toinen treenipäivä vakiona alkuviikosta ja toinen sitten vähän sen mukaan miten saadaan väkeä kasaan. Ja sitten kaikki omat toimi tokoilut ja esineruudut niin hyvin tämä kesä hurahtaa :)

Toukokuu tohinalla käyntiin

Pitäisköhän koettaa kevään ja auringon myötä hieman blogiakin potkia enemmän hereille? Sen verran on taas ohjelmaa ja treeniä tiedossa, että hyvä jos oma kalenteri pysyy perässä. Vappua juhlittiin vaihteeksi kotona keskustassa pyörähtäen. Koiralauma tuplaantui viikonlopuksi ja hyvin meni neljä narttua samassa laumassa kera yhden kollin.

Maanantaina huristeltiin turkuun treenaamaan tokoa Lentsun oppiin Lauran ja Ramoksen seuraksi. Blondit saivat omia koko kahden tunnin yksärin itselleen ja hyvin ne jaksoivat, kun vuoroteltiin kokoajan ja toisaalta oli aikaa keskustelulle eikä ollut kiireen tuntua. Sain Zeldalle hyviä ajatuksia ruudun opettamiseen ja peruutukseen kätevän treenivinkin. Katsottiin myös ohjattua ja tunnaria, joista erityisesti jälkimmäinen hieman aiheutti Zeldan päässä turhaa painetta, mutta nyt keskitytään kapulan palautuksiin ja vahvistetaan edelleen oikeaa mielentilaa. Oli kyllä ihan parhautta päästä pitkästä aikaa Lentsun oppiin. Viime kerrasta onkin jo vuosi. Näillä läksyillä kuitenkin olisi tarkoitus taas selvitä eteenpäin. Laura vielä parturoi hieman Zeldan suksia ja Tesla pääsi parin bortsun kanssa lenkille, joten ei sillekään ihan turha retki.

Tiistaina oli Zeldan agilityt Rajalan Elinan opissa ja tuntui, että taas ollaan päästy eteenpäin. Nyt tarvisi ohjaajan opetella juoksemaan niillä päkiöillä ihan tosissaan. Pääsinpä testaamaan hiukan myös lainakoiraa ja ehkä me vielä tämän kanssa käydään kisoissa. Tässä kohtaa lienee parasta todeta ääneen, että Teslan haaveet päästä SM-kisoihin edes joukkueessa on nyt suurella todennäköisyydellä haudattu. Jokin nyt ei vaan pelitä lajin parissa ja ensisijaisesti tarvitsisi saada selville syyt siihen, miksi koira ei kulje kunnolla kisaradoilla. Vappuaattona käytiin tämä vielä liedossa toteamassa. Ehtoosta vielä Zeldan kanssa tokoilua. Tehtiin sitä mielentilaa ja palautusta tunnarin kanssa sekä ohjattuun samaa juttua.

Keskiviikkona oli viimeinen kerta PK-tottista TVAn hallilla ja sen kunniaksi päätettiin kokeilla mitä A-esteelle kuuluu talven jälkeen. Sillehän kuului vähän liian kivaa. Hyppytreenit ei mennyt ihan putkeen, mutta nyt siirrytään tekemään esteitä ulos ja perjantaina käytiinkin "uudella" kentällä ottamassa keskiviikkoa huomattavasti paremmat treenit.

Torstain teemana oli mielentila ja tätä päästiin tekemään molempien tyttöjen kanssa. Teslan kanssa mennään eteenpäin tasaisen varmasti. Meidän yhteinen kupla on kasvanut ihan valtavasti kiitos Päivin. Tavoitteena on saada se niin vahvaksi, että uskalletaan mennä vielä tämän vuoden puolella kokeilemaan sen kestävyyttä rallytokossa. Ei se tokokaan ole vielä haudattu, mutta vaatii jonkin verran ensin kivoja kisakokemuksia rallyn puolelta. Zelda pääsi näyttämään tunnariongelmaansa Päiville ja saatiin kyllä kullanarvoisia ohjeita. Mulla on Zeldan kanssa hyvin paha tapa ahnehtia asioita, mutta nyt saatiin todella onnistunut treeni ja Zeldasta on ihan huippu huomata miten se edistyy silmissä treenin aikana. Ja sitä on niin helppo lukea, kiitos hörökorvien. Tästä olikin ihan huippukiva fiilis lähteä vetämään agitreenit. Kesälle olen karsinut kouluttamista aika minimiin, joten vedän toistakseksi ainoastaan joka toinen viikko agilityä ja keskityn muiden kouluttamisen sijaan enemmän omien koirien treenaamiseen.

Perjantaina oli aamulla vuorossa hakutreenit. Zeldalla oli vauhtipäällä ja se ensimmäisellä pistolla suoraan maalimiehen ylitse tätä huomaamatta. Seuraavalla se osasi sitten jo hieman paremmin ottaa nenän käyttöön ensimmäisellä lähetyksellä. Nyt alkaa olla motivaatio sitä, mitä sen pitää.

Lauantai meni kyllä ihan hukkaan, kun koko päivä meni koirien kampaamiseen...

Sunnuntaina otettiin sitten vahinkoa takaisin ja ahkeroitiin itsemme aamusti harjavallan ryhmikseen. Sinne mentiin kokeilemaan, jos tuomarisetä olisi tarpeeksi kiltti ja meillä olisi ollut mahdollisuus napata viimeinen sertti Zeldan kanssa. Tuomari setä ei todellakaan ollut turhan kiltti ja sen ensimmäinen kommentti Zeldasta oli, että liian pieni. Siitä sitten saattoikin arvella, että taisi jäädä se punainen nauha tänään saamatta ja Zelda sai lopulta ihan oman värisensä eli keltaisen nauhan. Maritalla kiitokset kuitenkin esittämisestä ja toivonmukaan käyttöluokassa sitten jahdataan sitä viimeistä seuraavan kerran. Tuomarin ainoa positiivinen kommentti arvostelussa oli tyypillinen pää ja kaikessa muussa olikin sitten puutteita. Minusta tuo on just täydellisen kokoinen ja turkkinen. Samalla vaivalla, kun vei Zeldan näytille niin toki ilmoitti Teslan kehään. Tuomari jatkoi samaa linjaa schapeissa ja jätti uroksissa pienemmästä päästä olevat koirat palkitsematta. Avoimen nartuille ei SA:ta heltynyt myöskään. Tesla esiintyi mun kanssa hienosti ja nappasikin punaisen nauhan ja tuomari sijoitti vielä valionartuista kärkeen ja siinä samassa ratkesi PN-kilpailu. Eikä se sitten puudelille riittänyt vaan nappasi komean nuoren miehen edestä punakeltaisen ruusukkeen ja se sitten tarkoitti, että kerran kun näyttelyyn tultiin niin loppuun astihan siellä sitten oli oltava. Mutta onhan se kaunis ja kivahan se on kuulla, että on jonkun muunkin mielestä:

Näyttelyn jälkeen H niinkuin huippu hieno harrastuskoira pääsi hiemen enemmän omille mailleen metsään hakuilemaan. Tehtiin kolmet pistot ja työskentely niillä erinomaista kevään ensimmäisestä helteisestä päivästä huolimatta. Ilmaisussa kyllä sen sijaan oli parantamisen varaan, mutta saattoi näkyä tässä kohtaa pitkä päivä takana.

Eipä tässä auta muukuin jatkaa samalla tohinalla kohti kesää ja nauttia näiden turkkihirmujen kanssa harrastamisesta ja iloita onnistumisista. Ehkä niitä jossain kohtaa tulee enemmän myös harrastusrintamalla kauneuskilpailujen lisäksi.

Huhtikuun hulinat

Tässä kuussa ollaan olut kohtuullisen ahkeria. Maastokausi on korkattu todenteolla ja tuntuu, että varsinkin esineruutuja olisi nyt kasassa tälle vuodelle enemmän kuin aiempina vuosina yhteensä. On ollut huikeita onnistumisia ja vaikeuden kautta voittoon räpellyksiä. Haussa on tapahtunut ihan hurjia harppauksia, joten toivo päästä kesäheinäkuussa kokeeseen on melkoinen. Täytyisi vielä saata itsensä aktivoitua sen suhteen, että lähtisi kentälle treenailemaan enemmän tottista.

Puolessa välissä kuuta vietettiin briardien tokopäivää ja se oli kyllä antoisaa. Zelda kävi tokokeessa ilman suurempaa menestystä. Zeldalla on periaatteessa kaikki liikket kasassa, mutta se mielentilan ja kokonaisuuksien kasassa pitäminen on aika haasteellista. Nyt onnistui kokeessa ne liikkeet mitä ei pitäisi osata ja ne mitä osataan taas epäonnistui. Ollaan toki tahkottu ohjattuu mielentilaa, että saadaan liikkeen alkuosa suoritettua eikä Zelda ole päässyt lainkaan noutamaan. Kokeessahan se sitten näkyi, kun koira oli ihan ylivireessä koko loppukokeen pystymättä keskittymään mihinkään.

Agilitykisoissa ollaan käyty molempien tyttöjen kanssa ilman suurempaa menestystä, mutta uskoa ei olla menetetty. Parempaa ohjausta ja kuntoa niin kyllä se siitä. Vappuna olisi vielä tarkoitus Teslan kanssa käydä kokeilemassa kuinka kulkee ja katsotaan sitten mitä tehdään.

Kesäksi alkaa olla mukavasti koiratapahtumia suunnitelmissa, joten niitä innolla odottaen :)