Agirotu

Muutamien vuosien tauon jälkeen päästiin pitkästä aikaa agirotuun, kun saatiin melko viime hetken paniikilla lopulta briardeista oiva joukko koolle. Samalla viime hetken päähänpistolla osallistuttiin pukuparaatiin. Pukuparaatissa pidettiin lähinnä hauskaa. Onhan se kiva näytös luontainen tapahtuma ja koirille erinomaista häiriötä, kun kuljetaan rivistössä muiden koirien seassa. Meidän koirat käyttäyty kyllä kaikki ensiluokkaisesti. Siitä huolimatta ei tällä kertaa voittoa irronnut.

Joukkueviestissä sijoituttiin 28/51 mikä ei ole ollenkaan hullumpi sijoitus. Zelda onnistui keräämään eniten pisteitä. Heti alkuun tultiin puomin ylösmenolta alas ja meni siitä vähän pasmat sekaisin koko loppuradan suhteen. Jos lähdöt on hätäisiä niin on koko ratakin. Olin suunnitellut, että appari pitää koiraa ja itse asetun hyvälle sijainnille edellisen koiran suorittaessa. Tänä vuonna tämä ei sitten ollut sallittua eikä radalle saanut ohjaaja tulla edes sivusta vaan piti tulla ns. lähtöviivan takaa. Järkevä ohjaaja olisi siirtynyt oikeaan sijaintiin edellisen tultua maaliin ja ottanut ylimääräiset sekunnit, mutta huonon kisapään omaava ja hätäinen ohjaaja otti koiran vauhdista mukaan ja jäi jälkeen. Radalla oli myös melko kinkkinen muurille vienti ja toinen haastava kohta oli suoran putken jälkeinen takaakierto. Ei siis ihan ykkösluokan taidoilla pärjännyt. Itse kaipaisin agirodun radoille enemmän ohjaajan teknistä osaamista kuin koiran taitoja mittaavia kompastuskiviä. Eniten kuitenkin toivoisi, että tuohon viestisysteemiin tehtäisiin selkeät säännöt, joita kaikki tuomarit noudattaisivat joka vuosi samalla tavalla. Jos halutaan ettei radalle pääse seuraava ohjaaja valmiiksi kutsumaan koiraa niin sitten pitäisi tuomareiden suunnitella radat niin, että lentävä lähtö olisi järkevä ohjausvaihtoehto.

Tulipahan taas osallistuttua. Järjestelyt saivat kyllä muutenkin aika paljon kritiikkiä. Lauantaina olivat aikataulut olleet kokoajan toivottoman myöhässä ja informaatio oli olematonta. Infossa eivät osanneet vastata oikein mihinkään ja moni olisi kaivannut lähtölistoja jonnekin näkyviin. Open SM-finaalista puuttui kuulemma fiilis. Omat muistot agirodusta on aina olleet kauhean positiivisia ja some muistutteli sopivasti omasta openSM-radasta ja silloin oli ainakin fiilis kohdillaan:

Noh katsoo, jos ensi kesänä eksyy Mikkeliin fiilistelemään mikä tunnelta siellä on. Ehkä Zeldallakaan ei ole silloin alla kuukauden treenitaukoa. Ja voisi osallistua noille yksilöradoillekin :)

Hieman oli pakko kaivella vanhoja agirotumuistoja enemmänkin ja tässä niitä muutama:

Tältä vuodelta en hirveästi ole onnistunut pukufinaalista kuvia bongaamaan, mutta tuolla oli nyt ainakin muutamat otoset:

http://nalminlad.kuvat.fi/kuvat/AGILITY/Agirotu+2016/160710+Pukukulkue/

Ensimmäisistä agiroduista ei taida olla mitään todistusaineistoa. Sallin kanssa ollaan joskus 2000-luvun puolella kaahattu briardijoukkueessa ja schapeporukalla ollaan saatu aina kunnon karkelot aikaan. Ehkä taas joku vuosi. Taitaa silti olla agirotu jäänyt vähän muiden karkeloiden jalkoihin...

Mutta kiitos Menomopeille, että päästiin taas tänä vuonna mukaan!