tiistai 26. heinäkuuta 2016

Agipitsit :)

Taisi olla eka kerta, kun pääsin agipitseille. Hieman pitsivieraiden ylipuhumana päätin ilmoittautua lainakoiran kanssa ja sitten vielä puudelin päätin ilmoittaa yhdelle hypärille mielenvirkistykseksi ja vähän katsoakseni miten se kulkee. Kulkihan, mutta aikaa tuhraantui kepeillä sekä karmeissa hypyissä, kun koira hyppäsi ainakin metrin verran... no melkein.

Edellispäivän Laukaan retki painoi aikalailla ja katsellessani unkarilaisen MM-tuomarin ekaa rataa niin meinasi epätoivo itkeä, että en ikinä opi moista edes ulkoa. Oppihan tuon ja videokin lopulta näyttää siltä, että sitä kehtaa katsoa.


Muita ratoja ei tullut videoitua, kun meni sen verran päällekkäin kaikkien kanssa ja helteessä ei jaksanut säätää mitään ylimääräistä. Kaikilla radoilla kuitenkin kontaktit otettiin ja saatiin onnistumisia ja selvittiin alusta loppuu haasteista huolimatta. Alkoi tuntua paikoitellen melko agiliidolta Tellervon kanssa juokseminen. Haastavia oli kyllä meille kaikki radat, mutta erittäin opettavaista ja parasta kaikessa, että ei jäänyt sellaista epätoivoista fiilistä vaan lähinnä kasvoi innostus päästä kisaamaan pian uudelleen :)

Teslalla oli Markon kanssa ainakin kivaa, jos ei muuta ja minusta se kulki hyppyjä lukuunottamatta hyvin. En sitten teidä kannattaako 7-vuotiaan koiran kanssa enää lähteä tahkoamaan tuota tekniikkaa vai keskittyä rallytokoon. Ei se kyllä ennen ole noi karsea ollut tai sitten olen vaan ollut tyhmä enkä ole tajunnut. Kieltämättä ollut tässä viime aikoina sellainen paskakoirankouluttaja ja paskakoiranomistaja fiilis kerran, jos toisenkin... lajissa kuin lajissa.

Pentukuume alkaa olla melko valtava ja odottavan aika on senkin suhteen pitkä. Toki Zeldan kanssa riittää vielä vuosiksi tavoitteita ja treenattavaa, joten ei siinä huolta, mutta kyllähän tuohon mahtuisi pikkuhiljaa pentu kasvamaan ja oppimaan. Ei se nyt vielä huomisen hätä ole, mutta sanotaan, että vähintään tässä vuoden sisään olisi kiva.

Teslan kanssa mennään nyt ainakin ahvenanmaalle parin kuukauden päästä ja jos sieltä ei irtoa muuta kuin yliaika nollia niin treenaillaan rallya ja käydään vähän reissussa. Ulkomaan matkaa on loppuvuodeksi jo kiikarissa ja ehkä noita balttian maitakin voisi sitten lähteä valloittamaan matkailun ilosta, jos ei muuta.

2 kommenttia:

  1. Voi maire älä masennu *peukku*
    Paskakoirankouluttajafiiliksiä täälläpäinki ja varmasti monella muullaki suunnala aina silloin tällöin.
    Joskus minusta tuntuu että onki ihan paskakoiria mutta onneks ne ajatukset ei kauas kanna ;)
    Mie tsempitän teitä :)
    T.Minna ja oikeesti paskakoira Rilla, joka tänään pyöri lehmänpaskassa.. :/

    VastaaPoista
  2. Ei se masennus onneksi kauan kestä :) Saatiin tänään (meille) sen verran suuria sanoja, että taas on hyvä fiilis. On se vaan hienoo kuulla, että koirassa on energiaa, vaikka oon mä sen aina tiennyt, mutta kiva, että sen huomaa joku muukin. Ja meiän suhdekin on hieno. Että ei tästä muuta kuin taas etiäpäin <3

    VastaaPoista