Järki jäässä ja noutotilitys part2

Voihan pakkanen, minkä teit :( Olihan se ollut vähän liikaa kuviteltua, jos ei olisi lämpömittari taas laskenut 20 asteeseen. Lauantain Heinin agikoulutus peruuntui ja multa ilmeisesti on pää jumissa pakkasen takia, kun unohdin tänään totaalisesti meidän ohjatut tokotreenit! Tänään ois ollut teemana mm. ruutu, joten arvata saattaa, että pännii? Tai sitten vuorotyöt sekottaa pään, kun en tajua mikä päivä on...

Mutta hei me ollaan taas tokoiltu tai ainakin sinnepäin yritetty...

Sain vinkin, että kapulan räkimiseen voisi auttaa, kun siirtyisi lattiatasolta korkeammalle ja koira joutuisi katsomaan ylöspäin ja antamaan kapulan ylöspäin. Aluksi se tuntui tehokkaalta, mutta äsken treenasin muovikapulalla, kun metalli on unohtunut jäätymään autoon niin saatiin enemmän aikaan hampaanjälkiä kuin onnistumisia. Tesla osaa istua kapula suussa semmosen kolmisen sekkaa ennenkuin keksii jotain muuta. Nyt se on yhditänyt tassulla läpsimisen noutoon. Kokoajan keksii uutta kivaa, joten tuntuu mahdottomalta saada se ymmärtämään, että riittäisi, kun pitäisi sitä kapulaa nätisti suussaan. Ja naksun olen pääsääntöisesti jättänyt pois noutotreeneistä...

Toisaalta, mitä mä murehdin jostain noudosta, kun alokasluokkakaan ole ikinä valmis? Paikallamakuu on jumissa. Pitää varmaan odottaa kevääseen, että päästään sitä jokapäivä treenaamaan ulos ja voidaan oikeasti ottaa sitten metreittäin ja sekunneittain sitä kestoa. Jossain kohtaa tuo koira nimittäin ohjatuissa aina ponkasee seisomaan. Ei yleisesti lähde kyllä minnekään haahuilemaan. Kotona kyllä makaa ruokakupin avulla ihan kivasti, vaikka kuinka kauan. Koetin etupalkkaa vähän ohjatuissakin ja tuntui toimivan, mutta ei se paljon auta, että kerran viikossa pääsee kokeilemaan. Varsinkin, kun ei muista edes sitä yhtä kertaa.

Seuraaminen on vähäiseen treenimäärään nähden edistynyt ihan kohtalaisesti. Auttaa kummasti, kun tekee itse käännökset siististi ja alottaa kropankääntämisen ylhäältä eikä vedä semmosia äkkijarrutuskäännöksiä, joihin koiran on mahdotonta päästä mukaan... Se on sitten toinen asia kestääkö toi seurata pidempää pätkää lähtemättä haahuilemaan muualle. Palkattomuutta pitäs päästä kanssa treenaamaan enemmän.

Tokotreenien ohella vähä temppuiltiin kaikkea kivaa ja targettia vahvisteltiin, joten koira oli ainakin puuhasteluun äärimmäisen tyytyväinen. Taidan lähteä jäädyttämään järkeäni hieman lisää tuonne pakkasii, jotta voi sitten loistaa yövuorossa. Toivottavasti muistan huomenna mennä vetämään agitreenit...

Agia agin päälle

Pahimmat kiireet ovat ohitse ja työvuorojen tahti rauhoittunut, joten nyt sitten koitetaan tsempata, mutta eihän mun päähän juuri nyt mahtuisi muuta, kuin agilityä. Eilen tokokoutsille menin myöntämään, että viikon kotiläksyt on tekemättä, mutta onneksi Tesla oli ne silti tehnyt. Tosin kysymys, miten te olette tuota treenanneet oli osoitettu minulle. Kyseessä oli siis liikkeestä seisomisen seisominen paikoillaan, kun ohjaaja palaa koiran luokse. Otettiin sitten pari harjoitusta targetilla niin, että pyrkimyksenä kiertää koiran ympäri ja vapautus siitä, että koira ei käänny mun mukana. Alkoi jo treeneissä toimia, joten ei tämä meillä iso ongelma ole. Lähelle vaan pitäisi päästä. Luoksetuloa otettiin myös ja siinä ei ole muuta kuin eteentulon väljyys pitkällä matkalla. Lyhyellä matkalla ajautuu ihan nätisti lähelle, mutta pidemmällä etäisyydellä jää se reilu puolimetriä turvaväliä. Pitää varmaan siirtyä matkan pidentämiseen metri kerrallaan. Mutta mistä sitä saisi inspiraatiota treenailla tokoa? Mulla on hirveä ongelma, kun en malta opettaa pitkäkestoisia liikkeitä rauhassa. Niinku vaikka nyt toi kirottu paikalla makuu, jossa koira pongasee jonkin aikaa nätisti makoiltuaan seisomaan. Juu on meillä loistava tekniikka voittajan kaukoihin. Ja se tärkein ohje ohjaajalle: Anna käskyt rauhassa, ei ole mikään kiire!

Tästä päästään agilityyn, jossa on niin kiire, että käskyjä ei edes ehdi käyttää eikä ole tarpeenkaan :) Viikko sitten maanantaina oli Karoliinan vetämät treenit, joista saatiin paljon irti, vaikka koetettiin treenata vain vähän. Ne laajat kaarrokset pitäisi saada kuriin ennen kuin ollaan kolmosissa, mutta onneksi siihen on aikaa ja koira nuori. Loppuviikolla koiratouhut jäivät vähemmällä työkiireiden takia. Tesla sentään käväisi tanssahtelemassa Lauran ja Anssin kanssa keskiviikkona sekä leikitti Heiskua samalla reissulla vähän kyläillessään Ulvilassa.

Sunnuntaina sitten yövuorojen päälle Raumalle kohti odotettua Janita Leinosen radanlukuluentoa, joka oli kyllä paras luento ikinä! Reiluun nelituntiseen mahtui paljon asiaa, tuli mielenkiintoisia näkökulmia, uusia ahaa-elämyksiä sekä vanhan kertausta sopivasti samaan pakettiin tiivistettynä. Ja kyllä mä olen niin monissa asioissa ollut oikeassa ja jopa itsekin tehnyt oikein, vaikka vielä on paljon opittavaa. Hyvin lohduttavaa oli myös, että eritekniikoita ja ohjaustyylejä tulee käyttää niin, että ne on mahdollista toteuttaa. Kaikki ohjaajat eivät juokse yhtä lujaa ja kaikki koirat eivät osaa yhtä hyvin, mutta paljon voi opettaa. Jos treeneissä tulee vastaan joku kompastuskivi niin sitä ei pitäisi kiertää vaan treenata. Harmittavan usein vaan on mielessä, että pitää suorittaa mahdollisimman monta estettä tai päästä juoksemaan sama treenirata mahdollisimman monta kertaa ympäri ennemmin kuin tehdä, vaikka ne neljä ensimmäistä hyppyä kunnolla ja oppia jotain. Oman koiran kanssa harvemmin juoksen koko rataa putkeen vaan pyrin aina ottamaan pienissä pätkissä. Tosin Tesla ei kestä mitään hirveää hinkkaamista, joten sekin pitää ottaa huomioon. Uudet jutut pitäisi aina ensin harjoitella kunnolla virtuaalikoiran kanssa ja vasta sitten mennä söheltämään radalle omansa kanssa eikä siitä siltikään todennäköisesti tule mitään ;)

Asiaa tuli tosiaan paljon ja kirjoitin itselleni tärpit pieneet muistivihkoon. Rataantutustumista, muistiharjoituksia, linjojen suunnittelua, estevarmuutta, mahdollisia ratkaisuja eikä mitään suunnitelma B:tä... Yhden mielenkiintoisan pointin voisi nostaa esiin liittyen koiran kanssa kilpailemiseen radalla mitä itse on ole ajatellut eikä onneksi ole schapen kanssa mikään ongelmakaan, kun tuolla ei ole erityisen voimakasta saalisviettä. Eli koiran tulisi suorittaa ennemmin esteitä kuin lähteä jahtamaan ohjaajaansa. Me ollaan onneksi kontakteilla treenattu sitä, että vapautus ei tapahdu liikkeestä, mutta ehkä pieni kertauskuuri olisi taas paikoillaan. Ja estevarmuutta voisi muutenkin treenata enemmän. Ja omille ryhmäläisilleni kyllä sain ajattelemisen aihetta, kun on hyvin erityyppisiä koiria, kuin omani.

Kertakaikkisen loistava luento ja suosittelen kaikille =) Erona noihin huippujen koulutuksiin suurimpana ehkä se, että koulutusten jälkeen tulee yleensä semmoinen toivoton olo, mutta nyt jäi se tunne kokonaan pois ;) Ja odotan kyllä valtavalla innolla, että päästään huhtikuussa Teslan kanssa Janitan oppiin ihan käytännössä. Kiitos schapejen aktiiviselle agivastaavalle, kyllä meidän kelpaa!

Eilen oli sitten tokotreenien päälle Marjo Heinon agit. Tykkäsin ihan hulluna tämän kerran treeniradasta. Se oli sopivan simppeli, mutta siinä oli hyviä kohtia, joissa pääsi treenaamaan mm. niistoa ja takaaleikkauksia. Keppikulma oli vaikea, mutta halusin sitä vaikeana treenata ja se onnistui jotenkin kuten. Lisää keppitreeniä! Meidän kompastuskivi oli keinu. Jokakerta, kun leikkasin takaa niin koira kääntyi keinulla ympäri. Tämmöinen valtava ongelma hyppäsi suoraan silmille, mutta nytpähän tiedän mitä treenata. Estevarmuuden eteen on tehtävä töitä ja tästä meidän koutsikin piti pienen puheen erittäin aiheesta ihan yleisesti kaikille. Olen kyllä taas ollut hieman tyhmä, kun olen unohtanut meidän taannoisen keinuongelman ja olen varmaan alitajuisesti jatkanut vaan sitä, että juoksen vierellä ja turvaan koiran keinua. Pitää ottaa namit uudestaan keinulle ja opettaa koira suorittamaan este ilman tukea ja turvaa. Tänään menen kouluttamaan ryhmääni, josta on näillä näkymin kaksi koiraa pois, joten ehtinen ottaa hieman keinua Teslan kanssa ja huomenna ajattelin vapaapäivän kunniaksi mennä hallille treenaamaan takaaleikkauksia kepeillä ja keinulla sekä sitä estevarmuutta. Agility on kivaa ja kyllä meistä vielä joskus jotain tulee ;)

(Lähtötilanneongelmasta ei sitten puhuta mitään tänään...kröhöm...)

Agitreenii ja vähän tokookin

Maanantain oli agissa Heinin radan kertausta. Ei mennyt niin loistavasti kuin lauantaina, mutta saatiin tiistaiksi puhtia aloittaa "tavoitteena täydellinen pujottelu suunnasta suuntaan ilman tukea". Aloitettiin 90 asteen kulmista lähettäminen ja alusta loppuun itsenäisesti eteneminen kuudella kepillä. Sujui paremmin niin, että koira joutui kiertämään ekan kepin eli lähetys ohjaaja keppien vasemmalla. Toiselta puolelta menee joka toinen kerta tokasta välistä... hmmm.

Maanantain oli myös ohjattua tokoa, luoksetulo meni kokonaisena liikkeenä nappiin, eteentulo saisi olla tiiviimpi. Nouto nyt on vaiheessa, eli luovuttamista ja pitotreeniä. Hyppy on ihan jees, mitä nyt hyppää herkästi vinoon ja väistää, kun tulen vierelle... Muuten ei olla taas jaksettu tokoilla. Keskiviikkona oltiin tanssimassa. Otettiin askelkuviota, jota Tesla oli viimeksi jo Lauran kanssa treenannut. Sitten viime kerrasta kertauksena käsistä tehdystä renkaas hyppelyä ja uutena kumarrusta. Kotiläksyksi opettaa läppäsee tassulla jotain kantta tai post it -lappua tmv. Kerran vähän treenattiin ja tassuttelu on Teslasta kivaa, tosin sen lätkiminen oli aika holtitonta :D

Sunnuntaina oli sitten odotetut ATT:n kisat Liedossa. Aamusti meinasi lähtö omasta säätämisestä johtuen venähtää, mutta yllättäen emme eksyneet matkalla ja olimme hyvissä ajoin ilmoittautumassa. Ensimmäisellä radalla Tesla oli ihan jäässä, mutta ei läheskään niin paha kuin syksyn koulutuksessa. Se viihtyi putkessa niin kauan, että varmaan käveli sen läpi ja sitten mietti jokaista kontaktia ja sitten tuli pari ihme kieltoakin matkalla, mutta tulos saatiin ja reilulla yliajalla maaliin. Olin varautunut katastrofiin, joten pieni epäröinti ja jumitus ei maata kaatanut. Ja Tesla yllätti olemalla toisella radalla oma iloinen itsensä ja vauhtiakin oli riittävästi! Ekalla radalla piti vähän miettiä vieraita esteitä, mutta palautu nopeasti eikä tilanne jäänyt päälle. Tehtiin mielestäni loistava vitonen. Alku oli ruma, kun koira oli ihan ylikierroksilla, repi hihoi ja karkasi mun hienosti suunnitellun niisto-alun, mutta takaaleikkaus A-esteellä pelasti. Kielto tuli yllättävässä paikassa, kun puomin jälkeen oli hyppy hyvässä linjassa, mutta ilmeisesti Tesla bongasi nurkassa istuvan ratatyöntekijän kontaktilta ja en ollut tarkkana, joten ehti suunnata kulkunsa kohti nurkkaa hypyn sijaan. Samalla sekunnilla, kun huomasin koiran harhautuvan ja kutsuin niin palasi välittömästi kuulolle ja kyseli häntä heiluen minne matka jatkuu. Parin hypyn kautta tehtiin ehkä parhaat kepit ikinä ja päästiin maalin alittamalla hairahduksesta huolimatta ihanneaika reippaasti!

Kolmas rata oli hyppäri ja sille ei ollut odotuksia. Olin suunnitellut valsseja enkä tainnut ehtiä yhteenkään mukaan kunnolla, kaarrokset olivat luokkaa valtavat... Ohjaaminen ei ollut kaunista, mutta koira teki. Kepeiltä tuli yllättäen vitonen. Veikkaan, että vauhtia oli enemmän kuin kokemusta, joten Tesla liukui tokasta välistä ohitse vahingossa. Toinen vitonen tuli kiellosta, kun muurin jälkeen ei jatkanutkaan pituudelle vaan meinasi taas käydä tervehtimässä ratahenkilöä :D Aikaa kului kaikkeen säätöön ja laajoihin kurveihin. Hyppäreihin pitää hioa ohjaustekniikkaa ja paljon!

Kisakuume kasvoi! Helpottavinta ja parasta oli huomata, että meidän agi ei ole sidonnaista omaan halliin. Minne seuraavaksi? Apua kisakalenteri on tyhjä ;)

Very well handled!

Kyllähän nyt Teslan kaltaista koiraa on helppo esittää, kun se toimii kehässä kuin unelma. Aikamoinen kehu silti kehäkammoiselle handlerille, joka on juossut kehänauhojen sisällä alle kymmenen kertaa elämässään eikä ole koskaan pahemmin treenannut näyttelyesiintymistä. Tokosta on kyllä hyötyä kehässä tai sitten Tesla on vaan luonnonlahjakkuus ;)


Tesla tosiaan repäisi tänään Turku KV:ssä aikamoisen potin eli rotukehässä tuli kaikki mahdollinen hienon arvostelun kera:


Very typical. Exc. propertions & temperament. Very well handled! Feminin head. Good lines. Correct chest. Very good angulation. Very good movement. Acceptable coat. 
NUO/ERI NUK/1 SA PN1 ROP SERT CACIB

Tuomarina oli Itävaltalainen Phyllis Poduschka-Aigner, joka arvosteli myös ykkösryhmän koirat. Kokoontumiskehässä ei vilkaisutkaan koiraa vaan totesi "we know allready" tai jotain vastaavaa. Loppu odottelut Tesla esitti maahan-hau-down-maahan-hyppyvasten-hau häntä vinhasti heiluen, kun muut koirat seisoivat ympärillä puupökkellöinä. Tunsin oloni hieman ulkopuoliseksi jakkupukujen, harjojen ja suihkepullojen keskellä. Onneksi en aamulla vetänyt päälleni hupparia ja tennareita. Ehdin onneksi hieman ajatella ennen isoa kehää, kun meidän edessä oli joku sheltti, jonka omistaja käveli kunniakierroksen ja jätin reilusti väliä, mutta onnistuttiin silti saamaan heidät kiinni puolessa välissä kehää. Loppuajan keskityin koiran aloilla pitämiseen, kunnes tuomari tuli kohdalle ja yllätykseksi heilautti jatkoon kahdeksan muun koiran kanssa. Sitten taas keskityttiin aloilla olemiseen kunnes päästiin vielä eestaas juoksuun. Seuraavaksi koettiin pienoinen järkytys, kun kuuluttaja kuulutti, että neljänneksi sijoittuu schapendoes!

Eihän tässä voi olla kuin äärettömän ylpeä pikkupiskistään. Suurkiitokset Lauralle, Anssille ja Heiskulle, jotka malttoivat olla meidän kanssamme loppuun asti, vaikka Teslan ja Heiskun kehät olivat heti aamusti. Kyllä nuo näyttelypäivät ovat vaan väsyttäviä, mutta hyvin Teslalla riitti vielä energiaa isoon kehään, nyt kyllä maittaa uni. Nyt olisi sitten kaksi SERTiä plakkarissa, joten kai se kolmas on pakko metsästää joskus. Seuraavan kerran kehässä varmaan Raumalla toukokuussa. Kevät keskitytään agilityyn, tokoon ja tanssiin. Vielä ei hurahdettu näytelmiin, vaikka ihan mukava oli nähdä muita schapeja (paljon vieraita naamoja ja koiria) ja hieman ehti siinä kahden kehän välissä juostessa juorutakin. Kyttäsin siis myös naapurikehän enkkusprinkkuja ;) Ison kehän odottelun ansiosta pääsin myös seuraamaan briardkehää, ahdistelin muutamia silmiin pistävien briardien omistajia (enkä osunut kovin hutiin, enkä tarkoita kehässä pärjäämistä, vaan omaa makua) ja hieman myös ikäviä uutisia kuulin, kun meidän Sallin Lyyli-sisko on lopetettu joulukuussa :`(

Asiasta iloisempiin. Huomenna koetetaan ottaa palkintokuvia, tokoilla ja agiliitä, seuraavaksi siitä raporttia! Enkä aio suostua ylimääräisiin työvuoroihin.

ps. edit 23.1 Eilisestä sulatellessani unohdin tuon otsikoinnin tärkeimmän pointin eli erityisen iloinen olen tuosta, että tuomari arvosti sitä vapaata tyyliä, jolla mielestäni koira kuuluu esittää eli hihna löysällä hölkäten ja omin jaloin seisten vapaasti.

Liikaa töitä?

Kyllä!

Tämä viikko ei ole mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Mulla on ollut neljä työvuoroa, joiden takia meni ensin maanantain agitreenit sivu suun, mutta päästiin onneksi ottamaan hieman treenia tiistaina oman treenien vedon jälkeen. Keskiviikkona suostuin hyvää hyvyyttäni maailman turhauttavimman koulupäivän päälle töihin, kun ketään muuta ei saanut. En osaa sanoa ei. Teslalle järjesty kyläpaikka ja Laura vei sen vielä tansseihin mukanaan ja hienosti tanssittikin! Tesla oli oppinut pari uutta temppua, ryömimistä ja käsien välistä hyppyä ja työskennellyt hienosti Lauran kanssa. On se taitava :)

Tänä aamuna oli WeCAlle Stenbergin Heinin agikoulutus ja minä tykkäsin ainakin ihan hulluna! Mulle uutena kuviona tuli flibbi/flippi joka on vähän kuin valssin ja persjätön yhdistelmä ja muutaman toiston jälkeen sain sen jotenkin onnistumaan. Tesla irtosi puomin toista puolta layroiden puomin ali menevältä putkelta toiselle aivan loistavasti! Kepeillä tuli jotain ihme häikkää, mikä varmaan johtui mun jarruttelusta, kun keppien jälkeen käännyttiin 180 astetta takaisinpäin putkelle. Tesla osaa hakea sisäänmenon itsenäisetsi ja pujottelee kohtalaisen itsenäisesti, mutta ei tarpeeksi :) Pitää ruveta treenaamaan tosissaan erisisäänmeno kulmia, leikkauksia takana ja edessä sekä saada entistä itsenäisempi pujottelu aikaiseksi. Päällejuoksut sujuivat loistavasti, kun en unohtanut koiraa ja siihen oli hyvä lopettaa. Aivan mahtava kouluttaja ja toivottavasti päästään osallistumaan kaikkiin keväällä järjestettäviin koulutuksiin. Radalla taisi olla yhteensä 36 estettä ja päästiin 22. mikä on aika hyvin meiltä. Loppuunasti pääseminen olisi tarkoittanut, että ei olisi opittu mitään uutta tai kokeiltu eri ohjaustyylejä. Rataantutustumiseen käytetiin huolella aikaa ja käytiin erivaihtoehtoja, joista muutamaa halusi heti kokeilla ja hylätä ensimmäisen oman suunnitelmansa. Seuraavaksi sitten onkin Janitan radanlukuluentoa, jos siitä olisi iloa niin oppisi itsekin valitsemaan joskus ne parhaat tiet! Mun pitää treeneissä palkata Teslaa ahkerasti ohjauksen lukemisesta, koska koiralla on tapa lukea itse rataa ja kaaren on välillä laajat. Näitä voi treenata ihan ilman esteitä, että koira tulee hanskaan, kun ohjataan niin. Sitten en saa unohtaa koiraa seläntaakse tai muualle tai se keksii kyllä omaa tekemistä. Agility on tekemistä yhdessä. Allekirjoitan kaikki neuvot eikä ollut vastaanväitettävää.

Nyt pakkaamaan näyttely reppua ja ottamaan toivottavasti muutaman tunnin unet!

Liikaa harrastuksia?

Meidän kevään kalenteri alkaa olla valmis, mutta kyllä se vaan on kysynyt pään vaivaa suunnitella sitä. Meillä on liikaa harrastajia. Mitään ei raaskisi jättää ja kaikessa tahtoisi olla mukana. Koiraharrastukset on vaan parasta, ei muuta tarvi. Tai no kerran viikossa on kiva käydän tuulettumassa hevosen selässä. Siellä Teslalla tosin on ihan oma harrastus, paskan syönti, silloin kun pääsee mukaan.

TVAn ekat lukiotreenit sujuivat kivasti ja meidän uusi koutsi Ninni vaikutti ensi tuntumalta ihan superilta. Heti osasi puuttua minun miljoonaan ylimääräiseen eleeseen ja Tesla tarvii käskytystreeniä, kun on sitä intoa niin paljon, että kuvittelee aina tietävänsä mitä tehdä, kun liikkurin käsky käy. Kivaa päästä taas tokoilemaan ohjatusti. Katsellaan mitä kevät tuo tullessaan...

Ja hyvin tuo koira jaksoi agilityä tokon päälle.  Tosin nyt meillä saattaa osa treeneistä olla lauantaisin. Katsellaan miten työvuorot antaa periksi. Onneksi on hallille avain niin pääsee kyllä periaatteessa koska vaan treenaa. Seuraavat kisat olisi tarkoitus startata tosiaan Liedossa ja Lempäälässä...

Meillä oli mahdollisuus valita jatketaanko koiratanssin jatkokurssilla keskiviikkoisin vai sunnuntaisin. Keskiviikkoa vastaan soti se, että silloin on myös viikottaiset pelastuskoiratreenit. Sunnuntaisin meillä taas on tulevina viikonloppuina jatkuvasti menoja. Käytiin keskiviikkona tämän vuoden ekoissa treeneissä ja jäätin ns. metsäporukkaan. Toinen porukka treenasi raunioilla. Tesla ei taida olla raunioilla treenannu kertaakaan, mutta meille sopii metsäreenit, joita mennään enemmän PK-haun tapaan, mainiosti. Puin koiralle valjaat ja tuntui, että se tajusi heti mistä on kyse ja intoa riitti. Eka ukko otettiin niin että koira sai nähdä puoleen väliin matkaa, kun ukko lähti ja sitten käänsin koiran pois ja lähetin ukolle. Sujui hienosti eikä empinyt kuulemma yhtään maalimiehen luo menemistä. Sillä aikaa, kun palailtiin keskilinjalle niin toiselle puolella haamu. Tesla ei reagoinut valoon eikä heilumiseen pimeässä, joten jouduttiin ottamaan kolistelua ääniavuksi. Koira kävi tekemässä tyhjän toiselle puolelle, jossa maalimies oli ekana ja uusi yritys ja lopulta koira lähti oikeaan suuntaan ja menikin innolla, kunnes tuli mukamas liikaa lunta vastaan ja veti jarrut. Siinä heilutteli häntäänsä ja halusi kovasti maalimiehelle, mutta ei voinut mennä lumen läpi. Menin siinä sitten rohkaisuksi mukaan ja sitten päätti, että eihän sen ukon luo voi lainkaan mennä. Onneksi saatiin tilanne korjattua ja tästäkin maalimiehestä tuli kiva kokemus, mutta järki sanoo, että jätetään haut siihen, että fyysiset olosuhteen on koiralle hieman helpommat. Tänä talvena on tullut niin paljon lunta, että vaikka tuo nyt muuten loikkii mun perässä, vaikka missä hangessa, mutta keskeneräiselle hakukoiralle fyysisesti rankka maasto on vähän liikaa ja sitten kun noi viikottaiset treenit alkaa kuudelta niin pimeät olosuhteet on varautuneelle koiralle vähän liian haastavat...

Ja keskitytään nyt oikeasti agilityyn ja temppuiluun :) Tesla on niin energinen ja innokas, että ei se ihan pienestä väsähdä, mutta kaikkea ei ole pakko saada heti, pitää vaan nyt malttaa. Enköhän mä sinne hakumetsiin pääse sitten rämpii, kun niiden aika on.

Lukiolainen

Käytiin tänään ilmoittautumassa TVA:n tokoryhmiin. Aamulla lähdin hakemaan (eli siis herättämään) Lauran ja Heiskun kyytiin. Heiskulla oli edessä tasokoe ja me ilmoittauduttiin siinä heti perjantain kympille, jonne oli tarkoitus mennä ja paikka saatiin, kun olimme ajoissa. Oletettiin molemmat Lauran kanssa, että Heisku olisi myös kymppitasoa, koska kummankaan meidän koirat eivät ole vielä kisavalmiita eikä varmoja, vaikka osaavatkin ALOn liikkeet. Heisku laitettiin kuitenkin suoraan lukioon, joten päätin sitten, että samapa tuo, jos mekin kokeillaan mennä tasokokeeseen ja niinhän siinä kävi, että Tesla siirtyi myös lukioon… Eikun uudestaan jonon hännille, joka oli ehtinyt tasokokeen aikana kasvaa mukavan pituiseksi, kun koiramäärä oli vähän yllättänyt ja kaikki paikat olivat jo melkein täynnä. Siinä sitten arvoin, että jatkanko silti kympillä vai otanko tokon ja agin samalle päivälle. Päädyin jälkimmäiseen.

Tasokokeesta hieman… Ollaan pidetty tokosta parin kuukauden treenitaukoa pieniä olohuone treenejä lukuun ottamatta, joten aika kylmiltään mentiin. Pihalla ehdin vähän kerrata jääviä, mutta heti kokeessa meni maahanmeno pieleen. Kyllä vain, ohjaaja onnistui jännittämään. Mun on pakko alkaa vahvistaa tolle käskysanoja niin, että sanon painostavasti ”odota” ja iloisen heleästi ”maahan”, koska kisatilanteessa tulen sanomaan molemmat käskyt jommallakummalla tavalla. Tesla osaa jäävät periaatteessa hyvin, mutta jos olen kerrannut juuri pysähdystä ja en sano seuraavalla kerralla ”maahan” tarpeeksi painostavasti se tarjoaa pysähdystä ja päinvastoin. Toisaalta pihalla otin molemmat putkeen ja teki täydellisen oikein, mutta heti seuraavilla toistoilla alkoi arpominen. Kokeessa otti liikkeestä pysähtymisen kuitenkin oikein, vaikka jouduin korjaamaan maahanmenon kaksoiskäskyllä.

Seuraaminen hihnassa oli aivan hirveää, mutta eihän me sitä treenatakaan muulloin, kun pakotettaessa. Olen laskelmoinut, että saadaan se ykköstulos alokkaasta kyllä ilman kympin seuraamista hihnassa. Yllättäen ilman hihnaa meni pätkittäin jopa hyvin, mutta eihän me olla pitkiä pätkiä otettukaan, joten vähän lähti aina haahuilemaan ja käännökset pitäisi ohjaajan treenata kävelemään ilman koiraa jotenkin päin.

Sitten se meidän entinen kompastuskivi nimeltään hyppy onnistui suhteessa parhaiten. Sanoin, että ei olla otettu kokonaisena, mutta koira istu nätisti perusasennossa ja hyppäs käskystä (tosin ihan vinoon) ja pysähty käskystä (tosin seisoi ihan vinossa) ja odotti kunnes päästin sivulle (tosin vähän steppaili). Ja tämä kokosarja namit taskussa!

Paikallamakuusta ei sitten tarvitse edes puhua. Alussa sanottiin, että teki koira mitä tahansa niin ei saa kutsua luo tai muuta, että ei tule kaaosta. Tesla alkoi heti alkuun kovasti nuuskuttaa ruohomattoa ja ilmeisesti löysi sieltä jonkun herkkupalan, jonka syömistä varten piti nousta ylös. Kun sai herkkumurunsa syötyä, jäi vähän hölmistyneenä paikoilleen seisomaan, mutta ei lähtenyt haahuilemaan. Tästä huolimatta esiinnyttiin lukiolaisen tasoisesti ja päästiin siirtymään eteenpäin. Otin kyllä heti putkeen pari lyhyttä paikallamakuuta ja palkkasin makuusta ja vapautin. Teslan kanssa pitää muistaa myös liikkuritreeniä, koska siinä vaiheessa, kun liikkuri sanoi ”paikallamakuu”, niin Tesla ennakoi jo tulevan ja heitti maate.

Kokonaisuudessaan meillä oli perusasentoon siirtymiset hieman hukassa liikkeessä kuin liikkeessä. Tähän otetaan nyt naksuttelukuurina niin, että treenataan vaan jäävien loppuosia, eli sitä että koira oppii seisomaan ja makaamaan, kun astun sen sivulla ja nousee käskystä perusasentoon. Näitähän me ei olla edes treenattu vaan tähän asti palkattu nimenomaan kaikesta muusta kuin perusasennosta. Samalla tulee vahvistettua käskysanoja.

Itselle on kyllä ihan superhelpotus päästä treenaamaan ohjatusti myös noutoa ja avon kaukoja (toivottavasti myös korkeampien luokkien liikkeitä silloin tällöin). Katsellaan sitten, jos silloin tällöin jätetään toko tai agitreenit väliin. Tokokurssi on kuitenkin vaan kahdeksan kertaa ja agi koko kevään, joista jokatoinen kerta siis Marjo Heinon opissa. Heiskun kanssa ei kyllä päästy samaan ryhmään, mutta ei se maata kaada. Olisi vaan ollut hauska, kun olisi ollut kaveri samassa ryhmässä, niin oltaisiin paremmin voitu toinen toistamme patistella treenaamaan omalla ajalla!

Tuoreet lukioaistytöt pääsivät pitämään tasokokeen päälle kunnon bileet: