Vuoden agility tavoitteet ylitetty alkuunsa

Tänään oli se suuri päivä, kun aloitimme Teslan kanssa virallisen agilitykilpailu-uramme ja odotukset ylittyivät täysin! Tavoitteenahan meillä oli vain saada tuo mitattua mediksi ja katsoa sitten, mitä tuleman pitää. Tiistaina kävin hallilla paniikkitreenaamassa maxirengasta, eli hyvä etten pilannut koko estettä. Tuomarit mittasivat Teslan kuitenkin yksimielisesti mediksi ja kisakirja sai viimeisen kuittauksen. Tästä onnesta toivutta sitten vaan rataantutustumiseen ja tulos oli tämä:

Eli paremmin ei olisi voinut kisauraa aloittaa. Ihanneaika alittui -5,09 sekuntia ja sijoittauduttiin kolmanneksi ja saatiin ensimmäinen LUVA kilpailukirjaan. Etukäteen pidin riskinä pujottelua, jonka siis otin vaikeammalta puolelta, mutta Tesla näytti, että tuo puoli on vaikeampi vain ohjaajalle. Tästä ihastuneena meinasin jättää ohjaajamisen loppuradaksi ja pilata hienon nollan, mutta onneksi koira pelasti viime tipassa.

Ekasta LUVAsta häkeltyneenä ohjaaja yritti mokailla tokalla radalla mahdollisimman paljon:

Eipä tuota nyt voi oikein kommentoida itsekään sen kummemmin kuin että tärkein unohtui "OHJAA ELÄ OLETA" ja sitten mentiin vähän rallatellen koko rata... Taisi tulla A-esteeltä hyllykin, kun unohdin radan, mutta se jäi tuomarilta vähän hämärään ja tuli siitä jälkeenpäin meille sanomaankin, mutta oli sen verran kieltoja pohjalla niin eipä tuolla ollut merkitystä.

Kolmannella radalla ohjaaja kokosi itsensä, vaikka meinasi taas pilata nollan, mutta Tesla taas pelasti. Tuolla kepeiltä, kun mentiin hypylle ja käännyttiin 180 astetta keinulle niin siinä sitten amerikanmalliin oli tarkoitus suhista, mutta suhautin vähän liian ajoissa ja kovaa ja Tesla meinas kääntyä jo ennen hyppyä, mutta pelastettiin tilanne viime tipassa ja paineltiin hienosti maaliin ja napattiin toinen LUVA sijoituksella 4. kovassa tasossa, mutta ihanneaikakin alittui ihan kivasti -3,04.

Kokonaiduusessaan siis onnistunut kisauran aloitus, mutta pitää muistaa, että meillä oli valtavana plussana oma treenihalli, joka on tuttu paikka ja tutut esteet. Todellinen näytönpaikka on sitten, kun päästään kisoihin muualle eli sitä viimeistä LUVAa varmaan jahdataan tovi, mikä on vaan treenin kannalta hyvä. Keppien hitaudesta en ole huolissani, koska olen ottanut niitä todella vähän aikaa ilman ohjureita tai vinokeppejä. Treeneissä tullaan siis jatkamaan vinokepeillä vauhtia ja muutenkin varmuutta kepeille niin eiköhän se rytmi parane. Ohjaajalla on sitten työ sarkaa ohjaamisen kanssa, mutta onneksi on keväällä tarjolla tasokasta opetusta. Lähtötilanteissa taidan kylmästi vaihtaa paikallamakuun seisomiseksi, koska siihen on käsimerkki ja suullinen. Enkä tahdo enempää pilata paikallamakuuta. Niin ja käsimerkki näytti toimivan. Tästä on hyvä jatkaa!

Noudon opettaminen PART1

Aikaisemmasta bloggauksesta poiketen M&M ei saanut rahojani vaan kiertelin neljä koiratarvikeliikettä kunnes löysin etsimäni pienen muovisen treenikapulan. Päätin nyt aloittaa noudon treenaamisen puhtaalta pöydältä. Tähän asti ollaan heitelty nameja, kun koira on poiminut puisen kapulan maasta. Luovun tästä taktiikasta, jonka alkuperäisen idean olen tainnut jo hukata.

ONGELMAT:

-tajuton järsimisen into puuta kohtaa

-kapulan viskominen sinne tänne sekunnin murto-osassa

-koeta noiden edellisten kanssa sitten vahvistaa haluttua toimintoa

Ajattelin, että saisin tuolla muovisella kapulalla ainakin järsimisinnon pois ja voisin keskittyä pitotreeniin. Niin vaan pikkutermiitti teki siihenkin ekat hampaat jäljet. Muovikapulaan tutustuminen sujui jokseenkin näin:

-kapula suuhun ja naks… > aika nopeasti saa havaita, että saa olla tarkka, että ei naksauta sylkemisestä tai järsimisestä

-koira yrittää joka toinen kerta tarjota kapulan kanssa kiepahdusta, laipasta kiinniottamista, kapulan syömistä, kapulan kanssa puskemista, kapulan ilmaan heittoa… jne

-kapula käteen, jotta koira ei pääse toteuttamaan sen kanssa ylimääräisiä toimintoja ja naksautus, kun ottaa kapulan suuhunsa

-koira päättää, että nyt tästä kapulasta siis taistellaan

-viskomiselle päätin tehdä heti muutaman kerran päätteeksi lopun niin, että vahvistin vain, jos koira nosti kapulan mun käteen, mutta ei se noita muita ongelmia saanut väistymään…

Onneksi ostin toisesta koiraliikkeestä haluamani mallisen pienen metallikapulan. Alun perin tarkoituksena oli alkaa tehdä siitä mieluisaa muovikapulan pitotreenien rinnalla. Tämä kokeilu alkoi kuitenkin sujua paremmin kuin olisin osannut ikinä odottaa:

-ensin vähän hämmästellään ja mietitään, että mikä toi nyt oikein on

-sitten tarjotaan pyörimistä, kieppiä, maahanmenoa…

-sitten palataan kapulaan, joka on siis tässä vaiheessa mun kädessä

-koira ottaa varovasti suuhunsa ja naks, muutama toisto niin pitää jo hetken suussaan

-kun tajuaa, että kapulaa voi pitää suussaan ja ilmeisesti se onkin idea koko hommassa niin nostaa kapulan maasta mun käteen!

Oliko toi vaan joku hetken hairahdus? Joka tapauksessa Tesla joutu metallin kanssa oikeesti hetken miettimään, että miten tuon uuden materiaalin kanssa toimitaan. Metallikapula ei myös innostanut sitä miljoonaan ylimääräiseen toimintaan. Ja silti hokasi hetkessä, että metallikapulaa voi pitää suussa eikä vaikuttanut lainkaan inhoavan tai vierastavan kapistusta, mitä nyt suhtautui maltillisemmin. Koetetaan myöhemmin uudestaan, miten käy ja jos mun koira yrittää katkoa hampaansa niin ehkä meidän nouto on sitten siinä… Oletan, että se perusvarovaisena koirana ei näin tee vaan ymmärtää, että mistä se palkka tulee ja tässä vaiheessa en enää vahvista vahingossakaan viskomisesta ja puremisongelma hoitunee materiaalin avulla. Odotin, että ongelma metallin kanssa tulee olemaan se, että koira pitäisi siedättää kapulaan paljon pidemmän kaavan kautta.

Etenemissuunnitelma:

1. Vahvistetaan sitä, että koira nostaa kapulan nätisti maasta mun kädelle
2. Pikku hiljaa pidennetään kestoa, jonka koira kapulaa pitää suussaan ennen luovutusta
3. Vaaditaan, että koira istuu kapula suussa
4. Ja luovuttaa kapulan istuen se suussa
5. Lisätään vihjeet ”tuo” ja ”kiitos”
6. Muistetaan olla ahnehtimatta ja pidetään toistojen määrä kerralla pienenä (Tesla turhautuu hyvin nopeasti saman asian jauhamiseen)

Jos tämä homma onnistuu niin meillä on jo aika hyvät pohjat kunnossa. Sitten voidaan alkaa suunnittelemaan liikkeen ketjuttamista alkuun päin. Tässä kohtaa varmaan oleellista tulee olemaan, että palkkaa ei tule, jos kapulan noutaa ilman käskyä.

7. Kirjoitetaan kuukauden päästä uusi sotasuunnitelma ;)

ps. paikallamakuuta jatketaan takapalkan sisäänajoa ja toivottavasti saadaan se joskus olohuoneen ulkopuolelle

pps. Mahduttiin kuin mahduttiin huhtikuussa järjestettävälle schapejen agilityvalmennusviikonlopulle, jossa siis kouluttajana Janita Leinonen. Ihan huippua! Kerran on aikaisemmin ollut onni Janitan koulutukseen osallistua Tiltun ja Alman kanssa, joten kovasti jo odotellaan huhtikuuna…

ppps. Kirjoittaja pidättää oikeuden väärän terminologian käyttöön sekä mahdollisesti sekavaan ja epäpätevään ilmaisuun, joka saattaa kauhistuttaa herkempää lukijaa.

Kohti uutta vuotta

Onnistuneen vuoden vaihteen jälkeen on hyvä meidänkin listata ensi vuoden tavoitteet, mutta ensin siitä vuodenvaihteesta. Mentiin nakkilan ja ulvilan rajamaille kaverin maatilalle pois kaupungin papattimyrskystä. Tosin hyvin suhtautui Tesla raketteihin viime vuonna ja tänä vuonna ei ollut moksiskaan. Ainoa, että meinasi täällä mun kämpässä alkaa vahti haukkua harrastamaan turhan usein, mutta ulkona ei reagoinut raketteihin laisinkaan. Oli siis kohtalaisen helppo uusi vuosi koiran kannalta ja juhlat olivat kivat. Tesla tuli myös vähemmän tuttujenkin juhlavieraiden kanssa loistavasti toimeen. Tosin tässä oli kaikkia rakastava Heisku-spanieli loistavaa esimerkkinä. Jopa naapurin setä oli Teslan mieleen, mutta siltä saikin nakkeja ja setäkin oli innoissaan kun se luuli ”kouluttaneensa” koiran menemään maahan. Puolen yön aikaan koirat teljettiin olohuoneseen rakettien ajaksi niin eiköhän Heisku löytänyt kuusen alta Marin lahjasuklaat ja puolet paketista oli kadonnut papereineen. Epäilen vahvasti Teslan olleen avustajana operaatiossa. Schapendoesin ahneus jää kyllä kakkoseksi spanielin rinnalla. Vuosi vaihtui pääsääntöisesti iloisissa merkeissä ja koiratkin taisivat oikeasti nauttia vapaudesta ja toistensa seurasta. Lauantaina vaivasi kyllä väsymys ja päivä meni laiskotellessa, mutta tänään voisi ottaa itseään niskasta kiinni ja aloittaa uuden vuoden kunnialla ja miettiä treeni suunnitelmia toisen päänmenoksi ihan tosissaan.

Agility

Viime vuonna saatiin treenipaikka Wecalta, käytiin parilla Agilityn Lumoa kurssilla Teron opeissa sekä osallistuttiin pariin Elina Jänesniemen koulutukseen. Kontaktit ja kepit ovat hyvällä mallilla, joten ensi vuosi jatketaan samaa linjaa, mutta aletaan hakea vauhtia ja kasvattamaan moottoria ja toivotaan kaikki sormet ja varpaat ristissä, että Tesla jää mediksi ja päästään treenaamaan jo kevättalvi kisaamista. En halua, enkä uskalla kovia tavoitteita tuon epäselvän säkäkorkeuden takia vielä asettaa. Maxihyppyjä, kun ei aleta suin päin hyppimään vaan järjestelmällisellä hyppytreenillä pyritään ja sitä draivia tarvisi lisää noille jo noilla medihypyilläkin…

Tähän kohtaan voisi taas purnata tosta medi ja maxi luokan epäreilusta rajauksesta, koska sitähän se ihan senttejä katsomalla on. Eivät pienikokoiset medit, jotka ovat rajatapauksia joudu koskaan hyppimään yli 20 cm itseään korkeampia hyppyjä. Esimerkiksi Ranskassa medien ja maxien raja on 47 cm (meillä 43) ja jättiroduille on vielä oma luokkansa ja joissain maissa tuo maxiluokka on jaettu kahtia. Ei siinä sinänsä, silloin, kun agilityn aloin oli pelkästään minit ja maxit ja hyvin tuo schapendoes maxiesteitä hyppii ja valioiduttukin on maxiluokassa, mutta ei se ihan samanarvoisessa asemassa bortsujen ja belgien kanssa ole. Mutta näillä eväillä mennään toistaiseksi ja niiden mukaan eletään. Välillä on ihan kiva purnata asiasta ääneenkin, kun nyt alkaa näitä rajatapausrotuja olemaan entistä enemmän niin ehkä joskus nuo säännöt muuttuvat vähän tasapuolisemmiksi.

Ja takaisin aiheeseen. Schapeille on huhtikuussa Janita Leinosen agivalmennus viikonloppu tiedossa ja sinne alkaa huomenna ilmoittautumiset ja kova yritys on mahtua mukaan. Nyt keväällä treenataan jokatoinen viikko Marjo Heinon opissa ja käydään jokunen kisa aloittaen Wecan loppiaiskisoista, joissa joko startataan kolme kisaa tai ei yhtään. Riippuu täysin tuomarin tuomiosta. Tosin olen miettinyt, että estekorkeuden ollessa matalin mahdollinen eli 55 cm voidaan kyllä yksi startti kokeilla. Yksittäisinä olemme silloin tällöin kokeilleen myös maxiesteitä. Korkeutta vaativampi on kyllä pituus, johon täytyy schapendoesille maxiluokassa erityisesti opettaa täysin alusta uudella tekniikalla, koska tuo schapendoesien luonnollinen hyppytekniikka on erityyppinen kuin monilla muilla roduilla. Ehkäpä mun seuraava koira on rehellinen maxirotu, niin ei tarvitse kikkailla rajapausten kanssa ;)

Schapeilla on Suomessa aika kirjava rotukirjo, en tosin muiden maiden tyyppikirjoa tunne ja täällä tuntuu, että koirat ovat kasvaneet ja näyttelypuolella on alettu arvostamaan suuriluisia, raskaita ja korkeita koiria (niin ja ei kyllä matalajalkaiset pitkäselkäiset mäyräkoiratkaan vastaa mun käsitykstä schapesta). Tosin minä kiertelen kohtalaisen vähän näyttelyissä ja myönnän, että en ymmärrä kasvattamisesta mitään, mutta alun perin rotu meille tuli minun ekaksi harrastuskoiraksi, jotka on kokonsa puolesta helpompi kuljettaa mukanaan ja muuten ominaisuuksiltaan briardia helpompi koira ensimmäiseksi koiraksi. Ja nykysin olen kuullut, että pahimmassa tapauksessa schapendoesta on erehdytty luulemaan briardiksi. Tuskin tämä lausahdus on asiantuntijan suusta tullut, mutta pistää huvittamaan. Molemmat ovat minulle rakkaita rotuja, mutta en niitä tahdo kuitenkaan yhdistää vaan tykkään niistä molemmista omina kokonaisuuksinaan kaikkine eroineen ja yhtäläisyyksineen ;)

Näyttelyt

Eivät ole meillä toisena prioriteettinä, mutta aiheeseen nyt vaan tultiin sopivasti aasinsiltojen kautta. Näyttelyissä tullaan siis ensi vuonna pyörähtämään. Tammikuussa ollaan ilmoittauduttu Turku KV:hen ja siitä seuraavat on varmaan Satakunnan rajojen sisällä olevat näyttelyt. Tamperetta voisi harkita, jos ajankohta osuu sopivaksi. Erikoistuomareilla on myös aina mukava näyttäytyä, vaikka muuten mulle on ihan sama kuka tuomari koirani arvostelee, oli sitten minkä maalainen tahansa. Suurin syy tonne Turkuunkin menossa on se, että sprinkut on samana päivänä ja ei tarvitse mennä yksikseen. Ja kyllähän ne pari sertiä otetaan vastaan mielellään. Katsellaan. Kivaa myös päästä näkemään muuten kuin harrastusympyröissä noita schapendoeseja. Tullut valtavasti uusia ihmisiä ja koiria kuvioihin, joten hauska päästä vähän myös näkemään noita luonnossa. Onneksi Tesla on maailman helpoin koira esittää, koska muuten mua ei kiinnostaisi mennä sen kanssa kehään sitten yhtään. Ja ihan ilman sen kummempaa koulutusta. Katsotaan niin se keskittyy Turussa nuuskuttamiseen ja seisomisen sijaan makaa kokoarvioinnin ajan, kun näin aloin kehumaan. Mun järkymättömiin esittämisperiaatteisiin kuuluu, että koira seisoo omin jaloin ja juoksee hihna löysällä.

Toko

Me aiotaan oikeasti treenata! Loppuvuoden tokotreenejä vaivasi motivaation puute ja sitten vielä juoksut esti ohjatut treenit ja sinne jäi viimeinenkin motivaatio. Urakan voisi aloittaa järjestelmällisellä paikalla makuu treenillä kello kourassa. Viikon päästä lauantaina on TVA:n tokoryhmiin ilmoittautuminen ja me jatketaan edelleen kympillä. Tässä vaiheessa en osaa yhtään sanoa, minkämoiseen ryhmään päästään testaamaan taitojamme. Toivon mukaan johonkin, missä ohjaaja joutuu olemaan kovassa kurissa eikä kehtaa tulla seuraavan viikon tunnille, jos ei ole treenannut kotona.

Maaliskuussa on luvassa Tammiset Katjan oppeja Keravalla, huhtikuun alkuun meille erittäin hyvä luento ”treenisuunnitelma” –aiheenaan, Lentsun vetämänä. Huhtikuun puolessa välissä on sitten varattu Lentsulta yksäri sisaruksille. Näine kaikkine ei voi mitään muuta asettaa tavoitteeksi, kun keväällä ALO1 ja sitten vähän mietitään jaksetaanko TK1 vai hypätäänkö suoraan avoimeen ja treenataan kisaamista siellä ja hommataan TK2. Alon ja avoimen rinnalla tulee tietysti BH-koekin hoidettua. Ja ohjaaja janoaa lisää oppia koirankouluttamisesta ja tokoilusta.

Keväällä on schapemestikset Heinolassa, joiden järjestysvastuu on minulla ja Sannalla. En olisi kyllä varmaan viisi vuotta sitten uskonut ikimaailmassa, että me oltaisiin moisessa touhussa kumpikaan mukana tai no minä ainakaan. Järjestysvastuu ei kyllä ole liian suuri, kun saatiin kisat usutettua HPSK Ry:n omien kisojen yhteyteen. Eli voi siis keskittyä siihen omaan kisaamiseen!

M&M sponsoroidaan heti ensiviikolla ja hankitaan muovinen noutokapula ja aloitetaan noutotreeni alusta. Oli sitten hyvä tai huono ratkaisu, mutta me opetellaan itse nouto ensin eikä jakseta treenata pelkkää kapulan pureskelemattomuutta tunnarikapuloiden avulla. Luotan, että sitten kun noudosta tulee koiralle tuttu ja mukava liike niin se unohtaa myös sen puukapulan syömisen. Katsotaan mennäänkö metsään ja aloitetaan joskus uudestaan koko ruljanssi.

Koiratanssi

Alun perin lähdettiin hakemaan lääkettä tokomasennukseen koiratanssista, kun emme ONNEKSI päässeet millekään yksityiselle tokokurssille koko vuonna. Ja ei kyllä ole kaduttanut yhtään. Alkeiskurssilta ilmoittauduttiin jatkokurssille ja temppuilu jatkuu. Otamme koiratanssin myös koiratanssina emmekä vaan temppuile ja paranna suhdetta. Jotenkin vaan tuntuu, että koiratanssin myötä löydettiin taas se yhteinen tekemisen meininki ja sävel. Lajissa on monia hyviä puolia. Koulutusmetodit sopivat meille loistavasti ja lajin liikunnallinen monipuolisuus on koiralle kuin koiralle hyväksi.

Pelastuskoiratouhut

Mihinhän tää homma taas on kuihtunut? Ajanpuutteeseen? Aikaansaamattomuuteen? Eiku mehän ollaan pidetty ihan tarkoituksen mukaista henkisen kasvun taukoa. Nyt sitä henkisä kasvua on mielestäni näkynyt ihan arkielämässä paimenen pään sisässä.

Mulla on keskiviikko ilta ihan vapaa juuri hakutreenejä varten. Agility vie maanantain ja tiistain, toko toivottavasti perjantaille ja sunnuntaisin tanssitaan. Torstaina syödään hevosenpaskaa. Muutaman kerran ollaan päästy treenaamaan heinolassa käydessä. Porissa en tunne metsiä eikä mulla ole oikein maastolajeista kiinnostuneita kavereita, joten treenaaminen on välillä vähän nihkeää. Niin ja ohan mulla myös vääränrotuinen koira PK-puolelle. Murh. Mutta kohta se varmaan on OIKEASTI vääränrotuinen. Tänä vuonna olisi pakko jonkun tehdä tulos ja pelastaa palveluskoiraoikeudet eli aika nihkeästihän schapet noita PK-oikeuksia ovat edustaneet. No meidän on tästä turha purnata, kun meistä ei ole asiaa auttamaan.

Keväällä voisi aloittaa jäljestyksen. Kai se vaan pitää tarttua härkää sarvista ja opettaa touhu oman päänsä mukaan ja oppia sitten kantapään kautta. Viime keväänä koetettiin päästä jälkikurssille, mutta ei sitten päästy syystä tai toisesta. Melkein oltiin jo mukana, mutta ei saatu koskaan ilmoitusta, koska kurssi alkaa. Porissa on välillä tiedonkulku käsittämättömän nihkeää ihan tasapuolisesti kaikkia koiraseuroja koskien. Ehkä mun journalistiopiskelijan päähän ei vaan mahdu, miten sähköposteihin on niin mahdottoman hankala vastata. Pakko vähän perääntyä, sillä Agilityn lumoa ja koirakoulu heiluhännät ovat kyllä kaksi poikkeusta, jotka vahvistaa säännön. Ensin mainitun kouluttaja ei tosin taida olla alun perin porilainen ;)

Niin oliko meillä jotain tavoitteita pelastuskoirapuolella? En tiedä. Toistaiseksi puuhastellaan ja opetellaan. Tavoitteet, että koira oppii jotain (tai siis ohjaaja) ja saa tehdä töitä mettässä?

Lammaspaimennus

Leiripäällikkö lupaa vastailla sähköposteihin ja tiedottaa ahkerasti kaikesta mahdollisesta paimennusleirejä koskien. Tesla hoitanee oman osuutensa moitteettomasti eli tekee sitä työtä mihin on tarkoitettu. Katsotaan, jos se pääsisi keväällä kokeilemaan paimennusta jonnekin lähemmäs. Jos ei niin viimeistään toukokuussa Kuopion kupeessa!

Lyhyesti ja ytimekkäästi

Tesla

Agissa draivia

Tokossa ALO1/TK1 ja TK2

Muut lajit: etsitään vielä paikkaamme, kuulostaa siltä, että harrastettaisiin valtavasti, mutta toistaiseksi tavoitteellinen kisaaminen kohdistuu agiin ja tokoon.

Sekä tulla hyväksi isosiskoksi ;)

Riina

Kehittyä kouluttajana ja oppia lukemaan koiraansa paremmin.

Keväällä luvassa ainakin Janitan radanlukuluennto ja jo aiemmin mainittu Lentsun tokoluento. 

Käydä tokokisoissa turisteilemassa ja seurata suorituksia.

Päästä koulutusohjaajakurssille (jos vain jonnekin mahdutaan minne matkaa olisi alle 500 km)

Parantaa pentukuumetta millä muulla kuin pennulla.

LOISTAVAA JA TREENIRIKASTA VUOTTA 2011 KAIKILLE KOIRAHARRASTAJILLE LAJEISTA JA RODUISTA RIIPPUMATTA!

Riina & Tesla

Joulun jäävät

Joulua edeltävänä sunnuntaina oli viimeinen koiratanssin alkeiskurssikerta ja videoitiin suorituksia valitsemiemme musiikkien tahtiin sekä opeteltiin yksi uusi temppu, sivuttain kävely. Tesla osoitti olevansa sivuttain kävelyn luonnonlahjakkuus, kun ohjaaja taas osoitti olemattoman tanssitaitonsa ja jäykät liikkeensä. Seuratessa koira ottaa rytmin ohjaajasta, joten omaan liikkumiseen pitää alkaa kiinnittää huomioita. Videointi oli mielenkiintoista ja opettavaista. Ja sen kunniaksi olen koko joululoman yrittänyt videoida treenipätkiä ja tässä bloggauksesssa enemmän niistä.

Ensin esitellään laulu, jonka tahtiin yritämme tanssia:

Tässä ois sitten jouluaaton kunniaksi kasvattajalle esitettyi temppuilupätkiä, "tuulesta temmaten" ja "fiilis pohjalta" tyylein, eli ei siis mitään etukäteen suunniteltua.

Jokapäivä olen jotain hurjan pitkän joululomani aikana treenaillut. Eikä riitä, että treenaa omaa koiraansa, kun pitää treenata kaikki muut, että kenellekään ei tule paha mieli. Sinänsä se on ihan hauskaa ja kaikki koiran nauttivat, kun pääsevät tekemään itsekseen. Mietin pitkään, mitkä liikkeet videoisin kaikilta vertailu materiaaliki ja päätin sitten ottaa ALOn jäävät.

Mennään ikäjärjestyksessä ja aloitetaan Tiltu-mummonsta 10v 8kk, joka on siis minun harrastuskoirani alunperin ja ollaan suoritettu BH-koe sekä lainaohjaajalla ALO1-tulos hankittu. Tiltulta en vaadi, kuin että tekee sinnepäin. Tiltun päälaji on agilility aina ollut ja sen ohessa käytiin joskus raunioilla, kun asuin vielä Heinolassa.

Sallin 9v 10 kk kanssa ollaan vähän nurinkurin. Salli ei istu eikä makaa enää, kun omasta tahdostaan eli siltä ei voi vaatia pientäkään fyysistä rasitetta. Ei sillä omaa tahtiaan ole ongelmia istua ja maata, mutta treenatessa niitä ei enää vaadita vaan Salli viettää ansaittua varhaiseläkettää jo useammatta vuotta. Sallin kanssa kisasin nuorempana agilityssä kakkosissa asti yhden nollan verran ja äidin kanssa Salli on harrastanut PK-hakua, suorittanut BH:n ja kerran kisoissakin pyörähtänyt, mutta sitten tosiaan fysiikka petti syystä tai toisesta. Salli rakastaa tehdä ja on varmaan ainoa meidän laumasta, joka on valmis koska vaan tottelemaan ilman nakilla houkuttelua ihan vain tekemisen ilosta. Tämä treenipätkä ei oikein anna ikivillistä briardista ominta kuvaansa:

Nada 6v 5kk on harrastanut äidin kanssa tokoa ja jälkeä ja sitten kisannut minun kanssa vähäisesti agilityssä. Nada rakastaa tokoilla, kunhan sen kanssa vaan tekee asiat oikealla tavalla, koska se menee myös herkästi ns. lukkoon. Nada on erittäin ahne ja oppii nopeasti, jos vaan malttaa keskittyä. Jos siltä vaatii liikaa tai se ei ole varma, miten toimia, niin se jumittuu eikä toimi lainkaan. Osallistuin viime kesänä Nadan kanssa Lentsun tokoon ja se opetti kyllä koirasta paljon. Jos mulla olisi mahdollisuus treenaisin Nadan kanssa tokoa enemmän kuin mielellään, koska uskon tietäväni tässä vaiheessa, miten sen kanssa tulisi toimia. Ja Nada rakastaa tehdä töitä ja se toimii varmasti, silloin kun saa selkeät vihjeet.

Alma 2v 9 kk on vanhempieni luona asuvista koirista sitten nuorimmainen ja vähiten minun koira. En ole Alman kanssa asunut samankaton alla muutamaa päivää lukuunottamatta enkä muutenkaan harrastanut mitään, mutta kivahan sitäkin oli kokeilla. Alma rakastaa kaikkia ja Alma tekee kaikkien kanssa. Huomasin myös kesken treenit, että Almalle ei ole opetettu pysähtymistä.

Ja sitten päästään Teslaan 1v 10kk, joka ei ole joutunut kärsimään ainakaan ihan kaikista samoista virheistä, kuin Tiltu. Toivottavasti tässä huomaa edes jotain eroa ja edistystä.

Videointi on opettavaista. Mulla on ihan älytön määrä kaikenmaailman ylimääräisiä nytkähdyksiä ja lisäkäskyjä suuntaan ja toiseen. Sanna ehti myös jo höpöttelystä sanoa. En tosin tiedä, mitä videota sillä lähinnä tarkoitti, koska Tiltulle ja Sallille saa höpötellä mielin määrin. No videointi jatkunee, koska sain lahjaksi Bloggie laitteen sitä varten. Pitää vielä perehtyä sen sielunmaailmaan tarkemmin.

Teslalla meni jo vähän joulupäivänä maha sekaisin, mutta vain hetkellisesti. Saanut vähän liikaa jouluherkkuja ja porsaansaparoita yms. Eipä tuo ole onneksi vakavaa. Tänään pitää lähteä myrskyn keskellä ajelemaan takaisin Poriin tai tultiin Artun ja Jossun kyydillä, että ei onneksi yksikseen tarvitse. Ooppeli on varmaan hautautunut metrin lumikinoksen alle, toivottavasti suostuu vielä joskus käynnistymään. Poriin lähtee mukaan myös Piritta Pärssisen tokokirja Mujusen Tie tottelevaisuus valioksi tilalle. Uudella treeni-innolla kohti uutta vuotta!

Ja laitetaan vielä perinteiseltä aattolenkiltä Ruffe-setterin haudalla poseerauskuva, josta puuttuu kovasta pakkasesta johtuen meidän vanhukset Salli ja Tiltu, jotka saivat oman spesiaalilenkkinsä Väisästen keittiöön. Tiltu juoksee edelleen suoraan sinne, missä Ruffen ruokakuppi oli tarkastamaan onko siellä hänelle jotain herkkuja.

ps. videoita saa haukkua ja arvostella vapaasti, paitti Sallia ja Tiltua ;)

Salonkikelpoista

Tesla pääsi taas osallistumaan tanssitunnille ja todisti olevansa salonkikelpoinen yksilö juoksutauosta huolimatta. Koira käyttäytyi kuin unelma. Hieman se alun teorian aikana meinasi kiukutella, mutta istui lopulta kiltisti sylissä ja otti Heiskusta, joka otti lungisti sohvalla, mallia. Teoriaosuudessa käytiin musiikin valintaa ja kosketuskepin käyttöä. Ostin Anittalta säädettävän kepin, jossa on vielä magneettipäässä, joten siitä saa tarvittaessa pallon irti. Ja vaikka vaihdettua, kun se on saanut liiaksi hampaan jälkiä. Varteen vielä teippaan naksuttimen kiinni niin, ei kun palauttelemaan mieleen apuvälineen käyttöä.

Sitten treenattiin puolenvaihtoa poispäin käännöksen avulla. Tesla hokasi homman aika kivasti muutamalla toistolla ja nyt vielä liike toispuoleiseksi ja sitten yhdistämään vihjettä sekä käsimerkkiä pienentämään. Tarkoituksena olisi, että vihjeenä toimisi ”vaihto” ja käsimerkillä sitten avustetaan puolien kanssa. Sitten kuivaharjoiteltiin ilman koiria käännöstä, jolla saadaan oma suunta muuttumaan sulavasti. Tesla oli koko tunnin ajan todella hienosti kontaktissa eikä sitä kiinnostanut muut koirat (edes Heisku) eikä se nuuskuttanut menemään vieraissa hajuissa vaan otti innoissaan vastaan saamansa tehtävät. Loistavaa!

Meillä jäi viimeiset ohjatut tokotreenit perjantaina väliin minun töiden takia eikä kyllä muutenkaan päästy treeneihin kuin kahdesti. Toisaalta en ole niin harmissani, koska tällä kurssilla hinkattiin vain alokasluokkaa. Niin sehän se meidänkin ensimmäinen tavoite on, mutta kun meillä kiikastaa homma paikalla makuussa ja seuraamisesta sekä yleisesti kontaktissa, niin koen mieluisampana kurssisisällön, jossa myös valmistellaan jo ylempien luokkien liikkeitä… Hiomistahan toki vaatii koko alo, mutta tärkein hiominen tapahtuu kotioloissa. Treeneissä sitten testataan opittua ja saadaan hyviä neuvoja, jotka joko otetaan vastaan tai ollaan ottamatta ;) Minä kipeästi kaipaan ohjattuja treenejä, koska vaivun herkästi kurittomuuteen ja aikaansaamattomuuteen. Kummasti tsemppaa, että välillä joutuu esittelemään taitojaan muillekin.

Pakkaset taitaa taas kiristyä, joten voi olla, että jää omatoiminen agilitytreeni väliin ja paikalla makuussa treenataan vain aikaa, kun ei viitsi mennä ulos treenaamaan etäisyyttä. Seuraamisessa hiotaan käännöksiä edelleen olohuoneessa silloin, kun muistetaan. Tesla saa huomenna täydellisen vapaapäivän, sillä aamupäivä menee mulla EA1-kurssilla ja sieltä sitten sukkelaan töitä tekemään. Tesla kyläilee iltapäivän. Ei ole kyllä epäsäännöllinen ravintola-ala pitkine päivineen koiraharrastajan unelmatyötä. Sitä varten sitä opiskellaankin vallan toista alaa. Onneksi on ystäviä, joiden kanssa Tesla viihtyy vallan mainiosti niin raaskii ottaa noita vuoroja enemmän tässä joulun alla.

Tonttuepikset

Ja nyt sitten päästiin treenaamaan sitä kisaamista agilityn parissa ja kyllä me taidamme treeniä tarvita kovasti ja kovasti. Minä olin aivan jäässä ja koira taisi sen vaistota ja toimi sen mukaan. Mölleillä oli sujuva rata, jossa ehkä haasteita oli alun hankala putkikulma ja sitten A-esteelle tuli aika paha kulma, jos ei tajunnut kulmata sitä kunnolla. Tesla jolkotteli mölliradan puhtaasti läpi. Lähdössä se ei edes yrittänyt karata. Sijoittauduttiin puhtaalla radalla kolmansiksi. Ihanneaika kyllä alittui reilusti, mutta kyllä tuo koira parempaan pystyy ja on kulkenut treeneissä paremmalla draivilla. Tekosyitä voidaan hakea aina valeraskaudesta kakkahätään, mutta kyllä se vaan täytyy yrittää löytää vika peilistä :)

Osallistuimme myös ykkösluokan radalle, joka oli mukavan sujuva muutamalla koukulla väännettynä. Mulla oli mielessä vaan vauhditus enkä sitten viitsinyt ajatella mitään muuta. Otin ensinnäkin lentävän lähdön vaikka toisena esteenä oli pimeä putkikulma, jonka olisin ehkä voinut pelastaa ohjaamalla edes toiselta puolelta, mutta eihän se järki juokse. Draivia oli kyllä mielestäni hieman enemmän ja alun vitosta lukuunottamatta saatiin puhdasrata. Ykkösissä oli vain kolme koiraa, jotka sijoitettiin, joten kolmansiksi tulimme. Toiseksi sijoittui hienosti puhtaalla radalla Tanja ja Tero-sheltti, jotka ovat siis minun koutsaamassa agilityryhmässä. Hekään eivät ole vielä startanneet virallisissa. Myös kääpiöpinserit Nemi ja Penni tekivät mölliradalla loistavat suoritukset! Hyvä mun ryhmä siis!

Avoimen luokan rata vaikutti tutustuessa kaikkein mukavimmalta jo ohjattavuudeltaan sekä oli sopivan haasteellinen. Startattiin ekana medeissä ja ohjaaja oli sitten aivan hirveä. Huidoin ihan miten sattuu ja koira parka teki kaikkensa lukeakseen ohjausta. Järkyttävä määrä yliaikaa ja kaksi kieltoa riittivät kuitenkin voittoon, sillä kaikki konkarit tekivät hylätyn radan. Ilmeisesti Teslalla oli vaan mielessä ne palkinnoksi saatavat herkut ja kyllähän se joka radalta palkinnot pokasikin. Ohjaaja vaan olisi ollut vallan tyytyväinen hienoihin hyllyihin. Näitä tavoittelemma sitten loppiaiskisoissa :D

Mihin olen tyytyväinen? Kontaktien ja keppien pohjatyö on tehty ilmeisesti ainakin joten kuten koska yhtään virhettä ei niiltä tullut. Kaikki virheet olivat siis ohjauksesta kiinni ja kieltoja. Virheitä ei koira tehnyt yhtään =) Tesla oli siis taitava ja hämmentyyhän sitä vähemmästäkin, kun ohjaaja on ihan pöhkö. Ja ikäähän ei ole vielä kahta vuottakaan, joten kyllä se varmuus ja vauhti sieltä tulee! Hommasta tuo koira kuitenkin hurjasti nauttii!

Kiitokset tuomareille eli Anittalle, joka on myös meidän koiratanssiopettaja ja sitten Petterille, joka tuurasi avoimenluokan. Radat olivat mukavat ja niissä oli sopivasti haastetta. Tähän oli hyvä päättää agilityvuosi, katsotaan miten lipsutaan treenailemaan joulutauolla. Vuoden verran ollaan oltu nyt wecalaisia ja kiitollisia, että meidät on huolittu joukkoon =) Kiitokset myös kaikille meidän ihanille koutseille Jennille, Reijalle, Katille ja Jetalle! Ei me ilman teitä loppiaisena virallista kisauraa startattaisi!

Sisko kävi kylässä

Ja Tesla järkyttyi.

Olen ilmeisesti toistaiseksi lopettanut vuokrafirmailun ja kirjoitin työsopparin Restelille, näin ollen työmatkaa kertyy vain sata metriä. Perjantai iltana tuli kotiin tuomisina hodarinakkeja, mutta lauantaina tuli ovesta sisään ensin iloisena yllätyksenä Sanna ja vähän sen perästä järkytykseksi Sara ja Selma. Tesla oli hieman raasu, kun sisko tuli höykyttämään omalle reviirille ja minä olin töissä. Hieman taitaa valeraskaus myös pukkaa päälle... läheisyyden kaipuu ja masennua. Voih :(

Lauantaina tuli turisteiltua sitten tokokisoissa. Ja kyllä sieltä sai taas hieman inspiratiota treenata. Sara oli kamalan innokas ja teki kokonaisuudessaan kympin arvoisen suorituksen, mutta tuomari rokotti sitten liiasta innokkuudesta muissa liikkeissä, joten ykköstä ei herunut. Koirat pääsivät kuitenkin kirvatsiin juoksemaan ennenkuin Sanna ja tytöt suuntasivat Helsinkiin:







Aivan mahtavaa, kun pakkaset ovat muuttuneet lumeksi. Ylimääräisen vapaapäivän kunniaksi viihdyttiin valoisaan aikaan pari tuntia lumisateessa ja illalla uusiksi. Treenaaminen ei ole ollut ihan niin ahkeraa omasta flunssailusta johtuen, mutta nyt tuntuu siltä, että sitkeä flunssa on selätetty ja energiaa riittää paremmin =) Järjestystä muutin vähemmän kodikkaaksi, jotta saatiin 5x3 metrinen treenitila, jonka toista lyhyttä seinustaa komistaa tuo komea 2x2 metrinen peili, eli ei voi valittaa.

Oman koiran kanssa puuhastelun lisäksi tässä on tullut säädettyä kaikkea muutakin koiriin liittyvää. Mun ja Sannan vastuulle annettiin ensivuoden schapendoesien tokomestaruuskisat ja selvittiin helpolla, kun saatiin järjestettyä kisat Heinolan 5.6 järjestettävien tokokisojen yhteyteen. Paimenleiritkin ovat 1-2 paikkaa vaille täynnä ja leiripäällikkö on tyytyväinen =) Kevään treenipaikka ja koulutusvuoro ovat agilityn osalta myös selvät ja täytyy toivoa, että päästään vielä johonkin kivaan tokoryhmään. Tämä TVA:n neljäs jakso meni juoksujen ja muiden menojen takia vähän ohitse :( Toivottavasti toko tauko näkyy positiivisena, kun seuraavan kerran päästään treenaamaan olohuoneen ulkopuolella ;)