keskiviikko 3. heinäkuuta 2013

Kurkistus SM-tunnelmiin

Edellisen päivityksen kalenteri ei ole enää ajantasalla. Briardien paimennuspäivä meidän osaltamme meni sivusuun, mutta meillä oli jotain paljon tärkeämpää tekemistä. Käytiin hakemassa kokemusta ja maistiaisia tulevaisuuden varalle tokon SM-kisoissa Pieksämäellä. Päästiin osallistumaan karkeloihin oman seuramme (TVA Pori Ry) joukkueessa alokasluokan koirakkona. Ja selvisimme helteestä ja häiriöstä kiitettävästi linnuista huolimatta. Ykkönen oli yhdestä nollasta kiinni, mutta tärkeämpää oli kuitenkin kokemus ja se, että koira pysyi hanskassa, vaikka keskittymisessä olisi ollut parannettavaa. Jossitella ei pidä, mutta ilman hypyn nollausta oltaisiin jopa saatu sileä ykkönen!

Kehä 1 Anne Nokelainen
Luoksepäästävyys 8
Olisi halunnut tuomarin syliin
Paikkamakuu 9
Ei noussut heti perusasentoon
Kokonaisvaikutus 9

Kehä 2 Erkki Shemeikka
Seuraaminen taluttimetta 7,5
Ihan luokatonta Zeldaa, koira ei keskittynyt ja kyttäsi lintuja
Liikkeestä pysähtyminen 9
Koira ei edelleen keskittynyt, mutta suoritti liikkeen oikein. Kumarruin perusasentoon pyydettäessä liikaa koraa kohti.
Hyppy 0
Istui vaan ja koomasi lintuja... huoh. Tuomari oli kiva ja halusi, että tehdään hyppy nollauksen jälkeen. Koira koomasi edelleen, mutta hyppäsi lopulta lievin avuin... Ja jäi hypyn toiselle puolelle seisoen koomaamaan...
Kokonaisvaikus 8
...koomasta huolimatta.

Kehä 3 Riitta Räsänen
Seuraaminen 8
Alko jo pätkittäin näkyä sitä normaalia, mutta ei todellakaan lähelläkään koiran tasoa.
Maahanmeno 8,5
Oli hitaahko ja mun avut korostetut.
Luoksetulo 9
Hienosäätöä lopussa, muuten kiva.
Kokonaisvaikutus 8

ALO2 152,33

Kaikenkaikkiaan 2-vuotiaan briardin riiviön ja jännittävän ohjaajan ekaksi isoksi kokeeksi hieno suoritus. Olemme siis tyytyväisiä ja tästä on taas hyvä jatkaa eteenpäin mieli rikkaampana. Totuus on, että koira osaa kyllä teknisesti alokkaasta jo lähes kaiken tarvittavan kymppeihin, mutta keskittyminen ei aina ole ihan sataprosenttista, varsinkaan ulkona. Nyt täytyy rakentaa koiran mielentilaa enemmän oikeaan suuntaan ja ottaa itsekin rennommin.

Pieksämäellä piisasi hellettä, mutta meillä oli onni, kun saatiin majoittua omakotitalossa Marin porukoilla ja Zeldan ei tarvinnut hengata enää kokeen jälkeen helteessä ja se pääsi illalla vielä uimakouluun. Kaikenlisäksi matkakumppanina oli aina yhtä cool Hemmo-nöffi. Oli kyllä kauhean helppo ja huoleton reissu kahden lungin ja ihmissosiaalisen otuksen kanssa.









Ei kommentteja:

Lähetä kommentti