Keskiviikkona päästiin viimein kääntymään pitkäntauon jälkeen pelastuskoirien treeneissä. Paikalla ollut porukka jaettiin kolmeen, mä halusin metsään ja pääsin, kun olin ainoa, jolla oli vaatimuksia :)
Alkoi jo kivasti hämärtää, kun Z oli toisena vuorossa. Yks ukko oli valmiina piilossa ja muut eivät tietysti olleet katsoneet, minne tämä meni. No periaatteella ei se kerrasta pilalle mene lähdettiin tekemään siksakkia annettuun suuntaan. Zeldan nenä nousi ja halusi selkeesti syöksyä metsään. En tiedä saiko se hajun, mutta täysiä se lähti kohti puunalla istuvaa maalimiestä ja juoksi täysiä ohi. En sitten osaa sanoa, että menikö se oikeasti hajun perässä vai säntäilikö juoksemisen ilosta. Hokas se ukon olinpaikankin lopulta. Sitten otin pari seuraavaa varman päälle haamuina. Eka haamu hukku heti alkuun ja koira kohnotti menemään, mutta löyty lopulta ja keltaselle heijastinliiville piti sano pöh ennen kuin tajusi, että se on ihminen ja syöksyi suoraan maalimiehen syliin. Kolmas olikin sitten täydellinen haamu ja siihen oli hyvä lopettaa ;)
Mua ei kyllä välttämättä inspiroi täysiä hakuilla pimeässä pennun kanssa. Lähinnä häiritsee, kun en ole varma mitä se tekee. Teslaa en pimeässä halua treenata ollenkaan tässä vaiheessa. Sen harrastehakuilut saavat hautua ihan rauhassa. Mun mieleni on pikkuisen avautunut tuolle jäljelle. Ei se kohnotus kuulemma välttämättä huono juttu ole… Katsellaan mitä syyslomalla keksitään!
Teslalla on nyt juoksut ja parhaat päivät meneillään. Tyttöjen arkielämään ne ei juuri vaikuta, kuin lenkkeillessä. Teslaa kiinnostaa vain ja ainoastaan nuuskutella ja merkkailla. Zeldaa ottaa moinen pannuun. Z vaanii, kyttää ja höykkii ja Teslan hermot eivät ole parhaimmillaan.
No toivotaan, että se saa syysloma viikolla Almasta paremman leikkikaverin ja pääsee purkaa pahimmat patoutumansa ja Teslakin palautunee normaalimmaksi sitten taas.
Zelda on keksinyt uuden omasta mielestään varsin kivan, sinänsä harmittoman, mutta pidemmän päälle rasittavan leikin. Vinkulelut… ja niitä vingutetaan loputtomasti ja sitten niille mourutaan ja jutellaan.
Tokoa ollaan treenailtu laiskan leppoisasti. Perusasentoa ja seuraamista lähinnä. Hieman sekä paikalla makaamista ja istumista. Noutokapulaa on pidetty suussa hienosti, mutta nouto saa muhia kunnes hampaat on vaihtuneet eikä kapulasta vahingossa tule kaluamisväline kutittaviin ikeniin. Puita on kierrelty aina, kun ollaan kahdestaan puistossa. Teslan ohjatut saivat nyt ikävästi juoksutauon. Agilityyn tauko tuli kyllä ihan sopivasti, vaikka harmittaa, kun jää Niinun koulutusväliin. Alma joutuu tuuraamaan. Laskeskelin, että siinä ja siinä juoksut ehtivät loppua ennen agimestiksiä, joten varmaan jätän Teslan lomilta Heinolaan, jotta Marko saa sen voittamaan kakkosluokan mestaruuden, ilman treeniä tietysti, kiitos juoksujen!
Aina välillä mieleen muistuu, että ollaan menossa pentunäyttelyyn muutaman viikon päästä. Siitä tulee varmasti hauskaa. Ollaan jopa treenattu parkkihallissa pari kertaa. Hienosti se juoksee silloin, kun ei hypi tai revi hihnaa. Seisominen? Noh kahtellaan sitten kehässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti