Tai onhan se alkunut jo viikko sitten, mutta se oli vasta lämmittelyä. Ja enää ei voi eikä tarvitse käyttää helteitä tai töitä tekosyynä! Viimeistä yötä viedään, joten se siitä kiilteestä.
Maanantain alkoi PPKK:n tokot. Päätin mennä tarkastamaan sen tokoryhmä, kun on tuolla pennulla kuitenkin aikaa pentukouluille. Ohjaaja oli kamalan innostunut, mutta vähän eriaaltopituudella siitä mitä toko on kuin minä, joten katsotaan jatkoja. En kehtaisi olla kokoajan se vastarannankiiski. Meille toko on temppuja, hauskaa yhdessä tekemistä ilman pakotteita ja tärkein tavoite on, että koiran häntä heiluu jatkuvasti ja motivaatio on korkealla. Onneksi Lentsun koulutus on pohjalla niin en ota liian vakavasti pientä tunnarikapulan pureskelua enkä sitä, jos pää vähän jojoilee paikallaolossa. Ja ennenkaikkea koirassa ei ole mitään vikaa, kaikki lähtee ohjaajasta. Pannalla ja hihnalla ei ole mitään merkitystä vaan palkkiolla.
Tiistain agiliidot jatkui samalla teemalla, eli koiran ehdoilla ja Hanna-mari hienosti kiteytti, että olkaa onnellisia, että teillä on ylipäätään koira. Tokoilusta revähtänyt reisi hieman haittasi agiliitoja, mutta siihen nähden homma oli ihan kohtalaista, edistystä edellisviikkoon, mutta ei tosiaan mitä on parhaimmillaan. Koutsi laitto kirjaimellisesti minut makaamaan maahan niin eipä tarvi enää jättää Teslaa lähtötilanteissa maate... joskus sitä tarvii oikeasti kymmenen vuotta lajia harrastanut näitä muistutuksia itsestäänselvyyksistä. Yksi pikkujuttu meillä on vähän palautunut, nimittäin nuuskuttelu... siitä kun oltiin pääsevinämme eroon, mutta nyt se taas näkyi. Täytyy palauttaa aksamotivaatiokohdilleen! Ensi tiistaina lupaan ottaa mukaan nakkeja, jos ei niillä niin ei millään :) Zelda treenasi tiistain aksailut hienosti yksin yksinoloa.
Keskiviikkona Tesla pääsi sittenkin mukaan pelastuskoiratreeneihin kaikista manailuista huolimatta. Mettää olin suunnitellut, mutta näytti, että sinne on menossa enemmän porukkaa, joten ajattelin sitten sovinnollisesti mennä raunioille, joilla lopuilta venyi ainakin tunnin pidempään kuin mettäporukalla, mutta oli niin loistavat treenit, että ei haittaa!
Zeldan kanssa tehtiin niin, että maalimiehiä oli makkararingintapaisella ja laskin koiran sitten irti ja annoin jo vihjesanan "ukko" ja häntäheiluen Z juoksi ukolta toisella ruokaansa metsästäen. Yksi ukko jopa kiipes vähän pusikkoon raunioita kohden, mutta pienen mietintätauton päätteeksi se ei Zeldaa haitannut. Homman tarkoitus on pitää pennulle hauskaa ja kasvattaa motivaatiota maalimiehiin :) Zeldan mielestä tämä leikki ainakin on hauskaa. Varsinkin, kun siitä saa vielä ruokaa! Sunnuntaina mennään alkeiskurssille ja aletaan ottaa hommaa vakavammin ;)
Teslan kanssa ei ole mitään menetettävää, mutta pakko sille oli jotain keksiä, kun päikkärit venyi ja sitä rataa. Me ollaan treenattu vain mettässä kaikenmoisia L-kirjaimia, maalimiehiä lähellä piilossa, toistoi, haamui, peräänlähtöi... mitälie motivaatiojuttui. Pohjat on tehty tuuli-ilmaisuilla, kunnes tuli tämä mörköilyjuttu. No mä siinä muiden treenatessa tein suunnitelmia ja päädyin kolmeen maalimieheen, jotka ovat helpoissa, mutta ns. keskilinjalle näkymättämissä piiloissa. Mun käsitys helposta oli mennä rengaspinon taa kymmenen metrin päähän. No lopulta yks maalimies oli näin, toinen oli kuopassa ja kolmas poikittaisessa betonirenkaassa. Arvatkaa mitä teki Tesla? No se teki töitä, nenä pystyssä ilmasta vainuten, huolimatta siitä, että ollaan tehty nyt niitä jälkiä muutamia. Ja kyllä se löysi hienosti kaikki kolme maalimiestä ja irtosi musta kuin ois tehnyt hommaa aina. Arvatkaa mitä se teki, kun löysi ukkelit? No meni empimättä hakemaan palkkansa häntä heiluen! Mikä minun koiraani vaivaa? Ehkä se saa vielä jatkaa hakuilua? Seuraavaan takapakkiin :D Tuo kuoppa oli aika uskomaton suoritus Teslalta. Rengas oli vähän haastava. Juoksi kerran ohi ja sitten sain vähän neuvoa koettaa lähettää oikeasta suunnasta tuulen alta enkä yltä vai meneekö se niin päin? No hyvin se löyti viimeisenkin ukon ja meni hakemaan palkkansa =)
Torstaina käytiin lattomerellä vähän treenailemassa p-makuuta ja ruutua. Ekana otin Zeldalle ruutua ja kyllä pennulla osaa olla lyhyt muisti. Kyllä se sitten alko pian tajuta, että se kippo jää sinne ruutuun ja sinne pitää juosta, jos haluaa herkut. Tosin se juoksi aina yhden kartion kautta. Neljännellä kerralla juoksi suoraan ja siihen lopetettiin. Matkaa oli siis 2-3 metriä. Otin pennun syliin ja peruutin ruudusta, kun näki, että namit jää sinne kippoon. Pikkuhiljaa :) Sitten vähän namilla imuutellen perusasentoa sekä eteentuloa, jotta tulisi paikat tutuiksi. Katsekontaktia ei tarvitse pahemmin opetella :)
Tesla pääsi eka paikkamakuuseen riviin. Aika paljon tuli nousui istumaan, ylös... avustaja kävi komentamassa takaisin. Huomasin, että kerran se nousi, kun yritin kovasti tuijotella maahan ja nostin leukaani. Ei siis saisi yhtään katsoa koiraa! Tästä lähdin tarvitaan aina avustaja paikkamakuuseen, joka kertoo mulle mitä koira tekee ja reagoi mun puolesta. Väliin otettiin sitten Teslallekin namikipporuutua täydellä matkalla ja kyllä se meni hyvin. Tesla kestää älyttömän hyvin, että jätetään kippo ruutuun ilman, että koetetaan varastaa. Odottaa myös ruutu -käskyä hyvin. Nämä tekee tulosta ja nopeasti! Sitten otettiin vielä toinen paikallamakuu. Tällä kertaa olin selkä koiraan päin ja avustaja raportoi vieressä. Möyrimistä ja haistelua. En näihin tällä kertaa puuttunut. Oli nimittäin aikamoinen työvoitto, että se pysyi siellä maassa koko kaksiminuuttisen! Ehkä pitäs puuttua? Selkä koiraan en vahingossakaan pääse ottamaan katsekontaktia, johon Tesla reagoi heti asennon vaihdolla... puuh. Tokoilu on kamalan kivaa tommosen ADHD-schapen kanssa :)
Tänään tytöt pääsi agilityturisteiksi. Zelda sai juoksennella kentällä radanrakennuksen ajan sosiaalisoitumassa kaikenmoiseen. Välillä jopa huolettaa tuon koiran hätkähtämätön häntä pystyssä asenne kaikkea kohtaan. Vähän se katteli paria partista, että nuo on vähän liian karvasia, mutta aikansa mun jalkojen takaa (häntä pystyssä) tuijoteltuaan tuumasi, että häntä ei kiinnosta. Sitten meni vähän estekopille ihmettelemään ja kaatoi ämpäripinon melkein päällensä. Samasta mistä Tesla olisi hypänny häntä koipien välissä viisi metriä peläten ämpäreiden syövän niin tuo väisti metrin ja tuijotti ämpäreitä hetken ja jatkoi taas muina miehinä puuhasteluitaan. Sitten paikalle saapui Susa 2v ja Zeldan mielenkiinto siirtyi uusiin uomiin. Susa meinasi ryömiä putkeen Zelda perässään ja sitä rataa. Ihanaa, kun saa tässä iässä totutella lapsiin niin ei ehkä tule samanlaista lastenvihaajaa kuin Tesla. Tai no ei Teslalla ole mitään lapsia vastaan niin kauan, kun ne eivät liiku. Jos ne syövät niin ne on jopa kivoi, kun niiltä tippuu murusia, paitsi, jos ne liikkuvat ja syövät. Zeldasta taas oli kamalan kivaa, kun pieni lapsi liikkui. Jännä nähdä, koska tuolle tulee joku mörköily kausi ja miten se sitten ilmenee vai tuleeko.
Äsken tuossa vähän naksuteltiin molemmille keittiössä. Saavat opetella odottamaan toisessa huoneessa/häkissä, kun toinen treenaa. Zelda ei ottanut mitään häiriötä oven takana möykkäävästä Teslasta. Pakko sanoa, että hieman se tuntuu välillä niin hönöltä hoksottimineen. Naksuteltiin nyt toista tai kolmatta kertaa ja päätin ottaa nenäkosketusta rasiankannella. Tyhmä tuo ei mitenkään ole, joten tuntuu, että tarvitsee jonku konkreettisen selkeän syy-seuraus yhteyden, jotta A. mä osaan naksauttaa oikein ja B. Zelda saa jonku selkeän tempun... Nopeasti se tietysti meni ensin haistelemaan kantta ja tästä naks -> nami. Tätä seurasi muutaman kerran, kunnes alkoi ensin ahneudella yrittää kiivetä sylin kautta varastamaan namit suoraan nyrkistä ja sitten alkoi taas hoksottimet selkeästi toimimaan ja pikkuprinsessa alkoi tuumailla, mikä on homman nimi. Odottelin ja vähän siirtelin kantta ja pikkuhiljaa syttyi selkeästi joku lamppu ja ahaa -elämys ja toiminta-naks-nami ketju oli valmis :) Tuosta koirasta on kyllä selkeä huomata milloin syttyy. Tällä hetkellä se vaikuttaa paljon enemmän tuumailijalta kuin Tesla. Sitten otettiin vähän maahanmenoa namin avulla oikeaoppisesti ja tämän tempun oppi hetkessä. Vahvistelin edelleen naksulla. Jatketaan nyt näitä ja saadaan tuohon maahanmenoon toivottavasti liitettyä vihje niin se osaa sitten muutakin kuin istua. Teslan kanssa tehtiin samaa nenäkosketusta ja homma hankaloitui potensiin tuhat. Koira heilui ja nyki tuhanteen suuntaan ja teki kahta asiaa yhtä aikaa. Eli hakkas kantta tassulla ja heilutti päätään. Koeta siinä nyt sitten vahvistaa oikeaa toimintaa. Molemmat ovat kyllä omalla tavallaan ihan mahtavia ja olisi se tylsää, jos toimisivat ihan samalla kaavalla. Tekemisen halua löytyy molemmilta. Zelda vaikuttaa toistaiseksi vähemmän häiriöherkältä, mutta pitää muistaa, että se on vasta ihan pikkupentu. Ja pikkupennun treenisessioitakin tietysti tehdään eli vähän kerrallaan ja kaikki on kivaa. Aivotyö selkeästi väsyttää, vaikka se olisi ihan pienimuotoista. Nyt nimittäin nukkuvat molemmat tyytyväisinä. Täytyy koettaa lukea Teslan pentuaikaiset bloggaukset, josko niistä tulis ideoita ja ahaa -elämyksiä. Nyt on kyllä hyvä fiilis treenata molempien suhteen. Täydentävät kivasti toisiaan.
Ja sitten kutsuu viimeinen yö! Ihanaa.
ps. pakko oli tommonen väliaikanen otsikkopalkki vääntää... osa kuvista meni vähän pikseliksi ja värei en saanu mätsää ja tekstin jätin vahingossa kuvaksi... no joku kaunis päivä.
Maanantain alkoi PPKK:n tokot. Päätin mennä tarkastamaan sen tokoryhmä, kun on tuolla pennulla kuitenkin aikaa pentukouluille. Ohjaaja oli kamalan innostunut, mutta vähän eriaaltopituudella siitä mitä toko on kuin minä, joten katsotaan jatkoja. En kehtaisi olla kokoajan se vastarannankiiski. Meille toko on temppuja, hauskaa yhdessä tekemistä ilman pakotteita ja tärkein tavoite on, että koiran häntä heiluu jatkuvasti ja motivaatio on korkealla. Onneksi Lentsun koulutus on pohjalla niin en ota liian vakavasti pientä tunnarikapulan pureskelua enkä sitä, jos pää vähän jojoilee paikallaolossa. Ja ennenkaikkea koirassa ei ole mitään vikaa, kaikki lähtee ohjaajasta. Pannalla ja hihnalla ei ole mitään merkitystä vaan palkkiolla.
Tiistain agiliidot jatkui samalla teemalla, eli koiran ehdoilla ja Hanna-mari hienosti kiteytti, että olkaa onnellisia, että teillä on ylipäätään koira. Tokoilusta revähtänyt reisi hieman haittasi agiliitoja, mutta siihen nähden homma oli ihan kohtalaista, edistystä edellisviikkoon, mutta ei tosiaan mitä on parhaimmillaan. Koutsi laitto kirjaimellisesti minut makaamaan maahan niin eipä tarvi enää jättää Teslaa lähtötilanteissa maate... joskus sitä tarvii oikeasti kymmenen vuotta lajia harrastanut näitä muistutuksia itsestäänselvyyksistä. Yksi pikkujuttu meillä on vähän palautunut, nimittäin nuuskuttelu... siitä kun oltiin pääsevinämme eroon, mutta nyt se taas näkyi. Täytyy palauttaa aksamotivaatiokohdilleen! Ensi tiistaina lupaan ottaa mukaan nakkeja, jos ei niillä niin ei millään :) Zelda treenasi tiistain aksailut hienosti yksin yksinoloa.
Keskiviikkona Tesla pääsi sittenkin mukaan pelastuskoiratreeneihin kaikista manailuista huolimatta. Mettää olin suunnitellut, mutta näytti, että sinne on menossa enemmän porukkaa, joten ajattelin sitten sovinnollisesti mennä raunioille, joilla lopuilta venyi ainakin tunnin pidempään kuin mettäporukalla, mutta oli niin loistavat treenit, että ei haittaa!
Zeldan kanssa tehtiin niin, että maalimiehiä oli makkararingintapaisella ja laskin koiran sitten irti ja annoin jo vihjesanan "ukko" ja häntäheiluen Z juoksi ukolta toisella ruokaansa metsästäen. Yksi ukko jopa kiipes vähän pusikkoon raunioita kohden, mutta pienen mietintätauton päätteeksi se ei Zeldaa haitannut. Homman tarkoitus on pitää pennulle hauskaa ja kasvattaa motivaatiota maalimiehiin :) Zeldan mielestä tämä leikki ainakin on hauskaa. Varsinkin, kun siitä saa vielä ruokaa! Sunnuntaina mennään alkeiskurssille ja aletaan ottaa hommaa vakavammin ;)
Teslan kanssa ei ole mitään menetettävää, mutta pakko sille oli jotain keksiä, kun päikkärit venyi ja sitä rataa. Me ollaan treenattu vain mettässä kaikenmoisia L-kirjaimia, maalimiehiä lähellä piilossa, toistoi, haamui, peräänlähtöi... mitälie motivaatiojuttui. Pohjat on tehty tuuli-ilmaisuilla, kunnes tuli tämä mörköilyjuttu. No mä siinä muiden treenatessa tein suunnitelmia ja päädyin kolmeen maalimieheen, jotka ovat helpoissa, mutta ns. keskilinjalle näkymättämissä piiloissa. Mun käsitys helposta oli mennä rengaspinon taa kymmenen metrin päähän. No lopulta yks maalimies oli näin, toinen oli kuopassa ja kolmas poikittaisessa betonirenkaassa. Arvatkaa mitä teki Tesla? No se teki töitä, nenä pystyssä ilmasta vainuten, huolimatta siitä, että ollaan tehty nyt niitä jälkiä muutamia. Ja kyllä se löysi hienosti kaikki kolme maalimiestä ja irtosi musta kuin ois tehnyt hommaa aina. Arvatkaa mitä se teki, kun löysi ukkelit? No meni empimättä hakemaan palkkansa häntä heiluen! Mikä minun koiraani vaivaa? Ehkä se saa vielä jatkaa hakuilua? Seuraavaan takapakkiin :D Tuo kuoppa oli aika uskomaton suoritus Teslalta. Rengas oli vähän haastava. Juoksi kerran ohi ja sitten sain vähän neuvoa koettaa lähettää oikeasta suunnasta tuulen alta enkä yltä vai meneekö se niin päin? No hyvin se löyti viimeisenkin ukon ja meni hakemaan palkkansa =)
Torstaina käytiin lattomerellä vähän treenailemassa p-makuuta ja ruutua. Ekana otin Zeldalle ruutua ja kyllä pennulla osaa olla lyhyt muisti. Kyllä se sitten alko pian tajuta, että se kippo jää sinne ruutuun ja sinne pitää juosta, jos haluaa herkut. Tosin se juoksi aina yhden kartion kautta. Neljännellä kerralla juoksi suoraan ja siihen lopetettiin. Matkaa oli siis 2-3 metriä. Otin pennun syliin ja peruutin ruudusta, kun näki, että namit jää sinne kippoon. Pikkuhiljaa :) Sitten vähän namilla imuutellen perusasentoa sekä eteentuloa, jotta tulisi paikat tutuiksi. Katsekontaktia ei tarvitse pahemmin opetella :)
Tesla pääsi eka paikkamakuuseen riviin. Aika paljon tuli nousui istumaan, ylös... avustaja kävi komentamassa takaisin. Huomasin, että kerran se nousi, kun yritin kovasti tuijotella maahan ja nostin leukaani. Ei siis saisi yhtään katsoa koiraa! Tästä lähdin tarvitaan aina avustaja paikkamakuuseen, joka kertoo mulle mitä koira tekee ja reagoi mun puolesta. Väliin otettiin sitten Teslallekin namikipporuutua täydellä matkalla ja kyllä se meni hyvin. Tesla kestää älyttömän hyvin, että jätetään kippo ruutuun ilman, että koetetaan varastaa. Odottaa myös ruutu -käskyä hyvin. Nämä tekee tulosta ja nopeasti! Sitten otettiin vielä toinen paikallamakuu. Tällä kertaa olin selkä koiraan päin ja avustaja raportoi vieressä. Möyrimistä ja haistelua. En näihin tällä kertaa puuttunut. Oli nimittäin aikamoinen työvoitto, että se pysyi siellä maassa koko kaksiminuuttisen! Ehkä pitäs puuttua? Selkä koiraan en vahingossakaan pääse ottamaan katsekontaktia, johon Tesla reagoi heti asennon vaihdolla... puuh. Tokoilu on kamalan kivaa tommosen ADHD-schapen kanssa :)
Tänään tytöt pääsi agilityturisteiksi. Zelda sai juoksennella kentällä radanrakennuksen ajan sosiaalisoitumassa kaikenmoiseen. Välillä jopa huolettaa tuon koiran hätkähtämätön häntä pystyssä asenne kaikkea kohtaan. Vähän se katteli paria partista, että nuo on vähän liian karvasia, mutta aikansa mun jalkojen takaa (häntä pystyssä) tuijoteltuaan tuumasi, että häntä ei kiinnosta. Sitten meni vähän estekopille ihmettelemään ja kaatoi ämpäripinon melkein päällensä. Samasta mistä Tesla olisi hypänny häntä koipien välissä viisi metriä peläten ämpäreiden syövän niin tuo väisti metrin ja tuijotti ämpäreitä hetken ja jatkoi taas muina miehinä puuhasteluitaan. Sitten paikalle saapui Susa 2v ja Zeldan mielenkiinto siirtyi uusiin uomiin. Susa meinasi ryömiä putkeen Zelda perässään ja sitä rataa. Ihanaa, kun saa tässä iässä totutella lapsiin niin ei ehkä tule samanlaista lastenvihaajaa kuin Tesla. Tai no ei Teslalla ole mitään lapsia vastaan niin kauan, kun ne eivät liiku. Jos ne syövät niin ne on jopa kivoi, kun niiltä tippuu murusia, paitsi, jos ne liikkuvat ja syövät. Zeldasta taas oli kamalan kivaa, kun pieni lapsi liikkui. Jännä nähdä, koska tuolle tulee joku mörköily kausi ja miten se sitten ilmenee vai tuleeko.
Äsken tuossa vähän naksuteltiin molemmille keittiössä. Saavat opetella odottamaan toisessa huoneessa/häkissä, kun toinen treenaa. Zelda ei ottanut mitään häiriötä oven takana möykkäävästä Teslasta. Pakko sanoa, että hieman se tuntuu välillä niin hönöltä hoksottimineen. Naksuteltiin nyt toista tai kolmatta kertaa ja päätin ottaa nenäkosketusta rasiankannella. Tyhmä tuo ei mitenkään ole, joten tuntuu, että tarvitsee jonku konkreettisen selkeän syy-seuraus yhteyden, jotta A. mä osaan naksauttaa oikein ja B. Zelda saa jonku selkeän tempun... Nopeasti se tietysti meni ensin haistelemaan kantta ja tästä naks -> nami. Tätä seurasi muutaman kerran, kunnes alkoi ensin ahneudella yrittää kiivetä sylin kautta varastamaan namit suoraan nyrkistä ja sitten alkoi taas hoksottimet selkeästi toimimaan ja pikkuprinsessa alkoi tuumailla, mikä on homman nimi. Odottelin ja vähän siirtelin kantta ja pikkuhiljaa syttyi selkeästi joku lamppu ja ahaa -elämys ja toiminta-naks-nami ketju oli valmis :) Tuosta koirasta on kyllä selkeä huomata milloin syttyy. Tällä hetkellä se vaikuttaa paljon enemmän tuumailijalta kuin Tesla. Sitten otettiin vähän maahanmenoa namin avulla oikeaoppisesti ja tämän tempun oppi hetkessä. Vahvistelin edelleen naksulla. Jatketaan nyt näitä ja saadaan tuohon maahanmenoon toivottavasti liitettyä vihje niin se osaa sitten muutakin kuin istua. Teslan kanssa tehtiin samaa nenäkosketusta ja homma hankaloitui potensiin tuhat. Koira heilui ja nyki tuhanteen suuntaan ja teki kahta asiaa yhtä aikaa. Eli hakkas kantta tassulla ja heilutti päätään. Koeta siinä nyt sitten vahvistaa oikeaa toimintaa. Molemmat ovat kyllä omalla tavallaan ihan mahtavia ja olisi se tylsää, jos toimisivat ihan samalla kaavalla. Tekemisen halua löytyy molemmilta. Zelda vaikuttaa toistaiseksi vähemmän häiriöherkältä, mutta pitää muistaa, että se on vasta ihan pikkupentu. Ja pikkupennun treenisessioitakin tietysti tehdään eli vähän kerrallaan ja kaikki on kivaa. Aivotyö selkeästi väsyttää, vaikka se olisi ihan pienimuotoista. Nyt nimittäin nukkuvat molemmat tyytyväisinä. Täytyy koettaa lukea Teslan pentuaikaiset bloggaukset, josko niistä tulis ideoita ja ahaa -elämyksiä. Nyt on kyllä hyvä fiilis treenata molempien suhteen. Täydentävät kivasti toisiaan.
Ja sitten kutsuu viimeinen yö! Ihanaa.
ps. pakko oli tommonen väliaikanen otsikkopalkki vääntää... osa kuvista meni vähän pikseliksi ja värei en saanu mätsää ja tekstin jätin vahingossa kuvaksi... no joku kaunis päivä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti